Mitä olisit halunnut tietää ennen vauva-arkea?

[Emmah]

Täällä kun on vastaava ketju synnytykseen liittyen, haluaisin jälkiviisaana perustaa vastaavan vauva-arkeen liittyen. Tässäpä jotain mietteitä, mitä itselle tulee mieleen nyt 3kk:n korvilla, pitänee lisäillä myöhemmin uusia, koska varmasti nämäkin tulevat jalostumaan ajan kuluessa:

 

- Ennen vauvan syntymää toteat, ettei vauva tule tarvitsemaan tuttia, välttyypähän sitten öillisiltä tutin etsimisiltä ja tutista vieroituksilta. Vältät antamasta vastasyntyneelle tuttia senkin takia, ettei imetys vain häiriinny. Kunnes huomaat, ettei vauva edes huoli tuttia, onhan sinulla tissisi joiden perään voi karjua niin kotona päivin öin kuin myös kaupassa, autossa jne.

- Ennen syntymää ihmettelet, miten se imetys voi olla niin monimutkaista mitä kaverit kertovat. Pari päivää imetettyäsi kiroat koko imetystä ja olisit valmis repäisemään vauvan pois tissiltä, koska imeminen tekee niin kipeää. Jotenkin kuitenkin sinnittelet imetyksen kanssa kunnes huomaat yhtäkkiä kivun olevan poissa. Kannattaa ostaa Lansinohia varastoon jo ennen syntymää ja rasvailla sillä varmuuden vuoksi päivittäin, vaikka nännit eivät rikki olisikaan.

- Parin ensimmäisen kuukauden ajan saatat epäillä maidon riittämistä, kun vauva roikkuu tissillä lähes koko ajan. Annat ehkä korviketta lisäksi pullosta ja olet huolissasi imetyksen jatkumisesta, kunnes yhtäkkiä vauva ei enää huolikaan pulloa ja toteat maitosi riittävän aivan hyvin. Kun tajuat vauvan syövän yhä parin tunnin välein pelkkää tissiä, olisit käytännössä valmis vaihtamaan pulloruokintaan. Andy McCoyn sanoin, sun täytyy varoo mitä sä toivot...

- Vauva saattaa nukkua vain lyhyitä 15-30 minuutin pätkiä kerrallaan. Tähän kun yhdistää syömisen tunnin välein, alkaa äiti olla aika työllistetty, etkä enää ihmettele niitä puheita kiireisestä vauva-ajasta.

- Ennen vauvan syntymää sinulla ei ole käsitystäkään, mitä usein heräily on, vaikka olisit kuullut pienten lasten valvottavan. Vauva saattaa syödä kellon ympäri parin tunnin välein, jotkut kuulemma useamminkin.

- Ensimmäisen kuukauden aikana pistät digiboksille nauhoittumaan tv-sarjoja ja leffoja imetysmaratoneja varten. Kunnes yhtäkkiä huomaat, että vauva saattaakin pärjätä vain vartin huikilla, etkä enää ehdikään katsoa mitään telkasta. Joten koita nauttia siitä ensimmäisestä kuukaudesta, vaikka tuntuukin ettet tee muuta kuin imetät.

- Vauva saattaa suostua nukkumaan alkuun vain sylissä. Joten sillä pinnasängyn hommaamisella ei ole todellakaan kiire.

- Vauva saattaa suostua olemaan vain liikkuvassa sylissä. Paikallaan olevassa tulee parku, ellei ole kyse syömisestä.

- Vauva saattaa kakata niin usein että jokainen vaippa on kakkavaippa.

- Se kuuluisa äidinrakkaus ei välttämättä sytykään sormia napsauttamalla heti vauvan synnyttyä (sitä hetkeä odotellessa...).

- Imetys ei ole välttämättä herkkä ja läheinen äidin ja vauvan välinen hetki.

[Scarlet]

Hyvä aihe!

 

- Ensimmäisen kuukauden aikana pistät digiboksille nauhoittumaan tv-sarjoja ja leffoja imetysmaratoneja varten. Kunnes yhtäkkiä huomaat, että vauva saattaakin pärjätä vain vartin huikilla, etkä enää ehdikään katsoa mitään telkasta. Joten koita nauttia siitä ensimmäisestä kuukaudesta, vaikka tuntuukin ettet tee muuta kuin imetät.

- Vauva saattaa suostua nukkumaan alkuun vain sylissä. Joten sillä pinnasängyn hommaamisella ei ole todellakaan kiire.

- Vauva saattaa suostua olemaan vain liikkuvassa sylissä. Paikallaan olevassa tulee parku, ellei ole kyse syömisestä.

