Unensieppaaja

"Kulta, arvaa mitä?"

275 posts in this topic

Meillä odotellaan pikkukakkosta tulevaksi. Ehkäisy jätettiin pari kuukautta sitten; ensimmäinen kierto meni ihan harakoille, kierto pitkittyi reilulla viikolla ja epäilen, ettei edes ovulointia tapahtunut (normaalisti kivut sen verran kovat oviksen aikaan, että sen tunnistaa kyllä). Tämä kierto meni "leikkiessä", eikä koko yritystä otettu kovin tosissaan. Oviksen tunsin taas normaalisti ja laskin mielessäni, että hyvin haparat mahdollisuudet on raskautua tästä kierrosta, en siis uskonut siihen ollenkaan.

 

Keskiviikkona 7.9 piti kuukautisten alkaa. Normaalisti alkavat yön aikana, nyt niin ei kuitenkaan tapahtunut. Normaalisti lähdin kouluun ja koulusta tullessa tein kuin teinkin testin, johon hiljalleen piirtyi toinenkin viiva. Ihan piti ukolta kysyä, että näänköhän nyt ihan omiani pelkästä toiveesta. Hetki oltiin hiljaa, kunnes mies tuli halaamaan ja suukottelemaan. Taisi jotain sanoakin, että "tästähän tuli harvinaisen hyvä päivä". Loppupäivä meni hymy korvissa...

 

Ehkä siksi, että tämä on meidän toinen, ei plussan testiin ilmestyminen aiheuttanutkaan sekavia tunteita. Muistan niitä kyllä esikoisesta, mutta ei ne silloinkaan tainneet tulla heti plussan nähtyä vaan vasta vähän myöhemmin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kävimme mieheni kanssa kavereillamme kylässä ja siellä oli pieni vastasyntynyt. Pohdimme kotimatkalla että voisikohan meillekin vauva tulla. Pitkään suunnitellut häämme siintivät 2kk päässä mutta päätimme silti jättää ehkäisyn pois, jotta raskautuminen olisi jossain vaiheessa mahdollista. No, ekasta kierrostahan se sitten tärppäsi. Tiesin olevani raskaana, mittailin iltalämpöjä ja tunnetilojani. Testin tein jo ennen kuin menkkojen piti alkaa. Haalea viiva ilmaantui, samoin seuraavana päivänä. Kun vielä menin terassille työkamujen kanssa, siideri tai tupakka ei kertakaikkiaan maistunut. Siitä tiesin. Raskausaika oli hirveää sen pahoinvoinnin takia, mutta kun se helpotti voi että miten ihanaa se oli. Haluan niin kovasti toista lasta ettei tosikaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä raskaus vielä todella alussa, toivottavasti kaikki menee hyvin, tein testin muutamia viikkoja sitten ja jo ennen testin tekemistä oli semmoinen olo että "ihan kuin olisin raskaana". Tein testin ja se näytti plussaa, mikä ihana tunne! <3 Kerroin miehelleni ja molemmat liikutuimme, kohta meistä tulee pieni perhe! <3 Tekisi mieli hehkuttaa kaikille, muttei vielä näin alussa viiti, koska ikinä ei tiedä mitä tapahtuu, tosiaan la. vasta toukokuussa.. :)

Ihana olla täällä foorumilla nyt itsekkin osallisena, ennen käynyt vain lukemassa ja miettimässä, toivottavasti joskus itsekin pääsisi kirjoittelemaan ja kertomaan ajatuksiaan ja tuntemuksiaan! :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse tein ensimmäisen herkän raskaustestin viime sunnuntaina kun mies oli kotona. Se näytti haamua jonka mieskin näki viiden aikaan aamusta :D Mies lähti sitten maanantaina töihin toiselle paikkakunnalle ja minä tein seuraavan testin tiistaina. Se näytti jo vähän tummempaa viivaa. Tänään meillä on seurustelun vuosipäivä jonka kunniaksi päätin testata. Niinhän se olikin että digitaaliseen raskaustestiin piirtyi raskaana 2-3 :lipsrsealed: Soitin miehelle että hyvää vuosipäivää ja kerroin testin tuloksesta. Hiljaiseksi se meni ja lopulta sanoi että nyt saa kai onnitella :wub: Suloinen mies mulla! Sanoi että tajuaa sen että oon raskaana vasta varmaan juhannuksena jolloin alustavasti näyttäisi olevan laskettu aika.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Sanoi että tajuaa sen että oon raskaana vasta varmaan juhannuksena jolloin alustavasti näyttäisi olevan laskettu aika.

