Miksi nimet salataan?

[Edwina]

Toisen lapsen nimen aion pitää salassa kaikilta sukulaisilta, sillä esikoisen nimi kerrottiin jo synnäriltä kotiutuessa ja kaikki sitten huutelivat sitä nimeä ympäriinsä kysymättä meiltä ensin. Halusin kuitenkin, että me miehen kanssa ollaan ne jotka tytön nimen paljastaa, mutta toisin kuitenkin kävi. Ollaanpahan viisaampia ens kerralla.

[Symbioosi]

Asia on juuri näin kuin m.crane ilmaisi. Ei kastejuhla ole mikään nimenpaljastusjuhla. Vaan jo jonkun tietyn niminen henkilö liitetään seurakunnan jäseneksi. Oikeasti pientä nipoa minun päässäni ärsyttää sanavalinnat: "kasteessa nimen sai" Eihän kirkkoon liittäminen nimeä anna vai miten meillä pakanoilla on nimi edes.

[pipa]

Minusta on outoa että niin monet ihmiset paheksuvat nimen salaamista ristiäisiin/nimiäisiin asti. Kyseessähän on kuitenkin eräänlainen Suomalainen kulttuuri/perinne ja ne vaan tahtovat usein jäädä moneen käyttöön. Niin kuin kaikissa muissakin maissa on omia perinteitä nimen annolle. Nykypäivänä ihmiset tuntuvat haluavan olla niin nykyaikaisia ja näin sitten alkavat pikku hiljaa erillaiset vanhat tratidiot hävitä nyky-yhteiskunnasta ja koko maailma on kohta niin modernia ettei mitään mielenkiinntoista kulttuuria löydy mistään.

 

Mutta omassa kulttuurissa nimiä salata ja itseasiassa siitähän sitten sukulaiset närkästyvätkin jos sanotaan, että nimi pidetään salassa. Niinpä kerron ettei nimeä ole keksitty tai sitten vain nimiehdotuksia. Nyt ei meidän kuopukselle ole nimeä keksitty ja menin muutamalle lähisukulaiselle kertomaan nimiä mitä mietin niin tuli heti nenän nyrpistämistä ja arvosteluja. Jo senkin takia pidän mielelläni nimen salassa, koska minusta se ei kuullu muille mitä me lapselle nimeksi laitetaan ja me ei kaivata siihen mitään negatiivisiä mielipiteitä jos haluamme antaa jonkun nimen lapsellemme. On minusta muutenkin todella töykeää ja epäkohteliasta. Eriasia onkin sitten jos pyydän siitä mielipidettä nimestä ja perusteluja miksi ei tai miksi joo.

[tiukut]

Asia on juuri näin kuin m.crane ilmaisi. Ei kastejuhla ole mikään nimenpaljastusjuhla. Vaan jo jonkun tietyn niminen henkilö liitetään seurakunnan jäseneksi. Oikeasti pientä nipoa minun päässäni ärsyttää sanavalinnat: "kasteessa nimen sai" Eihän kirkkoon liittäminen nimeä anna vai miten meillä pakanoilla on nimi edes.

Olin ev. lut kastetilaisuudessa noin kk sitten ja oikein kuuntelin kuinka pappi asian ilmaisi. Pappikin käytti sanoja "kasteessa lapsi saa nimen ja liitetään väestörekisteriin..." ja "minkä nimen olette valinneet kasteessa annettavaksi..." yms. Olen siis myös samaa mieltä, että tämä kristillinen tapahtuma on kyllä lapsen liittäminen seurakunnan jäseneksi eikä mikään "nimenpaljastusjuhla" vaikka toki usein nimi tässä tilaisuudessa paljastetaan. Ihmetytti siis, että pappikin puhui nimen julkistamisesta? Ehkä kastekaava on menossa siihen suuntaan.. Toki nimi sanottiin paljon ennen tuota itse kastetta eli pään kastelua ja ainakin parissa viime aikaisessa kasteessa pappi on selvittänyt nimien taustaa ja kertoilee niistä.

 

Ja oman muksun nimeä ei paljasteta etukäteen, se kerrotaan kasteen yhteydessä! Sitten kun se on virallista, eikä tartte kuunnella kenenkään mielipiteitä! Enkä kirjoittaisi kasteilmoitukseen, että "kasteessa sai nimen..." En siis paheksu salaamista enkä etukäteen kertomista, kukin tyylillään!

