Lähipiirin suhtautuminen vauvahaaveisiin

[Mtbe]

Olen kertonut haaveistamme parhaalle kaverilleni, pikkusiskolle sekä veljen avokille.

Paras kaveri oli tosi ihmeissään. Hän sanoi, ettei voisi vielä aikoihin kuvitella omia lapsia Me eletään hänen kanssa muutenkin niin eri elämäntilanteessa kuin vaan suinkin mahdollista... Haluaa kuulemma kuitenkin pysyä ajan tasalla, että kuinka meidän käy

Pikkusisko on innoissaan ja hän kysyi melkein heti, että saako minun masua sitten silitellä ja koskettaa Hän haluaa tietää tasan tarkkaan, että missä mennään.

Miehen avokki taas otti asian rauhallisemmin. Heillä on pieni vauva, joka ei tullut ihan sormia napsauttamalla, joten häneltä saan varmasti tukea, jos meilläkin menee pidempi aika ennen kuin tärppää.

Mutta hyvillä mielin siis odotellaan uutisia!

[hansQ]

Meidän tilanteesta taitaa tietää kolme mun kaveria. Kaks heistä on mielissään ja suorastaan usuttanutkin lisääntymään Yhdelle parhaista kavereista kerroin yrityksestä muutama päivä sitten, häneltä kommentti oli että "Oikeesti? Hyi v***u!" Ei tietenkään tosissaan sitä meinaa, ei vaan oo ite ihan lapsi-ihmisiä. On varmasti kans ihan onnellinen meidän puolesta jos tärppää.

Vanhemmille en todellakaan aio suunnitelmista kertoa ennen tärppiä. Pelottaa jo valmiiks äitini kommentit, hällä kun tuppaa joka asiassa olemaan ekana raha-asiat mielessä... Voin kuvitella miten eka kommentti olis tyyliin, että eipä taida teilläkään olla tota rahaa mihinkään lastenkasvatukseen. Mut sen näkee sitten joskus. Miehen äiti ja isovanhemmat luultavasti alkaa poraamaan riemusta

[Heini]

Me kuuntelimme kaikenlaisia vihjauksia lapsista enne häitä varsinkin minun äidiltäni. Häiden jälkeen vauvahöpinät loppuivat kuin seinään; ajattelivat varmaan että parempi olla hiljaa, etteivät ainakaan suututa meitä vihjailuillaan. Kun kerroimme vauvauutiset, vastaanotto oli erittäin innostunut, melkein liiankin innostunut

[Guest Pionitar]

Mieheni kaveripiirissä on se tilanne, että vain yksi pariskunta yrittää tällä hetkellä lasta. Se tuntuu tosin luonnolliselta, koska heistä toinen on puhunut avoimesti vauvahaaveistaan jo ennen naimisiinmenoa, ja tiedossa on, että heti häiden jälkeen ovat aloittaneet yrittämisen. Toinen mieheni kaveripariskunnista on taas avoimesti ilmoittanut, etteivät koskaan aio hankkia lapsia. Onkin mielenkiintoista nähdä miten tämä toivottavasti pian tuleva pienokainen vaikuttaa kaveripiiriin.

[Guest Pionitar]

Edelliseen viitaten vielä sellainen lisäys, että jotenkin olen helpottunut siitä, että tässä asiassa emme ole kaveripiirin ensimmäisiä. Voidaan rauhassa katsoa miten muilla lähtee asiat sujumaan ja kun meidän aika koittaa, tiedämme ehkä paremmin mitä tuleman pitää.

[Belgemine]

Me aiomme pitää tiedon yrityksestä itsellämme. En halua olla jatkuvasti selvittämässä, missä mennään, varsinkaan jos vauvaa ei ihan heti kuulukaan. Tiedän, että molempien vanhemmille on perheenlisäys on varmasti positiivinen asia. Onneksi ovat kuitenkin olleet hienotunteisia eivätkä ole juurikaan udelleet. Silloin tällöin ohimennen vaan sanoneet johonkin, että "niin sitten jos perheenlisäystäkin tulee..." Miehen täti sen sijaan... Vihjailee ihan joka kerta, kun nähdään, että joko on vauva tulossa. Varmasti utelut eivät ainakaan vähentyisi, jos kertoisimme, että nyt oikeasti yritetään. Parille ystävälle olen kertonut vauvahaaveistamme ja he suhtautuivat positiivisesti. Toisella on jo lapsia ja toinenkin haaveilee, mutta ei kai vielä yritä. Elämäntilanteemme on sellainen, etten usko kenellekään tulevan suurena yllätyksenä, jos lapsia saamme. Toisaalta arvelen, että monet luulevat minun vielä odottavan vakityön saamista, niin kuin alunperin pitikin, mutta kun siitä ei tiedä, montako vuotta siinä vielä kestää.

