Raskaanaolevat työnhakijat..

[Helmikuu]

Joku on joskus suositellut raskaudesta ja lapsista kysyttäessä, "miksi kysyt tuota?"

[FrozenEve]

Minulla on ainakin sellainen esimies, että sain häneltä rohkaisua kovasti työnhakuun. Itse ajattelin silloin, että nt-ultran jälkeen jossain vaiheessa olisin kertonut raskaudesta ehkä jo hakuvaiheessa. Minä hain siis opettajan virkoja tilanteeasa, jossa en olisi töitä aloittanut ollenkaan, vaan minulle olisi suoraan pitänyt hankkia sijainen. Esimies kannusti ja rohkaisi hakemaan töitä ja syrjintään törmätessä valittamaan päätöksestä. Itse ajattelin, että avoimuus voisi antaa toisaalta myös hyvän kuvan. Omalle esimiehelle kerroin käytännön syistä jo rv 8 ja lopulta sainkin vakituisen viran samasta paikasta, jossa olin työskennellyt edelliset kaksi vuotta. Ja siitä huolimatta että jään heti työsuhteen alkaessa äitiyslomalle!

[Shacklebolt]

Mulla on myös hyvät kokemukset työnhausta raskaana. Valmistumisen jälkeen sain sijaisuuden ja sinä aikana tulin raskaaksi, ja sijaisuus sitten päättyisi äitiyslomaan. Raskauden aikana tuli kuitenkin pari virkaa auki lähiseudulta, ja ajattelin vähän huviksenikin hakea niitä. Työhaastattelussa sitten lopuksi kerroin olevani raskaana, koska se ei kuitenkaan vielä näkynyt (rv 20 paikkeilla), ja työ alkaisi syyskuussa (la elokuun lopussa). Muutama viikko meni, ja sain puhelinsoiton että mut oli valittu, vaikka en siis ehdi edes aloittaa, vaan heti alusta asti otetaan sijainen (samoista haastatteluista muuten). Nyt saa sitten perhevapailta palata virkaan

[Guest Retiisi]

Meillä oli ennen plussaa yritystä n.1,5vuotta. Kävin sinä aikana neljässä työhaastattelussa ja missään ei kysytty "lapsenhankintasuunnitelmia". Asioita usein kuitenkin esitettiin, niin, että "millainen elämäntilanne sulla on tällä hetkellä?" "mitä tulevaisuudensuunnitelmia sulla on?" tai "mitäs sun elämästä puuttuu, mitä haluaisit vielä saavuttaa?" Joku perheenlisäyksestä haaveileva olisi hyvinkin voinut avautua "lapset olis kivoja"-tyyliin.

 

Viimeinen haastattelu toi minulle vakipaikan ja olin juuri hetki ennen sitä tehnyt positiivisen raskaustestin. Kerroin pomolle raskaudesta n.viikko takaisin vkolla 13, kun tuli sopiva tilaisuus ja mahakin aina välillä pömpötti niin, että epäilys olisi varmaan pian herännyt. Pomo suhtautui hienosti!

 

En kuitenkaan missään nimessä kertoisi haastetteluvaiheessa yrityksestä tai raskaudesta! Kyllä siinä valitettavasti hyvin usein jää varasijalle, jos työnanantajalla on varaa valita joku lapseton tai ei raskaana oleva! Tuttavapiirissä oli juuri tapaus, kun pitkäsijaisuus oli jo suullisesti luvattu, mutta nimet puuttui paperista. Raskaus paljastui, ja hupsankeikkaa, työnantaja keksikin syyn olla palkkaamatta ( ja se syy ei tietenkään missään nimessä ollut raskaus.........    )

 

Itsestäkin tuntui jollakin tasolla, niinkuin huijaisin työantajaa, mikä on kyllä ihan hullua. Olen kuitenkin sitä mieltä, että sen verran itsekäs pitää olla ja ajatella omaa etuaan tässä asiassa, ettei turhia huutele. Varsinkin kun suoraan ne ei saa sitä kysyä!

[merkinkantaja]

^ Suullinen lupaus on ihan yhtä pätevä kuin kirjallinen, josten tuosta olisi ihan hyvin voinut valittaa.

[Guest Retiisi]

^ Juu, käsittääkseni asia ei jää tuttavani osalta ihan siihen.... Liittohan on hyvä näissä asioissa, jos joku on tullut mielestään väärin kohdelluksi.

