Mimosa•

Hoito joka toi onnen..

175 posts in this topic

Enpä ole tähän näköjään vielä vastannut. Toivon, että tämä rohkaisisi edes jotakuta.

 

Eli meillä ensimmäinen IVF:n tuoresiirto toi plussan, taustalla lähes kaksi vuotta yritystä, yksi keskenmeno ja selittämätön lapsettomuus. Nyt ollaan viikolla 11, toivotaan että tämä tästä jatkuisi.

 

Meillä IVF tehtiin lyhyen kaavan mukaan, omaan kiertoon. Alussa piikitin Menopuria, jarrupiikkinä muutaman päivän Orgalutrania ja lopuksi 36 tuntia ennen munasolupunktiota Pregnyl irrotuspiikiksi. Munasoluja tuli vain 5, josta 2 hedelmöittyi kunnolla. Molemmista tuli top-luokan alkiot, joista toinen siirrettiin ja toinen pantiin pakkaseen. Yllätys oli ihana ja suuri, kun testit alkoivat näyttää vahvenevaa viivaa. Jotenkin olin varautunut siihen, että pitäisi tehdä vielä ainakin toinen hoitokierto.

 

Inssejä meille tehtiin tätä ennen kaksi, ja koska kolmas meni ajoituksen vuoksi mönkään, niin muuttui vain ovulaation induktioksi. Clomeja ja femareita myös kokeilin, joista ei tulosta, kun ovuloin muutenkin. Clomit vain söivät limakalvon ohkaiseksi.

 

Miksi sitten tästä ensimmäisestä IVF:stä onnistui? Vaikea sanoa, ei lääkärikään rohkene arvata. Itse ajattelin, että hyvän onnen lisäksi jotkut pikku jutut saattoivat avittaa: Menopur ja Pregnyl kasvattivat limakalvon muhkeammaksi kuin koskaan, Orgalutran kypsytti munasoluja ennen kuin ehtivät irrota ennen aikojaan, siittiöiden perillepääsystä ei tarvinnut huolehtia. Mielialalääkkeen takia olin myös paremmassa kunnossa henkisesti ja mieli oli hoidossa mukana.

 

Kaikkiaan IVF oli meille positiivinen kokemus, ja punktioonkin sai hyvät lääkkeet eikä ollut ollenkaan niin kivulias kuin luulin. Väestöliitolla oltiin hyvässä hoidossa, kaikki kiitokset sinne :girl_smile:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Diagnoosit: oligoasthenoteratozoospermia eli normaalia alhaisempi siittiöiden tiheys, liikkuvuus ja hyvämuotoisten osuus ja vaikea endometrioosi.

 

Plussa saatiin 1. ICSI/IVF:n tuoresiirrosta; loppumetreillä mukana oli kaksi IVF:lla hedelmöittynyttä munasolua, joten se toi meillä halutun tuloksen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

2 vuoden luomuyrittämisen jälkeen meillä onnistui clomeilla, Pregnyl-irrotuspiikillä ja 1. inseminaatiolla. Diagnoosi selittämätön lapsettomuus, kummassakaan ei ollut mitään vikaa. Ehkä miehen sperman pesu auttoi, siellä oli vähän vasta-aineita. Nyt olen vkolla 15+5.

Edited by Decubal

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vajaa 6 vuotta yritystä ja tuosta ajasta noin puolet lapsettomuustutkimuksissa/-hoidoissa julkisella puolella. Kolme epäonnistunutta inseminaatiota jonka jälkeen siirryttiin IVF:ään josta saatiin kerättyä kaikkiaan yli 30 munarakkulaa, näistä 26 munasolua ja niistä kehittyi peräti 12 alkiota. Näistä yksi siirrettiin ja loput meni pakkaseen.

 

1. IVF:stä tärppäsi. Nyt rv 14+0 ja toiveet hirmuisen korkealla, että pienokainen pysyy matkassa loppuun saakka.

 

:lipsrsealed: Päívís

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä kolmas ja viimeinen ivf-hoito toi onnen! Minulla lievä pco.

