star

Synnytyksen käynnistys

242 posts in this topic

- miten synnytyksesi käynnistettiin?

 

Sain Cytotec-tabletteja. Ekana päivänä 1/4-tabletti kolme kertaa neljän tunnin välein suun kautta ja toisena päivänä 1/2-tabletti kolme kertaa neljän tunnin välein suun kautta. Kolmantena päivänä olisi laitettu emättimeen 1/4-tabletti kolmesti neljän tunnin välein, mutta vain yksi laitettiin supistusten alettua napakampina.

 

- onko totta, että käynnistetyssä synnytyksessä supistukset olisivat jotenkin voimakkaampia?

 

Tähän on hiukan vaikea vastata, mutta luulisin että ne olivat aika samanlaisia kuin ensimmäisessäkin synnytyksessä, jota ei käynnistetty. Vesien menon jälkeen supistukset olivat helvetillisiä, mutta luulen tosiaan että supistusten rajuus johtui enemmän vesien menosta kuin käynnistyksestä. Vesien menon jälkeen meni puolitoista tuntia, kun poika oli maailmassa.

 

- onnistuiko ensimmäinen käynnitysyritys?

 

Synnytys käynnistyi kolmantena päivän eli tovi siihen meni, vaikkakin itse synnytys ei kauaa kestänyt.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Jos käynnistetään tableteilla, niin onko tehokkuudessa eroa, otetaanko tabletit suun kautta vai alakautta? Jos tabut otetaan suun kautta, nielaistaanko ne vai pitääkö tabua pitää kielen alla --> maistuuko se pahalle?

 

Ja jos niitä ei nielaise heti, alkaako suu aueta? :D

 

Ok, oon vähän väsynyt. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites
onko totta, että käynnistetyssä synnytyksessä supistukset olisivat jotenkin voimakkaampia?

--> eli kun ne eivät luonnollisesti alkaneet, niin lääkkeellisesti avustettuna ovat kivuliaampia

 

Aiempaa synnytyskokemusta ei ole, mutta ne supparit oli jotain aivan helvetillistä tuskaa. Ite synnytys ei ollu mitään verrattuna siihen avautumisvaiheen kipuun.

 

Mulla kävi myös näin. Kun suppareista selvisi, loppu oli helppoa. Onneksi mulla tuo vaihe ei loppujen lopuksi kestänyt "kuin" 4 tuntia. Sitten tuli epiduraali ja vei kivut... Supparit tuntuivat kyllä todella hallitsemattomilta ja epäsäännöllisiltä, eikä mistään kylvyistä ja särkylääkkeistä ollut apua. Mullakin siis kyseessä cytotec- käynnistys. Ehdin saada 2 puolikasta tablettia kohdunsuulle. Lapsivesi meni 8 tuntia ekan tabletin jälkeen. Toisaalta eihän sitä tiedä, miten luonnollinen synnytys olisi mennyt, mutta oletan että supistusvaihe olisi voinut olla helpompi. Mitään kammoa ei tuosta kuitenkaan jäänyt, joten voisin tarvittaessa suostua uudelleenkin käynnistykseen, vaikka en sitä toivoisikaan kokevani uudelleen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

- miten synnytyksesi käynnistettiin?

 

Sain 1/4 Cytotec-tabletista klo 9 ja heti alko tapahtuu sen verran etten enää lisää saanut. Klo 17 alkoi kivuliaat supparit ja 00.00 pyysin petidiinin. Muutamien ongelmien jälkeen aamulla synty tyttö.

 

- onko totta, että käynnistetyssä synnytyksessä supistukset olisivat jotenkin voimakkaampia?

 

Paha sanoo, sattuhan ne ihan pirusti, mut silti koko ajan odotin vielä pahempaa ja siksi epiduraalia en pyytänyt ennen kuin kätilö sano et nyt se soitetaan, et sä oot tosi kipee jo. En sit laittanu hanttiin... :D vaikka sekin meni vituralleen ja tunnin päästä laitettiin toiseen kohtaan.

 

- onnistuiko ensimmäinen käynnitysyritys?

 

Jep!