[Guest Xanor]

Me ollaan kutsuttu tyttöä syntymästä asti nimellä. Toinen ja kolmas nimi paljastetaan vasta ristiäisissä, mutta etunimi on jo monen tiedossa. Nimi oli päätetty jo ennen syntymää ja tuntui hassulta puhua vauvasta "vauvana" muualla, kun kuitenkin kotona nimi on käytössä.

[Tuu-tikki]

me halutaan pitää nimi salassa nimijuhlaan saakka ihan sen takia, että on kiva päästä yllättämään vieraat. siskoni on jo useampaan kertaan arvaillut nimeä, mutta vielä ei ole onneksi osunut oikeaan. toki ihmisten kanssa tulee aina nimistä puhetta ja monista nimistä olemme sanoneet, että ovat nättejä, joten jonkinlainen aavistus kaikilla varmasti on siitä, minkä tyylisistä nimistä tykkäämme.

 

samasta syystä pidämme vauvan sukupuolen salassa synnytykseen saakka.

[Lillinkäinen]

olin juuri tulossa kirjoittamaan saman kuin m. crane. toki jos joku ihan nimenantojuhlaa on järjestämässä niin ymmärrän että se nimen anto on se ohjelmanumero, mutta kastejuhlan ohjelmanumero on kyllä se seurakunnan jäseneksi ottaminen ja jeesuksen sovitustyöhön liittäminen...

 

ite en tykkää että masunimi tai joku "välinimi" jää käyttöön vaan alettiin heti tytön syntymän jälkeen kutsua häntä ihan sillä oikealla nimellä. myös muitten ihmisten kuullen.

[krysanteemi]

Mää en oikein ymmärrä noita juttuja, että salataan nimi, ettei kukaan varasta sitä. Kyllä mun kaveripiirissä ainakin se joka jonkun nimen ensin sanoo, niin saa myös pitää. Jos jollain on tästä kokemusta, niin kertokaa myös minkälaisia nimiä varastetaan, sukulaisten nimiä vai jotaina uusia trendinimiä?

[laura_85]

Meillä nimi pidettiin salassa, koska ei itsekään oltu nimestä varmoja. Yhteiseen päätökseen taidettiin päästä pari päivää ennen ristiäisiä. Olihan niitä nimiä mietitty odotusaikana, mutta jotenkin ne ei vaan toiminut kun näki sen vauvan.

 

Tohon varastamisjuttuun - eikös just sen takia kannattais nimi paljastaa, että kaikki sitten tietää mikä nimeksi tulee eikä sitä kukaan muu varasta? Itse ainakin toimisin näin, jos luulisin toisen vievän sen saman nimen. Mutta tosiaan kuka oikeasti varastaa nimen jonka tietää olevan toiselle tärkeä?!

Edited August 26, 2010 by laura_85

[forgetmenot]

Noista nimien varastamisista on jo olemassa oma ketjunsa täällä. Aika uskomattomia tarinoita löytyy eikä joidenkin ihmisten röyhkeydellä ole mitään rajaa.

[jurmat]

Me "salailtiin" nimeä aluksi sen takia ettei oikeastaan ollut aavistustakaan että minkä nimen antaisi. Toiset nimet oli jo selvillä ja muutamalle kaverille ne vaivihkaa taisin paljastaakkin, mutta etunimi oli vaikea.

Sukulaisille en paljastanut edes toisia nimiä, koska halusin pienesti yllättää muutaman sukulaisen ja muilta sukulaisilta olis kuitenkin tullut napinaa että "miten nyt tommoisia nimiä, eikö tämmöinen ja tämmöinen olisi kuitenkin parempi."

Siinäpä se meidän syy salailuun.

[Guest Gerda]

^Samoilla linjoilla. Tai olisin, jos järjestettäisiin nimiäiset. Mutta koska päädyttiin, ettei järjestetä, niin varmaankin kerrotaan nimi heti vauvan syntymän jälkeen tai viimeistään heti, kun vauva on nimen virallisesti saanut. Meiltä on kovasti udeltu nimivaihtoehtoja, mutta ei olla kerrottu kuin yhdelle mun ystävälle. Muille ei haluta kertoa, koska en jaksa kuunnella sitä, että mikä nimi toi on olevinaan jne. Tiedän, että tuollaista kommenttia tulisi ihan varmasti, koska meidän nimimaku eroaa aikalailla esim. mun siskojen nimimausta (ja just ne on kärkkäimpiä utelioitsija). Luotan siihen, että kun nimi on valittu (eli ilmoitettu maistraattiin), niin kukaan ei kehtaa sitä enää alkaa haukkumaan.

