657 posts in this topic

Kaipa munkin pitää ottaa osaa tähän ketjuun, vaikken näekään meidän tilanteeseen vielä mitään helpotusta. :girl_mad:

 

Meidän 6kk ikäinen poju alkoi noin 5vk sitten heräillä öisin kahden tunnin välein, ja jatkaa sitä edelleen. Ja herää siis joka kerta syömään, mikään muu ei auta, tai tulee kamala huuto, jos edes yritän antaa vain tuttia. Ja pahimpina öinä poika herää vielä noiden syöttövälien aikana kitisemään jotain.. Nyt uutena kuvioon on tullut myös aamuyön leikkihetket. Tissillä kyllä taintuu hyvin, ei siinä mitään, mutta minulla alkaa olla univajetta jo liikaa. Kiinteitä syödään taas kolme kertaa päivässä+imetykset ja iltavelli. (Tässä oli väli, ettei poika suostunut syömään, mutta nyt taas syö). Mitään eroa ruuan määrällä ei ole öihin.

 

Rytmi pyritään pitämään lähes samana päivittäin ja poika syö iltavellin 19-19.30, rintaa 20-20.30 ja unille 20.30-21. Ensimmäinen herätys syömään on 23.30-24 ja tuosta sitten kahden tunnin välein.

 

Eli mitäköhän me nyt voitais yrittää, ja mitä ihmettä ollaan tehty totaalisen väärin, kun vielä kesäkuun lopussa poika söi vain 02-03 välillä ja sitten 04-05 ja sitten olikin aamuherätys 07-08 välillä. Olisin enemmän kuin onnellinen, jos palattaisiin tuohon pariin syöttöön yössä.. :girl_in_love:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ootko Jolie kokeillut, että imettäisit ennen iltapuuroa tai mitä teillä nyt sitten syödäänkin iltapalaksi?

 

Jep, eilen tein juuri näin ja eka syöttö olikin sitten vasta kahdelta ja toinen kuudelta. Tämä ei kyllä yhtään tue tuota Pennin "lyhyemmän yön" taktiikkaa. Mutta varmaan vatvon tätä nyt liikaa. Taitaa olla parasta syöttää ainakin toistaiseksi silloin kun poika on nälkäinen ja miettiä että pidetäänkö jotain unikoulua sitten myöhemmin syksyllä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun kysymys on ehkä vähän turha, sillä tiedän ettei tämän ikäisen vauvan unirytmille ole juuri mitään tehtävissä. Tyttö on nyt 2,5 viikkoa ja ongelma on se, että nukkuu kyllä ihan hyviä pätkiä läpi vuorokauden (2-4 tuntia kerrallaan), mutta öisin saattaa valvoa ja haluta seurustella ja syödä tiheästi kolmekin tuntia ennen uudelleen nukahtamista. Neuvolassa oltiin sitä mieltä, että yösyöttö saa kestää max. tunnin ja sitten pitäisi uni tulla uudestaan. Mutta millä ihmeellä vauvan saa nukkumaan, jos virkeä aika ajoittuu aina aamuyöhön? Tytön paino ei ollut lähtenyt toivotulla tavalla nousuun ja siksi ollaan päivisin herätelty 2-3 tunnin välein syömään. Yösyöntiä tuo ei ole millään tavalla vähentänyt.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Meilläkin poika oli vastasyntyneenä illanvirkku ja yökukkuja. Vuorokausirytmin siirtäminen "normaalimmaksi" onnistui vähitellen niin, että päivisin pidimme poikaa mahdollisimman valoisassa ja hälyisässä paikassa niin valveilla kuin nukkumassakin, illalla ja yöllä taas sitten mahdollisimman hämärässä/pimeässä ja hiljaisessa. Pyrimme myös minimoimaan yölliset hoitotoimet, eli kakkavaipan kyllä vaihdoimme, muttemme pissavaippaa, eikä vaipanvaihdon aikana otettu katsekontaktia saati seurusteltu vauvan kanssa. Noin kuukauden iässä poika sitten lopetti yökakkaamisen kokonaan, joten ei tarvittu edes vaipanvaihtoja öitä rikkomaan, eikä hän tuolloin enää sitten oikeastaan edes yrittänyt syöttöjen jälkeen seurustella, vaan nukahti uudestaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä ekat pari kuukautta vauvan yöunille menoaika oli n. 3-4 aikaan aamuyöstä. Siihen asti vaan pieniä pätkiä sylissä nukkui. Eli vuorokausirytmi oli vähän hukassa.. siitä se sitten pikkuhiljaa lähti korjaantumaan. Mutta yöaikaan vaan täytyi osottaa vauvalle että nyt on yö. Eli vaikka se ei nuku ja tahtois kovasti seurustella, niin mahd. hiljaista ja rauhallista meininkiä pimeessä/hämärässä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän vajaan 4kk:n ikäinen tyttö on ilmeisesti osoittautunut huonoksi nukkujaksi. :girl_sad:

