Hihku

Miten mies suhtautuu vauvakuumeiluun?

604 posts in this topic

Meidän huushollissa itse kuumeilin ensimmäisenä. Aikaisemmin, muutama vuosi sitten ajattelin ettei välttämättä lapsia tehtäisiin ollenkaan, en nähnyt itseäni äitinä. Hiljalleen se kuume alkoikin kytemään ja silloin tällöin vilautin ajatusta miehelle. Hän kuitenkin passaili, että myöhemmin.. Jätin asian muhimaan miehen mieleen ja tässä 1-2kk sitten hän näytti vihreää valoa ajatukselle. Puhuessaan tulevaisuuden näkymistä hän on ottanut myös lapsen huomioon, "talossa sitten pitää olla sitä ja tätä", "matkakohteissa pitää sitten ottaa huomioon", jne... Varovaisena hän kuumeilee, mutta selkeästi ajatuksissa on :girl_in_love:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hyvä dokkari "miesten vuoro" kertoo hyvin myös miesten suhtautumisesta lapsiin ja perheeseen. Näkyy yle areenassa vielä 7 päivää. Antaa vähän näkökulmaa :)

Edited by Emlilja

Share this post


Link to post
Share on other sites

Miellä meni niin, että mies ilmoitti loppu vuodesta haluavansa lapsen kanssani. Hänellä on edellisestä suhteesta 2,5-vuotias poika. No minä en paljoa enempää tarvinnut, koska kuumeilua on ollut viimeiset 10 vuotta. Varovasti sitten kyselin milloin saan jättää pillerit pois ja yhteisestä päätöksestä sovittiin silloin tästä kuukaudesta. Toisin kuitenkin kävi ja pari viikkoo sen jälkeen mies sanoi mulle, että hänen puolestaan voin jättää pillerit, vaikka heti ja niin teinkin. Nyt on jo muutaman kierto mennyt yrittäessä :girl_smile:Hirveesti en oo kyllä miehelle oviksista yms. puhunu. Kaipa se on sen huomannu muutenkin. Tuntuu ettei oo ihan yhtä innoissaan, ku minä, tosin melkein päivittäin aiheesta kuitenkin jotain mainitaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mieheni haluaa, mutta epäröi. Siinäpä se. Katselee minua melkein hymyillen ja sanoo ymmärtävänsä miltä minusta tuntuu, mutta silti pihtaa päätöstä. :skilletgirl: No kuitenkin hän sanoo sen tekevänsä pian! Luultavasti myönteisen, tarvitsee vain aikaa tajuta ja ottaa asia omakseen. Haluaa olla varma ennen kuin aloittaa ^^

 

Sama täällä, mies haluaa kyllä lapsia, mutta ei ihan vielä. Mutta mitä jos lykkäämme vauvanteon aloittamista parilla vuodella ja sitten ei heti tärppääkään, vaan joudumme odottamaan mahdollisesti vuosia? On tämä vaikeaa :unsure:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä itse oon ollut se ensimmäinen kuumeilija :) Miestä piti monta kuukautta lämmitellä, mutta en tietenkään painostanut vaan ainoastaan otin asian varovasti esille... Sit kun mies näytti vihreää valoa ehkäisy jätettiin pois :) Nyt toki tulee itselle välillä myös outo olo et yritänkö kuitenki turhan nuorena lasta (olen siis 20v) mut ajatus menee nopeasti ohi kun oon kuitenkin luonteeltani niin äidillinen ettei kai mitään hätää tuu olemaan :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä miehellä vauvakuumeilua ollut jo paljon pitemmän aikaa kuin itselläni :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuntuu että miehelläni on enemmän vauvakuumetta kuin minulla? vaikka minähän olen sitä omaa pientä toivonut jo muutaman vuoden. Tiedä nyt mistä se on tuon kuumeilun saanut. Tänäänkin kävi hakee minulle apteekista testin ja etsi netistä tietoa oireista (pahoinvointi,kuuma/kylmä yms) ja kuinka oireita voi helpottaa.

