Synnytyksen käynnistys

[>mami>]

aa nyt kun lukee noita käynnistys juttuja palaa mieleen omat tukalat kolme käynnistys päivää

[Armiannikki]

Onko toinen käynnistyskerta samanlainen (lue: yhtä kamala) kuin ensimmäinenkin?

Riippuu varmaan monestakin seikasta, kuten käynnistystavasta, mutta mietin silti.

[Katju]

Mua kiinnostaisi kuulla lisää kokemuksia synnytyksen käynnistämisestä ballongilla. Tänään kokoarvio 3300g rvk:lla 36+ ja käynnistys olisi kahden viikon päästä lapsen suuren koon vuoksi. Paino ei ole yläkäyrällä, mutta lääkärin mielestä käynnistys ballongilla siis edessä.

 

Monet sitä käynnistystapana kehuu.Mä en suostu siihen enää.

 

Ballonkin laitto sattu ihan pirukseen vaikkei pitäis. Aiheutti supistuksia, jotka tuntu vaan kohdunsuulla.. Sain siihen kyllä lääkettä. Neljä tuntia ballonkin laitoin jälkeen kiskasin sen pois. Sitä siis piti nykiä välillä. Kohdunsuu oli sen verran auennu että päätettiin saliin lähtee puhkoo kalvoja. No ei onnistunu. Takas osastolle ja eka satsi cytoteciä.Olin jo niin väsyny ja seuraava annos olis ollu vasta kasilta illalla, joten pyysin ettei sitä laiteta ja lääkäri suostu siirtää aamuun. Puoliltä öin alko supistuset, joita tuli tasaisen tappavasti. Aamuun kärvistelin ja kierrolla lääkäri katto tilanteen. Supistukset tuntu vaan kohdunsuulla joten sisätutkimuskin sattu pirukseen. Saliin uus yritys kalvojen puhkomiseen. Pyysin kätilöltä ilokaasun ja kalvot saatii puhkottua.

 

Supistusten erilaisuudesta en osaa sanoa, koska mulla ei oo muuta kokemusta kun tämä yks.

[eeppis]

Onko toinen käynnistyskerta samanlainen (lue: yhtä kamala) kuin ensimmäinenkin?

Riippuu varmaan monestakin seikasta, kuten käynnistystavasta, mutta mietin silti.

Mulla ei ainakaan ollut yhtä kamalaa kuin eka. Samalla tavalla cytotecilla käynnistettiin molemmat, mutta toka synnytys lähti heti käyntiin ja kolmas vasta kalvojen puhkaisun jälkeen. Toinen synnytys oli ihan kamalaa ja synnytys eteni rytinällä. Kolmas synnytykseni käynnistettiin myös, mutta se ei edennyt ihan niin rajulla nopeudella, vaikka nopeasti sekin meni. Tosin puudutuksetkin toimi jälkimmäisellä kertaa paremmin (spinaali+ pudendaali, kun edellisellä kertaa pelkkä epiduraali). Toinen synnytys oli mulla sellainen, että kävin sen jälkeen jopa pelkopolilla, kun niin moni asia jäi siitä kaivelemaan ja mietityttämään. Kolmas ja viimeinen synnytykseni oli puolestaan todella ihana, voimaannuttava kokemus.

[penguin]

Mulla on molemmat synnytykset käynnistetty ja molemmat oli yhtä kamalia. Tai tää toinen oli ehkä kamalampi.

 

Eka synnytys: Cytotec-käynnistys. Synnytys käynnistyi ja kalvot puhkaistiin toisena käynnistyspäivänä, typy syntyi toisen käynnistyspäivän iltana.

 

Toka synnytys: Yritettiin ballonkikäynnistystä. Se oli paikoillaan vuorokauden, ei mitään vaikutusta. Aloitettiin Cytotecit, joiden avulla synnytys käynnistyi seuraavana päivänä. Poju syntyi Cytotec-käynnistyksen jälkeisen päivän iltana.