 

Kyllä se alkaa konkretisoitumaan jo siinä vaiheessa kun maha alkaa kasvaa. :grin: Raahaat miehen ultraan mukaan, se auttaa. :grin:

 

 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä se alkaa konkretisoitumaan jo siinä vaiheessa kun maha alkaa kasvaa. :grin: Raahaat miehen ultraan mukaan, se auttaa. :grin:

 

 

 

Toivottavasti :grin: Ja kyllä uskon että mies haluaa mukaan ultraan, jos ei halua niin ei siltä kysytä. Varmasti tulee :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Heipä hei kaikille ja onnea plussanneille! :)

 

Täytyy sanoa että elämä osaa kyllä aina yllättää, kuten oma plussanikin teki.

 

¨¨¨

Olin ystävieni kanssa viettämässä mukavaa perjantai iltaa viinin merkeissä ja illan myötä etenimme myös tanssipaikkoihin. Voimat alkoivat hiipua yllättävän aikaisin ja taksiin hypätessäni päättelin että väsymys johtunee rankasta työviikosta.

 

Seuraavana aamuna alkoikin sitten suoraan sanottuna painajainen: kamalin krapula ikinä! Sitten se krapula jatkuikin vielä sunnuntaina melkein yhtä pahana, mutta ajattelin että ehkä sitä nyt vain kerralla kärsitään kunnolla. Maanantaina olo oli edelleen niin hutera ettei sängystäkään päässyt ylös, tästäpä johtopäätös että nyt on varmaan mahatauti iskenyt! Jokin kuitenkin päässä kolkutteli että eihän tämä nyt ihan normaalia ole, en ole kovin helposti sairastelevaa tyyppiä. Pyysin ukkoa varalta tuomaan testin apteekista että saadaan "sekin pois alta" :rolleyes:

 

Tiistaina edelleen huterin jaloin kävelin vessaan, tikku lavuaarin äärelle odottamaan ja aamupalaa väsäämään plus lääkärille soittamaan että saan työpaikan vaatiman todistuksen poissaolosta.

Vessaan mennessä tuntui kun vatsa olisi ollut täynnä perhosia ja hitaasti kumarruin katsomaan testin tuloksen: Pregnant +3 !!! Leuka tipahti rintaan mutta kohta suu suli isoon hymyyn ja lähdin juosten etsimään kännykkää että saan lähetettyä ukolle heti kuvan! :) Yllätys tosiaan mutta voi miten ihana! :lipsrsealed:

 

Tämän jälkeen kävinkin sitten lääkärissä ja hekin hiukan yllättyivät kun kerroin plussanneeni heti puhelun jälkeen mutta päättivät että varmistetaanpa uutinen kerralla ja kunnolla. Testauksen jälkeen lääkäri kääntyi aurinkoinen hymy kasvoillaan puoleeni ja sanoi "You are VERY pregnant!" :girl_haha:

 

Tikkua piti sitten säilyttää käyttöohjeineen siihen asti että ukko tuli töistä kun ei puhelimitse tahtonut uskoa millään. Heti kotiin tullessa hän käveli testille, tuijotti sitä hetken ja riensi sitten suukottelemaan ja halailemaan :)

¨¨¨

 

Samana päivänä kerroin jo siskoilleni ja äidilleni plus muutamalle lähimmälle ystävälleni vaikka ajatus "liian aikaisesta juhlimisesta" pelottikin. Viikkoa myöhemmin kerroinkin sitten vähän useammalle ja ensi viikolla onkin sitten vuorossa töissä ilmoitus! Vieläkään ei ole varmuutta millä viikolla mennään mutta aika ultraan on varattu (oman hataran muistin mukaan taisi viime kuukautiset olla jopa elokuussa, joten lääkäri ronskisti laski minun olevan viikolla 10).

