Guest HelmiQ

Synnytyksen jälkeen - vuodeosastokokemuksia

82 posts in this topic

Eli tänne vois kerätä kokemuksia ja fiiliksiä synnytyksen jälkeisestä ajasta sairaalassa. Millaisia muistikuvia ja kokemuksia sairaalasta on? Olitteko perhehuoneessa, vai oliko huoneessa useampi äiti vauvoineen? Saitteko levättyä? Kävikö vieraita paljon? Miltä äitiys tuntui siinä vaiheessa?

Millaisissa asioissa koitte saavanne henkilökunnalta tukea ja tietoa? Mistä asioista olisi pitänyt vielä keskustella henkilökunnan kanssa (näin jälkeen päin ajateltuna)?

Kaikkea muuta asiaan liittyvää myös vois koota tänne. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla alkuaika vuodeosastolla vauvan kanssa oli ihan helvettiä. <_< Jouduin kuuden hengen huoneeseen, jossa ahdisti liikkua omasta sopestaan pois, kun huone oli täynnä ihmisiä. Ei siinä paljon yksityisyyttä ja rauhaa tuntunut olevan. Muuten homma olisi ehkä vielä menetellytkin, ellei yksi huonetovereista olisi oman urakkansa jälkeen puhua pajattanut puhelimessa isoon ääneen j a t k u v a s t i samoja asioita ties kelle kummin kaimoille synnytyksestään. :blink: Ja tämä naikkonen vielä kuorsasi yöllä niin, ettei muut saaneet (tai minä ainakaan) nukkua. :angry:

 

Olin siis todella ahdistunut tilanteesta ja kaiken lisäksi väsynyt kaikesta sairaalassa olosta (jouduin siis ennen synnytystäkin viettämään aikaani osastolla). Olisin halunnut vain rauhassa kotiin tutustumaan uuteen elämänalkuun. Traumaattisinta oli, kun eräänä yönä unta etsiessäni yöhoitaja huomasi tilanteeni ja katsoi parhaaksi viedä vauvan kesken imetyksen pois ja minut toiseen huoneeseen, että saan nukkua. :( Vieläkin tuntuu pahalta ajatella asiaa, ettei minulla ollut voimia vaatia vauvaa jäämään viereeni ja ettei minulle heti annettu rauhallisempaa huonetta.

 

Lopulta hoitajat kuitenkin tajusivat, ettei hommasta tule yhtään mitään, ellen saa enemmän omaa rauhaa ja sain käyttööni kolmen hengen huoneen, jossa ei ollut muita äitejä. Sitten sujuikin jo paljon paremmin ja mieliala alkoi kohota, vaikkei varmuutta kotiinpääsystäkään vielä ollut vauvan kohonneiden bilirubiiniarvojen vuoksi.

 

Hoitohenkilökunta oli laidasta laitaan. Osa oli tosi tylyjä ja sillä asenteella liikenteessä, ettei ensikertalainen tiedä mistään mitään. Osa taas (kätilöni mukaan lukien) oli tosi mukavia ja he jaksoivat kuunnella ja ottaa tosissaan esim. tuon ahdistuksen kuuden hengen huoneessa. Pääosin kaikki olivat kuitenkin valmiita edes jotain neuvoja jakamaan, ettei siellä täysin oman onnensa nojassa tarvinnut olla. Enemmän olisin ehkä kuitenkin huomiota ja ystävällisyyttä kaivannut, sillä inhoan muutenkin olla yksin vieraassa paikassa. Minut osastolle vienyt hoitajakin antoi ymmärtää, ettei vauvaa saa viedä kansliaan edes siksi aikaa, kun itse käy suihkussa. :blink:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Omassa sairaalassa ei ole perhehuoneita, mutta onneksi pääsin "pieneen" huoneeseen eli minulla oli vain kaksi huonetoveria. Ensimmäiset neljä tuntia osastolle pääsyn jälkeen tosin vietin käytävässä kunnes vapautui petipaikka. Toki siis käytävälläkin oli sänky. Ensin meitä oli huoneessa kaksi, sitten ensimmäisenä yönä (kello kaksi) tuli kolmaskin. Olin periaatteessa valvonut 36 tuntia putkeen (en nukkunut edellisenä yönä kun synnytys alkoi) ja oli tosi kiva herätä siitä kauan kaivatusta unesta kun uutta potilasta tuodaan huoneeseen, hoitajakaan ei edes yrittänyt puhua hiljempaa. Onneksi oli korvatulpat mukana. Onneksi sänkyni oli huoneessa perimmäisenä, joten ei ollut mitään ohikulkuliikennettä, vaan saimme olla aika rauhassa siellä verhon takana. Huonetoverit olivat muuten ihan mukavia, mutta toisen kännykkä soi jatkuvasti (eikä kovin hiljaa) ja sai tosiaan kuulla ne jutut moneen kertaan. Samaiselle tyypille tuli myös monta puskaa kukkia, vaikka erikseen oli ohjeistettu, että ei mielellään kukkia huoneisiin.

