Unensieppaaja

"Kulta, arvaa mitä?"

276 posts in this topic

Plussasin viime viikolla ja olo on kyllä aika hämmentynyt. Mutta samalla kovin onnellinen. Viikon päästä tiistaina on ensimmäinen neuvola (kuukautiskiertoni on aina ollut pitkä joten edelliset kuukautiset alkoivat joulukuun 23:s enkä oikein osaa sanoa millä viikolla olisin).

 

Jotenkin en vielä uskalla uskoa että tämä jatkuisi, mutta vielä ei ainakaan mitään merkkejä ole ilmassa siitä että mikään olisi vialla..:)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onnea tasapuolisesti ihan jokaiselle!!! :wub: Oltiin samassa tilanteessa viime huhtikuussa ku tuijotettiin positiivista tulosta raskaustestissä ja 22.12. meille syntyi iki-ihana pieni tytär :wub: Tuntuu, että aika on menny ihan siivillä, joten voitte varautua siihen, että aika tosiaan menee nopeasti. Toivottavasti kaikilla raskaus menee ongelmitta loppuun asti ^_^

Share this post


Link to post
Share on other sites

Totta se on kun kahdella testillä varmistin että meille tulee vauva!!! Muutama ilon kyynel pulpahti, mutta tuli heti sen jälkeen niin rauhallinen olo. Tuntuu että tää on mun homma. Tosin koitan vielä ottaa rauhassa ja sulatella siaa mutaa eiköhän se tästä. :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vaikka jännään ihan kauheasti, meneekö kaikki hyvin, niin äitiysvaatteet on kaivettu komeron periltä esille. En periaatteessa tarvitsisi edes raskaustestejä, kun vatsa pömpöttää kuin tynnyri jo 3-4 päivää ennen plussausta! :lol:

 

Elämäni eka plussa raskaustestissä viime syksynä laittoi liikkeelle tunteiden pyörremyrskyn, jossa päällimmäisenä tuntenuksena oli ONNI. Ei tiennyt, missä asennossa olisi ollut ja mieheltäkin jäi 2 sydämenlyöntiä välistä, ennen kuin tokeni ja osallistui innostukseeni :)

 

No, sen plussan kans kävi huonosti (km 7+3 ja heti perään km rv6 )ja tällä kertaa ollaan hieman maltillisemmin liikenteessä, (mutta vain hetken :lol: )

 

Mutta turha alkaa pelkäämään liikaa etukäteen. Kyllä mä jo nyt silittelen masua ja mies höpöttelee jo nyt masukille :wub:

Share this post


Link to post
Share on other sites

plussalla ollaan oltu jo hetken aikaa, mutta ihan tuntuu kun olis tehny testin eilen. jouluaaton aamuna eka testi ( jännitin kamalasti ja mietin että pilaanko koko joulun jos onki vaan yks viiva...), vähän hailakka toinen viiva näkyi :D . Mies otti ilmoituksen vastaan tyynen rauhallisesti, mutta hymyili sisäänpäin. Sit lähdettiin ostamaan äkkiä päivystävästä apteekista uutta testiä, pitihän asia ottaa varman päälle. ilmeisesti asia näkyi jouluna muillekin, kun mummo oli kysynyt siskoltani että onko tuo nyt raskaana... multa ei suoraan kuulemma kehdannut?!? ei oltu kerrottu kenellekkään silloin... :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Musta parasta on ollut huomata, että mä en ole ihmisenä kadonnut mihinkään. Oon siis edelleen sama vanha minä. Myös ystävät on säilyneet mitä kovasti pelkäsin etukäteen etteivät säilyisi. Oon myös tietoisesti ystävystynyt äiti-ihmisiinkin, jotta on niitä ihmisiä joille jakaa sitä vauva-arkea ja sitten ne vanhatkin ystävät (ne joilla ei vielä ole lapsia eivät välttämättä osaa olla yhtä innostuneita lapseen liittyvistä asioista kuin ne joilla on lapsia).

