Miksi nimet salataan?

[Guest Liina]

Nimen salaaminen on perinne, josta en halua luopua. (Kaikki perinteet eivät siis mielestäni suinkaan ole ylläpitämisen arvoisia!) Olen aina ajatellut, että vaikka nimiä varmasti tulee mietittyä ennen syntymää, en voi nimetä sellaista jota en ole tavannutkaan. Voin aivan hyvin kuvitella tilanteen, että etukäteen mietitty nimi ei tunnukaan sopivan vauvalle, joten siksi sitä nimeä haluaa varmasti hetken "maistella" vain miehen kanssa kun vauva on jo olemassa.

 

Lisäksi kun tiedän, että meillä miehen sukulaiset yrittävät painostaa antamaan tietyn nimen mahdolliselle pojalle, emme varsinkaan hiisku päätöksestämme mitään kun vasta sitten kun nimi annetaan eikä siihen voi enää vaikuttaa. Muutenkin olen pannut merkille, että kaikenlaisiin minusta vain vanhemmille kuuluviin päätöksiin sukulaiset yrittävät vaikuttaa. Meillä ainakin on yritetty sorkkia niin monia vain meidän kahden elämään kuuluvia päätöksiä ja asioita, että olen tästä ottanut jo opikseni.

[Guest vieras_]

Puoli OT: Tämä suomalainen salailuperiaate on kyllä siitä kiva, että sitä nimeä tosiaan ei tarvi päättää etukäteen. Monissa maissahan se nimi pitää jopa virallisesti ilmoittaa heti vauvan syntymän jälkeen ja monissa sit vaan on tapana kertoa se kaikille heti. Niissä ei oikein voi tehdä tuota "päätetään nimi vasta sen perusteella, millainen vauva on" -juttua. Sinänsä kiva perinne siis, vaikkakin hassu.

[Guest Ninsku]

Me ollaan molempien nimet pidetty "salassa" ristiäisiin asti. Me haluttiin että kaikki saavat tietää nimen vasta sitten ristiäisissä, ja musta on osittain kiva kun toisia "ärsyttää" se että emme nimeä kerro. On myös mielenkiintoista kuunnella millaisia arvauksia nimestä annetaan. Perinteiden kunnioittaminen ja jatkaminen on myös yksi syy tähän...

[curly]

Me kutsuttiin poikaa heti synnäriltä asti omalla nimellään, 2. ja 3. nimi olivat salaisuuksia ristiäisiin asti. Haluttiin kutsua poikaa heti omalla nimellään

[Angervo]

Itse en ennen tämän ketjun lukemista ole koskaan tullut edes ajatelleeksi että joku voisi ajatella nimen paljastamista ristiäisjuhlan päätarkoituksena. Ylipäätään ajatus siitä, että nimi paljastetaan vasta ristiäisissä on minulle ihan vieras - mistä vieraat sitten tietävät minkä nimen kaiverruttavat lahjaan ja kirjoittavat korttiin?

[Angervo]

Ja siis kastejuhlanhan idea on nimenomaan se lapsen seurakunnan jäseneksi ottaminen, ja toisaalta usein ylipäätään se ensimmäinen kerta kun pitkämatkaisetkin sukulaiset pääsevät näkemään lapsen ja onnittelemaan tuoreita vanhempia ihan henkilökohtaisesti (näin siis ainakin meillä).

[indira]

Nimen salaaminen on perinne, josta en halua luopua. (Kaikki perinteet eivät siis mielestäni suinkaan ole ylläpitämisen arvoisia!)

 

Näin minäkin ajattelen. Kiva perinne.

[Linni]

Me päätettiin nimi lopullisesti vasta ristiäispäivänä, joten se oli meille itsellekin vielä epäselvä siihen asti. Lähinnä kuitenkin hankaluus oli nimien järjestyksessä eli siinä mikä kutsumanimeksi ja mikä toiseksi nimeksi.

 

Ymmärrän tuon ajatuksen perinteestäkin.

[Guest pepsimax]

Muakin on tää aina ihmettänyt...

[Syksy11]

En ymmärrä tätä salailujuttua, eikä se tule myöskään, mikäli meidän tilanne sinne asti vie, toteutumaan. Meillä on muutama meidän mielestä kiva nimi ja jos tulee jotain uusia kivoja, niin niitäkin "makustellaan" - ja tottakai osa nimistä putoaa pois, kun saadaan tietää kumpaa sukupuolta hän on.

