657 posts in this topic

Täällä on niin tutun kuuloisia tarinoita, että.. Välillä itselläkin toivottomuus iskee, kun itku ja huuto on kovaa, ja monesti uskon että kyseessä on yliväsymys ja nukahtamisongelmat. Tällaista kirjoitin "Rääkyvä vauva, konstit hukassa" ketjuun

 

 

Meillä itkukohtaukset tulee milloin sattuu - aamulla, päivällä tai illalla - mutta onneksi ei koskaan öisin. Tytöllä (vajaa 2kk) on muutenkin tosi kova ja vaativa ääni, mutta päivittäin tulee kohtauksia, että huudetaan naama punaisena, korkealta ja kovaa, ja joskus niin että ilma loppuu, lihakset ihan jännittyneinä tai ääni hajoaa. Ja enemmän näitä tulee sellaisina päivinä kun ollaan kotona. Olen miettinyt, että tyttö ei osaa päivisin nukahtaa, herää hyvin pian ja on ehkä yli väsynyt? Kun käydään ulkoilemassa tai kaupungilla, tyttö nukkuu tunteja tyytyväisenä kantoliinassa. Kotonakin olen liinaa käyttänyt, toimii vaihtelevasti. Nukuttaminen ei todellakaan onnistu vain sänkyyn laittamalla, silloin alkaa ensin järkyttävä sätkiminen ja huitominen, ja pian itku. Jos silittelemällä saa jo unen rajamaille, hän säpsähtää yhtäkkiä ja sätkiminen alkaa taas. Ainut keino rauhoittaa sekä nukuttaessa että itkiessä tuntuu olevan kävely, heijaaminen ja hytkyttely, ja usein tarvitaan voimakkaita liikkeitä.

 

Neiti on siis 8 viikkoa vanha ja nukahtamiset on oma shownsa. Iltaisin vaaditaan pitkään hytkyttelyä, keinuttelua, tisuttelua ja muuta ennen kuin uni tulee, mutta sitten nukkuukin 5-6 tunnin unet putkeen. Suurin ongelma viime aikoina on ollut päiväunille meno ja kiukkuisuus päivällä. Kitinöiden alkaessa tarjoan aika herkästi rintaa ja yleensä se kelpaakin, vaikka edellisestä syöntikerrasta olisi vain puoli tuntia. Siihen nukahtaa monesti, mutta jos sylistä laskee, herää usein heti tai viimeistään puolen tunnin kuluttua. Kantoliinassa nukkuukin sitten pitmpään. Nukahtaminen ei aina suju siinäkään nopeasti, kitinää joutuu hetken kuuntelemaan, mutta sitten nukkuu tyytyväisenä.

 

Tyttö on meidän ensimmäinen ja kaikki on pelkkää kokeilua vielä. Saa nähdä kuinka monen asian kanssa joutuu syvemmälle suohon, mutta ajattelisin että vielä näin pienen kanssa on parempi olla vaatimatta liikoja ja koitettava löytää keinot joilla vauva pysyy tyytyväisenä.

 

Yöähinät on myös tuttuja, noin klo4 eteenpäin. En ole minäkään vielä taikaa keksinyt, olen todennut että vähemmällä pääsen kun tyttö on loppuyön meidän välissä niin ei tarvii kehdolla ravata. Rintaa ei silloin kaipaa, on minusta itse unessa, eikä tuttikaan kelpaa.. Koitan vain jalkoja jumpata koukkuun jos olisi pieruja tulossa. Joskus on otettu mahan päälle vatsalleen nukkumaan, joskus ähinät loppunut siihen...