 

Itse ajatukseen sopeutuminen vei vain päivän, seuraavana päivänä ystäväni kanssa puhuessani hän totesi että asenteeni on kuin olisin jo äiti ennestään. Pieniä pelkotiloja tietenkin on, esikoinen kun kyseessä mutta onneksi ympärillä on ihanat ihmiset jotka tukevat tapahtui mitä tapahtui! Pientä haastetta tietty elämään tuo sekin että en asu Suomessa eikä ukkoni ole suomalainen :grin:

 

Sormet ristissä kaikille yrittäville ja onnea odottaville! :lipsrsealed:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voi että mitä onnellisia tarinoita :girl_sigh: Vielä minäkin joskus tarinani kirjoitan!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä on ihanaa luettavaa tällä sivulla. Ja varsinkin, kun on itse samassa tilanteessa. Mä tein testin maanantaina ja vielä uudestaan keskiviikkona ja kyllähän sieltä molemmilla kerroilla kaksi viivaa tuli. Menkat oli jo viikon myöhässä ja muuten olo vähän huonovointinen. Testin tein aamulla ja kyllä siitä kuvaviesti miehelle lähti heti. Varovaisen iloisia ollaan, onhan tuo vielä melko alussa. :) Syyskuusta alkaen ollaan oltu sillä mielellä että saa tulla jos on tullakseen, oli se kyllä ihanan positiivinen yllätys että näinkin nopeesti plussa tuli. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meni vähän pasmat sekaisin tänä aamuna...

En kyllä oikein usko vieläkään että olen raskaana.

Mun pitkällä ja epäsäännöllisellä kierrolla + viimeaikojen erittäin satunnaisella seksielämällä + ovistikutusten tai minkään muunkaan suunnitelmallisuuden puutteella en olisi uskonut ihan vielä tulevani raskaaksi.

Mutta ihan mahtavaahan tämä on (jos se nyt on totta)!

Eikä niissä raskaustestin viivoissa kyllä ollut paljoa tulkinnanvaraa.

Ja siis olen todennäköisesti jo kahdeksannella raskausviikolla, enkä ole huomannut yhtään mitään.

Siksi tää ehkä tuntuukin vähän epätodelliselta.

Mutta tuntuu että tunsin vauvakuumettä tänä aamuna ensimmäistä kertaa elämässäni :)

 

Sori sekavasta viestistä, kirjoittaja on just nyt vieläkin sekavampi ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Kiitos paljon! :)

En kyllä oikein vieläkään usko tätä todeksi.

Eilen mun alkoholinjuontihämäykset ei ihan mennyt kummitädille läpi, joten nyt myös hän tietää mieheni lisäksi.

Huomenna täytyy soitella ultra- ja neuvola-aikaa ja alkaa myös miettimään, pantattaisiinko salaisuutta jouluun asti

ja pistettäisiin sitten kerralla kaikkien lähimpien pasmat sekaisin... ;)

 

Niin, ja miten ihmeessä mä onnistun selittämään juomattomuuteni ensi viikolla pikkujouluissa!?!

Varsinkin kun olen yleensä se, joka on ensimmäisenä järjestämässä jatkoille lähtemistä yms...

Täytyykin heti lähteä metsästämään koottuja selityksiä aiheeseen liittyen ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on ollut vaimon kanssa pientä kinaa kaikenlaisista pikkuasioista jo pari kuukautta. Vaimo on käynyt lääkärissä vaivan takia jo toista kuukautta, ja ajattelin että vaivan pitkittyminen siinä vaan kiristelee pinnoja. Itse olen ensimmäistä kertaa naimissa (sitäkin vasta puoli vuotta), joten en itse tietenkään mitään ymmärtänyt, mutta lääkäri sitten kyseli että olikos raskaustestiä tehty (syy miksi ei ollut tehty liittyy vaivaan jonka takia lääkärissä kävi). Ensimmäinen testi ei rekisteröinyt edes negatiivista, mutta toiseen putkahti parikin viivaa, ja pari päivää myöhemmin gynegologin ultraäänessä pieni hattivattihan siinä heilutteli käsiään. Ensimmäinen ajatus oli "A." suu pyöreänä. Vaivan ajoitus sopisi oikein hyvin, joten olisikohan se sitten ollut siinä.

