Sign in to follow this  
Followers 0
Nadda

Lasten ikäerosta


186 posts in this topic

En tiedä onko ikäerolla oikeastaan mitään väliä, itse olen kasvanut perheessä jossa minun ja keskimmäisen välillä on 10 vuotta ja en ole siis itse tätä kokenut outona. Meillä on tosin ollut ikäisiäni hoitolapsia aina, joten olen sitten sitä kautta saanut ikäistäni seuraa. Jos meille suodaan useampikin lapsi niin tällä hetkellä ajattelen, että ikäväli voisi olla 1-3 vuotta, tosin saattaahan mieli muuttua kun ensimmäinenkin saadaan uunista ulos sen mukaan minkälainen kokemus synnytys, vauva-aika yms on...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä oon syntynyt 10/81, pikkuveli 08/85, pikkupikkuveli 03/1998.

Samat vanhemmat meillä kaikilla ja hyvin toimii! Mun äiti tais olla 21 tai 22 kun sai mut.

 

 

muoks... Joo. Ja tälle omalle ollaan kaavailemassa pikkusisarusta, yritys aloitetaan silleen, että minimissään ikäeroa tulee varmaankin vähän vajaat kolme vuotta. Ja se on mun mielestä ihan fine :)

Edited by Piippis

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulla ja siskollani ikäeroa 10 vuotta ja hetkittäin tuntui kuin ei ois siskoa ollenkaan. Pienempänä ei ollut mitään yhteistä, nythän asia on jo toisin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse ajattelisin, että kaksi vuotta olisi ideaali ikäero. En osaa ajatella, että liian isoa ikäeroa on, vaikka isolla ikäerolla lapsista ei toki ole juuri leikkiseuraa toisilleen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minusta on aika hellyyttävääkin ne n. 10-15 vuoden ikäerolla syntyneet sisarukset. Eihän niistä sinällään ole ollut seuraa toisilleen samoin tavoin kuin pienemmällä ikäerolla siunatuilla, mutta silti tuo vähän toisen tyyppisen aikuisen ihmisen läsnäolo jotenkin vain toimii.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ajattelisin, että 2-3 vuotta olisi sopiva sisarusten välillä.

Aika näyttää, toteutuuko tämä meillä tai miten mielipiteet muuttuu, kun esikoinen syntyy :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä lasten ikäero on 1v9kk. Kahden kuukauden kokemuksella voin sanoa, että ehkä hieman isompi ikäero olisi helpompi. Mutta, nyt jo huomaa, että kokoajan käy helpommaksi arki. Esikoinen alkaa olla täysin tottunut vauvaan ja reipastuu päivä päivältä. Seuraa noista ihanuuksista on varmasti toisilleen, kun vauva hieman kasvaa. Mielestäni ei ole olemassa ihanteellista ikäeroa, eiköhän kaikenlaisilla ikäeroilla ole hyvät ja huonot puolensa girl_wink.gif

Share this post


Link to post
Share on other sites

No nyt pisti korvaan! Ei pikkulapset pyri missään tapauksessa automaattisesti vain tappelemaan kenenkään kanssa :girl_impossible: kasvatuksesta se on kiinni. Ei sellaista tarvitse sallia.

 

Olen sitä mieltä, että meillä on veljeni kanssa ainakin hirveän läheiset välit juuri siitä syystä, että ikäeroa on 1,9kk. Meidänkin lapsille siis toivotaan pientä ikäeroa. (miehelläni on kaksoisveli)

 

Eivät tietenkään, anteeksi tökerö kärjistys. Mutta väite siitä, että mahdollisimman pieni ikäero olisi yksiselitteisesti syynä hyviin väleihin, ei minusta oikein ole uskottava. En tunnista tällaista säännönmukaisuutta omissa tuttavissani ja sukulaisissani, vaan usein kyse on enemmänkin temperamentti- ja luonnetyypeistä. Jos seuraava lapsi syntyy 1,5 tai 2,5 vuotta edellisen jälkeen, en usko että heidän läheisyytensä jälkimmäisessä tapauksessa on yhtään sen epätodennäköisempää. Arjen pyöritys vaan voi olla helpompaa, jos edellinen on esim. päässyt vaipoista seuraavan syntyessä. Mutta eipä se vaihe onneksi ikuisesti kestä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