 

Imetys ei onnistunut ollenkaan sairaalassa, lähinnä kai siksi, että olin niin stressaantunut ja väsynyt. Yritin kovasti, mutta ei paljon auttanut vaikka aina joku hoitaja oli neuvomassa. En saanut syötyä kauheasti, koska vauva oli melkein aina nälkäinen juuri silloin kun ruokaa oli tarjolla ja koska pystyin liikkumaan itse, piti ruoka hakea käytävältä. Ruoka jaettiin tosi nopeasti, joten pari kertaa melkein jäin ilman. Lisäksi ruokavalioni on aika valikoiva, joten parilla aterialla söin lähinnä leipää ja perunaa. Eipä auttanut imetystä tuokaan. Onneksi lisämaitoa sai nälkäänsä huutavalle vauvalle ja vauvan sai aina halutessaan viedä lastenhuoneeseen vahdittavaksi. Kaksi yötä vauva oli siellä (todettiin, ettei kannata yöllä edes yrittää imetystä, joten saan sitten levätä) ja viimeisen yön vieressäni.

 

Stressasin niin älyttömästi sitä jatkuvaa hälinää ja yksityisyyden puutetta, että lähdin kotiin kolmen yön jälkeen, vaikka vauvalla oli bilirubiinit koholla. Kävimme sitten poliklinikalla niitä seurailemassa. Kun pääsin kotiin, olo koheni heti, maito nousi ja vauvallakin alkoi paino nousta ja keltaisuus hävitä aika äkkiä. Sairaalaan jäämisestä ei siis olisi ollut mitään hyötyä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kokemukseni vuodeosastolta synnytyksen jälkeen on vain ja ainoastaan positiivinen. Henkilökunta oli kertakaikkisen ihanaa ja arvostukseni hoitoalaa kohtaan nousi kohisten. Sain tukea ja apua niin paljon kuin tarvitsin ja toisaalta sitten henkilökunta osasi olla taaempana kun hallitsin jo vauvanhoidon. Imetykseen olisin ehkä kaivannut enemmän tukea.

 

Ja huonekaveritkin olivat kertakaikkisen loistavia. Meillä on mammatapaaminen ensi viikolla juuri näiden samassa huoneessa olleiden äitien ja vauvojen kanssa.

 

Sairaalassa oleminen on ällöä ja siellä laitostuu todella äkkiä. Sairaalaan en kaipaa yhtään, mutta aikaa siellä muistelen lämmöllä juuri mahtavan palvelun takia, jota siellä saimme.

 

Lisäyksenä, olin neljän hengen huoneessa. Yksi kuorsasi todella kovaa, mutta en kokenut sitä kovinkaan suureksi häiriöksi. Itse en osaa nukkua sairaalassa, kuorsaa joku tai ei. Meidän sairaalassa on vielä perinteinen vauvala ja vauvat olivat siellä. Sieltä heidät sitten tuotiin rinnalle. Koin tämän järjestelyn erittäin hyväksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eipä mulla paljon valittamista ole osastolla olosta sinänsä. Henkilökunta oli pääasiassa todella mukavaa, lukuunottamatta yhtä lastenhoitajaa joka valitti mulle, että kun maitoa ei tule ja vauva huutaa nälkäänsä ja pitää antaa pullosta. Meillä oli kahden hengen huoneet, joten pääasiassa siellä oli todella rauhallista. Kämppis vaihtui oleskelun puolessavälissä ja tällä toisella kämppiksella ravasi jatkuvasti vieraita. Siellä oli sukulaista ja kaveria iltapäivästä myöhään iltaan, vaikka vierailuaika onkin 18-19 ja sekin vain isovanhemmille lähinnä tarkoitettu. Kyllä kävi välillä ärsyttämään, kun vieraat ramppasivat mun pedin ohi (tää kämppis oli siellä peremmällä huoneessa) ja yritin vauvaa imettää ja saada rauhoittumaan. Eikä siellä oikein lepäämisestäkään mitään tullut kun kova pölinä kuului vierestä. Seuraavalla kerralla kyllä mainitsen asiasta, jos osuu samanlainen kämppis kohdalle..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei siitä kummemmin huonoja muistikuvia jäänyt, kauhee hinku kotiin oli kuitenkin koko ajan. Olin kolmen hengen huoneessa, jossa meitä oli kaks äitiä. Henkilökunta oli ihanaa suurimmaks osaks, yks nihkeempi hoitsu on jäänyt mieleen, mutta sekään ei ollu mun huoneen hoitsu.

