Salama

Kenelle kerrotte yrityksestä?

1023 posts in this topic

Monillahan on tapana pitää raskaus omana tietonaan aivan alkuvaiheessa, siitä on keskusteluakin tuolla odotuspuolella. Mutta tästä en ainakaan äkkiseltään huomannut omaa aihettaan. Eli kuinka avoimesti olette puhuneet lapsen yrittämisestä muille, oletteko kertoneet esim. samoille joille kertoisitte heti raskaudestakin, vai kaikille jotka kysyy?

 

Mua askarruttaa tämä sen takia, että meidän lapsisuunnitelmista on kyselty pitkään jo ennen yrittämistä (aika törkeäänkin tyyliin, vieraatkin ihmiset jotka ei voi tietää vaikka oltaisiin yritetty jo vuosia), ja niihin ei olla kommentoitu oikein juuta eikä jaata. Nyt kun oikeasti yritetään, en oikein tiedä kenelle kertoisi ja mitä. Kahdelle kaveripariskunnalle ollaan kerrottu, molemmat hyviä ystäviä joilla aihe itselläkin ainakin jossain määrin ajankohtainen, ja kun asia on tullut luonnostaan esille ei ole sitä salailtukaan. Myös siskoni tietää, mutta omille vanhemmille ei olla kerrottu, vaikka tiedän että olisivat varmaan ihan täpinöissään siitäkin tiedosta (ja ehkä juuri siksi ei halutakaan kertoa...). Nyt jouduin kuitenkin paljastamaan anopille ja miehen siskolle, kun anoppi alkoi taas asiaa voivottelemaan, hermo ei enää kestänyt kuunnella (huoh <_< ). Nyt vaan tuntuu siltä, että tasapuolisuuden nimissä pitäisi kertoa omille vanhemmillenikin, mutta heidän kanssaan asia ei välttämättä tule mitenkään luonnostaan esiin, koska eivät juuri kysele yksityisasioistamme. Ja toisaalta en haluaisi heitä turhaan stressata tai herättää toiveita, jos raskautumisessa kestää vielä kauankin. Ja olisipahan raskaus sitten isompi yllätys... B) Pelkään vaan että anoppi möläyttää asian heille ensin, vaikka nimenomaan kielsin...

Edited by Salama

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hyvän aiheen oot ottanut esiin, Salama!

 

Muakin on mietityttänyt, että missä vaiheessa kerrotaan yrityksestä ja kenelle. Tähän mennessä parhaat ystävät tietää, samoin miehen veli. Ja musta tuntuu, että omat vanhemmat arvailee, että ainakin kuume on kova, elleivät sitten jo osaa epäillä yritystäkin. ;) Nyt menossa yk5, ja jos vielä kauan menee ennenkuin plussataan, niin olisi kyllä ihanaa kertoa myös omille vanhemmille, ainakin äidille, koska sitten voisi vertailla kokemuksia. Muakin kuulemma tehtiin melkein vuosi.

 

Pari uteliasta mummukkaa on ihan suoraan kysynyt, että koskas nuorelle parille tulee lapsia. Tutuille on ihan kivakin vastailla vauvakuumetta koskeviin kysymyksiin, mut vieraampien kysymykset kyllä tulee liian tunkeilevan tuntuisesti.

 

Onneksi on tää foorumi, niin saa tosi henk.koht. asioistakin vuodattaa samassa veneessä olevien kanssa! :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä mennään ehkä vähän asenteella "kel onni on, se onnen kätkeköön"... Multa on kyllästymiseen asti kysytty "Ootko raskaana" viimeisen neljän vuoden ajan, jonka seurauksena mulle on tullut hirveän iso kynnys keskustella asiasta yhtään kenenkään kanssa.