Share this post


Link to post
Share on other sites
^Naakin kokemukset voi olla niin erilaisia, mun yliaikaisuuden vuoksi kaynnistetty synnytys kesti 22 tuntia. Heti alusta asti supistuksia tuli 2 tai 3 minuutin valein ja viimeiset pari tuntia ihan tauotta. Silti paljon pelkaamastani kaynnistyksesta jai ihan positiivinen maku, eika kaduta yhtaan. Tosin ei tarvittu imukuppia eika paadytty sektioon.

Tietysti mielummin luonnollisesti synnyttaisin tulevaisuudessa jos lapsi suostuu niin ulos tulemaan.

 

No minunkin kokemukseni voisi olla positiivisempi, jos vauvan henki ei olisi ollut vaarassa pitkittyneen synnytyksen takia, Kun synnytys ei edennyt, enkä avautunut yhtään, en saanut mitään kivunlievitystä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla synnytys käynnistettiin 42+1, eristyistä syytä nyt tuossa vaiheessa ei kai enää tarvita, mutta ainakin lääkäri konsultoidessaan osastonlääkäriä perusteli käynnistystä lapsiveden vähenemisellä ja äidin äärimmäisellä väsymyksellä :rolleyes:

 

- miten synnytyksesi käynnistettiin?

neljäsosa cytotecilla jonka otin suun kautta

 

- onko totta, että käynnistetyssä synnytyksessä supistukset olisivat jotenkin voimakkaampia?

Vertailukohdetta ei ole, joten en nyt oikein tuohon osaa. Kyllähän ne melko kivulitaita ja voimakkaita oli.. Ja tosiaan niitä tuli rykelmissä (eli yhdestä supistuksesta kerralla olisin varmaan selvinnytkin itkemättä ja huutamatta sektiota ;) ). Varmaan supistuksien rajuuden vuoksi myös lapsi joutui ahdinkotilaan.

 

- onnistuiko ensimmäinen käynnitysyritys?

Kyllä! Klo 13 aikaan annettin tuo neljäsosa cytotecci (sen jälkeen alkoi säännölliset supparit joiden takia enempää ei enää annettu) ja klo16 meni vedet. "Nopea" käynnistyminen olikin kaikille yllätys, sillä lähtötilanne oli viikoista huolimatta hyvin epäkypsä.

 

Vaikka synnytys oli pitkä ja väsyttävä sekä supistukset kivuliaita, niin ei mulle siltikään jäänyt mitään traumoja käynnistetystä synnytyksestä. Tuossa vaiheessa olin jo niin väsynyt liitoskipuihin, kylkikipuun ja kaikkeen muuhun, että jos olisi pitänyt valita parin päivän päästä luonnollisesti käynnistyvän ja heti lääkkeellisesti käynnistyvän synnytyksen väliltä, niin ei olisi tarvinnut kauaa miettiä. Ainoa mikä täytyy käynnistetyssä synnytyksessä olevan huonoa oli lapsen voinnin huonontuminen, eli ei niistä komplikaatioista turhaan varoitella (tosin tokihan niitä "normaaleissakin" synnytyksissä on). Meillä poju ei tahtonut laskeutua oikeaan paikkaan ja päähän vissiin muodostu jo pahkaa, ponnistusvaiheessa sitten sykkeet laski jo toista kertaa vaarallisen alhaalle ja sitten kaivettiinkin imkuppilaitetta esiin (vaan eipä ehtineet sitä käyttämään). Noh, saatinpa vääntä poika maailmaan täyden salin edessä..näyttävä maailmaantulo siis ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla käynnistettiin synnytys raskausdiabeteksen takia viikolla 38+0. Aluksi puhkaistiin sikiökalvot, mikä oli mahdollista koska kohdunsuu oli itsestään mun sitä oikeastaan huomaamatta jo avautunut 3 cm. Toimenpide ei sattunut lainkaan, mutta ei myöskään saanut juuri mitään aikaan... Joten siitä neljän tunnin päästä laitettiin oksitosiinitippa, joka olikin sitten jo tehokkaampi juttu. Supistukset alkoivat siitä noin puolen tunnin sisään. Niillä ei ollut mitään säännöllistä väliä, vaikka jonkinlaiset lyhyet välit niillä sentään oli. Eli ehkä ne sit oli erilaisia kuin mitä luonnostaan käynnistyneet supistukset olis olleet. Aluksi niiden kanssa pärjäsi ihan eri asentoihin vääntäytymällä ja hengittämällä syvään, niiden voimistuessa käytin ilokaasua. Reilun neljän tunnin kuluttua ajattelin että jos nää tästä vielä moninkertaistuu, pitää varmaan ruveta jo kyselemään epiduraalia. Olin siis varautunut siihen että supistuskipu on sietämätöntä ja synnytys kestää pitkään. Tässä vaiheessa olin kuitenkin jo avautunut täysin ja oli aika puskea poika maailmaan. Avautumisvaiheessa todella kivuliaita supistuksia oli vain lyhyen aikaa, suurimman osan ajasta kipu oli täysin kestettävissä. En tiedä olisko ne olleet vähemmän kivuliaita itsestään käynnistyneessä synnytyksessä, tai olisko avautumisvaihe silloin kestänyt pidempään. Joka tapauksessa nyt jäi sellainen mielikuva että homma oli nopeaa ja tehokasta ja kipu kestettävissä sen ilokaasun voimin.

