Hihku

Miten mies suhtautuu vauvakuumeiluun?

604 posts in this topic

Mies suhtautuu ihanasti. On mukisematta mukana ruokavalion muutoksessa, vaihtoi jopa Oivariinin Floraan ilman vastaväitteitä!

Viime viikolla toi kaupasta kananmunia, ja paketin päällä oli yllätys: paketti raskaustestejä. Kun valittelin pms-oireita viime kierrossa ja mutisin ostavani valmiiksi siteitä, kun menkat kuitenkin alkaa kohta, mies kyseli "entä jos ei alakaan?" ja iski silmää.

Hän myös bongailee pallomasuja kaupungilla ja supettaa mulle "kohta meilläkin on tuollainen" :)

 

Vaikka mulla on ollut vauvakuumetta ilmassa iät ja ajat, nyt oikeastaan vasta huomaan että yrityksen lykkääminen kannatti. Mies ei siis aiemmin sanonut juuta eikä jaata, kun kerroin vauvahaaveista nelisen vuotta sitten.

Ihanaa, että nyt tämä on meidän yhteinen asia, sen sijaan että minä olisin jyrännyt tahtoni läpi ja mies suostunut painostuksen alla. Nyt on oikea aika pikkuiselle!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oma haaveilu on alkanu noin vuosi sitte. Tiesin, että miehellä kestää hetken vielä lämmetä asialle, vaikka on puhunu jo vuosia, että "sitte joskus, kun.." Nyt viime kuukausina mieski on kypsyny asialle ja viime kuussa jätetty ehkäisy kokonaan pois. Molemmat toivoo lasta, mutta ei mitään älytöntä kuumeilua, vaan enemmänki "Tervetuloa, jos/kun on tullakseen"

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse en ota oikein selkoa: useampi vuosi mietitty toista. Nyt kuitenkin lapsi on sen verran helppo, iso ja omatoiminen että mies sanoi ok. Ei kuitenkaan halua asiasta puhua. Meillä on ollut vaikeita asioita tässä alla ja monesti mies on sitä mieltä että tähän maailmaan ei pitäisi lapsia tehdä. Kuitenkin jollain tunteen tasolla toivoo toista lasta varsinkin nyt kun ikäeroa tulisi reilummin (väh 4.5v). Mutta järki jarruttelee noista yleismaailmallisista syistä. Lisäksi pelkää ettei lapsi ole terve. Ekan kohdalla ei osannut näitä miettiä ja aina on ollut selvää että lapsia haluaa, joten se oli helppo päätös. Molemmat on tjot menolla mukana, ei kovin vakavana. Ei minua haittaa vaikka taukoa tms tulisi. Epäselvä tilanne, mutta en usko että selvemmäksi tulee.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä puoliso suhtautuu mun kuumeiluun kärsivällisesti. Luojan kiitos, koska ilman pitkäpinnaisuuttaan se olisi varmasti aika kypsä jo tässä vaiheessa. Musta on kuitenkin eniten ihaninta huomata, että sillä itselläänkin on asia usein mielessä. Näitä sitten, kun juttuja tulee vähän välistä. Oon luonteeltani muutenkin sellainen helposti innostuva hösääjä niin onhan tuon ollut pakkokin tottua mun kuumeiluun millon mistäkin asiasta. Parhainta mun mielestä sen suhtautumisessa on siltikin se käytännönläheisyys ja jalat maassa-asenne. Muuten menisin aivan liikaa pää pilvissä vauvahaaveideni kanssa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

No, hieman epäilevästi.. riittääkö raha, kestääkö mun terveys (mulla MS-tauti).. Auto pitäs vaihtaa jne.

 

Mutta on silti mukana, on ihana isä lapsille, ihana mies minulle.. Tietää, että haluan ison perheen..

 

On siunannut toiveeni neljännestä lapsesta kuitenkin ja tsemppaa painonpudotuksessa yms.

