Synnytyksen jälkeen - vuodeosastokokemuksia

[Taiku]

Musta oli hirveetä olla sairaalassa. Oltiin vielä yks ylimääräinen päivä, koska multa ei tullu yhtään maitoa ja vauva ei ensin suostunu syömään pullosta. Suurin syy siihen, miksi oli hirveetä olla sairaalassa oli se että olin niin järkyttävän väsynyt. Huoneeseen siirtyessä olin valvonu 30 tuntia ja oli aamu, jolloin tuli hoitajat ja aamupala. Sitten huonekaverille tuli vieraita ja muutenkaan en oikein saanu unta kun piti aina vauvan liikahtaessa katsoa että onko se hereillä. Yöllä vauva ei sitten suostunutkaan nukkumaan, vaan huusi ja ainoa tapa saada se hiljaiseksi oli hytkyttää sitä. Myös imetyksen harjottelut oli yhtä tuskaa ja tuntu vähän että joutu selittelemään lisämaidon pyytämistä, vaikka sitä kyllä tuotiin ihan mukisematta ja sillon ekana päivänä multa kysyttiin että haluanko antaa. Seuraavalla kerralla meen joko potilashotelliin tai pyydän pikaista kotiutusta.

[TuiTui]

Nyt on sitten toinenkin kokemus jaettavana. Oltiin sairaalassa 2 vrk ja saatiin olla tuo aika perhehuoneessa, joten en voi kuin kehua kokemusta! Olo oli kuin hyvässä täyshoitolassa Kiirehän siellä kaikilla oli, mutta koska me ei kaivattu mihinkään sen kummempaa opastusta, vauvalla ja mulla oli kaikki kunnossa, eikä mihinkään ollut hoppu, niin ei koettu tätä hankalana.

 

Ainoa miinus tulee ruuasta joka oli niin hiilarihöttöä kuin voi olla. Puuroa, leipää, kiisseleitä, lisää leipää ja toisinaan vähän salaattia. Olin tosi nälkäinen, vatsa oli sekaisin ja naama kukki. Onneksi oli edes vähän eväitä mukana.

[Guest shantia]

Olimme 3vrk osastolla ja saimme ylimääräisen perhehuoneen. Meille jäi hyviä muistoja, oli ihanaa saada keskittyä vauvaan ja saada valmiiksi tehtyä ruokaa. Vierailijat kävivät vauvan ollessa 2 vrk ikäinen. 

 

Miinukset oli että hoitajilla oli kiire eikä kukaan perehtynyt meihin kunnolla. Jokaisella hoitajalla ja lääkärillä oli eri mielipide lisämaidon antamisesta ja lopuksi vauva sai niin paljon lisämaitoa että huusi koko yön mahakivusta. Kun sitten kysyin apua yököltä hän kohautti olkapäitä ja sanoi vaan että vauva on näköjään koliikkivauva... 

 

Mutta muuten hyviä muistoja on niistä päivistä ja nyt on vähän haikea olo kun ajattelee niitä ensimmäisiä päiviä 

Edited February 24, 2014 by shantia

[Katti03]

Kotiuduin sunnuntaina sairaalasta.  Vuodeosastoaika oli kauheaa, synnytin sektiolla torstaina ja vauva joutui keskolaan ja ensimmäisen päivän aikana näin 2 kertaa  nopeasti vauvan ja olin ihan hukassa  ja vailla tietoa vuodeosastolla koska miehen piti  mennä hoitamaan esikoista.

Olin 2 hengen huoneessa jossa  oli toinen äiti joka oli myös leikattu ja vauva oli keskolassa.

Seuraavana aamuna pääsin  ylös sängystä ja vasta joskus iltapäivällä pääsin pyörätuolilla  keskolaan katsomaan vauvaa ja illalla sisuuntuneena otin pyörätuolin rollaattoriksi että pääsin yksin alakertaan koska hoitajilla oli  niin kiire ettei kukaan mielellään lähtenyt  kuskaamaan alakertaan.

Perjantaina huonekaveri sai  vauvan huoneeseen ja oli todella  kurjaa kuunnella siinä verhon  takana onnellista vauvalässytystä samaan aikaan kun itse nieleskelin kyyneleitä kun olin 2  lapsen  äiti  mutta kumpikaan lapsista ei ollut vieressä. Ja esikoista oli ihan järjetön ikävä ja jokakerta kun kävivät  katsomassa niin  itku tuli  kun lähtivät kotiin.

Lauantaina onneksi pääsin jo liikkumaan niin hyvin että olin kaiken liikenevän ajan vauvan luona  ja  siellä olikin mukavampi olla koska keskolan ilmapiiri oli rauhallinen ja kiireetön ja poikamme omahoitajat olivat kerrassaan loistavia  ja  juteltiin aina  pitkät  tovit.

