Miksi nimet salataan?

[tirpiainen]

meillä oli ekan työnimi jo xx kun tiedettiin kumpi tulee ja sama nimi pysyi myös kasteessa. eihän sitä voinut enää muuttaa kun läheisetkin jo mahaa kutsuivat nimellä ja muutenkin nimi on loistava nimi on rimpsun viimeinen sointinsa takia, mutta silti kutsumanimi.

lisäksi mies varmisti tytön nimen tatuoimalla sen käteensä 6pv:n iässä....

 

nyt on mietinnässä kakkoselle nimi ja luulen että käy samoin. poika tulossa ja nyt kaksi vahvaa nimisuosikkia.

 

 

mie en kans ymmärrä salailuja jos kerran nimi on tiiossa. jo kummina on tullu pari kertaa hassu tilanne kun on tahtonu antaa nimikoidun korun lahjaksi ja nimeä eivät ole sanoneet. no tylsää viiä sitten nimetön koru lahjaksi, ei se oo enää sama asia.

 

nimensä näköisyydestä: enpä tuota usko että kukaan vastasyntynyt voi näyttää nimeltä jos toiseltakaan turvonneine ja eleettömine kasvoineen.

[Pieta]

Nimen salaaminen on tosiaan aikast vanha ja vakiintunut tapa, jolla luultavasti on joskus muinoin haluttu suojata kastamatonta lasta pahoilta hengiltä tms. Nykyään tuolla alkuperäisellä uskomuksella tuskin on monellekaan merkitystä, mutta ainakin mulle nimen salaaminen on suht tärkeää siksi, että minusta nimen paljastaminen nimiäisjuhlassa on kyseisen juhlan kohokohta ja "pointti", mitä järkeä olisi mitään nimiäisiä edes järjestää jos nimi olisi kaikkien tiedossa jo valmiiksi Jos oltaisiin lapsi kastamassa, niin salaamisella ei olisi ehkä niin väliä, koska kasteessa juhlan pohjimmainen päämerkitys ei ole nimen antaminen vaan seurakuntayhteyteen ottaminen, mutta kun kirkkoonkuulumattomina haluamme kuitenkin lasta ja hänen nimensaantiaan juhlistaa, niin nimi pysyköön salassa nimiäispäivään asti. Ajateltiin vielä nimen paljastaminen hoitaa niin että juhlaväki saa ratkottavakseen ristikon tms. vihjetehtävän, jonka ensimmäisenä ratkaissut saa sitten julistaa nimen kaikelle kansalle Muutama kaikkein lähimmistä tietää tosin jo todennäköisen kutsumanimen (jos tulokas on sitä mitä on vähän lupailtu), mutta toinen ja kolmas nimi pidetään visusti omana tietona

[forgetmenot]

Käsittääkseni nimet salataan juurikin rasittavien nimityrkyttäjäsukulaisten takia tai sitten sen vuoksi, että kastejuhlassa/nimiäisissä olisi kiva yllätys vierailla odotettavana. Joillain ihmisillä on todellakin niin kamalat appivanhemmat tai omat vanhemmat, jotka todella törkeästi kommentoivat nimiehdotuksia, jos niistä suustaan uskaltaa ulos päästää. Myös painostusta voi tulla, kun he yrittävät saada väkisin omat nimiehdotuksensa läpi. Ei ole kivaa juuri synnyttäneen äidin kaikissa hormonimyrskyissään vielä kuunnella haukkumistakin

 

Ei kirkkoon kuuluvilla on se hyvä puoli, että nimen voi ilmoittaa vaikka heti syntymän jälkeen ja sanoa valittajasukulaisille, että sori, nimet on jo ilmoitettu väestörekisteriin eikä voi enää muuttaa, piste! Kastejuhlaa ennen voi kulua useampikin kuukausi ja silloin ehkä haluaa salata nimet ihan oman mielenrauhan takia. Meillä tulee olemaan nimiäiset, jos olemme niin onnekkaita, että lapsen saamme. Itse en osaa kuvitella päättäväni lopullista nimeä, ennen kuin olen vähän päässyt selville vauvan luonteesta ensimmäisten viikkojen aikana. Toki jonkinlainen lyhyt suosikkinimilista varmasti tehdään valmiiksi.

