curly

Lähipiirin suhtautuminen vauvahaaveisiin

209 posts in this topic

Tässäpä se ongelma onkin. Minun läheiseni ovat täysin sitä vastaan, että meille tulisi enempää lapsia. Olen nyt jo, kolmen lapsen kanssa, suurin perhe meidän lähisuvussa. Jos leikilläkään sanoo, että vauvakuume vaivaa, niin saat kuulla kaksi viikkoa esitelmää siitä miten tyhmää ja kamalaa se olisi, kun jo näin "paljon" lapsia ja nekin alkaa olla niin isoja. Miehen suku taas sitten aina kyselee, että joko he saisivat lisää lapsenlapsia pian.girl_smile.gif

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä luulen, että mun vanhemmat jo odottelee jälkikasvua, oon ainut lapsi. Onneks eivät ole kuitenkaan vielä vihjailleet asiasta (=asettaneet turhia paineita).

 

Kaveriporukassa on ihan hirmuisesti jo lapsia, joten siellä varmaan jo odotellaan meillekin nyyttiä.

 

Mutta, toivon etten ota tulevaisuudessa paineita ulkopuolisten odotuksista. Lapsonen tulee jos on tullakseen (helppo sanoo tässä vaiheessa, kun yritys on vasta alkamassa ;)).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä molempien vanhemmat ja isovanhemmat odottelevat malttamattomina meidän perheenlisäystä. Aina kyselevät, että koskas me hankitaan lapsia :girl_smile:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tämähän on mielenkiintonen ketju :)

 

Ekan kohdalla yrityksestä ei tienneet kuin mun kaksi parasta ystävää, joten en osaa sukulaisten suhtautumisesta sanoa mitään. Äitini tosin taisi joskus todeta jotain, että odottaa lapsenlapsia lähinnä veljeltäni (joka ei silloin ollut edes parisuhteessa), koska mä olen niin työorientoitunut :rolleyes: Ystävistäni toiselta, jolla oli perhe jo valmis, sain hiukan jokotteluja, hän odotti lähipiiriin kovasti uutta vauvaa :D Toinen ystäväni yritti toista lasta samaan aikaan kuin me esikoista, joten hänen kanssaan puhuttiin paljon aiheesta ja siitäkin, mitä sitten jo toinen plussaa ja toinen ei (no, plussattiin molemmat 2 viikon sisällä :lol: ).

 

Nyt kakkosen kohdalla asiasta tietää ystävieni lisäksi äitini, joka on esikoisen syntymästä asti hokenut, että meidän ei kannata varmaan toista lasta hankkia. En tiedä, onko hänellä ollut aikanaan rankkaa mun ja pari vuotta nuoremman veljeni kanssa vai onko vaan komppaillut omaan tapaansa mun "yksi riittää" -ajatuksia. Vähän siis jännittikin, mitä äitini sanoo. No, äitini on todella lahjakas löytämään aina asioista hyvät puolet, joten totesi heti, että olishan se esikoisen kannalta hyvä :D Mun äidin tyyliin ei kuulu jokotella, joten en usko, että sitä joudun kuuntelemaan.

 

Se muu yrityksestä tietämätön lähipiiri sitten vähän jännittääkin. Tiedän, että tässä esikoisen 2-vuotispäivän lähestyessä vihjailut sisaruksen hankkimiseen tulevat vain lisääntymään... Yrityksestä ei haluta kertoa, muttei tunnu fiksulta enää vastata: "Me ajateltiin olla ihan vaan yksilapsinen perhe" - kun edessä voikin siitä kuukauden parin päästä olla raskausuutisen kertominen :rolleyes: Niin että mitäs niille sitten sanois..? :unsure: Pitää toivoa, ettei kovin moni rupea utelemaan...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä ainakin miehen puolella kaikki jo odottaa että saisimme lapsen sillä se olisi ensimmäinen pikkuinen sielä. Minun puolella taas sisrauksillani on niin monta lasta että harva varmaan odottaa meidän kohdalta juuri mitään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ne jotka tästä jo tietävät, ovat ottaneet aika lailla fifty-fifty vastaan - yllättyneitä ja puolestamme onnellisiakin ilmeitä ollut. Aika usea ystäväperhe on vielä lapseton, siksipä ehkä hieman nuivaakin suhtautumista ollut. Sinänsä en ole yllättänyt, he ehkä ovat.

