Lähipiirin suhtautuminen vauvahaaveisiin

[ester]

Mun äiti sanoi viimeksi kesällä, että mitään lapsia et sitten vielä hanki Tästä johtuen äiti taitaa olla viimeisimpien joukossa, jotka meidän kesävauvasta kuulee...

[KraKsRaks]

Kun kerroin kautta rantain äidille ja siskolle, että haaveilemme yrityksen aloittamisesta lähitulevaisuudessa, sisko näytti pahoinvoivalta ja sanoi ettei itse halua lapsia ja ettei hän ikinä suostuisi synnyttämään alateitse. Äitikin meni aluksi vähän vaisuksi. Myöhemmin aihetta sivuttaessa hyvin lapsirakkaan äitini katseessa on kyllä jo näkynyt lämpöä - pienen alkukypsyttelyn jälkeen.

[Puhkulainen]

äiti tietää vauvahaaveista ja on itse asiassa jo jonkin aikaa vihjaillu siihen suuntaan että jälkikasvu olis toivottavaa. muutama kaveri tietää, että valmistumisen jälkeen katsotaan missä mennään, eli ei taida olla yllätys kenellekään sitten joskus kun tärppää.

[tikris80]

Mieheni ystävät ovat suhtautuneet oikein positiivisesti meidän kuumeiluun ja kovasti jo odottavat koska alamme yrittää. Omille ystävilleni olen vain yhdelle kertonut kuumeilusta ja hän on vähän nuivasti suhtautunut, ei suinkaan kovin innoissaan asiasta sillä hän ei itse vielä halua lapsia moneen vuoteen. Muille omille ystävilleni en vielä ole kertonut, sillä heidänkin elämäntilanteensa on niin erilainen. Joko he ovat sinkkuja tai parisuhteessa mutta haluavat tehdä uraa. En halua kuulla lisää ei innostuneita kommentteja.

Onneksi meillä on siten myös mieheni ystävät joiden kanssa voi fiilistellä.

[Quisha]

lähipiiri kovasti toivoo lapsia mutta yritystasolla mennään vasta. -08 kesällä ollut keskenmeno hieman kaivertaa ja meni hetki ennen kuin uskallettiin taas alkaa yrittämään.

[kvam]

En tiedä miten lähipiiri suhtautuu, sillä emme ole vielä kertoneet kenellekään (nyt viikkoja 11+4). Mies haluaisi jo kertoa, mutta minua jotenkin ahdistaa ajatus siitä, että kaikki tietävät ja alkavat hössöttää eivätkä anna minun olla rauhassa. Jotenkin on tosi itsekäs olo, mutta en voi ajatuksilleni mitään!

 

Tiedän, että meidän molempien vanhemmat olisivat onnellisia. Eivät ole suoraan sanoneet, mutta pientä vihjailua on ollut siihen suuntaan, että lapsenlapsi olisi kiva (minun vanhemmilleni tämä tulee olemaan ensimmäinen). Tiedän myös sen, että etenkin äitini loukkaantuu, mitä pitemmälle kertomisen jätän. Olen monesti meinannut kertoa, mutta sitten alkaa ahdistaa. Ja todella pahasti! Onko muilla ollut samanlaista?

[TuiTui]

^Suurin osa taitaa odottaa siihen 12 viikkoon ennen kuin kertoo ja monet odottaa pitemmällekin. Että ei kai sun nyt ainakaan vielä tarvi potea huonoa omaatuntoa, kun et ole kertonut. Sitä paitsi sinä saat miehesi kanssa päättää aivan kahdestaan, miten asian hoidatte, eikä siihen ole kenelläkkään muulla nokan koputtamista.

 

Itse en ole raskaana, mutta jos joskus tulen, niin olen suunnitellut kertovani melko myöhään, jos ei ilmaannu mitään erityistä syytä kertoa aiemmin. Myös mies on samalla kannalla, mutta jos hän haluaisi kertoa aiemmin, niin sitten pitäisi löytää jonkinlainen kompromissi. Joka tapauksessa odottaisin sen ekat 12 viikkoa, ennen kuin edes harkitsisin kertovani kenellekään.

