curly

Lähipiirin suhtautuminen vauvahaaveisiin

209 posts in this topic

Meillä tuleva pappa huokaili siskonpojan ristiäisissä viime syksynä, kun perintö-kastepuku lähti Ruotsiin seuraavalle käyttäjälle, että: "jaahas, millonkohan tuo puku seuraavan kerran on taas täällä Suomessa?" ja vilkaisi minua kysyvästi... :) Eikä tuohon aikaan vielä oltu vauva-asioista keskusteltu edes miehen kanssa...

 

Nyt kun haaveilu on ihan todellista ja suunniteltu niin, että ennen häitä aletaan yrittämään, olen kertonut haaveistani myös kaasona toimivalle ystävälleni. Hän on tyrmännyt koko ajatuksen täysin. Kommentoi vaan, että ei voi olla raskaanan ennen häitä, kun mitäs polttareista sit tulee, kun kaikki muut on kännissä ja sankari selvin päin. Olin ihan, että kiitti kannustuksesta... :angry:

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ No höh, aika mälsää suhtautumista. Ihan kuin häissä tärkeintä olisi polttareissa ryyppääminen. huh.gif Ehkä kaasosi omassa elämässä sen kaltaiset asiat ovat vielä tällä hetkellä niitä olennaisimpia...

 

Meidän yrityksestä ei tiedä vielä kuin yksi mun ystävä ja mun äiti, vaikka toki muutkin aavistelevat. Äiti on niiiin tohkeissaan kaikista kadullakin vastaantulevista taaperoista tyyliin "voi kun ihana pikkuinen, kyllä on niin nätit haalarit!" Mulle ei ihme kyllä ole alkanut mitään höyryämään, mutta taitaa olla piilossa sormet ja varpaat ristissä. biggrin.gif Tietää kyllä että on ensimmäinen jolle kerrottaisiin, mikäli lykästäisi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Olin kyllä aika loukkaantunut tuosta kaasoni kommentista... Minä kun voin pitää hausaa myös selvin päin, enkä useinkaan juo hirveästi muutenkaan. Minkäköhänlaiset polttarit minulle on tulossa...? :blink: Olenkin sitten näistä haaveiluista puhumisen jättänyt hänen kohdallaa kokonaan pois ja siirtynyt vöyhöttämään raskaana olevien luokkakavereideni kanssa. Ja he ovat myös aivan eri tavoin kannustaneet vauvan hankintaan...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ollaan vasta varovasti puhuttu mahdollisista haaveista, ja vaikka ollaan jo yli kolmekymppisiä, varsinkin minun äitini kehottaa miettomään tarkkaan. Eli ei ainakaan sekaisin onnesta ole mennyt. Ihan hyväkin niin. Appiukolle ei uskalla sanoa mitään ennen kuin vauva on jo mahassa, se sais muuten sydärin onnesta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä ei laajassa kaveripiirissä ole vauvoja oikeastaan yhtään (siis saa etsiä jo vähän etäisemmistä kavereista ennen kuin niitä löytyy), mutta häitä on varsinkin viime vuonna vietetty ahkerasti, omamme mukaan lukien. Niinpä, kun olemme alkaneet kertoa asiasta, on oikein lämpimiä onnitteluja satanut. No, meillä onkin ns. kaikki kunnossa ja ikääkin tulee 30 tänä vuonna molemmille, joten ei ihme. Kaikeksi onneksi samalla viikolla kun sain tietää raskaudesta ja kerroin lähimmille ystäville, kuulin että sekä bestmanimme vaimo että toinen kaveripariskuntamme ovat raskaana! Joten pääsemme "ekaan aaltoon" mukaan!