[Lainie]

Ei kirkkoon kuuluvilla on se hyvä puoli, että nimen voi ilmoittaa vaikka heti syntymän jälkeen ja sanoa valittajasukulaisille, että sori, nimet on jo ilmoitettu väestörekisteriin eikä voi enää muuttaa, piste! Kastejuhlaa ennen voi kulua useampikin kuukausi ja silloin ehkä haluaa salata nimet ihan oman mielenrauhan takia.

 

Pakko sen verran viisastella, että kyllä myös seurakuntaan kuuluvat voivat ilmoittaa lapsensa nimen väestörekisteriin heti silloin kun itse haluavat. Ei se ilmoittaminen ole mitenkään sidottu kasteeseen.

 

Jotenkin kamala kuulla, että niin monet pelkäävät sukulaisten kommentoivan nimeä ja tekevän ehdotuksia, ennen kuin lapsi on kastettu, vaikka sitä luulisi, että jo vanhempien ilmoitus lapsen nimestä tekisi siitä virallisen, eikä kenelläkään olisi sen jälkeen asiaa sitä arvostella.

[Alya]

Jotenkin kamala kuulla, että niin monet pelkäävät sukulaisten kommentoivan nimeä ja tekevän ehdotuksia, ennen kuin lapsi on kastettu, vaikka sitä luulisi, että jo vanhempien ilmoitus lapsen nimestä tekisi siitä virallisen, eikä kenelläkään olisi sen jälkeen asiaa sitä arvostella.

 

No näinpä! Oltiin vissiin itse onnekkaampia, kuin arvattinkaan, kun säästyttiin moisilta kokonaan. Tosi inhottavaa tollainen painostaminen ja tuputtaminen.

Edited November 12, 2009 by Alya

[Guest Ninja]

Me kerrottiin nimi samalla ilmoituksella kun poika syntyi. Olis vissiin pitänyt muotoilla viesti hieman toisin kun kaksi ihmistä oli luullut pojan saaneen hätäkasteen.

 

Mutta siis, ei haluttu salata ja haluttiin kutsua poikaa nimellä heti ihan julkisesti. Jos joskus toinen saadaan, ihan samalla lailla aiotaan toimia. Itse en usko siihen että lapsi pitää nähdä ennen ku sille voi nimen antaa. Ettei se välttämättä ole sen nimen näköinen....

 

Luojan kiitos meillä ei ole sukulaisia/muita ihmisiä ympärillä jotka yrittäisivät pakottaa/tuputtaa jotain nimiä. Järkyttävää!!

Edited November 12, 2009 by Ninja

[forgetmenot]

Pakko sen verran viisastella, että kyllä myös seurakuntaan kuuluvat voivat ilmoittaa lapsensa nimen väestörekisteriin heti silloin kun itse haluavat. Ei se ilmoittaminen ole mitenkään sidottu kasteeseen.

Juu, arvelinkin, että joku tähän vielä tarttuu Mietin tuota siitä näkökulmasta, että nää vanhimmat sukulaismummot/tädit/muut pitää sitä kastetta enemmän "oikeana" nimenantona kuin väestorekisteriin ilmoittamista ja tuskin olettavat (?), että nimeä ilmoitetaan ennen kastetta viralliselle taholle. Vaikka ihan muuhan se kasteen oikea merkitys on kuin pelkkä nimenantojuhla.

 

En malta olla laittamatta esimerkkiä, että lapselle annettu nimi Ronja oli vähän paheksuttava erään oman sukulaiseni mielestä. Liian moderni, erikoinen tms. eikä auta selitykset, että se on nykyään ihan yleinen nimi

[Tweety]

meillä oli todella ihana ja hauska pappi. Hän oli lopen kyllästynyt siihen ajatukseen että pappi antaa lapselle nimen. Tätä ilmaisua käytti myös kaksi meidän sukulaista: eihän näin pienellä nimeä vielä ole, kun ei pappi sitä ole antanut. (ja me siis heidänkin kuullen poikaa nimeltä kutsuimme.) Pappi itse toivoi että käyttäisimme kaavaa, jossa pappi kysyy vanhemmilta mikä on lapsen nimi. Ja sattui sitten nimen antamisesta juuri näiden kahden sukulaisen kanssa keskustelemaan kahvikupposen ääressä.

