Guest *Fiina*

otsa-, avosuu-, ja kasvotarjonta

102 posts in this topic

Mulle ainakin kätilö sanoi synnytyksen jälkeen, että pää pyöri vielä ponnistusvaiheessakin ja liikkui. Syntyi kuitenkin avotarjonnassa lopulta ja siinä asennossa oli ollut ilmeisesti enimmäkseen synnytyksen aikana kun avautuminen oli hidasta eikä vauva kunnolla laskeutunut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lyhyesti oma synnytykseni, toinen sellainen, ensimmäinen oli "oppikirjasta".

 

Käynnistyi vesien menolla 40+1, supistukset alkoi tuntia myöhemmin. Sairaalassa oltiin ~ 5h vesien menon jälkeen, jolloin 3cm auki. Pääsin saliin ja kipulääkkeitä naamaan. Synnytys junnas paikallaan seuraavat kutakuinkin 8 tuntia, jonka jälkeen alettiin jouduttamaan oksitosiinilla. Synnytystä hoiti opiskelija, joka teki kaikki sisätutkimukset. Supistukset olivat kauempaa kuin helvetistä, en osaa edes kuvailla sitä kipua mitä tunsin. Sain epiduraalin, joka vei supistuskivun pois mutta järkyttävä vihlonta, joka tuntui häpyluussa ja nivusissa ei hävinnyt mihinkään. Sanat ei riitä kuvailemaan tätäkään tunnetta. Ponnistusvaihe oli järkyttävän kivulias, aivan helvettiä. Vasta loppumetreillä kätilö oli todennut, että "tulee pahassa asennossa". Tarjonta oli avosuinen ja tullessaan neiti (51/3475) repi kaiken sulkijalihasta myöten. Vauriot paikattiin leikkurissa nukutuksessa. Rankkaa oli vauvallakin, pisteitä sai 6-9 enkä saanut heti rinnalle kun pieni vietiin kaappiin virkoamaan. Naama oli raukalla pelkkää mustelmaa. 

Trauma on melkoinen ja nytkin nousi kyyneleet silmiin kun piti synnytystä muistella. Jälkitarkastus oli sairaalassa ja jos meille ikinä enää lapsia tulee niin A) synnytystapa-arvio, jossa todennäköisesti kielletään enää alakautta synnyttämästä ja B ) pelkopoli.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Toisaaltahan sitä sanotaan, että toinen synnytys voi mennä ihan toisella tavalla ja toisaalta juuri sitä, että vauva saattaa pyörähtää vielä synnytyksen aikana. Mutta olen myös kuullut sitä, että joillakin kohtu on sellaisessa asennossa/sen muotoinen, että vauvat helposti asettuvat väärään asentoon...? Olenkohan kuullut omiani, kun en mitään lähdettä ainakaan tähän hätään löytänyt.

 

Oma lapseni ei ainakaan kääntynyt mihinkään, synnytys pysähtyi, sydänäänet heikkenivät ja sitten leikattiin. Tätä vuorokauden helvettiä en halunnut uusiksi käydä, peläten samaa lopputulosta, joten seuraavaan halusin sektion.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Jatkan vielä omaa kokemustani tuohon liittyen.

 

Kysyin toki myös tulevaa (pelkopolilla) ja kuulemma toisella kertaa väärästä tarjonnasta voitaisiin tehdä johtopäätöksiä jo aiemmin. Eli juurikin päätellä synnyttäjän rakenteessa olevan jotain, joka ohjaa vauvaa virhetarjontaan. Ja ehkä mennä sektioonkin lyhyemmällä seurannalla, jos näyttää menevän samaa rataa kuin aiemmalla kerralla. Yhden kerran perusteella ei voida sanoa mutta jo kahden ehkä. Samaa olen lukenutkin, mutta en kovin tieteellisistä lähteistä (lue: nettikeskusteluista). Mulla virhetarjonta ei toistunut (tai ainakaan mulle ei sanottu eikä papereista löytynyt mainintaa tarjonnasta, kai se tarkoittaa ettei virhettä ollut?).

