Miten mies suhtautuu vauvakuumeiluun?

[heiffi]

meillä se on mies kuumeillut jo viime syksystä jätettiin ehkäisy marraskuussa ja mun asenne oli tjot. pikku hiljaa se miehen innostus alkoi tarttumaan. maaliskuussa oli tm ja sen jälkeen vasta olenkin kuumeillut ja kyttäillyt ovista ja nyt oireita. miehen käytös ehkäsyn jättämisen jälkeen on ollut hyvin raivostuttavan yli suojelevaa. mihinkään ryyppyjuhliin ei mulla asiaa ennen kun tehny rtestin mitään raskasta ei sais tehdä ja jos vähänkin valitan jotain kipua tai vaikka yskin niin olis päivystykseen kiikuttamassa.

[emmelie]

Ihana mies heiffillä! Kuulostaa hyvinkin tutulta, omani on hyvin paljon samanlainen!

[katinka80]

Kuumeilee mukana, mutta pitää mua hieman pimahtaneena, kun oon noihin testeihin hurahtanut. Kyselee kuiteskin aina "oliks foorumilla jotain uusia juttuja?"

[Aatu]

Puff... Täysin yksipuoleista kuumeilua tällä hetkellä Tuntuu ettei mies oikein ymmärrä, että ihan tosissani oon tämän kuumeilun kanssa ja voitais jättää ehkäsy pois ja alottaa tjottailu.. Ei tuo nyt kuitenkaan pahaksi pistäis, jos ehkäsy pettäisi

[Marylise]

Meillä kuumeilen vain minä, mies jarruttaa vastaan. Haluaa "sitten joskus" lapsia. Olemme aiheesta keskustelleet ja mies on jo useampana vuonna sanonut, että EHKÄ vuoden päästä. Menimme naimisiin tänä vuonna ja nyt kun alkaa ikääkin jo olla (32-v), jahkailuun ei mielestäni olisi enää aikaa. Mitä jos mies ei halua koskaan lapsia? On vain teeskennellyt, että sitten joskus, saadakseen minut hiljaiseksi aiheesta. Minä olen odottanut jo pari vuotta sitä "ehkä vuoden päästä" aikaa, mutta mies vain siirtää ja siirtää. Olen lyönyt faktat naisen iästä pöytään, mutta ei auta.

[Pikkuinen13]

Kyllä mieskin omalla tavallaan kuumeilee ja on myöntänyt vähän haaveilevansa toisesta.. Mutta vähän järkisyystä siiretään yritystä syksyyn asti.

[pikkurilli]

En tuo vauvakuumetta miehen kuullen kovin usein esille etten ahdista toista vahingossa nurkkaan. Välillä tulee sanottua jotain aiheeseen liittyvää sivumennen, ja yleensä mies vaan myötäilee sanomisiani. Eli hyvin suhtautuu. Mies saattaa itsekin välillä puhua vauvasta sitten-kun-tyyliin, ja on peräti nähnyt vauvauniakin (joita minullakaan ei ole toistaiseksi ollut).

[Nelimo]

Esikoista kuumeiltiin yhdessä maltillisesti. Ei kumpikaan hössöttänyt sen kummemmin.

Kakkosen yrityskin yhteistuumin päätettiin ja nyt ehkä mie kuumeilen enemmän tai sanotaanko näkyvämmin. Eli ostelen greippimehua ja ovistestejä. Mies kyllä aina sanoo, että luottaa siihen, että mie tiedän vietellä hänet myös ns.oikeaan aikaan kuusta!

Mitään älyttömän kovaa vauvakuumetta tosin en ole koskaan potenut, tosin mie oon muutenkin vähän sellanen, että yritän aatella kaiken liiankin realistisesti ja maltilla. Miehen autokuumeesta (joka on kroonista) voisin ottaa mallia kuumeiluun!

[Mirit]

Mä oon meistä ehdottomasti se, jolla on suurempi vauvakuume. Mies koittaa puhua mulle järkeä, tyyliin "kokeillaan vauvantekoa vasta sitten kun sun opinnot ovat vähän vielä pitemmälle edenneet". En tiedä, ei vielä ole hermostunut mun kuumeiluun, vaikka aika paljon vaavikka-juttuja olen hänelle puhunut. Kyllä hänkin on sanonut, että lapsia haluaa ja luvannutkin, että syksyllä aloitetaan tjottailu. 

Huoh, vauvakuume on toisaalta ihana, mutta myös kamala vaiva. Ihanan kamala.   

[Elflady]

Tällä hetkellä mies kuumeilee vähintään yhtä paljon kuin minä Mun opiskeluiden takia kuitenkin yritystä lykätään parilla vuodella vielä ainakin tähän tietoon....