 

Hus:in vauvojen unihäiriöt sivulta:

Pienet vauvat aloittavat unensa aktiivisella unella ja painuvat sen jälkeen syvälle, palatakseen jälleen kevyempään uneen. Heidän unisyklinsä on pituudeltaan n. 50 min., kun se on aikuisella. n. puolitoista tuntia. Tämän vuoksi vauvan herääminen ajoittuu useimmiten aikuisen syvimmän unen vaiheeseen, jossa aivot eivät ole virittäytyneet valvetilaan, vaan aikuinen herää hämmentyneenä ja sekavana ja usein vihaisena. [...] Unilaboratorioissa on seurattu unihäiriöisten ja ei-unihäiriöisten imeväisten nukkumista. On todettu molempien heräävän säännöllisesti n. joka toisen – joka kolmannen unikierroksen aikana. Herääminen on toisella ryhmällä täydellistä, toisella vain havahtumista valvetilaan, jonka jälkeen alkaa uusi painuminen kohti unen syviä kerroksia. Tämä ero jakaa lapset hyviin ja huonoihin nukkujiin.

 

Tyttö on nyt 3 viikon ajan heräillyt tosi usein öisin. On epäilty rokoteseurauksia, hampaita, kääntymisen oppimisen aiheuttamaa levottomuutta ym., mutta tämä ei vain mene ohi. Noin 2kk ikäisenä nukkui paljon paremmin ja heräsi vain nälkäänsä. Nyt neiti herää eo. tekstin mukaan joka toisen tai joka kolmannen unikierroksen aikana eli nukkuu 1h 40min tai 2h 10min putkeen. Hassua, miten se meneekään just noin. :girl_sigh:

 

Mutta eniten mua huolestuttaa heräämiset, jolloin ei ole nälkä. Neiti syö 2 kertaa yössä ja herää 2+ kertaa muuten. Näissä heräämisissä tyttö herää itkemään. Tai en ole ihan varma herääkö hän edes, sillä itkee silmät kiinni. Tutti vain hermostuttaa lisää, ei auta käden pitäminen päällä tai laulaminen. Syliin nostaminen ja heijaaminenkaan ei auta, mutta kun siinä sylissä saa taiteiltua tutin suuhun, niin tyttö rauhoittuu heti ja hänet voi laskea takaisin nukkumaan. Kun tyttö herää öisin syömään, hän kevyesti ensin itkee, jolloin tulen heti paikalle ja hän rauhoittuu, katsoo silmät auki ja hyväntuulisena. Syötän ja hän jatkaa unia. Ja taas parin tunnin päästä herätään itkemään.

Miksi tyttö itkee unissaan? Mitä mä voisin tehdä?

 

Olen jotenkin kovin huolissani. Ollaanko me onnistuttu antamaan tytölle jokin trauma vai miksi hän itkee unissaan ja joskus myös herätessään syvistä päiväunista? Ollaan pyritty vastaamaan tytön tarpeisiin heti, ei olla siis kasvatettu metodilla, että keuhkojen pitää kehittyä ja tytön karaistua. Tyttö tosin nukkuu omassa huoneessaan (nukkunut 1kk iästä asti), koska me ei muuten pystytä nukkumaan ollenkaan tytön äheltäessä öisin. Tietysti ihan hetki kestää, että olen hänen vieressä kun hän on herännyt ja itkahtanut. Mutta tämä ei ollut mikään ongelma 2kk iässä.

 

Tähän mennessä kokeiltua: kapalointi, uniriepu, nukuttamista rinnalle, nukuttamista ilman rintaa mahdollisimman paljon omassa sängyssä (itkiessä syliin ja sitten taas takaisin). Nukuin (tai "nukuin") yhden yön tytön kanssa samassa huoneessa ja kokeilin täältä luettua vinkkiä eli lauloin, jos tyttö vaikutti heräävän tai alkavan itkeä. Silti sinäkin yönä oli ne kaksi heräämistä, jolloin tyttö vaan alkoi samantien itkeä. Enkä ehtinyt kissaa sanoa, vaikka olin ihan vieressä. Sama sylittely oli edessä.

 

Pitäisikö mun kokeilla antaa tytön itkeä sängyssä niin, että olen siinä hänen kanssaan, kun luulen, että hän ei ole hereillä? Vai onko sen aika vasta sitten kun tyttö on 6kk eli unikouluikäinen?