Edited by Kärpänen

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidänkin tyttö oli tulossa avosuisessa tarjonnassa, ja ilmeisesti siitä johtuen avautuminen oli tuskastuttavan hidasta. Infernaalisten kipujen takia ottivat mut onneksi sairaalaan sisään (käännytettyään mut kerran jo takaisin kotiin), vaikka olin vasta sormelle auki. 4h seurannan (ja ammessa lilluttelun) jälkeen päästiin saliin ja silloinkin kohdunsuu oli avautunut vasta kahteen senttiin. Siitä meni vielä melkein 3h, että päästiin 3cm asti, jolloin olin jo niin tuskissani, että sain onneksi epin.

Tyttö kuitenkin päätti yllättää, ja oli kaikkien hämmästykseksi kääntynyt juuri ennen ponnistusvaihetta oikein päin :) Asento voi siis todella muuttua kesken synnytyksen. Oli melkoisen helpottunut olo, kun edellisellä tsekkauksella kätilö valmisteli mua tulevaan ja sanoi, että "Näyttäisi siltä, että joudut tekemään vähän normaalia enemmän töitä, että saadaan vauva ulos." Ja sitten kun soitin kelloa, kun ponnistutti, oli tilanne aivan toinen ja tyttö syntyikin 26min ponnistelun jälkeen. Asennonvaihdos oli siis tapahtunut 30min sisällä ilman että mä huomasin mitään. Torkahtelin kyllä epin ansiosta, joten olen saattanut nukkuakin enkä siksi huomannut.

Edited by talviuni

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos ihan hirveesti vastauksista :) Inkerille kiitos tuosta linkistä, tuli heti eilen ja nyt tänään kokeiltua noita asentoja.

Vaikka ilmeisesti siis tuo asento voi vaihtua ihan viime metreilläkin vielä, niin kyl se nyt murehdituttaa aikatavalla. Kivempihan se olisi jos nyt poika olisi siinä asennossa kuin on paras asento syntyä. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kuopus syntyi avosuisessa tarjonnassa reilun puolen tunnin ponnistamisen jälkeen. Ultrassa oli aiemmin havaittu että pää on ojennuksessa, eikä nuokkuryhdissä, mutta hoitohenkilökunta vaan kuittasi sen sillä että voi vielä vaihtaa asentoa. Vaikka vauva oli tuossa vaiheessa jo niin alas laskeutunut ettei päätä oikein ultralla vatsan läpi nähnyt. Onneksi mahtui kuitenkin syntymään ilman puuttumista.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä kuopus vaihtoi asentoa lopussa, oli ensin oikeassa tarjonnassa, mutta kun kalvot puhkaistiin 8 cm kohdalla niin kiepahti nenä ylöspäin. Käänsi vielä pään hiukan oikealle päin kun oli jo tosi alhaalla synnytyskanavassa. Oli aika hauskan tuntuinen. :) Kätilö ei ensin meinannut mulle siitä puhua mitään, mutta mä kysyin että käänsikö vielä päätä kun ei sitä voinut olla tuntematta. Tuli siis viistoavosuisessa tarjonnassa. Meillä on molemmat lapset olleet avosuisia. Nyt vähän jännittää miten kolmannen kanssa käy. En kyllä yhtään ihmettele jos myös haluaa tulla avosuisessa tarjonnassa, jotenkin oon jo henkisesti alkanut valmistautumaan siihen. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kuopua teki saman kuin esikoinenkin aikanaan. Pitkä "avautuminen" jossa sydänäänten laskuja muttei edistymistä ja lopulta sektio. Avosuisena kumpikin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun synnytyksestä tuli tosi rankka kokemus, valmiiksi pelkosynnyttäjälle ainakin, kun vauva oli avosuutarjonnassa. Synnytys kesti vuorokauden ja kaikki meni ok puoliväliin asti, kunnes viimeisen sentin avautuminen tyssäsi, epiduraali ei enää toiminut (vaikka sitä siis lisättiin koko ajan) ja helvetilliset kivut alkoivat, ilmeisesti kaikki tuosta väärästä tarjonnasta johtuen. Täysillä ponnistin 1.5 tuntia, kunnes leikattiin eppari ja vedettiin imukupilla, mutta vauva ei irronnut silläkään. Sitten lääkärin naama menikin vakavaksi (itse olin ollut paniikissa jo tuntitolkulla) ja eikun kiireelliseen sektioon. Sektio oli lopulta helpotus, en olisi kestänyt enää kauaa, ja ties mitkä tuhot alapäässä olisivat, jos imukupilla olisi väkisin vielä revitty vauvaa ulos. Naiivisti kuvittelin ehkä kuitenkin, että synnytys menee ihan hyvin, kun eihän pelkosynnyttäjälle voi tulla kamalaa synnytystä, eihän? No toisin kävi. ;)