 

En kyllä myöskään voi ymmärtää sitä, miten jollain voi olla niin paljon röyhkeyttä, että kehtaa tuomita lapsen vanhempien suunnitteleman nimen ja tarjota jotain omaa "parempaa ideaansa" tilalle. Pelkkä ajatuskin on pöyristyttävä.

 

Tiedän, että mun vanhemmat (mulla on niin ihanat vanhemmat kaikin puolin) ja mun sukulaiset hyväksyvät nimen ihan just sellaisena kun se on - tai sitten spekuloivat sitä keskenään, kertomatta mulle / meille.. Mutta pikkaisen jännitysmomenttia pukkaa jälleen kerran miehen suvun puolelta - en osaa sanoa olisiko heillä mulle pokkaa "tuomita" nimi, mutta arvatenkin näitä "parempia ideoita" sieltä "vihjaillaan" ainakin mun miehelle.

[Shiny]

Ylipäätään ajatus siitä, että nimi paljastetaan vasta ristiäisissä on minulle ihan vieras - mistä vieraat sitten tietävät minkä nimen kaiverruttavat lahjaan ja kirjoittavat korttiin?

 

Tästä tuli mieleen, että tiedän vanhempia, jotka ovat antaneet kummeille suljetut kirjekuoret, joissa vauvan nimi lukee. Kummit ovat puolestaan kiltisti kiikuttaneet avaamattomat kirjekuoret kultasepänliikkeeseen, jossa myyjä on ne avannut ja antanut tiedot eteenpäin kaivertajalle. Kun kummi sitten on tullut noutamaan lahjaa, on myyjä antanut sen hänelle valmiiksi paketoituna eli nimisalaisuus on siinäkin tilanteessa säilynyt.

 

Meilläkin tytön nimi salattiin, mutta ei sentään menty tälle kirjekuorilinjalle. Meillä kummit olivat ratkaisseet asian niin, että antoivat lahjan ohella kaiverruslahjakortin.

[Pietsukka]

Meillä on tilanne se, että mies haluaa salata ja minä en. Mäkään en näe ristiäisiä nimenantojuhlana, vaan liittämisenä seurakuntaan, mutta mun mies taas ei omien sanojensa mukaan näe ristiäisten tarkoituksena muuta kuin nimen annon. Mä luulen, että tässä kiteytyy meidän erilaiset maailmankatsomukset. Mä luulen, että meillä kuitenkin nimi salataan ristiäisiin saakka.

[siniri]

Mäkin voisin ihan hyvin kertoa nimen heti kun se on keksitty, mutta meidän suvun perinne on salata nimi ristiäisiin asti. En hennoisi viedä sukulaisilta arvuuttelun iloa, äitini on monesti nähnyt unta tulevan lapsen nimestä ja siskot melkein lyövät vetoa onko pitkä vai lyhyt nimi, millä kirjaimella ehkä alkaa jne. Itse en ole koskaan osallistunut tuohon arvuutteluun, mutta on sitä jotenkin hauska seurata vierestä

 

Jos muutama kuukausi ennen laskettua aikaa siskon kanssa heitettiin herjaa nimistä joita ei AINAKAAN lapselle tule, ja yksi siinä joukossa mitä hän heitti vitsillä on aika korkealla meidän listalla..

[Minda]

Meillä on nimi valmiina kummallekin sukupuolelle ja pidämme salassa. Onpahan vielä varaa päättää toisin jos nimi ei jostain syystä istukaan vauvalle. Perhe tietää kyllä jo nimet, ja koska kyseessä on suvuistamme peräisin olevia nimiä, saattavat kuulostaa vähän vanhahtavilta. Mielestäni kuitenkin kummallekin sukupuolelle olevat ovat käyttökelpoisia ja samannimisiä löytyy kaiken ikäisiä. :/

 

Ikävää oli sitten se, kun veljeni vaimo haukkui toisen sukupuolen nimen ja oli sitä mieltä että hyvä kun on tulossa juuri se toinen sukupuoli, kuin mitä inhokkinimi on. Ollaan kuitenkin 2000-luvulla. Harmitti vähän kun itse haluamme kunnioittaa upeita ihmisiä antamalla heidän (mielestämme ihan kauniit) nimet lapsellemme, kun taas veljeni vaimo suosii todella moderneja nimiä, joita taas minä en mitenkään osaisi kuvitella omalle lapselleni. Todellakin jos pitäisi kokonaan nimen salassa ristiäisiin asti, ei pääsisi kukaan laukomaan omia epätoivottuja ja loukkaavia mielipiteitään.