 

Yrityskuviot tuntuivat tuossa alkusyksystä tosi ahdistavilta, jolloin mies sai vakuutettua mut, että kannattaa jonkun ystävän kanssa asiasta jutella. Aikani pähkäiltyä rohkaistuin kertomaan asiasta yhdelle ihanalle, hyvälle ystävälle, ja sen jälkeen olotila on kuin ollutkin seesteisempi :) Gynelle ja ravitsemusterapeutille olen asiasta kertonut myös.

 

Mietinnässä on, että juttelisin asiasta myös yhden toisen ystävän kanssa. Hän on itse avoimesti kertonut tilanteestaan (raskautuminen ei välttämättä ole kovin helppoa), ja jos meillä joskus tärppäisi, haluaisin tarjota "pehmeän laskun" asiaan. Itse kun jossakin välissä ehdin jo kuunnella kovinkin katkerana muiden vauvauutisia...

 

Muille ei ole tarkoitus kertoa yrityksestä, ja mahdollisesta plussastakin olen varmaan hipihiljaa jonkin aikaa... Perheessä kun on myös rakkaita hössöttäjiä... :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on vain muutama läheinen ystävä, ja niille oon kertonu. Niin ja yksi duunikaveri tietää.. Lisäksi miehen kaveri sai vahingossa tietää, kun näki ovistestipaketin vessassa.. :D En halua kertoa vanhemmille, on tarpeeksi rankkaa jo jos joskus pitää kertoa olevansa raskaana.

 

Olen tosi huono valehtelemaan, joten jos olisin raskaana ja joku asiasta kysyisi niin ei varmana menisi kieltämiset läpi.. :D Mun naamasta näkee heti, oon niin surkee narraaja.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Mä oon myös huono valehtelija ja silläkös yritys on parille kaverille paljastunutkin puolivahingossa. Sitten ihan oikeasti olen kertonut kahdelle läheisimmälle ystävälle. Miehen mielestä ei pidä kertoa kenellekään, ennen kuin vauva on jo varmasti tulossa. Siispä en ole kertonut miehelle, että pari kaveria tästä tietää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Muutamalle ystävälle olen kertonut, pari heistä yrittää itsekin tällä hetkellä.

Äiti nyt automaattisesti luuli, että yritys alkaa samantien häiden jälkeen joten se vähän niinkun tietää :D Tosin äidille en nyt jostain kumman syystä en puhu kuitenkaan mitään oviksista ja pupuiluista, puhun asiasta vastan sitten kun on jotain kerrottavaa :lol:

 

Eniten ahdistaa kun automaattisesti kaikki luulevat että häiden jälkeen pamahdetaan paksuksi. Työkaverit ovat välillä vihjailleet. Vielä enemmän ehkä ahdistaa jos/kun pitää tulevaisuudessa miehen perheelle ja suvulle kertoa raskautumisesta, heiltä salaisin sen ehkä ikuisesti :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä oon kertonut vaan yhdelle hyvälle ystävälle, että olen jättänyt pillerit pois. Heillä on kolmoselle annettu lupa tulla, joten on joku kokenut kenen kanssa voi jutella näistä asioista. Miehen kanssa sovittiin, että ei paljasteta yritystä, kun ikää jo on (34v.) sekä pitkä pillerihistoria niin ei tiedä kauanko menee ja onnistuuko koskaan. Jäin kyllä kiinni pikkuveljelle, kun se näki mun ostavan vauvanvaatteita (pakko ollu hamstrata "muutama" kun ne on niiiiin suloisia :rolleyes: ). Ei se kyllä puhunu mulle mitään enkä mäkään sanonu mitään, mut varmaan osas laskee 1+1 :lol: Toivottavasti ei nyt luule, että oon jo pieniin päin...