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Tulipas yhtäkkiä mieleen että meillä nukuttiin ekat kolme kuukautta pitkiä päiväunia oikeastaan vain sylissä, vaunuissa yleensä vain 30 min.pätkiä ja huudon kera. Istuin sit monesti pari tuntia sohvalla tyttö sylissä nukkuen, katoin leffoja telkkarista tai surffasin yksikätisesti :rolleyes: Meni sit ohi sekin vaihe ja tuli päivä että vauva alkoikin pikku hiljaa tykätä vaunuissa nukkumisesta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä en saanut poikaa ensimmäiseen viiteen kuukauteen nukahtamaan ikinä itsekseen. Aina tarvittiin tissiä, keinuttelua, kantoliina tai vaunut. Meidän päikkärirytmi muotoutuikin sellaiseksi, että aamupäikkärit nukuttin liinassa, pitkät päikkärit vaunuissa lenkillä tai parvekkeella vaunuissa ja illalla torkahdettiin tissillä.

 

Sitten pikkuhiljaa poika on löytänyt taidon nukahtaa helpommin ja nopeammin. Nyt 6kk:n iässä päiväunet eivät enää niin huoleta ja päikkärit osataan kyllä nukkua kun väsyttää.

Oma lukunsa on tietysti hammasvaivainen pikkuinen, joka ei taida nukkua päikkäreitä ollenkaan.

Oikeastaan halusin vaan sanoa, että kyllä ne vauvat jossain vaiheessa varmaan oppivat sen nopean nukahtamisen taidon kukin omassa tahdissaan.

Kyllä minäkin monesti poikaa kanniskellessa mietin miksei häntä voi vaan asettaa peittoon käärittynä vaikkapa sitteriin päikkäreille ja siihen sitten nukahdettaisiin...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Poika (11kk ja risat) meni vielä jokin aika sitten nukkumaan tosi helposti ja nukahti ihan itse ja nukkui kokonaisia öitä. Sitten oltiin matkoilla ja tuli flunssa ja kaikenmailman muuta ja mies rupes nukuttamaan pitämällä kädestä kiinni. Nyt ei sit tietenkään nukahdeta ilman kädestäpitämisiä ja jos herää yöllä niin haluaa taas käden. Mä luulen kanssa että me reagoidaan liian nopeasti pojan itkuun. Huudattaa en halua, mutta ei kai sitä joka inahdukseen pitäis reagoida?

 

Mikä olis paras tapa totutella pois noista huonoista tavoista? Jos poika itkee, menenkö mä rauhoittamaan ja lähden pois ennenkuin nukahtaa? Viime yönä yritin ja tuloksena oli 1,5 tunnin itkuvääntöä, kun taas tiedän että kädestä pitämisellä olis nukahtanut 10 minuutissa. Iltaisin musta toi on ihan ok, mutta kun siitä on muodostumassa ongelma jos poika haluaa pitää kädestä joka kerta kun herää yöllä.

 

Mä olen myös viime aikoina nukkunut päikkärit pojan vieressä meidän sängyssä, kun se vaan on niin ihanaa kun pikkuinen tuhisee kainalossa. Se saattaa kans vaikuttaa siihen että pojan on vaikeampi rauhoittua itse omaan sänkyyn.

 

Harmittaa kun ollaan itse sotkettu hyvin sujuvat yöt. <_<

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä käy usein niin, että poika nukahtaa illalla tissille/pullolle. Röyhtäisee kyllä sen jälkeen. Mutta usein herää n. tunnin päästä ähisemään. Jos nostaa syliin, uusi röyhtäys tulee 2/3 kerroilla ja poju nukahtaa uudelleen. Jos yritän "tassutella", poika herää vaan pahemmin ja sitten saa nukuttaa ihan tosissaan. 1/3 kerroista se ähisee ihan muuten vaan, enkä mä ainakaan erota röyhtäysähinää ja muuta ähinää...

 

Helpottaako röyhtäily sitten kun alkaa syödä iltapuuroa (yleensäkin kiinteitä)?