 

Mut on se mies vaan niin suloinen kun sukulaisten vauvojakin jää aina hymy huulilla katselemaan ja haaveilemaan, sekä aina höpisee miten odottaa sitä et mä oisin raskaana ja varsinkin kun pääsee sitten pientä hoitamaan oikeasti...

[Kumppari]

Mies oli hieman hidas lämpenemään (n. vuonna 2010-2011), mutta siinä vaiheessa kun opiskelut oli opiskeltu ja elämäntilanne vauvalle parempi kuumeili mies vauvaa ihan yhtä paljon kuin minäkin ja itseasiassa loppuvaiheessa minä sain toppuutella miestä odottamaan vielä viimeisen vuoden (työtilanteen vuoksi). Oli ihanaa aloittaa yrittäminen, kun kumpikin oli täysillä mukana.

[SadeC]

Miehelle perheen perustaminen oli yhtä selvä toive kuin minullekin. Tämä asia puhuttiin selväksi heti, kun aloitimme minkäänlaista tapailua.

 

 

Olen tähän ketjuun joskus kirjoittanut ollessani vielä edellisessä suhteessa ja olen enemmän kuin onnellinen siitä, että lapsi on tulossa vasta tähän perheeseen. En todellakaan enää olisi itse yhtä naiivi kuin silloin. Olen samaa mieltä Kumpparin kanssa, yhtä paljon lasta toivova mies on hyvä, samoin se, että molemmat ovat hommassa mukana yhtä paljon. Toiveikas ja odottava mies on onni!

Edited June 24, 2014 by SadeC

[Karuselli]

Mies haluaa myös kovasti saada lapsia, mutta on kuumeiluani vähän jarrutellut minun opintojeni takia, ja lisäksi haluaisi ainakin muutaman matkan tehdä vielä kaksistaan. Syksyllä meillä onkin häämatka tulossa ja tammikuussa ajateltiin käydä kaupunkilomalla vielä, eli vähintään kaksi kertaa päästään matkustamaan kaksin. Nyt muutama viikko sitten tuli siihen tulokseen, että on valmis ja syksyllä voimme jättää ehkäisyn pois. Tiedän että jos ehdottaisin alottamisen yrittämistä, suostuisi hän siihen heti. Toisaalta hän on vakuutellut että itsekin ihan oikeasti haluaa lapsia eikä suostu vain minun kuumeiluni takia

Edited June 25, 2014 by Paperilyhty

[mystikki]

Meillä miehellä oli jo vauvakuumetta ilmassa kun en itse edes vielä miettinyt koko asiaa. Nyt kun itsekin olen viimeisen vuoden aikana alkanut kuumeilemaan niin on oikeastaan mukavaa kärsiä samasta "vaivasta" yhdessä miehen kanssa

[piikitta]

Meillä miehellä oli kanssa ensimmäisenä kuume. Tuntui tosi yllättävältä kun ei tarvinnut ruveta suostuttelu hommiin.

[andra]

Meillä ei miehellä varsinaista vauvakuumetta ole koskaan ollut, enenevissä määrin kyllä juttuja "sitten kun meillä on vauva/lapsi". Mies oli jo ennen yrittämistä pitkään sanonut, ettei haluaisi tietää koska jätän pillerit pois, koska hänelle tulee siitä stressiä. Mun mielestä olisi vaan ollut tosi kurjaa olla kertomatta, eka kierto pillerien jälkeen meni ilman, että mies tiesi asiasta.

[Antheia]

Meillä minä olen se pahempi kuumeilija. Ei edes yritetä lasta vielä, mutta ollaan sovittu että ensi vuoden lopulla jätetään e-pillerit pois, ja katsotaan kauanko kestää siihen että oma hormonitasapainoni tasaantuu, ja sitten onkin vauva jo tervetullut. En oikein osaa sanoa miehestä kuumeileeko hän, mutta hyvin myönteisesti ainakin suhtautuu lapsiin, ja innostuu helposti puhumaan ja haaveilemaan kanssani. Koskaan ei ole negatiivista sanaa sanonut, kun olen vauvoista höpöttänyt. 

[LiiLii]

Meillä kuumeilen vain minä, mies jarruttaa vastaan. Haluaa "sitten joskus" lapsia. Olemme aiheesta keskustelleet ja mies on jo useampana vuonna sanonut, että EHKÄ vuoden päästä. Menimme naimisiin tänä vuonna ja nyt kun alkaa ikääkin jo olla (32-v), jahkailuun ei mielestäni olisi enää aikaa. Mitä jos mies ei halua koskaan lapsia? On vain teeskennellyt, että sitten joskus, saadakseen minut hiljaiseksi aiheesta. Minä olen odottanut jo pari vuotta sitä "ehkä vuoden päästä" aikaa, mutta mies vain siirtää ja siirtää. Olen lyönyt faktat naisen iästä pöytään, mutta ei auta.