[Evie]

Me päätettiin pitää pojan nimi salassa ristiäisiin asti, jotka on viikon päästä sunnuntaina. Oikeastaan kun vasta pari viikkoa sitten päätettiin nimi lopullisesti, kun piti papille antaa se maistraattipaperi, niin ajateltiin sitten pitää se salassa ihan kasteeseen saakka. En edes tiennyt, että tätä salassapitoa pidetään jonkinlaisena perinteenä Suomessa. Kummeille kerrottiin, jotta he voi halutessaan hankkia kastelahjan kaiverruksella, ja pyydettiin pitämään nimi omana tietonaan. Jotenkin tuntuu, että helpommalla pääsee kun kaikki (muut) saa tietää yhtäaikaa, eipähän pääse kukaan sukulainen nassuttamaan tai edes itsekseen kyräilemään, miksi kerrottiin nimi toisille ennen toisia, vaan kaikki saa sen tietää samalla kertaa eikä tarvitse ympäriinsä soitella ja ilmoitella. Ja etukäteen ei haluttu kertoa nimipohdinnoistamme muille sen takia, että kukaan ei pääse kommentoimaan onko nimi heidän mieleensä eikä meille tule oloa että pitäisikö sittenkin vielä miettiä... (Joku täällä ihmetteli, että kuinka ihmiset viitsivät kommentoida lapsen vanhemmille tulevaa nimeä, mutta kyllähän siinä tilanteessa aina kommentoidaan - miettikää nyt vähän, jos joku kysyy tulevan lapsen nimeä, niin kyllähän se ihminen vastauksen saatuaan jotain siihen kommentoi, ei kai kukaan pysy naama kiinni siinä tilanteessa..?! Yleensä kommentoidaan esim. kiva nimi tms vaikka ei yhtään edes tykkäisi, tai sitten nyökytellään, mutta kyllä siitä reaktiosta aina jotain voi päätellä. Jos nimi paljastetaan kaikille vasta ristiäisissä, niin jää tuommoiset kiusalliset tilanteet välistä.)

[J A W]

Musta toi nimen "panttaaminen" on kiva tapa, sillai kuin nyt on kiva että on ihan irrationaalisia tapoja, jotka on "meidän". Mä koen ne semmosena ikään kuin vakavana leikkinä, jota tykkään pitää yllä.

 

Sehän on nimenomaan pohjoismaalainen juttu tämä nimen salassapito ristiäisiin saakka, esimerkiksi brittituttavani olivat aivan ällistyneitä kun jonkun tanskan kruununprinsessan nimeä ei kerrottu heti kun se oli syntynyt. Tästä asian oppineena osasivat sitten kysyä meiltä, että noudatatteko tätä tapaa, kun esikoinen oli syntynyt. He olivat ilahtuneita kun osasivat käyttäytyä, eivätkä kysyneet heti nimeä, niin kuin heillä kotonapäin on tapana kysyä heti sukupuolen jälkeen. Sanoin kyllä, että ei se paha moka ole Suomessakaan, kun ei ihan kaikki tee niin.

 

Meillä yritettiin pitää nimeä salassa nimiäisiin asti, mutta epäonnistuttiin, koska käytettiin sitä miehen kanssa kotona jo kuitenkin, ja mä sitten mokasin sanomalla miehelle, että "Otatko [Myttysen] niin mä laitan kahvit" äidin kuullen.

[Lainie]

Ei mun käsittääkseni tanskalaiset salaa nimiä. Paitsi siis ilmeisesti kuninkaalliset, koska tosiaan noita pikkuprinssien ja - prinsessojen nimiä ei ole kerrottu kuin vasta risiäisissä. Mutta siis rivikansalaiset kyllä kertovat nimen heti lapsen syntymän jälkeen.

 

(On myös niin maallistunut, että taidetaan sielläkin yhä useampi lapsi jättää kastamattakin.)

[Shacklebolt]

Meillä vasta haaveillaan lapsista, mutta olen miettinyt, että niin hauska perinne kuin nimen salaaminen onkin, en minä sitä halua jatkaa. Syynä on se, että ristiäiset eivät ole nimijuhla, vaan minulle siinä on tärkeää se sakramentti ja lapsen liittäminen seurakuntaan, enkä halua, että sukulaisille tilaisuuden pääasia on siinä, että saavat kuulla lapsen nimen.

[Forelli]

Jos meillä lapsi koskaan on, on täysin varmaa että nimi tullaan salaamaan. Erään sukulaislapsen ristiäisissä eräät jaksoivat jauhaa jauhamistaan siitä, että kuinka lapsi nyt sai toiseksi nimeksi saman nimen kuin eräällä toisella sukulaisella on. (Onpas tosi kauheaa, varsinkin kun kysymyksessä ei ole kummankaan kutsumanimi.) Sitä ei vaan viitsi kuunnella mitään kommentteja etukäteen.

