Unensieppaaja

"Kulta, arvaa mitä?"

276 posts in this topic

Sanghi :lipsrsealed:

 

 

Ensimmäisen keskenmenneen raskauden testasin yksin, koska mies oli töissä ja mun oli vaan jo pakko saada tietää (eikä mieskään malttanut enää odottaa). Latoin miehelle tekstarin, että haluatko tietää tuloksen nyt vai työpäivän jälkeen ja malttamaton kun on, halusi tietää heti. Lähetin kuvan testitikusta ja kirjoitin viestiksi: "Hyvää työpäivää isi! Toivoo: *meidän vauvan "työnimi"* Olin itse ihan hormonimyrskyn kourissa, huutoitkin onnesta vessassa varmaan puoli tuntia siitä hetkestä, kun näin, että plussa alkaa piirtyä testiin. :)

 

Nyt tämän toisen raskauden kanssa mies aavisteli raskautta jo ennen kuin menkat oli myöhässä. Sanoinkin vain, että odotellaan, odotellaan. Päivää ennen menkkojen odotettu alkamispäivää sain sen perinteisen maailmantuska-ahdistuksen, joka aina enteilee menkkoja ja sanoinkin sen miehelle, mutta toisaalta muut oireet puoltivat raskaana oloa. En kuitenkaan uskaltanut liikaa luottaa omiin tuntemuksiin, koska pelkäsin, että kuvittelen kaiken. Kuitenkin kuukautiset loistivat poissaolollaan, joten yhtenä aamuna hipsin vessaan testaamaan. Miehen tullessa alakertaan halasin häntä ja sanoin, että olisi vauva matkalla. Mies oli ihan mielettömän onnellinen uutisesta.  :girl_pinkglassesf: Mä olen itse myös ihan mielettömän onnellinen, mutta jännittää aika paljon, että meneehän kaikki hyvin. On silti aika  :girl_pinkglassesf:  olo.  :wub:

Ihanaa, että tälläinen onni on meille suotu, nyt pitää vaan nauttia jokaisesta päivästä ja toivoa, että kaikki sujuu hyvin, jotta saadaan vauva syliin joulukuussa.  :give_heart:

Edited by Sartsuli

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oli ystävänpäivä.. vuoden vauvahaaveiden ja monien pettymysten jälkeen. Viikon aikana olin aavistellut olisiko tällä kertaa "se kerta" kaikki pahaolo kohtaukset huomioden. Olin jo pari päivää sitten saanut hyvin haalean haamun testiin. En silti uskonut mahdollisuuteen että olisin raskaana. Aamulla heräsin aamuvuoroon normaalisti ja painelin vessaan apteekin testi vakaasti kädessä. Ei kauaakaan kun kontrolliviivan viereen alkoi piirtyä merkkiä tulevasta. :lipsrsealed: Hetken sitä itse pällisteltyäni en voinut olla herättämättä miestäni (vaikka aluksi vakaasti ajattelin että kerron päivällä). Painelin makuuhuoneeseen tikku käsissäni ja sopersin unenpöpperöiselle miehelle ilon itku silmässä, että "sinusta taitaa tulla isi" näyttäen samalla pilkkopimeässä huoneessa testiä :D piti siinä nyt sitten taskulampun kanssa tiirata :D(tälle on naurettu jälkeenpäin) Miehelle herahti hymy kasvoille, halasi/pussasi minua tippa silmäkulmassa ja totesi suorasti"ei me oltukkaa epähedelmiä". Toivotettuani kauniita unia miehelle lähdin itse onnellisena kohti töitä. Matkalla sain viestin mieheltä "niin luuletko sä et mä enää saan unta" :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tein ekan testin heti herättyä sunnuntaina. Mies nukkui vielä. Testiin piirtyi hailakka vaaleanpunainen viiva ja ekat sanat multa taisi olla: "Voi v**, ei tätä osaa tulkita. Auta!" Ihan sellainen mukava herätys. :D Siinä sitten tuijotettiin viivaa yhdessä,että kyllä siinä  viiva on. Olen tänään vapaalla ja digin tein aamulla. Nyt se odottaa tuossa keittiönpöydällä,että mies tulee töistä kotiin. Ei halunnut,että soitan, koska sitten voisi olla tuskaa pitää asiaa salassa koko päivän. Hän siis on perheyrityksessä töissä isänsä kanssa. Ihan ymmärretävää,että tekisi mieli heti kertoa iloiset uutiset. :) Ajateltiin kertoa läheisille varhaisultran jälkeen, joten vielä pitää hetki odotella.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hei! :)

 

Täältä löytyis 31.3 positiivisen tuloksen saanut 17v naisen alku :)

Poikaystäväni kanssa olimme n. viikon verran puhuneet raskauden mahdollisuudesta. Hän on tällä hetkellä intissä. :)

 

31.3. Huomasin vessassa käydessä rusehtavaa vuotoa pyyhittäessä. Päätin googlettaa asian ja eihä sieltä muuta tullut kuin linkkejä alkuraskauden oireisiin :'D

Tätä aikasemmin oli ollut jo omituinen fiilis että "raskaana ollaan".

