Antsa

Miksi nimet salataan?

208 posts in this topic

Me ollaan annettu lapsille nimi vasta kun ollaan vähän aikaa tutustuttu, tavallaan on odotettu että lapset itse "kertovat" oman nimensä. On meillä kummallekin ollut nimi valmiikis mietittynä ennen syntymää mutta molemmat on kuitenkin lopulta saaneet ihan toisen, itselleen paremmin sopivan nimen. Ehkä siksikin ollaan pidetty salassa ristiäisiin asti että ollaan saatu ensin itselle varmuus että nimi on oikea. Kumpikin on kastettu kuukauden iässä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

se taitaa olla sellainen tapa... ja eipähän ole kellään nimeen nokan koputtamista kun pappi sen kertoo, eikä etukäteen saa sitä ihmetellä...

 

Meillä tiedettiin nimi muutamaa viikkoa ennen ristiäisiä ja pojalle sitä sanottiinkin kotona ollessa ja uteliaille, että kyllä se itse nimensä jo tietää, mutta muut kuulee sitten papin suusta B)

 

(mun velipojan kohdalla nimi oli epäselvä vielä 15 minuuttia ennen ristiäisiä)

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Mun sisko kastettiin loppukesästä. Nimeä pohdittiin kriisikokouksessa porukalla juuri ennen kuin pappi tuli. Ei se siis tosiaan ole aina niin selvä juttu :lol:

 

Mun mielestä salaaminen on ihan okei, jos ei ole varma nimestä. Meillä on sekä tytölle, että pojalle nimet valmiina, mutta vain pojan nimi on varma. Eli siis jos tulee poika, niin kutsutaan heti nimeltä (tai kutsutaan oikeastaan jo, ollaan niin varmoja, että tulee poika :rolleyes: ), mutta tytön nimeä varmaan vielä mietitään ja siksi ei haluta sitä muille kertoa.

 

Toiset nimet paljastetaan vasta ristiäisissä. Musta on ihan mukavaa, että sukulaisille tulee jotain myös yllätyksenä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen kuullut, että Italiassa lapsen nimi pitää olla tiedossa jo kauan ennen laskettua aikaa, sillä nimi vaikuttaa lapsen henkilötunnukseen. Ja se pitäisi olla jo valmiina synnärillä, jotta lapsi voidaan kirjata oikein. En sitten tiedä, miten ehdoton tämä on, ja mitä tehdään tapauksissa, jossa vanhemmat ovat myöhässä nimen suhteen. Tai jos lapsi ei näytäkään nimeltänsä, tai on vaikkapa "väärää" sukupuolta.

 

Kaverit saivat vauvan Suomessa ja heti tietenkin olimme jo kyselemässä nimeä. Kun vastaus oli, että ei vielä nimeä ole (vauva oli tuolloin muutaman päivän), niin jatkokysymys oli että mikäs sitten on työnimi. Itselleni on ainakin helpompi jutella vauvasta, kun hänellä on joku nimi, eikä tarvitse vain käyttää Vauvaa. Heti on tunne, että tulokas on enemmän perheenjäsen siihen perheeseen. Työnimi voi olla esim Pallero tai Nyytti tai muuta mikä ei todellakaan tuu lapsen viralliseksi nimeksi. Tämä vain oma mielipiteeni.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me kerrotaan nimi sitten kuin vauva on syntynyt.

Alamme siis heti kutsua häntä nimellä ja muut saavat kyllä myös kutsua/tietää hänen nimensä heti.

 

Pidämme myöhemmin silti nimenantojuhlat,mutta luulen,että siellä vain kahvitellaan ja jutellaan.

Ehkä arvuuttelemme toista nimeä? ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Synnäriltä lähteneessä viestissä kerroimme kaikille pojan nimen. Koska nimi oli mietitty jo etukäteen tuntui luontevalta kertoa se heti. Ja todellakin tämä meidän ilmoituksemme oli mielestäni täysin virallinen, eikä tullut edes mieleenkään että joku voisi siinä vaiheessa jotain muita nimiä vielä alkaa ehdotella. Ristiäisillä oli toinen merkitys: poika liitettiin seurakuntaan ja hänen syntymäänsä juhlistettiin läheisten kanssa. En nähnyt mitään syytä tehdä nimen julkistamisesta ohjelmanumeroa ristiäisiin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Viiden ensimmäisen kohdalla nimi tuli julki vasta ristiäisissä.

