Antsa

Miksi nimet salataan?

208 posts in this topic

Olen törmännyt jatkuvasti ilmiöön, että lapsen nimet salataan ennen ristäisiä/nimiäisiä.

 

Ennen syntymää nimen salaamisen ymmärrän hyvin, kun eihän ole varmuutta mitä sorttia lopulta tulee. Mutta mihin perustuu nimen salaaminen syntymän jälkeen?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kai se perustuu uskoon jostain pimeiltä ajoilta, että lapsen nimeä ei saa ennen kastetta paljastaa, ettei pahat henget pääse lapseen käsiksi.

 

Muoks. Ei siis sillä, että edelleenkin näin uskottaisi, vaan onpa jäänyt tavaksi, niin kuin moni muukin vastaava juttu. :rolleyes:

Edited by Rozie

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä ainakin sukulaisten kyseleminen meni niin rasittavaksi, että jos en olisi epäilyä tulevasta nimestä jo jollekulle lipsauttanut, olisin todennäköisesti väittänyt jotain ihan päinvastaista kaikille utelijoille. Hitto Hieronymus taisi olla suosikkini nimikirjaa lukiessa keksityistä kamalista versioista. Meillä todellakin tehtiin päätös vasta ihan vähän ennen ristiäisiä, mutta sukulaisten mielestä nimi olisi kai pitänyt tietää jo viimeistään laitoksella. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tämä on asia, jota en myöskään ymmärrä. Miksi lapsi on kaksi kuukautta nimetön? Mutta eihän tämä mikään uusi juttu tosiaankaan ole. Ainakin meidän sisarusten nimet on salattu ennen ristiäisiä.

 

Meidän lapsi tulee kuitenkin saamaan nimen heti synnyttyään. Varsinkin kun mun ei-suomalainen mies ei ymmärrä tätä salailua ollenkaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me päätettiin vasta ristiäisiä edeltävällä viikolla lapsen nimi. Sitä ennen kutsuttiin vauvaksi.

 

Musta on kiva kuulla nimi vasta ristiäisissä/nimenannossa :) Mikäs siinä jos lasta halutaan kutsua jo aikaisemmin oikealla nimellä. Minusta vain on kiva arvuutella mahdollisista nimistä etukäteen. Samaten kysyn syntymättömän lapsen vanhemmilta, että tiedättekö kumpaa sukupuolta syntyvä vauva on. Siis, niin etten halua kuulla itse sukupuolta vaan sen ovatko vanhemmat ottaneet asiasta selvää. Ei ole paljoakaan jännitystä mun elämässä :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jep, tapahan se on, ja lähinnä siksi meilläkään ei paljastettu. Mutta pidettiin ristiäiset jo neljäviikkoisena, ja sitäkin ennen perheen kesken harjoiteltiin kutsumaan vauvaa nimellä, että ei useampaa kuukautta meidän vauva joutunut nimettömänä olemaan. Mutta siis aluksi ei oltu päätetty vauvan nimeä, joten ei tietenkään voitu sitä paljastaakaan, eikä haluttu turhaa kiirettä pitää nimen päättämisessä. Nimen päättämisen jälkeenkin oli kiva olla vähän mietintäaikaa, että voi olla varma ettei muuta mieltään :D Lisäksi kukaan ei pääse sanomaan mielipidettään nimestä ennen kuin se on virallinen, niin ei tule mitään painostusta muuttaa nimeä muiden mielipiteiden mukaan. Kun nimi on jo virallinen, ei sitä kukaan enää kehtaa haukkua ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me päätettiin nimi aika pian kun poju synty, ja kerrottiinkin se, mutta aika pitkään kaikki silti sanoi vaan vauvaksi, pojuksi, rakkaaksi tms :lol:

 

Mun sisko sen sijaan pimitti lapsensa nimeä rsitiäisiin asti, en syitä oo koskaan sen tarkemmin udellut, kun ei se mua niin häirinnyt. Kukin tavallaan :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä en kans ihan ymmärrä, varsinkin jos/kun se nimi jo on olemassa ja ehkä jopa perheen piirissä käytössä. Kai ihmisistä on jännää olla salaperäisiä... ;)

 

Meillä oli vähän kompromissi, kun mies tykkäsi salailla ja mä en. Kerrottiin sitten muutamille kavereille, niille jotka kysyi. Isovanhemmat oli ainoat jolle mäkään en halunnut kertoa, kun en halunnut mitään vaikutusyrityksiä. :P

