Miksi nimet salataan?

[MaariaU]

Me kerrottiin ensimmäinen nimi, mutta muut pidettiin salassa, ihan vain kiusalla Etunimeä toitotin jo siitäkin syystä, että kaikki tietävät meidän antavan sen nimen pojalle, että jos ei muut sitä sitten nappaisi, tai jos nappaisivat, niin voisivat olla varmoja, että meidän pojalla on sitten sama nimi. No, kaikki lapset jotka saivat nimen ennen poikasta olivatkin tyttöjä, joten ei pelkoa siitä, että "meidän" nimi olisi viety

 

Eräs ystäväni taas ei kerro lapsiensa nimiä etukäteen, koska kertoi esikoisensa nimen ennen kastajaisia ja hänen ystävä sitten nappasikin sen nimen kaikkia nimiä (paitsi sukunimeä) myöten omalleen, joten sen jälkeen ei kukaan ole saanut tietä heidän lapsien nimiä, ennen kun kastajaiset/nimiäiset on vietetty.

 

muoks. tulipa taas selkeästi kirjoitettua tekstiä, koittakaa kestää

Edited August 11, 2012 by MaariaU

[Lakiluka]

Meillä oli lapsen nimi valmiina jo hyvissä ajoin ennen syntymää, ja mä oisin julkistanut sen syntymäuutisen yhteydessä (siis heti lapsen synnyttyä), mutta mies oli jotenkin niin innoissaan ja tohkeissaan, että julisti nimeä kokonaisuudessaan suunnilleen jokaiselle vastaantulijalle jo kauan ennen syntymää. Oli se nimi sen verran huolella mietitty, ettei ole tarvinnut katua, mutta jos syntymän yhteydessä olisi mieli muuttunut, en ois kokenut mitenkään ongelmalliseksi ilmoittaakin sitten yllärinä ihan eri nimeä. Mutta tosiaan, nimi pantiin virallisiin papereihinkin kyllä ihan heti. Samoin kaveripiirissäkin tulevien lasten nimiä on mietitty porukalla jo etukäteen, siis kaverit ja tulevat vanhemmat yhdessä,ja lopullinen nimi (tai ainakin kutsumanimenä toimiva etunimi) on ollut kaikkien tiedossa sitten viimeistään heti lapsen syntymän jälkeen. Eli ainakin omien ja kaveripiirin kokemusten perusteella salailukulttuuri on vähitellen hiipumassa.

[*Bella*]

Kävinkin jo aiemmin kommentoimassa, että nimi pidetään salassa kasteeseen asti, kun ei tarvita apua nimen valinnassa.

 

Hassua tässä tässä on, että vaikka ollaan kerrottu, että nimet on valmiina sekä tytölle että pojalle (sukupuoli ei ole varmasti selvillä), niin silti saadaan ohjeita nimeä varten. Itse en ole sen tyyppinen, että kieltäisin varsinkaan appivanhemmilta tuollaisen, joten olen todella tyytyväinen, ettei nimet ole tiedossa. Voin helposti kuvitella, että nimien tietämisestä seuraisi vähemmän "suosittelevia" kommentteja, kun ne tärkeät suvussa kulkevat nimet eivät olekaan mukana.

 

Eli on täällä muillakin kuin mamabarballa ja Ink Q:lla sukulaisia, jotka tietävät vauvan vanhempia paremmin, mitä nimiä pitää käyttää.

 

Tuon kutsumanimen paljastamista kannattaa varmaan miettiä sitten, jos lapsia suodaan useampia, koska on se sisarukselle helpompaa alkaa kutsua vauvaa oikealta nimeltä jo aluksi. Tai sitten tekee näppärän ratkaisun ja kastaa lapsen nimellä Sisko tai Veli/Veikka.

[Guest Kisu3]

Vanha taru kertoo, että kastamattoman lapsen nimeä ei saa paljastaa, tai pahat henget kutsuvat häntä nukkuessa (kuolemaan).

 

Kerrotaan nimi kasteessa, tai korkeintaan kummeille etukäteen.