Edited by Luthien

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olen lukenut englanninkielisiltä sivuilta ilmiöstä "4-month sleep regression", eli "nelikuisten unitaantuma". Idea on siinä, että vauvan aivot kehittyvät tiettyä tahtia, ja neljän kuukauden kohdalle sijoittuu niin paljon tiettyjä kehitysvaiheita, joita aivot käsittelevät yötä päivää, että vauvan unirytmit häiriintyvät. Sitten kun kehitysvaiheet on saavutettu, aivot saavat levätä ja uni on jälleen vähemmän levotonta. Tuon perusteella en siis huolestuisi yöheräilyistä, vaan odottelisin meneekö vaihe muutamassa viikossa ohi. Toki jos neuvolassakin ollaan itkuista huolissaan, niin ehkä asiaa kannattaa tutkia.

 

Meidänkin vauva ääntelee välillä unissaan itkunkaltaisesti, mutta rauhoittuu ihan itsekseen hetken kuluttua. En kyllä sanoisi tuota varsinaisesti itkuksi, joten ehkä teillä ei ole samasta ilmiöstä kyse.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos rouva Tossavainen ja Jepa vastauksista! Noita vinkkejä ollaankin yritetty noudattaa. Meillä edellään valvotaan pitkät pätkät öisin, mutta ei enää joka heräämisellä. Yleensä yksi 2-3 tunnin valvominen tulee yössä ja muut kerrat selvitään alle tunnissa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Laitanpa tänne vielä toisenkin pähkinän purtavaksi. Meillä on vähän huono tilanne päiväunien kanssa. Koko kesän poika (nyt siis 6,5 kk) on nukkunut pitkin päivää miten sattuu ja luulin helteistä johtuvaksi. No eipä ole helteitä enää, mutta unet kestää maksimissaan 40 min ja poika on selvästi usein väsynyt. Näitä pieniä unipätkiä kertyy 3-5 päivässä. Neuvolassakin sanottiin että kaksien unien rytmiin voisi yrittää ja kyllähän se tosiaan selkeyttäisi päivää.

 

Mutta miten saada vauva nukkumaan pidempään? On kokeiltu ulkona vaunuissa työntelyä ja sisällä tuttia jne. Yleensä ei nukahda enää ja on taas parin tunnin päästä kiukkuinen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Emme olekaan ainoita..

 

Meidän neidin yöt muuttuivat pääsääntöisesti hyvin levottomiksi n. 2kk iästä lähtien, eli nyt jo 4kk sitten. Siihen asti hän nukkui kohtuullisesti syöttöjen välit useimpina öinä. Pikkuhiljaa vastavaivat alkoivat vaivata häntä yhä aiemmin ja aiemmin yöstä. Eli neiti ähisee, pyörii ja hyörii, itkeskelee ja nyt myös huutaa, useimmiten hän itse pysyy unessa kaiken tämän ajan. Nyt tilanne on se, että hän parkaisee, itkee, huutaa alkuyöstä 30min.-1h välein (nukahtaa illalla 19-20 aikoihin), puolen yön jälkeen sama tahti jatkuu kiihtyen aamuyöhön. Esim. viime yönä itki koko ajan (ihan muutamaksi minuutiksi välillä hiljentyen) klo 3-6. Itku on välillä sellaista kesyä, välillä yltyy kunnon huudoksi. Välillä vaikuttaa kipuitkulta, välillä ei. Paracetamol ei yleensä auta. Nyt on ensimmäinen hammas puhkeamassa ja nuhaa, mutta tätä samanlaista rumbaa on ollut viimeiset pari kuukautta näin pahana, yleensä melkein joka yö. "Helppo" yö meillä on, kun neiti nukkuu 2h pätkissä hiljaa. Nyt vuorotellaan miehen kanssa öitä, yleensä itse nukun neidin kanssa 2-4 h pienissä pätkissä (yleensä 15min.-1h pätkissä).

 

Neiti nukkuu nyt omassa sängyssä, ei helpotusta. Isän kanssa ollut hieman helpompia öitä, mutta liekö sattumaa. Aina ei ole ollut helpompia. Yksin nukkuminen omassa huoneessa ei ole vielä ainakaan toiminut. Nukahtaa omaan sänkyyn kohtuu hyvin, kun on ensin rauhoittunut sylissä. Olemme aloitelleet tassuttelua varovaisesti, ei kuitenkaan jätetä yksin nukahtamaan, lähinnä opetettu nukahtamaan omaan sänkyyn isä/äiti vieressä. Ei tarvitse rintaa/pulloa nukahtamiseen enää. Joskus nukahtaminen on tosin hirveän työn takana, vaikka on aivan yliväsynyt. Tai ehkä juurikin siksi. Nukahtaa illalla siis 19-20 aikoihin, herää 7-8 maissa, nukkuu aamupäivätorkut 30min.-1h, päiväunia 1-2 yhteensä n. 1-2,5h. Yritämme pitää tarkat rutiinit parhaamme mukaan, kovin suuria heittoja ei normaaleissa päivissä rutiinien suhteen enää ole. Päivisin hymyileväinen, tyytyväinen ja virkeä, oikein tarkkaavainen vauva. Mielestäni normaali kehitys tähän mennessä kaikin puolin.