Sunnuntaina pelotti soittaa aamulla  keskolaan  että miten  yö on mennyt kun  odotin niin kotiutumista, mutta kaikki oli mennyt  hyvin  ja menin odottamaan lääkärintarkastusta ja  sitten  äkkiä keräämään  tavarat  kasaan  ja odottamaan  kotiinpääsyä.

Olo oli suunnattoman helpottunut kun vuodeosaston ovi painui  takana kiinni  ja  se kaikki  ahdistus ja suru jäi sinne ja  voitaisiin  aloittaa uusi arki 2 lapsisena perheenä.

[Guest Khadeija]

Osastolla 10vrk pojan kohonneiden crp-arvojen takia, ja pojalle laitettiin 5:n vrk:n iässä päähän kanyyli josta antibioottia seuraavat 5vrk. Henkilökunta oli tosi mukavaa, tulivat vaikka keskellä yötä, oli asiasi sitten kuinka pieni ja joutava tahansa. Sain olla suurimman osan ajasta yksin huoneessa, vain parina yönä oli huonekaveri.

Ruoka oli hyvää ja sitä oli tarpeeksi, ja jääkaapista sai hakea pikkupurtavaa milloin tahtoi. Vauvan pystyi jättää kansliaan hoitoon siksi aikaa kun kävin välillä ulkona ja kotona (asutaan sairaalan vieressä), etten tulisi mökkihöperöksi osastolla Mies kävi monta kertaa päivässä sairaalassa katsomassa meitä. Imetyksessä opastettiin kun pojalla oli alussa imuotteen kanssa ongelmia.

Synnytyksestä ei jäänyt traumoja vaikka ponnistusvaihe olikin aika pitkä pojan ison koon takia, ja kätilöt oli todella mukavia ja asiansa osaavia.

 

Ainoastaan nukkuminen sairaalassa oli vähän niin ja näin... Joku soitti vähän väliä kutsukelloa käytävässä joka kuului huoneeseen, ja aina aamuisin klo 07 labra tuli ottamaan pojasta verinäytteen, ja sitten heti perään klo 8 tultiin antamaan ekat antibiootit. Päivälläkään ei oikein saanut nukuttua kun olen niin huono nukkumaan.

[Talvityttö]

Ihan hyvät muistot jäi. Synnytys oli todella rankka, joten hyvin pidettiin huolta. Siihen olin kyllä tyytyväinen. Saimme myös perhehuoneen, mikä helpotti oloa varmasti todella paljon. Sai olla rauhassa, nukkua kun nukutti ja mies oli koko ajan apuna. Hoitajat opiskelijoineen olivat oikein mukavia ja auttavaisia. Pari poikkeusta toki löytyi. Imetystä ohjattiin kyllä, tosin ristiriitaista tietoa tuli riippuen kuka sattui vuorossa olemaan, joten se hämmensi jonkin verran. Ensimmäistä kertaa kun itse oli asialla ei osannut aina omaakaan järkeä käyttää...

[annuski]

Meidän sairaala-aika meni aika kivasti (jos ei oteta mukaan niitä että vauva ei ollut kanssani, vaan eriosastolla). Synnytyksen jälkeen heräämöstä päästyäni (kiireellinen sektio), pääsin sängyn kanssa keskolaan käymään, jossa sain ensimmäistä kertaa pojan rinnalle. Osastolla, olin kahden hengen huoneessa, yhteensä 8 päivää olin ja 2 päivänä oli vain huonetoveri. Muuten sain olla ihan yksin koko huoneessa. Hoitajat kyselivät että haluanko huonetoverin joka saa vauvan viereen vai haluanko mielummin olla yksin. Siitä olen todella onnessani että ottivat niin hyvin huomioon sen että jos toinen äiti ei ole saannut vauvaa vierelle niin sinne ei väen väkisin tuoda toista äitiä kenellä on vauva vierellä. Hoitajat myös tarkkaan opastivat ja neuvoivat miten saan imetyksen käyntiin hyvin ja pidettyä sen käynnissä vauvan ollessa keskolassa eikä juurikaan rinnalta syönnyt (nenämahaletku+tuttipullo alusta asti, tissi meni silloin kun itse pääsin/jaksoin). Itse muistan olleeni erittäin kipeä synnytyksen jälkeen ja verensokerit vetivät omaa ralliaan joten se toi myös haastetta. Hoitajat kuskasivat aina keskolaan ja takaisin osastolle kun halusin.

Vasta kotiin päästyäni tajusin olevani äiti, se oli kuitenkin niin "lievästi vaikea" alku meille vauvan kanssa. Mutta vain positiivinen kuva jäi sairaala-ajasta ja molempien osastojen hoitajista Ja se, en tiedä miten homma oli suunniteltu, mutta itselläni oli tasan kaksi hoitajaa jotka melkein koko 8 päivää minua opastivat ja hoitivat Muutaman aamuvuoron taisi olla eri hoitaja.

Edited March 25, 2014 by annuski