 

Niiiin totta, niinkuin moni muukin tuossa listassa.

 

- Ennen vauvan syntymää ajattelet, että kaikki vauvat itkevät, eikä sille aina voi mitään. Tottahan se on, mutta voi tulla yllätyksenä, kuinka voimakkaasti itse reagoit itkuun. Syke nousee, rinnat valuvat maitoa ja lapsen itku peittää kaikki muut äänet alleen. Ei puhettakaan että lapsen voisi joskus vaan antaa huutaa.

Edited November 9, 2009 by Scarlet

[Guest iines26]

-En todellakaan tienny mitä ne huonot yöt ja väsymys on. Sanoin vielä raskausaikana että tuskin yöheräilyt tuottaa ongelmia ku heräilen normaalistikki. Vähänpä tiesin! Siinä vaiheessa sen ymmärtää ku on muutaman kuukauden nukkunu pisimmillään 3h putkeen.

Edited December 1, 2009 by iines26

[Lara]

Että vaikka se vauva-arki raskaimmillaan on yhtä kamalaa sumua ja totaalista uupumusta unen vähyyden vuoksi, se helpottaa. Ja kun lapsi lähestyy kahta ikävuotta, on alun kaaos kummallisesti unohtunut, kun koko perhe nukkuu taas täysiä yöunia. Ja sitten sitä alkaa miettiä, että ei kai se niin kamalaa ollut...

[oivanoma]

- että yksikään neuvo tai kaverin kokemus ei välttämättä päde juuri sinun vauvaasi

[Tahra]

- Että se pieni ihminen osaa olla saman viiden sekunnin sisään maailman kamalin (kun se kiljaisee viidennentoista kerran yön aikana) ja maailman ihanin (kun sen sitten ottaa syliin ja se oikein käpertyy itseä vasten ja hamuaa tissiä silmät kiinni autuaan näköisenä)

 

- Että turhat estot voi hyvin unohtaa lopullisesti jo ekaan ultraääneen mennessä, synnäristä puhumattakaan

 

- Kun asettelee kantoliinaa ja vaatteita paikoilleen, kannattaa myös miettiä, miten pääsee vessaan sidosta purkamatta, jos tilanne vaatii

 

- Vauva kantoliinassa voi käydä vessassa, syödä, istua koneella ja jopa nukahtaa istuvillaan hetkeksi

 

- Vaikka vanhemman vaistot olisivatkin vielä vasta heräilemässä, vauvan rei'ittäminen verikoetta varten nostaa susiemon pintaan välittömästi

[Pottu82]

- Että turhat estot voi hyvin unohtaa lopullisesti jo ekaan ultraääneen mennessä, synnäristä puhumattakaan

 

Tämän allekirjoitan. Ennen esikoisen odotusta gynellä käyntikin oli oikea voimainnäytös, mutta nyt ei moiset ronkkimiset tunnu missään. Eli mennään tyylillä "housut pois ja hoitoon" ...

[PMLats]

Jos olisin saanut tietää kaiken kamalan vauva-arjesta ennen raskaaksi tuloa, olisi saattanut jäädä vauva tekemättä Itselle olisi ollut tärkeintä tietää, että se raskas ja kuluttava symbioosivaihe on tosiaan vain vaihe, ja menee ohi, ja siitä selviää ihan kokonaisena ihmisenä ja jonain päivänä huomaa, ettei oma itse olekaan hävinnyt mihinkään, vaan on edelleen tallella - vähän kasvaneena ja parantuneena tosin Niin, ja siihen lapseen ehtii rakastua kyllä, vaikka menisi yli puoli vuottakin ilman niitä tiikeriemofiiliksiä.

[Lara]

^Allekirjoitan täysin.

 

Että äidinrakkaus ei välttämättä syty hetkessä, mutta se ei tarkoita etteikö se tulisi sieltä. Siihen vain tarvitaan tutustumista siihen uuteen tyyppiin, joka on muuttanut meille. Mutta se syttyy ja sitten se onkin leijonaemomallia.

[Guest Neiti.Aurinko]

Että vaikka se vauva-arki raskaimmillaan on yhtä kamalaa sumua ja totaalista uupumusta unen vähyyden vuoksi, se helpottaa. Ja kun lapsi lähestyy kahta ikävuotta, on alun kaaos kummallisesti unohtunut, kun koko perhe nukkuu taas täysiä yöunia. Ja sitten sitä alkaa miettiä, että ei kai se niin kamalaa ollut...