2-3 vuotta tuntuu tällä hetkellä sopivalta, mutta ei isompi tai pienempi ikäerokaan huono ajatus olisi. Puolensa kaikella. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vastasin äärimmäiset vaihtoehdot. Itselläni ja veljelläni on 3,5 vuotta ikäeroa, nuorin meistä kolmesta on minua kymmenen vuotta nuorempi. Olen ikäerostamme huolimatta läheisempi sisareni kanssa kuin veljeni kanssa. Syy ei ole sukupuolessa, vaan luonteessa. Olemme sisareni kanssa samanlaisia, veljeeni olen yhteisistä kasvuvuosista huolimatta tutustunut paremmin vasta nyt aikuisena. Sisarellani ja veljelläni on keskenään erilainen suhde, koska heillä on luonne-eroistaan huolimatta yhteisiä harrastuksia ja kiinnostuksenkohteita.

 

Yritän siis sanoa, että ikäero ei ole ainoa sisarusten läheisyyttä määrittävä asia. On tietenkin selvää, että sisarussuhteen dynamiikka on erilainen, jos sisarukset ovat lapsina samanikäisempiä kuin jos sisarukset tutustuvat samaltapohjalta toisiinsa vasta aikuisena.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä lasten ikäero on vähän alle kaksi vuotta, mikä on jo tällä hetkellä aivan loistava juttu. Useamman vuoden ikäerolla on varamsti merkitystä lapsena, mutta ei sitten enää vanhempana. Vaikea sanoa, mikä ikäero olisi liian suuri.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ihanaa olisi saada lapsia edes yksi, mutta jos luoja suo kaksi niin olisi aivan ihanaa jos he olisivat syntyneet peräkkäisinä vuosina, max kahden vuoden ikäerolla :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

En näe mitään syytä miksi lasten välillä ei voisi olla suurikin ikäero. Itse kuitenkin toivon ettei omien lasteni väliin jäisi hirveän montaa vuotta. Olisi mukava että heillä olisi toisistaan leikkikaverit, ja että itsekin olisin vielä sen verran "nuori" että jaksaisin panostaa lasten kasvatukseen mahdollisimman hyvin.:) ...En kuitenkaan väitä ettäkö iäkkäät vanhemmat olisivat huonompia kasvattajia. Omalla kohdallani vain uskon että saan annettua itsestäni pienten lasten vanhempana eniten kun en ole HIRVEÄN vanha, vaikka en minä enää nuorikaan ole..:)

Share this post


Link to post
Share on other sites

^HUOM: OMALLA KOHDALLANI. Ja mistäs sen tietää, ehkä olen nelikymppisenä eri mieltä ja haluankin iltatähden?:)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yritän siis sanoa, että ikäero ei ole ainoa sisarusten läheisyyttä määrittävä asia. On tietenkin selvää, että sisarussuhteen dynamiikka on erilainen, jos sisarukset ovat lapsina samanikäisempiä kuin jos sisarukset tutustuvat samaltapohjalta toisiinsa vasta aikuisena.

Samaa mieltä tästä. Ei se pieni ikäero todellakaan takaa mitään läheistä suhdetta vaan kyllä niitä läheisiä sisarussuhteita on ihan kaikissa ikäeroissa. Ja toisaalta ainakin itse olen kuullut sen verran monesta tapauksesta, jossa "ihanteellisella" pienellä ikäerolla tehdyt sisarukset tappelevatkin keskenään enimmän aikaa niin ettei harmonisesta yhteiselosta tai niistä toivotuista yhteisistä leikeistä ole tietoakaan...

 

Ylipäänsä mua vähän hämää tuo argumentti siitä kuinka pieni ikäero on hyvä koska "sisaruksista tulee parempia kavereita" tai "menee leikit hyvin yksiin". Onko sisarusten tarkoitus edes olla kavereita keskenään, ainakaan lapsuusiällä? Mun mielestä monet sisarussuhteet on kaukana tasavertoisesta ystävyyssuhteesta kun sillä esikoisella on usein sekä fyysinen että etenkin henkinen etumatka kuopukseen nähden ja esikoinen sitten pystyy viemään nuorempaansa ihan kuus-nolla. Itse ainakin ajattelisin niin, että kaverit on kivempi valita oman ikäisistä ja henkisistä lapsista ja sisarus on sitten sisarus eikä mikään varsinainen ystävä. Toki se helpottaa eloa esim. jossain mökillä tai muilla reissuilla jos lapset saavat viihdytettyä toisiansa, mutta itse en oikein näe miksi lapsi tarvitsisi välttämättä kaveria kotioloihin kun kyllähän hoidossa ja kerhoissa ja puistoissa on kuitenkin niitä omia kavereita. :)