[pyöriäinen]

Minulle kävi niin että oli ehtinyt olla 11 viikkoa raskaana ja olin menossa työhaastatteluun. Mielessäni pohdin näitä samoja kysymyksiä, en ehtisi olla kuin muutaman kuukauden töissä jne. En kertonut raskaudesta ja raskaus menikin kesken vähän myöhemmin. Sain paikan. Varsinkin jos on vielä suht alussa, niin ei missään nimessä kannata kertoa!

[koibito]

Ajankohtaista pohdintaa ja on mukava lukea kokemuksistanne.

Itse olin kesätöiden työhaastattelussa kun testi oli jo positiivista näyttänyt. Kyseessä oli ryhmähaastattelu, joten mitään kovin henkilökohtaista ei edes kysytty. Sain paikan, jes. Nyt mietityttää jatko. Jos olisi mahdollista jatkaa tätä määräaikaista vielä syksyllä opiskelujen ohessa haluaisin tarttua tilaisuuteen sillä raha kelpaa. Kannattaako minun kertoa raskaudesta työnantajalle etukäteen vai ei? Tällä hetkellä olen sitä mieltä että kerron vasta jos raskaus näkyy tai haittaa työntekoa. Katsotaan sitten myöhemmin tilanteen mukaan, että onko jatko edes mahdollinen. Jos ei ole, joudun taas työnhakuun. Siinä vaiheessa raskaus on kuitenkin jo näkyvä joten kuinkakohan onnistuu.. Välillä mielessä pyörii jo ajatus että jos voisin jäisin nykyiseen paikkaan osa-aikatöihin nykyisillä tunneilla ja jättäisin syksyn opinnot väliin. Nousisi tulot mukavasti, mutta en vielä tosiaankaan tiedä mitä teen. Syksymmällä sitten näkee mitä tie eteen tuo..

[duudeli]

^ Mä heittäsin tähän, että koska sulla jo on tuo työpaikka vaikka onkin ainakin toistaiseksi määräaikainen niin en kyllä itse kertoisi ainakaan ennen kun on selvinnyt että saatko jatkaa syksyllä vai ei. Mun moraali ei tuossa tilanteessa kauheesti ees vapisisi, toisin kuin niissä tilanteissa joissa työhaastatteluissa ei kerro.

 

Itelle myös ajankohtainen aihe, elokuun alusta ois kiva jos ois töitä jouluun asti. Oon jäämässä varhennetulle ennen joulua siis. Moraaliin sattuu, mutta en aio haastiksissa kertoa raskaudesta enkä varmaan muutenkaan ennen kuin täytyy, jo siksikin etten aio todennäköisesti hommiin palata ellei nyt joku tosi helmi työpaikka kävele vastaan.. Silloin ehkä kertoisin ja luottaisiin rehellisen yhteistyön alkutaipaleen kantokykyyn. Muihin, niihin pskaduuneihin, voin polttaa sillat perästä.. Todennäköistä voi jopa olla, että irtisanoudun enkä jää äitiyslomalle, joten 2viikonkin varoitusajalla voisi jäädä töistä pois eikä tarttisi kertoa ollenkaan.. Tietenkin se olisi jo ilmiselvää kaikille siinä vaiheessa.

 

Kun nyt vaan sais niitä töitä.

[isla86]

Helpottavaa lukea, että joillakin on työn saanti onnistunut raskaanakin Itselläkin opiskeluvuosia takana useampi, joten mikäli ei halua minimiäitiyspäivärahaa, niin töitä olisi hyvä saada jo ennen raskautumista ja viimeistään raskauden alkuvaiheessa, jotta voisi hyödyntää 6 kk tuloja äitiyspäivärahan nostamiseksi. Tsemppiä kaikille työnhakuun ja onnittelut työpaikan saaneille!

[Larppa]

*

Edited February 5, 2014 by Larppa

[marabello89]

Mulla kävi sikäli hyvin, että mulle tarjottiin vuodenvaihteessa koko kevään sijaisuutta, olen jäämässä äitiyslomalle maaliskuun lopulla. Kerroin raskaudesta, koska olin siinä vaiheessa jo yli puolivälin ja koska mua hiukan epäilytti oma pärjäämiseni kyseisessä työssä, niin päätin antaa tavallaan "kohtalon" ratkaista asian. No, sain paikan kaikesta huolimatta ja hyvin on onneksi mennyt tähän mennessä ja suhtautuminen ollut kaikin puolin kivaa. Ainoa vaan, että en tiedä olisinko muuten saanut sopimuksen kerralla koko kevääksi, nyt mulla on hiihtolomaan asti ja sen jälkeen pitäis tulla uusi sopimus.