[Mini-Me]

Meidän suunnitelmista tietää yks kaveripariskunta. Vanhemmille ja muille kerrotaan kun on jotain kertomista.

 

Muoks... Ja niin muu maailma tän foorumin kautta

Edited July 6, 2012 by Mini-Me

[Guest Ravenna]

Tokasta lapsesta ei kukaan kysellyt mitään, ihan kiva niin. Ovat nyt todenneet, että ovatkin odottaneet, koska meillä on iloisia uutisia kerrottavana

[Rebekka78]

Välillä tuntuu, että ollaan kaveripiirin viimeisiä mohikaaneja kaikessa, vaikkei se täysin totta olekaan. Vauva haaveista ollaan saatu hieman ristiriitaista palautetta. Toisaalta moni ymmärtää kiireemme, kun ikää on molemmilla reilusti. Toisaalta parisuhteemme on vielä nuori, joten vihjailua "nauttikaa vielä kahden kesken toisistaanne" kuuluu. Järkeen käyvin, mutta silti rasittavin kommentti lapsettomuuskiukuttelukohtauksiin taitaa olla: "näin on parempi miehen pojan kannalta, että vielä ei tule kilpailijaa. Saa rauhassa sopeutua äitipuoleen." Järkevää ja totta, mutta... rasittaa välillä, kun silti itsekkäästi haluaisi jo selvyyden, että voiko ylipäänsä saada lasta. Työt ja velaton kämppä ja plaah.... Muttei vauvaa...

[Moose]

Mun miehen vanhemmat on ehkä vähän vähemmistössä, mutta he eivät tunnu olevan innoissaan mahdollisesta perheenlisäyksestä. Kun olemme varovasti jutelleet että olispa kiva jos olis lapsi, tai ihastelleet vauvaa vaikka kaupassa, niin heiltä tulee aina tosi negatiivistakin kommenttia. Tyyliin; "kyllä niistä lapsista on niin vaivaa, ei saa moneen vuoteen nukuttua" jne. He myös usein sanovat suoraankin, että esimerkiksi omistusasunto pitäisi olla ennen vauvaa. Vuokra-asunnoissahan vauvan kanssa ei ilmeisesti voi elää..

[Perho]

Meille on tullut pääasiassa ihan positiivista kommenttia raskautumisesta. Tjotista ei tiennyt kuin mun paras kaveri ja sisko. Paras kaveri tosin tjotin alettua kommentoi, että hänen on vaikea kuvitella mut äidiksi. En oikein tiennyt, olisiko tuosta pitänyt loukkaantua vai ei...

[Phlox]

Me ei ensinnäkään oltu kerrottu kenellekkään meidän vauvahaaveista, ja nyt kun se vauva sitten on matkalla, niin ollaan toistaiseksi kerrottu vasta mun äidille ja miehen äidille, koska ovat läheisiä meille molemmille. Myöhemmin sitten kerrotaan muillekkin, mahdollisesti sitten rakenne- tai NPultran jälkeen tai sitten kun mahaa alkaa olla epätoivoista piilotella

[Caprica]

Me ei olla kerrottu myöskään muuta kun parhaille ystäville vauva-ajatuksista, mutta ollaan ihan viimeisiä lapsettomia melkein kaikissa kaveriporukoissa. Vanhemmat ovat odottaneet varmasti jo pitkään, mutta omat vanhempani eivät ole kyllä painostaneet yhtään, miehen vanhemmat kyllä. Jotenkin pelottaa jopa kertoa vanhemmille, en tiedä miksi, kun siellä varmasti ollaan niin innoissaan asiasta. Ehkä sen takia, että tämä on vielä niin alussa, että ei halua herättää väärää toivoa. Samoin kun en ole halunnut koko yrityksestä kertoa vanhemmilleni ennen kuin oikeasti tärppää.