 

Molemmissa synnytyksissä oli pitkä ja vaikea ponnistusvaihe. Hirveetä hommaa.

[Kvarkki]

Minulla käynnistely aloitettiin 42+1 yliaikaisuuden vuoksi. Lääkäri varoitti, että mahdolliset tulevatkin raskaudet menevät todennäköisesti yliajalle. How nice...

 

Ensimmäisenä päivänä sain cytotec-murusen kahteen otteeseen kohdunsuulle. Ensimmäisestä ei ollut mihinkään, toinen sai jo kohdunsuuta hieman aukeamaan. Yötä vasten lääkäri ei suostunut laittamaan kolmatta.

 

Toisena päivänä sai kolmannen cytotec-annoksen, joka aloitti supistelut iltapäivällä. Lääkäri ehti tsekkaamaan tilanteen vasta illalla eikä suostunut kalvojen puhkaisuun yötä vasten. Yö meni supistellessa ja kymmenen minuutin pätkiä nukkuen.

 

Kolmantena päivänä pääsimme aamupäivällä saliin, jossa puhkaistiin kalvot ja homma lähti rullaamaan. Sain vielä oksitosiinitipan vauhdittamaan avautumista. Lapsi syntyi noin kahdeksan tuntia kalvojen puhkaisun jälkeen.

 

Kipua en voi verrata, koska kyseessä on esikoinen. Synnytys meni kuitenkin niin pitkän kaavan mukaan, että pää ja kroppa ehtivät hyvin mukaan. Ikävää käynnistelyssä oli, että mies joutui aina iltaisin lähtemään kotiin, kun minä jäin osastolle. Molempia varmasti jännitti, tapahtuuko jo seuraavana yönä jotain. Toisaalta eipähän tarvinut kotona miettiä, että onko tämä nyt se hetki kun pitää lähteä.

[ACK]

38+0 Cytotecia murunen -> laimeatakin laimeammat supistukset. Ballonki -> epämiellyttävä asennus, epämiellyttävä olo, putosi pois edistämättä tilannetta. Viikonlopuksi kotiuttivat ja sunnuntaina päivällä alkoi rajut, säännölliset, tuskalliset supistukset, jotka kestivät sitten sen 20 tuntia.

Salissa lopahtivat epiduraalin jälkeen, joten oksitosiinia sain vauhdittajaksi.

 

En tiedä mikä vaikutus käynnistelyllä oli tuohon synnytyksen karmeuteen, mutta tuskaa se oli.

Loppujen lopuksi kestoltaan n. 26 tuntia.

Edited August 26, 2013 by ACK

[Jenny-Maria]

En tiedä mikä vaikutus käynnistelyllä oli tuohon synnytyksen karmeuteen, mutta tuskaa se oli.

Loppujen lopuksi kestoltaan n. 26 tuntia.

 

Onhan sillä. Ilmeisesti käynnistys tulee vähän reippaampana "settinä" kuin normaali eteneminen, joten kroppa ei oikein ehdi sopeutua siihen, mitä tarjolla on. Kehon oma luontainen kivunlievitys ja kivunsieto, niin varmaan...

[otus]

Mulla käynnistettiin yliaikaisuuden vuoksi 42+1. Kaksi cytotecia ehdin saada, kun synnytys lähti käyntiin. Supistukset olivat todella kivuliaita (kuvittelen että kipeämpiä kuin luonnolliset, mutta eipäs ole vertailukohtaa!), mutta synnytys oli nopea (8 h). Toipumisvaihe oli mun mielestä se pahempi osuus. En osannut käydä pissillä pariin päivään ja vasta viikon päästä kykenin ekaa kertaa lähtemään kävelylle. Istuminen oli ikävää n. 2 kk. Mitään pysyviä vaikeuksia ei onneksi jäänyt kuitenkaan ja nyt iloisesti yritetään kakkosta.

