Kenelle kerrotte yrityksestä?

[Guest -InLove-]

Äidilleni ja kavereilleni...

[marabello89]

Lähimmille ystäville ajateltiin kertoa, ja voi olla, että miehen äidille kerrotaan myös.

[H.H]

Tää on mielenkiintoinen kysymys. Epäilen, että meillä yritys tullaan pitämään aika salassa. Raskautuminen pian ei ole kovin todennäköistä (PCO ja endo), joten "ei viitti nuolasta ennen kun tipahtaa". Ystävät tietävät kyllä, että lapsista haaveillaan ja aika avoimesti sanon, että toivottavasti meillekin lähivuosina tulee. Äidille tosin varon vihjaamasta puolella sanallakaan, siitähän se riemu vasta repeäisi kun juuri oli lähettämässä meitä Kreikkaan lomalle kun "sitten kun se haikara ilmestyy niin ette varmaan hetkeen pääse lomalle". Aa niin ja eilen sanoi, että ensi kesänä se vauva on vielä niin pieni, ettei ole kun päivähoidossa heillä joten ens kesän iskä kerkee viä bongailla lintuja aamuöisin. Joten jostain kumman syystä äitille ei sanota mitään tai meillä olis lastenvaatteet ostettuna seuraavaks kolmeks vuodeks ennen kun on ekassa ultrassa käyty.

[Alppis]

Lähimmille ihmisille oon kertonu haaveista ja yrityksestä...mut jos joskus tuun raskaaksi niin en tiedä kuinka hyvin maltan pitää sitä omana tietonani päivääkään.

[Tinley]

Olen kertonut tästä nyt vain yhdelle samassa tilanteessa olevalle kaverille, mutta ehkä olisi syytä infota myös parasta ystävää Hän on ollut elämässäni mukana jo kaksikymmentä vuotta, eikä meidän välillä ole ennenkään ollut salaisuuksia. Asumme vain nykyään niin kaukana toisistamme, että näemme vain kerran-pari vuodessa ja puhelimessa juttelukin on ehkä kuukausittaista. Olisi helppo pitää yhteyttä näin netin välityksellä (kuten ensin mainitun kaverin kanssa) vaikka päivittäin, mutta kaikki eivät tykkää chattailla. Eivätkä käy tällaisilla foorumeilla

[Mumpsi]

Minä kerroin kahdelle parhaalle ystävälleni, mies ei kenellekään. Tänään tuli testiin kaksi viivaa ja nyt mietityttää haluanko vielä kertoa uutista näille ystäville, jotka yrityksestäkin tiesivät. Musta oli kiva, kun yrityksestä sai jutella muidenkin kuin oman miehen kanssa, vaikka asiasta avoimesti toki kahdestaankin keskusteltiin.

[sylvi-neiti]

Miehen kaveri tietää, muille ei taideta kertoakaan.

[katya]

Minä olen kertonut parille ystävälle, jotka eivät ole edes niitä lähimpiä. Mutta toisen epäilin olevan aikalailla samassa tilanteessa (ja olikin) ja siksi kerroin niin päästiin juttelemaan aiheesta. Toinen on paras kaverini töissä, ja ollut monessa muussa jutussa tärkeä tukihenkilö. Suhtaudun asiaan siten, että voisin kertoa melkein kenelle tahansa kavereille tai sukulaisille mikäli asia tuntuisi sopivan luontevasti jonkun keskustelun väliin, tai jos joku suoraan kysyisi. Mutta en koe mitään tarvetta mennä "tiedottamaan" tästä itse kenellekään oma-aloitteisesti.

[Prickly]

Luultavasti emme asiasta suuresti huutele. Emme halua paineita, painostusta tai edes tiedusteluja siitä miten juttu etenee. Varsinkin kun varsinaista yritystä ei oikeastaan edes ole, vaan paremminkin yritys on "tulee jos tulee".