 

Näin tulevan isin näkökulmasta, mitään kiljumista tai päänpyörimistä ei ilmennyt välittömässä jatkossakaan. Uuden äidin silmät olivat testin aikana hieman punertavat tosin. Emme suunnitelleet sitä tapahtuvaksi juuri nyt, mutta toki sen suuntaisia toiveita oli - toteutettavaksi sitten myöhemmin, blaablaablaa. Mutta silti uudistetut järjestelymme lähtivät liikkeelle hyvinkin sujuvasti, ilman mitään räjähdysstarttia tai paniikkia. Olo on kuin juna olisi vain saumattomasti siirtynyt uusille raiteille ja lähtenyt kiihdyttämään kohti selväksi tullutta päämäärää. Viikonlopun aikana olemme saaneet tulevaisuuden odotukset määriteltyä aika hyvin samansuuntaisiksi, ja se on aika paljon se, ottaen huomioon että vaimoni on ihan toisenlaisesta kulttuurista ja ajatusmaailmasta.

 

Vasta nyt kun löytöviikonlopun jälkeen palasin töihin, alkoivat kädetkin täristä, ja päässä pyörii vain että "Ei h.. Minusta tulee isä! Isosisko tulee pilkkaamaan todella paljon!". Työkaverit eivät ymmärrä miksi suuni on koko ajan korvasta korvaan, mutta lupasimme ettemme kerro vielä ainakaan kuukauteen. Töitä pitäisi tehdä, mutta ei se ihan vielä oikein ota sujuakseen. Voipi olla että tärinät vaan kasvavat tästä. No, isien vauvakirjat auttavat. Niitä tosin ei ole löytynyt vielä kovinkaan montaa...

Edited by mökkisamurai

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ihania kertomuksia täällä :girl_smile:

 

Itse eksyin tälle foorumille viime viikolla, kun aloin epäillä, että voisinko mahdollisesti olla raskaana. Muutaman päivän lueskelin täältä muiden oireita ja ahmin tietoa kaikesta mahdollisesta mikä raskauteen ja odottamiseen liittyy. Perjantaina epäilin jo todella paljon olevani raskaana ja rohkaisin mieleni ja kipitin apteekkiin ostamaan testiä. Huuli pyöreänä siinä sitten ihmettelin erilaisia raskaustestejä (en ole siis ikinä ennen tehnyt ainuttakaan raskaustestiä) ja takaraivossa jyskyttää vain ajatus, että mikä näistä on varmasti luotettava :grin:

 

Lopulta päädyin Clearbluen digitestiin ja kassan kautta sitten kotiin ihmettelemään testiä. Mies katsoi kummissaan kun kaivoin testin laukusta ja sanoin, että tuli sellainen tunne, että meitä saattaa olla kohta kolme. En kuitenkaan uskaltanut testiä tehdä illalla ja seuraavana aamunakin se vielä unohtui. Lauantai-iltana kuitenkin sovittiin, että tehdään testi yhdessä sunnuntaina (mies halusi ehdottomasti olla mukana jännittämässä :) )

 

Sunnuntaina sitten suoraan sängystä testaamaan ja jännittämään. Istuttiin miehen kanssa molemmat vessan lattialla ja odotettiin tulosta. Melkein heti testinäyttöön pamahti teksti raskaana ja hieman myöhemmin vielä viikot 2-3. :lipsrsealed:

 

Ensireaktio minulla oli itku, jotenkin niin uskomatonta ja ihanaa, mutta toisaalta ahdistavaa ja paniikkia nostattavaa oli nähdä tulos, vaikka olin jo vahvasti epäillyt olevani raskaana. Mies suhtautui hieman rauhallisemmin kuin minä, ei tainnut oikein vielä käsittää mitä tapahtuu :girl_wink:

 

Kyseessä siis molemmille ensimmäinen lapsi, joten kaikki on uutta ja ihmeellistä. Lähipiiristäkään ei löydy oikein pienokaisia eikä olla vielä uskallettu puhua lapsesta kenellekään, kun kuitenkin näin alussa ollaan vielä. Onneksi tänne voi kirjoittaa ja hehkuttaa! :girl_smile: Ja kysellä tyhmiä.. :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Reilut kaksi vuotta sitten päätimme antaa vauvalle mahdollisuuden tulla.