[nykerö]

Mulla aloitettiin käynnistelyt cytotecilla rv 42+0 yliaikaisuuden vuoksi. Eteni tähän tapaan:

 

su: aloituksen maksimiannos, muistaakseni 4x muru suun kautta. Paikat kiinni.

ma: sama kuin edellä, mutta puolikkaita (muistaakseni). Illalla tapahtui pieni väärinkäsitys vauvan sykeiden suhteen ja jouduin jo saliin täysin epäkypsässä tilanteessa. Kun oli varmistettu, että vauva on elossa ja kaikki ok, vietiin takaisin synnyttämättömien osastolle.

ti aamu: kieltäydyin ottamasta lisää cytoteciä, olin melko hysteerinen ja rukoilin sektiota, jotta piina olisi ohi. Lääkäri teki kovakouraisen sisätutkimuksen ja pääsi vähän pyöräyttämään kalvoja (kohdunduu n. 1,5 sormelle auki). Siitä alkoi supistukset ja jouduin saliin. Kalvot puhkaistiin 11:30 ja poika syntyi 21:33. Ponnistusvaihe kesti 31 minuuttia, tehtiin episiotomia. Avautumisvaiheen alku ennen epiduraalia (sain kun olin n 4-5cm auki) oli kipein, supistuksia vauhditettiin oksitosiinilla ja niitä tuli tosi tiheään, juuri ennen epiä lähes tauotta. Epiduraali rentoutti vaikkei ja yhtäkkiä pääsinkin ponnistelemaan.

 

Käynnistyksessä pahinta oli se odottelu ja kärvistely vatsakivuissa, jotka ei johtaneet mihinkään. Plus synnytyspelkoiselle oli tuskaa, kun odotti vaan että koska se helvetti alkaa. Ei se niin kamalaa ollut ja olisin valmis samaan rumbaan uudelleen (paitsi siihen, kun pelättiin vauvan sykkeiden laskeneen rajusti..).

[ACK]

Jenny-maria, jep..näinhän se on! Mä ainakin aion välttää tällä kierroksella ton käynnistyksen, jos ei ihan pakko ole sitä ottaa.

Mulla tuo epiduraali vei kaiken tunnon, ja vaikutus lakkasi 4min. ennen ponnistamista. Eli vähän shokeeraavaa saada ne kaikki kivut ikäänkuin tyhjästä. Ahdistushiki puskee päälle jo tätä kirjoittaessa...

Edited January 8, 2014 by ACK

[bluehoney]

Rv 40+2 äitipolikontrollissa vauvan sykekäyrä liian tasainen. Lääkäri päätyi ottamaan minut osastolle ja aloittamaan hiljalleen kohdunsuun pehmentelyn. Koska paikat vielä täysin kiinni ja kaulaa 2-3cm ei rajua käynnistystä kannattanut lääkärin mukaan aloittaa koska synnytys saattaisi kännistyä ja sitten nk. pysähtyä. Joskus klo 16 aikaan 1/4 tbl (siis oikeesti ihan järkyttävän pieni murunen) cytotecia kohdunsuulle, klo 18 aikaan muutamia käyrään piirtyviä laimeita supistuksia. Klo 21 supistukset alkoi voimakkaina, kivuliaina ja säännöllisinä. Tässä vaiheessa paikat vielä kiinni. Klo 23 saliin jossa 2cm auki. Klo 01 5cm auki, kätilö tilaa epiduraalin. Epiduraali laitetaan klo 02, hieman ennen klo 03 paikat täysin auki ja tyttö syntyi 03.07. Ponnistusvaiheen kesto muistaakseni 13min. Eppari tehtiin ja imuvedolla tyttö syntyi. Epiduraali vei kivut täysin pois ja jätti ponnistamisen tarpeen, eli toimi ideaalisesti, voisin ainakin kuvitella. Vauhdilla eteni, lääkärin mukaan noin pienellä lääkemäärällä ei ollut merkitystä synnytyksen kestoon ja etenemiseen. Tuollaisella määrällä kuulemma yleensä vain herätellään omaa kroppaa että josko se ymmärtäisi alkaa itse toimimaan. Kehoitti mahdollisen seuraavan synnytyksen alkaessa tulemaan heti sairaalaan kun supistukset alkaa, voipi tulla kuulemma vauhdilla

[Yazz]

Esikoisen käynnistys raskausmyrkytyksen vuoksi cytotecilla 36+-viikolla, ei paljoakaan auttanut vaan hitaasti eteni. Ballongia ei voitu asettaa kohdun takana-olon vuoksi. Viimeisin oli sitten oksitosiini ja 3 tunnissa tuli kunnon supistukset.