 

Ja että se vauva on ihan hyvä tyyppi, ei äitinä oleminen olekaan vaikeaa, se on sen tyypin kanssa eloa ja oloa. Ja että se ihastumisvaihe on vähän samanlainen kuin muissakin ihastumisissa: toisen näkeminen saa hymyn huulille ja sen toisen aknssa haluaa koko ajan olla. Toki ihastumisvaiheen jälkeenkin koettaa aika. Mut yllätti se, että sitten jo siinä vaiheessa tunnenkin tuon pienen tyypin. Ja se todella on tullut meidän elämään eikä meidän elämä nyt niin kovin ole muuttunut tai sitä ei ole tarvinut muuttaa. (toki se välillä väsyttävääkin on, mutta se väsymys on sellaista ihan hyvää väsymystä, ollut siis mulla, voihan se jollain olla pahanakin..)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla oli tovin aikaa ollut jo inha olo ja kuvotti ympäri vuorokauden, enkä oikein tiennyt uskallanko tehdä raskaustestiä. No, kävin sitten sen testin ostamassa ja tuijottelin sitä pari päivää, että uskallanko tehdä vai en. Miehelle olin vaan jutellut että on kehno olo, en mitään siitä että epäilisin olevani raskaana - en tiennyt miten reagoisi.

 

Tein sitten testin keskellä päivää niin, että mies oli töissä. Ei kauaa tarvinnut odotella, kun ruutuun ilmestyi todella vahva merkki positiivisesta testistä. Siinä saattoi kyllä sydän jättää muutamat lyönnit välistä.. Soitin sitten miehelle (en vaan kyennyt odottamaan iltaan asti), että tein raskaustestin - oon raskaana. Mies suhtautui puhelimessa ihan rauhallisesti, mutta kertoi sitten myöhemmin että oli meinannut ajaa ojaan :D

 

Miehen tultua kotiin keskustelimme asiasta ja totesimme, että hieno asiahan tämä on :) Vuoden verran aikaisemmin kuin oli tarkoitus, mutta näin nyt vaan pääsi käymään :)

 

Nyt viidennellä kuulla raskaana ja ollaan molemmat totaalisen onnellisia tästä! :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Testasin ja sain plussaa 1,5 tuntia sitten... Heti piti etsiä "aiheeseen" sopiva foorumi blush.gif. Mieskään ei vielä tiedä, en uskalla soittaa sille töihin, se tekee nimittäin vällillä vähän vaarallista työtä enkä halua aiheuttaa vaaratilanteita...

 

Meillä tärppäsi kolmannella yrityksellä, eli suunniteltu on. Mutta paniikki on jo ehtinyt iskeä: testi on varmaan viallinen, pysyykö se pieni siellä loppuun asti, ehtiikö se tulla ennen joulua, osaanko minä olla äiti????!? Onneksi on talvilomaa nyt, saan sekoilla rauhassa täällä kotona. Aika jännä, perjantaina iski ajatus, että hei olenkohan rakaana? Oli erikoinen tunne, jotenkin tiesin että jotain oli tapahtunut eikä testin tulos oikeastaan ollut yllätys. Naisen intuitio? Edelliset kerrat taas tiesiin että mitään ei ollut tapahtunut.. tai sitten vaan kuvittelen, osaan senkin asian hyvinwink.gif Noh, nyt jäitä hattuun, uskonpa että teen uuden testin huomenna varmuuden vuoksi. Ja jään odottamaan kamalaa pahoinvointia, jos tämä sujuu edes vähän samalla tavalla kuin muuilla sukullaisillani...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onnea vain kaikille plussanneille!