 

Taas sä luet mun ajatuksia Ajattelin justiinsa samaa yks pvä. Mutta toi vika lause... ahhh. Kokeilepa vaan, kyllä on unet vähissä

[Lara]

^ Me just ajateltiin kokeilla, voi ei! No, kai siitä hengissä selviää, kun selvisi jo kerran.

[Tahra]

Vielä tuli päivällä yksi juttu mieleen

 

- Kokoaikainenkaan imetys ei ole ikuista. Eikä kannata päästää ketään muuta höpisemään siitä, ettei vauva saisi roikkua siinä rinnalla, jos sinusta ja muksusta se tuntuu olevan siedettävissä rajoissa. 

[hattuhirmu]

-pienia pukluratteja ei voi olla koskaan liikaa

 

-Paras kaveri voi tulla kylaan uutta tulokasta tapaamaan, sympatiseeraa ja tukee ja tuo jopa leivonnaisia, ja vaikka kiitollinen oletkin ja on mukava nahda tuttuja et voi ajatella muuta kuin "mene jo kotiisi", koska varttia pidempi seurustelujakso kenenkaan muun kuin miehen kanssa vasyttaa aivan vietavasti, eika muiden ihmisten elamassa enaa tapahdu mitaan mielenkiintoista ('jaa, opiskelet edelleen? Uusi poikaystava? Big deal, meidan talossa asuu aivan uusi ihminen!')

 

-vauvan itku ei ehka aiheutakaan ankaraa tunnemyrskya - se voi vain arsyttaa.

 

-imettaminen on vaikeaa, ainakin aluksi. Imeminen on lapsella synnynnainen taito, mutta oikean otteen ottaminen ei ole, eika vastasyntynytta ole mikaan maailman helpoin temppu opettaa tekemaan jotain.

 

-imettamista ei ole pakko hallita aivan suvereenisti ennenkuin sita harjoittaa 'julkisesti': muista, etta ymparilla olevat ihmiset tekevat kaikkensa, etteivat nae mitaan. Sen ajan kun vauva hakee oikeaa otetta tai sina survot liivinsuojaa takaisin paikalleen niin tutut kuin tuntemattomatkin leikkivat, ettei sinua ole olemassakaan. Nanniesi nakeminen nolottaisi heita ehka viela enemman kuin sinua.

 

-sairaalassa kukaan ei kerro, koska sinun pitaisi ruokkia vauva tai vaihtaa vaippa, nama pitaa jo itse hoksata. Ala alennu potilaaksi ja odota lupaa/kaskya kaikkeen vaikka sairaalassa oletkin.

 

-kun lahdet ensimmaista kertaa yksin, ilman vauvaa, ulos hoksaat yhtakkia, etta naytat aivan tavalliselta naiselta. Et raskaana olevalta, jolta kysytaan laskettua aikaa ja ihastellaan 'hehkua', etka tuoreelta aidilta, jonka lapsen pienuutta ja suloisia haukotuksia ihmetellaan ja jota hymyillen neuvotaan nauttimaan vauva-ajasta. Sinulla ei ole lasta mukana, eli kukaan ei tieda etta elamassasi on tapahtunut jotain Suurta. Tulet surulliseksi, ja yritat keksia keinoja kertoa myyjille ja vastaantulijoille, etta sinulla on pieni vauva, joka painoi syntyessaan 3150 grammaa ja oli 47 senttia pitka ja ja ja...

[Lillaenkeli]

-kun lahdet ensimmaista kertaa yksin, ilman vauvaa, ulos hoksaat yhtakkia, etta naytat aivan tavalliselta naiselta. Et raskaana olevalta, jolta kysytaan laskettua aikaa ja ihastellaan 'hehkua', etka tuoreelta aidilta, jonka lapsen pienuutta ja suloisia haukotuksia ihmetellaan ja jota hymyillen neuvotaan nauttimaan vauva-ajasta. Sinulla ei ole lasta mukana, eli kukaan ei tieda etta elamassasi on tapahtunut jotain Suurta. Tulet surulliseksi, ja yritat keksia keinoja kertoa myyjille ja vastaantulijoille, etta sinulla on pieni vauva, joka painoi syntyessaan 3150 grammaa ja oli 47 senttia pitka ja ja ja...