 

Kyllä, molemmat haluamme vielä yhden :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Raha ja uusi auto pitäisi hankkia ym ym... ärsyttää, aina kyse vaan rahasta! No ehkä jossain vaiheessa meillekin se ilo silti suodaan?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä miehen kuumeilu on rauhallista, enemmän tulee jos on tullakseen - tyylistä mutta tässä kuussa yritti hänkin ajoittaa ihan tahallaan kun kerroin että on kriittiset päivät. On innoissaan ajatuksesta ja hänestä tulee hyvä isä <3

Share this post


Link to post
Share on other sites

Miehellä on semmoinen "tulee kun/jos tulee" asenne ja se on jopa raivostuttavan rauhallinen. Minä stressaan ja jännitän ja masennun kun menkat taas alkaa ja mies vaan sanoo vaan että miettii asiaa sitten kun se vauva on oikeesti tulossa. Oon monta kertaa kysynyt siltä että haluuko se ihan varmasti vauvan kun ei puhu aiheesta ikinä mutta kyllä se kuulemma haluaa. Ja kyllä se jo myönsi toivovansa että se mahdollisimman pian tulisi ja ajatteleekin kuulemma asiaa joskus. Jaksaa aina muistuttaa että eihän tässä kauaa ole yritetty (4kk) kun minä hermoilen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Hyvin sanottu tuo "raivostuttavan rauhallinen". Samanlainen mies löytyy nimittäin täältäkin.

Edited by Vässykkä

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mies suhtautuu tapansa mukaan rauhallisesti. Itse olen paljon kärsimättömämpi tässä(kin) asiassa :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mies kuumeilee yhtä paljon kuin minäkin, ellei jopa enemmän, mutta toisaalta se ei "näy ulkoisesti" vaan on suht rauhallinen :grin: Haluaa kuitenkin tietää missä mennään kierron missäkin vaiheessa ja ilomielin käy testin ostamassa, jos pyydän :wub:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mies suhtautuu rauhallisesti ja lohduttelee, että kyllä meille vauva tulee, kun hermoilen. Ei muutenkaan yleensä lähde mukaan mun hössöttämiseen muissakaan asioissa - katselee sivusta ja antaa mun tehdä päätöksiä ja lopuksi aina kiittelee hyvistä valinnoista niin remontin, kuin muidenkin asioiden suhteen. :lipsrsealed:

Toisinaan hermostun, kun ei lähde ulkoisesti yhtä innolla asioihin mukaan, mutta monesti mietin jälkeenpäin, että hyvä kun edes toinen meistä pitää vähän jalat maassa ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä kuumeilen, mies suhtautuu aika varovaisesti. Puhuu kyllä suhteellisen usein lapsista, "meidän lapsi kyllä sitten sitä ja tätä"- tyyliin, mutta jarruttelee mun kuumeilua kyllä. Ihan syystäkin, tässä ei ole vielä sellainen elämäntilanne että vauva saisi parhaan mahdollisen alun elämälle. Suunnitelmissa olisi, että suunnilleen ensi vuoden puolella aletaan yrittämään, kun keskeneräiset projektit ovat valmistuneet. Mutta tässä kun on reippaasti yli vuoden jo kuumeillutkin, niin alkaa kyllä pikkuhiljaa kärsivällisyys rapisemaan.  :rolleyes: Miten sitä jaksaisi vielä vajaan vuoden odottaa?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mies suhtautuu ihanasti. Hän kuuntelee vauvakuumeiluani ja osallistuu omalla insinöörimäisellä tavallaan.