[DakotaX]

Mulla käynnistettiin synnytys rv 34+5 raskausmyrkytyksen takia. Maanataina aloitettiin puolikkaalla cytotekilla, eka klo 13, toinen klo 17. Illalla tuli pari hassua, melko kivutonta supistusta. Tiistaina jatkettiin kokonaisella tabletilla, ekan sain klo 9, sitten klo 13 ja 17. Ei mitään vaikutusta. Keskiviikkona käynnistystä jatkettiin ballongilla. Aika epämukava laitettava oli. Ballonki saikin jo sitten aikaan kivuliaita supistuksia, varsinkin kun jalkeilla oli, ja selkä oli kuin tulessa. Se ei kuitenkaan tipahtanut itsestään, vaan se otettiin pois seuraavana aamuna (torstaina). Oli se jotain onneksi tehnyt, kohdunsuu auki 2-3cm ja kaula lähes hävinnyt. Siitä sainkin sitten siirtyä saliin kalvojenpuhkaisuun.

 

Kalvot puhkaistiin noin klo 11. Supistukset ei käynnistyneet itsestään, joten laitettiin oksitosiini tippumaan. Se käynnisti supistukset, mutta edistymistä ei tapahtunut lainkaan. Lopulta klo 01 yöllä perjantain puolella (jolloin rv 35+2) lääkäri teki sektiopäätöksen.

[athella]

- miten synnytyksesi käynnistettiin?

 

Mulla käynnistettiin 41+5 yliaikaisuuden ja väsymyksen takia. Olisin halunnut käynnistyksen jo aikaisemmin, koska olin varmaan viikolta 37+0 täysin kypsä koko raskauteen. Ennen käynnistystä tilanne kohdunsuulla oli, että kohdunsuuta oli jotain 1,5 cm jäljellä ja olin sormelle auki. Käynnistys tehtiin ballongilla, joka asetettiin noin klo 11. Kello 15 aikaan kävin nykimässä ballonkia, joka jousti jonkin verran, en kuitenkaan uskaltanut enempää sitä vetää. Kello 17-18 välillä kävin uudelleen nykimässä, jolloin ballonki irtosi. 18.30 maissa puhkaistiin kalvot ja tästä noin tunnin päästä siirryin saliin. Oksitosiini laitettiin vasta puolen yön jälkeen samalla kun laitettiin spinaalipuudutus. 7.23 syntyi poika.

 

- onko totta, että käynnistetyssä synnytyksessä supistukset olisivat jotenkin voimakkaampia?

 

Ei ole vertailu kohtaa, mutta en usko, että nuo supistukset olivat mitenkään pahempia, kuin luonnollisesti käynnistyneessä synnytyksessä. Kivuliaiksi supistukset alkoivat muuttua vasta kalvojen puhkaisun jälkeen ja omasta mielestä pärjäsin melko hyvin ilman kivunlievitystä.

 

- onnistuiko ensimmäinen käynnitysyritys?

 

Onnistuihan tuo. Mulla kypsyi paikat tosi hitaasti itsestään, tilanne oli varmaan reilu pari viikkoa tuo kanavaa 1,5 senttiä ja sormelle auki. Ballonki sai paikat kypsymään hyvin ja synnytys käynnistyi omasta mielestä rytinällä kalvojen puhkaisun jälkeen, vaikka reilut 12 tuntia sai vielä odotella vauvan syntymää.