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Meillä ainakin helpottui röyhtäilyt silloin, kun opittiin itse kääntymään siinä 5kk:n kieppeillä (tosin silloinhan puuroakin alettiin maistelemaan). Tuo liikkuminen on kyllä ollut avain aika moneenkin probleemaan :)

Share this post


Link to post
Share on other sites
Poika (11kk ja risat) meni vielä jokin aika sitten nukkumaan tosi helposti ja nukahti ihan itse ja nukkui kokonaisia öitä. Sitten oltiin matkoilla ja tuli flunssa ja kaikenmailman muuta ja mies rupes nukuttamaan pitämällä kädestä kiinni. Nyt ei sit tietenkään nukahdeta ilman kädestäpitämisiä ja jos herää yöllä niin haluaa taas käden. Mä luulen kanssa että me reagoidaan liian nopeasti pojan itkuun. Huudattaa en halua, mutta ei kai sitä joka inahdukseen pitäis reagoida?

 

Mikä olis paras tapa totutella pois noista huonoista tavoista? Jos poika itkee, menenkö mä rauhoittamaan ja lähden pois ennenkuin nukahtaa? Viime yönä yritin ja tuloksena oli 1,5 tunnin itkuvääntöä, kun taas tiedän että kädestä pitämisellä olis nukahtanut 10 minuutissa. Iltaisin musta toi on ihan ok, mutta kun siitä on muodostumassa ongelma jos poika haluaa pitää kädestä joka kerta kun herää yöllä.

 

Mä olen myös viime aikoina nukkunut päikkärit pojan vieressä meidän sängyssä, kun se vaan on niin ihanaa kun pikkuinen tuhisee kainalossa. Se saattaa kans vaikuttaa siihen että pojan on vaikeampi rauhoittua itse omaan sänkyyn.

 

Harmittaa kun ollaan itse sotkettu hyvin sujuvat yöt. <_<

 

Eilen sit nukutettiin tassuttelemalla, mutta ei pidetty kädestä. Poika nukkui 10 tuntia putkeen vaatimatta kädestäpitämistä. Saa nähdä oliko sattumaa kun vaikutti heti tepsivän :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän en-varmaan-nuku-päivällä -lapsi on tainnut vähän kehittyä. Poika on parina aamuna viikon sisään nukahtanut lattialla touhutessaan itse. Ja nyt on nukkunut päikkäreitä 1h 40min ulkona vaunuissa! Toivotaan, että tämä jatkuu.

 

Iltaa kohden tosin edelleen pahenee nukahtamisvaikeudet ja illalla nukkumaan ei mentäisi kirveelläkään. Ja yöllä heräillään alvariinsa...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Juu, sorellina siitä se lähtee!!!! Meidän 3x20min päikkäreitä nukkunut likka nukkuu nykyään 1x 1,5-3h päikkäreitä... Eli näinkin voi käydä :) Yöunet on olleet aina max 10h ja heräilty on myös aina, vieläkin ainakin se kerta yössä vaikka on jo 1,5v. Joten se on ihan urbaanilegenda, että unentarve vähenis iän myötä... Tai sit tyttö on vaan oppinu nukkumisen jalon taidon "vanhemmiten" :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pienten vauvojen kanssa painiskeleville. Meillä nukutettiin yöunille tissille varmaan n. puolivuotiaaksi asti. Ja tuttia opittiin syömään vasta 7kk iässä.... :P Ja oikeita päikkäreitä, siis suunnitelmallisesti, ruvettiin nukkumaan siinä 4kk iässä. Sitä ennen nukuttiin aina silloin, kun satuttiin nukahtamaan.

 

 

Välissä sit meni pitkään ihan kunnon rytmit, mutta nyt tuolla taaperolla ei ole oikein mitään rytmiä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ääh. Päivät menee jo paremmin, mutta yöt sen sijaan...

 

Poika ei jaksa yöllä kunnolla herätä syömään, joten pitäisi saada roikkua tissillä. Siis imee 2min, nukahtaa viideksi minuutiksi, imee 2min, nukahtaa...Heti jos irrottaa, tulee kamala huuto. Viime yönä tätä kesti 2,5h, kunnes annettiin korviketta, ja sitä meni saman tien 200ml...Nyt harmittaa, jos joudutaan antamaan öisinkin korviketta...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla alkaa myös kohta mennä hermo.