[N_D]

^ Mitäs sitten kun lasta ei kasteta ollenkaan..? Lapsen pitää olla nimetön koko elämänsä ajan?

[Anise]

Vanha taru kertoo, että kastamattoman lapsen nimeä ei saa paljastaa, tai pahat henget kutsuvat häntä nukkuessa (kuolemaan).

 

Kiitos, tässä se syy tulikin Olen miettinyt tuon perinteen taustoja. Löytyykö muuten jotain linkkiä, jossa kerrottaisiin uskomuksesta enemmän?

 

Mekin pidettiin nimi salassa kastepäivään asti. Ajateltiin ensin, ettei salata, mutta sitten vielä kuitenkin mietittiin nimeä ja haluttiin makustella sitä (vaihtoehtoja) keskenämme. Sitten kohta ristiäisiin oli vain hetki aikaa, joten mentiin perinteisellä linjalla loppuun asti.

[N_D]

^ Mitäs sitten kun lasta ei kasteta ollenkaan..? Lapsen pitää olla nimetön koko elämänsä ajan?

[Anise]

^ ?

[Chimelli]

No jos uskoo että kastaminen pelastaa lapsen pahoilta hengiltä niin varmaan kannattaisi kastaa   Jos uskoo, että kastamaton nimellinen lapsi joutuu pahojen henkien kynsiin, muttei silti halua kastaa, niin sitten varmaan tosiaan täytyy olla nimetön koko elämänsä.

[Nellisi]

Aihe ei vielä ole ajankohtainen, kun mahdollista plussausta vasta odotellaan. Tällä hetkellä olen kuitenkin sitä mieltä, ettei lapsen etunimeä pidetä salassa ristiäisiin asti. Luulen, että raskausaikana kerromme suvulle ja kavereille nimipohdintoja ja nytkin minulla on jo suosikkeja, joista jotkut tietävät. Olen kuitenkin sanonut, etten voi etukäteen tietää miltä lapsi näyttää. Lopultahan se nimi määräytyy juurikin sen mukaan, että lapsi ja nimi ovat toistensa näköisiä. En kuitenkaan halua kutsua lasta millään väliaikaisnimillä ennen ristiäisiä. Ainakin osa tutuistamme on sanonut, että kastamisen jälkeen oli vaikea alkaa käyttää oikeaa nimeä, kun sitä ei ole voinut heti käyttää ja lasta on kutsuttu jollakin hellittely tms. nimellä. 

 

Toinen ja mahdollinen kolmas nimi voikin sitten olla salaisuus, kun ne eivät jokapäiväisesti käytössä kuitenkaan ole ja kivahan se on pieni jännitysmomentti saada.  Tiedän myös jo nyt, että isäni yrittää tyrkyttää Sanni-nimeä mahdolliselle tytölle. Tekee meinaan sitä jo nyt ja yritti siskoni tyttärelle sitä tyrkyttää. Minua tällainen "väkisin" tuputtaminen ärsyttää ja olenkin sanonut, että vaikka vauva sitten kuinka paljon tahansa näyttäisi Sannilta, niin sitä nimeä ei anneta! 

[Marjasin]

Musta nimen salaaminen syntyman jalkeen on turha ja vahan rasittavakin tapa, enka oikein ymmarra sen pointtia.

Komps. Meidän poju sai nimen jo synnärillä. Itse asiassa saatiin jopa positiivisia kommentteja siitä ettei salailtu nimeä, vaan julkistettiin se heti. Minulle olisi ollut outoa jos uusi perheenjäsen olisi ollut nimetön viikkotolkulla.

[Bjalla]

Kaksi hyvää ystävääni ovat kertoneet (ainakin minulle) lapsen nimen jo ennen syntymää, minäkin varmaan kuulutan nimen kaikille kun nimi on päätetty . Helpompi puhua nimellä, kun en henk. koht. tykkää "hellittelynimistä" tyyliin masuasukki. En halua loukata nyt edellisellä ketään, se on vain minun mielipiteeni . 