 

Olen kuitenkin ikionnellinen terveestä ja iki-ihanasta tyttövauvasta :), jolla ei ollut missään vaiheessa hätää ja siitä, ettei hätäsektiota tarvittu, vaan kiireellinen riitti. Mua vaan kauhistuttaa se, etten uskalla enää ikinä yrittää toista lasta, ja olen aina halunnut kaksi. Joku kätilöistä oli sitä mieltä, että väärä tarjonta johtuu lantion mallista, piste. Lääkäri taas piti sitä huonona tuurina, eikä nähnyt mitään estettä uudelle alatiesynnytykselle. Mä en vaan halua joutua siihen tilanteeseen enää ikinä. Sektiohaava ei ole edes ollut niin kipeä, vaan veikkaisin yleisen kolotuksen johtuvan synnytyksestä yleensä. Ponnistusvaihe oli kuitenkin tosi rankka. Toisaalta sektiossakin on riskinsä. Noh, eipä ole ajankohtaista vielä miettiä koko asiaa, mutta olen miettinyt kuitenkin...

Share this post


Link to post
Share on other sites

^

Mä olen epäillyt, että mulla esikoisen virhetarjonta johtui rakenteellisista seikoista, koska minäkin olen syntynyt avosuisena. (Nykyinen neuvolaterkkani sanoi, että joskus lantio voi olla niin "iso", että se altistaisi tarjontavirheille.) Äitini synnytys meni kyllä ihan hyvin - mitä nyt ponnistuvaihe kesti pari tuntia, mutta ilman imukuppia selvittiin. Äidilläni tarjonta ei siis ainakaan ollut kiinni mistään lantion ahtaudesta. Mulla taas synnytys päättyi sektioon, mutta se johtui todennäköisemmin istukan osittaisesta irtoamisesta, mikä taas johti siihen, etten saanut liikkua eikä synnytys edennyt mihinkään (mitä ei myöskään auttanut oma ahdistuneisuus tilanteesta).

 

Mutta kaksi tapausta ei vielä osoita syy-seuraussuhdetta, eli uskon kyllä, että sekä minulla että äidilläni virhetarjonta saattoi olla vain huonoa tuuria ja yksittäistapaus. Pikkusiskoni syntyi normaalisti, joten ehkä minunkin toinen lapseni syntyy ihan normaalisti ilman tarjontavirheitä ja muita hässäköitä. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

^

 