 

Ihana Onneksi Nordeasta saa painettua pankkikorttiin vauvansa valokuvan niin voi sitä esitellä kauppojen kassoilla

[Esmeralda]

-kun lahdet ensimmaista kertaa yksin, ilman vauvaa, ulos hoksaat yhtakkia, etta naytat aivan tavalliselta naiselta. Et raskaana olevalta, jolta kysytaan laskettua aikaa ja ihastellaan 'hehkua', etka tuoreelta aidilta, jonka lapsen pienuutta ja suloisia haukotuksia ihmetellaan ja jota hymyillen neuvotaan nauttimaan vauva-ajasta. Sinulla ei ole lasta mukana, eli kukaan ei tieda etta elamassasi on tapahtunut jotain Suurta. Tulet surulliseksi, ja yritat keksia keinoja kertoa myyjille ja vastaantulijoille, etta sinulla on pieni vauva, joka painoi syntyessaan 3150 grammaa ja oli 47 senttia pitka ja ja ja...

 

 

Niin totta

 

Kiitos Lillaenkeli vinkistä! Täytynee tilata uusi pankkikortti...

[Guest Neiti.Aurinko]

Sen olisin halunnut tietää että olipa lääkäri kunnallinen tai yksityinen niin et saa lapsellesi minkäänlaista hoitoa eikä sinua oteta tosissaan ennenkuin kuukausien päästä kun koko perhe on jo ihan loppu!! Ja vielä kun kyse on vauvasta...

 

(... ja vielä että lopulta sieltä löytyykin jokin syy itkulle ja kivulle mutta kun kukaan ei ottanut sinua tosissaan kun "vauvat kyllä itkevät" ja "eihän pienet vauvat kakkaa joka pvä"). Tätä jos joku ihmettelee niin joo, meidän tytöltä löytyi suoli joka on mutkalla :/ Ettei ihmekään jos ei ulostaminen onnistu...

[superinna]

Että jokaisella ihmisellä on todennäköisesti mielipide joka kerrotaan ihan kysymättäkin. Tästä esimerkkinä naapurin täti, joka kyseli imetyksestä kun lapsi huusi bussissa nälkäänsä. "Etkö sä imetä?!". "no imetän, mutten todellakaan liikkuvassa ruuhkabussissa"..

[NannaMaaria]

- Se kuuluisa äidinrakkaus ei välttämättä sytykään sormia napsauttamalla heti vauvan synnyttyä (sitä hetkeä odotellessa...).

- Imetys ei ole välttämättä herkkä ja läheinen äidin ja vauvan välinen hetki.

 

Näitä olis voitu vaikka neuvolassa tai jossain vähän korostaa. Ja niinkun PMLatsikin sanoi, joku olis voinut muistuttaa siinä alun kaaoksessa että se tosiaan on vaan _vaihe_ joka loppuu joskus ja jonka jälkeen on taas aikaa ja energiaa löytää itsensä uudestaan.

 

Että isovanhemmat saattaa olla ihan tuskaisen innoissaan pikkuisesta ja että se saattaa ahdistaa sua itseä tosi paljon. Kun ne kaikki ihmiset vaan haluaa rakastaa sitä sun vauvaas jota sä et itsekään vielä osaa rakastaa ollenkaan.

[Guest Kyllikki-Kaarina]

Erilaisia vaiheita - levottomampia ja seesteisempiä - tulee ja menee. Kaikenlaisia kikkakolmosia voi omaksi ilokseen testailla, mutta parhaiten levottomiin kausiin auttaa aika.

[Pupuliin]

-Kuinka paljon voi oikeasti v*tuttaa kuulla milloin keneltäkin lääkäreitä myöten, että "kyllä se siitä / lapset on sellasia / meilläkin valvottiin eka vuosi" siinä vaiheessa, kun ei ole noin 10 kuukauteen nukkunut kuin parin tunnin pätkissä. Note to self: älä koskaan sano noin kenellekään!

 

-Kun se leijonaemo alun ihmettelykaaoksen jälkeen herää, pienetkin vauvaan kohdistuvat negatiiviset sävyt toisten jutuissa saavat niskakarvat pystyyn ja puolustuksen täysille. Älä tässä kohtaa sano sitä, mikä tulee ekana mieleen, vaan laske vaikka kymmeneen ensin -tai sataan...

 

-Vauvasta on paljon huolta ja työtä, mutta myös ihan käsittämättömän paljon iloa (jälleen kerran sen alkuhirveyden mentyä). Toisen ilmeitä ja tuhinoita voisi ihmetellä tuntikausia.

 

-Vesipullo on imettäjän paras kaveri. Pidä se lähellä ja täytä aina ennenkuin istut imettämään. Jano iskee järkyttävänä heti, kun vauva imaisee ensimmäisen kerran. Samalla oma nestetasapaino pysyy kunnossa ja maitokin riittää paremmin, kun juot riittävästi. -Ja onhan jotain tekemistä itselläkin kun vauva lupsuttaa.