Päätin sitten rynnätä kauppaan testiä ostamaan.. Kädet tärisivät ja ystäväni oli mukanani ja aivan yhtä paniikissa.

Tein testin ja tikkuun tuli selvästi kontrolli viivan seuraksi toinen. Itku ja hymyhän siinä puski pintaan. Ensimmäiset sanat taisivat olla "Voi ei. MITÄ TÄÄ NYT TARKOTTAA" Vaikka tasan tiesin :D

 

Tämän jälkeen tein miten oli sovittu poikaystäväni kanssa. Soitin hänelle ja toivoin että hän voi vastata koska hän oli intissä. Hän vastasi.. "Voit varmaan arvata miksi soitan.." "...oikeesti?" "Kyllä." Päätin kysellä ajatuksia ja fiiliksiä. "Vähän järkyttynyt.. mutta onnellinen ja rauhallisempi. Haluaisin pikkuisen.. mutta ymmärrän jos et ole itse valmis. Tuen oli sun päätös mikä tahansa."

 

Ja niin sitä nyt 2 ar-ultran jälkeen,kiristyneiltä tuntuvien housujen ja rv 9+4 jälkeen alkaa pikku hiljaa tajuamaan että uusi elämä ja uudet kujeet on tulossa :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oli opiskelua, jatko-opiskelua, uran luomista.. sit yhtäkkiä sanoin aviomiehelleni, et eiköhän lykkäämisen syyt oo jo käytetty. Ehkäisyt lens sit kaaressa roskiin. Tein ekat testit salassa, ja sit hain digitestin: raskaana 2-3. Ei tarvinnu miehen tihrustaa viivoja. Nyt ollaan onnemme kukkuloilla, ja toivotaan, et kaikki menis vaa hyvin.

 

Onnellista odotusta myös muille!!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oli menossa neljäs kierto ovulaation induktioo, ensimmäinen kierto uudella lääkkeellä, aiempi ei toiminut mulla kovinkaan hyvin. Kohta oltais siirrytty jo järeempiin hoitoihin. Ovulaatio saatiin aikaseks ja heti sen jälkeen tuli semmonen olo, että nyt taisi tärpätä. Raskaustestin uskalsin tosin tehdä vasta kun kuukautiset oli viikon myöhässä. Testin tein kun mies oli töissä ja tyrkkäsin tikun miehen eteen heti kun saapui kotiin. Ja nyt puoli väli ylitetty.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täytyisi munkin satsata digitestiin. Mies ei näemmä usko viivoihin: "Taas siinä on vaan se paikka johon sen viivan pitäis tulla."

"Krhm, kulta se viiva on punainen. Nääksä muka yhen vai kaks?" "No kai siinä kaks on...mut se vaan on se mihin sen pitäis tulla."

 

Just.  :grin:

 

Ei ihan mennyt kuin toivoin.  :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tiedän, että mies ois halunnut olla kotona, kun teen testin, edellisen inssin jälkeen heräsin samaan aikaan kun mies lähti töihin ja tehtiin se negatesti yhdessä. Nyt en malttanut oottaa oikeeta testipäivää ja tarkoitukseni olikin vaan tehä se hoppunega pois alta, dpo oli siis 10 :grin:  Tein siis aamulla testin yksikseni ja ihmettelin, että siihenhän ihan oikeasti piirtyy jotain! Illalla sitten kun mie olin tullut iltavuorosta kotia ni kerroin miehelle, että miulla on jotain tunnustettavaa. Ensin näytti vähän kauhistuneelta, mutta sitten kerroin et on myös jotain näytettävää ja kyllähän se mieskin näki haamuviivan poikasen testissä!

 

Sitten oli tarkoitus oottaa sitä virallista testipäivää kiltisti, mutta enpäs tietenkään malttanut, vaan heti seuraavana päivänä oli pakko tarkistaa, että oliko edellispäivän viiva vaan harhaa tai vikatesti tai jotain, mutta kyllähän dpo11 tuli sitten jo selkeä haalea viiva näkyville! Siitä laitoin sitten miehelle kuvaviestin töihin :grin:  onnellisesti mies vastasi, että vahvistuu! Ja viimeks tänään laitoin vahvoista testiviivoista kuvan miehelle töihin, mahtaa se mies pitää minnuu ihan pöhkönä :girl_haha:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ihana tuo LLauran mies :D Meillä ihan arkisesti molemmat tihrusteltiin, että näkyykö testissä haamuviivaa vai ei. Onnellisia ollaan molemmat, mutta testiin ei liittynyt mitään dramaattista :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun mies sanoi ihan samoin, kuin LLaurankin :D Se kans totesi ekasta tikusta, että "Tuo vain osoittaa sen, mihin se viiva sitten tulisi, jos se tulisi." En myöskään iiiiiihan ymmärtänyt sitä logiikkaa. Muutaman päivän päästä se kirkuvan punainen viiva sitten oli siinä, mihin se ensimmäinen testi oli osoittanut, että se tulisi piirtymään :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