[Inde]

Meillä ne, jotka tietävät haaveista, tietävät myös lapsettomuudesta. Ja haaveisiin on suhtauduttu ihan mukavasti, kukaan ei ainakaan ole arvostellut. Mutta lapsettomuuteen suhtautuminen onkin toinen juttu, siihen ei osata sanoa joko mitään tai möläytellään tyhmiä kommentteja. Miehen kaverit eivät tiedä haaveista, koska ovat vielä vähän sellaista juhlivaa sorttia, niin ollaan ajateltu, että tuskin mitään tiedolla tekisivätkään

 

Jos joskus tulisin raskaaksi, olisi raskaudesta kerrottava välittömästi töissä ja tämä vähän häiritsee. Itse haluaisin pitää asian omana tietonani niin pitkään kuin mahdollista (etenkin töissä), mutta sikiön turvallisen kehityksen kannalta ei voi jättää kertomattakaan. Sitten täytynee toivoa, että tieto pysyy vain työpaikan seinien sisäpuolella, eikä vaeltele läheistemme tietoon.

[RikSu]

Haaveilusta en kertonut kenellekään, vaikka eiköhän se kaikille tutuille ole koko ajan ollut selvää, että molemmat lapsia haluaa.

[Guest PikkuH]

Kaikenlaista vihjailua ollaan saatu kuunnella jo parisen vuotta eli häistä lähtien. Nyt kun vauva saa tulla emme ole kertoneet kellekään, vaikka esim. paras ystäväni tietää minun kuumeilevan kovasti

[curly]

keskenmenojen jälkeen kukaan ei oikein uskalla enää udella, mutta mä kyll pulputan vauvakuuketta silti Ymmärrän kyllä ihmisiä etteivät enää kehtaa udella koko ajan, millonkas sitä jälkeläistä alkaa kuulumaan.

 

Se, missä vaiheessa kertoo raskaudesta, pitäisi olla oma asia. Jos joku ottaa kilarit, ni ottakoon. Vauvakuume, raskaus ym ovat kuitenkin aika henkilkohtaisia asioita kuitenkin. Ainakin meille. Ilot kuten surutkin on mukavampi jakaa silloin kun kukaan ei painosta eikä ole hengittämässä niskaan.

[coconuttreez]

Emme halua puhua haaveista kenellekään, ainakaan vielä. Ehkä jos yritys ei tuota tulosta, saatan mainita ihan lähimmille. Plussasta kuulee äitini ensimmäisenä, mutta en varmaan uskalla vielä silloinkaan iloita asiasta ääneen muille kuin aivan lähimmille.

[M_H]

Emme ole asiasta oikeastaan kenellekään puhuneet, mutta uskon, että kommentit tulevat olemaan positiivisia. Mikäli perhettäni yhtään tunnen, he varmastikin jo arvailevat jotain.. Samoin miehen perhe. Odottelen mieluiten plussaan saakka ennen kuin edes mainitsen mitään, mutta katsotaan nyt miten asiat menevät.

[sinime]

Meiltä ei ole udeltu mitään. Luulen kyllä, että jos iloisia uutisia päästään kertomaan, ovat kaikki läheiset iloisia meidän puolesta ja isovanhemmat varmaan hyppii riemusta

[Greenkeeper]

Pelkkää positiivista palautetta on tullut, vaikka suhde onkin todella tuore. Tosin kaikki lähisukulaisetkaan ei vielä tiedä.

[Kirppu]

me haaveillaan kolmannesta, ja kaikki tietävät jarruttelee.. että joo, eihän se niiden asia ole

[mirde]

Mä en ole uskaltanut kertoa tarkemmista haaveista (muuta kun siis että haaveillaan "joskus") koska mun lähisukulaiset ovat olleet aina mun tekemisiä vastaan kamalan negatiivisa. Tulee olo, että oon huono ihminen jos haaveilen julkisesti jostain.