 

Lainaan itseäni. Loppujen lopuksi alettiin kutsua tyttöä nimeltä jo synnärillä ja sitä mukaa se muillekin kerrottiin. Toisen nimen kanssa pähkäiltiin aika pitkään, mutta kerrottiin sekin sitten heti, kun oltiin päätetty. Pidettiin kyllä tytölle juhlatkin sitten myöhemmin, mutta ne eivät kyllä olleet mitkään nimenpaljastajaiset, vaikka niin kaikki vieraat niistä puhuikin. Ja monet kysyi siellä juhlassakin, että mikä se nimi nyt lopullisesti on... No ihan kuule se, mikä jo aiemmin ilmoitettiin, tyttöhän sai kela-kortinkin varmaan jo kuukautta ennen noita juhliaan... Joo, sori OT.

[molli]

Mä taasen olen tässä parin kaverin vauvojen synnyttyä pohtinut, miten tylsää on tietää lapsen nimi ennen ristiäisiä ja olen huomannut, että alkaa olla trendinä kertoa vauvan nimi jo ennenkin syntymistäkin. Kunhan tämä ipanainen tästä kuukauden sisään ulos tulee, meinataan kyllä visusti pitää nimi salaisuutena ristiäisiin saakka. Ite ainakin koen ristiäiset juhlana, johon ihmiset tulevat jännittämään lapsen nimeä ja itse ainakin tykkään siitä tunnelmasta, kun ihmiset odottavat hiljaa, kun pappi tai vanhemmat kertovat kasteessa nimen. Itse kun en pidä ristiäisien uskonnollista puolta kovin tärkeänä, ennemminkin sitä perinteisyyttä ja nimen jännäämistä.

[Acer]

Mä paljastaisin nimen siinä vaiheessa, kun se on varma, on se sitten heti vauvan synnyttyä tai vasta ristiäisissä. Tuntuisi hullulta salata nimeä viikkokausia ja siis kutsua vauvaa muiden kuullen muulla nimellä kuin sitä kutsuu kotona - tai sitten itsekin kutsua sitä kotona muulla nimellä kuin sillä, jonka tietää sille antavansa parin viikon päästä...

[akke]

Meilla on toinen nimi tiedossa ja miehen sukulaisille ollaan se kerrottu kun heilla on tapana kertoa nimivaihtoehdot jo raskausaikana (eivat myoskaan paase ristiaisiin kun asuvat toisessa maassa). Mun sukulaiset ei sitten taas edes halua tietaa nimea ennen ristiaisia ja kun kerran sita suomalaista etunimea ei olla viela paatetty ni eipa ole kerrottavaakaan. Kaverit multa on valilla kysyny nimea ja kylla ma sen toisen nimen olen kertonu. Usein tulee myos mietittya nimi vaihtoehtoja kaveriporukalla.

[Ebur]

Mä koen myös outona/itselleni vieraana, jos täysin varmasti valittu nimi salataan useita kuukausia. Varmaan ihmisillä on siihen erilaisia syitä. Joitain tapauksia tiedän, että vanhemmilla on ollut erimielisyyttä nimestä ja siksi vastasyntyneellä ei ole ollut nimeä. Ehkä kuitenkin harvinaisempaa sellainen.

 

Itse olen ajatellut, että heti kun lapsen nimi on valittu, aletaan häntä kutsua sillä julkisesti. Toivottavasti nimi voidaan laittaa jo ensimmäiseen viestiin, joka lähtee läheisille lapsen syntymästä.

[m.crane]

Meillä on nimi heinäkuussa syntyvälle lapselle valmiina, ja jos hän vain "näyttää yhtään nimeltään" niin sitä nimeä aletaan heti käyttää. Varmaan jo synnäriltä laitettaviin viesteihin tuo nimi laitetaan. Esikoisen kohdalla nimeä "salattiin" siksi, koska päätöstä ei oltu tehty vielä suuntaan tai toiseen viikkoa ennen nimiäisiä. Yksi nimi oli jo pohdittu valmiiksi, mutta poika ei yhtään näyttänyt nimeltään, joten jouduttiin se vaihtamaan. Nyt on esikoisellekin helpompaa, kun voi kutsua pikkusisarusta alusta lähtien oikealla nimellä, eikä esim. vain vauvaksi tms.

