star

Synnytyksen käynnistys

242 posts in this topic

Mulla käynnistettiin 40+0 raskaushepatoosin vuoksi kalvojen puhkaisulla. Paikat oli jo aika kypsät ja 2-3 cm auki, joten ei olisi varmaan kovin kauaa mennyt ilman käynnistystäkään, mutta käynnistysaamun labroissa oli sekä maksa- että sappiarvot nousseet.

 

Kalvot puhkaistiin täysin kivutta päivytysosaston puolella n 10.30 maissa. Hälytin miehen lähtemään sairaalaan n. 12 maissa, sillä menkkajomot muuttuivat vajaassa tunnissa supistuksiksi, joita tuli n 3-4 minuutin välein kestäen minuutin kerrallaan.

 

12-13 jälkeen ilmoitin hoitajalle, että eiköhän siirrytä salin puolelle kipeiden supistusten vuoksi, olin n. 4 cm auki. Siirryttiin saliin, jossa kokeilin ilokaadua...meinasin oksentaa, ei toiminut kaasu mulla. Epuduraalin sain yhden jälkeen, joita edeltäneet supparit oli jo niin kipeitä, etten puhunut mitään, vaan keskityin hengittämään ja pitämään pääni koossa. Epiduraalin laitto epäonnistui, vasta 7. pistos meni kohdilleen ja sen vaikutus kesti vain noin tunnin. Pyysin ja sain lisävahvisteen. Paikat aukesi täysin auki reilussa tunnissa, mutta sain vahvisteen jälkeen levätä ja kerätä voimia ponnistamaan.

 

Neljän jälkeen ip olin kivuton ja aloitettin ponnistamaan rauhallisesti. Tunsin ponnistamisen tarvetta/tunnetta, mutta se ei sattunut yhtään. Poika syntyi 20 minuutin ponnistamisella, ei sattunut kuin lähinnä kiristi tiukimmassa kohdassa. Yhtään ei tullut vauriota eikä tarvinnut tikata.

 

Mulle jäi käynnistämisestä positiivinen mieli. Oli helpottavaa olla valmiiksi sairaalassa ilman jokottelua lähdöstä kotoa ja sain kivunlievityksen nopeammin sitten kun sen aika tuli. Suppareiden voimakkuudessa ei mulla ollut mitään eroa itsekseen käynnityneen ja tämän käynnistetyn synnytyksen välillä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla alettiin käynnistellä raskausmyrkytysoireiden vuoksi viikolla 39+0 ja tyttö syntyi 39+3. Tilanne oli tosi epäkypsä: kohdunsuu on täysin suljettu, kiinteä ja niin takana, ettei lääkäri meinannut edes ylettyä siihen. Käynnistys aloitettiin Cytotecillä suun kautta kahtena ekana päivänä, ja kolmantena päivänä sain lääkkeet alakautta. Toisen päivän iltana tuli ekat kipeämmät supistukset, jotka kestivät noin tunnin ja lopahtivat sitten. Kolmantena päivänä toisen lääkeannoksen jälkeen iltapäivällä alkoi supistella säännöllisemmin. Selkeästi kivuliaammiksi supistukset muuttuivat illalla ja edelleen kalvojen puhjettua. Mulla ei ole vertailukohtia eli en tiedä oliko supistukset kivuliaampia luonnollisesti alkaneeseen synnytykseen verrattuna, mutta en ehtinyt juuri kivunlievitystä saada ja hyvin silti siedin supistukset. Avautumisvaihe meni nopeasti noin 4,5 tunnissa ja ponnistusvaihe kesti 19 min. Olin kovin tyytyväinen synnytyksen kulkuun.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ballonki käynnistys mun hydronefroosin takia viikolla 37+1. Kohdunsuu oli pehmeä ja väljästi sormelle auki. Ballonki laitettiin klo 13 ja säännölliset supistukset alkoivat reipas tunti myöhemmin. Poika syntyi seuraavana yönä 00.03 :) tehokkaasti toimi mulla tuo ballonki!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla käynnistettiin kolmas synnytys yliaikaisuuden vuoksi.