 

Ainoona huonona juttuna on se, että poikaa tutkittiin koko sairaalassaoloaika, kun sydämessä luultiin olevan jotain vikaa. Niistä eri tutkimuksista, siitä miks niitä tehdään ja niitten tuloksista olisin kaivannut enemmän keskustelua. Mulle ei kerrottu oikeestaan mitään ellen ite kysynyt ja paniikkihan siitä sitten syntyy. Sitten kun viimein mulle ihana lääkäri kertoi, että mitään ongelmia ei ole, sydämessä ei oo vikaa, olin helpottunut ja saatiin lupa lähtee kotiin, niin joku hoitsuista tietysti kuuli jälleen sivuääniä sykkeessä ja taas tilattiin EKG:tä ja kotiin ei saatukaan lähtee. Sinänsä tietysti hyvä juttu, että tutkittiin, mutta olin aika rikki, kun tosiaan halusin sinne kotiin enemmän kun mitään muuta ja just joku lääkäri oli mulle selittänyt, että kaikki on just niinkun pitää ja sitten ei taas yhtäkkiä ollukaan. Mutta kun samana iltana kuitenkin päästiin vielä lähteen terveen pojan kanssa yhden ihanan hoitsun nopeen toiminnan ansiosta, niin ei toikaan enää niin kauheen pahasti takaraivossa kummittele.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me saatiin mieheni kanssa perhehuone OYS:sta, vaikka vauva joutuikin ensin hetkeksi teholle ja sitten lastenosastolle loppuajaksi. Äitiys tuntui tuossa vaiheessa ihan oudolta, kun ei saanut vauvaa vierelleen vaan häntä piti käydä katsomassa eri osastolla. Mutta tosi hyvät kokemukset silti jäi. Saimme perhehuoneen ansiosta nukuttua hyvin ja muutenkin oli tärkeää, että mies oli tukena koko ajan. Paljon ohjausta emme varmaan siksi saaneet, kun omalla osastolla kävimme lähinnä syömässä ja lepäämässä ja lastenosastolla taas varmaan luultiin, että esim. rintapumpun käyttö olisi opastettu omalla osastollamme. Mutta kaikkeen sai opastusta sitten, kun tajusi vaan itse kysellä.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Kokemukseni vuodeosastolta synnytyksen jälkeen on vain ja ainoastaan positiivinen.

 

 

Sama täällä...Henkilökunta oli aivan ihana ja sai heti apua kun sitä tarvittiin jne...

Eka yö huoneessa oli yksi äiti ja sen jälken sain olla neidin kanssa ihan kahestaan :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olin muutaman päivän sairaalassa jo ennen synnytystä, kun synnytystä käynnisteltiin. Siinä ehti tutustua henkilökuntaan jo aika hyvin ja rutiineihin ja muuhun. Olin kahden hengen huoneessa, toinen oli juuri saanut vauvan, kun minä huoneeseen tulin. Hän oli innokas kertomaan kaikenmoista synnytyksestä ja vauvoista ylipäänsä ja mielelläni otin tiedon vastaan.

 

Vauvan syntymän jälkeen kaikki tuntui tosi sekavalta. Yritti vaan totuttautua siihen tilanteeseen. Huonekaveri oli onneksi tosi huomaavainen ja antoi olla rauhassa ja tutustua uuteen perheenjäseneen. Ehkä traumaattisinta oli, kun appivanhemmat tulivat katsomaan ensimmäistä kertaa ja piti vaihtaa vaippa. Tyttö huusi kuin syötävä, appiukko tunki melkein nenänsä vauvaan kiinni ja minä yritin saada vaipan vaihdettua. Mies sitten onneksi huomasi, että oloni oli vähän tukala ja rupesi jututtamaan appiukkoa, niin että sain homman hoidettua.

 

Itselle ehkä pahin juttu oli se, että oli kamala koti-ikävä ja jouduimme olemaan osastolla viikon ennen kotiinpääsyä, koska tytölle tuli keltaisuutta ja päivästä toiseen vatvottiin sitä, pääseekö tänään kotiin vai pitääkö vielä huomiseen olla. Sitten jotkut kätilöt lupailivat omiaan, kyllä pääsette tänään kotiin ja jonkun ajan päästä tuli toinen kätilö sanomaan, että arvot ovat vielä sellaiset, että vauva pysyy valosängyssä ja kotiin ei vielä pääse.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vastaanpa itsekkin.