[DoDo]

Aiemmat synnytykset on käynnistetty 42+1 yliaikaisuuden ja 40+0 vauvan koon vuoksi, molemmissa tilanne ollut alussa hyvin epäkypsä. Esikoisesta synnytys lähti käyntiin yhden cytotec murusen jälkeen, kun taas toisesta vaadittiin viikon cytotec käynnistelyt (välissä oli päivän kotiloma). Synnytykset oli pitkiä ja kivuliaita ja molemmissa laitettiin epiduraali. Ponnistusvaihe oli molemmissa hyvin nopea. Nyt kolmas käynnistyi luonnollisesti joten siitä nyt vertailua:

 

Miten käynnistettiin?

Molemmat cytoteceilla, josta epiduraalin jälkeen jatkettiin oksitosiini tipalla.

 

Onko totta että käynnistetyssä synnytyksessä supistukset ovat jotenkin kivuliaampia?

Itse odottelin kotona että kipu luonnollisesti käynnistyneessä synnytyksessä saavuttaisi sen kipupisteen, jossa käynnistetyt synnytykset saivat huutamaan epiduraalia (jolloin olin auki 3 senttiä). Sairaalaan lähdettiin kun alettiin olla lähellä tuota pistettä, mutta en kuitenkaan kokenut sitä saavuttaneeni. Sairaalaan päästyämme lapsi oli maailmassa 20minutin kuluttua, eli luonnolliset supistukset tulivat harvemmin ja olivat kivuttomamapia, mutta paljon tehokkaampia.

 

Kauanko yritetään käynnistää?

Toista yritettiin tosiaan viikko käynnistää, vielä olisin saanut seuraavana päivänä muutaman cytotecin, jos niillä ei olisi käynnistynyt, olisi parin päivän päähän suunniteltu sektio.

[Sahina]

Siis apua, voidaanko synnytystä tosiaan käynnistellä yli viikko tuloksetta?!!!

[DoDo]

Tilannekohtaisesti kyllä. Meillä kun lapsella ei ollut mitään hätää ja käynnistyksen syynä "vain" koko niin oli aikaa odotella. Ensimmäisen kanssa en usko että olisi päästetty raskaus käynnistyksessäkään viikoille 43+1

[NeferNefer]

*

Edited March 12, 2016 by NeferNefer

[Sahina]

^ Siis... Eihän tossa oo enää mitään järkeä! Millä voimilla sitten enää synnytetään, jos supistelee yli viikon?

 

Millä perusteella tuo käynnistystapa valitaan? Eli milloin ballonki, milloin Cytotec ja milloin oksitosiinitippa? Voiko noita yhdistää?

[Martta88]

Esikoista alettiin käynnistämään 37+ viikolla lievän raskausmyrkytyksen ja kohonneiden verenpaineden takia. Cytotekipillereillä alotettiin, muistaakseni kaksi päivää napostelin niitä, aina pillerin jälkeen muutama supistus, ei juuri muuta. Sitten yhtenä iltana päivystävä lääkäri kävi, ja oli sitä mieltä, että käynnistely lopetetaan siihen ja gynet keskustelee tilanteestani aamulla. Jouduin tuolloin illalla tippaan, enkä saanut syödä. Meinasivat siis sektioon laittaa. Mutta yöllä heräsinkin selän jomotteluun, soitin kätilölle josko sais lääkettä, mutta samalla meni lapsivesi (kolmelta yöllä). Aamulla gynet kävi tervehtimässä ja lähettivät saliin tehoseurantaan, kun käyrillä ollessa vauvan sykkeet vähän heilahteli varsinkin supistusten aikana. Supistukset ei lähteny oikein vaihtiin, joten oksitosiinilla niitä vauhditettiin. Lopulta tyttö syntyi imukupilla avustettuna. 

 

Vertailukohtaa ei ole, mutta kyllä nuo oksitosiinilla aiheutetut supistukset oli kamalia. Nyt toivon todella, ettei käynnistykseen jouduttaisi..