 

Juuri eilen mietin tätä asiaa, kun yksi amerikkalainen raskaanaoleva tuttu hermoilee FB:ssä, kun ei heidän maaliskuussa syntyvällä pojallaan ole vielä nimeä. :D Siellä tuntuu olevan melkein jotenkin hävettävää, kun ultrakuvissa on "nameless baby". Niin kovin erilaista meihin verrattuna.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä ei poikaa kastettu ja olimme päättäneet nimen jo ennen syntymään. Niinpä ilmoitimme sitten heti sairaalasta tekstiviestein kaikille, että Julius syntyi. (ei esim 'poika syntyi' siis...) Tosi moni ei kuitenkaan ymmärtänyt, että se todellakin on meidän pojan nimi, eikä muutu siitä enään miksikään. Eli tosiaan on vahvasti juurtunut tämä 'ei paljasteta nimeä ennen ristiäisiä' :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Salaaminen on suomalainen perinne. Miehen kulttuurissa on tapana kertoa heti. Ollaan päädytty kompromissiin, että etunimi paljastetaan synnärillä ja toiset nimet (joita miehen kulttuurissa ei myöskään ole tapana antaa) ristijäisissä. Mulle on tärkeintä, että me ensin päätetään se nimi ennen kuin aletaan keskustelemaan siitä muiden kanssa. Nimeä ei valita suvun huutoäänestyksellä, eikä kaikkien naapurien mielipidettä ja ajatuksia kysytä ennen päätöksen tekoa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

No me salattiin pojan nimi ihan huvin vuoksi. Haluttiin pitää hetken aikaa nimi ihan "omanamme". Kiva oli muutenkin pitää sukulaisia jännityksessä ja kuulla heidän nimiarvelujaan. :P Itse myös vähän pelkäsin että pojan nimi "varastetaan" ennen kastamista. :rolleyes:

 

Itse olin viikonloppuna kummityttöni ristiäisissä, hänen nimensä paljastui myös vasta siellä. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me päätettiin nimi lopullisesti vasta nimiäispäivän aamuna :lol: Ensimmäinen nimi oli syntymän jälkeen tiedossa, mutta haluttiin pitää se salassa oikeestaan vaan huvin vuoksi. Ja olipahan nimiäisissäkin sitten vähän ohjelmantynkää, kun paljastettiin nimi siellä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me pidettiin myös nimi salassa ja kai juuri siksi että se on tapa. Ja tuleepahan nimi sitten yllätyksenä kaikille. Kutsuttiin poikia pitkään vaan vauvoiksi. Vieläkin sanon nuorempaa vauvaksi vaikka hänellä on nimi ollut jo viikon verran. Ja onhan se kiva kuulla arvailuja nimestä :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me ollaan kaikissa kolmessa raskaudessa nimi päätetty jo aika varhaisessa vaiheessa raskautta, mutta esikoiselta paljastettiin se ristiäisissä niinkuin tullaan nytkin tekemään. Asumme ulkomailla ja koko suku Suomessa joten emme halua mitään tekstiviestejä laittaa lapsen nimestä vaan haluamme nähdä lähimmät kasvokkain kun nimi paljastetaan. On kiva kuulla heti ensimietteet nimestä sitten kahvitellessa. Eikä näin kukaan pääse kommentoimaan nimeä "etukäteen".

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä oli nimi päätettynä jo ihan alkuraskaudesta asti, mutta paljastimme sen muille vasta nimiäisissä. Nimen paljastaminen oli tällä tavalla vähän hienompi ja juhlallisempi tilanne kuin jos oltaisiin kerrottu se muussa yhteydessä tai esim. puhelimessa. Sitä paitsi näin pystyimme kertomaan nimen tärkeimmille ihmisille yhtäaikaa. :) Nimiäiset tosin pidettiin jo kun poika oli himpun alle kolme viikkoa, koska halusimme päästä kertomaan nimen mahdollisimman pian ja toisaalta saada nimen myös käyttöön. Itse pidän vähän outona sitä, että lapsi on kaksi-kolme kuukautta nimetön.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Arvaileeko ihmiset sitten ihan oikeasti sitä nimeä? Vanhemmille? Mikä idea siinä sitten taas on, kun maailma on nimiä väärällään ja aika pieni todennäköisyys varmaan että kukaan osuisi oikeaan -ja toisaalta, jos osuu, niin sanooko vanhemmat että hep, just se, arvasit?