 

Ponnistusvaihe oli pitkä, kesti tunnin, ja siinä sai ihan tosissaan tehdä töitä. Lapsen vointi oli kuitenkin koko ajan hyvä eikä mitään toimenpiteitä tarvinnut tehdä. Mä kyllä pidän ponnistusvaiheen loppua paljon rankempana kokemuksena fyysisesti kuin avautumista, kun siinä pitää itse tehdä kovasti töitä samalla kun sattuu niin saatanasti. Mutta siinä vaiheessa toisaalta tietää että homma on pian ohi mikä henkisesti auttoi paljon.

 

Tosiaan pelkäsin etukäteen että käynnistetty synnytys on ihan kestämättömän kivulias, mulla kyseessä oli siis ensimmäinen synnytys. Mutta ei se nyt tosiaan ihan hirveää ollutkaan, hengissä selvittiin molemmat. Synnytys kesti 5 h 40 min ja vain osa tuosta ajasta oli todella kivuliasta. Kivunlievitykseksi riitti ilokaasu, tosin jos saman voimakkuusluokan supistuksia olisi tullut todella monta tuntia, olisin tosiaan halunnut jotain voimakkaampaa. Näitä tarinoita kun on lukenut, näyttää tosiaan siltä että käynnistetyt synnytykset on jokaisella erilaisia, eli tuskin nimenomaan käynnistystä kannattaa kamalasti pelätä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

miten synnytyksesi käynnistettiin?

Rv 38 alettiin käynnistää, suun kautta otettavalla Cytotecin puolikkaalla tabletilla.

 

 

onko totta, että käynnistetyssä synnytyksessä supistukset olisivat jotenkin voimakkaampia?

Minulla oli. Ne supistukset tuli niin höyryjunana päälle, tauot oli ihan mitättömiä. Tosin mulla lähti synnytys käyntiin vasta kun kalvot puhkastiin, että sekin saatto tehdä supistuksista kivuliaampia. Siis lapsiveden puuttuminen (jotkut sanoo, että lapsivesi jotenkin "pehmentää" supistuksia, tiedä sitten onko näin). Koko synnytyksen kesto oli 3h.

Esikoisen synnytys oli pidempi, mutta paljon inhimillisempi.

 

Ei ollut kuitenkaan niin paha synnytys, ettenkö käynnistykseen uudelleen suostuis, jos sellanen tilanne eteen tulis. Kyllä siitä selvis, ilokaasun avulla tajunnan rajamailla :D

 

onnistuiko ensimmäinen käynnitysyritys?

Mikä lasketaan yhdeksi yritykseksi? Sain ekan puolikkaan maanantaina klo 11:00. Supistuksia alko tulemaan, välillä tiuhempaan, välillä harvemmin, välillä kipeemmin ja välillä ei. Suppareita oli kyllä ollut koko ajan, mutta nyt ne siis tiheni ja kivisty. Tiistai-iltana mä pääsin kotiin pitämään välipäivää, kun sitä anelin (tahdoin kotiin). Keskiviikkona takasin sairaalaan kun lapsivettä tihkui (alko tihkumana jo tiistaina, mutta keskiviikkona tajusin asian :rolleyes: ). Torstaina jatkettiin käynistystä kohdunsuulle laitettavalla puolikkaalla cytotecilla ja iltapäivällä puhkastiin kalvot kun ei edelleenkään tapahtunut mitään mitättömiä supistuksia kummempaa.