 

Poika nukkui suht nätisti (siis verrattuna siihen mitä osasin ajatella että vastasyntyneen nukkuminen on) vajaa 3kk ikäiseksi vaikka toki silloinkin heräili yöllä. Sitten, kai tiheän imun kauden tuomana, tulivat tosi tiheästi tapahtuvat heräilyt ja ne vaan jatkuvat ja jatkuvat. Pahimmillaan 50min välein, useimmiten n. 1 tunti-2 tuntia, suoraan sanottuna viime öistä mulla ei ole mitään hajua kun olen vaan jotenkin nuokkunut poika vieressä, syöttänyt ja koittanut nukkua samalla.

Poika laitetaan klo 20 nukkumaan ja tehdään iltarutiinit. Nukahtamiseen menee 15min-1 tunti ja nukahtaa VAIN syödessä. Jos yritän irrottautua liian aikaisin (eli silloin kun imu on kadonnut mutta poika haluaisi unissaan vielä imeskellä silloin tällöin kuitenkin) niin tulee itku ja poika useimmiten herää. Sylissä jos hyssyttelee niin herää takuuvarmasti. Yöllä ei avaa silmiä kun syö mutta syö siis todella usein. Poika nukkuu meidän kanssa, nyt olemme välillä siirtäneet omaan sänkyyn alkuillaksi mutta sekin on vähän arpapeliä että herääkö siirrossa. Jos herää niin ei takuuvarmasti nukahda enää ihan heti.

 

Suurin ongelma meillä tässä on se, että poika ei nukahda itsekseen. Millä hitolla sen saa oppimaan sen taidon? Kateellisena luen juttuja itsekseen nukahtelevista vauvoista ja tuntikausia putkeen nukkuvista palleroista.. Luin sen Pehmeä matka höyhensaarille-kirjan ja siitä en nyt varsinaisesti ole mitään apuja vielä saanut, muuta kuin että tein iltarutiineista täsmällisemmät ja olen alkanut edes yrittää aikatauluttaa päiväunia jne.. Mutta jokapuolella kehuttu tassuttelu vaan herättää pojan ja sitten kestää ikuisuus saada nukkumaan.

 

Poika ei syö tuttia. Päiväunet sujuvat vaihtelevasti, yleensä yhteensä n. 3-4 tuntia päivässä joko sylissä, rattaissa tai autossa. Parhaiten päivälläkin nukahtaa syöden tai sitten liikkeessä.

 

Huoh. Poika on onneksi päivisin tosi aurinkoinen ja hyväntuulinen mutta silti, tämä äiti haluaisi jo vähän pidempää unipätkää kiitos.. Niinjoo ja täysimetyksellä ollaan vielä toivottavasti 6kk ikään asti.

 

Noniin, tänään nukuttamiseen meni tunti ja nyt poika on nukkunut n. 50 min ja itkuhälyttimestä kuulostaa siltä että kohta heräilee ekalle tankkaukselle.. Voi morjens.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Kuulostaa tismalleen samalta kuin meillä oli... :rolleyes: Meillä auttoi aika (vähänkö v****ti aina kuulla tämä :angry:), omaan huoneeseen siirtäminen ja unikoulu 7kk iästä alkaen. Kovasti jaksamista!