 

Larppa, tuohon äitiysloman alusta ilmoittamiseen en osaa kyllä mitään sanoa. Kai siitä voi siinäkin vaiheessa sanoa, jos paikan saa, mutta sopimusta ei ole vielä kirjoitettu. Riski siinä tietysti on, mutta toisaalta jos paikka on jo sulle luvattu, niin aika hyvin saavat kiemurrella, että keksivät muun perustelun kuin raskauden jos meinaavat sen perua. Tai luulisi kyllä tuossa tilanteessa olevan mahdollista, että ilmoittaa sitten kun sopimus on kirjoitettu, mutta kannattaa jostain varmistaa.

[Hilu]

Mä muistelisin jonkun työnantajan joskus sanoneen, että työnhakijan kannalta on parempi paljastaa raskaus, koska työnantajalla on oltava todella hyvät perusteet, jos ei valitse raskaana olevaa työnhakijaa.

[Pekaani]

Ihana lukea tätä ketjua, kun mä olen miettinyt että pitäisikö potea jo etukäteen huonoa omaatuntoa - kävin juuri työhaastattelussa, työ alkaisi syksyllä ja meillä olisi toiveissa lisää lapsia. Tosin yritys alkaisi aikaisintaan vuoden päästä. Mutta jos mun tapauksessa töihin palkataan esim. tiukkaan kolmen vuoden projektiin niin olisihan se noloa jäädä jo heti ensimmäisen vuoden jälkeen pois. Kävi mielessä että pitäisikö mainita etten välttämättä ole sit koko kolmea vuotta paikalla. En nyt sentään kuitenkaan maininnut, kun ei tuo raskautuminenkaan ole käynyt aina käden käänteessä (ennenkuin ICSI:llä), ja pahimmassa tapauksessa ei enää edes lisää lapsia saada.

Mutta tosiaan ehkä mun ei kannata kantaa huonoa omaatuntoa jos mut valitaan, kun en kuitenkaan edes vielä ole raskaana eikä yritys = hoidot päällä.

Pohtiikohan kukaan muu edes näin pitkälle? Yhtä lupaavaa työpaikkaa jätin jo hakematta useampi vuosi sitten koska oltiin just jätetty pillerit pois. No siitä kesti se kolme vuotta lapsen tuloon joten olisi sitäkin hommaa ehtinyt ihan hyvän tovin tehdä

[Pekaani]

Lisäys vielä että on helppoa neuvoa muita, että et tietenkään mainitse mitään vaikka olisit raskaana.

Mutta sit itse omalla kohdalla se on vähän eri juttu kuitenkin  .

[Coraline]

Pekaani, ihan kaikella rakkaudella, mutta mä en rehellisesti sanottuna ole koskaan kuullut kenenkään pohtivan noin paljoa näitä asioita. Musta tuommoinen itsensä kiusaaminen on ihan turhaa. Elämä menee kuten menee, ja jokainen valinta kannattaa tehdä juuri siinä tilanteessa itselle sopivimmalla tavalla.

 

Mä itse olen kyllä vakitöissä, mutta hain uutta tehtävää, ja sainkin sen. Pari päivää plussan jälkeen. Alkuun vähän stressasi, mitä töissä sanovat, mutta nyt kaikki onkin mennyt tosi hyvin, ja mun äitiyslomasta onkin itseasiassa arvaamatonta hyötyä.

 

Mä en myöskään jaksa uskoa, että yksikään työnantaja jättäisi miettimättä äitiyslomaskenaariota palkatessaan yhden lapsen äidin. Ne fiksut ei vaan anna sen vaikuttaa, vaan haluavat ko. henkilön "riskistä" huolimatta.

[Crecerelle]

Pekaani, nyt on pakko kompata Coralinea. Jos työtehtävä on mielenkiintoinen, niin hakisin sitä tosissasi ja ottaisin, jos tarjottaisiin. Enkä todellakaan sanoisi, että on yritystä saada lasta. Jokainen työnantaja tietää tämän "riskin", jos hedelmällisessä iässä olevan naisen palkkaa.