[Elvira]

Ajattelin pitää asian melko pitkälle omana tietonamme, mutta kahdelle läheiselle ystävälle olen kertonut. Toinen on itsekin tuore äiti, joten oli aika luonnollista puhua ko asiasta. Ja luulen ettei se mieskään osaa asiaa ihan vaan itsellään pitää, joten kyllä ainakin miehen veli tietää, ja jotkut kaverit varmaan arvaileekin.

[ginger_kitten]

Oon kertonu kolmelle hyvälle ystävälle, että EHKÄ aletaan tässä syksyllä miehen kanssa yrittää raskautta sopivan epämääräistä, ja varsinkin kun kavereita en näe kuin harvoin niin ei tarvii pelätä että joku kyttäis mahaa koko ajan. Tietty voi olla että sitten tavattaessa tulee uteluja vähän kautta rantain tai suorempaankin.

 

Onneksi mun maha on aina ollut aika pömppö, niin monikaan ei välttämättä hoksaa, vaikka mulla oiskin pullat uunissa. Ja onneksi sukulaiset ei oo vielä törkeillyt kauheasti, mitä nyt jotkut kaukaisemmat sukulaiset, jotka odotti että heti häiden jälkeen tapahtuu jotain (häät oli vuosi sitten).

[LR6]

Haluan pitää asian omana tietonamme. Emme halua paineita tai uteluita asiasta. Varsinaista yritystä ei siis edes ole vaan tulee jos tulee.

[Guest Giuliana]

Onneksi maltoin olla kertomatta kenellekään! Kun ei vieläkään mitään tulosta synny. Nyt harmittaisi, jos joku tietäisi yrityksestä. Enkä aio koskaan kertoa, jos tästä ei mitään tule. Se vaihtoehto näyttää yhä todennäköisemmältä.

[Muumineiti]

Mieheni on sellainen tyyppi, että kertoo varmasti kaikille jotka kysyvät, kunhan yritys alkaa... Itse haluaisin pitää asian vain meidän tiedossa, ennen kuin ollaan raskaana. Pelottaa lapsettomuus, varsinkin kun meihin parina kohdistuu paljon (hyväntahtoisia) vauvantekopaineita...

[emily]

Ihan vain parhaat ystävät tietävät.

[urppis]

Minä olen kertonut yhdelle ystävälle, enkä usko että useammalle kerron ettei tule sitten kovempia paineita selitellä jos kestääkin pitempään. Vielä pitää päättää mitä miehen kanssa vastaillaan niihin vanhempiemme "no koskas teille tulee niitä lapsia" uteluihin. Ne kun on nyt päässyt niin vauvahöyryihin minun ja miehen sisarusten ansiosta.. Onneksi asutaan etäämpänä niin sitä ei tarvi kovin usein kuunnella.

[Paws]

Aika monella kaverilla ja sukulaisella on ainakin epämääräinen käsitys asiasta. Mä en kovin osaa salailla kun asia pyörii mielessä jatkuvasti... ja ehkä mulla on poikkeuksellisen hienotunteinen tuttavapiiri, ei varmasti kukaan ryhdy tenttaamaan että missä se vauva viipyy. Kai nyt suunnilleen kaikki tietää, että raskautumisessa voi kestää ja se voi olla kipeä asia.

[Alyssa]

Mies ei oo kertonu kellekään "omillensa", mä paljastin siskolleni ja parhaalle ystävälleni sekä mun vanhemmille. En vaan voinu olla kertomatta, koska tätä on ootettu niin kauan että aletaan tosissaan yrittämään! Mut nyt taas toisaalta tuntuu, et ois pitäny vaan pitää salassa kaikilta, koska ei jaksais yhtään vastailla kaikenmaailman kysymyksiin, esim. mites ne vauvantekopuuhat sujuu? tai jokos te ootte raskaana? Mutta näin meillä... toivotaan et jonain päivänä voidaan vastata kysyjille, et OLLAAN! aaaaa... tuu jo se päivä!!!

[Minni82]

Oon vähän loppasuu, joten oon kertonut muutamalle kaverille, siskolla ja äitille. Mies ei ole tietääkseni kertonut kenellekkään. Anopille tulkoot yllätyksenä sitten, jos jotain kerrottavaa on.