 

Muutaman kaverin, jotka ovat julkisesti puhuneet "vihaavansa vauvoja" (vitsinä) reaktiot olivat tosin aika hauskaa katsottavaa, he olivat olevinaan tosi järkyttyneitä mutta lopulta kuitenkin onnittelivat ja ovat kyllä oikeasti onnellisia meidän puolesta. Toinen (bestmanina ollut) jopa ilmoittautui "pahaksi kummiksi", söpöä :)

 

Sukulaiset ovat olleet aivan onnessaan, tosin isän puolen suku ei vielä tiedä, aiotaan pääsiäisenä kertoa heille kun nähdään, mutta siellä on paljon vauvoja ja meidänkin on varmasti tervetullut joukkoon. Hölmöistä möläytyksistään tunnettu tätini onnistui ekana kommenttinaan kysymään että onko tämä suunniteltu (johon kysyin että mitäs luulet), mutta se oli vain ensijärkytyksestä johtuvaa pöljyyttä ja hänkin innostui pian oikein kunnolla. Sama täti oli aikoinaan todennut minun tulostani että "Sisko on paksuna!". Kaunis ilmaisu... joten jotain möläytystä osasin odottaa, äitini oli vieläkin pahoilla mielin tosta. Eli meihin ollaan ihan hyvin suhtauduttu!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuli semmoinen olo, että on pakko päästä kirjoittamaan jonnekin, missä on samassa tai lähes samassa tilanteessa olevia ihmisiä kuin minäkin... Eksyin siis tänne vauva.infoon. :)

 

Meillä ollaan haaveiltu jo kauan, mutta keskenämme emme voi lapsia saada, joten prosessi on ollut vähän erilainen, täynnä sekä pettymyksiä että innostusta. Nyt kun asiat ovat sillä mallilla, että pian päästään yrittämään, on muutamalle ihmiselle kerrottu. Pari ystävää ja pari hyvää työkaveria tietävät asiasta ja meidän molempien äiditkin ovat tietoisia. Vastaanotto on ollut positiivista ja nuo läheiset ihmiset pitävät meille peukkuja, että tärppää. Isäni kanssa oli autoista keskustelua ja kun siinä samalla mainitsin, että tarttis auto vaihtaa isompaan, että sinne koirien lisäksi mahtuu vielä vaunut ja tulevat muksutkin, niin sieltä suunnalta lähinnä kyseltiin, että milloinka.

 

Pääosin on siis palaute ollut positiivista ja toivottavasti on vielä silloinkin, kun vauva on ihan oikeasti tuloillaan. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Joillekkin kavereille olen sanonut että vauvakuumetta iskee, niin ovat sanoneet et ei kai? etsä voi olla tosissas? Pilaat sun elämän.

No, nyt vauva tulossa ja noista jotka tietävät, ovat muuttaneet mieltään; ei voi olla totta, ihanaa! ja suunnittelevat mitä tekevät tulevan pienen kanssa.

 

Toissapäivänä kerrottiin tuleville mummoille ja papoille, tai mitä haluavatkin olla, ja kun kyyneleet silmissä kertoivat olevansa onnellisia, niin vastaanotto oli parempi mitä olisin ikinä voinut kuvitella.

Nyt kun kaikki vain sujuisi hyvin loppuun asti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tänään kun kerroin äidilleni, että jätämme ehkäisyn pois parin kuukauden kuluttua, hän sanoi vain, että miksette jätä saman tien. Eli ihan hyvin suhtautuu ajatukseen lapsenlapsista. :girl_haha:

 

Kummitätini reaktio oli myös varsin positiivinen. Kavereissani olen huomannut sitten enemmän vaihtelua. Jotkut kun ovat sitä mieltä, että ensin täytyy olla jatko-opiskella ja saada vakituinen työ sekä mielellään se oma talo, ennen kuin vauvan hankkimista voidaan edes ajatella.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulle on sanottu lähinnä että odottele muutama vuosi että käyt koulut ja saat työpaikan yms. Eipä kukaan taida vilpittömästi innoissaan olla, paitsi tietenkin oma mieheni ;)

 

 

samanlaisia kommentteja täälläkin. onneksi opiskelua ei ole enää juurikaan jäljellä. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Muille en olekaan kertonut kuin äidilleni. Äiti haluais jo kovasti tytölle seuraa, jatkuvasti hokee sitä että mun isoveli oli 6kk kun äiti tuli uudestaan raskaaksi (meidän tyttö nyt reilu 6kk), ja mun pitäis seurata äidin jalanjälkiä. :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä ennen vastasin hyvinkin tiukasti vauva uteluihin "ei". Kesti kauan ennen kuin alotin asiaa edes miettimään, joten yllätys oli molempien vanhemmilla suuri, kun uutinen kerrottiin...