Marylise, hankala tilanne ja voin samaistua asiaan... Olen itse 33 v., ja ollut valmis lapsen hankintaan jo pari vuotta. Mies on kuitenkin halunnut lykätä asiaa. Mutta nyt, hänen kypsyteltyä asiaa tarpeeksi, olemme jättäneet ehkäisyn pois. Ja tiedän että vaikka päätöksen olemme tehneet, hän silti empii. Häntä jotenkin pelottaa ja huolestuttaa monet asiat, ihan sellaiset että onko lapsi terve ja miten sitä osaa hoitaa. Kyllä muakin huolestuttaa ja jännittää, mutta mä vaan luotan että kaikesta selviää. Mies on semmoinen varmistelijatyyppi, haluaa että kaikki on hoidettu viimeisen päälle, ettei ole mitään epävarmuustekijöitä... Niin tämmöinen tilanne missä ei ole kuin epävarmuutta rassaa sitä aika paljon. Mutta tästä huolimatta aloitetaan yritys.

[Rania]

Minäkin olen meistä kahdesta se "vauvakuumeisempi", varsinkin tämän toisen mahdollisen lapsen kohdalla mies ainakin vaikuttaa olevan paljon tyynempi, vaikka kyllä hänkin asiasta puhuu välillä esim. isomman asunnon hankinnan muodossa...

[Guest]

-

Edited April 27, 2021 by Hasselpähkinä

[Tarmo]

Mieheni on nyt sitä mieltä, että meidän 1v4kk kuopus on tarpeeksi vauva tähän perheeseen, joten uutta ei tehdä vielä vähään aikaan Toisaalta toivoisin että hän höyryäisi minun kanssani vauvasta ja perheen lisäyksestä, toisaalta olen onnellinen kun hän on maltillinen ja pistää minulle jäitä hattuun...

[Karen]

Meillä miehellä oli ensin vauvakuume ..itse vastustelin hetken, että ei nyt kun on tämä ja tämä kesken..

Sitten mentiin naimisiin ja aloin miettimään, että eihän tästä enää nuorruta.

 

Olin välillä jopa sitä mieltä, että en omia lapsia välttämättä halua. Sitten äitini maalaili, että onko parempi antaa miehen mennä ja perustaa jonkun muun kanssa perhe...se nyt ei ainakaan kuulostanut hyvältä!

 

No, onneksi olen nainen ja aina voi muuttaa mieltään. Ei parempaa hetkeä tule, ja olen kasvattanut yhden koira- ja yhden hevoslapsen, niin eiköhän harjoituskappaleitakin ole riittämiin?

Mies on tosi luottavainen, että kyllä me pärjätään ja kaikki sujuu kyllä. Itse olen enemmän murehtijatyyppi..mietin miten pääsen enää ikinä tallille iltaisin, onko varaa pitää omaa hevosta jne.., mutta pitää muistaa että ei se maailma tähän lopu, jatkuu vain hiukan erilaisena.

[Rimpula]

Mies ei toista vauvaa niinkään kuumeile, mutta on valmis koska vaan uudestaan isäksi. Ei kuitenkaan halua tällä kertaa yhtään yrittämällä yrittää, vaan tjot-meiningillä. Ei lämpene edes sille, että tarkkailisin kiertoani että osais vähän ajoittaa otollisille päiville. No, katotaan mitä tästä tulee

[EllisS]

Meillä mies on sanonut että joskus haluaa lapsia ja minun vauvakuume puheisiin yleensä vastannut että joskus myöhemmin sitten. Nyt lähiaikoina kuitenkin mieskin on alkanut puhua kavereilleen ja muille että "sitten kun meillä on lapsia.." ja tykkää hirveästi viettää aikaa meidän kummipojan kanssa Kysyin sitten viikonloppuna uudestaan että milloin mies haluaisi lapsia ja vastaus oli että milloin vain   Jee, voidaan vihdoin aloittaa yrittäminen!

[Lorena]

Meillä se meneen niin päin että mies on se, jolla on vauvakuume jyllännyt iät ja ajat, myös kai jo edellisen pitkäaikaisen kumppanin kanssa. (He eivät koskaan päässeet toteuttamisvaiheeseen.) Vaikka ollaan tehty ihan puhtaasti järkisyistä päätös milloin aloitetaan yrittäminen, mies aina välillä kuumehoureissaan intoutuu toivomaan, että tulisin raskaaksi aiemmin. Näin on ollut suhteen alkuajoista saakka. Minä sitten (mukamas) järkevämpänä toppuuttelen intoilijaa.