 

miten synnytyksesi käynnistettiin?
--> 1.päivänä kokeiltiin cytoteceja kohdunsuulle, 2.päivänä oksitosiinitippaa, 3-päivänä oksitosiini-tippa ja kalvojen puhkaisu, joka viimein tehos. Ballonkia mulle ei voitu enää laittaa, koska olin alunalkaen tuon 3cm auki, ballonki ois ollut hyödytön.

- onko totta, että käynnistetyssä synnytyksessä supistukset olisivat jotenkin voimakkaampia?
--> Voi kyllä, aivan helvetillisiä supistuksia verrattuna kahteen edelliseen, jotka ovat käynnistyneet itsestään

- onnistuiko ensimmäinen käynnitysyritys?

Juu ei, ekassa kohdassa vastasinkin jo tähän.

- kuinka kauan sairaalassa yritetään käynnistää, ennen kuin sitä siirretään?

Riippuu täälläpäin syystä, miksi käynnistetään ja millä viikoilla. Mutta usein se on tuo kolmas päivä, jonka jälkeen ei enää yritetä käynnistystä ja kalvojen puhkaisusta armonaikaa on maksimissaan vuorokausi, jonka jälkeen vauva leikataan ulos.

 

Näin oman kokemuksen perusteella oon vetänyt lopputuloksen, että jos vielä saan lapsia, saa lapsi muhia rauhassa kohdussa rv 42+0 asti, jos ei itse tajua lähteä syntymään, sen jälkeen leikataan ulos. Ei käynnistystä, ei enää ikinä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kaikissa sairaaloissa ei vaan ole tuota samaa 24h vesien menosta sääntöä. Esikoisesta minulla meni vedet aikaisin keskiviikkoaamuna, seuraava yö tuli jonkun verran supistuksia. Reilu 24h vesien menosta vasta aloitettiin käynnistys. Siitä sitten jatkettiin 3vrk hyödyttömiä, kivuliaita Cytoteceja. Vasta 4. käynnistyspäivänä laitettiin oksitosiinitippa, joka kunnolla aloitti avautumisen. Esikoinen syntyi sunnuntaina puoliltapäivin.

 

Ohjeistuksena täällä päin on lähtökohtaisesti kokeilla 3vrk käynnistelyä, jos ei käynnisty pidtään taukopäivä/päiviä ja sitten mahdollisesti taas jatketaan. Ei johda kaikilla suoraan sektioon, vaikka haluaisikin pitkän kärsimisen jälkeen.

Edited by bohemian

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla esikoisen synnytys käynnistettiin 41+1 oksitosiinilla ja supistukset alkoi heti. Sain aika pian Epiduuralin, kun kohdunsuu oli 5cm auki. Supistukset ei ollut ainakaan kovemmat kuin kuopuksen spontaanissa synnytyksessä, joka meni ilman kivunlivitystä synnytyksen nopeuden takia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vaikka tuolla pari viestiä aiemmin manailen, ettei ikinä enää käynnistystä, niin yllättäen tää meidän neljäskin syntyi käynnistetyllä synnytyksellä rv 39+0 mun omasta toivomuksesta makrosomian(isokokoisuuden) välttämiseksi ja lääkäri puolsi tätä.

 

- miten synnytyksesi käynnistettiin?
--> Jälleen cytoteceilla, mutta viime kertaan verrattuna niiden antotapa on muuttunut; nyt sain niitä kahden tunnin välein suun kautta, mulle ehdittiin 5 tablettia antaa. Maksimissaan niitä annetaan 8 per vrk.