 

Täällä kans yks, joka teki montakin testiä peräkkäin peläten, että testi toisensa jälkeen antaisi vääriä positiivisia. Eilen sitten tein apteekin omalla testillä silminnähden punaisen viivan ja soitin samantien lääkärin vastaanotolle, että mitä tässä pitäisi tehdä. Pyysi sitten ottamaan yhteyttä neuvolaan :). Hanille soitin, että kai se sitten on menoa. Laittoi myöhemmin viestiä, että ei oikeen kiinnostais olla töissä ku itku kurkussa saa istua. Oli työkaveritki kyselly, että mikä se miestä noin hymyilyttää. :blush:

pitääpä käyttää ku löyty mulle ihan uus hymiö :mama:ihana.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä kerroin noin kolme tuntia sitten miehelle plussatestistä ^_^

 

En odottanut ollenkaan, että testiin alkaisi piirtyä viiva. Kuukautiset eivät ole vielä edes myöhässä, mutta niin vain selvä haamu vilahti testiin. Enhän mä voinut olla herättämättä miestä, kun itsellä takoi sydän tuhatta ja sataa. Menin sängylle istumaan ja tökkäsin ukkoa sormella jalkaan. Se heräsi unisena kysymään "mitä nyt?" Siinä sitten selitin, että se testi, siihen tuli haamu. "Mikä haamu?", kysyi mies. Mä yritin miettiä, että miten nyt selittäisin, että voi olla, että tästä tulee vauva... Tai tämä voi olla ihan kemiallinenkin vaan. Mies kuitenkin ehti kysymään, että olenko siis raskaana vai en. Vastasin, että "No... Siis joo. Kyllähän mä olen" :lol:

 

Eipä ole paljon nukuttanut ei tuon jälkeen. Mies lähti intopinkeänä töihin ja mä jäin kotiin miettimään, miten kulutan aikaa. Nyt vain toivotaan kovasti tarrasukkia pienelle :wub: Elämäni ensimmäinen plussa ja olen kyllä iloinen. Varmasti kuitenkin niitä epävarmuudenkin hetkiä tulee. Varsinkaan tässä vaiheessa mikään ei ole vielä edes melkein varmaa...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hei!

 

Mä olen täällä täysin uusi käyttäjä, enkä ole koskaan muillakaan foorumeilla ollut, mutta nyt piti tulla hehkuttamaan! Olen siis raskaana nyt neljättä kertaa, yhtäkään lasta ei vielä ole. Kaikki aikaisemmat raskaudet ovat loppuneet ihan alkuunsa viimeistään viikolla 6. Nyt olen viikolla 5 ja tunne on niin erilainen kuin aikaisemmin, että vaikkakin pelkään kuollakseni sitä pettymystä, olen myös todella luottavainen ja onnellinen. Positiivisesta tuloksesta miehelle kertominen oli aika hauska tilanne, menin häntä aamulla herättämään testin jälkeen ja hän unissaan mumisi siinä, että näki juuri unta, jossa talutti meidän tytärtä. Sitten kerroin, että tein positiivisen testin. Tuli niin vahva olo ja kylmät väreet. Mieskin heräsi nopeasti unestaan ja on aivan tohkeissaan tästä :) Mies tuossa jo neuvola-ajan soittamisesta niin tohkeissaan että. Haluaa kuulemma joka neuvola käyntiin mukaan... ei ehkä tiedä mitä kaikkea siellä voidaankin ronkkia :)

 

Yleistä kyselyä sen verran, että pitääkö kirjoitella jokin tietty määrä viestejä ennenkuin pääsee mm. tuonne odotuspuolelle?

 

Voi miten ihanaa kaikki on! :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pahoittelut, vielä ei matikka pelaa. Eli nyt olen viikolla 6 :) Ja aikaisemmat km:t ovat tulleet tätä ennen tai samoihin aikohin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse vasta vauvakuumeilen ja yrityskään ei vielä ole ajankohtainen. Olen kuitenkin pohtinut, että jos varsinkin vahva yritys ja ei mikään (puoli-)yllätysraskus, niin testaatteko silti mieheltänne "salaa"? Itse ainakin luulisin, että oma mieheni mielellään jännittäisi testin viivojen muodostumista...