[Rullasukka]

Jäin äsken miettimään, miksi emme kerro yrityksestämme kenellekkään. Kaiketi syy on siinä, että pelkään lähipiirimme tuomitsevan yrityksemme hullun hommana. Lapsia on siis jo kaksi ja kolmas olisi haaveissa. Oman perheeni osalta tiedän, että suurin osa hyväksyy ja on iloinen yrityksestämme, mutta poikkeuksiakin on... Pitäisi vaan yrittää unohtaa, että eihän tämä mahdollinen vauva ole muiden, vaan meidän. Meidän asiammehan se on halutaanko lisää lapsia vai ei.

[Guest Vieras]

Olen kertonu vain yhdelle kaverille kun yritystä alkaa olla takana jonku aikaa ja pitää olla joku jolle voi purkaa tuskaa. Se otti asian ymmärtäväisesti ei juhlinu mut ei ollu mitenkään kauhuissaankaan Jos nyt oikein omien vanhempien puheet olen ymmärtäny niin ne olis tosi ilosia ja onnellisia. Ehkä vähän epäilis pärjätäänkö me mutta isovanhemmuudesta olisivat ylpeitä :> Ja oma suku muutenki on jo vuoden kyselly että joko meillä on tulossa.Ollaan jyrkästi kielletty vaikka oikeasti yritys päällä Tosin mies meni möläyttämään vauvakuumeesta pienelle porukalle et jos ja kun vauva uutinen tulee nii ajatus on varmaan : joan tätä oli odotettu

 

Miehen vanhemmat jos kuulis yrityksestä yrittäisivat varmasti saada meidät odottomaan ja saarnaisivat meille tai ainakin miehelle kuinka vaikeeta meillä tulee olemaan...

[hanimami]

Haaveilusta tietää paras ystäväni, joka on ihan ok asian suhteen, toisaalta itse vielä ihan opiskelu-biletys elämänvaiheessa, joten tottakai on vaikeeta ymmärtää, että samanikäinen (26) bestis haluaa lisääntyä aviomiehensä kanssa. Lisäksi olen vihjaillut asiasta mummolleni, joka on täysin sitä mieltä että me voidaan hyvin odottaa vielä ainaki viis vuotta, etta mulla on sitten vakityöpaikka. Miehen perheelle ei ole kerrottu, koska ne kyselee koko ajan, että milon niitä lapsenlapsia saa. Luulen, että kun nappaa niin en kerro heti alkuun kenellekään, koska ei jaksa kuunnella niitä kaikkia eri ohjeita (miehen perhe) tai kyselyitä, että miten se mun ura (mummu). Enkä varmaan aio kertoa kenellekään tarkemmin että "Nyt me alotetaan yrittämään". Kuhan olen maininnut, että vauvakuume on.

[Enna]

Meidän kohdalla on vissiin kaikki jo luopuneet toivosta, ettei nuo ikinä lisäänny

 

Olimme miehen mummon luona viikonloppuna. Kerroin, että miehen serkun avokki odottaa lasta.

Mumma rupesi siinä sitten haikailemaan, että koska mun miehen pikkusisko tekisi lapsia.. Eli minut ja mies sivuutettiin täysin. Ehkä ne tosiaan on jo luopuneet toivosta meidän suhteen

[goji]

Meiltäkään ei kukaan jaksa enää kysyä. Mutta aika vähän niitä kyselyitä on alkuaikoinakaan tullut, miehen äiti taisi kysyä kerran, ja kun siihen vastattiin ettei asia ole ajankohtainen, se lopetti kerrasta. Jos tästä yrittämään alettaisiin, niin en kyllä mistään haaveista suvulle kertoisi, kuulkoot sitten jos/kun ollaan tukevasti raskaana.

[Harmony]

Me menimme keväällä naimisiin, joten kun kesällä tärppäsi ja syksyllä kerrottiin uutiset, niin moni olikin arvellut jotain sen suuntaista.

[Ellemari]

Meiltä ei juurikaan enää kysellä, että joko joko. Häitten jälkeen jonkun aikaa kyseltiin, mutta on laantunut jo. Häistä on siis kolme vuotta. Ei meillä vieläkään ole yritystä käynnissä, kaukaisia haaveita vasta. Jos (kun..) yritämme lasta joskus, en aio tästä kertoa kenellekään. Sitten kun olen raskaana, ilmoitan lähipiirille.