Eli sanoisin, että ei onnistunut eka yritys.

 

kuinka kauan sairaalassa yritetään käynnistää, ennen kuin sitä siirretään?

Mulla pidettiin siis välipäivä kahden päivän yrityksen jälkeen. En tiedä olisko kolmantena päivänä vielä yritetty ja sitten vasta pidetty välipäivä, jos mä en olis niin ehdottomasti halunnut kotiin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Käynnistys yliaikaisuuden takia viikolla 42+0. Yksi cytotec murunen kohdunsuulle sai lapsivedet menemään. Enempiä käynnistelyjä ei tarvittukaan!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla alettiin käynnistys viikolla 40+2 raskausdiabeteksen takia. Kohdunsuu oli aivan kypsymätön ja "takana", mutta vauva oli kyllä laskeutunut, mikä teki sisätutkimuksista varsin epämiellyttäviä. Kuitenkin käynnistely ja kypsyttely päätettiin aloittaa, vaikka vauvalla ei ollut mitään akuuttia hätää, lapsivesi oli kyllä vähissä.

 

Sain ekana päivänä cytotecia neljän tunnin välein 1/4 tablettia, ei vaikuttanut mitään. Toisena päivänä puolikkaita saman verran, tuloksena jonkin verran kivuttomia supistuksia. Kolmantena päivänä laitettiin emättimeen vissiin neljäsosamuruja. Eikä mitään vaikutusta. Koko tän ajan olin tietty sairaalassa. Seuraavana päivänä pääsin kotilomalle ja yöksi myös.

 

Viidentenä päivänä sain suun kautta puolikkaita tabletteja, samoin kuudentena päivänä, jolloin viimein alkoi kunnollisemmin supistella ja myös lapsivedet, tai mitä niistä oli jäljellä, menivät (mitä sain todistella moneen kertaan hoitajille...). Kohtuulliset supistukset jatkuivat illan ja yön, sain välissä lisää cytotecia. Yöllä supisteli tosiaan mojovasti viiden minuutin välein, se oli aika rankkaa. Sain petidiiniä, mistä ei ainakaan mitään suurta apua ollut, tulipahan vaan pöhnäinen olo.

 

Seitsemäntenä päivänä sain taas emättimeen cytoteceja - annoksesta ei ole hajua - ja supistukset jatkuivat. Loppuiltapäivän tunnin lämmin suihku rentoutti ja vihdoin kohdunsuu oli saatu ns. keskilinjalle ja auki 3 cm. Aloimme jo miehen kanssa toivoa, että josko päästäisiin salin puolelle. En saanut enää lisää cytoteceja, hoitaja vissiin elätteli toiveita, että synnytys lähtisi käyntiin tästä. No, iltaa kärvisteltiin taas supistusten kanssa, mutta ne alkoivat laantumaan. Yötä vasten ei kuulemma sitten otettu oksitosiinitippasynnytyksiä, joten yön olin osastolla. Supistuksia tuli kerran tunnissa tai puolessa, joten nukkuminen oli puolivillaista. Sain yöksi panadolia ja jotain rauhoittavaa, joista ei ollut suurempaa hyötyä.

 

Kahdeksantena päivänä viimein oli jo melko varma salikomennus tiedossa, mutta aamupäivä odoteltiin vielä lääkärin mielipidettä asiasta. Viimein saariin puoltava lausunto oksitosiinitipalla hoidettavaan synnytykseen. Söin kuitenkin lounasta ennen synnytyssaliin lähtöä, ja mieskin kävi vetämässä Hesen pöperöt.

 

Salissa laitettiin heti se oksitosiini tippumaan, samoin antibioottia, kun lapsiveden menosta oli jo aikaa ja tulehdusarvot olivat koholla. Synnytys lähti sitten viimein kunnolla käyntiin - oksitosiinia lisättiin vähittäin, tosin minä en sitä tiennyt, koska ja kuinka paljon ja hyvä niin.