Kaikista jännintä tässä onkin ettei tulevat isovanhemmat eikä suurin osa ystävistä vielä tiedä, sitten se riemu vasta ratkeaa ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän lähipiiristä tästä vauvan yrittämisestä ei tiedä kukaan, paitsi ehkä jotkut ovat voineet arvailla.. Läheisimmät kaverit ovat aika eri elämäntilanteissa, ja ymmärtääkseni eivät halua vielä hetkeen lapsia.

Harmittaa vähän että ei oo ketään jonka kans vois jakaa näitä asioita vauvan yrittämisestä. Mutta sitähän varten nämä vauva -keskustelupalstat on :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ajattelin etukäteen lähipiirin vastaanoton olevan aika paljon negatiivista koska olen jo aika vanha girl_wink.gif

Mutta yllätys yllätys, kaikki ovat olleet iloisesti yllättyneitä ja positiivisia. Huono vastaanotto oli vain mun oma turha pelkoni.

Jos epäilijöitä on ollut, he ovat osanneet pitää ajatukset omana tietonaan. Pari rouvaa on hiljaa kuiskannut ja kysynyt oliko raskaus vahinko? Kysymyksen ymmärtää kun tietää kysyjien oman historian...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yrityksestä ei tiennyt kukaan, mistä olin hyvin onnellinen yrityksen pitkittyessä. Ja koska olen ollut aika uraorientoitunut, taisi suurinpiirtein kaikille tulla melko suurena yllätyksenä tieto perheenlisäyksestä. grin.gif Pääsääntöisesti kuitenkin uutinen on tainnut olla lähipiirille positiivinen.

 

Muoks. Mainittakoon nyt vielä, että jos vaan olisin voinut olla kertomatta raskaudesta lainkaan, olisin varmaan tehnyt niin. Vienyt vaan muksun näytille syntymän jälkeen. grin.gif Mulla on joku kumma suhtautuminen tähän raskauteen siten, että haluaisin pitää tän vain omana ja mieheni asiana, nauttia ja ihmetellä yhdessä. En oikein siis osaa jakaa tätä iloa muiden kanssa kovin hyvin. girl_crazy.gif Pöhkö minä.

Edited by unksi

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oma perheeni, eli siis äitini ja siskoni, ovat olleet pitkähkössä yrityksessämme ja kierto-ongelmissamme mukana. Alkuun olivat sitä mieltä, että kannattaako meidän nyt välttämättä vielä miettiä, molemmilla epävarma työtilanne ja opiskelut mielessä. Sitten tosin kun näkivät, että olemme tosissamme, ovat olleet hyvinkin tiukasti tukena.

 

Samoin nyt plussauksen jälkeen. Ovat iloinneet ja olleet tukena sekä hyvässä että pahassa. Parempaa perhettä en voisi toivoakaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vanhempani välillä vihjailevat lapsenlapsista, mutta ei heille ole kerrottu, että yritämme sellaista saada aikaan... Miehen vanhemmilta en ole kuullut edes minkäänlaisia vihjauksia, miehen tädiltä ja isovanhemmilta kyllä :). Eivät ne minua mitenkään ahdista, ainakaan toistaiseksi, kun yritystä ollaan vasta aloiteltu. Jos yritys taas venyy, on ehkä helpompaa kestää ne pienet vihjailut kuin avoimet kysymykset, joita saattaisi tulla siinä tapauksessa, että olisimme kertoneet kaikille yrittävämme lasta. Olipas hieno lause :grin:.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä haaveilen vauvaa, mutta en tiedä miten kaverini suhtautuisivat siihen, ja en voisi edes hankkia vielä yhdeksään vuoteen vauvaa vaikka haluisin

Share this post


Link to post
Share on other sites

Parhaimmat ystävät ovat tietenki innoissaan. Monille ei olla vielä kerrottu, kun raskaus on alkuvaiheessa.

Äitini, jolla on lievä ikäkriisi sanoi heti aluksi ettei minusta mummua tulee vaan mua sanotaan mammaks, kuullostaa nuoremmalle :D

Ikähään mulla vasta on 17, täytän syksyllä huimat 18.

Oon jo valmistautunut ihmeellisiin katseihin ja epämiellyttäviin kommentteihin. Mutta pääasia on se, että tää on haluttu ja suunniteltu tapaus :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä ovat kummankin perheet olleet todella hyvänä tukena lapsettomuushoidoissa. Nyt riemuitsevat meidän kanssa plussauutisesta:lipsrsealed:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä kerroin yrittämisestä ainoastaan parhaalle kaverille, mies ei varmaan kenellekään. Kyselyitä tuli naimisiinmenon jälkeen joka suunnalta, että joko ollaan tekemässä vauvaa. Mä kyllä torjuin kaikki kyselyt (välillä melko tylystikin). Äiti kyselee vieläkin, että milloin me tehdään lapsia vai eikö me meinata tehdä ollenkaan, äidille ei oo vielä kerrottu. Katsotaan sitten, kun on käyty nt-ultrassa.