 

Itse hain oman työpaikan sisällä lisätyötä (huomattavasti lisää palkkaa ja vastuuta) ennen raskautta ja sain sen. Uusi työsopimus tehtiin vasta plussan jälkeen, mutten todellakaan niin aikaisin työnantajalle kertonut. Myöhemmin kerrottuani otti tiedon hyvin vastaan ja nyt on sijaisjärjestelyt aluillaan. Yhtään ei ole huono omatunto, vaikka työsopimukseen kuuluva sitoumus olla tämän työnantajan palveluksessa vähintään vuosi kuluukin enimmäkseen äitiyslomalla. Työtehtävään valitaan siihen parhaiten soveltuva henkilö, mutta kukaan ei ole korvaamaton ja äitiysloman ollessa kyseessä sijaisen etsimiseen ja kouluttamiseenkin on ihan eri tavalla aikaa kuin vaikka pitkän sairasloman tai irtisanoutumisen kohdalla. Eli matoa koukkuun vaan

[Pekaani]

No voi olla että mä pohdin jotain asioita joskus liikaa
Ja tosiaan muille neuvoisin samalla lailla kuin tekin eli matoa koukkuun tottakai. Mutta tosiaan omalla kohdalla sitä on jotenkin sensitiivisempi.
Mitä lie minäkin ajattelen sitten tästä asiasta vuoden kuluttua

[Nori]

Tätä kysymystä pohdin minäkin. Olen menossa työhaastatteluun, jonka aikana olisin vasta viikolla 10+. Mitä vaan voi siis vielä tapahtua. Toisaalta homma olisi vuoden projekti, joka alkaisi vasta 3kk ennen (toivottavasti päästään sinne asti) äitiyslomaani. Käytännössä siis suurimman osan hommasta tekisi sijainen. No, kuviota sekoittaa vielä sekin, etten ole varma haluanko vaihtaa nykyiseni tähän, vaikka sopimus olisikin siinä nykyistä parempi.

[auria]

Mä muistelisin jonkun työnantajan joskus sanoneen, että työnhakijan kannalta on parempi paljastaa raskaus, koska työnantajalla on oltava todella hyvät perusteet, jos ei valitse raskaana olevaa työnhakijaa.

En tiedä tuosta valitsemisesta (koska toisen hakijan paremmuus on joskus helppo vaikka keksiä. Alasta riippuen toki, mutta ainakin mun alalla ihan henkilön uskottavuus tai persoonallisuus voi ratkaista), mutta koeaikana on raskaana olevaa hankala pistää pihalle. Silloin siis pitäisi ilmeisesti olla jo todella painavat perusteet (vaikka koeaikana perustetta ei lähtökohtaisesti purkuun tarvitsekaan), koska muutoin voi olla vaikea näyttää toteen, että ei johtuis raskaudesta... Harva työnantaja siis uskaltaa raskaana olevaa irtisanoa, vaikka olis huonompikin työntekijä. Näin ainakin johtajakaverini kuntasektorilta sanoi.

 

Itse kerroin mennessäni muodolliseen haastatteluun, suullinen sopimus oli jo tehty. Paikka määräaikainen, ehdin olla puolet sijaisuudesta töissä. Toki paikassa oli akuutti tarve ja ovat oletettavasti ja toivottavasti kiitollisia tästäkin pätkästä.

Edited February 18, 2015 by airua

[*patience*]

Joo ei se raskaana hakiessa työpaikan saaminen nyt sentään ole mikään itsestäänselvyys sillä perusteella että "pitää olla hyvät perustelut jos ei palkkaa raskaana olevaa". Itse rekrytoivana osapuolena olleena, mietin näitä juttuja kai vähän molempien osapuolien kantilta. Raskaana ollessani en esim. viitsisi välttämättä hakea paikkaa jostain suht lyhyestä, kuitenkin paljon perehdytystä vaativasta projektista, jossa ehtisin olla vain pienen hetken, ja sitten olisikin jälleen rekrytointirumba edessä. Vähemmän spesifit ja lyhyellä perehdytyksellä tehtävät hommat on asia erikseen. 

 

Sikäli kyllä ajankohtainen aihe itsellekin, kun nykyinen palkkatyö ei oikein napostele. Toisaalta mielekkäitä paikkojakin on avoinna häviävän pieni määrä ja hakioita sitten hitusen enemmän, niin jo haastatteluun pääsyäkin voi pitää pienenä ihmeenä :-p

[Henniz]

Itse kerroin raskaudesta työhaastattelussa ja ylläriylläri, en päässyt töihin, uskoisin et yhtenä isona seikkana nimenomaan tuo raskaus en väitä et olisin ilman sitä päässyt, mut se varmaan oli ns naula arkkuun..