 

Minä olen miettinyt usen myös tuota miltä lapsi näyttää -ajatusta: "Miltä näyttää mikko/johanna?" -periaatteella. Sekin on hupaisaa minusta. Olihan meilläkin muutamia suosikkinimiä muitakin kuin käytetty, mutta en usko että mieneni kommentti sairaalassa nimeä kysyvälle hoitajalle: kyllä tämä on meidän "mikko". Liittyi mitenkään pojan ulkonäköön.

 

Minulle on ihan sama vaikka muut sukulaiset salailevat nimeä, tai arvostelevat tätä meidän tapaamme olla avoimia nimestä. Mielipiteensä kullakin. Arvostelu ja arvailu tähtää mielestäni samaan, eli pyritään vaikuttamaan päätökseen. Toinen on vain puettu kauniimpaan pakettiin. Minulle tyrkytettiin uskonnollista perintönimeä... Sitä ei poikamme saanut. Sitä olisi tyrkytetty mielestäni enemmän jos nimivalinta olisi ollut vielä avoin/salassa.

[Guest pikkaraiset]

Itse en usko siihen että lapsi pitää nähdä ennen ku sille voi nimen antaa. Ettei se välttämättä ole sen nimen näköinen....

 

Mulla etukäteen mietityissä nimissä toinen nimiehdokkaista oli rauhallisen oloisen lapsen nimi. Kun sitten meidän neiti on melkoinen energiapakkaus, niin ei nimi mielestäni sovi missään nimessä neidille Toisesta nimiehdotuksesta tuli ihan erilaisen ihmisen mielikuva. Tähän mihin nyt päädyttiin, mulla ei ollut etukäteen mitään mielikuvia nimenkantajasta

[thulin]

Pakko sen verran viisastella, että kyllä myös seurakuntaan kuuluvat voivat ilmoittaa lapsensa nimen väestörekisteriin heti silloin kun itse haluavat. Ei se ilmoittaminen ole mitenkään sidottu kasteeseen.

Näin on, mutta jos lapsi kastetaan kirkkoon, yleensä se väestörekisterin lähettämä paperi annetaan papille kastetilasuuden yhteydessä ja hän toimittaa sen sitten eteenpäin seurakuntaan ja väestörekisteriin. Näin ollen nimi tulee "viralliseksi" vasta ristiäisten jälkeen.

[Lainie]

^Joo, noin sitä yleensä toimitaan, mutta ei ne silti ole mitenkään toisiinsa sidoksissa. Siis että vanhemmat laiskuuttaan antavat papin viedä nimen rekisteriin kun eivät itse viitsi lähettää paperia jo etukäteen. Näin toimien nimihän olisi virallinen jo ennen papin käymistä ja arvostelun tulisi näin ollen siis loppua (ja tämä nyt tietysti liioittelua, ei kannata kenenkään pahoittaa mieltään, että kutsuin vanhempia laiskoiksi)

[Rose]

Meillä ristiäiset on viikon päästä, mutta etunimi on ollut julkinen jo syntymästä saakka (tekstiviestillä kun ilmoitettiin pojan syntymästä, niin siinä luki, että poikamme XX jne...). Itse käytettiin tuota nimeä jo raskausaikanakin. Toinen nimi on pidetty salassa lähinnä sen takia, että säilyy vähän "jännitettävää" sukulaisilla. Musta on kiva käyttää nimeä heti alusta asti, enkä myöskään oikein ymmärrä tuota salailuperiaatetta. Paitsi tietysti jos nimeä ei vielä ole päätetty...

[Ink Q]

Kyllä näitä oman mielipiteen tuputtajia tosiaan aika monesta suvusta löytyy. Kukahan täällä suht vastikään kertoi, miten anoppi ihan kirkkain silmin ehdotti lapselle omaa nimeään. Ai kauhee, oikeesti.