Sitä ennen neljä inssiä clomeilla ja ilman sekä omiakin yrityskiertoja clomeilla. Ekasta ivf:stä heikosti postitiivinen, eli hipaisuksi jäi. Mitään ei jäänyt pakkaseen. Toisesta ivf:stä negaa, mutta kaksi alkiota jäi pakkaseen. Passiin ei kuitenkaan päästy, kun alkiot eivät kestäneet sulatusta. Kolmannesta ivf:stä saimme kaksi hienoa alkiota, joista molemmat siirrettiin ja molemmat halusivat jäädä biggrin.gif Nyt mennään viikolla 12.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on diagnoosina selittämätön lapsettomuus. Esikoista yritettiin kaikkiaan kolme vuotta ja tuona aikana meille tehtiin 2*IUI, IVF ja PAS ja sitten vielä noin vuoden tauon jälkeen toinen IVF, jonka tuoresiirrosta saatiin tyttö 01/09. Jälkimmäisestä IVF:stä saatiin lisäksi pakastimeen neljä alkiota. Toista lasta yritettiin luomuna vain noin puoli vuotta ja sitten suunnattiin Väestöliittoon hakemaan pari alkiota kyytiin, tuloksena poika 11/10. Ensimmäinen lapsi siis otti reilusti aikaa, mutta toinen saatiin onneksi lopulta melko helpolla. Pari huurunenää odottaa vielä pakastimessa ja todennäköisesti yritetään nekin vielä jossain vaiheessa siirtää. Uusia hoitoja ei kuitenkaan enää aloiteta, vaan jos kolmatta lasta ei noista alkioista (tai luomuna) tule, niin sitten ollaan onnellisia näin. Nämä kaksikin lasta on enemmän kuin vielä muutama vuosi sitten uskalsin edes toivoa. lipsrsealed.gif

Share this post


Link to post
Share on other sites

3,5 vuoden aikana tehtiin 1 x IUI, 2 x ICSI ja yksi PAS, siitä PAS:sta tärppäs.

 

(Pää)syy siittiöissä, vähän ja hitaita.

 

^Esikoinen.

 

Toista toivottiin lähes sama 3,5 vuotta minkä aikana tehtiin 1 x ICSI ja 5 x PAS. Kahdesta PAS:sta alkoi raskaus, mutta toinen niistä meni viime syksynä kesken. Tällä hetkellä raskausviikkoja 8+6 ja usko onnistumiseen luottavainen.

 

Tuntuu ettei PAS-onnistumisiin törmää liikaa, meille se on näköjään ollut ainut tapa onnistua. Tämä viimeinen raskaus on kerran uudelleen pakastetusta alkiosta, mikä ei ollut mikään priima-yksilö. :girl_sigh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä selittämätön lapsettomuus, laparoskopiakin oli tehty eikä mitään syytä löytynyt. Molemmat ollaan kyllä vähän iäkkäämpiä jo. Inseminaatioita hormonipiikkien avulla oli takana joitakin, kun päätettiin pitää kesätauko ja siirtyä syksyllä järeämpiin hoitoihin. Likka sai tauon aikana alkunsa luomusti. On mietitty kyllä oliko niillä mun kevään aikana piikittämillä hormoneilla kuitenkin osuutta asiaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä miehellä vähänlaisesti kavereita, joten lääkäri suositteli suoraan IVF ja ICSI. Hieman alistimulaatiota -> 12 rakkulaa -> viisi munasolua talteen -> 3 hedelmöittyi -> 2 matkaan ja nyt plussa :lipsrsealed:

 

Nyt vasta 4+3, toivon sydämeni pohjasta kaiffarin pysyvän matkassa..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä vikaa molemmissa, mulla pco ja miehen sperma ei priimaa.