 

Neiti syö klo 00-07/08 välillä maitoa yleensä kerran, joskus kaksi, n. 1dl kerrallaan. Päivisin syö aamu- ja ilta puuron, ja kaksi muuta kiinteää ateriaa (0,5dl-1dl kerrallaan). Nyt ollaan menossa maitoallergiatestiin VIHDOIN, mikäli nuha paranee 15.9. mennessä. Olen ollut maidottomalla, joten pelkästään se ei voisi selittää yölevottomuutta. Maidottomalla ehkä vähän rauhallisempi ollut. Lähinnä siis ollut suolioireinen (pulauttelu ja vatsavaivat), mutta nekin vaivat tuntuvat jo paljon helpottaneen. Vähän ollut iho-oireita. Nyt mielestäni ei ole selkeästi mahavaivainen, ei öisin eikä päivisin.

 

Mietin kyllä, milloin voimme jättää yösyötöt pois kokonaan (?). Jotenkin en ole mitenkään varma, että allergia olisi syynä tähän. Enkä ole yhtään vakuuttunut siitä, että unikoulu auttaisi tämän tulisen neidin kohdalla. Tähän astiset tassuttelut eivät ole tuottaneet tulosta, nyt muutama viikko takana (eikä voi itkeä nälkäänsä koko ajan, toki edelleen syötän öisin, mutta en joka itkun kohdalla tietenkään). Päivisin pidämme seuraa ja sylittelemme mielestäni sopivasti. En tiedä enää mitä tehdä, jos unikoulukaan ei tuota tulosta, kunhan sen pääsemme kunnolla toteuttamaan. Ollaan jo hirmuisen väsyneitä (minä erityisesti, koska olen valvonut jo pidemmän aikaa). Vyöhyketerapiassa käyty 4 kertaa, ei tulosta siitäkään.

 

Jolie, meilläkään ei saada neitiä nukkumaan mitenkään, jos ei kerta kaikkiaan ala nukkua. Yritämme pitää selkeät rutiinit (päivä-yövaatteet, syötöt, leikit, rauhoittumiset aina samoihin aikoihin ja samalla kaavalla). Näin olemme saaneet tilanteeseen hieman helpotusta. Mutta tuntuu, että jos vähääkään ylikierroksille mennään, niin sitten ei auta yhtään mikään.

 

t. lopen uupunut äiti ja neiti näinä päivinä 6kk

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen täällä aktiivisesti käynyt lukemassa muiden uniasioista. Jotenkin on saanut itselle voimaa siitä, kun on tajunnut, että muillakin on vaikeita öitä. Kerron lyhyesti meidän tarinan.

Poika syntyi joulukuussa -09. Alusta saakka uni oli tosi herkkää häiriöille. Kapalointi auttoi, mutta oli työn takana saada viuhtova ja touhukas vauva pysymään minkäänlaisen kapalon sisällä. Monta kertaa yössä paketoitiin kapaloa uudelleen. Myös swaddle me- kapalosta keplotteli itsensä vapaaksi. Ensimmäiset kuukaudet oli tosi itkuisia. Vatsa vaivasi ja kävimme vyöhyketerapiassa. Itse myös kokeilin monenlaisia ruoka-aineita jättää pois. Kaiken huipuksi vielä 2kk iässä todettiin nivustyrä, joka sitten leikattiin 3kk vanhana.

 

Ihan alusta alkaen tavoittena oli nukuttaa vauva omaan sänkyyn. Päikkäreitä nukkui aika kivasti ulkona vaunukopassa, mutta yöt oli levottomia. Heräili jatkuvasti, välillä jopa 10 min sykleissä. Rinnalle saattoi rauhoittua, toisaalta sitten taas syöminen usein vaan aiheutti vatsaväänteitä, pulauttelua... Yöt meni usein niin, että vuorotellen miehen kanssa notkuttiin pinniksen laidalla vauvaa rauhoittelemassa. Kaikkea mahdollista kokeiltiin: sylittelyä, viereen nukutusta, kantoliinaa. Tuntui, että kaikki keinot oli testattu ja meno vaan yltyi hurjemmaksi. Kun sitten 5kk iässä alkoi konttausharjoittelu, heti sen perään seisomaan nousu ja näitä sitten myös yöllä treenasi unissaan ihan koko ajan. Tuntui, että oma uni jäi ihan minimiin ja aamut alkoi jo kuuden maissa, kun poika ei enää malttanut sängyssään pysyä. Kokeiltiin tassuttelua, luettiin Pantleyn unioppia, yritettiin kaikkea mahdollista tuloksetta.