 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Aivan mahtavaa Petrus grin.gif Toivottavasti täällä ei oo kauheen sukupuolta syrjivää keskustelua et saat jotain irti :)

 

Ei mitä hätää,

Tekee mieli pieni poika tai tytär :-)

Sitten kun aika on oikee niin se lapsi hankitaan :-)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mies on ollut mukavasti innoissaan tästä vauvaprojektista, Ei nyt ihan samassa mittakaavassa kuin itse, mutta kuitenkin!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tiedettiin heti parin kuukauden seurustelun jälkeen, mitä halutaan. Mulla oli jo seurustelun alussa kamala vauvakuume ja isännälle se tuli silloin parin kk jälkeen <3 Jätettiin ehkäisy pois ja 9kk seurustelua niin tulin raskaaksi, 12kk seurustelua niin mentiin naimisiin.

 

Nyt nämä meidän esikois-kaksoset ovat 4kk ja mulla on ihan hullu vauvakuume. Alun alkajenkin mies halusi 2 lasta ja minä 3-4. Tällä hetkellä tilanne on kamala, koska mies haluaa edelleenkin vain 2 lasta ja ne meillä jo on. Minusta on epäreilua että saisin kokea raskauden vain kerran.. :( Olen tarjoillut kompromissia kolmesta lapsesta, kunhan kolmonen tehtäis nyt heti näiden kahden perään, ettei jäisi ihan yksin..

Miestä koko ajatuskin ahdistaa ja minua ahdistaa vielä enemmän.. tilannetta pahentaa se, että minulle on suunnitteilla terveydellisistä (ja kosmeettisista) syistä vatsanpeitteiden korjausleikkaus, jonka jälkeen ei uusia raskauksia enää suositella. Lapsiluku täytyy siis lyödä piakkoin lukkoon, ja nuoren ikäni vuoksi en halua miehen takia jättää lapsilukua näin pieneksi. Jos "tyytyisin" vain kahteen lapseen, katuisin sitä varmasti myöhemmin enkä voisi enää myöhemmin tehdä lisää.. :(((

 

Siispä, miehelle vauvakuume heti nyt!!!!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun mieheni on sellainen... miten kuvailisin... Sellainen päätöksissään hitaasti lämpenevä. Otettiin yhteen tuossa muutama kuukausi sitten, kun oltiin sovittu pillerien pois jättämisestä, mutta sitten mies toivoikin vielä pientä siirtoa eteenpäin. Minä tietysti ajattelin, että tässä mennään vielä vuosi jos toinenkin pillereiden kanssa, vaikka emännän biologinen kello tikittää hirmuista vauhtia. No. Tuossa jokin aika sitten pillerit loppuivat ja sanoin miehelle, että pitää käydä hakemassa lisää. Mies sanoi omaan rauhalliseen tapaansa että "nooo... sama kai jätätkö sää ne nyt pois vai vasta ens viikolla..." Siinä sitä sitten pohdiskeltiin hetki ja siihen jäivät. Nyt mies on tosi innoissaan asiasta ja toivoo sitä plussaa varmasti vähintään yhtä paljon, kun minä. Mahtavaa. :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

^^ oon mä jonkun aikaa asiasta puhunu. Mutta vain pariin otteeseen. En haluaisi painostaa ja olenkin ajatellut ottaa aiheen puheeksi uudelleen vasta kesällä :) juuri sitä ajattelin että mies saa miettiä. En eilenkään halunnut painostaa, oli vain tarve purkaa omia tuntoja. Tiedän myös ettei miehellä ole mitenkään ehdoton kanta asiaan, hän vain pohtii vielä mikä on hänen "hetken päästä".

 

No nyt on mies päättänyt :) hän otti kaiken muun pohdiskelun jälkeen eilen puheeksi myös vauvanteko-aikataulun :D

 

Vauvaa ei kuulemma halua ennen kesää 2012, mutta syksyllä voitaisiin ehkä jättää kaikenlainen ehkäisy pois. Olimme aikataulusta vihdoin samaa mieltä :) On paljon helpompaa odotta, kun tietää mihin asti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hih, pakko käydä täällä kommentoimassa. Huhtikuussa pikkusen ennen ovulaatiota olen näköjään käynyt irvistelemässä kun mies ei ollut tehnyt päätöstä. Ei siitä tainnut muutamaa päivää mennä kun mies peittojen heilutuksen aikana sitten päätti että antaa tulla jos on tullakseen.