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Mua lohduttaa se että jos tähän auttaa aika.. :lol: Tällä hetkellä oon ihan varma että yöt on tällaisia seuraavat 18 vuotta.. :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Ei ole, usko pois. :) Joillakin voi kestää reiluun vuodenkin ikään, pidempäänkin, nuo yökiukuttelut sun muut (kuten Siskoni poika), mutta kaikki varmasti oppivat nukkumaan. Minua ärsytti pahimpina aikoina kaikista eniten se, että kuuli sanonnan "Aika tekee tehtävänsä." tai jotain muuta vastaavaa. Sillä hetkellä se ei paljoa auttanut kun väsytti ja v****ti kuin pientä oravaa, jonka käpy on jäässä. :rolleyes: Mutta tottahan se toki on! Kunhan sinne puoleen vuoteen jaksat (toki toivon että yöt alkaisivat aiemmin jo sujua!) niin sitten ottakaa ihmeessä unikoulu avuksi. Meidän unikoulu oli tällainen. Karu kenties, mutta loppuviimeksi tehokas. Tassuttelusta ei meilläkään ollut mitään hyötyä, raivostui vain enemmän. Nykyään mennään unille yleensä huudotta ja ihan muutamassa hetkessä. ;)

Edited by Rozie

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mullekin on sattunut kaveripiiriin enimmäkseen niitä, joiden lapset nukahtaa ongelmitta ja on jo ihan muutaman viikon ikäisestä nukkuneet lähes täysiä öitä... Nyt, kun aletaan (*kop kop puuta*) olla oman jälkikasvumme kanssa jo paremmassa vaiheessa, en enää niin jaksa olla kateellinen, mutta kyllä se varsinkin esikoisen kanssa kirpaisi.

 

Meillä molemmat lapset ovat nukkuneet ensimmäiset n. kahdeksan kuukautta lähinnä tissi suussa (tai ainakin mielellään ihan suun lähellä :P) ja tunnin-parin pätkissä. Esikoinen sentään nukkui päivisin hyvät pitkät päikkärit, mutta toinen ei oikein niitäkään. Esikoiselle pidettiin n. 8kk iässä unikoulu, joka tehosi n. viikossa. Nyt ollaan pitämässä samaa toiselle, ja tällä hetkellä kahden yön jälkeen jo näyttää ihan hyvältä: viime yönä heräsi vain kerran 10 minuutiksi ja sitten klo 5, jolloin aamutissin jälkeen nukahti vielä muutamaksi tunniksi! Toivottavasti jatko on yhtä hyvä!

 

Lohdutukseksi siis omalta osaltani voin sanoa, että kyllä se aika tosiaan auttaa! Ja ihan uskomattoman hyvin mä molempien kanssa jaksoin reilut puoli vuotta sitä heräilyä, kaikkeen sitä vaan tottuu ja sopeutuu! Vaikka muistan, miten itku kurkussa kyselin naikkareiden puolella vauva-palstalla esikoisen ollessa viisiviikkoinen, että miten tämän saisi nukkumaan paremmin, kun mä olen ihan rikki :P Eikä ne "ajan kanssa, ajan kanssa"-vastaukset silloin lohduttaneet, mutta niin vaan ne ajat unohtuivat pian ja alle vuoden ikäisenä tyttö nukkua possotti jo säännöllisesti yöunet klo 20.30-8.30 :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on vasta vajaa 3 kk ikäinen tyttövauva, joka ei vielä nukahda itsekseen. Aina tarvitsee syliä, rintaa ja hyssyttelyä nukahtamiseen - päivällä ja illalla. Mutta se ei ole vielä niinkään ongelma, vaan oon miettinyt, että tyttö nukkuu aika vähän. Vuorokaudessa unta on usein vaan 12 tuntia ja mun mielestä paljon vanhemmatkin lapset saattaa nukkua saman verran tai enemmänkin. Onko tuo jotenkin epätavallista ja voikohan vauva siitä kärsiä?

 

Yritän kyllä laittaa nukkumaan heti kun väsymyksen merkkejä tulee, mutta joskus käy niin, että väsymys yhtäkkiä häviääkin ja tyttö onkin pirteä kuin peipponen, vaikka äsken oli ihan nukahtamispisteessä. Tai sitten nukkuu 5 min ja herää, eikä sitä saa pariin tuntiin uudestaan nukahtamaan. Öisin pisin nukkumispätkä on useimmiten 5 tuntia ja sen jälkeen vielä pariin otteeseen lyhyempiä pätkiä, mutta päivisin nukkuminen tuntuu olevan ongelma. Voi olla päiviä, jolloin klo 9-21 välillä nukkuu vain 2 tuntia.

