Miksi nimet salataan?

[Guest Ninja]

Totta, muotoilin tuon vähän huonosti. Olisin vain voinut kuvitella poikamme ristiäisissä sellaisen tilanteen että esim. oman äitini suusta olisi päässyt joku tuskainen parahdus ja siitäkös mun verenpaine olisi noussut. No tähän aiheeseen äiti ja minä liittyy niin paljon muutakin, eli kyse ei ole pelkästä lapsen nimestä.

[Guest vieras_]

Kyllä sen huomasi molempien kohdalla ettei Suomessa moni tee niin, ollaan saatu vakuutella ja selitellä että on se jo virallinen nimi.

 

Tämä oli niin totta meidänkin kohdalla. Päätettiin vauvan nimi varmaksi kahden viikon iässä, silloin täytettiin maistraatin paperi ja kerrottiin nimi "kaikille". Ei siis laitettu mitään joukkoviestiä nimestä mutta kerrottiin kaikille joita nähtiin tai joiden kanssa puhuttiin. Ehkä viikon jälkeen oltiin lähimmille julistettu nimi niin sitten laitoin sen Facebookiinkin. Vauvaa ei kastettu mutta parin kuukauden iässä vietettiin juhlia, joita myös nimiäisiksi kutsuttiin. Ilmeisesti nuo juhlat sitten sekoittivat monen pään uskomaan, että vasta tuolloin oli nimi virallinen.

 

Nimen kuultuaan mm. mummoni kertoi muille, miten meidän tytöstä tulee x. Yritettiin sille kyllä sitten selittää, että ei tule vaan on jo. Useat muut perheenjäsenet julistivat nimen fb:ssä kavereilleen heti nimiäisten jälkeen.

 

Hirveän paljon sanottiin, että eihän sillä varmaan nimeä ole, tai jos on niin ethän sä sitä ainakaan kerro. Vähän hölmönä sitten olivat, kun sanoin, että on sillä ja se on x. Luulen, että monet eivät edes uskoneet.

 

Tytön nimi on vähän lempinimimäinen. Puhuteltiin tyttöä kyllä nimellä ja kerran yksi tuttu sitten kysyi meidän kanssa pari tuntia vietettyään ja nimen useasti kuultuaan, että niin eihän sillä nimeä vielä ole.

 

Tuota hätäkasteasiaa oon myös miettinyt. Kun jos meille tulee seuraavana poika, nimi on jo tiedossa ja se kerrotaan heti syntymästä kertovissa viesteissä. Pelkään kuitenkin, että ainakin vanhempi kansa ottaa sen jotenkin viestinä juuri tuosta hätäkasteesta.

[Mamabarba]

Paljastaisin lapsen nimen ennen kastejuhlaa, jos voisin olla varma, etteivät meidän sukulaiset alkaisi miettiä ns. parempia vaihtoehtoja. Siksi on mukavaa paljastaa vasta silloin, kun omien ideoiden antaminen on liian myöhäistä... Tosin meidän lasten nimet on taidettu lyödä lukkoon vasta viime tingassa muutenkin.

[Guest Astarte]

(viesti poistettu)

Edited August 31, 2012 by Astarte

[l1c1eux]

Me pidettiin esikoisen nimi salassa, ihan vaan sen takia, että se "kuuluu"?! en kyllä tiedä, mistä tuollaisen oon saanut päähäni. Mutta mies oli samoilla linjoilla. Nyt esikoinen kuitenkin yli 2v. ja puhuu kuin papupata. Ollaan nimi nyt päätetty, tarkoitus olisi, että pimitetään se ristiäisiin asti, mutta saattaa olla, että esikoinen sen lipsauttaa. Mikä ei sekään huono asia ole.

 

Jäinkin miettimään ketjua lukiessani, pitäisikö syntymäviestiin laittaa päättämämme nimi. Ja paljastaa sitten vasta ristiäisissä ne toiset nimet...

[marsa123]

Tuosta nimen salaamisesta oli Taivaannaula-blogissa mielenkiintoisia kirjoituksia muinaisten suomalaisten kulttuuriperintönä.