Edited by hani-hani

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse testasin "salaa" siksi, että mieheni lähti töihin aikasemmin, siis ennen kuin olin noussut. Nuo testit, kun kannattaa tehdä aamupissasta. En ole sitä itenkään analysoinut tai päättänyt, että testaan ilman miestä, mutta kieltämättä myös ne testit, jotka näyttivät negaa on otettu enimmäkseen yksin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ihania, koskettavia ja toivoa tuovia tarinoita teillä kaikilla! Erityisesti äitien kertomukset siitä, miltä tuntuu olla äiti, saivat tämän äitiyttä vielä odottelevan melkein kyyneliin :)

 

Me jännitimme miehen kanssa yhdessä viivojen piirtymistä. Mutta minä en malttanutkaan odottaa aamuun asti, vaan ihan iltapäivällä päivän askareiden keskellä testasin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle sanoi mies jo muutama viikko sitten, että hänestä tuntuu että vaimo on raskaana... Sitä ihmettelin, että mistä hän se voi tuntea kun en itse tunne...

No, eihän nuo kuukautiset sitten alkaneet niinkuin odotin, sitten tein torstai aamuna testin ja viivat oli niin voimakkaat, että huh. Toista tarkastus testiä en ole tehnyt, terkkarille menossa viikon päästä...

Sitä vaan et mahtaako mun miehessä olla jotain selvännäkijän vikaa??? :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ennen kuin minusta tuli äiti,

Tein ja söin lämpimiä aterioita.

Minulla oli tahriintumattomat vaatteet.

Minulla oli hiljaisia puhelinkeskusteluja.

Ennen kuin minusta tuli äiti,

Nukuin niin myöhään, kuin halusin enkä kantanut huolta siitä,

kuinka myöhään menin nukkumaan.

Harjasin hiukseni ja hampaani joka päivä.

Ennen kuin minusta tuli äiti,

Siivosin kotini joka päivä.

En koskaan kompastunut leluihin tai unohtanut tuutulaulun sanoja.

Ennen kuin minusta tuli äiti,

En tullut ajatelleeksi olivatko minun huonekasvini myrkyllisiä vai eivät.

En miettinyt koskaan rokotuksia.

Ennen kuin minusta tuli äiti,

Minun päälleni ei oltu koskaan oksennettu

kakattu

syljetty

pureskeltu

pissitty

eikä nipistelty pienillä sormilla

 

Ennen kuin minusta tuli äiti,

Minulla oli täydellinen mielenhallinta,

- ajatuksieni

ja vartaloni hallinta.

Nukuin koko yön.

En ollut koskaan pidellyt kirkuvaa lasta, jotta lääkärit

voisisivat tehdä kokeita tai antaa rokotuksia.

En ollut koskaan katsonut itkuisiin silmiin ja itkenyt.

En ollut koskaan ollut äärettömän onnellinen yksinkertaisesta hymystä.

En ollut koskaan istunut myöhään yöllä katsellen nukkuvaa lasta.

Ennen kuin minusta tuli äiti.

En ollut koskaan pidellyt nukkuvaa vauvaa, vain sen vuoksi,

etten halunnut laittaa häntä sänkyynsä.

En koskaan ollut tuntenut sydämeni murskaantuvan miljooniksi

palasiksi, kun en voinut lopettaa kipua.

En koskaan ollut tiennyt, että jokin niin pieni voisi

vaikuttaa elämääni niin paljon.

En koskaan tiennyt, että voisin jotakuta rakastaa niin paljon.

En koskaan tiennyt, että rakaistaisin olla äiti.

Ennen kuin minusta tuli äiti,

En tiennyt miltä tuntuu, kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella.

En tiennyt kuinka ihanalta voi tuntua, kun syöttää nälkäistä vauvaa.

En tiennyt siteestä äidin ja lapsen välillä.