 

Onneks on nää nettifoorumit. <3

[Lexie]

Miehen ystävät tietää ja kai ne suhtautuu ihan positiivisesti, koska suurimmalla osalla on jo lapsia. Mun ystävät suhtautui samalla lailla, pari niistä tuntui oikein innostuvan Mun vanhemmat ei tiedä eikä onneksi vihjailekaan, mutta veikkaan, että varsinkin äidille lapsenlapsi olisi tervetullut. Miehen vanhemmat on ihan suoraan sanoneet toivoneensa meille lapsia, mutta hekään eivät utele mitään.

[Guest calad]

Anopin kanssa vauvakuumeillaan yhdessä, hän siis jo kovasti odottaa lapsenlapsia (mikä toki välillä on ärsyttävääkin), samoin minun kantakodissani tunnutaan jo odottelevan jälkikasvua.

Puolison isä uusine vaimoineen taas on ilmoittanut, ettei heille tarvitse pienten lasten kanssa tulla. Onneksi myöhemmin kävi ilmi, että kyse oli vitsistä (ei naurattanut). Kerkesinpä kuitenkin jo panikoida asian kanssa, että entä jos he eivät halua nähdä sitä mahdollisesti joskus tulevaa lasta ollenkaan.

 

Mekin ollaan kaveripiireissämme ensimmäisiä yhteen muuttaneita, kihlautuneita, naimisiin meneviä, lapsista haaveilevia (pl. kummilapseni vanhemmat tähän jälkimmäiseen)...

Kavereille ei olla uskallettu puhua minkäänlaisista vauvahaaveista yhtään mitään, antaa niiden ensin selvitä siitä shokista, että me ihan oikeasti mennään naimisiin.

Monet meidän kavereista elävät sinkkuina, ja ovat ilmoittaneet olevansa vapaaehtoisesti lapsettomia ja pysyvänsä siinä. Olkoon niin, toivotaan että ystävyyssuhteet säilyy vaikka meille joskus muksu tai pari siunaantuisikin.

[Coraline]

Oon kertonut vain muutamalle kaverille, että ehkäisy on jätetty, ja saa tulla jos on tullakseen. Ystävät suhtautuneet ihanasti, varsinkin ne, joilla on jo omia lapsia/tulollaan.

 

En tiedä, uskaltaako omille vanhemmille mainita ihan heti edes plussan jälkeenkään. Viime yönä näin ihan kamalaa unta, että äitini huomasi minun katselevan netistä vaunuja yms. tarvikkeita, ja aloitti heti hirvittävän saarnan, siitä, miten lapsen haluaminen on suurin virhe, mitä voit tehdä, vielä ei ole oikea aika, kun ei ole omakotitaloa, farmaria ja vakiduunia yms.yms.yms. (omistusasunto, auto ja määräaikainen duuni kuitenkin löytyy ). Unessa isäni liittyi sitten myös tuohon saarnakuoroon, ja lyttäsivät minut aivan maan rakoon.

 

Se mikä tässä pelottaa, niin on se, että niiltä saattaisi oikeasti tulla jotain tuommoista. Tuskin ehkä sillä volyymilla, kuin unessa, mutta kuitenkin.. Mut ans kattoo ny.