 

6 kk iässä meni jo kiinteitä tosi hyviä määriä ja pääsimme nopeasti 5 aterian rytmiin. Odotettiin, että ruokamäärien kasvaessa yöt tasoittuu. Mutta ei. Vatsavaivat onneksi helpotti 4kk kohdalla ja mitään allergioita ei ole todettu. Yöt vaan jatkuvasti oli sellaista kitinää, heittelehtimistä ympäri sänkyä, istumista ihan pirteänä kello kolmen maissa joka yö...

 

Mutta sitten jotakin tapahtui. En tiedä miksi ja miten kaikki kävi. Mutta viikko sitten heräsin ekan kerran yöllä katsomaan kelloa vähän yli neljä. Meinasin seota hämmästyksestä ja eka ajatus tietenkin oli, että poika ei ole edes elossa! Mutta siellä se suloisesti tuhisi omassa sängyssään. Nyt on menty yhdellä syötöllä noin klo 5-6 välillä ja sen jälkeen vielä unta jatkunut jopa kahdeksaan saakka. Nyt myös päiväunet on olleet levollisempia ja uni selvästi syvempää. Ei heräile enää kitisemään kesken unen. Ja kaikki muuttui kerralla. Viikon verran nyt on nautittu kaikki yöunesta ja elämä tuntuu ihan tosi erilaiselta. Kun on 9kk ajan ollut väsynyt ja aamulla olo on aina ollut ihan tuskaisen uupunut. Kun öisin on vääntänyt itkua ja ollut ahdistunut siitä, kuinka hankalaa kaikki voikaan olla. Vaikka sitä univelkaa nyt on kertynyt riittämiin, mutta jo muutama hyvä yö on antanut voimia ja uskoa taas parempaan arkeen.

 

Mitään neuvoja en osaa antaa. Mutta toivon, että kaikkien uniongelmista kärsivien arki pian helpottuu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Piiku78, kuulostaa aivan meidän tarinalta!! Todella ihanaa ja huojentavaa kuulla, ettei taustalla välttämättä ole allergiaa tms., ja että ennen kaikkea että yönne ovat parantuneet!! Se antaa niin paljon toivoa meillekin.. Kestäisin vielä sen pari kolme kuukautta jokseenkin järjissäni, jos tietäisin, että pian sitten yöt paranevat. Toivon sydämeni pohjasta, että teillä yöt jatkuvat noin hyvinä! :) Kovalla koetuksella tekin olette olleet..

 

Viime yön meillä valvoi mies, mutta heräsin tottumuksesta 50min.-2h välein. En sentään 10min. välein, niin kuin neidin kanssa. Oma olo on aika turta, vaikkakin hieman pirteämpi. Näitä öitä tarvitsisi useamman putkeen, mutta se ei ole nyt mahdollista. Pakko jakaa yöt puoliksi, tai ehkä 60 % mulle ja 40 % miehelle, kun hänen on käytävä töissä, ja siellä ei voi olla ihan umpiväsyneenä, ettei henki lähde.

 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Poikamme on pian 11 kuukautta ja herää edelleen öisin 2-3 kertaa syömään. Unikoulua on yritetty kesän loputtua kahdesti, ensimmäisellä kerralla keskeytyi flunssan vuoksi. Kiinteitä aterioita menee viisi päivässä, kerralla ruokaa menee 1 - 1,5 dl ja sormiruoat päälle, imetyksiä on päivisin 5-7.

 

Poika on nukkunut huonosti koko pienen ikänsä. Eipä ole hirveästi lohduttanut, kun sukulaiset, tuttavat ja neuvolan terveydenhoitajat sanovat, että kyllä se siitä helpottaa kolmen/kuuden/kahdeksan/kymmenen kuukauden iässä, kun tapahtuu sitä tai lapsi oppii tätä. Allergioita tms. ei pitäisi olla, enkä oikein usko, että vatsakipuinen lapsi nukahtaisikaan maitoa saatuaan niin helposti uudestaan. Tassuttelua, sylittelyä, tutittelua, vesipulloa ym. on kokeiltu, mutta poika vain joko huutaa tunnin, kunnes nukahtaa väsymystään, tai raahaa itsensä unipussissa minun luokseni ja repii vaatteitani, kunnes saa maitoa. Poika siis nukkuu sivuvaunussa. Yö- tai päiväunille hän ei ole nukahtanut enää pitkään aikaan rinnalle, mutta jostain syystä yöllä ei vain tule uni uudestaan ilman imetystä.