 

En tarkoita tätä mitenkään pahalla, en jaksa nyt vaan muotoilla tekstiä kamalan hienotunteiseksi kun oon väsynyt (pahoittelut siitä), mutta kun monet mainitsi että on kiva kun ihmiset arvailee nimeä. Itse arvuuttelen ehkä yhteisien tuttujen kanssa lähimpien vauvojen nimiä, mutta tehdään sitä jo raskausaikana, ei se vauvan ulostautuminen mitään lisäarvoa enää siihen mielenkiintoon tuo. ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites
Itse pidän vähän outona sitä, että lapsi on kaksi-kolme kuukautta nimetön.

 

Mutta kun maailmassa on vaikka mitä ihania nimiä, niin ei sitä halua mitä tahansa antaa lapselle loppuiäksi ;) Se nimi jota olin ajatellut ennen raskautta, ei sopinut neidille yhtään. Meillä siis annettiin kolmen kuukauden päästä nimi. Oli oikeasti hankala päättää nimi. Jotenkaan en halunut muotinimeä mutten olisi halunut niin harvinaista nimeä kun nyt tuli :lol: Kirjoja ja nettiä selattiin ja yritettiin löytää jotain toista hyvää nimeä. Meillä ei ollut ikinä vauvalle muodostunut mitään hellittelynimeä. 'Vauva'-sanana oli meille jo rakkautta täynnä :wub:

Share this post


Link to post
Share on other sites
Arvaileeko ihmiset sitten ihan oikeasti sitä nimeä? Vanhemmille? Mikä idea siinä sitten taas on, kun maailma on nimiä väärällään ja aika pieni todennäköisyys varmaan että kukaan osuisi oikeaan -ja toisaalta, jos osuu, niin sanooko vanhemmat että hep, just se, arvasit?

 

Meillä arvailtiin enemmänkin toista nimeä. Minusta on kiva seurata tuleeko suvusta nimiä mukaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me salattiin kaikki nimet ristiäisiin asti, mutta meillä ristiäiset olikin jo neljän viikon sisällä syntymästä. Olisin halunnut

jo aikaisemmin pitää ristiäiset juurikin sen takia, että päästään nopeasti käyttämään nimeä. Halusimme salata nimen,

koska oli kivaa pitää ihmiset jännityksessä ja kuunnella heidän nimiarvailuja... :P

 

Alya: Meillä ainakin kaikki osallistuivat arvailuihin. Niitä heitettiin sivulauseissa ilmaan tai sitten ihan suoraan sanottiin

tai sitten poikaa kutsuttiin sillä arvausnimellä... :lol: Sieltä tuli Rikhardia, Villeä, Kekeä, Joonatania, Kallea, Tomppa Junioria jne... :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me kerrottiin pojan nimi kaikille hänen syntymän jälkeen. Toisia nimiä ei olla vielä kerrottu, koska niitä ei ole päätetty. :rolleyes: Ensimmäinen nimi (=kutsumanimi) päätettiin jo paljon ennen pojan syntymää. Olisin halunnut kertoa nimen siskolleni, josta tulee myös pojan kummi. Siskoni ei kuitenkaan halunnut tietää nimeä etukäteen, koska pelkäsi paljastavansa sen. Pari kaveria tiedusteli nimeä etukäteen (kun tuli juttua, että nimi on jo päätetty), mutten heille halunnut ennen pojan syntymää nimeä kertoa, kun ei kerran siskonikaan sitä tiennyt.

 

Kai se nimen salaaminen johtuu usein jostain perinteestä. Itsestä se olisi tuntunut hassulle, kun kerran nimi oli valmiina.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Salaaminen on suomalainen perinne. Miehen kulttuurissa on tapana kertoa heti. Ollaan päädytty kompromissiin, että etunimi paljastetaan synnärillä ja toiset nimet ristiäisissä. Mulle on tärkeintä, että me ensin päätetään se nimi ennen kuin aletaan keskustelemaan siitä muiden kanssa. Nimeä ei valita suvun huutoäänestyksellä, eikä kaikkien naapurien mielipidettä ja ajatuksia kysytä ennen päätöksen tekoa.

Näin myös meillä. Nimeä alettiin käyttämään heti laitoksella, se oli kuitenkin päätetty jo monta kuukautta aiemmin.