Saattaa olla, että tästä nyt sitten tulee kyselyjä, että onko tää vahinko, koska oon aika tylysti tosiaan ampunut kaikki kyselyt alas.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lähipiiri toitotti sitä, että pitää opiskella ensin loppuun. Kaverit tukivat yritystä ja kauemmat sukulaiset odottaneet ilmoitusta perheenlisäyksestä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ystävät ja muut läheiset suhtautuvat positiivisesti, jotkut sukulaiset naimisiinmenon jälkeen jo odottavatkin varmasti tietoa perheenlisäyksestä. Toki nyt olisikin varmasti yksi otollisin hetki saada lapsia kaikin puolin, kun on koulut ovat jo takanapäin ja töissäkin jo muutaman vuoden olleena eli uraakin on jo ns. luotu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me ollaan aika tuore pariskunta ja mun lapsettomuustaustan takia jätettiin ehkäisy jo suht alkuaikoina pois. En yhtään tiedä miten lähipiiri suhtautuisi näihin haaveisiin. Oma lähiperhe olisi varmasti innoissaan, miehen perheestä en menisi niin varmaksi sanomaan. Miehellä on nimittäin jo yksi lapsi entisestä liitosta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tähän mennessä lapsi-haaveiluista oon jutellu oman miehen lisäksi vain isäni ja parhaan ystäväni kanssa. Isäni odottaa innoissaan tulevaa jälkikasvua, askartelee kovasti huonekaluja (kehto on valmis ensi viikolla ja hoitopöytä suunnitteilla, vaikka raskautumisen yrittämistäkään ei ole vielä aloitattu :D ) ja kertoilee muistoja mun ja veljeni vauva-ajoista. Ystäväni on myös innoissaan, mutta samalla vähättelee lapsettomuuteen liittyviä (mielestäni ihan aiheellisia) pelkoja :(

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mieheni äiti oli vinkunut lapsenlasta heti häistä (2009) lähtien ja se kävi hermoille kokolailla kovasti. Äitini halusi minun suorittavan ikuisuusgraduprojektini ensin loppuun, mutta tuntuu olevan innoissaan ensimmäisestä lapsenlapsestaan.

 

Tuttavapiirissä lähes kaikilla on jo vähintään yksi lapsi, joten heidän joukossaan olimme lähinnä outolintuja ilman lasta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä kaverit on kanssa juuri opiskelijoita ja heille kun kerrottiin että haaveillaan vauvasta niin monien mielestä heitämme elämämme sen myötä hukkaan. Osa kommenteista oli todella murskaavia ja se harmitti, koska olisihan se kiva ollut että kaverit olis ollut ilosia meidän puolesta. Nyt kun oikeesti olen raskaana niin saa nähdä miten reagoivat kun tulee aika kertoa heille tästä tulevasta vauvasta.

 

Vanhemmat ovatkin sitten jo toinen juttu. Miehen vanhemmat ottavat asian varmasti melko hyvin, mutta omistani en menisi takuuseen. Omat vanhempani ovat niitä ihmisiä joiden mielestä ennen lapsen hankintaa täytyy olla kaikki valmiina. Tarkoittaen siis omaa asuntoa, autoa, opiskeluja ja vakkari duunia, mutta uskon kuitenkin että omat vanhempani ovat iloisia puolestamme vaikka eivät varmaan ihan heti sitä näytäkkään.

Edited by Milana

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on ainakin toistaiseksi päädytty siihen, ettei kenellekään ole puhuttu haaveesta - vielähän emme siis tjottailekaan. Jotenkin pelkään, että ilkeitä kommentteja voisi hyvinkin tulla. Helpompaa kertoa sitten, kun on jo "liian myöhäistä" ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mahdollisesta tulevasta plussautumisesta siskolleni vihjaisin ja hän oli lähinnä järkyttynyt ensi alkuun. "Tajuatko kuinka hankalaa elämästä sitten tulee" jne jne jne.. Noh, loppujen lopuksi puhelun aikana kääntyi vähän positiivisempaan suuntaan ja käski ilmoittaa heti ku testin teen.

 

Lähinnä jos etukäteen jännitää anopin kommentti.. sekä toki omien vanhempien.. Ja no, oikeastaan kaikkien. Vaikka mitäpä se edes muille kuuluu??? :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now