 

Tällä hetkellä tuntuu että meille ihanteellisin ikäero esikoisen ja toisen väliin olisi joku 3-4 vuotta, ihan oman jaksamisen, opiskeluiden ja töiden sekä muiden tällaisten seikkojen takia. Me kuitenkin oltiin suht nuoria ekan syntyessä eli en sulje pois sitäkään mahdollisuutta että haluttaisiin saada vielä kolmas lapsi joskus siinä vaiheessa kun ensimmäinen on jo vähän vanhempi. Aika monessa tuttavaperheessä (oma lapsuudenperheeni mukaanlukien) on muuten juuri noin, että eka ja toka on muutaman vuoden ikäerolla toisiinsa kun taas kolmanteen on sitten taas se tuplasti isompi ikäero kakkoseen nähden. Tuo näyttää olevan aika suosittu yhdistelmä tämänkin ketjun perusteella. :girl_smile:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse olisin toivonut pienempää ikäeroa lapsille, mutta tärkeintä on lapset eikä ikien tuijottaminen. Sisarussuhteisiin vaikuttaa moni asia ja mielestäni pitkä ikäero ei ole este hyville suhteille, jos perheessä on muuten läheisyyttä. Omaan siskooni on ikäeroa paljolti yli kymmenen vuotta ja olemme todella läheiset!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Noi kaikki ikäerot on mun mielestäni hyviä. Pieni ikäero vaatii vanhemmilta aika paljon, mutta palkitsee varmaan myöhemmin. Isommalla ikäerolla vauvanhoitoon voi eri lailla keskittyä. Joka tapauksessa sisaruksilla on iloa toisistaan ja he oppivat toisiltaan paljon, oli ikäero mikä tahansa. Meillä esikoisen ja seuraavan ikäero on 2,5 vuotta, mikä vaikuttaa olevan hyvin tavallista. Se on ollut hyvä ikäero monessa mielessä, mutta itse en kolmatta olisi samalla ikäerolla jaksanut. Jos lisää lapsia tulee, ikäerosta tulee väistämättä isompi, mikä sopiikin minulle hyvin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä ajattelin aina, että haluaisin lapset parin vuoden ikäerolla, jotta niistä olisi seuraa toisilleen. Ensimmäinen raskaus ei vaan ollut helppo, eikä lapsikaan, joten niin ei käynyt. Nyt on mennyt 7 vuotta, ja alan nyt vasta olemaan valmis seuraavaan. Ikäerosta tulee iso, mutta jos ei niistä leikkikavereiksi ole, niin ainakin isompi on ehkä enempi apuna hoidossa ja kokee olevansa ihan selvästi isosisko :) Mustasukkaisuus kyllä pelottaa, kun on niin kauan saanut olla ainoa...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olisin aikanaan halunnut vähemmän ikäeroa siskooni, meistä tuli aika etäiset kun ikäeroa on lähemmäs 10 vuotta. Vastasin siksi 3-4 sisarusten välillä, itse en halua sen enempää ikäeroa omille lapsilleni.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ylipäänsä mua vähän hämää tuo argumentti siitä kuinka pieni ikäero on hyvä koska "sisaruksista tulee parempia kavereita" tai "menee leikit hyvin yksiin". Onko sisarusten tarkoitus edes olla kavereita keskenään, ainakaan lapsuusiällä? Mun mielestä monet sisarussuhteet on kaukana tasavertoisesta ystävyyssuhteesta kun sillä esikoisella on usein sekä fyysinen että etenkin henkinen etumatka kuopukseen nähden ja esikoinen sitten pystyy viemään nuorempaansa ihan kuus-nolla. Itse ainakin ajattelisin niin, että kaverit on kivempi valita oman ikäisistä ja henkisistä lapsista ja sisarus on sitten sisarus eikä mikään varsinainen ystävä. Toki se helpottaa eloa esim. jossain mökillä tai muilla reissuilla jos lapset saavat viihdytettyä toisiansa, mutta itse en oikein näe miksi lapsi tarvitsisi välttämättä kaveria kotioloihin kun kyllähän hoidossa ja kerhoissa ja puistoissa on kuitenkin niitä omia kavereita. :)