[sagarika]

Mekään emme ole kertoneet nimiä kummeja lukuunottamatta kenellekään ennen ristiäisiä.
Toisaaltaan äärettömän ihanaa kuunnella suvun nimiehdotuksia ja jännityksellä odottaa arvaako kukaan oikein!

[Guest vieras_]

Ainakin osa tutuistamme on sanonut, että kastamisen jälkeen oli vaikea alkaa käyttää oikeaa nimeä, kun sitä ei ole voinut heti käyttää ja lasta on kutsuttu jollakin hellittely tms. nimellä

Me valittiin esikon nimi synnärillä ja keskenämme sitä heti käytettiin. Julkistettiin pariviikkoisena, kun oltiin tarpeeksi makusteltu ja varmaksi päätetty. Kuopuksen nimestä päästiin yhteisymmärrykseen vasta parin kuukauden kohdalla, jolloin otettiin heti julkiseen käyttöön. Ja ihan yhtä kummallista se oli kutsua vauvaa nimellään kummassakin tapauksessa.

 

Sukulaiset miettivät kuopuksesta, että onkohan se nyt pitkään vaan vauva, kun nimen saannissa kesti niin pitkään. Torppasin ne pohdinnat nauramalla, että esikoista me sanottiin välillä vauvaksi vielä kaksivuotiaanakin, aina kuopuksen syntymään asti. Eiköhän kuopustakin siis vauvaksi(kin) kutsuta, mutta nimeämisajalla ei taida siihen merkitystä olla.

 

Esikoisen kohdalla oli joillain vaikeuksia käsittää, että nimi on tosiaan virallinen heti, jo ennen niitä parin kuukauden iän nimiäisiä. Kuopuksen kohdalla taas eivät millään meinanneet malttaa odottaa nimeä edes sitä paria viikkoa, saati kahta kuukautta. Oi että miten oli rasittavia ne jokottelut! Yritin muistuttaa, että useinhan Suomessa kerrotaan nimi vasta ristiäisissä vaikka valittunakin olisi, mutta ei tainnut mennä perille. Käyttäytyivät kuin perinne olisi kertoa jo synnärillä.

 

Jos siis aiotte salailla, tehkää se jo esikoisen kohdalla!

[Mini-Me]

Me kerrottiin nimi samalla kun ilmoitettiin tytön syntymästä. Kastejuhlat on vasta tytön 1v juhlissa ja sen takia ois ollu vähän liian pitkä aika olla ilman nimeä.

[Onda]

Meilläkin syy, miksi minun ja siskoni nimet aluksi salattiin, oli ihan jo se, että ainakin oma nimeni kuulemma päätettiin vasta edellisenä iltana. Eräällä sukulaisella lapsella oli "lempinimi" käytössä syntymisen jälkeen ja pohdittiin jääkö se käyttöön, mutta lopulta kasteessa tuli täysin erilainen nimi ja ei se sitten enää tuntunut yhtään oudolta vaikka aluksi sitä tuli epäiltyä.

 

Itse mietin sitä siltä kannalta, että en haluaisi kuulla minkäänlaisia yrityksiä vaikuttaa nimen valintaan tai taivuttelua nimen vaihtamiseen, jos nimen olisi kertonut ennen kastamista. Kun pappi on nimen julistanut, ei siitä tulisi enää mitään kommenttia ja kaikki olisivat tyytyväisiä

[N_D]

Mut eihän se ole salaamista jos ei oikeesti tiedä sitä nimeä.. 

[Kurukulla]

Ilmoitin nimen jo paljon ennen lapsen syntymää. Taisin osalla kertoa sen samalla kertaa, kun kerroin raskaudesta. Ei ollut salaisuus, ei.

[Onda]

NeNNNi - Meillä se oli salaamista, sillä minulle oltiin antamassa aluksi toinen etunimi. Jos se olisi kerrottu ääneen eikä salattu, en tiedä olisinko nyt tämän niminen Jos nyt minulle tuota kysymystä edes tarkoitut

 

(Ja onneksi muuten vaihtoivat, sanon minä )

[duudeli]

Me salattiin nimi siitä syystä minkä osa on täällä maininnut... Eli pidettiin auki takaporttia siihen jos halutaankin vielä vaihtaa nimi. 