 

Nykyään kaikki lähinnä ihmettelevät, miten poika ei vieläkään nuku öitään syömättä, ja tuntuvat ajattelevan, että se johtuu meistä vanhemmista.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tämä on ehkä tyhmä kysymys rouva Tossavainen, mutta oletteko yrittäneet nukuttaa/laittaa nukkumaan omaan huoneeseen? Aina sanotaan, että se äidin maidon haju häiritsisi vauvan unta. Tiedä häntä, ei meillä ainakaan vielä ole toiminut omassa huoneessa nukkuminen, tai että minä olisin toisessa huoneessa.

 

No eihän se ole ollenkaan tavatonta, että 11 kk ikäinen lapsi vielä syö öisin! Tiedän monia reilun vuodenkin ikäisiä, jotak syövät öisin. Ja sehän on ok, jos se on äidille (tai kuka lasta ruokkiikaan) ok. Kyllä se yösyöttöjen lopettaminen voi olla pitkänkin tien takana, mitä noita tuttujani on seuraillut.

 

Täytyy kertoa, että viime yö oli historiallinen! Neiti nukahti 18.40, mut tankkasi vielä vähän 20 maissa. Sitten nukkui HILJAA JA RAUHALLISESTI klo 1 saakka, jolloin hieman itkeskeli, mut rauhottui tutilla hetkessä. Heräsi 2.30 syömään ja jatkoi unia kohtuu rauhassa klo 5 saakka, jolloin tankkasi lisää. Sitten kyllä ihan heräsi joksikin aikaa "leikkimään" (eli heijaamaan kontallaan ja kiljahtelemaan), mutta jatkoi 6 maissa unia vielä melkein 3 tuntia!!! IHANAA!! Kunpa tämä olisi uuden aikakauden alku.. (miksihän epäilen?!?)

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Meillä ei ole vielä pojalle omaa huonetta, ja olemme kyllä kokeilleet niin, että mies nukkuu pojan vieressä tai minä nukun olohuoneessa. Kaiken lisäksi poika parahti viime yönä ainakin kerran itkuun siksi, ettei pimeässä nähnyt meitä, joten oma huone tuntuu ainakin tässä vaiheessa täysin mahdottomalta.

 

Aiemmin yösyötöt oli helpompi hoitaa, kun poika nukkui samassa sängyssä ja oli helppoa vain lykätä hänelle rinta suuhun ja jatkaa itsekin nukkumista, mutta sain epäergonomisista nukkumisasennoista niin pahoja niska- ja selkäkipuja, että aloimme nukuttaa häntä omaan sänkyyn noin kahdeksan kuukauden ikäisenä. Nykyään oma uni keskeytyy paljon pahemmin, kun minun on joko kyyristeltävä sivuvaunun puolella tai nostettava poika kokonaan sängystään, ja mieskin herää, kun poika ehtii alkaa itkeä. Eli nämä nykyiset yösyönnit eivät sovi kummallekaan meistä vanhemmista. Eivätkä ne ole tarpeellisia pojallekaan, sillä aina kun hän on syönyt kahdesti tai useammin yön aikana, aamupuuro ja lounas eivät meinaa maistua, ja hän saattaa aamulla herätessään ensimmäiseksi röyhtäistä tai jopa pulauttaa osan yöllä syömistään maidoista.

 

Pakko kai kysellä yksivuotisneuvolassa siitä kodin ulkopuolisesta unikoulusta, jos hommaan ei sitä ennen tule mitään tolkkua eli syömiset eivät vähene siihen yhteen "varhaisaamiaiseen".

Share this post


Link to post
Share on other sites

Monet tuntuu pohtivan tuota yösyöttöjen lopettamista ja sitä, että tarvitseeko lapsi vielä yöllä maitoa, jos päivällä syö huonosti. itse pyörittelin ihan samoja ajatuksia päässä ja lopulta päädyttiin yövierottamaan poika 8kk iässä, koska imetys yöllä ei enää saanut poikaa nukahtamaan, vaan ipana hillui ihan jatkuvasti ja jäi valvoskelemaan. Mä jätin yöimetykset ihan kerralla pois, koska järkeilin asian niin, että lapsi ei tiedä mitä kello on, eikä siis ymmärrä keskellä yötä jatkaa unia, kun kello onnkin vasta kolme eikä kuusi ja aamuimetyksen aika. Olen myös kuullut, että monet lapset alkaa vähitellen aikaistamaan sitä aamuyön syöntiä ja kohta maitoa halutaankin taas monta kertaa yössä. Meillä maito tarjotaan vasta aamupuuron jälkeen, kun ollaan noustu ylös ja kunnolla hereillä.

 

Meillä poika paljastuikin helposti vieroitettavaksi, mistä olen tosi onnellinen. Aika vähän siis itkettiin tissin perään. Monilla kun se tuntuu olevan paljon vaikeampaa. Heräilyjä tämä ei kuitenkaan kokonaan lopettanut, vaan tässä on seilattu 1-7 herätyksellä. Normaalina yönä herätyksiä on 1-2, eli huima parannus entiseen. Mitään ehdotonta koko yön nukkumista ei haettukaan, sillä aina tulee jotain, flunssaa, hampaita, uusia taitoja, jotka sekoittaa pakan.