[lilas]

Vauvakuumeestani olen puhunut lähimmille ystävilleni ja äidilleni, mutta harva tietää, että olemme aloittaneet jo yrityksen. Itseasiassa tästä tietää vain paras ystäväni (meidän lisäksi, heh heh). Minun ja mieheni vanhemmat ja sisarukset ovat sellaisella "kyllä te myöhemminkin ehditte"-suhtautumisella. Välillä tuntuu, että miten sitten uskallan kertoa heille, kun meillä on tärpännyt. Toisaalta tiedän, että hyvin he varmasti asian ottavat vastaan, mutta toisaalta pelottaa se, mitä he loppujen lopuksi ajattelevat. Ei ole helppoa olla perheen nuorin lapsista. Te muut kuopukset varmaan ehkä tiedätte sen tunteen. Osa ystävistä ovat aivan innoissaan ja toiveikkaina, kun olen heille vauvakuumeesta kertonut. Osa taas sitten ovat olleet silleen "okei... vau, joo... hassua...".

[tuna]

En usko että tullaan kertomaan tästä haaveilusta eikä edes yrittämisestä kenellekään. Ainoastaan yksi ystävistäni tietää että aloitetaan pian yrittämään kun hänen kanssaan ollaan muutenkin puhuttu paljon vauvoista ja vauvakuumeesta ja muusta aiheeseen liittyvästä. Saavat sitten kaikki yllättyä ihan toden teolla kun kerrotaan, että nyt olis perheenlisäystä tulossa. Luulen kuitenkin, että äiti osaa jotenkin aavistella että mulla saattais olla vauvakuume, mutta tuskin sekään odottaa että me vielä alettaisiin tositoimiin. Luulen, että jos kertoisin tästä muille ystävilleni, olisivat he todella ihmetyksissään eivätkä oikein ymmärtäisi. Sen verran eri elämäntilanteissa ovat.

 

Asiaan vaikuttaa varmasti se, että ollaan vielä näin nuoria (20 & 22) ja molemmat perheen kuopuksia, vieläpä niin, että meillä molemmilla on isot ikäerot sisaruksiin eikä kummankaan sisaruksilla ole vielä lapsia. Joten varmasti erittäin positiivinen yllätys molempien vanhemmille, kun saavat ensimmäisen lapsenlapsen! Ellei tässä nyt jomman kumman veljet ehdi ensin (erittäin epätodennäköistä). Ainiin, myös toiselle mummolleni tulee meidän muksu olemaan ensimmäinen ja todella hartaasti toivottu lapsenlapsi, jälleen kerran ellei serkkuni ehdi ensin.

Edited November 28, 2012 by tuna

[iiki]

Oikeastaan kukaan lähipiirissä ei vielä tiedä, että yrittäminen on aloitettu. Tietävät toki sen, että minä olen vauvakuumetta potenut jo vuosia Tuntuu, että meitä on välillä jopa painostettu, varsinkin minun sukuni osalta, jo tekemään lapsia (niin, tekemällähän ne tehdään...). Ollaan kuitenkin jo 3½v. oltu naimisissa, niin kai se joistakin on tuntunut omituiselta, ettei vieläkään olla yritetty lapsia saada. Luulen, että siinä vaiheessa jos/kun vauva meille on tulossa ja asiasta kerrotaan, on se odotettu ja positiivinen uutinen ja ainakin puolet suvusta varmasti sanoo, että arvattiin tämä

[mrsK]

Äidille, omalle siskolle ja läheisimmille kavereille olen kertonut vauvakuumeesta. Olivat todella iloisia meidän puolesta ja kannustavia,

ja oli helpottavaa kuulla miten myönteisesti he asiaan suhtautuvat.

 

Parhaillaan tässä seurataan tilannetta ja katsotaan mitä tapahtuu....

[Freya]

Meillä vauvahaaveista ei ole kerrottu kuin omalle äidilleni, ja hänellekkin sen takia kun sattui kysymään että aiottekos hankkia ollenkaan? Kun sitten sanoin että jos vaikka vuoden päästä alkaisi miettimään niin oli ihan onnessaan. Osaa myös olla enempää tivaamatta ja tyytyi vain annettuun informaatioon. Muille kysyjille (anoppi, mummo, tädit...) ollaan vain sanottu että otetaan kyllä aihe puheeksi itse jos tarvitsee.

 

Eipä haaveista muille vielä kerrota, ei mielestäni kuulu kellekkään muulle kuin lähimmäisille perheenjäsenille.

Edited January 15, 2013 by Freya