 

Lisäksi meillä on molemmilla isovanhemmat vähän sellaisia jotka tapaavat arvostella ja yrittävät käskeä meitä tekemään heidän mielensä mukaan ja tällä salailulla estettiin sitten sitä, etteivät yritä vaikuttaa meidän nimipäätökseen kun hekin kuitenkin ymmärtävät ettei sen "virallisen" nimenannon jälkeen sitä enää muuteta. 

Edited August 22, 2013 by duudeli

[gasolina]

Me päätettiin nimi saman tien saatuamme tietää vauvan sukupuoli (tosin vastakkaisellekin sukupuolelle on 100% varma vaihtoehto, jos lääkärin ennustus meneekin "pieleen"). Keskenämme puhutaan vauvasta nimellä, muille lähinnä vauvana. Aiotaan julkistaa nimi samalla, kun tiedotetaan syntymästä, koska todennäköisesti me ei mitään suurempia nimijuhlia tms. järjestetä.

 

Toistaiseksi ollaan pidetty nimi salassa, koska mun serkuilla on lasketut ajat kuukautta ennen ja kuukautta jälkeen meidän ja lähipiiriin syntyi heinäkuussakin vauva. En halua, että kukaan "varastaa" meidän nimeä tai ottaa siitä mallia, koska se on todella harvinainen ja tiedän ainakin yhden serkun tykkäävän samantyylisistä nimistä.

[Emilia88]

Omassa suvussani kokisin että nimen vois viimeistään syntymän aikoihin julkistaa, mutta miehen puolen suku on vähän "vanhoollisempaa" niin että luulen sielläpuolen olevan jopa tärkeää että nimi on vain vanhempien tiedossa kasteeseen asti. Ja miehen suku on varmaan se mikä "pakottaa" astetta isommat nimijuhlat järjestämään, mun puolen suku on sen verta pienikin ettei talo tulis edes täyteen vaikka kaikki kutsuisi
 

Meillä nyt lapsi on vasta työn alla, mutta toisaalta luulen kyllä että ainakin joihinkin tahoihin teen "varauksen" nimestä siinä vaiheessa jos/kun tiedossa on että poikaa odotetaan, koska nimenomaan pojalle on sellainen nimi mulla takataskussa että sen ehdottomasti haluan antaa. En kyllä sitä ole vielä edes omalle miehelleni kertonut
Tyttöjen nimiä on useampikin vaihtoehto, enkä toistaiseksi ole sellaista yksi ylitse muiden fiilistä mistään saanut.

[Banaanirotta]

Huvittaa kyllä suoraan sanottuna tuo, että jos nimi paljastuu ennen ristiäisiä nii pahat henget kutsuu vai miten se meni... Joissain maissa, esim itämaisissa uskoissa taas on huonompi juttu jos lasta ei ole nimetty heti syntyessään.

 

Suora mielipiteeni on siis että nimen salaaminen uskonnollisista syistä on naurettavaa, sekä rasittavaa niiltä ihmisiltä jotka tekee sen vaan et ois ihmisillä jotain mitä odottaa ja jännittää.

 

Meillä tuleva nimi paljastettiin jo alkuraskaudessa heti kun oli päätetty, kerrottiin että mikä pojalle ja mikä tytölle. Kun saatiin ultrassa vahva sukupuoliveikkaus niin alettiin puhua lapsesta nimellään, vaikkei olekaan syntynyt. Mitäpä sitä salailemaan, saipahan suku aikaa sulatella heidän mielestä omituista nimeä

[Guest Pikkuinen_]

Me haluttiin pitää nimi loppuun asti salaisuutena, niin että kaikki kuulee sen sitten ristiäisissä.

Ja ehkä sekin kun se on vanha perinne...

[Marrasmami]

Me ei olla pidetty nimeä salaisuutena. Helpompi, kun voi kutsua vauvaa heti oikealla nimellä.