Kuudennen kohda kerrottiin mummolle nimi vaihtoehdot ja kun ultrassa varmistui että poika on tulossa käytin valittua nimeä vauvasta puhuessa kotosalla, en julkisesti. Mummo käytti nimeä muidenkin kuullen ja varmasti oli kertonut sen muillekkin, hällä kun ei salaisuudet pysy turvassa :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites

meillä nimi paljastettiin vasta ristiäisissä, perinteen vuoksi. Kummankin suvun puolella näin on ollut tapana. Ja ainakin meillä sitten ristiäisten puheenaiheet pyöri aika paljon tuon pikkuisen nimen ympärillä...

 

mainittakoon vielä että etenkin minä nimen omaan halusin että pappi on se joka nimeä ensimmäiseksi julkisesti käyttää (itse oltiin kotosalla jonkun verran etunimeä jo käytetty jos kolmisin oltiin). Omalla kohdallani on nimittäin aikanaan käynyt niin, että vanhemmat ovat käyttäneet musta ennen ristiäisiä nimitystä HelmiOrvokki... äidin äidin äiti sitten oli täysin kauhuissaan että ei kai lapsele nyt tuollaista lehmän nimeä voi antaa, sehän on ihan selvästi Helmikki tuo nimi. Ristiäisissä isomummi oli sitten niin hädissään tuon nimen suhteen, eetä keskittyi vain kuulemaan että eihän nimi vain tuo HelmiOrvokki ole. Kävi sitten niin ettei noteerannut oikeaa nimeä laisinkaan kun se ilmoitettiin ja joutui sitten jälkeenpäin kysymään. Oli ollut niin helpottunut kun ei musta HelmiOrvokkia tullut, että oikea nimi jäi pimentoon... :P

Edited by Nat

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä en mistään perinteistä suvuissa mitään tiedä :) mutta ihan vain ajatuksena tuntuu mukavalta pitää jotakin salassakin. (harvoin siihen pystyn, saas nähdä kuinka nyt käy) Myös sukupuolesta olemme samoilla linjoilla, eli vaikka haluammekin itse tietää sen jo etukäteen, mikäli ultrassa selkeästi näkyy, niin pidämme sen omana tietonamme syntymään asti, jos vain kynemme. Miehen isä tosin toimii ultraajanamme, joten katsotaan, miten tulevalla ukilla pysyy salaisuus... :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me salattiin tytön nimi ihan siitä syystä, että oltiin ajateltu alunperin ihan toista nimeä hänelle, joka sitten kerrottiinkin lähimmille sukulaisille. Heiltä saatu palaute oli kuitenkin todella negatiivista, ja niinpä nimivaihtoehto alkoi tuntumaan huonolta. Kun vihdoin päästiin yksimielisyyteen uudesta nimestä, päätettiin ettei kerrota kenellekään ettei vaan sama juttu toistu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä oli lapsen nimi tiedossa (ja virallistettu) kauan ennen ristiäisiä, mutta mies halusi jostain kumman syystä pitää nimen salassa ristiäisiin. Itse en ymmärrä, miksi pitää salata, jos kerran nimi jo on ja kerroinkin omille kavereilleni, jotka tiesin, etteivät ole missaään tekemisissä miehen suvun tai kavereiden kanssa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nimen salaaminen juontaa juurensa tosiaan vanhaan ajatukseen että vasta kaste suojaa lapsen pahoilta hengiltä. Ja nuo henget pystyvät lapsen "viemään" vain, jos tietävät oikean nimen. Tästä syystä ei lasta kutsuttu ollenkaan nimellä ennen kastetta, tai käytettiin väärää nimeä henkien hämäämiseksi, joka taas on itseasiassa lempinimien alkuperä. ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me kerrottiin esikoisesta nimi heti kun tyttö syntyi, koska päätettiin nimi samana päivänä. Nyt tokasta ei aiotakaan kertoa, koska tulevalla nimellä on niin plajon tunnelatausta (jos siis sukupuoliarviot on pitäny paikkaansa). Tarkotus ois uudelle tulokkaalle antaa toiseksi ja kolmanneksi nimeksi meidän kuolleiden isoäitien etunimet (joista toisen hautajaiset olivat aivan hiljattain ja jonne ei päästy mm. tän raskauden takia). Mitään varsinaista salailua ei kyllä ekasta nimestä aiota pitää jos päätetään se lopullisesti yhtä nopeasti kuin viimeksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen päättänyt että tämän tulokkaan nimi salataan mahdollisemman hyvin ja kerromme vasta ristiäisissä, toki kummeille ja isovanhemmille aiemmin.