- onko totta, että käynnistetyssä synnytyksessä supistukset olisivat jotenkin voimakkaampia?
--> Edelleen voi kyllä, valitettavasti. Avautumissupparit ovat helvetin paljon pahempia käynnistettynä kuin luonnollisesti, vaikka nyt mulla ei ollut edes oksitosiinia mukana koko aikaa

- onnistuiko ensimmäinen käynnitysyritys?

--> Tällä kertaa kyllä

- kuinka kauan sairaalassa yritetään käynnistää, ennen kuin sitä siirretään?

--> Tähän näkyy vastaus mun edellisessä viestissä

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tyhmät kysymykset synnytyksen käynnistymisestä/käynnistämisestä:

 

Miksi sikiölalvojen puhkaisu käynnistää synnytyksen tai vauhdittaa sitä? Siis käytännössä, että mitä siinä oikeasti tapahtuu synnytyksen suhteen, kun vedet menee/päästetään. Onko syynä vain se, että ilman vesiä vauvan pää painaa huomattavasti enemmän kohdunsuuta ja sillä tavoin mekaanisesti ärsyttää supistukset käyntiin ja kohdunsuun aukeamaan? Vai onko siinä vedessä jotain kemiallista, joka kohdunsuun ohi holahtaessaan käynnistää synnytyksen? Vai muuttaako se vesien poistuminen jotain hormonitasapainoa? Mikä siinä on se juttu, joka saattaa voimistaa suppareita niin vietävästi? Entä mikä siinä sitten menee mönkään, kun toisinaan vesien meno ei käynnistääkään synnytystä tai oikeastaan tunnu vaikuttavan juuri mihinkään?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Käsittääkseni kyseessä on juuri tuo mekaaninen ärsytys, kun vauvan pää painuu tiukemmin kohdunsuuta vasten.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Googlaamalla törmäsin artikkellin, jossa syyksi sanotaan se, että kalvojen puhkaisu lisää prostaglandiinien muodostumista. Eli hormoniperäinen syy, mutta olen kyllä itsekin niin usein kuullut tuon Willowin mainitseman teorian, että uskon asian olevan sekä että.

 

Ja se, miksei se aina toimi, kuuluu taas tähän mystiseen osastoon sen kanssa, että aina ei mikään mene synnytyksessä niin kuin luullaan vaikka miten päin ois. Mulla on tähän asti kalvojen puhkaisu/vesien meno saanut aina synnytyksen kunnolla vauhtiin, mutta en silti epäile, etteikö joku kerta voisi toisinkin käydä :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos kommenteista Willow ja JoHe, kiinnostavaa kyllä. Oma vauva syntyi avonaisemmassa tarjonnassa ns. kasvot ylöspäin, joten voipi olla, että synnytys ei käynnistynyt vesien menosta huolimatta, koska asennon takia se kaikkein optimaalisin takaraivon ohita ei päässyt tekemään tehokkaasti tietä ja painamaan kohdunsuuta auki.

 

Minulla oli ns. korkea vedenmeno, eli kalvot olivat rikki jostain ylhäältä niin, että vesiä lirahteli pitkään, mutta synnytys ei käynnistynyt. Kohdunsuun tilanne oli siis tuossa 40+4 vielä tosi onneton, yli 2cm hyvää kaulaa, eikä supistuksista tietoakaan. Infektioriskin takia sitten käynnistettiin. Yksi cytotec riitti. Supistuksia tuli tunnin päästä käyrille, toisen tunnin päästä tuntuivat ja napakoituivat nopeasti. Pysyivät hyvin säännöllisenä ja edistivät hommaa tehokkaasti. Cytotecistä noin 9 tunnin päästä vauva syntyi. En usko, että kipu oli käynnistyksen takia luomusynnytystä hurjempaa. Spinaalipuudutus oli ihan taivaallinen apu silloin viimeisillä senteillä, kun supistelu oli pahimmillaan, muuten kipua kyllä sieti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla käynnistys oli kaikella tapaa suoraan sanottuna perseestä. 39+0 käynnisteltiin ensin cytotecilla, ballongilla, kalvojen puhkaisulla ja lopulta oksitosiinia meni 2 pussia ja ei mitään. 2 päivää olin sen 5cm auki ja supisti niin perkeleesti eikä mitään tapahtunut.