 

Lasta yritimme alulle n. 6 vuotta, joista viitisen vuotta tutkimuksissa ja hoidoissa. Vuonna 2007 tehtiin kaksi inseminaatiota puregon+pregnyl-lugesteron coktaililla. Molemmilla kerroilla toiveet olivat todella korkealla ja pettymys oli tietysti valtava, kun ei toivottua tulosta tullut. Samana vuonna yritettiin vielä kolmatta IUI, mutta se hoito jouduttiin keskeyttää, koska munarakkuloita kasvoi liikaa. Lääkäri harkitsi ivf tekemistä, mutta punktiolle ei löytynyt sopivaa aikaa, kun joulu tuli vastaan.

 

Seuraava hoito huhtikuussa 2008, IVF/icsi suunnitelmissa. Pitkä kaava. Kuukautta ennen pistin jarrupiikin, jonka nimeä en nyt muista, tarkoituksena sammuttaa oma hormonitoiminta. Puregon+pregnyl+lugesteron coktail. Toiveet tietysti korkealla. Pettymys oli valtava, kun puntiossa saatiin vain kolme munasolua ja seuraavana päivänä soitto, että valitettavasti ei yhtään alkiota (kaikille munasoluille oli tehty ICSI). Aivan mieletön pettymys ja romahdus. Epikriisissä oli syyksi huonoon saaliiseen oli arvioitu liian epätasaiset hormonimäärät.

 

Toiseen ICSIin päästiin syyskuussa 2008. Lyhyt kaava. Puregon+orgalutran+pregnyl+lugesteron coktail. Alkioita saatiin tällä kertaa 5 kappaletta ja helpotus suuri, kun siirtoon päästiin. Toiveet tietysti pilvissä, kun yksi alkio kohtuuni siirrettiin. Ja voi sitä pettymyksen määrää taas jälleen kerran!! Alunperin suunnitelmissa oli jatkaa PAS siirtoihin samantien, mutta parisuhde ajautui kriisiin, josta onneksi selvisimme entistä vahvempina. Ensimmäinen PAS siirto huhtikuussa 2009 kahdella alkiolla, tulos negatiivinen. Toinen PAS kahdella alkiolla toukokuussa 2009, tulos negatiivinen. Ja taas jonon hännille odottamaan seuraavaa hoitoa.

 

Heinäkuussa 2009 mut ultrattiin, koska toisessa munasarjassa oli jo pitkään ollut kysta ja sain kutsun kontrolliultraan. Kysta oli siellä edelleen ja kaksi lääkäriä tuli siihen tulokseen, että leikataan. Aika tulikin nopeasti. Laparoskopia tehtiin elokuussa. Leikkauksen jälkeen sain kuulla, että samalla vietiin molemmat munatorvet. Mikä shokki! Siinä oli sulattelemista vähäksi aikaa. Lääkärit oli vakuuttuneita, että nyt hoito varmasti onnistuu, koska kysta ja rosoiset munatorvet ovat voineet häiritä alkion kiinnittymistä.

 

Lokakuussa 2009 toiveet todella korkealla kolmanteen ICSIin. Saalis neljä alkiota. Yksi siirretään ja tulo negatiivinen. Ja valtavan suuri pettymys. Tässä vaiheessa alkoi jo tuntua siltä, että ei me tulla koskaan sitä lasta saamaan.

PAS siirto kahdella alkiolla tammikuussa 2010, tulos negatiivinen. Ei ollut yllätys, ei osannut enää muuta odottaakkaan. Toinen PAS yhdellä alkiolla toukokuussa 2010, tulos negatiivinen.

 

Usko hoitojen onnistumiseen oli hävinnyt jossain vaiheessa, mutta joku toivon kipinä sai vielä jatkamaan.