 

Nelisen tuntia kärvisteltiin ilokaasun avulla, mutta kohdunsuu ei vain auennut enempää. Supistuksia tuli noin 5 minuutin välein, välillä useampia yhteen syssyyn. Sitten sain epiduraalin, joka vei osan kivuista pois. Hönkäilin edelleen ilokaasua avuksi ja onnistuin rentoutumaan siten, että tunnin päästä epiduraalin laitosta olin 9,5 cm auki ja kohtu alkoi puskea vauvaa ulos. Odoteltiin vielä puolisen tuntia - ajattelin, että kestän kyllä sen paineen, kun se sitten paremmin avaa ja valmistaa paikkoja vauvan tulolle. Ponnistusvaihe kesti 20 minuuttia ja vauva oli tulossa naama ylöspäin ulos, joten eppari leikattiin homman nopeuttamiseksi. Ja sitten meidän rinsessa viimein syntyi! Varsinainen synnytys kesti siis 6 tuntia.

 

Koska kyseessä oli eka lapsi, en osaa verrata supistuksia. Olihan ne kivuliaita, mutta ei kuitenkaan kivunlievityksen kanssa mahdottomia. Viikon sairaallassaolo käynnistelyn takia oli henkisesti tosi rankka, mutta itse synnytys ei ollut kovin kamala ja kaikki meni ihan "normaalisti". Kaipa sillä oksitosiinillakin pyritään jäljittelemään tavallista synnytystä mahdollisuuksien mukaan ja mun tapauksessa se tuntui toimivan.

 

Edit. typoja

Edited by ring

Share this post


Link to post
Share on other sites

Miten synnytyksesi käynnistettiin?

Sain cytotecia kohdunsuulle. Synnytys käynnistettiin koska epäiltiin, että sikiö ei ole enään viimeisten 3 viikon aikana kasvanut (tämä osoittautui vääräksi epäilyksi).

Onko totta, että käynnistetyssä synnytyksessä supistukset olisivat jotenkin voimakkaampia?

Olen kokenut sekä käynnistetyn että luonnollisen synnytyksen, ja niiden perusteella sanoisin, että mun kohdalla käynnistetyssä supistukset oli todella paljon voimakkaampia. Tai oikeastaan se ero oli siinä, että käynnistetyssä supistukset tuli ihan alusta asti yhtä kovina ja ilman taukoja (siis oikeasti kun edellinen loppui, seuraava alkoi). Kätilökin tuli moneen otteeseen kauhistelemaan mun supistuskäyriä. <_< Ponnistusvaiheen lähestyessä en koe, että synnytyksissä olisi ollut niin paljoa eroa. Luonnollinen synnytys vaan eteni huomattavasti inhimillisemmin ja supistukset kovenivat ja tihenivät kunnolla vasta loppua kohden. Mun tapauksessa luonnollinen synnytys (järjestyksessä toinen) oli myös puolet lyhyempi.

 

Täysin erilaisia nämä kaksi synnytystä ja nyt kolmatta odottaessa ehdottomasti toivon, ettei tarvitsisi käynnistää. Jos näin kuitenkin käy, tiedän että kyllä siitäkin selvitään.

 

Onnistuiko ensimmäinen käynnitysyritys?

Onnistui. Kohdunsuun tilanne oli kypsynyt kyllä jo ennen käynnistystä ja varmaan sen takia synnytys käynnistyikin sitten oikein rytinällä, ja turhan kovilla supistuksilla. (Itse mietin, että olisi varmaan lähipäivinä käynnistynyt itsestäänkin..)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Miten synnytyksesi käynnistettiin?

Sain cytotecia suun kautta 4h välein 1vrk ajan ja seuraavana päivänä puhkaistiin kalvot.

 

Onko totta, että käynnistetyssä synnytyksessä supistukset olisivat jotenkin voimakkaampia?

En osaa ihan suoranaisesti vastata mutta minulta puhkaistiin kalvot, että synnytys lähtisi etenemään ja sitä ennen kun ei ollut ollut lainkaan supisteluita (paitsi ihan pieniä), oli ne kyllä aikamoinen shokki, kun ne alkoi ne "oikeat" synnytyssupistukset. Itse cytotec ei mulla ainakaan aiheuttanut noraalia kivuliaampia supistuksia.