Ristiäiset on meillä vasta tapaninpäivänä, joten tuntuis hassulta olla käyttämättä vauvan nimeä. Eikä salaaminen onnistuis kaksivuotiaalta isosiskolta :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

emme mekään ymmärtäneet salauksen päälle. Sairaalan rannekkeessa luki jo oikea nimi, ja sanoimmekin kaikille, että täksi nimi todennäköisesti jää. Nimenjulkistus juhlillisesti ei meistä tuonut hienolle nimelle mitään lisäarvoa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä oli ennen pojan syntymää kolme vaihtoehtoa etunimeksi. 2 muuta nimeä oli päätetty, mutta kutsumanimi haluttiin antaa sen mukaan, miltä poika näyttäisi. Lopputulos oli, että huomasimme jo laitoksella, ettei mikään vaihtoehdoistamme sopinut pojalle ja aloimme miettiä etunimeä uudestaan. Pari viikkoa ennen ristiäisiä saimme vihdoin etunimen päätettyä. Nimi paljastettiin vasta ristiäisissä kaikille yhtäaikaa. Isovanhemmat ja tulevat kummit arvailivat nimeä etukäteen. Nimen "salaaminen" on molempien suvuissa myös tapa ja kuten monet muutkin, mekään emme halunneet kuulla minkäänlaisia arvosteluja nimestä etukäteen. Toivottavasti tulevien seuraavien lasten kohdalla aiomme tehdä samalla tavalla, koska milloinkaan ei voi tietää minkänäköinen pikkuinen masusta pullahtaa ja ainakin meidän mielestämme on tärkeää, että valittu nimi sopii lapselle ^_^ .

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me tiedettiin pojan nimi jo aika alkuraskaudessa. Ei kuitenkaan haluttu kertoa ennen ristiäisiä (jotka olivat pojan ollessa 1kk ikäinen), kun ei haluttu kuulla ihmisten tökeröitä kommentteja nimestä saati ehdotuksia "paremmista vaihtoehdoista". Sekin olisi meidän suvussa syntynyt erinomaisen helposti, ja vielä ihan vilpittömin aikein, tajuamatta yhtään miten loukkaavaa se on. Meikä nimittäin olisi vetänyt litran-kaksi herneitä nenään niillä hormoneilla, jos negatiivista kommenttia olisi tullut mun kultapojulleni pitkään miettimästäni nimestä. Pojan kastamisen jälkeen ei sentään kehdannut kuin yksi ihminen kommentoida nimeä negatiivisesti, ja isomummon suusta se kommentti ei tosiaan yllättänyt, vaikka ärsyttikin. (Kommentti oli, ettei nimi sovi lainkaan keski-ikäiselle ihmiselle sitten joskus. Epäilen, että eiköhän nuo nykynimet tunnu ihan keski-ikäisiltä, kun tuo ikäpolvi siinä iässä on...)

 

Mitä tuohon nimen arvailuun tulee, niin voitte vaan kuvitella miten sitä arvuuteltiin, kyseltiin "montako kirjainta nimessä on", "millä kirjaimella se alkaa", "onko se vanha vai uusi tai ulkomaalaisen vai suomalaisen kuuloinen" jne... Sitten välillä heitettiin nimiä ilmaan ja katsottiin miten reagoin, eli menikö lähellekään vai ei... :rolleyes:

 

Kakkosen kohdalla menetellään varmaan samalla tavalla. Jos äijä osaa siihen mennessä puhua, niin ei varmaan hirveästi hölötetä nimestä hänellekään. Ei me viimeksikään osattu kutsua äijää omalla nimellään vielä pitkään aikaan, pikku hiljaa se sieltä tuli sitten, joten nimen pimittäminen ei varmasti tuota ongelmia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me kerrottin tytön kaikki nimet sukunimeä myöten (meillä siis eri sukunimi vielä) heti syntymän jälkeen viesteissä, jotka lähti imoituksena syntymästä. En halunnu salata nimeä, koska minusta ne kyselyt ja arvailut on tosi rasittavia. Oltiin kyllä ihan tyytyväisiä tähän päätökseen Tytön nimi tuntu tosi vahvasti valitulta jo raskausaikana ja oli mukava päästä jakamaan ihana nimi heti muiden kanssa.

 

Lisäyksenä vielä että tyttö on ihan nimensä "näköinen" vaikka nimi valittiin jo raskausaikana. Nimestä tuli heti vahva tunne että se on se oikea. Mutta jos syntymän jälkeen tunne olis kadonnu niin oltais mietitty nimi uusiksi ihan kaikessa rauhassa.

Edited by iines26

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now