En tiennyt, että jokin niin pieni voisi saada minut tuntemaan

itseni niin tarpeelliseksi.

Ennen kuin minusta tuli äiti,

En ollut koskaan noussut ylös yöllä kymmenen minuutin välein

tarkistaakseni, että kaikki on kunnossa.

En ollut koskaan tuntenut sitä lämpöä

iloa

rakkautta

sydänsärkyä

ihmetystä

tai tyytyväisyyttä, joka äitiydestä tulee.

En tiennyt, että voisin tuntea niin paljon...

Ennen kuin minusta tuli äiti.

Mun mielestäni tämä sopi tänne aika hyvin. Itse olen 1,2v pojan äiti. Muistan kun tein hänestä positiivisen testin, olin juuri tullut töistä kotiin, mieheni oli vielä töissä. Ajattelin että teenpä nyt tuon raskaustestin vaikka olin aivan varma etten millään voi olla raskaana. Tein testin, jätin testin vessaan ja menin itse olohuoneeseen, 5 minuutin jälkeen menin katsomaan tulosta ja kas kummaa positiivinenhan se oli. Tipuin suorilta jaloilta lattialle, soitin miehelleni töihin että arvaa mitä, mä olen raskaana (tässä vaiheessa itkin jo puhelimessa). Mies oli hieman kummallisen kuuloinen ja lähetti myöhemmin viestin että hän oli juuri pomonsa luona kun soitin. Ja kysyi että miksi itkin, olin vaan niin onnellinen kun sain ne kaksi viivaa siihen testiin. Kävin kaikenlaisia tunteita läpi odotus ajalla, joskus itkin miehelleni että mitä jos tuleva vauva ei tykkääkään meistä ja enhän minä osaa edes vaippaa vaihtaa jne jne. Kaikkia hassuja ajatuksia sinne päähän voikin eksyä.

Mutta ketään en ole niin rakastanut kuin meidän poikaamme, kenenkään takia ei ole sydämeni särkynyt niin kuin poikamme takia (jos poika loukannut itseään ym). Vaikka välillä on ollut rankkaakin niin en kyllä vaihtaisi hetkeäkään pois. Äitiys on parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut
lipsrsealed.gif
. Ja minun mielestä tuo runo kuvastaa hyvin äitiyttä, ja joka kerta kun sen luen niin joka ainoa kerta itken.
Edited by Taru

Share this post


Link to post
Share on other sites

Testi piti tehdä perjantaina töiden jälkeen kun oltiin menossa viikonloppuksi vanhempien luo mökille, ja saunasiideri kuuluu asiaan... Epämääräinen viiva tuli muutaman minuutin odottelun jälkeen. Mieheltä piti varmistaa että onko tuossa nyt kaksi viivaa. "Kusessa ollaan" sanoi tikku kädessä ja epäuskoinen hymy huulilla...

Edited by Virika

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle sanoi mies jo muutama viikko sitten, että hänestä tuntuu että vaimo on raskaana... Sitä ihmettelin, että mistä hän se voi tuntea kun en itse tunne...

No, eihän nuo kuukautiset sitten alkaneet niinkuin odotin, sitten tein torstai aamuna testin ja viivat oli niin voimakkaat, että huh. Toista tarkastus testiä en ole tehnyt, terkkarille menossa viikon päästä...

Sitä vaan et mahtaako mun miehessä olla jotain selvännäkijän vikaa??? :)

 

 

Kylmät väreet! :-X

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ihania tarinoita :)

 

Omaankin plussahetkeen sisältyi paljon tunteita, laidasta laitaan. Miehestähän tuli maailman onnellisin mies sillä hetkellä kun tuloksen näki ja kuuli, taitaa olla enemmän innoissaan kuin minä :grin:

Olen siis toki minäkin mutta ehkä ollaan vielä niin alussa (rv18) että en ole vielä sisäistänyt asiaa ihan täysin vaikka sen mukaisesti elänkin :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now