No eipä meilläkään reaktio ollut kuin hollywood-elokuvissa :D Dpo9 mies kysyi illalla onko mulla mitään kerrottavaa, tiesi että on testailujen aika. Sanoin että aamun testissä oli varjojen varjo, sitä ei oikeasti edes näy, mutta kun tietää missä kohtaa sen pitää olla, näkee että siihen on tulossa jotain. Sanoi että älä näytä, kerro kun oikeesti näkyy. No, dpo 10 näkyi haamujen esiäiti niin, että laittoi testin valkoista paperia vasten. Näytin sitten ja kysyin näkyykö tarpeeksi. :D Tätä leikkiä sitten jatkettiin muutama päivä kunnes mieskin uskoi...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä tän toisen kohdalta mies oli varma, ettei oo tärppiä käynyt. (Pari petipuuhakertaa oviksen aikoihin, hänestä liian vähän siis.)

Kun sain haamun, sanoin miehelle, että testissä hailakka plussa. Mies vastasi: "Osta parempia testejä, älä netistä tilaa, vaan hae ihan apteekista, ne netin on varmasti viallisia! ...niin ja ei ole ees mahdollista, mä en sit oo isä, kun ei ees olla oltu silleen ku muutama kerta!"

:D :D

 

No kun sitten tein digin ja näytti Raskaana 1-2, jopa mieskin uskoi ja totesi, että eipä olisi arvannut, että niin vähästäkin voi raskautua...jepjep, miehet. ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Käskin miehen katsomaan testiä ja hymyilin kuin naantalin aurinko, kysyin että tiijätkö mitä tuo kaksi viivaa tarkoittaa. Mies oli vähän hömelönä (ihan kun mun ilmeestä ei ois jo nähny) että "öö en, varmaan että et oo (raskaana)". Pienen valistuksen ja ohjelappusen esittelyn jälkeen se ei sanonut mitään, hymyili vaan ja halasi tiukasti. Mää aloin sitte nauramaan aivan hysteerisesti, oli pakko mennä seinän viereen istumaan (ja saatoin vähän itkeekkii onnesta), mies vaan naureskeli mun reaktiolle... Kumpikaan ei oo oikein ees sisäistäny tätä asiaa vielä, miehen tietysti vielä vaikeempi uskoo jonkun kahden viivan perusteella, kun mullakaan ei oo mitään isoja oireita vielä. Kyllä se pikkuhiljaa on tainnu alkaa tajuta, kun oon käyny vahvistuvia viivoja aina uuden testin myötä esittelemässä.. :girl_haha:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ekan lapsen tulo ei niinkään jännittänyt, siinä oltiin vain niin suunnattoman onnellisia, ei siinä mitään tolkkua ollut. Mutta mulla onkin mennyt niin että mitä useampi lapsi niin sen enemmän jännittää kerta kerralta. Ehkä se realistisuus vanhemmuudesta on kasvanut joka kerta. Äitiys on mulle maailman ihanin jutttu, mutta ei koskaan se helpoin asia.

Edited by JoHe

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kaikilla on ihania tarinoita, joten ajattelin kertoa vähän ikävämmän kertomuksen miten meillä suhtauduttiin tietoon meidän pikkusesta..

 

Olimme tietoiesti tehneet päätöksen, että lapsi saa tulla kun on tullakseen, mitään suunnittelua tai ovulaatio-laskemia emme tehneet. Kierukan poiston jälkeen alkoi välittömästi menkat, ja toiset tasan kuukauden päästä. Kun lopulta kolmansia ei kuulunut "ajallaan" en stressannut ja arvelin että taas kierto sekaisin, kuitenkin kun tauskalla on PCO. Lopulta menkat oli myöhässä melkein kaksi viikkoa, tein testin joka oli positiivinen. Olin hiljaa ja hämmentynyt, toisen testin tein seuraavana aamuna ja sekin oli positiivinen. Jännitti niin paljon! Minusta oli viimein tulossa äiti <3 Olin haljeta onnesta. Varuilta hain vielä digitaalisen testin ja sekin oli posiiivinen.