[Koivupuu]

^Jep, mäkään en jaksaisi kuunnella mitään kommentteja ja valituksia nimestä etukäteen. Parempi antaa papin ilmoittaa nimi silloin, kun ei ole enää "mitään tehtävissä".

[Caddycat]

Me ei salata nimeä. Ensi viikolla on rakenne uä, niin katsotaan saadaanko tietää sukupuolta. Täällä JEnkeissä ei kuulemma pääse sairaalasta, ellei lapsella ole nimeä ja syntymätodistus kirjoitetaan siellä. Meillä on siis nimet jo tiedossa, enkä niitä salaa, jos joku kysyy. Olen muutenkin huono päättämään asioista, niin musta on kiva pyöritellä eri vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia jonkun kanssa (esim. äitini). Mieheni ei ole tossa niin hyvä. Me kyllä nimet päätettiin, mutta vielä pyöritellään mahdollisuutta nimi väliviivan kanssa jne. Pojan nimi on aivan varma, mutta tytön etunimi saattaa muuttua, jos keksimmekin sopivamman.

[Guest Ruut]

^Tässä olemme erilaisia: tulevan lapseni nimeen en ole kiinnostunut kuulemaan kenenkään ulkopuolisen mielipiteitä. Kyllä niitä aina kysyttäessä löytyy, mutta meidän ajattelussamme tämä asia ei kuulu tippaakaan muille. Minun perheeni on minun eikä äitini.

 

Eikös suomalaissakin sairaaloissa ainakin ennen annettu jokin "nimi" lapselle synnärillä? Se nimi ei tietenkään sido antamaan samaa nimeä virallisesti.

[J A W]

Ei ainakaan nykyään anneta, papereissa lukee jotta "Virtanen, tyttö" tms siihen asti, että virallinen nimi on vanhempien toimesta annettu.

[Guest Ninja]

Vaikka perinteistä kovasti tykätäänkin, tässä asiassa tehtiin poikkeus. Molempien lasten nimet oli päätetty jo monta kuukautta ennen syntymää ja haluttiin alkaa kutsua vauvaa heti nimellä. Kyllä sen huomasi molempien kohdalla ettei Suomessa moni tee niin, ollaan saatu vakuutella ja selitellä että on se jo virallinen nimi. Esikoisen kohdalla muutama oli luullut että kyseessä oli hätäkaste kun emme laittaneet viestiin "äiti ja vauva voivat hyvin" vaikka kyllä viestin sisältö omasta mielestäni antoi ymmärtää että kaikki on hyvin.

 

Yksi syy miksi emme halunneet salata nimeä on se hiljaisuus ja väkinäinen hymy mikä on parissa ristiäisissä ollut nimen julkistamisen jälkeen. Nimi kun ei aina ole kaikkien mieleen (vaikkei sillä mitään väliä olekaan). Meidän poikien nimiä on saanut kauhistella rauhassa ja pahin järkytys on mennyt jo ohi kun ristiäisjuhlaa on vietetty. Ainakin oman äitini tuntien tämä meidän kuopuksen nimi on vaatinut hitusen totuttelua.

 

Molemmat pojat ovat saaneet aivan ihania nimeen liittyviä tai nimen sisältäviä ristiäislahjoja kun vieraat ovat tienneet minkä niminen lapsi on.

[Chimelli]

No eihän ristiäisissä voi mitään väkinäistä hiljaisuutta sen nimen paljastamisen jälkeen tulla, kun se nimi paljastetaan siinä keskellä sitä toimitusta ja pappi jatkaa puhumista eikä muiden kuulukaan siinä mitään sanoa. (No minun mummini kyllä hihkaisi että "mä toivoinkin sitä nimeä!" ) Minusta se on juuri siksi kiva paikka paljastaa nimi, kun kenenkään ei tarvitse väkisin kommentoida sitä mitenkään. Siis verraten että jos vain erikseen ilmoittaisi että "meidän lapsen nimi on nyt tämä", niin sitten vastapuolen täytyisi vastata siihen jotain, ja "aha, ok" voi tuntua vähän välinpitämättömältä vastaukselta Tietty sitten jos ilmoittaa samalla kuin syntymästä, niin sittenkään ei tarvitse sitä nimeä kommentoida, ja se onkin toinen ihan hyvä paikka ilmoittaa, me vaan ei olla koskaan tiedetty lapsen nimeä siinä kohdassa, kun mies ei suostu kommentoimaan kunnolla ennen lapsen syntymää