Share this post


Link to post
Share on other sites

En ajatellut kertoa oikeastaan kenellekään. Jos yritys pitkittyy, niin sitten aion kertoa läheisimmille ystävilleni, joita näen aika harvoin. Luulen, että näistä asioista on mukava puhua jonkun muunkin kuin miehen kanssa, varsinkin jos raskautuminen ei suju nopeasti, jolloin asiaa ehtii pyöritellä päässä liiankin kanssa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ja tännehän mä oon jo sepustellu moneen paikkaan vaikka mitä :lol: Täällä on hyvä jakaa kokemuksia muiden kanssa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä möläytin vahingossa siskolle. Tarkoitu oli ettei kerrota kenellekään. Tai ei ole mitään tietoisesti yhdessä päätetty, se vaan tuntui itsestään selvältä. Ainakin vielä. Noh, vahinko on jo tapahtunut ja tuskin uutinen mikään yllätys oli...

Share this post


Link to post
Share on other sites

^^nojoo, täällä tietää "kaikki". :lol:

 

Mutta noin muuten tietää muutama hyvä ystävä, ja periaatteessa äiti (,iskä?) ja siskot. Näille jälkimmäisille en nyt varsinaisesti ole yrittämisestä kertonut, mutta olen jossain yhteydessä voinut sanoa tyyliin "jos nyt sattuisin vaikka raskaaksi tulemaan", joten periaatteessa siis tietävät että pikkukakkonen olis niinku tervetullut jo tänne... :rolleyes:

 

Musta on ihan kiva, että voi asiasta puhua jonkun muunkin kun miehen kanssa. Täällä tää puhuminen on tietty kaikista helpointa kun on niin paljon "vertaistukea" mutta ihan niinku irl-kavereidenkin kanssa on mukava jutella tästä. No, pupuiluista nyt vähemmän juttelen, parhaan kaverin kanssa vaan ja senkin kanssa lähinnä viesteissä kun asuu toisessa maassa. ;)

 

muoks. nuoli lisää

Edited by _Lara_

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meistä kyll paistoi jo kauas että meille tulee vauva :lol: Varmaan viikko plussauksesta maha turpos ku ilmapallo kun hormonit keräs kaiken ylimääräisen nesteen ja koulukaverit arvelivat kun tupakoiminen loppui kuin seinään. Vatsaa oli vaikea peittää ja kasvoista hehku onni niin että melkein pimeässäkin näkyi joten emme alkaneet salailemaankaan :lol:

 

Raskaus valitettavasti päättyi keskenmenoon, mutta en yhtään kadu että kerroimme raskaudesta ennakkoon. Mikäli ensi kerralla vatsa ei pyöristy heti kuin olis viidennellä kuulla, niin ehkä maltamme olla kertomatta. Toisaalta, mitä sitä turhaan onnea peittelemään jos se taas hehkuu ku hehkulamppu poskista ja olemuksesta :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuli tuosta _Laran_ kirjoituksesta mieleen, että mun mielestä olis kyllä oikeastaan ihan kiva, että voitaisiin kertoa yrityksestä esim. molempien perheille. Kyllä musta olis ihan mukavaa jakaa vaikka äidin kanssa näitä kaikenlaisia ajatuksia ja kuulla kokemuksia. Vähän ehkä sellaista yhteisöllisyyttä enemmän tähänkin asiaan, että asiat jaetaan ja toisia tuetaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiva että on tullut näin paljon kommentteja, hyvä tosiaan että on tällainen paikka jossa voi aiheesta avautua! :) ^ Hyvä pointti tuo Mollyn mainitsema yhteisöllisyys, taitaa olla aika suomalaisille tyypillistä ajattelua, että jokainen pitäköön huolen omista asioistaan, ja kuten Hihkukin tuolla ylempänä mainitsi, "kel onni on, se onnen kätkeköön". Olenkin alkanut miettiä, että asia olisi kiva kertoa vanhemmille, koska luulen että se voisi lähentää paljonkin. Siis ihan hyvät välit on kyllä, mutta kovin helposti ei tule henkilökohtaisista asioista puhuttua, ja ovat visusti varoneet vauva-asioista puhumista, koska olen jossain vaiheessa ollut aika negatiivinenkin asiaa kohtaan. Tiedän että kuitenkin toivovat kovasti lapsenlapsia.