 

Mietin ja pohdin sitä paljon et mitä teen sen kanssa. Päädyin kertomaan, koska musta ei olis ollu ottamaan työtä vastaan, piilotteleen koeajan ajan ja sitten ilmottaan et jään äippälomalle.. Mun moraali ei antanu sellasta tehä. Kun kyse oli vielä esimiespaikasta, olis se ollu suorastaan paskamaista työnantajaa kohtaan olla kertomatta. Noi työntekijöiden etsimiset ja kouluttamiset kun ei tosiaan ole mitää pikkujuttuja, isommallekaan firmalle, saati pienemmälle.

Mun mielestä

[auria]

Mulla on kyllä niin ikävät kokemukset menneisyydessä, että sinänsä asetan itseni etusijalle vs. työantaja, vaikka ymmärrän asioiden molemmat puolet. Yksi vanha esimies jaksoi aina valittaa, miten kalliiksi äitiyslomalaiset tulee, kuinka niitä on liikaa ja jätti myös jatkamatta yhden raskautuneen sopimusta. Samoin mulle suullisesti luvattu vakituinen paikka peruttiin, kun tapasin puolisoni, ja ilmeisesti päätteli lapsitoiveet. Samassa paikassa tosin myös sairastamisesta sai samanlaista palautetta, että joo... Tuo kokemukseni kuitenkin kyynisti ajattelemaan ensisijaisesti omaa etua työntekijänä.

 

Toki on kiva juttu, että mun nykyisessä paikassa tosiaan oli kiire rekrytoida sijainen eikä mun raskaus sinänsä varmaan ole niin iso juttu. Saivat paikattua akuuttia vajetta heti ilman pitkää rekryprosessia ja toisaalta saivat aikaa etsiä sitten mun jälkeistä pidempiaikaista sijaista. Toisaalta kerroin asiasta haastattelussa, koska en mäkään ois halunnut salata asiaa ja sitten pudottaa asiaa pommina.

Edited March 7, 2015 by airua

[duudeli]

Mä kävin täällä kurkkimassa.

 

Mulla on nyt tilanne se, että kävin työhaastattelussa rv7+jotain (olin tiennyt meidän kierukka-alkuisesta raskaudesta vasta hetken, töitä hakiessa ei ollut siis uusi äitiysloma edes suunnitteilla) ja nyt tällä viikolla rv 12+0 aloitan työt. Koeaika tulee loppumaan kuukautta ennen äitiyslomaa.

 

Mä oon nyt ajatellut, että jos vaikka kuukauden saisin tätä salailtua niin ehtisin näyttää heille olevani hyvä työntekijä ja tehdä heihin vaikutuksen ilman että heillä on raskauslasit nenällä. Paljastumkseen noin muuten en usko, koska työporukka koostuu vain miehistä ja työtä tehdään ei-kovin-istuvassa asussa. Koska nyt jo on tätä pömppöä niin luotan että ajattelevat minun olevan aina tämän kokoinen.

 

Mua ei niinkään ehkä pelota se irtisanominen, koska vaikka kovasti haluaisin tämän työn pitää niin irtisanominen ei ole maailmanloppu ja toisaalta luotan tuohon mikä täällä jo mainittiin, että raskaana olevan irtisanomiseen jopa koeaikana on yrityksillä yleensä korkeampi kynnys.

Enemmän mä pelkään sitä henkistä taakkaa jos avoimesti näyttävät olevansa pettyneitä tms ja vielä pahempaa, alkavat kohtelemaan mua inhottavasti tai tekevät mun työnteosta niin inhottavaa etten voi jatkaa.

 

Ei oo kyllä helppoa tämä..

[Rouva 7/2011]

Minä vähän samassa tilanteessa! Mutta samoilla linjoilla suurimman osan kanssa, en kertois.

 

Olen raskaana ehkä 5+ jotain. Toukokuun loppuun on työsopimus. Oli vasta palaveri pomon kanssa, tiesin jo raskaudesta mutta en puhunut mitään koska edellinen meni kesken. Pomo yrittää saada minulle jatkoa, siitä kuin pitkäksi aikaa, jäi epäselväksi. Ihanne olisi esim. joulukuuhun asti, marraskuun puolivälissä jäisin kuitenkin viimeistään äippälomalle.

 

Olen laittanut myös 2 työhakemusta. Jos pääsisin haastatteluun, en kertoisi raskaudesta.