Tiedän sen että lapsia ei hankita, lapset saadaan.

Kuukautiset muuttuivat oudon lyhyiksi ja jäivät lopulta pois kokonaan. Tikutettiin kerran jos toisen ja aina negatiivinen.

Puoli vuotta meni ennenkuin pääsin neuvolan lääkärille ja sitten saatiin lähete naistenpolille.

Polilla tutkittiin mies ja minut. Kolmen kuukauden kuluttua kun oli tutkittu ja tutkittu sain clomit.

Ei vieläkään apuja. Lopulta 2010 syksyllä tuli kutsu Kuopioon hoitoihin. Polilta ei suuria toiveita annettu minun ylipainon vuoksi.

Tekivät kuitenkin inseminaatioita 3. Viimeisin tehtiin nyt keväällä, pakko oli pitää väliä, kun tuntui että pää ei kestä...

Totaalinen masennus iski kun viimeisen inseminaation jälkeen alkoivat kuukautiset vaikka olo oli ollut todella toiveikas...

Pistoshoidot oli määrä aloittaa marraskuussa...

Laatikossa oli vielä yksi raskaustesti heinäkuussa, ajattelin että käytetään sekin pois.

Testasin 30 kierron päivänä ja pakko oli mies pyytää katsomaa testiä kun siihen ilmestyikin kaksi haaleaa viivaa :girl_crazy:

Piti vielä ostaa pari testiä lisää ja viivat vaan vahvistui parin päivän siisään.

Soitin vielä Kuopioon että laittaisivatko lähetteen verikokeeseen - 18.7 sitten uskoin kun ivf-hoitaja puhelimessa sanoi että "Onnea ,olet raskaana "

 

Kyllä siinä suu loksati auki ja itkukin pääsi, että näin mahtava ihme tapahtui.

Nyt kun masuasukki jo ilmoittelee itsestään muksimalla niin tietää että toinen pieni kunnossa.

Maaliskuuhun ei ole onneksi pitkä aika, saadaan sitten tavata meidän pikku herra :lipsrsealed:

 

Toivon toisillekin yrittäjille samaa ihmettä :lipsrsealed:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tänään luki Clearbluen digi-testissä "Raskaana 1-2 viikkoa" <3 vasta kp 25/28-29.. Voi tätä tunnetta <3 ensimmäinen kierto ehkäisyn poisjättämisestä eli ei yhtään luomumenkkoja välissä.. On tämä suoranainen ihme <3 jarrusukkia toivotaan matkaan ja kovasti.. Toivottavasti ei tuu täti viikonloppuna! Kaikille hirmuisesti plussaonnea! On tää elämä ihanaa! :girl_in_love:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tänään aamulla heräsin ennen seitsemää ja olin edellisenä iltana laittanut jo kaikki valmiiksi testiä varten ja kun silmäni avasin niin en voinut enää odottaa. Tein ruokakaupasta ostetun halpistestin ja aluksi kattelin että jaahas mitään ei näy, mutta sit yhtäkkiä alkoikin toinen erittäin haalea viiva näkymään. Kävin sitten herättämässä miehen 'tuu kattoo yks juttu!', toinen raukka ihan unen pöppörössä vielä ja kysyin että mitä sä näät. No eihän se mitään mukamas nähnyt kun niin väsynyt vielä oli että jotain tuhahti ja meni takas nukkumaan :D

 