 

Odotusaikana olin pidemmän aikaa osastolla seurannassa ja sairaalan rytmi tuli tavallaan tutuksi. Hoitohenkilökunta oli todella ystävällistä ja mukavaa ja vointiani seurattiin huolella. Osastolla oli myös tuoreita äitejä vauvoineen ja kyseessä oli "tarkkailuosasto".

 

Heti synnytyksen jälkeen minut ja vauva siirrettiin takaisin tuolle osastolle jossa olinkin ollut aikaisemmin. Olimme ensimmäisen yön siellä, sillä jouduin seurantaan eräiden synnytyksessä olleiden ongelmien vuoksi.

Koska kaikki oli ok, meidät siirrettiin kuitenkin pian toiselle osastolle. Olimme kolmen hengen huoneessa lapsen kanssa ja huoneessa oli yleensä yksi äiti vauvansa tai vauvojensa kanssa. (Jollain äideistä oli kaksoset.)

Huonekaverit ei mua häirinneet ja toivottavasti mekään emme suurta häiriötä aiheuttaneet. Jotenkin niihin huonekavereihin oli jo tottunut kun oli joutunut olemaan jo raskausaikana sairaalassa.

Hoitohenkilökunta oli mukavaa lukuunottamatta yhtä kiukkuista yökköä. :P Kova kiire tuntui vaan henkilökunnalla olevan, sillä lapsemme syntymän jälkeen oli pari päivää ollut kuulema todella ruuhkaisaa.

(Kovat helteet alkoivat juuri silloin ja hoitajat sanoivatkin että usein helteiden alkaessa tulee myös osastot täyteen.)

Yllätys oli kuitenkin, että tällä toisella osastolla piti pärjätä enemmän yksin. Tähän asti kun sairaalassa henkilökunta oli ollut niin tarkka menemisistäni ja tekemisistäni. Yhtäkkiä kuitenkin piti pärjätä yksin, vaikka olo oli fyysisesti tosi huono ja vauvan hoito oli melko vierasta.

 

Välillä harmitti hoitajien ristiriitaiset kommentit eri asioista. Osa oli sitä mieltä, että lapsen voi antaa pariksi tunniksi yöllä hoitajille jotta saan nukuttua. (Lapsi itki yöllä melkein jatkuvasti.) Tää yksi yöhoitaja kuitenkin kommentoi tätä asiaa vähän ikävästi.

Myös lapsen hoidosta mun ollessa suihkussa sain ristiriitaista tietoa.

Meidän omahoitaja oli aivan ihana ja yleensä pyrinkin ajoittamaan kysymykseni ja suihkussakäymiset yms. hänen työvuoronsa aikaan jos suinkin mahdollista. :)

Imetykseen koin saavani tarpeeksi ohjeita ja se lähtikin hyvin käyntiin.

 

Sairaalassa sain kunnon kipulääkkeitä ja synnytyksen jälkeiset kivut pysyivät jotenkin siedettävinä. Unohdin lähtiessä kysyä särkylääkkeeseen reseptiä ja kotona ei ollut kuin Panadolia. Jouduin soittamaan pian terveyskeskuksemme päivystykseen jotta lääkäri kirjottaisi kunnon särkylääkettä jota voi syödä imettäessä.

Jos olisin tajunnut, olisi pitänyt kysyä resepti jo mukaan heti sairaalasta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Aluksi olin mielettömän onnellinen ja rauhallinen, mutta sitä seurasi elämäni hirveimpiä päiviä johtuen siitä että vauvani vietiin hyvin pian lastenosastolle, en todellakaan saanut nukuttua huonekaverini kuorsauksen vuoksi, jouduin olla yli viikon sairaalaassa kaikkien juttujen vuoksi ym. Mulle ei kertaakaan edes näytetty miten vauvaa esim. pestään ennen kuin kysyin sitä itse, jolloin homma tehtiin nukella. Miehelleni sentään opetettiin vaipanvaihto lastenosastolla. Muistan ajatelleeni että mielummin vaikka synnyttäisin joka päivä uudelleen kuin kestäisin sitä oloa, kun mulle ei kerrottu miten vauvani oikeasti voi. Onneksi tuostakin selvittiin, ja kotona pikkuhiljaa tuli parempi mieli.