 

Meillä mies haluaisi olla asiassa paljon avoimempi kuin minä, eli on sitä mieltä että ehdottomasti pitää kertoa munkin vanhemmille, varsinkin nyt kun hänenkin äitinsä tietää. Ja on kyllä totta, että vanhempani voisivat loukkaantua, jos aikojen päästä selviää, että anoppi on tiennyt yrityksestä jo kauan...

 

Mies haluaisi kertoa myös raskaudesta heti ainakin vanhemmille, itse taas olen ajatellut että asian voisi vähän aikaa pitää omana tietona, kun kuitenkin keskenmenon riski on alussa vielä suuri. Mutta toisaalta jos yritystä kestää kauan, ja ehtii tulla vaikka useampikin keskenmeno ennen onnistumista (yksi kemiallinen raskaus on ilmeisesti ollut jo), niin voisin kuvitella että läheisille tulee aika "ulkopuolinen" olo, jos saavat kuulla kaikesta vasta jälkeenpäin.

 

Itsekin alan siis kallistua avoimuuden puolelle, onhan tämä kuitenkin sen verran tärkeä osa omaa elämää, että miksi sitä pitäisi salailla ainakaan lähimmiltä ihmisiltä. Lapsettomille kavereille ei olla ajateltu kertoa, koska ei haluta turhaan järkyttää... ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Joo Salama tota mäkin ajattelin sun tapauksessa, et sun äidistä voi tuntua pahalta jos saa sitten kuulla että anoppi on tiennyt jo kauan. Ja toisaalta se, jos keskenmeno tulee niin todennäköisesti ne joilla raskaudesta on kertonut voivat myös tukea surussa ja lohduttaa, eikä sitä tarvitse vain miehen kanssa kaksin surra.

 

Mutta me ollaan toki yksilöitä ja toisille sopii kertominen, toisille "salaaminen". :)

 

muoks. en mä toisaalta kyllä ihan kaikille "kailottamista" ymmärrä. Siis tarkoitan, että lähes tuntemattomillekin kerrotaan heti. Täällä meidän kylällä yksi äiti kun kertoi tosiaan baarilla kaikille ja nyt sitten ihmetellään kun ei vatsa kasvakaan. Ilmeisesti siis km tuli. Tai jotain.. :huh:

Edited by _Lara_

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä olen kertonut meidän yrityksestä kahdelle läheisimmälle ystävälleni. Toinen on tiennyt vauvahaaveistani jo pitkään ja otti yritykseen siirtymisen aika kevyesti, kun taas toiselle yritys tuli ihan yllätyksenä ja tyttö parka oli ihan shokissa kun kerroin, mitä kaikkea meillä jo on vauvalle ja miten todellinen ja mietitty juttu tämä onkaan. Liikuttui vaan suunnilleen kyyneliin asti ja oikeasti ymmärsi miten suuri ja ihana asia tämä on! ^_^

 

Tämän jälkimmäisen tytön kanssa tätä on jotenkin ihanampi hypettää, ja minusta tuntuu, että hän jotenkin näkee paremmin, mitä tämä kaikki merkitsee minulle ja on itsekin jotenkin otettu, kun "tähän meidän piiriin" toivotaan vauvaa. Tuolla toisella ystävälläni on jo itsellään lapsi, jota ei oikeastaan tarvinnut yrittää kertaakaan, joten en osaa oikein sanoa miten hyvin hän ymmärtää tätä meidän projektia, Toivomista, perhe-elämään sitoutumista ja kaikkea tätä henkistä ja materiaalista valmistautumista, sekä menkkojen alkamisen tuomaa pettymystä.