Tässä linkit: http://www.taivaannaula.org/2010/06/nimiaiset/ ja http://www.taivaannaula.org/2009/08/nimesta-ja-nimeamisesta/

 

Itsekin haluaisin tätä perinnettä siinä mielessä noudattaa, että nimeä pantattaisiin ainakin hetko. Oikeastaan hoksasin, että kyseessä oli suomalainen perinne, vasta kun näin amerikkalaisia tv-ohjelmia, jossa vauvan synnyttyä kätilöt jo kysyivät, että mikä tämän nimi on

[*Bella*]

Meillä omassa suvussa on pimitetty vauvan nimet aina kasteeseen saakka. Ja mielestäni myös kaikissa ristiäisissä, joissa muuten olen ollut läsnä. Kun mieheni kertoi ehkä viikko siskonsa vauvan syntymän jälkeen lapsen nimen, olin ihan ihmeissäni. Mutta kuulemma heidän suvussaan taas on tämä avoimempi linja tapana.

 

Noh, miehen sukulaiset saavat tottua uusiin tuuliin, koska meidän vauvan nimeä ei kyllä kerrota ennen ristiäisiä.

Yksi hyvä syy voisi olla tuo, ettei siinä vaiheessa enää voi vaihtaa. Voi olla, että joudutaan tekemään kompromisseja niiden "suvussa kulkevien" nimien suhteen, joten mieluummin väännetään kättä miehen kanssa kahdestaan kuin otetaan vanhempamme mukaan keskusteluun. Ja tukehtukoot sitten pullaansa, jos nimi ei miellytä.

[Rarity]

Meidänkin suvussa on ollut tapana salata nimi ristiäisiin saakka. Jostain kuulin, että tämä perinne pohjautuisi vanhaan uskomukseen, että tietää epäonnea jos kutsuu vauvaa nimellä ennen kuin lapsi on virallisesti kastettu. Tiedä tästä, mutta minusta tapa on kiva. Ihan jo senkin takia, että saa sitten rauhassa venkslata nimien kanssa vaikka kastepäivän aamuun saakka. Eikä kukaan kehtaa enää kommentoida negatiivisesti sen jälkeen, kun asiasta on mustaa valkoisella!

[Doremifa]

Meillä vasta haaveillaan lapsista, mutta olen miettinyt, että niin hauska perinne kuin nimen salaaminen onkin, en minä sitä halua jatkaa. Syynä on se, että ristiäiset eivät ole nimijuhla, vaan minulle siinä on tärkeää se sakramentti ja lapsen liittäminen seurakuntaan, enkä halua, että sukulaisille tilaisuuden pääasia on siinä, että saavat kuulla lapsen nimen.

 

Olen samaa mieltä ja siksi olen ajatellut kertoa ainakin etunimen heti kun olemme saaneet sen päätettyä. Haluan tehdä sukulaisille selväksi, että meille kastejuhla ei ole mikään nimenantorituaali (kuten suurin osa sen taitaa Suomessa käsittää). Onneksi sitä kastekaavaa on muutettu nykyään niin, että nimen paljastaminen ja kaste eivät tapahdu samaan aikaan, vaan vanhemmat paljastavat ensin nimen ja sitten vasta kastetaan.

 

Täällä moni on sitä mieltä, ettei halua sukulaisten sanovan mielipidettä nimivalinnasta. Minusta olisi nimenomaan kiva kuulla tulevien isovanhempien mielipide lapsen nimestä, koska jo nyt on käynyt ilmi, että moni suosikkinimeni onkin jo jollain sukulaisella (en tunne sukuani kovin hyvin, koska emme ole paljon tekemisissä). En siis haluaisi antaa suvussa olevaa nimeä tietämättä, kenellä se on alunperin ollut!

[Nannas]

Meillä on lasten nimet pidetty (ainakin yritetty) salassa ihan vain perinteen vuoksi. Jääpähän ristiäisiinkin jotakin jännitettävää. Tosin toisen lapsen kohdalla esikoinen oli hienosti jo tiedotustyötä tehnyt lähipiirissä.

[Emni]

Meidän ei ole tarkoitus salata nimeä ristiäisiin saakka, vaikka meidän lähipiirissä ja myös tuttavapiirissä se on ollut tapana. Tarkoituksena ois laittaa jo syntymäilmoituksessa (varmaan tekstiviesti synnäriltä) että "AA/BB syntyi sinä ja sinä päivänä kello se ja se, xxxxg, xxcm."

Ristiäiset on sitten ihan omanaan, joissa se nimi viimestään tulee selville, jos nyt joltain menis aiemmin ohi..