 

Ainiin. Tästä kaikesta vielä tulossa yli 400 € lasku. <_<

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on ihan positiivinen kokemus vuodeosastosta. Henkilökunnasta suurin osa oli ihan mukavia, pari sanavalmiimpaa tapaustakin oli, mutta he eivät minua häirinneet (sanoivat pahasti huonetoverille, ei mulle). Olin kahden hengen huoneessa ja 3 yönä mulla oli huonekaveri, yks yö saatiin olla vauvan kanssa kahdestaan. Mua ei huonekaveri häirinnyt, oli ihan mukava jutella päivisin. Öisin ekan huonekaverin poitsu vähän itkeskeli, mutta kuului siellä muistakin huoneista itkua. Yks yö oli meillä ihan syvältä, kun otin tytön viereeni, koska niin huonekaveri kuin hoitaja/kätilö sanoivat, että se voi rauhoittaa tyttöä. Me ei nukuttu tuona yönä juuri kumpikaan, onneksi tajusin joskus aamuyöllä laittaa tytön omaan sänkyyn, niin nukuttiin kummatkin loppuyö. Meen tyttö ei tosiaan rauhoittunut viereen ja se edellisen yön rauhattomuus taisi johtua enemmän maidonnostattamisesta kuin mistään muusta. Apua sai pyytämällä ja mua ainakin neuvottiin ihan asiallisesti, vaikka tyhmiä ehkä osittain kyselinkin. Imetys meillä lähti sujumaan tosi hyvin, eikä siihen juurikaan tarvittu opastusta. Toki kätilöt muutaman kerran tarkastivat imuotteen, vaikka tyttö söi tosi hyvin, eikä imetys ollut kivuliasta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Synnytyksen jälkeen pääsin 2 hengen huoneeseen, jossa toisena äitinä oli nuori (teini) äiti, joka sai vauvan yksin.

Tällä sitten ramppasi kavereita, poikia ja tyttöjä, paljon! Lisäksi mä sain kuulla synnytyskertomusta ja "apua mä kuolen" kommentteja aina, kun huonekaveri puhelimessa puhui. Mutta kaikkein paras oli kyllä syntyneen lapsen mummo, jolla oli aivan ihme jutut!!! Mm. kerran tuli tämä mummo minulle näyttämään ensimmäistä lastenlastaan ja totesi/kysyi, että eikös tämä olekin maailman ihanin vauva!?! :blink: Niin...siis ei todellakaan, kun se ihanin oli siinä mun vieressä pötköttämässä. :lol:

Otin huumorilla kaiken mitä naapuriloosissa tapahtui, joten ei haitannut.

 

Henkilökunta oli oikein mukavaa ja avuliasta. Oltiin yhteensä siellä 3 yötä synnytyksen jälkeen. Tosin sitten toiseen otteeseen jouduttiin minun jälkikomplikaatioiden vuoksi vielä 4 yöksi samaan paikkaan viikon perästä. Se ei ollut enää niin kivaa.. <_< Silloin saatiin pojun kanssa "kotipöpöjen" vuoksi oikein oma huone.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Synnytysvuodeosastolla mua häiritsi ihan suunnattomasti se, kun äitien tuli hakea ruoat itse sellasesta kärrystä, joka oli aivan toisella käytävällä missä huoneeni oli. Kätilö ohjeisti minua ja huonekaveriani, että jättäkää vaan vauvat huoneisiin ja syökää rauhassa ruokailutilassa. Suurinpiirtein kiellettiin viemästä tarjotinta huoneeseen. "Kyllä te vauvanne itkun kuulette ja tunnistatte. " En varmana olisi kuullut tai tunnistanut vuorokauden ikäisen tyttöni itkua.. :blink: Huonekaverin kanssa tehtiin sopimus, että toinen haki ruuan huoneeseen, kun toinen päivysti vauvoja. Me tehtiin ihan omat järjestelymme ruuan haun suhteen. :D Toinen (joka liittyy yllättäen taas ruokaan) asia, joka ihmetytti oli se, kun ruoka vietiin tosi nopeesti kärryjen kanssa pois. Mun tyttö "asui" vaikka kuinka kauan rinnalla juuri silloin kun ruoka tarjottiin. Onneksi huonekaverini huolehti, ettei ruokia viedä pois ennen kuin mä olin saanut ruokani haettua. Sain kerran aika tylyäkin palautetta keittiöhenkilökunnalta (taas ne vauvat pitäis vaan kylmästi irrottaa rinnasta ja jättää huutamaan niihin koppiin kun hain ruokaa...

 

Imetysohjaus oli synnytyssairaalassani aivan ala-arvoista! Ohjeita (jos niitä edes annettiin) annettiin, mutta välillä aivan erilaisia mitä juuri edellinen kätilö oli neuvonut. Tuttia tungettiin vauvan suuhun ilman mun lupaa, rintakumi heitettiin pöydälle ja sanottii että koita tuota, piti pumpata ja välillä ei taas olisi saanut, imuotetta ei käyty katsomassa ellen olisi joka kerta sitä joutunut erikseen pyytämään, imetysasentoja olisi ohjeistettu vain yksi (maaten) ellen olisi vaatinut ohjeistusta siinäkin ja lisäksi pyysin, että lisämaito hörpyytetään (kätilö sanoi, ettei siihen ole aikaa ja jollain tavalla se maito pitää saada annettua (eli tuttipullolla..)...). Näitä esimerkkejä olisi vaikka kuinka monta.. :(

 

Huonekavereita mulla ehti olemaan kaksi, jotka olivat aivan ihania ihmisiä.