[Ansi]

Me ei olla kerrottu kenellekään läheiselle ihan vaan sen takia, että suku on odottanut jo vuosia, milloin meille ns. tulee lapsia. Jos jo nyt on ollut niin valtavaa hysteriaa asian suhteen, en edes halua tietää, mitä sitten tapahtuisi, jos me kerrottais, että no niin, nyt on lapsi tilauksessa tai jos tulisin raskaaksi... Vaikka itsekseni toki hehkuttelen ja hykertelen ja toivon, että lapsi joskus tulisi. (Oon tosin maininnut asiasta fysioterapeutilleni, koska hänelle tulee puhuttua tosi paljon kaikesta mahdollisesta, joten olen päässyt jollekin sanomaan!) Me ollaan aika hyviä salaamaan meitä koskevia asioita, joten tänkään "salaaminen" ei ole mikään ongelma. Tosin luulen, että ainakin äitini epäilee, että me yritetään lasta, vaikka ei ole mitään sanonut... Kai se ymmärtää, että mä tiedän olevani jo "aika vanha" ja että tiedän, että pitäisi kohta alkaa yrittämään, jos on yrittääkseen. Toisaalta voishan se hieman vähentää "stressiä", jos kertois avoimesti, että yritys on päällä.

[Unelmoija]

Siskoni tietää ja sillai parhaille kavereille ollaan sanottu jos ovat kysyneet toisen lapsen TEOSTA, et ei niitä niin vaan tehdä. Eli en osaa puhua asiasta suoraan muille kuin siskolleni.

[Pikkuinen haaveissa]

Olen kertonut äidilleni ja siskolleni, sillä tiesin jo etukäteen, etteivät he ala "hössäämään" asiasta vaan ovat tukenani tarvittaessa. Miehen äidille ei ole kerrottu, sillä hän alkaisi takuulla "odottaa" lasta ja kysellä että joko joko... toivottavasti pian tulee plussa ja pääsen kertomaan ilouutisia kaikille!

[Chilli]

Jos nyt plussaan viikon päästä, niin en ole kertonut sit kenellekään (miehen lisäksi...) Tai no, yksi tavallaan tietää. On luullut meidän yrittävän jo pidempään ja henk.koht. tähän tyyppiin liittyvistä syistä en ole korjannut asiaa. Antaa luulla vaan, ei maksa vaivaa niin paljon, että alkaisi korjata, paitsi sit, jos taas lääkäri kieltää yrittämisen. Sitten on pakko sanoa, kun en jaksa kuunnella sitä tsemppausta ja kyselyä, jos ei saa edes yrittää. (Yrittihän se lääkäri itse asiassa nytkin kieltää yrittämisen, mutta oli kyllä oikein kannustava ja ihana, kun sanoin, että tässä nyt saattaa olla jo semmoinen tilanne, että olisikin raskaana.)

 

Mutta jos yritys vielä jatkuu tän jälkeen, niin sitten en jaksa varmaankaan kauheasti enää pitää päätäni kiinni, vaan saatan noille kahdelle läheiselle ystävälle kertoa, miksi aina jännää ja tärrää, panikoi, itkee ja nauraa yhtäaikaa joka kuussa kaksi viikkoa...

[Nurtsi]

Me emme ole kertoneet varsinaisen yrityksen aloittamisesta kenellekään. Ainoastaan muutamalla ystävällä saattaa olla epämääräinen käsitys asiasta, sillä keskustelimme taannoin lasten 'hankinnasta' noin yleisesti.

[Chilli]

Just niin. Just kun ehdin tänään tuohon kirjoittaa, etten kerro tällä kertaa kellekään, niin tänään ystävä kysyi suoraan, tuleeko meille vauva, niin piti sanoa, että en ole ihan varma vielä, että viikon päästä olen viisaampi tässä asiassa. No kun hän ihmetteli, miksi en syö yhtä tiettyä lääkettä, vaikka sille olisi enemmän kuin tarvetta ja mä en sit oikein osannut muuta kuin kiemurrella, niin hän kysyi sitten suoraan...