[Guest]

Mitä tuohon nimen arvailuun tulee, niin voitte vaan kuvitella miten sitä arvuuteltiin, kyseltiin "montako kirjainta nimessä on", "millä kirjaimella se alkaa", "onko se vanha vai uusi tai ulkomaalaisen vai suomalaisen kuuloinen" jne... Sitten välillä heitettiin nimiä ilmaan ja katsottiin miten reagoin, eli menikö lähellekään vai ei...

Just kummityttöni vanhemmat sai kokea tätä, melkein kaikki sukulaiset ja tuttavat arvailivat nimeä ja katsoivat vanhempien reaktioita. Miekin vähän leikillään kiusasin, sanoin päivää ennen ristiäisiä nukkumaan mennessä "Kauniita unia... Oona? Katriina? Ulla?"

 

mie en kans ymmärrä salailuja jos kerran nimi on tiiossa. jo kummina on tullu pari kertaa hassu tilanne kun on tahtonu antaa nimikoidun korun lahjaksi ja nimeä eivät ole sanoneet. no tylsää viiä sitten nimetön koru lahjaksi, ei se oo enää sama asia.

Nykyään koruliikkeissä voi tehdä niin, että antaa lahjansaajien nimen ja puhelinnumeron, niin sieltä soittavat vanhemmille ja pyytävät kaiverretun nimen. Tämän jälkeen paketoivat lahjan ja nimi pysyy salassa. Meille tehtiin näin, eikä yllätys pilaantunut kun pyydettiin nimenomaan tiettyjä lahjoja.

[Guest pikkaraiset]

^ Tai sitten joku täällä ehdottikin että laittaa suljettuun kirjekuoreen nimen ja se annetaan liikkeessä

[Ink Q]

^Meidän lahjoissa oli kaikissa tarra, jossa luki "ilmainen kaiverrus". Vietiin sitten ristiäisten jälkeen itse kaiverrutettavaksi mieleisellä fontilla/tekstillä. Kaikkiin ei haluttu laittaa esim syntymämittoja, kun erilaisia ristiäishopeoita tuli niin paljon.

[Rosetta]

Tuota (otsikon kysymystä) olen itsekin aina ihmetellyt

 

Salaaminen on suomalainen perinne.

Nimenomaan näin tuntuu olevan, useimmissa maissa ja kulttuureissa nimeä aletaan käyttää heti syntymästä lähtien. Muualla ei kastekaan ole suomalaiseen tyyliin sidoksissa "nimen antamiseen" (vaikka eihän niillä oikeasti olekaan mitään tekemistä toistensa kanssa), esim. serbialaisen ystäväni lapsi kastettiin n. vuoden ikäisenä.

 

(Jos salaamisessa on kyse pahoilta hengiltä suojaamisesta, niin liekö niitä pahoja henkiä sitten ollut täällä enemmän kuin muualla, vai mistä moinen )

Edited November 17, 2009 by Rosetta

[höpöli]

^ Mä veikkaisin, että johtuu osittain siitä, että Suomessa on edelleen valtion kirkko. Lähes kaikissa maissa pitää nimi ilmoittaa maistraattiin hyvin pian syntymän jälkeen, mutta Suomessa sitä ei tartte pakosti ilmoittaa sinne, vaan pappi voi hoitaa sen seurakunnan rekisterin kautta. Tää on varmaan suurin syy sille, ettei Suomessa tarvitse ilmoittaa nimeä niin aikaisin kuin muissa maissa...

[Birbir]

Meillä myös esikoisen nimi salattiin ristiäisiin saakka, vaikka päätettiin se jo hyvissä ajoin. Samoin nyt toisen kohdalla, ristiäiset ovat ensi sunnuntaina, koko nimi ollut tiedossa jo jonkun aikaa (ja ennen "virallista" päätöstä sama nimi oli pitkään harkinnassa siten, että melkein olisi voinut sanoa päätetyksi). Mutta meillä on minun puolella perhettä ollut tapana pitää lapsen nimi salassa ristiäisiin saakka, varsinaista syytä en osaa nimetä. Miehen puolella kai ei varsinaisesti tällaista tapaa ole ollut, toisaalta olemme sillä puolen ensimmäiset tässä polvessa, jotka ovat saaneet lapsia, eli kokemusta ei muista sillä tavalla olekaan.