 

Sahina: En usko, että yli viikkoa joutuu kärvistelemään supistuskivuissa. Aina nuo käynnistysyritykset ei aiheutta supistuksen supistusta moneen päivään! Tai sitten ne tee vain pieniä supistuksia, jotka ei saa mitään aikaan alakerrassa. Eli siis jos joutuu käynnistelemään yli viikon, niin luultavastikaan ne käynnistysyritykset ei tuota tulosta eli supistuksia eikä siis kipua... Toiset joutuu kärvistelemään kuukausi tolkulla supistusten kanssa ihan luonnostaan... Mutta siis, miten tämän nyt selittäisi. 

 

 Cytotecilla yleensä alotetaan käynnistelyt (tai kypsyttely on oikeastaan se oikea sana). Ballongin voi laittaa kun kohdun suu on tarpeeksi auki (en muista mittoja...). Oksitosiini laitetaan tipan kautta, eli yleensä se tehdään sitten salissa. Myös kalvojen puhkaisu käy yhteä käynnistelykeinona.

[Nelimo]

Huih! 12vrk??! Ihan kauhealta kuulostaa... 

Mulla alettiin käynnistellä rv 38+0 lievän toksemian takia ja rv 38+2 aamuna syntyi tyttömme. 

 

Sain siis cytotec-murusia alakertaan. Ekaa käynnistyspäivää euraavana iltana myös lopettivat viiden maissa cytotecit, kerta ei supistukset olleet alkaneet, mutta yötä vasten alkoikin käynnistymään ihan itsekseen ja 10h oli synnytyksen kesto lopulta, että kai ihan suht ok ensisynnyttäjälle. Avautumisvaihe meni joutuisasti siis ilman keskeytyksiä/taukoja.

En siis osaa omalta kohdalta sanoa, oisko täysin luomu ollut vähemmän kivuliasta, mutta eipä tuo mitenkään huiman kivuliasta ollut nytkään, kunnes pahimmassa avautumisvaiheessa ja vauvan laskeutuessa ihan loppusuoralla, kun seisoin sänkyä vasten. Muuten ihan kestettävissä helposti, vitsiäkin tuli väännettyä asiasta jos toisesta.

Edited January 21, 2014 by Nelimo

[Sahina]

Niin joo, jotenkin ajattelin, että käynnistys saa aina aikaan kipeitä supistuksia, ne vaan ei riitä synnytyksen aikaansaamiseksi... Ja tosiaan, se kalvojen puhkaisu unohtuikin. Mikähän noista sitten valitaan...? Ja millä perusteella? Tuntuisi, että jotain keinoa suosittaisiin ensisijaisesti jossain tietyssä tilanteessa.

 

Mua ärsyttää, että näissä asioissa on niin kamalan salaperäistä kaikki, mitään ei koskaan perustella tai avata, vaikka kuinka kysyisikin! Siis hoitohenkilökunnan puolelta, tarkoitan.

Edited January 21, 2014 by Sahina

[Lia]

Millä perusteella tuo käynnistystapa valitaan? Eli milloin ballonki, milloin Cytotec ja milloin oksitosiinitippa? Voiko noita yhdistää?

Mulle sanottiin, että aloitetaan ballongilla, koska se ois ainakin mun tilanteessa mahdollistanut sen, että oisin vielä voinut mennä kotiin odottelemaan. Ja se ois ollut vissiin jotenkin lempeämpi käynnistystapa. No, ballongin asettamisesta ei tullut mitään (sattui vaan s**tanasti!), joten sain sit cytotecia sekä suun kautta että suoraan alakertaan. Cytotec tarkoitti heti sitä, että piti jäädä sairaalaan, mikä kyllä mun mielestä oli vaan hyvä juttu, kun kaipasin jo toimintaa (käynnistys aloitettiin rv 41+5). Kalvot mulla puhkaistiin seuraavana päivänä cytotecin aloittamisesta, silloin mulla oli jo kipeitä supistuksia enkä tarvinnut enää cytotecia.

[NeferNefer]

*

Edited March 12, 2016 by NeferNefer