 

Anoppikokelas taas esitteli mulle neuvolakorttejaan sun muuta omalta odotusajaltaan, ehkä se luulee, että mun rubensilaisten muotojeni takana on jotain muutakin, kuin herkuttelu (ei siis tiedä haaveilusta)

[Uu_]

^ Coraline, olin ihan varma, että oma äitini olisi saanut järkyttävän hepulin siitä, että edes haaveillaan vauvasta tulevan mieheni kanssa. Hänellä itsellään kun jäi opiskelu kesken minun synnyttyäni (vaikka toisaalta oli myös työelämässä tuolloin, joten en ehkä ollut ainoa syy valmistumattomuuteen), ja hänen gradunsa valmistui lopulta vasta pari vuotta sitten. Mutta päin vastoin kävi: eilen kun varovasti vihjaisin, että tässä ehkä häiden jälkeen (jotka on ensi marraskuussa) vois olla ajankohtaista alkaa yrittää esikoista, hän totesi vaan tyynesti "Niin olin vähän arvellutkin". Olin ihan typertynyt! Hänen mukaansa se on: "kamalaa, aivan kauheaa, paitsi teille tietenkin ihanaa, mutta että minä olen niin vanha..." Joten näköjään vanhemmatkin saattavat joskus yllättää.

 

Kavereille ei aiota kertoa ennen kuin on ihan pakko, koska tosiaan meilläkin on tässä sama tilanne kuin caladilla, eli ollaan kaveripiirissä aiheutettu pienoinen shokki jo sillä ilmoituksella, että mennään naimisiin. Voisi olla, että vauvahaaveet menis kavereilta niin yli hilseen, ettei niistä kannata mitään mainita ennen kuin jotain konkreettista oikeasti on tapahtunut/tapahtumassa.

 

Pikkusiskon kanssa katottiin eilen neloselta Sairaalaa, jossa syntyi vauva jakkarasynnytyksellä. Siskon (just ja just parikymppinen) ainoa kommentti oli, että "hyi kamala, eiks ne ois voinu pestä sen vauvan ensin ennen kuin ne nostaa sen äidin päälle, ällöä!" Et ehkä sekään ei oo ihan kauheen valmis vauvakuumeilemaan miun kanssa...

[Coraline]

Kiitos rohkaisusta, Uu. Juu kyllä äiti varmaankin ihan onnellinen tulee olemaan, kyllä sieltä suunnalta joskus on pientä lapsenlapsen kaipailua kuulunut.. Niitten kanssa on vaan käynyt niin usein niin, että olen ollut tosi innoissani jostain jutusta, mutta he ovat sitten kommenteillaan aiheuttaneen pahan mielen. Mutta turha sitä on tulevia tauteja sairastaa. Tuo uni vain nosti kammon pintaan (mutta jos plussa pärähtää nopeasti, niin sitten saa todennäkköisesti selitellä vahinkotekijää, kun ei olla vielä kihloissa )

Edited March 3, 2010 by Coraline

[Guest wanda]

Minulle on sanottu lähinnä että odottele muutama vuosi että käyt koulut ja saat työpaikan yms. Eipä kukaan taida vilpittömästi innoissaan olla, paitsi tietenkin oma mieheni Yritys alkaa kaikesta huolimatta syksyllä, ja ikää plakkarissa siinä vaiheessa 20!

[Guest pinfviini]

Aika nihkeää on ollut jokaisen suhtautuminen kenelle olen paljastanut että esikoinen oli tervetullut meille. Esim.oma äitini ilmoitti ettei sitten kyllä ainakaan kahteen vuoteen mitään lapsia, teet sitä uraa vaan. Huoh, olen kuitenki 27-vuotias, naimisissa ja mies reilusti yli 30v. ja hyväpalkkaisessa työssä. Kauan tässä sitä oikeaa aikaa pitäisi vielä odotella. Melkein kaduttaa, että tuli kerrottua haaveista, olisi vain pitänyt odottaa siihen asti että on raskaana ja sitten kertoa.

[Elkku]

Me kanssa vasta varovasti haaveillaan, mutta en todellakaan aio kertoa (mahdollisesta) yrityksestä kenellekään kuin yhdelle erittäin hyvälle ystävälleni. Mä tiedän, että tulevat tädit, sedät, enot ja isovanhemmat tulee olemaan iloisia meidän puolesta sitten joskus, kun raskaus on "turvallisilla" viikoilla. Sitä ennen en todellakaan jaksa heidän suunnasta minkäänlaisia paineita tai odotusta.