 

Osasyynä vähäunisuuteen saattaa olla ilmavaivat, koska usein kun heräämisen jälkeen nostan tytön syliin, tulee röyhtäys, eli joku ilmakupla on tytön herättänyt kesken unien - yöllä tuota ongelmaa ei kuitenkaan ole.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä tyttö nukkuu päikkärit ja yöunien alun vielä vaunukopassa olohuoneessa (kun itse menen nukkumaan siirrän tytön nukkuvana omaan pinnasänkyyn). Aikaisempina viikkoina kun rupesi väsyttämään tarvitsi tyttö vain nostaa koppaan tutin kanssa ja ehkä käydä tuttia laittamassa muutaman kerran että nukahti. Nyt tuntuu että joka kerta koppaa pitää heijata hetken aikaa että rupeaa nukkumaan. Heijaamisen lopetan siinä vaiheessa kun silmät rupeavat lupsahtelemaan. Vaikka tyttö onkin vielä pieni (5vk) olen ruvennut miettimään että tottuuko tuohon heijaamiseen ja muodostuuko myöhemmin ongelmaksi? Onko kellään kokemuksia vastaavasta?

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ meillä poika nukahti päiväunille viikkotolkulla vain heijaavaan syliin, nyt reilu 3 kk nukahtaa itsekseen pinnikseen kun vaan nostaa sinne ja peittelee ja hetken pitää käsistä kiinni. En siis usko että tuosta mitään ongelmaa tulee, vauva kasvaessaan muuttaa nukahtamismalliaan vielä monta kertaa. Muutenkin mun mielestä pienen vauvan kanssa kannattaa mennä vanhempien jaksamisen mukaan ja vähän isompana opetella parempia tapoja, jos niitä ei itsekseen tule.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En mä kanssa olis huolissaan. Meillä ollaan ainakin koko ajan yritetty mennä niillä konsteilla, jotka sattuvat milläkin hetkellä toimimaan. Esim. meidän "vauva" on kohta 2v ja lopetettiin jo ulko/vaunupäikkärit. Ja kas vain, parhaillaan poika on unilla terassilla rattaissa. Ei vaan jakseta nukutusrumbaa, kun rattaissa nukahtaa hetkessä ja monesti itekseen. Sisälle sänkyyn pitää painia tunnin verran, että sammuu.

 

Ja onhan lapset niin erilaisia. Toiset nukkuvat pikkuvauvana miltei koko ajan ja isompina vähentävöt nukkumista. Toiset taas saattavat pieninä valvoa enempi ja se unen tarve kasvaa sitten isompana, kun on enemmän aktiviteettia ja liikkuu enempi ja energiaa palaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

tigru, meidän molemmat lapset on nukkuneet ihan vastasyntyneestä tuon n. 12h/vrk, eivätkä mielestäni ole siitä mitenkään kärsineet. Itse asiassa tyttö alkoi n. 1-vuotiaana nukkua selvästi pitempään, ehkä 14-15h/vrk.

 

Sesami, en mäkään usko, että tuosta heijaamisesta on mitään haittaa tai että siitä jää ikuisesti pysyvä tapa. Meillä esikoisen nukuttaminen on tapahtunut tissillenukahtamisesta sylissä pullon kanssa keinutuolissa kiikuttelun kautta sängyssä silittelyyn, ja lopulta tuossa kahden vuoden tienoilta on mennyt niin, että tyttö menee yöpuvun vaihdon ja hampaiden pesun jälkeen sänkyyn, luetaan vähän kirjaa, lauletaan pari laulua ja tyttö jää tyytyväisenä nukahtamaan itsekseen :) Mä saan aina näppylöitä, jos jostain asiasta varoitellaan sillä, että nyt kun teet noin, niin se oppii siihen eikä siitä ikinä pääse eroon :P Meillä ainakin on kaikesta "ei-toivotusta" päästy eroon, vaikka joskus vähän jotain ns. vääriä tapoja ollaankin jonkun aikaa noudatettu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Te jotka olette vetäneet vauvallenne jonkinlaisen unikoulun kotona, voisikohan sitä soveltaa jotenkin aamuihin?