No mutta ei siellä kerhoissa ym. olla kuitenkaan koko aikaa, vaan suurin osa ajasta ollaan kotona, ja silloin on kivaa, kun on kaveri. Jos lapset on pienellä ikäerolla, niin tuo ikäeron aiheuttama "eriarvoisuus" häviää suurimmaksi osaksi aika nopeasti. Ainakin sikäli kun leikeissä ei ole kyse siitä, kuinka monimutkaisia laskuja osaa laskea tms. Ja kyllä kai se isompi voi vähän huomioidakin sitä, että toinen on pienempi. Minusta siis sisarusten on nimenomaan tarkoitus olla kavereita keskenään, mitäs muutakaan? Toki sitten isommalla ikäerolla olevat voivat olla myös esim. lapsenvahteja tms. Minulla on itselläni pienellä ikäerolla oleva pikkusisko, ja sitä nimenomaan lapsuusiän kaveruutta hänen kanssaan ei kyllä mitenkään olisi voinut korvata puistokaverit tms. Olihan meillä päiväkodissa ja koulussa aika lailla eri kaverit, mutta kumpikin tuli toimeen myös toisen kavereiden kanssa, ja iltaisin, viikonloppuisin ja lomilla se samassa kodissa asuva kaveri on kyllä aika korvaamaton. Heti aamulla herättyä pääsi aloittamaan leikit jne.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jokainen päättäköön aivan itse millä ikäerolla lapsensa tekee. Voin sanoa myös omasta kokemuksesta, että pienikään ikäero ei välttämättä tee lapsista läheisiä, jos läheisyydelä tarkoitetaan esim. yhdessä leikkimistä. Omiin sisaruksiini olen luonut läheisempää suhdetta vasta vanhemmalla iällä, vaikka meillä pienet ikäerot onkin. Lapsena leikimme yhdessä, mutta kyllä ne "parhaat" ystävät olivat muita kuin sisaruksia. Asiat voivat siis mennä miten tahansa. Lapset vaan on niin erilaisia, omanlaisia persooniaan jokainen.

 

Itse toivoin lapsilleni pientä ikäeroa osittain oman ikäni takia ja osittain juuri siksi että heistä olisi toisilleen seuraa. Onneksi ovat hyvin yhdessä viihtyneetkin :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse kannatan suht pientä ikäeroa. Mulla on n. 5 vuotta vanhempi veli enkä muista meidän koskaan leikkineen yhdessä. Oli silti kyllä kiva, että oli isoveli olemassa ja nyt aikuisiällä etenkin arvostan sisarusta, vaikka emme edelleenkään kovin läheisiä ole. Oman kokemuksen vuoksi halusin kuitenkin omille lapsilleni pienemmän ikäeron ja ainakin nyt he leikkivät tosi mielellään yhdessä, joskin myös tietysti tappelevat välillä. Ei näytä vajaan kahden vuoden ikäero paljon menoa haittaavan :girl_smile:. Kolmaskin lapsi on ehkä harkinnassa, mutta silloin tulisi ikäeroksi mielellään n. 3 vuotta koko perheen jaksamisen vuoksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pois, vahinkoviesti, löytyikin jo ketju etsimästäni aiheesta :)

Edited by Jenny-Maria

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun lapsilla on ikäeroa 1v10kk ja olen meidän tapauksessa todennut sen ns. täydelliseksi ikäeroksi, jos sellaista on olemassakaan. Lapsilla menee tosi hyvin leikit yksiin, on yhteinen huone ja yhteiset lelut, siis samat kiinnostuksen kohteet suurimmaksi osaksi. Mä en itse edes keksisi sellaisia leikkejä mitä noi ipanat yhdessä keksii, eikä mulla riittäis energia alkuunkaan yhtä pitkälle kuin noilla :D Päiväkodissa ovat eri ryhmissä ja meidän tapauksessa se toimii hyvin, kun molemmilla on sitten myös ne omat kaverit ja jutut siellä.

Kuopuksen vauva-aika oli tosi raskas, mutta nyt tuntuu että se palkitaan kun sen jaksoi, on noi lapset niin korvaamattoman tärkeitä toisilleen, kuin paita ja peppu :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now
Sign in to follow this  
Followers 0