[nettie]

Että jokaisella ihmisellä on todennäköisesti mielipide joka kerrotaan ihan kysymättäkin. Tästä esimerkkinä naapurin täti, joka kyseli imetyksestä kun lapsi huusi bussissa nälkäänsä. "Etkö sä imetä?!". "no imetän, mutten todellakaan liikkuvassa ruuhkabussissa"..

 

 

-Kuinka paljon voi oikeasti v*tuttaa kuulla milloin keneltäkin lääkäreitä myöten, että "kyllä se siitä / lapset on sellasia / meilläkin valvottiin eka vuosi" siinä vaiheessa, kun ei ole noin 10 kuukauteen nukkunut kuin parin tunnin pätkissä. Note to self: älä koskaan sano noin kenellekään!

 

Nämä! Jokainen tietää kaiken paremmin kuin sinä itse, ja se kyllä kerrotaan sinulle. Varsinkin ne, joiden omat lapset ovat jo 40, ja aika on kullannut kaikki muistot.

[Qtamo]

Tämähän on loistava ketju Osan jo aavistinkin (siis esim tuo äidin vaiston herääminen, kun olen sen kanssa ehtinyt painiskella jo nyt odotusaikana: leffoissa ja tutuilta äideiltä kun saanut sen kuvan, että äidinvaistot pamahtaa täysillä päälle sillä hetkellä kun testiin pamahtaa 2 viivaa...) ja osa ihan uutta. Tuota unetonta vaihetta jo nyt kauhulla odottelen, kun kuulun niihin ihmisiin jotka eivät yksinkertaisesti TOIMI ilman kunnon yöunia... No, miehen avulla mennään jo toivotaan, että kaikkeen tottuu. Tai että ainakin sen kestää, tottumisesta tuskin voi tuon asian yhteydessä puhua.

[hattuhirmu]

Kun ne kaikki ihmiset vaan haluaa rakastaa sitä sun vauvaas jota sä et itsekään vielä osaa rakastaa ollenkaan.

 

Tama on harvinaisen hyvin sanottu.

[Murielle]

Olisin halunnut tietää..

 

.. että meidän vauva on kaikkien vauva, eli kaikki sukulaiset, kaverit, tutut, naapurit, vanhempiesi työkaverit, KAIKKI, ovat odottaneet jo 9kk teille vauvaa ja KAIKKI haluavat sen nähdä. (hommaa siis kamera ja lähetä kuvia jos et jaksa kolmea vierassettiä päivässä)

 

... että se vauva on ihminen, persoona, sen kanssa voi viettää aikaa, se voi olla kiva.

 

... että se vauva todella yhdistää ja lisää rakkautta parisuhteeseen. Tai että siis näinkin voi käydä, luulin että parisuhde tyyliin heti konfliktoituu täysin..

 

...että se mitä syöt vaikuttaa vauvasi vatsan hyvinvointiin, tulemattomat pierut aiheuttaa unettomuutta koko perheelle..

[Vinja]

Olisin halunnut tietää sen, että vauvasta on hyvää vauhtia kehittymässä teille oikea ihminen ja pysyvä perheenjäsen ja vauvalle on turha teeskennellä olevansa muuta kuin on. Ajattelin, että sitten kun vauva syntyy meillä ei enää katsota telkkaria eikä surffata netissä kun lapsi on hereillä, eikä juoda limpparia tai napostella karkkia. Ja minä en koskaan menetä malttiani ja huuda kuin pahin uhmaikäinen. Synnytys ei kuitenkaan jalostanut minusta Äiti Teresaa, vaan olen sama epätäydellinen ihminen kuin ennenkin. En pärjää seuraavaa 18 vuotta ilman limpparia, karkkia, telkkaria ja nettiä ja pinna palaa (lähes) yhtä herkästi kuin ennenkin.

Lisäksi olisin halunnut tietää että epävarmuutta siitä, onko hyvä äiti ja tekeekö oikein, kokee liki joka päivä lapsen syntymän jälkeen. Ja tosi harva läheinen antaa myönteistä palautetta siitä, että olet hyvä äiti, mutta ohjeita ja arvostelua tulee sitäkin enemmän.

Ja alkuun vauva on sylissä (=tissillä) koko ajan ja tuntuu että ei ikinä pääse enää mihinkään yksin ja saa olla rauhassa. Mutta yhtäkkiä vauvasta tulee utelias lapsi, joka ei juuri äidin sylissä ehdi istuskella ja huomaatkin maanittelevasi pientä tutkimusmatkailijaa, että tulisi edes hetkeksi syliin kun se on äidin mielestä niin kivaa.