 

En muuten tajunnut kertaakaan viedä vauvaa "hoitoon" hoitajille. Jotenkaan mulle ei siitä sanottu mitään, enkä kokenut sitä tarvitsevani. Mun kotiinlähtötarkastuksessa kätilö oli oikein iloinen kun vauva oli ollut kokoajan vierihoidossa.

 

Sitten tooodella pitkä miinus siitä, kun sen 5 päivää jotka olin sairaalassa, oli huoneeni televisio rikki! :angry: Missasin BB-talon elämästä 5 päivää. ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vauva syntyi klo 16.34 ja salista vuodeosastolle päästiin varmaan joskus ennen kasia.. Vauvan isä lähti pian kotiin ja jäin odotteleen iltapalaa, kun en ollut syönyt mitään n. 15 tuntiin.. Minulle sanottiin, että voin laittaa nukkumaan, vauva tuotaisiin minulle, kun herää syömään seuraavan kerran.. En saanut unen päästä kiinni, vaikka väsytti aivan älyttömästi, enhän ollut edellisenä yönäkään nukkunut lainkaan.. Torkahdin hetken ja vauva tuotiin minulle joskus puolenyön aikaan.. Vauva jäikin mulle koko yöksi, vaikka oletin, että saisin yhden yön nukkua ja kerättyä hieman voimia, melkoinen matka kun oli takana.. että olisivat tuoneet ekana yönä vauvan mulle syömään ja muuten olisin nukkunut.. mutta niin vauva jäi viereeni eikä se kyllä minua haitannut, ja loppuajan kotiutumishetkeen saakka (4 päivää) vauva oli mulla 24/7, joten hieman väsynyttä sitä oltiin sit kotona.. :rolleyes:

 

Samassa huoneessa oli mua vuoden vanhempi tyttö, joka sai pojan päivää mua myöhemmin.. Meistä tuli hyvät ystävät sinä aikana, jälkeenpäin ollaan nähty ja oltu yhteydessä muutenkin.. Hoitajia ei meidän huoneessa pahemmin näkyny, uusi vuoroon tullut hoitaja ei aina edes käyny tervehtimäs ja jos kävi niin lähinnä ovelta huikkas, et meillä vissii kaikki hallussa...? ja niinhän meil tuntu olevan, oltiin suel vauvojemme kans ku kotona ;)

 

Ei mitään valittamista osastolla olosta tai osastostakaan.. Mulla oli jotenki tosi hyvä olla siellä, vaik kotiinkin tahotti jo parina vimppana päivänä ihan hulluna, ku maitooki tuli jo niin hyvin :) toivotaan, että päästään nyt paris päiväs pois osastolta eli vaavil ja mul kaikki hyvin ja maitoo tulee tarpeeks..

 

Isien vierailuajat ehkä jäi eniten vaivaamaan.. Ne kun oli 12-18.. Mies ku pääs aamuvuorosta klo 14 ja iltaan meni klo 14 niin ei siinä paljon ehditty nähdä :( toisena päivänä väsymys oli jo melko kova ja itkuhan siinä tuli aina, ku mies lähti.. :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ensimmäisen lapsen kanssa pääsimme Kättärillä Haikaranpesään. Siellä on ihanan isot perhehuoneet, joissa on parisänky, nojatuoli ja pikkuinen ruokapöytä. Ei mitään pahaa sanottavaa, aivan ihana paikka.

 

Toisen lapsen kanssa ei mahduttu haikaranpesään mutta saatiin kuitenkin perhehuone tavisosastolta. Huone oli pieni mutta ihan ok. Sinne meinas vaan tukehtua kun oli niin kuuma kesä eikä ikkunaa viitsinyt kauan pitää auki kun silloin oli ne Venäjän metsäpalot ja hirveä haju ulkona. Mutta sehän ei tietenkään ole sairaalan vika. :rolleyes:

 