Minulle itselleni on ollut aina ihan selvää, että lapsien nimet paljastetaan vasta ristiäisissä. Ehkäpä siksi minä kummastelen hiukan sitä, että joitakin niin kummastuttaa nimen salaaminen Tosin kummastella minun puolestani saa, jokainen taplaa tavallaan. Itse koen, että nimen "paljastaminen" tuo ristiäisiin jotakin ohjelman kaltaista lisää. Lisäksi on hauskaa kuunnella ihmisten arvailuja nimestä. Esikoisen ristiäisissä meillä oli ihan jaossa lappusia, joihin vieraat saivat kirjoittaa nimiveikkauksensa sekä terkut vauvalle. Nyt on tulossa samanlainen juttu ja itse asiassa tätä jo tietyillä tahoilla kovasti odotetaan ja mietitään mitä lappuun aiotaan veikata.

[Edwina]

Me päätettiin miehen kanssa tytön nimi jo raskausaikana, mutta vasta tytön syntymän jälkeen kerrottiin nimi kummankin perheelle. Meillä nimi ei ole siis ollut salaisuus. Ristiäiset vasta joulukuussa ja kaikki ristiäisiin tulevat tietävät tytön nimen.

[evelyn]

Minäkään en ole tuota nimien pihtaamista koskaan ymmärtänyt (siis että miksi Suomessa näin). Varsinkin kun minusta se kastejuhla on enempi srk:n yhteyteen ottamisen juhla kuin nimenantotilaisuus, mitä se toki myös on. Meillä nimi otettiin käyttöön jo synnytyssalissa eikä 2. nimeäkään ole salailtu. Varauduin kyllä siihen, että joku alkaa kysellä, et eikös se-ja-se nimi ois mukavampi ja näin yrittää vaikuttaa valintaan vielä ennen ristiäisiä, mutta eipä ole kukaan nimivalintoja kritisoinut.

Edited December 1, 2009 by evelyn

[Liinukka]

Meillä nimet oli päätetty tytölle että pojalle jo kauan ennen synnytystä. Mutta nimi paljastettiin vasta ristiäisissä, ihan 'tavan' vuoksi. En muista millä nimellä vauvaa kutsuttiin kunnes sain 'oikean' nimen

[TinskuM]

nimensä näköisyydestä: enpä tuota usko että kukaan vastasyntynyt voi näyttää nimeltä jos toiseltakaan turvonneine ja eleettömine kasvoineen.

 

Meillä oli jo useamman vuoden ollut suosikkinimi tytölle. Nimestä oli meillä molemmilla mielikuva että se on vaalean tytön nimi. Kun tytöllä sitten syntyessään oli pikimusta ja pitkä tukka meni nimi vaihtoon samantien. Tuota kyllä jo vähän aavisteltiin raskausaikana että vaihtoon menee, jos on kuin äitinsä pienenä ja olihan se...

[Rumpu]

Enpä tiedä kumpi on sukulaisten osalta juntimpaa tyrkyttää/arvailla nimeä(, jos salataan), vaiko arvostella jo päätettyä nimeä. Luulisi, että julkistettuun nimeen ei kehdata yrittää vaikuttaa ainakaan.

[Naan]

Minäkään en ole tuota nimien pihtaamista koskaan ymmärtänyt (siis että miksi Suomessa näin). Varsinkin kun minusta se kastejuhla on enempi srk:n yhteyteen ottamisen juhla kuin nimenantotilaisuus, mitä se toki myös on. Meillä nimi otettiin käyttöön jo synnytyssalissa eikä 2. nimeäkään ole salailtu. Varauduin kyllä siihen, että joku alkaa kysellä, et eikös se-ja-se nimi ois mukavampi ja näin yrittää vaikuttaa valintaan vielä ennen ristiäisiä, mutta eipä ole kukaan nimivalintoja kritisoinut.

 

En muista olenko jo vastannut, mutta nain minustakin. Itsesta tuntuisi huomattavan oudolle pitaa vauvaa nimettomana kuukausitolkulla ja pimittaa nimea. Meilla ei kastetta harkittukaan, mutta nimiaisiakin ajatellen koko nimi ilmoitettiin heti sairaalasta vauvan saavuttua maailmaan.