 

Aikomus olisi myös ennen lapsen syntymää päättää nimi sekä pojalle että tytölle ja toki, jos joku katastrofi käy, ettei nimi enää tunnukaan hyvältä, sen ehtii vaihtaa synnärillä, kun näkee lapsen, mutta tarkoitus siis heti vauvan synnyttyä on kertoa myös nimi. Varmaan myös ihan lähimmille ystäville kerrotaan nimivalinta jo ennen kuin lapsi on syntynyt, eli mihin nimeen päädytään.

 

Meillä sitten lopulta kävi niin, että tyttö joutui heti synnyttyään tehohoitoon ja päästiin vasta seuraavana päivänä katsomaan lasta, joten lähimmille lähti viesti tytön syntymästä, ennen kuin oli tyttöä kunnolla edes nähty ja siinä lukikin sitten vain "tyttö syntyi..."

Jos kaikki olisi sujunut hyvin, niin oltaisiin ilmoitettu tytölle tuleva nimi tuossa viestissä, kuten aikomus oli, mutta tämä asia korjaantui sitten sillä, että lähetettiin lähipiirille joulukortit tytön kuvalla (oli tuolloin pariviikkoinen) ja joulukorttiin tuli sitten meidän nimien lisäksi tytön nimi. Moni ei silti ymmärtänyt, että se on tosiaan tytön pysyvä nimi ja eräätkin kyselivät monta kertaa, että mikä tytön nimeksi tulee, vaikka siis puhuttiin tytöstä tällä nimellään ja se oli niin joulukorteissa kuin muutenkin käytössä ahkerasti.

Ristiäiset pidettiin ja meillä se nimenomaan tarkoitti seurakuntaan liittymistä ja uuden perheenjäsenen juhlimista. Käytännön syistä toinen ja kolmas nimi paljastuivat monille vieraille vasta ristiäisissä, kun nimet oli lyöty lukkoon vasta muutama päivä ennen juhlia. Kummit saivat tietää koko nimen heti, kun 2. ja 3. nimi oli sovittu, ihan siis kaiverrettavia kastelahjoja vartenkin.

 

Meitä tosin hieman ärsytti tytön ensimmäisten elinviikkojen aikana, kun käytössä oli tytön oma nimi, kun lähes kaikki kyseenalaistivat sen ja inttivät, että "no mutta mikä sen nimeksi tulee sitten ristiäisissä?" Kovin monen päähän ei tuntunut istuvan ajatus, että sen nimen voi kertoa jo heti syntymän jälkeenkin. Nimi kuitenkin on ihan tavallinen, ettei siitäkään ollut kyse, että olisi helposti luultu vain lempinimeksi. Työnimi raskausaikana oli ihan erilainen.

 

Nimi oli päätetty noin puolivälissä raskautta ja haluttiin laittaa hätäkastenimiksi ne etunimet, jotka olisi tulleet tytölle tai pojalle. Lapsen sukupuoli saatiin tietää noin 2 viikkoa ennen syntymää ja silloin kerrottiin muutamille läheisille, että mikä vauvan nimeksi tulee, kun syntyy. Nämä siis ymmärsivätkin sitten, kun heti syntymän jälkeen kerrottiin nimi, että on se pysyvä nimi

[Mtbe]

Minusta se on mukava perinne! Kuulee paljon erilaisia nimiveikkauksia, ja sitten on kiva paljastaa se itse juhlassa kaikille

[Kiiwinen]

Siskoni päätti tulevan vauvan nimen jo odotusaikana, eikä sitä salattu. Jälkikäteen harmitteli ettei olisikaan enää halunnut kyseistä nimeä antaakaan, mutta kaikki nimen tiesivät ja kutsuivatkin vauvaa oikealla nimellä alusta saakka. Ristiäisissä nimi pysyi vaikka kovat halut nimenvaihtoon olikin. Toisen kohdalla siskoni piti vauvan nimen visusti salassa ja nimi kuultiinkiin vasta ristiäisissä papin suusta

[Fifi]

Me ilmoitettiin vauvan syntymasta nimella, tyyliin Poikamme Antti Johannes on saapunut, samana paivana kun poika syntyi.

Musta nimen salaaminen syntyman jalkeen on turha ja vahan rasittavakin tapa, enka oikein ymmarra sen pointtia. Odotusaikana emme kylla kertoneet nimiehdokkaita kenellekaan silla halusimme miettia nimea rauhassa.