 

Ehkä yllätyksen suuruuden kertoo se, että sekä minun että miehen äiti kiittivät meidän koiraa joululahjasukista, joissa luki "mummi". :grin:

 

Ihan oikeesti! Mun äidillä kesti kauan, ennen kuin ymmärsi asian. Vinkkasin jo, että on täällä huoneessa toinenkin, jolta nuo sukat vois tulla... Ja silti meni vielä hetki. :grin:

 

Anoppi kerkis kans kiittelemään koirulia sukista, mutta appiukko katsoi mua vähän kysyvästi ja ilmeisesti tajus asian. Hän sitten vinkkasi anopille totuuden.

 

Ja sen jälkeen alkoi kauheat porut. Onneksi kuitenkin ilosta. Olikohan ne jo luopuneet toivosta? :girl_wink:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Suhtautuminen on ollut pelkästään positiivista. Olemme sellaisessa elämäntilanteessa, että luonnollisesti kaikki odottaa, että seuraavaksi vauva :) Eikä se minua ole ärsyttänyt yhtään, koska on täyttä totta! Ainakin siis meidän kohdalla.

Viimeisen vuoden aikana ystäväpiirimme on kasvanut uusilla tulokkailla, joten pienokaiset ovat tervetulleita. Myös lapsenlapsia odotellaan kummankin vanhempien osalta. Eli kaikki ovat tosiaan kannustavia ja iloisia asian johdosta. Kunhan tämä haaveilu nyt kääntyisi yritykseksi ja sitten odotukseksi :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lähimmille ystäville ja omille vanhemmille ja sisaruksille on kerrottu, että alkuraskautta eletään (iso osa on sen jo arvannutkin). Suhtautuminen on ollut positiivista, mun vanhempiani lukuunottamatta. Heille asia oli ilmeisesti ns negatiivinen shokki... He eivät halua mieltää pitkää seurusteluamme vakavaksi tulevista häistä huolimatta, pitävät meitä liian nuorina (vauvan syntyessä 25v) ja ovat huolissaan, koska opiskelemme (valmistun pian la:n jälkeen). Mutta onhan tässä heilläkin aikaa totutella. Onneksi sentään ystävät, sisarukset ja toiset isovanhemmat ovat ilahtuneet vauvauutisesta ja ymmärtäneet, miksi olemme niin iloisia tästä. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ehkä yllätyksen suuruuden kertoo se, että sekä minun että miehen äiti kiittivät meidän koiraa joululahjasukista, joissa luki "mummi". :grin:

 

 

Ihana! Hyvin tehty pohjatyö. :girl_haha:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Isovanhemmat odottaa jo ihan varmasti ensimmäistä lastenlastaan lipsrsealed.gif äidin kanssa oon jo asiasta jutellut, joten tietää että häiden jälkeen olis lapsi toiveissa jossain vaiheessa (eli hetipian wink.gif ) On jo väläytellyt, että voi olla sitten vaikka vuorotteluvapaalla beben kanssa ettei sitä tarvis laittaa ihan pienenä tarhaan. Hän on itse lastentarhanopettaja, joten kokemuksesta kasvatuksesta ainakin on meidän omien lasten lisäksi..

 

Anoppi ja appi on odottanut perheenlisäystä jopa ehkä vielä avoimemmin kun mun vanhemmat ja appi on pari kertaa tainnut kysyäkin onko lapsi jo tuloillaan grin.gif Sisarukset ja ystävätkin taitaa osata odottaa, joten suhtautuminen on kaikin puolin ollut positiivista. Kaasoille oon ihan suoraan sanonut, että yritys alkaa heti häiden jälkeen..