 

Neljäs ja samalla meidän viimeinen ICSI tammikuussa 2011. Ei varmaan tarvitse edes mainita, että toiveet ei todellakaan ollut korkealla. Samalla kauheat paineet siitä, että jos nyt ei hoito onnistu, joudumme jollain keinolla hyväksymään sen, että me ei lapsia saada, ikinä koskaan! Pelkkä ajatuskin tuntui musertavalta. Tässäkin hoidosssa puregon+orgalutran+pregnyl+lugesteron coktail. Lääkäri oli päättänyt, että tässä hoidossa tehdään kaikille alkioille pitkä viljely, sitä ei oltu tähän mennessä koitettu vielä kertaakaan. Saatiin 9 alkiota, mikä oli loistava uutinen! Harmi, että pitkässä viljelyssä kato on yleensä kova ja niin kävi meilläkin. Yhdeksästä alkiosta vain neljä oli lopulta siirtokelpoisia. Kaksi siirrettii ja kaksi meni pakastimeen. Piinapäivät alkoi. Toivottiin niin kovasti, että nyt täytyy onnistua, mutta usko onnistumiseen oli aika lähellä nollaa. En jaksanut odottaa testipäivään (pp14) saakka, vaan kuten kaikissa muissakin hoidoissa, en enää kestänyt piinaa. Pp10 aamulla päätin tehdä testin. Testiajan mentyä umpeen, menin katsomaan testiä. Nega, voi mikä pettymys ja ajatus, että mä niin tiesin. Otin testin käteen viedäkseni sen roskiin, vilkaisin sitä kuitenkin vielä. Ja mitä ihmettä siinä näkyy kuin näkyykin haaleista haalein haamu. Pyörittelen testiä kädessä ja mietin, että onko siinä jotain vai ei, näenkö harhoja vai onko se kenties vain viivan paikka. Sydän lyö ainakin kahtasataa. Herätän miehen ja ääni täristen sanon, että tuu kattomaan, mä ehkä näen testissä jotain. Miehen mielestä siinä ei näy mitään. Voi pettymys, niimpä tietysti, oon vain kuvitellut sen toisen viivan. Laitan kuitenkin kuvan tänne vaukkareihin ja täällä naiset onkin sitä mieltä, että kyllä siinä jotain näkyy. Seuraavana päivänä pp11 teen kaksi testiä, edelleen todella hailakat viivat molemmissa, toisessa jopa niin hailakka, että sitä pitää käännellä, että jotain näkyy. Ja taas pettymyksen aalto pyyhkäisee lävitse, ajattelen, että ei tästä mitään voi tulla. Seuraavana päivänä päätän tehdä Cb digitestin, loppuu ainakin epätietoisuus. Pp12 testissä lukee raskaana-gravid 1-2. Mä tärisen, tulee itku, tulee nauru, en tiedä mihin menisin. Ravaan ympäri taloa. Otan testistä kuvan ja lähetän miehelle ja viestiin kirjoitan huomenta, isi.

 

Nyt on menossa rv 19+2 ja meidän niin kauan odotettu rakas pieni murunen, Taavi, potkii äitiään kovasti :lipsrsealed: Ilman säikähdyksiä ei olla selvitty, olishan se nyt ollut, jos raskaus edes olisi normaalisti edennyt... Alkuraskaus meni hyvin. Kunnes rv 17+0 meidät säikäytettiin kunnolla ja luultiin, että meidäm pikku murunen tulee ulos, kun aloin yhtäkkiä vuotaa kirkasta verta kuin saavista kaatamalla. Suuri helpotus, kun ultrassa löytyi pikkuinen, joka oli vilkas ja kooltaan vastasi viikkoja. Laskettuun aikaan on vielä pitkä matka, me niin hartaasti ja paljon miehen kanssa toivotaan, että tämä lapsi syliin elävänä ja terveenä saadaan. Ollaan kiitollisia tästä mahdollisuudesta. Voi hyvinkin olla, että tämä on meidän ensimmäinen ja ainut lapsemme, vaikka kovasti haluaisimme, sisaruksiakin. Pakastimessa on kuitenkin vain kaksi alkiota ja ne ovat ainut toivomme pikkusisaruksen suhteen. Mutta nyt ei ole aika miettiä sitä, nyt keskitytään tähän mitä meillä on ja niinkuin jo sanoin, todella kiitollisi ollaan tästä lottovoitosta, pienestä ihmeestä joka tuolla masussa potkii.