[Guest Pionitar]

Itsekään en ehkä lähtisi nimiä kertomaan odotusaikana, jotta olisi mahdollisuus muuttaa vielä mieltään ilman kummempia kyselyitä. Tavallaan ymmärrän miksi jotkut salaavat nimet kastajaisiin asti, se on aina ollut sellainen kiva jännitysmomentti ristiäisissä kun kuulee ensimmäisen kerran uuden tulokkaan nimen. Ja nimiä on kiva arvuutella etukäteen

[Armiannikki]

Meillä pojan nimi oli valmiina lähes koko raskausajan ja tiesimme etukäteen että poika tulee. Mies ei kuitenkaan halunnut nimeä kertoa. Keksin poitsulle kuitenkin sattumalta lempinimen synnärillä joka sitten kerrottiin kyllä etukäteen.

Itse olisin voinut nimet kertoa, mutta toisaalta tällä tavalla tosiaan säästyi nimen kommentoinnilta lähinnä oman äitini taholta.

Tämän toisen osalta en tiedä vielä miten menetellään. Ainakin sukupuolen haluaisin kertoa etukäteen, viimeksi sekin salattiin miehen toivomuksesta.

[N_D]

Me kerrottiin nimi melkeinpä heti kun oltiin se päätetty kokonaisuudessaan, poitsun ollessa muutaman päivän ikäinen. Meillä ei mitään pointtia ollu salailuun, koska sitä tyypillistä "jännäämisjuhlaa" eli ristiäisiä, ei meillä vietetty.

[tupasvilla]

Me aloitettiin nimen pähkäily vasta tytön synnyttyä (ei haluttu tietää etukäteen kumpi tulossa) synnärillä ja pian päätettiin ensimmäinen nimi. Kokeiltiin sitä kahden kesken pari päivää (että näyttääkö tyttö nimeltään ja tuleeko hänen kutsuminen sillä nimellä luontevasti) ja sitten kerrottiin muille. Nimiäiset vietettiin tytön ollessa 1kk ja silloin paljastettiin toinen nimi, joka päätettiin vasta vähän ennen juhlia. Oli kiva jättää joku paljastettava nimijuhliin, mutta toisaalta oli luontevampaa kutsua tyttöä omalla nimellään ja jättää tekonimi sairaalaan.

[Oniksi]

Jotenkin tuntuu vähän nykysuomalaisemmalta jättää esim tuo toinen ja mahdollinen kolmas nimi paljastettavaksi ristiäisiin / nimiäisiin. Salailu on suorastaan rasittava ja aika ihmeellinen tapa - miksi lasta pitäisi kutsua jollain valenimellä viralliseen päivään asti?

 

Nuo tapaukset, joissa nimi on paljastettu melko heti syntymän jälkeen eivätkä ihmiset ole ottaneet uskoakseen, että se on lopullinen nimi, selittyy varmaan tällä salailukulttuurilla - olen itse ollut useamman kerran ristiäisissä, joissa nimeksi on tullut aivan muu kuin millä lasta on siihen asti kutsuttu (vaikka tuo väliaikainen kutsumanimi olisi ollut esim. Antti tai Pekka ja ihan vanhempien toimesta käytetty nimi siihen asti). Onhan se nimen vaihtamisen mahdollisuus olemassa siihen asti kun pappi puheensa aloittaa, vaikka se hassua onkin.

 

Tekonimet ovat tekonimiä ja varmaankin yleensä parempi pitää sellaisina, itse haluan nähdä pienokaisen ennen kuin lopullinen päätös nimestä tehdään.

[sirii]

Itse en kannata tuota nimen salailua, joten meillä muut saanevat tietää nimen samalla kun ilmoitetaan lapsen syntymästä. Uskoisin, ettei tule ongelmaa tuosta, että nimeä pidettäisiin vain väliaikaisena, koska myös siskoni ilmoitti myös lapsensa lopullisen nimen heti syntymän jälkeen. Eli tää toimintatapa on lähipiirille jo tuttu.

[nania]

Me julkastiin esikoisen nimikirjaimet ja neureskeltiin, kun annettiin sukulaisten miettiä päänsä puhki niitä nimiä ennenku pidettiin nimiäiset.

 

Me itse asiassa salattiin nimet siksi, että kun me ei kastettu, mut halusin silti "syyn" vastaavanlaisille juhlille. Pidettiin sit nimet salassa ja julkastiin nimenantojuhlassa.