Mä olen myös miettinyt tuota tilavaa lantiota, sillä loppuraskauskin oli tosi helppo! Mulla ei ollut mitään liitoskipuja eikä vauva painanut mihinkään, ja jossain vaiheessa ainakin neuvolan terkka epäili mulla olevan lantiossa hyvin tilaa, mitä piti siis positiivisena asiana kaiketi. Tässä mielessä se ei kuitenkaan ollut sitä, jos siitä oli kyse. Lisäksi mua hirvittää se yleensä, että miksi vauva ei mahtunut ulos. Pää oli 36 cm ja asento siis väärä, eli todella ison päänhän sieltä olisi pitänyt mahtua ulos, kun avosuutarjonta tuo lääkärin mukaan muutaman sentin lisää ympärykseen synnyttäessä. Mutta jotkut kuulemma mahtuvat. Entäs jos mulla ei mahdu vauva ulos normaalitarjonnassakaan? Miksi se jumitti siihen kohtaan kuin jumitti? Entäs jos yrittäisin vielä synnyttää alakautta, niin mitä tapahtuu epparikohdassa, kun siitä ei ole kuitenkaan koskaan tullut vauvaa ulos? Vuorokauden alatiesynnytys siis avasi paikkoja tietysti siihen asti, että vauvan hiukset näkyivät jo ja imukuppi saatiin asennettua, mutta siitä eteenpäinhän paikat ovat luontaisesti venymättä, mitä nyt leikelty eppari ihan turhaan... Täytyy kyllä kysellä näitä juttuja vielä joltain lääkäriltä.

 

Moni kätilö ja neuvolan terkka oli kyllä sitä mieltä, että seuraavan kanssa suoraan sektioon vaan. Lääkäri tietenkään ei... tosin hänkin jo kallistui lantion magneettikuvauksen kannalle mahd. seuraavan raskauden kohdalla, mutta kertooko sekään mitään oikeasti siitä, mahtuuko vauva pihalle vai ei...? Ilmeisesti tällaiset synnytykset eivät ole kuitenkaan kovin yleisiä, sillä aika moni mua äitipolilla hoitanut kätilö/ terveydenhoitaja oli aika järkyttyneitäkin mun synnytyksestä. Neuvolan terkka ei ollut vissiin törmännyt vastaavaan edes aiemmin, mikä hämmästyttää. Positiivista ponnistusvaiheessa oli kuitenkin se, että osasin ponnistaa tosi hyvin, tietysti se kipu auttoi, kun ponnistamalla sai sitä järkyttävää supistuskipua pois. Toisaalta koko ajan sattui ihan helvetisti, kun supistusten välillä vatsalihakset tms. kramppasivat vielä jotenkin. Että jos kaikki olisi mennyt normaalisti vielä alun 12 tunnin avautumisvaiheen jälkeen ja epiduraalin jälkeen olisi alkanut ponnistusvaihe suoraan ja normaalisti ja vauva tullut normaalisti ulos, pitäisin synnytystä ihan hyvänä kokemuksena. Ihan itseterapiana kirjoittelen näitä tähän ketjuun, vaikka eihän kukaan tietenkään osaa vastata, miten seuraava synnytys voisi mennä. ;)

 

Mä muuten inhoan nyt sanontaa "kaikki ne ovat sieltä ulos tulleet, kukaan ei ole sisään jäänyt". Just joo. Ei ehkä jää länsimaissa, mutta aivan varmasti jää siellä, missä ei sairaaloita ole ja täälläkin saunasynnytysten aikoihin! Kysyinkin sitä lääkäriltä, että olisiko vauva 150 vuotta sitten tullut kuitenkin jossain vaiheessa ulos vai ei, eikä hän osannut vastata. Epäili, että ei, ja ainakin oltaisiin kuoltu varmaan molemmat tulehdukseen/vauva hapenpuuteeseen, jos olisi. Synnytys on kyllä brutaalia hommaa, jos kaikki ei mene kuten kuuluisi mennä uuden elämän syntyessä! :( Olen niin kiitollinen siitä, että sain synnyttää sairaalassa osaavissa käsissä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Muistan sut tuolta synnytyspelko-keskustelusta. Tosi harmi että synnytys ei mennyt helpoimman kautta sulla, eikä varmaankaan auttanut sypen kans :( Toipumisia :lipsrsealed:

Share this post


Link to post
Share on other sites

^

 

Juu, siellä kirjoiteltiin. :) Kiitos tsempistä! <3 :)