Hän siis tekee exel-taulukoita vauvojen nimistä ja suunnittelee auton vaihtoa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sosuli, ihana! :D mun mies on kans insinööriperheestä, mutta ei uskalla ainakaan ääneen puhua auton vaihdosta. Itsehän toki tsekkasin yks päivä, että nykyiseen kirppuautoonkin saa isofix-kaukalon :D meillä ei siis taloudellinen tilanne anna myöten uutta autoa, vaikka pikkuhiljaa pitäis kyllä jo muutenkin. Mies kuumeilee muuten mukana ja kyselee aina aamuisin mun lämpöjä ja haluu aina olla mukana, kun testaan ovista ai raskautta :) ja aina muistuttaa siitä, että haluaa lapsia mun kanssa. :) alkuun oli vähän nihkeä, kun itse lähdin niin vauhdilla mukaan. Mutta mieskin siis lämpeni.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mies on aika cool eikä kuumeile kovin näkyvästi. Tänään tosin vietti pitkän aikaa netissä googlettamassa harvinaisia nimiä ja nauramassa niille. Kyselee myös onko mulla oireita ja on erityisen kiinnostunut mun tisseistä. Kuulemma hänen täytyy niistä nyt nauttia ennen kuin lapsi omii ne... :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onhan tuo innostunut, mutta ihan liian rauhallinen :dash2: Minäkään en stressaa mutta petyn kyllä joka kuukausi ja itkeä tirautan kun menkat alkaa. Mies ei yhtään ymmärrä. Toisaalta kyllä saaattaa mainita yhtäkkiä että "tuo olisi kiva nimi vauvalle" tai "sitten kun meillä on lapsia niin...". Jännää kyllä joka kuukaisi että joko saa testata :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mies suhtautuu ymmärtäväisesti ja vähän vaihtelevasti. Emme varsinaisesti yritä vauvaa, koska mies empii vielä (ei olla naimisissa ja olemme "vasta" parikymppisiä). Kuitenkin muutaman kerran olemme harrastaneet tjottailua, toistaiseksi ei plussaa vielä ole kuitenkaan tullut.. :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on tjottailtu jo pari vuotta. Mies on aina positiivinen ja haluaisi kovasti isäksi. Jännästi se on aina pettynyt enemmän kuin minä, kun menkat alkaa..

Meitä molempia kuitenkin pelottaa, kun minä vielä opiskelen ja syksyllä pitäisi vaihtaa paikkakuntaa ja etsiä töitä. Onneksi mies suhtautuu asiaan rauhallisesti ja sillä asenteella, että kaikki järjestyy kuitenkin. Ollaan tähänkin asti pärjätty vähin varoin ja hyvin ollaan itsemme ja koira ruokittu - kyllä siinä sivussa vielä yksi suu ruokitaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mies ei ääneen myönnä että kärsisi vauvakuumeesta. "Vauvaluvan" annettuaan hän on kuitenkin alkanut selkeästi enemmän puhua aiheesta: "sitten kun meillä on lapsi..", "sitten kun oot raskaana...", "voi kun meillä olis jo lapsi.." Mies ei myöskään enää hermostu kun minä kuumeissani suunnittelen ja haaveilen. Voin olla väärässäkin, mutta tulkitsen nämä vähintäänkin orastavaksi miehiseksi vauvakuumeeksi, ja sekös tuntuu hyvältä  :wub:

Miehen positiivisesta suhtautumisesta huolimatta kuitenkin minä olen meidän taloudessa edelleen se joka kovemmin kuumeilee.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä yllätin mun miehen etsimässä netistä tietoa, mistä kankaasta kantoliinan voisi tehdä <3

 

Harmikseni jouduin toteamaan, että mä olin kaukaa viisas ja toin paikallista kantoliinakangasta Afrikasta 12 jaardia.

 

Muuten kun aloin puhumaan haamuviivoista testeissä ja kiusasin jo, että mitäs isukki, niin mies sanoi vaan, että älä puhu mulle vauvasta. Siksi toi kommentti tuli ihan yllärinä ja puun takaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mies ei kuumeile ollenkaan tai ei ainakaan näytä sitä. Mulla vaihtelee melkein tunnin mukaan fiilikset. Foorumeilla pyöriminen ei auta asiaa, mutta ei poiskaan osaa olla  :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä mies kuumeilee kovin ja haluaisi jo alkaa yrittää, kun minä toppuuttelen ja yritän vielä hillitä omaa kuumeilua, koska haluan gradun valmiiksi ensin.

 

Mies jopa viittaa itseensä *piip*:n iskänä!

 

Toisaalta se on todella suloista ja kyseinen vauvan työnimi on kyllä minun keksimä ja mies on ihana kun on sen heti ominut ja omaksunut, ties vaikka siitä tulisi lapsen oikea nimi! Mutta kyllä koko ajan täytyy toppuutella miestä ja omaa mieltä, että saan keskityttä graduun vielä hetken...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now