[Sippura]

Me salattiin nimi, vaikka oli päätetty se jo ennen syntymää. Miehellä ei ollut asialle merkitystä, mutta itse halusin, ettei nimeen sitten yritä kukaan enää vaikuttaa, lähinnä miehen sukulaiset. Kun oli jo kova riita tullut kummiasiastakin, niin en olisi jaksanut riidellä nimistäkin vielä. Toisen lapsen kohdalla varmaan aletaan kutsua häntä omalla nimellään alusta asti, kun se on sitten helpompi esikoiselle opettaa niin. Varmaan se toinen nimi kuitenkin pysyy salassa ristiäisiin asti, koska esikoisen kohdalla toiset nimet päätettiin vasta viime tipassa.

[Edith0709]

Me tiedettiin tytön nimi jo heti alkuraskaudessa, koska mulla oli vahva tuntu että odotan tyttöä. Kaikki arvasi tytön syntyessä, että tuskin mitään muuta nimeä annetaan kuin se mistä ollaan koko raskausaika puhuttu. Nyt on kaikilta salassa sekä sukupuoli, että mahdollinen nimikin.

[Rouva H.]

Me ei tiedetä varmaksi sukupuolta ja hyviä nimivaihtoehtoja on vielä useampi kummallekin sukupuolelle. Eiköhän kumpikin asia ratkea aikanaan. Itse suhtaudutaan molempiin rennosti. Useampi kaveri sekä sukulainen on ilmaissut, että uskoo meidän tietävän sukupuolen, mutta pimittävän sen heiltä. Sitä samaa saa varmaan kuulla kohta nimen suhteen...

[Mannu]

Meillä päätettiin kans nimi laitoksella (tai mies päätti tyttöä ei siis kastettu) ja heti kun kotiuduttiin oli maistraatin paprut jo tullu ja siihen sitte rustattiin ne. Ei ehditty kellekkään kertoa kun anoppi oli käyny jo lukemassa papereista ja luonnollisesti juorunnu tutuille kuin tuntemattomillekkin Tämän vauvan kohdalla aion itse päättää nimen (jos tyttö taas) ja kerron myös itse sen ihmisille

[Inez]

Me taas halutaa säilyttää se salaisuutena ristiäisiin asti lähinnä siksi, että sielläkin on jokin "yllätys"momentti... Ois jotenkin turhan tuntuista pitää koko ristiäisiä jos nimi olisi jo kaikkien tiedossa.

[Guest vieras_]

Me puhuttiin etukäteen, että nimi kerrotaan vasta nimiäisissä. Tuntu ajatuksena kivalta säilyttää jännitys jonkun aikaa, ja kertoa sit nimi läheisille yhtä aikaa. Nimi sit kuitenkin päätettiin varmaksi kun tyttö oli pariviikkonen, eikä sit haluttukaan odottaa kuutta viikkoa nimiäisiin, vaan kerrottiin heti kunhan se oli papereihin kirjotettu. Nimiäiset pidettiin silti, eihän siellä enää sitä jännitysmomenttia ollu, mut oli kiva juhlistaa tyttöä isommalla porukalla.

 

Tytön nimeä ei siis oltu päätetty etukäteen, jos olis poika tullu nimi ois kerrottu jo heti syntymästä kerrottaessa, ja jos tytön nimi ois keksitty vasta lähempänä nimiäisjuhlaa, oltais varmaan säilytetty jännitys juhlaan asti.

 

 

[Bilberry]

Mä en lukenut koko ketjua, joten en tiedä, onko mainittu tälle perinteelle alkuperää. Kaveri opiskelee kirjallisuutta ja hän kertoi, että ennen muinoin on ajateltu, että paholainen kutsuu lasta nimellä ihan vauvana, jos sen saa tietää ennen kuin lapsi on ristitty.

 

KUN meillä joskus on vauva, pysyttelemme tässä perinteessä lähinnä siksi, että se on suomalainen perinne ja vaikka mies sille vähän tuhiseekin, niin oikeasti se tykkää kokeilla suomalaisia perinteitä Täällä Briteissä nimi kerrotaan jo heti vauvan synnyttyä.

[Seida]

Meillä kun oli neidin nimi jo heti valmiina, sitä myös käytettiin alusta asti. Mun ystäväni ovat ainakin perustelleet nimen salaamista lähinnä perinteellä ja myös sillä, etteivät ole etukäteen tienneet ja päättäneet nimen monen muun tavoin vasta ristiäispäivänä.