 

Ei tosiaan auttanut synnytyspelkoon, paitsi muuttamalla sen synnytyspakokauhuksi. :( Ihan oikeasti luulen, etten siihen hommaan enää ikinä ryhdy, alateitse ainakaan. Todennäköisesti saisin kuitenkin suunnitellun sektion vähän helpommalla tämän kokemuksen jäljiltä, tai en tiedä. Musta itse asiassa tuntuu, että suurin osa näistä jäljellä olevista kivuista johtuu juurikin synnytyksen alatieosuudesta. Peräpukamat tuli ponnistaessa, epparia kiristää/painaa oudosti ja vessassakäynti on haasteellista, samoin häpyluuta särkee ihan huolella. Sen sijaan sektiohaava on siisti kuin mikä ja todella nätisti ommeltu! Sain myös tulehduksen kuulemma jo alatiesynnytyksen aikana, ja olin sitten antibioottitipassa plus jossain vaiheessa synnytystä menetin verta niin, että hB laski 77:ään, ja sain rautaa suoraan suoneen. Mua kyllä huolestuttaa kohdun tilanne myös sikäli mahdollista tulevaa raskautta ajatellen, että leikkauksen yhteydessä kuulin lääkärin puhuvan jotain repeämästä, kun vauva piti vetää synnytyskanavasta ulos... Myöhemmin siitä ei ollut puhetta ja olin sen verran pöllyssä koko vuodeosastolla oloajan, etten tajunnut kysyä... Täytyy jälkitarkastuksen yhteydessä viimeistään ottaa asia puheeksi.

 

Vuodeosastoaika jäi kuitenkin mieleen positiivisena. Saatiin perhehuone, hoitajilla ei ollut kiire ja apua sai aina, plus tosiaan sitä sympatiaa roppakaupalla alussa. Imetyskin lähti sujumaan heti tosi hyvin, eikä ole sattunut yhtään rintakumin kanssa, mistä olen aivan hämmästynyt, kun olin varautunut sen suhteen suuriin vaikeuksiin. Ehkä mulla oli liian helppo raskaaksi tuleminen, raskausaika ja vielä imetyksenkin alku, niin jonkun asian täytyi sitten mennä kunnolla persiilleen. :D Vaikka olisi se synnytyskin voinut huonommin mennä, hätäsektio ja vauvalle tulla ongelmia, esimerkiksi. Tai se, että vauva olisi irronnut väkisin imukupilla ja itse olisin revennyt massiivisesti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on molemmat lapset olleet avosuisia. Nyt vähän jännittää miten kolmannen kanssa käy. En kyllä yhtään ihmettele jos myös haluaa tulla avosuisessa tarjonnassa, jotenkin oon jo henkisesti alkanut valmistautumaan siihen. :)

 

Kommentoin tähän aiempaan kommenttiini. Kolmonen tuli ihan normi takaraivotarjonnassa, jo olipa kyllä helppo synnytys edellisiin verrattuna. :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hei kiitos tästä, kahden avosuisen jälkeen on siis toivoa helpommasta synnytyksestä! :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse olen 3 synnyttänyt joista 2 (esikoinen ja kuopus) ovat olleet avosuu-tarjonnassa, keskimmäinen lapsi saatiin kääntymään ennen ponnistusta (olin polvillani niin kauan että kääntyi), oli siis myös ensin tulossa avosuussa. Ja hyvä että kääntyi, ei olisi mahtunut syntymään kun paino oli kertynyt hurjat 5445g (py 38cm). Esikoisen synnytyksessä (3710g py 35cm) ei ollut erityisempiä hankaluuksia tai ainakaan mitään tarjonnasta johtuvaa. Eppari leikattiin silloin vaikken usko että olisi todellisuudessa tarvinnut. Kuopus (4650g, py 36cm) syntyi iso mustelma päässä, muuten synnytys meni hyvin eikä tullut kuin yksi tikin vaatima repeämä eppariin. Kivulias ponnistus kyllä oli.