Edited by mei

Share this post


Link to post
Share on other sites

ei tästä vauvanteosta kauhean monelle olla puhuttu, mut äiti sano ensi ettei vielä, ettei oo valmis mummiks:DD kuullemma muka liia nuori, mut sitte kun näki ystävättärensä lapsenlapsen nii sitte myönsi, että olis kiva olla mummi. =D mut kerron vasta sitte, kun on raskaana ja tarpeeksi pitkällä. omasta mielestä näin on parempi. Sen kun tietää että omasuku ainaki tulee puhuun, jos menee jotai sanoon:) parempi vain oottaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vasta parille ystävälle olen maininnut, että yritystä aloitellaan tämän vuoden lopulla. Vanhemmille en ole asiasta vielä mitään maininnut, en kestäisi sitä kohkaamista asiasta vielä. Ystävät ovat olleet ihanan kannustavia ja oikeasti onnellisia puolestamme. Puolen vuoden päästä voidaan aloitella sitten yritystä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ne muutamat kaverit, joille olen vauvahaaveistamme kertonut, ovat olleet kannustavia. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yrityksestä en oo kertonu ku parille kaverille. Ne on olleet vaan "hui kauhistus miten outoo ajatella" :D ja yks kaveri totesi että ei tullu yllärinä koska ovat arvailleet että mie oon meidän kaveripiiristä eka joka alkaa perhettä perustaa.

 

Mutsille en aio kertoo todellakaan ennenku oon sit joskus tukevasti raskaana. Hän mainihti nimittäin muutamia päiviä sitten, että "voishan se olla hyvä niin rauhottus nuo sinunkin lentelyt vähäks aikaa" (ikäänkuin asusin baareissa) :D:D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei olla kerrottu kuumeesta eikä vielä nyt tuoreesta plussasta. Suurin piirtein kaikkien kuitenkin luulen suhtautuvan positiivisesti (tai yltiöpositiivisesti :grin:), joku kaveri voi olla ihmeissään, mutta pieniäkin on jo useillakin kaveripiirissä, joten suurin osa lienee iloisesti yllättyneitä. Tiedusteluja on tullut suoraan ja epäsuoraan, ollaanhan seurusteltu jo vuosia ja vävypoikakokelas on kovasti sukuni mieleen. Mummonikin juuri ihmetteli, että niin monta vuotta ja mitään ette ole saaneet aikaan. Vähän teki mieli möläyttää, että kihlasormukset on kultaseppien tehtävinä ja pikkuinenkin jo matkalla. Mutta annamme sitten huomata sormukset itse ja vauvasta kerrotaan sitten hieman varmemmilla vesillä. Äidistäni luulen, että hän aavistaa jo vauvakuumeen, vaikka olenkin sen kieltänyt yliinnostumisen pelossa. Reaktio tulee olemaan iloinen, viime jouluna hän nimittäin jo luuli minun olevan raskaana siskoni alkoholijuomakommentin takia ja reaktio oli todella innostunut. Miehen suku on vähemmän uteliasta/suorapuheista, mutta suhtautuminen sielläkin lienee positiivista ja ainakin muiden, nuorempienkin, raskautumiseen suhtautuminen on ollut positiivista heidän puolellaan. Rennolla mielellä siis odotellaan kertomisaikaa, kunhan vaan malttaisi olla vielä hetken suu supussa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

äiti juuri kesäkuun alussa paasasi, että teette lisää lapsia vasta 4-5v kuluttua. ärsyttävää kun muut puuttuvat meidän asioihin, ja äiti saa varmaan halvauksen kun kerron että oon eilen plussannut tongue.gif

Edited by Kirppu

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kavereiden lisäksi muutkin ovat kannustavia, tiedän että varsinkin miehen vanhemmat odottavat innolla ensimmäistä lastenlastaan. Eivät vielä tiedä että olen (ehkä) raskaana, kerrotaan sitten myöhemmin. Muutaman kerran miehen äiti on jo kysellyt, milloin meille on tulossa vauva (en ole ottanut sitä pahalla).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now