 

No, siitä tärppäsi heti. Muutamista päivistä vain kiinni että ovulaatio olisi mennyt harakoille. Hauska sattuma. :lipsrsealed:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulla alkoi vauvakuume n. puoli vuotta sitten ja koko ajan vain voimistuu (merkkinä siitä rekisteröityminen tänne...). :) Ukon turjakkeelle kerroin siitä ehkä parin kuukauden kärvistelyn jälkeen. Ensireaktio oli: "Heh heh, vai vauvakuume. Mites se nyt niin?" Täytyy myöntää, ettei ollut kaikista mukavin vastaanotto tuollaiselle asialle. Muutaman kerran yritin asiasta keskustella ehkä enempi huumorimielellä, mutta ei siitä oikein mitään tullut. Olen syönyt pillereitä kohta 12 vuotta ja olen päättänyt että ne saavat jäädä. Kysyin turjakkeen mielipidettä asiaan, ja hän oli sitä mieltä, että kukaan ei voi minua pakottaa tunkemaan itteeni niitä hormoneja. Varmistin asian vielä muutaman päivän päästä ja asia oli sovittu: syksyllä (tarkemmin sanottuna lauantaina alkaa kaksi viimeistä liuskaa) ja sen jälkeen siirrytään kortsuihin. Sanoin myös, että sitten se onkin enemmän hänen vastuullaan se ehkäisy. Saa nähdä jänistääkö. girl_to_take_umbrage2.gif Olen aika aikaisessa vaiheessa tehnyt selväksi, että haluan lapsia/lapsen, enkä mielellään kauhean "vanhana". Mies haluaa myös ja kuulema nimenomaan minun kanssani, mutta sen tarkempaa vastausta kuin "sitten joskus" en ole saanut. Miehellä on 10-vuotias tyttö edellisestä liitosta, joten hänellä ei varmaankaan ole senkään takia kauheaa "paniikkia" asian suhteen. Sen verran meillä on "edistytty", että kun selailen näitä foorumeja tai luen vauva-lehteä (kyllä ukon naama vähän venähti kun tajusi että olin OSTANUT semmoisen lehden), ukko hymyilee mukavasti ja kyselee, että mitäs sieltä oikein löytyy jne. Ja isompaa asuntoa ollaan katseltu nyt jonkin aikaa... Että jospa sille turjakkeellekin kuume alkais jossain vaiheessa tulemaan. Tai näyttäis vain suosiolla vihreetä valoa vauvalle. girl_smile.gif Yritän olla painostamatta ja antaa hänelle aikaa asian kanssa (toivottavasti hän myös miettii sitä enkä vain haihattele sitäkin ihan turhaan), mutta välillä asian vatvominen yksin on aika rankkaa. Tässä vaiheessa ei viitsi käydä asiaa ruotimaan vielä kaverien tai siskon kanssa kun ei edes yritys ole päällä. Tulipa tästä nyt vuodatus... Mutta kylläpä vähän jo helpottikin. Ja on ihana lukea kaikkien muiden kokemuksia ja ajatuksia asian tiimoilta. Jatketaan kuumeilua! girl_crazy.gif

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mies kuumeilee varmasti, mutta ajattelee asiaa huomattavasti vähemmän kuin minä. Luulen ja ehkä vähän toivonkin, että kuume olis myös miehellä noususuhdanteessa. Ja varmasti tilanne ainakin vähän muuttuu, kun on edes joku pieni mahdollisuus olla raskaana. Vielä kun niitä ei oo ollut... Yritän tietoisesti pitää aika matalaa profiilia kuumeeni suhteen, mikä ei oo helppoa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun täytyy kyllä antaa propsit miehelle, että se on ollut aivan ihana koko vauva-asian suhteen. Itselläni alkoi jonkinasteinen kuume viime syksynä ja nyt kevään myötä sitten voimistui. Ensimmäisen kerran otin asian esille kaksi vuotta sitten ja silloin mies ei osannut sanoa juuta eikä jaata ja toisteli vaan, että ehkä sitten joskus. Nyt kuitenkin selvästi enemmän mukana kaikessa ja tuntui aivan ihanalta, kun mies laittoi töistä viestiä ja kyseli että onko vielä mitään ovisoireita :tender: Ja on tuo ollut aika innoissaan juttelemassa aiheesta. Kuulemma vaan hankalaa miehilläkin, kun jos kyselee liikaa, niin nainen saattaa kokea että painostaa ja jos ei taas kysele, niin nainen kokee ettei välitä :rolleyes: Myönnetään..naisen kanssa ei välttämättä ole asiat aina niin yksinkertaisia.