 

Yöimetysten lopettaminen kuitenkin paransi syömistä päivällä. Aikaisemmin aamupuuro oli tappelua, nyt sitä menis vaikka kuinka paljon. Lapsen ei siis tarvinnut niin paljon syödä päivällä, kun yöllä oli tissiä tarjolla aina kun halusi. Aamullahan ipanalla oli maha täynnä, joten mihin sitä puuroa ois sitten mahtunut.

 

Tämä oli kuitenkin vaan meidän kokemus, kaikki lapset on erilaisia ja toiset tarvitsee maitonsa pitkään, toiset lopettaa itse yösyönnit jo parikuisina. Tsemppiä ja jaksamista kaikille väsyneille!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on nyt menty muutenkin huonompaan suuntaan, kun poika joutui parina yönä itkemään isänsä sylissä maidon perään... Aiemmin poika on lähinnä kitissyt nälkäänsä, sylintarvettaan yms., mutta nyt hän alkaa melkein heti parkua täysillä, myös päivisin. Vaikka hän siis oli yöllä itkiessään turvallisesti isänsä sylissä, vaikutti se näin paljon hänen reaktioihinsa. Kotiunikoulu loppui siis osaltamme tähän, sillä ei siitäkään tule mitään, että poika menettää luottamuksensa meihin (ja ennen kaikkea minuun) ja päivistäkin tulee yhtä helvettiä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vauvan ravinnontarpeesta yöllä ja läheisyydestä, perhepedistä, samassa huoneessa mut eri sängyssä nukuttamisesta yms. Löysin itse aikanaan mun ajatusmaailmaan hyvin sopivan sivun: http://drjaygordon.com/attachment/sleeppattern.html

Sain sieltä monta hyvää ajatusta ja vinkkiä tyttöjen yövieroitukseen. Suosittelen lukemaan, jos kiinnostaa. :girl_smile:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on aina ollut hyvin nukkuva vauva. Söi yöllä ensimmäiset kuusi kuukautta 1-2 kertaa ja puolen vuoden iässä lopetin yösyötöt. Tästä päästiinkiin sitten jo ihan kokonaisiin 11tunnin yöuniin. Mutta NYT, tytön ollessa hieman päälle 10kk on riesana ollut jo n. kuukauden verran yöheräily ja hereillä oleminen. Tyttö saattaa siis havahtua hereille ja sitten jää leikkimään ja jokeltelemaan sänkyyn. Vieressä pitää kuitenkin olla, muuten tulee parku. Meillä tyttö nukkuu omassa huoneessa (nukkunut n. 4kk:n iästä asti).

 

Olisko vinkkejä? Mitä noille yön leikkihetkille voisi tehdä vai voiko mitään? Pahempina öinä typy on hereillä kaksikin tuntia ja hyvänä yönä 30-60min. Yleensä siis menen huoneeseen kun itkua kuuluu ja annan tutin. Tähän typy rauhottuu = itku loppuu, mutta sitten alkaa leikki. Varpaista kiinni, konttausasentoon, pehmolelujen viskontaa tms. Kippaan aina takas selälleen ja sanon "nyt nukutaan" ja silitän. Tästä tyttö vaan tuntuu innostuvan ja joskus jopa kikattaa takas.

 

Onko muilla ollut samaa? Oliko jotain tehtävissä vai menikö itsestään ohi?

Share this post


Link to post
Share on other sites

^^ Täytyy yrittää sinnitellä vielä 1,5 kuukautta ja yrittää sitten miehen isäkuukauden aikana tuota Gordonin unikoulua. Neuvolasta ei meille ole ollut mitään apua, sillä terveydenhoitaja on vain neuvonut lopettamaan imetyksen kokonaan ja siirtämään lapsen omaan huoneeseen. Miehen täytyy kai taas siirtyä olo- tai työhuoneeseen nukkumaan ja minun on otettava poika parisängyn puolelle kainalooni selkäni kustannuksellakin, jotta saamme ennen uutta unikouluyritystä edes hieman nukuttua.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täytyy tulla vaan nopsaan kertomaan, että meillä ainakin osaksi huonojen öiden taustalta on löytynyt maitoallergia. Lisäselvittelyt jatkuu, sillä pelkkä maidoton ruokavalio ei ole poistanut öisiä vatsavaivoja. Ja varmasti osaksi syynä on tämä vaihe, kun hammasta pukkaa ja liikkumaan opitaan. Mutta tämä "vaihe" (huonot yöt) on jatkuneet tauotta jo 2 kk iästä lähtien. Sitä ennenkään ei elämä kovin helppoa ollut..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä aloitetettiin viime yönä tassuttelu 11 kk ikäisellä ja tarkoituksena siis päästä yösyötöistä. On syönyt selkeästi tavan vuoksi pari-kolme kertaa yössä. Tissistä poika vierotti itse itsensä 9,5 kk iässä. Ollaan kokeiltu maidon laimentamista yöaikaan mutta syötöt eivät ole itsestään silti jääneet pois. Viime yönä siirsin pojan toiseen huoneeseen nukkumaan ja päätin, että nyt ei maitoa tipu mutta mutta...