Tämä ihmisrääkkäys johti sitten lopulta kiireelliseen sektioon. Mulla ei mikään noista viritelmistä auttanut kunhan vaan supisti ja supisti. Epiduraali ja jotkut muutkin puudutteet oli aivan turhia vaan spinaali toi auvon.

Varmaan voi arvata etten suosittele käynnistystä enkä tule siihen ikinä enää suostumaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hui miumiumi, onpa karmean kuuloinen kokemus!

 

Itse odotin käynnistystä kauhulla, koska niin monella tosiaan on siitä huonoja kokemuksia. Onneksi kaikki meni kuitenkin hyvin, ja ballonki ja kalvojen puhkaisu riittivät käynnistämään supistukset. Cytoteciä ei voitu käyttää aikaisemman sektion takia, eikä oksitosiiniakaan onneksi tarvittu. Käynnistys oli niin helppo varmaan siksi, että luonnollinen käynnistyminen oli aika lähellä eikä kropan siis tarvinnut lähteä ihan nollasta liikkeelle kun oltiin jo viikoilla 42+0.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hieman vanha ketju mutta laitanpa oman kokemuksen. Mulla aloitettiin naikkarilla käynnistys rv 38+2. Syyksi merkitsivät synnytyspelko joka siis johtui siitä, että pelkäsin sikiön olevan hyvin suuri. Makrosomiadiagnoosi oltiin saatu jo raskausaikana. Kun saavuttiin osastolle, vauvan kokoa ei ultrattu, cytoteciä vain naamaan. No, siinä sitten supistuksia odoteltiin. Kyllä niitä koneen mukaan aina tulikin mutta niitä ei oikeastaan tuntenut ollenkaan. Muistaakseni kolmantena päivänä sain ballongin minkä luulin olevan kivutonta mutta se oli mun mittapuulla täyttä **lvettiä. Joidenkin tuntien päästä tuska väheni. Tuolloin pääsin myös yöksi kotiin vaikka cytotecin jälkeen kuulemma kotiin ei enää pääse. Ulkoilla saa jos voi hyvin, käyrillä silti hypättävä koko ajan. Aamulla kun palattiin osastolle vähän myöhässä koska halusin nukkua ilmeni että ballonki oli sitä huonoa erää ja oli hajonnut! Taas jatkettiin cytotecillä, ei mitään. Muistaakseni päivänä neljä joku halusi taas laittaa uuden ballongin. Sitä ei sidottu niin älyttömän kireälle ja tämä ballonki olikin kivuton. Tuli myös ihan kivuttomasti ulos. Tämäkään ei itse synnytykseen vaikuttanut mitään. Taas cytoteciä, lopulta päivänä neljä joku VIHDOIN lupasi että ultrataan jos ehditään. Tadaa, vauvan painoarvio oli 4,6-4,7kg ja lääkäri totesi että kas kun eihän näin suurta ole turvallista synnyttää eli sektioon. Silloin vähän jo huolestuivat saako happea kun niin iso. Vielä joku ylilääkäri yritti käännyttää mua kotiin viikoksi odottamaan! Ihan käsittämätöntä touhua! Lopulta syy tälle farssille oli että kun mulla oli niin paljon lapsivettä että vauva tuntui tosi huonosti niin eivät ajatelleet sen olevan iso vaikka heidän omien kokoarvioidensa mukaisella kasvulla oltaisiin päädytty juurikin n 4,5kg painoon jos kasvu olisi jatkunut entisenlaisena. Kasvu oli vielä kiihtynyt loppua kohden ja tuon pelleilyn jälkeen sektio oli helpotus vaikka toipuminen todella vaikeaa, sain virtsatieinfektion ym minkä kieltäytyivät hoitamasta koska kuumetta 37,9 ja raja 38 astetta. Naikkari ainakin on täysi vitsi. Oksitosiini kuulemma vaatii että tilanne on kypsä, heidän mukaansa tehoaa huonosti epäkypsään tilanteeseen (ja siksi mulle ei sitä susotuttu kokeilemaan, onneksi koska vauva ei olisi mahtunut). Mene ja tiedä kun tuo heidän tietämyksensä muutenkin on niin ja näin! Nyt raskaana toisen kanssa niin jos tässä synnyttämään mennään ja vauva iso niin saavat leikata suoraan.