 

Siitä lähtien kun jäi pillerit poies, niin mies on ollut tosi vahvasti tukena ja mukana jopa mun hössötyksessä. Eilen kun pongasin oviksen, niin se ilmoitti että illalla ja aamulla nyt ainakin täytyy pupuilla :pupu_1:

 

Niin ja siitä piti vielä sanoa, että mä en yhtään ymmärrä miksi seksielämän tarvitsisi kärsiä aikataulutuksesta ja kaikki lehdet huutaa spontaanin seksin ihanuutta? On se spontaani seksi toki mukavaa, mutta ei sitä näin 10 vuoden yhdessäolon jälkeen ihan viikoittain ole sellaisia hetkiä että molemmat olisi levänneitä ja innokkaita. Kyllä mun mielestä juuri tuollaiset aikataulutetut kerrat on ihan mahtavia. Molemmat tietää että nyt pääsee puuhiin ja vaikka ei ensimmäisten sekuntien aikana vielä innostaisi, niin minuutin päästä on jo toinen ääni kellossa :girl_in_love:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nyt mies on jo ihan yhtä innoissaan kuin minäkin ja suunnittelee missä asennoissa sitä sitten pitäisi jatkossa pupuilla, jotta saadaan se hänen toivoma poika.. :P

 

Ihana :wub:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mieskin selkeästi haluaa lapsia, mutta kuitenkin lempeästi yrittää toppuutella innokkuuttani. Tiedostan itsekin, ettei tällä hetkellä ole vielä paras mahdollinen aika, joten en hänelle siitä kamalasti osaa suuttuakaan :)

 

Itse olen siis pillerit ja muut hormonaaliset jättänyt pois jo puolisentoista vuotta sitten, koska eivät yksinkertaisesti sopineet minulle. Uskon, että mikäli kyse olisi pillereiden poisjätöstä, ottaisin asian paljon henkilökohtaisemmin. Nyt ehkäisy on "miehen vastuulla", joten tavallaan annan hänelle herkemmin luvan sitä (siis ehkäisyn käyttöä) jatkaa.

 

Kuitenkin viimeksi eilen kun olin taas kuumeissani, mies otti nukkumaan käydessä minut kainaloon, silitteli ja sanoi "Susta tulee kyllä maailman paras äiti". :wub: Ei tuolle siis vaan voi olla "vihainenkaan" vaikka sanookin "Ei vielä, sitten joskus". :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on alusta asti ollut aika samansuuntaiset ajatukset lasten haluamisesta, ja oltiin molemmat sitä mieltä että nyt on hyvä aika. Mies on myös kiinnostunut lapsiin liittyvistä asioista ja keskustellaan niistä paljon yhdessä, mutta en nyt tiedä poteeko hän varsinaista vauvakuumetta. Naureskelee hyväntahtoisesti kun luen lastenhoito-oppaita ym. :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mies luki mun kans tänään uutta Vauva-lehteä :girl_haha: Oli se ihana.

Ja sitten tuumasi, että "pitäähän näitä kortsuja alkaa käyttämään vähemmälle". No niinhän se sitten teki :girl_wink:

 

Mies on siis ilmoittanut mulle, että uusia ei enää osteta, kun nuo loppuu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä miehellä alkoi kunnon vauvakuume ennen minua. Toki itsekin olen aina lapsia halunnut, mutta opiskeluiden ja kaiken muun keskellä pidin järjen päässä enkä antanut kuumeelle valtaa. Viime talvena sitten päätettiin vihdoin aika, jolloin ehkäisy lopetetaan ja sen jälkeen on molempien kuume ollut aika kovissa lukemissa. Mies höpöttelee ja kyselee, että koskas hänestä voisi tulla isä ja minä päivänä sitä seksiä tulisi nyt harrastaa ja apteekistakin kävi hakemassa foolihappoa jota molemmat nyt sitten napsitaan. Kiva kun toinen on vähintään yhtä innoissaan kun itse.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now