[Ink Q]

Paljastaisin lapsen nimen ennen kastejuhlaa, jos voisin olla varma, etteivät meidän sukulaiset alkaisi miettiä ns. parempia vaihtoehtoja. Siksi on mukavaa paljastaa vasta silloin, kun omien ideoiden antaminen on liian myöhäistä... Tosin meidän lasten nimet on taidettu lyödä lukkoon vasta viime tingassa muutenkin.

 

Just näin! Meillä taitaa olla samanlaisia sukulaisia...

[Chandalina]

Me ei olla salattu, vaikka lähipiirissä se yleisesti tapana onkin (on tosin niitäkin, jotka ovat nimen heti syntymän jälkeen tai jopa ennen kertoneet). Vähän etäisempien kohdalla mulle on ihan sama, kerrotaanko nimi heti vai 2 kk:n kuluttua, kun ei siitä vauvasta tarvi kovin paljon puhua. Mut huomasin nyt ensimmäisen ihan lähipiiriin syntyneen vauvan myötä hiukan ärtyväni salauspäätöksestä (nimi heillä on kuitenkin jo päätettynä), kun tuntuu tosi tyhmältä ja etäiseltä puhua vain vauvasta - ja vielä kaks kuukautta! Musta on jotenkin ihan höhlää, että vauva on ilman nimeä niin kauan. Lisäks useimmilla menee jonkin aikaa tottua sitten kutsumaan sitä lasta sillä oikealla nimellä, jos on ensin kutsunut hyvän tovin ihan muuksi. (Luulen tosin, et ärtymykseni johtuu osin ihan muista asioista, jotka ei liity nimeen millään tavalla.)

 

Ymmärrän, et salataan, kuka mistäkin syystä, jokaisen oma asiahan se on. Itselleni ainoa syy olla kertomatta olisi, ettei oltaisi vielä itse päätetty sitä nimeä. Pitkään siltä näyttikin kuopuksen kohdalla, mutta saatiin sitten kuitenkin vähän ennen syntymää päätös aikaiseksi. Molempien lasten koko nimi on kerrottu syntymäilmoitusviestissä. Ekan kohdalla taisi osa olla epävarmoja nimen pysyvyydestä, mut tokan kohdalla ei enää kukaan ihmetelly.

 

Joitain perusteluja ihmettelen, kun itse ajattelen asian just päinvastoin. Esimerkiksi tuo, että jos nimi kerrottaisiin ennen ristiäisiä, tulisi kommentteja ja muita ehdotuksia. Ei siihen nimen antamiseen pappia tarvita, kyllä se lapsi on sen niminen heti, kun vanhemmat niin päättää ja nimen voi ihan itsekin rekisteriin ilmoittaa, jos haluaa asian virallistusta nopeuttaa. Mä koen ennemminkin, et niin kauan kuin nimeä ei ole kerrottu, se on muille vapaata riistaa, ja en ainakaan itse halunnut kenenkään muun kuin mun ja miehen vaikuttavan päätökseen.

 

Jos jotain haluaa jättää ristiäisiin/nimiäisiin, on mielestäni hyviä vaihtoehtoja nuo, että kerrotaan vain nimikirjaimet, lempinimi tai että jätetään vain toiset nimet paljastamatta etukäteen.

[Kakkara]

Meillä päätettiin esikoisen nimi jo odotusaikana, mutta paljastimme nimen vasta vauvan synnyttyä. Halusimme jättää pelivaraa, jos vauva ei olisikaan näyttänyt päätetyltä nimeltään. Ei edes harkittu salailua ristiäisiin asti.

[Guest miimi]

En halua jatkaa tuota nimien salailu touhua omien lapsieni kohdalla, ilmoitetaan nimi varmaan heti kun lapsi on syntynyt ja kun nimi on päätetty. En tahdo että vauvan kunniaksi järjestetyistä

kakkukahveista tms. tilaisuudesta tulee mitään nimen juhlistamisseremoniaa, vaan lapsen oma juhla jossa ihmiset voivat siunata ja rukoilla lapsen puolesta. Mielestäni on inhottavaa

joutua salailemaan nimeä, eritoten oman pikkusiskoni kohdalla meinasin aina möläyttää nimen ennen hänen ristiäisiä... ihan kamalaa! Enkä pidä ajatuksesta että kastetilaisuudesta tehdään nimenantotilaisuus,

vaikka meidän lapsia ei kastetakaan vauvoina..