 

Mies kyllä arvaa, että tuo vauvahaaveistakin tiennyt ystäväni tietää yrityksestä, mutta tuon toisen tytön tietämisestä en ole virallisesti kertonut hänelle. Periaatteessa meillä on tarkoituksena pitää tästä matalaa profiilia, mutta noiden kahden verran tässä saa luvan olla varaa joustoon; pitäähän minun pystyä ystävälle purkamaan huoliani muistakin asioista, niin kyllä lapsettomuuspelko ja tulevaisuudessa esim. mahdollinen keskenmeno ovat niin suuria juttuja, etten ala pitämään niitä sisälläni ihan vaan salailun vuoksi. Näille kahdelle kertoisin sitten plussastakin, mutta muille kertomisen kanssa varmaan odoteltaisiin turvallisempia viikkoja.

 

En tiedä onko mies kertonut yrityksestä jollekin. Kerran kun miehen läheinen ystävä tuli käymään meillä, niin ei tuo ainakaan piilottanut neulomiani vaippahousuja sohvalta kaappiin vaikka mainitsin niistä, mutta voikohan tästä nyt päätellä mitään... :rolleyes: Enimmäkseen politiikkana on siis se, ettei kerrota.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä tietää paras ystäväni (tiennyt alusta asti ja yritystä on molemmilla, hänellä tähän asti 2 km:a, minulla ei edes yhtä plussaa). Sieltä saan parhaan tuen ja voi spekuloida kaikkea mitä mies ei kanssani jaksaisi käsitellä ;)

Yhden työkaverin kanssa tuli puhetta yrityksestä ja sattumoisin heilläkin yritys käynnissä. Helpottavaa kun on työpaikallakin tukea paskoina hetkinä.

 

Lisäksi yhteinen ystäväpariskuntamme tietää että vauva on tervetullut, siitä ei ole tosin sen enempää puhetta ollut. Etenkin nyt kun vauvaa ei vaan kuulu.

 

Vanhemmille ei mielestäni ole tässä vaiheessa tarvetta kertoa. Stressaantuisin vaan siitä kun joka kerta kun tavataan niin varmasti kysyttäisi onko jotain uutta...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me kerrottiin laajalle piirille heti, koska:

 

- Vatsaa ei pystynyt piilottamaan

- Opiskelen ammattiin, jossa luokkalaisemme kaikki tunnistavat raskauden oireet ja

kun mua ei enää näkynyt tupakkapaikallakaan välituntien yhteydessä niin keksivät

asian aikasta heti.

- Asumme pienellä paikkakunnalla jossa kaikki tuntee kaikki: kerrot yhdelle ja sen

jälkeen kaikki tietävät kuitenkin. Jos halusi nähdä ihmisten reaktiot itse, kannatti

myös kerto raskaudesta itse.

- Ja moni tiesi vauvahaaveistamme, se ei ole ollut salaisuus.

 