Noh kävin sitten aamupäivällä apteekista hakemassa digitaalisen mittarin ja tein testin ja tulin sen kanssa olkkariin ja siinä luki 'raskaana 1-2 viikkoa' <3 Mies ei ollut uskoa silmiään ja suu vääntyi koko ajan hymyyn ja kumpikin vaan kiemurteli ja ei osannut oikein olla ollenkaan. Meillä oli vasta kolmas yrityskuukausi, mutta olin lasta jo kauan aikaa toivonut. Samalla meillä on tässä ollut kaikkea menossa että olin varma ettei tästä kerrasta nappaa, mutta nyt kävi näin! Mies sanoi että ihanaa, mutta ei osannut vielä ollenkaan käsittää asiaa :D Nyt se kyllä tossa haluis ihmisille ilmottaa uudesta tulokkaasta :D Ja hassusti yrittää mahan päälle laittaa kättä :D Mä oon ihan varma että mun naamasta kyllä näkee heti että jotain on tapahtunu, oon niin huono pitää kaikkia tällasia juttuja sisälläni :D kauan sitten kihlauksestakin ehdin vaan päivän olla hiljaa kun sit oli pakko paljastaa yhdelle kaverille :D

 

Varasin jo ens viikolle gyne ajan, jotta saadaan vielä varmuus tästä ja hoidettua kaikki muutkin asiat kuntoon. Itselläni on 1 tyypin diabetes ja koko ajan pelkäsin että se jotenkin estäisi tai vaikeuttaisi raskautumista, mutta onneks nyt kävi näin :) <3

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ihanaa lukea näitä tarinoita täältä!

 

Oma tarinani on sellainen, että 16 vuoden e-pillereiden käytön jälkeen jätin pillerit pois syyskuussa, toiveissa vauva. Yksi luomukierto odotettiin ennen kuin annettiin vauvalle mahdollisuus tulla ja ekat luomumenkat tulikin lokakuun puolivälissä. Sen jälkeen yritettiin ajoittaa petipuuhat suht tiuhaan kierron puolivälin tienoilla ja toivoin kovasti tulevani raskaaksi ja leikittelin ajatuksella, mutta en oikein uskonut, että heti ensimmäisestä kerrosta tärppäisi.

 

Meillä oli työpaikan pikkujoulut marraskuun puolivälissä ja olin jo etukäteen päättänyt tehdä testin sinä aamuna, kun menkkojen olisi pitänyt alkaa seuraavana päivänä ja halusin tietää lähdenkö pikkujouluihin autolla vai pidemmän kaavan mukaan juhlimaan. Illalla olin varannut testin valmiiksi ja kello oli herättämässä kuudeltä kuten normaalina arkiaamuna. Heräsin kuitenkin neljän aikaan aamulla kauheaan pissahätään, mutta ajattelin etten voi mennä pissalle, koska parin tunnin päästä olisi herätys ja pitäisi tehdä testi ja silloin täytyy olla pissahätä. Puoli tuntia pyörin sängyssä yrittäen nukahtaa, mutta eihän siitä mitään tullut vessahädän ja päässä pyörivien ajatusten takia. Niinpä nousin ylös klo 4.30 ja päätin että sama kai tuo jos teen testin jo nyt. Niinpä menin vessaan ja tein testin, sydän hakkasi tuhatta ja sataa kun odotin testialueen värjäytymistä ja viivojen ilmestymistä. Käänsin testin näyttöpuoli itsestäni poispäin ja odotin pari minuuttia ennen kuin käänsin testin - ja mitä siellä näkyikään, kaksi selvää punaista viivaa! Ilon kyyneleet tuli siinä vaiheessa enkä voinut muuta kuin hyperventiloida ja nyyhkyttää ilosta. Syöksyin tässä sekavassa mielentilassa makuuhuoneeseen jossa mies unenpöpperöisenä heräsi mun hyperventilointiin ja kysyi heti "ootko sä raskaana?". Johon sitten onnessani nyyhkytin että juu, meille tulee vauva! Siinä sitten halittiin ja suukoteltiin ja ihmeteltiin elämän ihanuutta. Ja pikkujouluistakin tuli sitten autokeikka :).

 

Nyt tuosta aamusta on reilu kuukausi aikaa ja edelleen yhtä ihanalta tuntuu tämä olotila lipsrsealed.gif. Elämä on ihmeellistä!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hui olkoon. Uusi vuosi alkaakin positiivisissa merkeissä, testi näytti plussaa äsken. Mulla taustalla endo ja lukuisia keskenmenoja, tosin kaksi eläväistä poikaakin. Pelottaa, tutisuttaa, hymyilyttää, tärisyttää, hermostuttaa...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now