 

Meidän yksivuotias nukkuu yönsä pääsääntöisesti hyvin ja heräämättä, ja nukahtaminen illallakin on useimmiten aika helppoa. Aamuisin vaan herätään kello viisi-kuusi. Mä olen ajatellut että tälle ei voi mitään, poika on vaan aamuvirkku, mutta vosikohan hänet saada nukkumaan pitempään jollain unikoulumetodilla?

 

Poika menee nukkumaan noin kello 20, ja vaikka menisi parikin tuntia myöhemmin, aamu alkaa melkein aina parhaimmassa tapauksessa kuudelta...usein aikaisemmin. Olen yrittänyt antaa maitoa ja vaihtaa vaipan, tassutella, ottaa meidän väliin...mutta ei. Ennen kuutta poika on vielä selkeästi väsynyt mutta uni ei tule.

 

Poika nukkuu yhdet päikkärit, kestoltaan noin 2-3 tuntia. Päikkäreiden lyhentäminen ei ole tuonut mitään muutosta.

 

Vierastan huudattamista, joten en oikein osaa jättää lasta huutamaan sänkyynsä.

 

Ajatuksia? Olenko vain tuomittu heräämään kello viisi, vai voisiko tuon lapsen saada jotenkin jatkamaan uniaan?

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Mitään kokemustahan mulla ei ole tuon ikäisestä lapsesta, mutta mun kaveri kertoi että heillä auttoi tuohon ongelmaan pimennysverhot :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

Raportoimassa vähän, kun kirjoittelin tuonne aikaisemmin pitkät pätkän (epätoivo kuultaa hieman tuosta mun aikaisemmasta tekstistä :) )

 

Yöt menee edelleen jees, mutta se päivänukkuminen :wacko: En pysty edes sanomaan kuinka paljon poitsu nykyään päivisin nukkuu, kun nukkuu niiiin kevyesti ja havahtuu koko ajan. Vaunujen pitää nykyään koko ajan liikkua ja mahdollisimman rytäkkää kiitos. Tänäänkin olen helteessä oikeasti juossut heinäpellossa vaunujen kanssa, että saisin pojan nukkumaan edes muutaman minuutin pätkiä. Hyvä, että tuli ostettua kunnon nelipyöräiset Gessleinit eikä mitään kolmipyöräisiä vetkuloita... Tulee jo vähän tyhmä olo; että pitäiskö mun vähän hellittää :) Ehkäpä tää lapsi ei sitten vaan nuku. Onhan se päivisin väsyneen näköinen ja kitisee, mutta enhän mä voi sen jokaista päiväunta oikeesti juosta heinäpellossa... Naurattaa jo itteänikin :)

Rebekka, oletteko kokeilleet nostaa vaunun selustaa yhdellä pykälällä, eli siis vähän ratasmaisempaan asentoon että vauva näkee sieltä pikkuisen enemmän maisemia?

Kiitti vinkistä, Starlight! Meidän poitsu sinänsä ihan tykkää vaunuissa oloista hereillä ollessaankin vaikka on makuuasennossa. Sitten kun alkaa väsyttää niin se kiukku pyrkii tulemaan ja uni tuntuu karkaavan aina vaan kauemmas.

 

Mutta onneksi tähän vauvaelämään on nyt viime päivinä tullut vähän perspektiiviä, kun vauva alkaa kohta ryömimään jne. Pakko näiden unienkin on joku päivä helpottaa, sitä odotellessa :) Täytyy vain toivoa, että kakkosen päiväunista ei tule samanlaista painajaista (tai itsehän me varmaan ollaan vauva tähän opetettu...)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now