 

Ja tosiaan, luin täältä keskusteluista että erittäin tilava lantio voi saada vauvan syntymään virhetarjonnassa? Minulla vauvat viihtyneet kaikki synnytykseen asti mahassa oikealla puolella "kyljellään" eli kasvot minun vasempaan kylkeä kohti. Lääkärit kehuneet että minulla unelma lantio synnyttäjälle, kun sieltä se 5,5 kiloakin puski läpi :girl_haha:

Edited by Mannu

Share this post


Link to post
Share on other sites

Okei, eli on sittenkin tavallista, että jos eka on tullut avosuutarjonnassa niin toinenkin tulee? Kääks. Ei sillä, että olisin raskaana, mut panikoin jo etukäteen... :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla eka synty avosyisesaa ja toka oli tulossa myös samassa asennossa mutta muistin ohjeen et mahdollisimman paljon pystyssä.No syntyi sitten onneks normi tarjonnassa oli pyörähtäny synnytyksessä oikein.mulla o tosi tilava lantio joka altistaa avotarjonnalle koska vauvat ei ees kiinnity.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla esikoinen tuli avosuisena ja ponnistus kesti noin 1h40min mutta toinen tuli ihan normaalisti raivotarjonnassa 7 minuutin ponnistamisella.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ensimmäinen oli tulossa avosuutarjonnassa (hidasti synnytystä), mutta pyörähti onneksi ennen. Toinen oli raivotarjonnassa, ja synnytys meni paljon nopeammin. 

 

Minulla on kummatkin synnytykset käynnistetty (ensimmäinen syntyi viikolla 40+1 ja toinen 41+1). Onko kenelläkään tietoa, onko tällä vaikutusta mahdolliseen virheasentoon? 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällähän oli tällainenkin ketju, kerronpa oman tarinani. Mulla käynnistettiin synnytys yliaikaisena viikoilla 41+5. Käynnistyspäivän aamuna ennen ballongin laittoa lääkäri ultrasi ja totesi, että vauva on kasvot mahaani päin, tämä oltiin todettu jo parissa edellisessä kontrolliultrassa. Kiva kuulla synnytyspelkoisena, että esikoinen on tulossa mahdollisessa virheasennossa. Kalvot puhkaistiin noin kello 18:30 ja tuntia myöhemmin siirryin salin puolelle. Siellä sitten vierähtikin tovi, noin 12 tuntia. Jossain vaiheessa juttelin kätilön kanssa vauvan tarjonnasta ja kerroin, että olivat ultratessa todenneet vauvan olevan kasvot mun mahaa päin. Synnytys oli kestänyt jo pitkään ja vauvan sykkeet huitelivat jossain 160 tienoilla, joten pyysivät lääkäriä mittaamaan happiarvot. Lääkäri myös tarkasti tarjonnan ja vahvisti, että avosuisesti tämä olisi tulossa. Siinä vaiheessa jo valittelin ponnistamisen tarvetta ja pian sainkin jo luvan ponnistaa. Tässä vaiheessa yökätilön vuoro vaihtui (opiskelija jäi loppuun asti) ja uusi kätilö tuli avustamaan synnytyksessä. Aktiivista ponnistusta kesti noin puoli tuntia. Synnytyksen jälkeen tämä uusi kätilö kyseli opiskelijalta, kun oli kuullut toki puhetta, että vauva oli avosuisessa tarjonnassa. Totesi, että nätisti poika tuli ulos takaraivo edellä.

 

Eli se on mahdollista, että vauva kääntyy vielä myöhäisessä vaiheessa, näin mulle kävi. Sitä en kuitenkaan tiedä, että oliko pitkä avautumisvaihe (3 sentissä varmaan sen 7 tuntia tuosta 12 tunnista mitä salissa vietin) seurausta käynnistyksestä, ensimmäisestä synnytyksestä, virhetarjonnasta vai noista kaikista yhteensä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now