 

Pojan kohalla nimittäin kävi niin että pojan kummit kysyivät mikä olisi ollut nimi jos lapsi olisikin ollut tyttö. Kerroimme koska he olivat kertoneet aiemmin, että heillä on mahdollisille lapsille nimet valmiina ollut jo vuosia (odottivat esikoistaan). Nimeä ihasteltiin kovin, oli meidän kummankin äidin mukaan eka ja toka nimi. Pojan kastejuhla oli ja meni. Heille syntyi tyttö ja yllätys yllätys meitä pyydettiin kummeiksi, ja samaan syssyyn kerrottiin tytön tuleva nimi. Toinen nimi oli tämä meidän tyttön nimi, jonka siis olisimme halunneet. He siis viime hetkellä päättivät ottaa tuon nimen heidän tytölle.

 

Nyt viisastuneena en kerro vauvan nimeä kun vain sellaisille omille ystävilleni joiden tiedän pitävän nimen salaisuutena eikä anna omille lapsille nimeä, isovanhemmille tietysti ja kummeille.

 

Pistää vielä miettimään että tuo pariskunta ei varmaan ajatellut meidän olevan yhdessä kovinkaan pitkään, saati lisää lapsia saavan. Koska peruste tuolle nimen viemiselle oli, ettei se jää käyttämättä. Nimi on mieheni ja pariskunnan miehen äidin etunimi joka on kuollut 5vuotta sitten.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mäkään en ymmärrä etunimen salailua vain salailun vuoksi, JOS nimi on vanhemmilla jo tiedossa. Vaikeahan sitä nimeä on kertoa, jos sitä ei itsekään tiedä ;)

 

Meillä tytön etunimi oli päätetty jo vuosia ennen tietoa hänen tulostaan. Nimi on sen verran harvinainen, että mielikuvia ei ole siitä, miltä ko. nimen kantajan pitäisi näyttää. Toisen ja kolmannen nimen mies kertoi kastetilaisuudessa (lauantai) ja ne oli lyöty lukkoon saman viikon torstaina..

 

Jos tämä toinen pääsee syliin asti, toimitaan mitä luultavimmin samalla tavalla. Jos vaan päästään nimestä koskaan sopimukseen :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mie olin pitkään sitä mieltä, että lapsen nimeä ei kuulu perinteiden takia kertoa, mutta kyllä me kerrottiin se kun oltiin itse varmasti päätetty pojan nimi. Sitä paitsi lipsautin sen itse vahingossa miehen siskolle tongue.gif . Oltiin jo ehditty tottua siihen nimeen kun oltiin kolmisin kotona. Tätä asiaa tuli pohdittua tarkemmin vasta kun tuli itselle ajankohtaiseksi, enkä sitten enää nähnyt mitään syytä miksi nimi pitäisi vain tavan vuoksi salata. Mutta kyllä vanhemmat siskoni ovat nimet salaneet, että jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä mahdollisen tulokkaan nimi salataan koska

 

1) meidän suvussa se on ollut tapana ja tuo mielestäni hauskan jännitysmomentin kastetilaisuuteen vaikka ymmärrämme, että kasteen oikea luonne on lapsen liittäminen seurakunnan jäseneksi. Miehen kanssa varmasti käytetään keskenämme jos oikeaa nimeä heti kun se on päätetty.

 

2) anoppi. Joskus tuntuu, ettei hänellä ole sellaista geeniä, joka säätelisi hienotunteisuutta. Esim miehen veljen lapsen nimeä (kerrottu jo odotusaikana mikäli poika) hän haukkui noin 6kk, siis ennen ja jälkeen syntymän ja hoki "ei se ole mikään nimi, ei sellaista voi antaa". Tämä tuli lapselle nimeksi ja anoppi ei suostu käyttämään sitä nimeä! Itse en ymmärrä moista. Vanhemmat ovat rakkaudella tämän nimen pikku miehelle valinneet (jo seurusteluaikana!) ja se sopii hänelle kuin nakutettu. Koska itsekin pidän nimistä, jotka eivät varmaan anopin mielestä ole "sopivia", en halua kuulla hänen mielipidetään ennen kuin se on kirkossa kuulutettu! Nostaisi suotta verenpainetta ja hormonimyrskyissä voisin sanoa pahasti takaisin. Ja miehelle olen etukäteen sanonut, että sanoo tiukasti äidilleen, että lapsesta käytetään vanhempien päättämää nimeä kutsumanimenä eikä olla kiinnostuneita hänen mielipiteestään! Myös kun anoppi käyttää väärää nimeä lapsenlapsestan, piruuttani korjaan sen välillä hänelle. grin.gif