 

Illalla sanoin miehelle että olen ilmeisesti raskaana - ja mies kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen "Minä sinä aiot tehdä?". Tuota lausetta en odottanut ja itku meinasi päästä - mies ei halunnut lasta vaan pyysi aborttia. Mies oli kuulemma ollut siinä uskossa että voi kestää todella kauan tulla raskaaksi sairauden takia eikä heti halunnut lasta.... Mies olisi halunnut nauttia viimein saamastaan vapaa ajasta joka meillä oli joka toinen viikko ja jota oli kestänyt vasta vuoden. Puhe oli ollut että lapsi saa tulla, joten purin hammasta ja sanoin että en koskaan voisi tappaa lastani ja suurin toiveeni on tulla äidiksi. Varasin ajan neuvolaan, riitelyn ja erimielisyyden takia muutin jopa vanhempieni luo.

 

Viikko tästä, vähän ennen ensimmäistä neuvolaa aloin vuotaa verta - kahtena päivänä ja reilusti. Menin paniikkiin, itkin ja maailmani murtui. Neuvolassa sanottiin että keskenmeno se on. Kuitenkin sain lähetteen ultraan ensi viikolle. Tämän tapauksen jälkeen mieheni tuli puhumaan luokseni, sanoi että on ollut idiootti ja että haluaa meidät molemmat elämäänsä tietenkin, ja kun kerroin ettei ehkä olekaan meitä, jopa mieheni murtui. Kun ultran aika koitti pelokkaana asetuin pöydälle ja näin minun rakkaan pikkusen vauvani, potkimassa ja pyörimässä täysin kunnossa. En voinut lopettaa nauramista - niin iso helpotus se oli. Saimme miehenkin kanssa asiat urilleen, palasin kotiin ja kaikki on sujunut hyvin tähän saakka.

 

Rv 16+6 ja odotan niin kovasti sitä kun saan olla jollekin oikea äiti. Lapsipuoleni ovat rakkaita ja tärkeitä, mutta nyt viimein tuntuu että elämäni täydentyy. Vaikeuksista voittoon on toivottavasti suuntana, ainakin koko ajan paranee ja masu kasvaa <3

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä taisin plussata paria viikkoa ennen lukion kolmatta vuotta. Olin vielä kk verta 17v. Yhtenä päivänä tuli erikoinen tunne, et nyt mussa on jotain ylimäärästä, en oikeen osaa selittää sitä tunnetta. Ostin raskaustestin ja tein sen päivällä. Pyysin miestä tulemaan vessaan testin jälkeen, En tiiä, mistä hää niin aatteli, mut ekana enneku ees tuli vessaan, ni kysyi ookko raskaana. Kai mulla sitte oli erilainen äänensävy. Ei nimittäin tienny koko testistä. No haalea plussahan se. Tehtiin parin päivän päästä uudestaan. Esikoinen oli kuus viikkoa, kun mulla oli lakkiaiset. Monet on ihmetelly, miten jaksoin koulussa olla, mut ei siinä mun mielestä ollu mitään erikoista. Synnytystä en pelänny, kun otin vastaan sen, mitä tuli. Vaikkei se ny helpoimman kautta mennykkään. Ny tenavia on kolme, edelleenkin sama mies.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Viime viikon alussa oli semmoinen olo että nyt on kohta testin paikka. Ajattelin odottaa kuitenkin perjantaille dpo12:sta jolloin menkkojen oli määrä alkaa. Keskiviikkona eli uuden vuoden aattona hainkin sitten kuitenkin testin kun tuli pelko että entä jos olenkin raskaana, niin en uskalla enää uutena vuotenakaan juoda alkoholia (ja oltiin suunniteltu parit siiderit ottavamme). Tein testin työpaikallani kahvitauolla ja plussahan se selvästi oli. Halusin kuitenkin epäuskoisena, ihan shokissa mutta samalla myös innoissani tehdä toisen testin vielä illalla. Siinä vaiheessa ukkoseni joi jo toista siideriään. Toisen plussan saatuani, samalla kellon pyörähtäessä tämän vuoden puolelle, huikkasin ukon makkariin enkä aluksi meinannut saada sanaa suustani, ja itkuakin piti siinä vähän tuhertaa, kunnes sain kerrottua sen verran että tämä liittyy siihen miksi minä en ole vieläkään juonut tuota siideriäni laisinkaan. Siitähän ukkokulta arvasi heti mistä oli kyse ja oli heti asiasta yhtä iloinen kuin minäkin.  :d_lovers:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ihania juttuja täällä :) niin ootan tuota päivää että päästäis yhdessä testiä tuijottamaan. Kummallaki siis kauhea vauvakuume

Share this post


Link to post
Share on other sites

En osaa kuvitella sitä riemua, kun pääsee kertomaan toiselle. Huoh, ihania tarinoita!

 

Ihan samaa mieltä.. Toivottavasti jo kohta tämä tapahtuu!  :girl_pinkglassesf:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now