Edited by Secretariat

Share this post


Link to post
Share on other sites

@Secretariat Kuulostaapa älyttömältä touhulta jo pelkästään se, ettei ultrata! Meidän lähisairaala on yliopistollinen sairaala, ja ei siellä kyllä pääse gynekologilla käymään ilman, että ultrataan. Ilman muuta käynnistykseen tullessa ultra pyöräytetään jne. No, kun menin yhtenä aamuna sovitusti sektioon, ei enää ultrailtu, kun vauvalla tuntui olevan kaikki kunnossa, mutta muulloin on kyllä tavattu ultrailla. 

Mun eka synnytys käynnistettiin, ja silloin katsottiin äitipolilla vauvan koko ja mun verenpaineet, ja otettiin osastolle käynnistystä varten. Kaksi päivää sain Cytotecia ja ravasin sairaalan portaita ylös alas, kolmantena päivänä olin sen verran auki, että pääsin iltapäivästä kalvojen puhkaisuun saliin ja sitten olikin enää kuuden tunnin rutistus ja vauva oli maailmassa. Silloin maailman aikaan (vuonna 2014) ei vielä ballongeista tainnut olla tietoa näillä kulmilla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

@sarvis Ihmettelen itsekin kun ei ultrattu, mutta olisiko ollut kolmas päivä kun sanoivat että yritetään ehtiä ultrata joku päivä! Jotenkin äidin tuntemuksia ja toiveita, täysin aiheellisiakin, vähätellään sata nolla. :( Vauva kun olisi ihan sitä silloista, heidän itse tutkimaa käyrää kasvamallakin ollut 4,5kg ja kasvu oli koko ajan kiihtynyt. Silti mitään perustetta ultrata ei ollut, koska hän ei suuren vesimäärän takia tuntunut isolle kun vauvaa ei siis ylipäätään saatu tunnusteltua. Päätelmä että ei ole iso. Kukaan ei lue papereita ja tulevalle äidille *ittuillaan minkä ehditään. Toivottavasti kaikki menisi ok ja tämä tuleva olisi viimeinen keikka naikkarilla. Kauhea paikka. Jatkossa en varmaan halua enää käynnistystä ollenkaan ja todennäköisesti mulla siihen mitään edellytyksiä tule kuitenkaan olemaan. Nyt vähän hirvitti kun jo nt-ultrassa oli 4pv isompi kuin olisi pitänyt. Toivottavasti jatkossa kuitenkaan kasvu ei ole niin runsasta. Mä en itse asiassa haluaisi synnyttää yhtään millään tavalla mutta kun raskaana ollaan ... :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Viimeisin synnytys käynnistettiin... Kalvojen puhkaisulla, sitten odoteltiin aika kauan omia supistuksia koska 2 sektiota on takana. Alkoi viimein mutta avuksi tarvittiin oksitosiinia. Aika paljonkin kun omat supistukset ei ollut tarpeeksi voimakkaita, syy saattoi olla pystyyn tehdyssä sektiossa. Joskus käy niin ettei supistukset mene sektion jälkeen kuulemma tarpeeksi alas ja kohtu ei saa voimaa? Syntyi vauva kuitenkin lopulta alakautta vaikka vauvan asennonkin kanssa oli hommia :D 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now