 

Poika nukahtaa iltaisin yöunille 20.00. Heräsi jo 00.30 ja aloin tassuttelun. Otin välillä syliinkin kun itki kovemmin. Tunnin päästä rauhoittui muutamaksi minuutiksi ja sitten aloitti huudon taas. Otin viereenikin ja yritin rauhoitella. 03.00 luovutin ja annoin maitoa. 100 ml söi antaumuksella ja nukkui sen jälkeen 08.00 asti putkeen.

 

Nyt on ihan luovuttajaolo ja kaikki yön ponnistelut oli turhaa kun annoin pullon lopulta. Tekisi mieli jälleen luovuttaa kokonaan eikä itkettää toista. Huudatusunikoulu ei tule kysymykseen. Onko viime yöstä mitään hyötyä? Miten jaksan?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me sitten kuitenkin aloitimme jo ennen vuoden ikää tuon Gordonin yövieroitusmenetelmän ja pääsimme eroon yösyömisistä. :girl_dance: Viime yönä oli 11. unikouluyö ja poika heräsi itkeskelemään kello 4:n ja 6:n välillä 2-3 kertaa ennen imetystä, mutta rauhoittui pepulle taputtelemalla takaisin unille. Edeltävinä kahtena yönä (9. ja 10.) hän on mennyt nukkumaan noin kello 22, tarvinnut 2-3 kertaa aamuyöstä taputtelua pepulle (on yrittänyt nousta kontilleen, mutta mennyt taputtelulla takaisin makuulle ja jatkanut uniaan), herännyt kuudelta imetykselle ja jatkanut sen jälkeen unia vielä yhdeksään asti. Aiemmin olemme yrittäneet laittaa pojan nukkumaan iltakahdeksaan mennessä, muttei siitä ole tullut mitään, hän kai vain on luonteeltaan illanvirkku.

 

Kaikista vaikeimmat yöt olivat seitsemäs ja kahdeksas, jolloin lasta ei menetelmän mukaan saanut enää edes nostaa sängystä syliin rauhoiteltavaksi, mutta sen jälkeen helpotti. Nuo aamuyön taputtelut eivät tunnu aiempaan tissiralliin verrattuna edes kovin raskailta, ja koska poika rauhoittuu yöllä ilman imetystäkin, voimme tarvittaessa nukkua miehen kanssa vuorotellen kunnollisia yöunia.

 

Kiitokset siis Pennille vinkistä ja linkistä! :) Nyt vain toivomme, että nämä parantuneet yöt ovat unikoulun tulosta eivätkä vain sattumaa. :girl_haha:

Edited by rouva Tossavainen

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olisiko täällä kenelläkään hyviä vinkkejä vauvan päiväunille nukuttamiseen sisällä? Meidän pian nelikuinen vauva nukkuu aamupäiväunensa kärryttelylenkin yhteydessä ja jää sitten vielä kuistille jatkamaan unia. Myöhemmin, iltapäivällä en tahdo saada Tyttöä sisällä nukkumaan nykyään millään, vaikka selkeästi väsynyt onkin ja torkuskelee kyllä rinnalla. Hyviä vinkkejä jään odottelemaan. :girl_crazy:

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Meillä nyt 7 kuinen poika nukkui koko kesän kaikki päikkärinsa ulkona. Nyt syksyn tullen olen saanut siirrettyä yhdet unet sisälle. Ne päivän ensimmäiset aamutorkut, niille on ainakin meillä kaikkein helpoin nukuttaa sisälle. Toimin samoin kuin illalla nukkumaan mennessä, eli imetys ja pinnasänkyyn. Illalla tyyppi nukahtaa itekseen vartissa hetken riehuttuaan ja mölistyään, päiväunille ei, vaan pitää lisäksi silitellä masusta ja laulaa hiljaa. Tähän menee vähän vaihtelevasti n. vartti, ekalla kerralla aika kovaa itkua 30min, nyt vain pientä tuskailua, mutta mielestäni aika helposti nukahtaa. Ei kyllä nuku sisällä kuin max 30min. Iltapäivällä nukkuu ulkona pari tuntia ja illalla vielä 30min torkut. Tsemppiä!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now