Toivon todella, että me saadaan perhehuone myös tän kolmannen kanssa. Olisi paljon helpompaa kun lapsen isä on koko ajan mukana hoitamassa niin itse saa levätä. Olenkin hätäpäissäni jo miettinyt, että jos perhehuonetta ei saa, niin haluan sitten kotiin mahd. aikaisin. Eikö nykyään pääse (jos ei ole mitään "vikaa" missään) halutessaan jo muutaman tunnin päästä synnytyksestä kotiin?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me oltiin Kättärillä perhehuoneessa. Hyvänkokoinen huone oli. Imetysohjausta ja muuta apua sai tosi hyvin ja oli mieletön helpotus, että mies pystyi olemaan paikalla, koska itse olin huonossa kunnossa. Kaikki pelasi hienosti. Tylsäksihän se aika lopulta osastolla kävi, mutta hyvät fiilikset ajasta kuitenkin jäi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me olimme Kättärillä eikä valitettavasti saatu perhehuonetta, vaikka sitä olimme toivoneet. Siitä huolimatta aika Kättärillä oli ihanaa ja turvallista eikä kämppis haitannut ollenkaan. Imetysohjausta jne sai kokoajan omalta hoitajalta ja ruokaa tuli säännöllisesti... Mieskin muistuttaa kokoajan, että sairaalassa oli hienoa olla vaikka oli tottakai kiva päästä kotiinkin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on oikeastaan vain positiivisia kokemuksia sairaalassaoloajalta. Olin etukäteen ajatellut, ettemme me todellakaan mitään perhehuonetta tarvitse. No, vauva syntyi klo 23 jälkeen ja kaikki oli niin uutta ja "dramaattista", etten olisi voinut kuvitellakaan, että mies olisi siitä lähtenyt kotiin. Saimme onneksi perhehuoneen ja musta se plasma-tv:ineen sekä omine kylppäreine ja veskeineen oli lähes luksusluokkaa. Ruokaa oli koko ajan tarjolla ruokailuhuoneessa (lähinnä leipää ja mehua ruoka-aikojen ulkopuolella) ja mulla onkin sairaalassaolosta sellainen mielikuva, että koko ajan syötiin ja ruoka oli ihan kohtuullisen hyvää.

 

Ehdimme jo molemmat miehen kanssa kyllästyä sairaalassaoloon, kun tytön voimakkaan painonlaskun takia jouduimme viettämään ekstrapäivän sairaalassa (sairaalassaoloaika oli su yö-torstai). Siinä on muuten asia, jonka tekisin toisin mahdollisen seuraavan lapsen kohdalla. Punnitsisin tyttöä aikaisemmin ja kyselisin muutenkin vieläkin tarkemmin ravinnon saannista ja painon kehityksestä. Mä jotenkin ajattelin, että kun vauva on rauhallinen ja omahoitaja/muutkaan hoitajat eivät sano mitään, on vauva varmaankin saanut tarpeeksi ruokaa. No eipä ollut, kun lääkärintarkastuksessa tytössä oli havaittavissa mm. kuivumisen merkkejä. :o

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kokemukset KYS:istä tammikuulta. Olin käynnistettävänä pari vuorokautta ennen H-hetkeä ja sitten 3 päivää synnytyksen jälkeen.

 

Käynnistettävänä majoituin 4hengen huoneeseen, jossa oli kyllä vaan 1 nainen vauvoineen. Ekana kahtena päivänä vauvelin kanssa meillä oli oma huone, viimeinen vuorokausi ennen kotiutumista oltiin kahden hengen huoneessa. Huonekaveriksi sattui mukava, myöskin esikoistytön saanut suurin piirtein saman ikäinen nainen.

 

Hoitajat oli pääsääntöisesti mukavia, joskin minut herättämöstä hakenut hoitsu olisi ansainnut kyllä tillikan korvilleen. Juttelin onnen huumassa, että onpa ihana päästä katsomaan vihdoin vauvaa (hätäsektio siis "synnytystapana" mulla) jne. ja se vaan työnteli hiljaa ja yrmeänä mun sänkyä :angry: Olis ees jotain vastannut tai ollut edes neutraali.

 

Hoitajat neuvoi kädestä pitäen kaiken. Sanoin etten ole hoitanut saati pidellyt vauvaa sylissäni, joten tarvitsen apua. Ekan illan ja yön hoitajat hoiteli tytteliä, kun olin aika väsynyt ja kipeä leikkauksen jälkeen, synnytystä seuraavasta aamusta lähtien rupesin hoitelemaan vauvan itse.

 

Kotiutuminen tuli kyllä vähän puun takaa, ei siitä vaan ollut mitään puhetta ennen kotiutumispäivää (luulin että pitävät minua kauemmin tuon leikkauksen takia). Pääsin kuitenkin 3. päivän iltana pois, olisin siis päässyt jo päivällä heti tarkistusten jälkeen, mutta mies oli työmatkalla ;) Illalla sitten päästiin kotiin.