 

Tulipa pitkä tarina, mutta pitkä on lapsettomuustaivalkin. Ja tämä on lyhennetty versio, olis tullut monen sivun kirjoitus, jos olisin kirjoittanut kaikki ne tunteet mitä hoitojen ja lapsettomuuden aikana on läpikäyty.

 

Toivottavasti meidän tarina antaa muillekkin uskoa hoitojen onnistumiseen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä kokeiltiin eka IVF:ää, siitä ei tullut kun 1 hed ja muut tuulimunia..Meillä tärppäs eka mikrohed. Mulla siis pco, en ovuloi ja taipumus tuulimuniin. Tsemmppiä kaikille, älkää luopuko toivosta!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kirsmon tarina :girl_in_love:

 

Mulla on vaikea pco ja ovuloivan munasarjan tuuba tukossa. Miehellä (oli) kovasti kuolleita siittiöitä ja ilmeisesti kiveskohjujen aiheuttamaa dna-fragmentaatiota (tätä ei testattu). Plussa saatiin ICSIn 1.PASsista, kaksi siirettiin, kaksi kiinnittyi.

 

Nyt vasta 10+ viikot, mutta toiveet ovat kovat :lipsrsealed:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille plussan toi 3. inssi puregon + pregnyl -piikkien ja progesteronivahvikkeiden kanssa. Kyseessä selittämätön lapsettomuus.

 

Matka on vasta ihan alussa (5+2), mutta toiveet ovat korkealla. Ja sydän syrjällään..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tie on ollut pitkä ja kivinen. Hoitoja vuodesta 2006 alkaen. Minulla PCO ja miehellä hitaat siittiöt.

3 inseminaatiota, ilman tulosta.

1. IVF/ICSI, joista yksikään ICSI-solu ei ollut kelvollinen, pakkaseen kaksi alkiota

1. PAS, kaksi alkiota siirrettiin

2. IVF vain tuoresiirtoon 2 alkiota

3. IVF/ICSI, tuoresiirtoon 2 alkiota (IVF ja ICSI), joista alkoi raskaus (1 alkio)

pakkaseen ei jäänyt mitään.

 

Tämä olisi ollut siis viimeinen siirtomme ja olisimme lopettaneet hoidot tähän. Maailma päätti kuitenkin toisin :lipsrsealed: Malttia siis hoitoihin, ihmeisiin kannattaa uskoa viimeiseen asti ja vielä sen jälkeenkin!

Share this post


Link to post
Share on other sites

:) Ihanaa, Lystikki.

 

Mutta saanko kysyä, toivottavasti et pahastu, että miksi teille on tehty noin hitaassa tahdissa hoitoja? Tietysti, jos se on ollut teidän oma päätös, niin sitten ei mitään kummallista. Mutta muutoin 7 hoitokiertoa viidessä vuodessa kuulostaa tosi verkkaiselta. Siis jollei siihen ole itse päässyt vaikuttamaan. :mellow:

 

Onneksi odottaminen kuitenkin kannatti! :girl_in_love:

Share this post


Link to post
Share on other sites

IVF eli koeputkihedelmöitys ja tuorealkion siirto. Omat sukusolut. Hoitoja oli takana neljä vuotta, ja tämä oli ensimmäinen IVF. Toisen lapsen toiveita heräteltiin myöhemmin pakastealkion siirrolla, mutta kahden alkion siirrosta huolimatta kakkosta ei vielä ole meille kuulunut. Taustalla on selittämätön lapsettomuus, minulla pitkä kuukautiskierto ja epämääräiset ovulaatiot. Lääkärin mukaan on silkkaa onnea, jos tulen raskaaksi ilman hoitoja. Silti takana on yksi luomuraskaus joka tosin meni pian kesken.