Eli meillä oli suuria hankaluuksia olla kertomatta. Mutta keskenmenon jälkeen tukea kyllä riittikin, joten eipähän tarvinnut kahteen kertaan selittää vettyneitä silmiä muille luokkalaisille. Ja meillä on tentti ensi viikolla aiheena mm. äitiys, keskenmenon kohdanneen tukeminen yms, joten ammatillisessa mielessä olen keskenmenosta hyötynyt, ja se on ainoa plussa puoli. Raskauden kertomisesta ainakin meille ja meidän tilanteessa ei ole ollut mitään negatiivisia kokemuksia. Ymmärrän heitä jotka pitäisivät raskauden omana tietonaan pidempään, meille se nyt vaan oli niin vaikeeta :lol::lol::lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yrityksestä emme ole ajatelleet kerto kenellekään. Katsellaan sitten, kuka tiedon saa jos (ja toivottavasti kun!) tärppää jossain vaiheessa. Ollaan nyt niin alussa edes koko yritysajatuksen kanssa, että en mielelläni muualla sitä puisi kuin täällä. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä kerroin mun siskolle ja avokki varmaan kertoo jollekin kaverillensa, mutta sovittiin että sukulaisille ei kerrota. Mutta mutta... mun tekis ihan hirveesti mieli kertoa mun äidille :rolleyes: Se ei ikinä ole kysellyt mitään, mutta tiedän että se ihan hirmuisesti toivoo lastenlasta tyttäreltään ja itkisi onnesta koko loppupäivän, jos saisi tietää. Toisaalta äidin suupielet saattaa toisinaan vähän falskata enkä tosiaankaan haluaisi, että äidin luona kyläillessä loisi useampikin ihminen merkitseviä katseita puoleeni :rolleyes: Voi hitto, kai tässä on pakko yrittää kärvistellä edes yksi tai kaksi kuukautta yritystä ja toivoa ettei oma pää halkea innostuksesta :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä tietää mun serkku ja sen mies (ovat läheisimpiä kavereita tällä hetkellä). Lisäksi töissä olen joutunut kertomaan, koska poissaoloja hoitojen vuoksi on paljon. Vanhemmille ei olla vielä puhuttu hoitojen aloittamisesta (mun vanhemmat kyllä tietävät lapsettomuudesta), koska hössöttäisivät vaan turhaan ja kyselisivät koko ajan joko on tärpännyt.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kahdelle kaverille olen kertonut. Vanhemmilleni en todellakaan kerro. Tietää mikä huuto ja parku ja kauhistelu siitä tulee kun ei MEIJJÄN SUVUSSA tolla tavalla mee noin pitkään että raskautuu ku kuulemma tullaan paksuksi jo pelkästä miehen näkemisestä. Varsinkin äidilläni on tapa liioitella, paisutella, rypeä säälissä ja paskan tunteessa jne. joten parempi kun ei sano mitään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä tunnen itseni ihan lörppösuuksi teidän muiden rinnalla :D Mutta puolustukseksi voin sanoa että mies on kyllä ihan samanlainen höpöttelijä, että olisi nämä vauvatoiveet paljastuneet sen kautta jokatapauksessa. Eli kaikki lähiperheenjäsenet ja ystävät kyllä tietää että meille vauva olisi tervetullut ja ehkäisy ollaan jätetty pois. Meillä on kyllä tosi tiivis lähipiiri, eli todennäköisesti kerrottaisiin heille kaikille myös huonoista uutisista. Meillä yrityskuukausia on kasassa vasta 3, eli katsellaan miten mieli muuttuu jos muuttuu. Mä oon kyllä vaan tykännyt kun on saanut tsemppauksia ja ollaan haaveiltu läheisten kanssa, että sitten jos tärppää... sekä mietitty samalla että mitäs sitten jos ei. Paljon ollaan siis kuultu kokemuksia ja tosi monen kanssa jotenkin lähennyttykin ihan eritavalla kun ollaan juteltu myös niistä vaikeista raskauskokemuksista.

Share this post


Link to post
Share on other sites

divine: harmi että tein noin iloinen uutinen pitää pitää itellään eikä pysty saamaan tukea ja kannustusta omilta vanhemmilta. Tollasta "dramaqueen" piirteitä on joskun mun anopillakin, ni tiiän että miten ärsyttävääkin tollanen voi joskus olla. Lapsen saaminen on maailman iloisin asia jota kaikki ei aina valitettavasti kohtaa edes miestä tuijottelemalla! :lol: Tsemppiä sulle ja kumppanillesi! :)

 

cicero: Iloiset asiat on munkin mielestä kiva jakaa. Yhdessä nauretaan, yhdessä surraan, kumpaakaan ei yksin! :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Cicero: mä olen ihan samanlainen lörppäsuu ja siksi palan halusta ottaa luurin käteen ja soittaa äidille vaikka heti! :D Mutta pitää kuitenkin kunnioittaa myös ei-niin-höpöttelijän avokin toiveita salassapidosta, valitettavasti :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now