 

Kokemukset siis ihan hyvät ja ruokakin maittoi :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mina synnytin taalla Englannissa ja en voi kuin kiittaa synnytyssairaalan henkilokuntaa. Itse sairaala tosin oli kaoottinen ja jouduin neljan hengen huoneeseen. Nukkumisesta yolla ei oikein tullut mitaan silla jollei jonkun vauva itkenyt taukoamatta, niin sitten joku aideista kuorsasi tai palatti kovaan aaneen tyhjanpaivaisia hoitohenkilokunnan kanssa puoli tuntia putkeen (ja tama siis klo 3 aamulla) tai sitten vain puhelin parisi taukoamatta hoitajien kopissa (huone oli lahella sita).

 

Paivat meni paremmin, mies sai olla seurana koko paivana joten han myos haki mun ruuat, auttoi vessaan ja suihkuun jne. Valilla vahan kavi hermoille kun saantojen mukaan vieraita olisi saanut kerralla olla nelja niin joillakin oli valehtelematta 20 ihmista samaan aikaan "kylassa". Imeta siina sitten rauhassa.

 

Olin onnessani kun sain menna kotiin kahden yon jalkeen. Nain jalkeen pain tuntuu vahan hurjalta, varsinkin kun minulle tehtiin hatasektio mutta olo oli vasymysta lukuun ottamatta hyva ja vauvallakin kaikki oli ok. En olisi jaksanut sita halinaa enaa kolmatta yota.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pääasiassa kokemukset oli hyvät. Mulle tehtiin suunniteltu sektio, joten menin sairaalaan yhden yön etukäteen. Eli sairaalassa olin yhteensä 7 yötä. Kaks ekaa yötä mulla oli huonekaveri, mutta sitten kun se lähti niin seuraava tuli vasta viimeisenä aamuyönä, joten sain olla suurimman osan ajasta huoneessa yksin. Toisaalta siinäkin hyvät ja huonot puolensa, kun telkkariakaan ei ollut niin ois ollu kiva kun ois ollu juttukaveri, mutta toisaalta oli kiva kun sai olla rauhassa ja mieskin pystyi vieraileen tosi vapaasti.:)

 

Henkilökunta oli tosi loistavaa ja sain kyllä kaiken mahdollisen avun ja tuen. Parempaa ei ois voinu toivoa. Itellä vaan alkoi jotenkin se sairaalaelämä jo ahdistamaan viimeisinä päivinä ja teki kovasti mieli kotiin. Paraneminenkin edisty paljon nopeampaa heti kun pääsi kotiin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Muuten ei oo mitään moitittavaa, kuin että viereisen huoneen 2 vauvaa huusi aika paljon yöaikaan ja kun oma vauva olis antanu nukkua niin pysyin hereillä sitten noiden kahden takia. Henkilökunta oli tosi mukavaa, samoin huonekaveri. Olin silti tosi onnellinen kun pääsin kotiin. Saa mennä oman rytmin mukaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Monet puhuivat tuosta ruuan hakemisesta kärrystä...

 

Olin osastolla kaksi kokonaista päivää ja niiden aikana ehdin hakea vain kerran lounaan. Muuten en saanut ruokaa sitä yleistä jääkaappia lukuunottamatta. Jälkeenpäin ajateltuna tunsin jotenkin, etten voi vaivata hoitajia ruuan haulla kun se kuuluisi minun tehdä. Toisaalta en halunnut keskeyttää imetystä ja jättää vauvaa itkemään hetkeksikään. Koska vauva söi ja söi ja nukuin muun ajan, meni ruoka-ajat aika äkkiä ohi.

 

Tosin jos tästä jotain positiivista pitää hakea niin en pysty ainakaan valittamaan pahasta ruuasta kun en edes kunnolla nähnyt ruokaa :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mnä sain olla koko sairaalassa oloni ajan yksin samassa huoneessa (myös avautumisvaihe vietettiin tässä huoneessa). Huoneessa oli oma suihku, vessa ja tv, huone oli kahden hengen joten mies sai yöpyä synnytyksen jälkeisen yön meidän kanssamme.

Olin ainoa synnyttäjä osastolla sairaalassa oloni aikana joten hoito oli hyvää ;) välillä tietysti tuli sellainen olo että ramppasivat siinä ihan muuten vaan kun muita potilaita ei ollut....

Ruoasta...en tainnut syödä sen kolmen päivän aikana kuin aamupalat ja ehkä yhden lämpimän aterian....sen sijaan mieheni toi (pakotin) minulle ruokaa sairaalan (siis kolmioleipää tai patonkia).

Edited by NallePuh

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now