 

Voimia hoitohin! Niitä tarvitaan, sillä mikään hoito ei lupaa mitään ja jokainen pettymys ottaa koville. Lisäksi itse uskalsin iloita vauvasta vasta kun murunen nukkui oman kodin sohvalla. Lapsettomuus jättää pitkän tumman jäljen ihmiseen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä mentiin tjot linjalla varmaan 3 vuotta tietäen minun PCO:sta joka on vielä sitä pahempaa laatua. Ei vuotoa ilman lääkkeitä, saatikka ovulaatiota vaikka ois lääkkeetkin. Lopulta hakeuduttiin hoitoihin ja päästiinkin ihan ilman mitään clomi kokeiluja joka johtunee ehkä siitä, että 'edellisessä elämässä' näitä kokeilin pari kiertoo ilman ovista.

Tutkimuksissa selvis, minun tilanteen lisäks miehen simppojen vähäisyys ja ne vähät mitä oli ei liikkunu kunnolla ja seassa oli paljon epämuodostuneita. Tosin oli sit hyviä liikkumattomiakin. Mutta sehän ei paljon ilahduttanu kun siimahäntä ei ui.

-09 tehtiin ensimmäinen ICSI jonka tuoresiirrosta nega. Syystä, että siirtopäivän iltana päätti sikalentsu ilmottaa tulostaaja kuumekin pomppas yli neljänkymmenen. Pakkaseen kuitenkin jäi 6 nenukkia.

Kaikkien sattumien yhteissummana välissä oli pari vuotta ilman hoitoja kunnes tänä syksynä päätettiin lähteä PAS:n. Itsellä oli kyllä aika negatiinen olo onnitumisen suhteen mutta mies kyllä jaksoi uskoo. Lienee tuo miehen päätös onnistumisesta toikin sit plussa ja nyt mennään 6+2 (VASTA).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä oli yritystä takana reilut puolitoista vuotta. Hakeuduttiin hoitoihin lopulta julkiselle puolelle. Kummaltakaan ei löytynyt varsinaista syytä, miksi lapsia ei voitaisi saada. Miehellä lievästi vähemmän normaalisti liikkuvia siittiöitä, mutta ei kuitenkaan niin, että olisi pitänyt vaikuttaa hedelmöityskykyyn ja mulla puolestaan myooma + endometrioosi, mutta kumpikaan eivät este normiraskaudelle. Kävin kerran läpi ivf-hoidot ja tulin raskaaksi ensi yrittämällä. Nyt meillä on tyttö 2kk, ja olemme kyllä superonnellisia. Nyt mietimme, saammekohan vielä lisää näitä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ensimmäisen icsin tuoresiirrosta plussasin, nyt menossa 13+0. Lapsettomuuden syynä sperman huono laatu, siittiöitä vähän ja nekin huonosti liikkuvia. Toivotaan että kaikki menee hyvin loppuun asti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei tärpännyt varsinaisesta lapsettomuushoidosta, mutta uskon vakaasti, että ilman ko. hoitoa olisi plussa jäänyt vain haaveeksi... (Eksän kanssa yritettiin yli neljä vuotta ja olin silloin kymmenen vuotta nuorempi.)

 

Minusta johtuva lapsettomuus: PCOs, anovulatoriset kierrot, runsas ylipaino.

 

Ovulaatio saatiin aikaan kilpirauhashormonilääkityksellä (vaikka muiden lääkärien kuin endokrinologini mielestä minussa ei mitään vikaa olekaan) ja 13 kuukauden kuluttua alkoi keho olemaan siinä kunnossa ja munasolut kunnolla kypsyneitä enne irtoamistaan, että plussa pätkähti puun takaa.

Ja nyt ollaan viikoilla 22+0.

Edited by Chiamaka

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now