Share this post


Link to post
Share on other sites

En muista, olenko jo vastannut, mutta meillä lapsen nimi salataan kokonaisuudessaan. Ei siis olla kerrottu sitä kenellekään :). Meillä pidetään lapselle nimiäiset, koska emme kuulu kirkkoon. Jotenkin koko nimiäisten idea minusta menisi, jos nimi olisi jo kaikilla vierailla tiedossa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me paljastettiin nimi vasta ristiäisissä. Ihan vaan siksi, että niin on "tapana" ja myös siksi, ettei kukaan voinut alkaa sitä päivittelemään tai ehdottelemaan "parempia" nimiä. Tai vaikka kieltämään antamasta sellaista nimeä. Koskaan ei voi tietää... :girl_crazy:

 

Kaikki kyllä kehuivat nimeä ristiäisissä, tosin kuka siinä vaiheessa kehtais sitä enää haukkuakkaan?

Share this post


Link to post
Share on other sites

En muista, olenko jo vastannut, mutta meillä lapsen nimi salataan kokonaisuudessaan. Ei siis olla kerrottu sitä kenellekään :). Meillä pidetään lapselle nimiäiset, koska emme kuulu kirkkoon. Jotenkin koko nimiäisten idea minusta menisi, jos nimi olisi jo kaikilla vierailla tiedossa.

 

^Samoilla linjoilla. Tai olisin, jos järjestettäisiin nimiäiset. Mutta koska päädyttiin, ettei järjestetä, niin varmaankin kerrotaan nimi heti vauvan syntymän jälkeen tai viimeistään heti, kun vauva on nimen virallisesti saanut. Meiltä on kovasti udeltu nimivaihtoehtoja, mutta ei olla kerrottu kuin yhdelle mun ystävälle. Muille ei haluta kertoa, koska en jaksa kuunnella sitä, että mikä nimi toi on olevinaan jne. Tiedän, että tuollaista kommenttia tulisi ihan varmasti, koska meidän nimimaku eroaa aikalailla esim. mun siskojen nimimausta (ja just ne on kärkkäimpiä utelioitsija). Luotan siihen, että kun nimi on valittu (eli ilmoitettu maistraattiin), niin kukaan ei kehtaa sitä enää alkaa haukkumaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ma en taas ole koko asiaa sen ihmeemmin miettinyt ennen ulkomaille muuttoa. Suomessa me pidimme kummankin lapsen nimen salassa ristiaisiin (jotka pidettiin 1kk-ikaisena), vaikka meilla oli ne tiedossa. Toimimme nain ihan vain tavan vuoksi. Ei oikeastaan tullut edes mieleen kertoa nimia etukateen, silla omalla kohdalla en ollut oikeastaan koskaan tormannyt siihen, etta kukaan olisi kertonut nimea heti vauvan synnyttya, vaan vasta kasteen jalkeen. Mutta nyt aiomme vauvan nimen heti kertoa, jos se vain meille on itsella tiedossa. Taalla Australiassakin on tapana kutsua lasta omalla nimella heti syntyman jalkeen, viranomaisille tieto lapsen syntymasta pitaa antaa 60 paivan sisalla syntymasta.

 

Musta salaamisessa ei ole mitaan outoa, se on suomalainen tapa siina missa saunominen 80 asteessa (tiedan, huono vertaus wink.gif).

Edited by miiru

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä mekin ollaan ajateltu ettei nimeä kerrota etukäteen vaan vasta ristiäisissä, vaikka se meillä onkin jo tiedossa koko kolme nimistä kokonaisuutta myöten. Etunimen tietää muutama, koska se on ollut mulla unelmana nimenä jo pitkään. Ihan lähipiirille mahdollisesti se kerrotaan jos kysyvät (vanhemmat ja sisarukset) mutta muuten pitää jättää jotain yllätystä ristiäisiinkin ja pitää vanhoja perinteitä yllä. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

mulle tuli eilen ristiäisissä oikein paha mieli vanhempien puolesta kun ainakin mun mielestä nimi minkä lapselleen antoivat oli kiva ja sopi muiden lasten nimiin, niin olikohan ihan mummo joka tokaisi nimen annon jälkeen näin

 

" tuollasen nimen antovat, oisivat antaneet edes rehdin suomalaisen nimen" ja nimi oli ihan suomalainen :girl_impossible: ja varmasti miniäkin kuuli kun anoppi arvosteli lapselle juuri annettua nimeä.. :girl_impossible:

 

 

eli taas yksi syy miksen todellakaan kerro lapsen nimeä ennen ristiäisiä. Vanhemmat sen nimen päättää ja muut olkoon hiljaa (tai valittakoot vasta kun itse ei kuule ;) )

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now