 

Onnistuiko ensimmäinen käynnitysyritys?

No tähän täytyy varmaankin vastata että kyllä, koska lääkkeillä oli haluttu vaikutus ja ne kypsyttivät kohdunsuun tilanteen niin, että voitiin puhkaista kalvot ja edistää synnytystä sillä tavoin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Miten synnytyksesi käynnistettiin?

41+5 puhkaistiin kalvot raskausmyrkytyksen takia. Kalvojen puhkaisu ei saanut mitään aikaiseksi, eli sen jälkeen oksitosiinitippaan.

 

Onko totta, että käynnistetyssä synnytyksessä supistukset olisivat jotenkin voimakkaampia?

"Normaalia" synnytystä en ole kokenut, supistukset oli kuitenkin aivan järjettömiä eivätkä ne tuntuneet loppuvan ollenkaan. Taju meinasi lähteä ilokaasua hengitellessä, kun supistus oli kestänyt n. 5 min. Ja kunnollista lepotaukoa supistusten välissä ei ollut, tuntui, että kokoajan supisti niin pirusti.

 

Onnistuiko ensimmäinen käynnitysyritys?

Kyllä onnistui, tyttö syntyi 12 tunnin päästä, rv 41+6.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Miten synnytyksesi käynnistettiin?

 

Cytotecia alettiin antaa suun kautta rv 40+3 maanantaina klo 13, minulla on hämärä mielikuva puolikkaasta tai jopa kokonaisesta tabletista. Myrkytysoireita pukkasi päälle ja olen aika paksu, joten ehkä sen takia iso annos heti alkuun?

 

Onko totta, että käynnistetyssä synnytyksessä supistukset olisivat jotenkin voimakkaampia?

 

Vertailukohtaa minulla ei ole, kun koko raskausaikana ekat lievät supistuksen tuntuiset supistukset tulivat edellisenä viikonloppuna.

 

Onnistuiko ensimmäinen käynnitysyritys?

 

Päivän supisteli aina silloin tällöin, ei kivuliaasti mutta niin että se kyllä tuntui ja kohdunsuu alkoi vähän aueta. Illalla yhdeksän maissa meni lapsivedet ja alkoi säännölliset ja koko ajan kipeämmiksi kehittyvät supistukset, vaikkeivät edes enää antaneet yötä vasten cytotekiäkään. Yhden maissa yöllä kätilö armahti, enää ei tarvinnut yrittää teeskennellä nukkuvaa odotteluosastolla ja pääsin saliin hengittelemään ilokaasua (tämä on ainoa, mikä synnytyksessä harmittaa, miksi ihmeessä en pitänyt päätäni ja edes kävellyt ympäri osastoa tai istunut suihkussa, vaan käytin voimani mahdollisimman hiljaa ja paikallaan makaamiseen? Liian kiltti...). Omien tai päivällä otettujen cytotekien voimalla aukeaminen edistyi epiduraaliin aamukuudelta asti, sen jälkeen tarvittiin oksitosiinitippaa suht kovalle, että mitään tapahtui. Poika syntyi kuuden jälkeen illalla. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla tilanne se, että synnytys käynnistetään 42+1 vaikka oma ja sikiön vointi on hyvä, lapsivettä riittävästi ja istukka toimii. Tilanne kohdunsuulla se, että kanavaa jäljellä noin sentti ja suu on sormelle auki. Lääkärin mukaan käynnistäminen tapahtuu kalvojen puhkaisulla, koska kypsyttelyä ei enää tarvita. Toiveissani oli mahd. luonnollinen synnytys, olin haaveillut ammeen käytöstä, paljosta kävelystä ja ehkä synnytysjakkarasta, kivunlievityksiä kuitenkin tarpeen mukaan. Nyt kun olen lueskellut netistä kokemuksia synnytyksen käynnistämisestä kalvojen puhkaisulla, niin taitaa omat toiveet jäädä.

Tehdäänkö kalvojen puhkaisu käynnistys synnytysosastolla vai raskaanaolevien osastolla? Onko totta, että kalvojen puhkaisun jälkeen täytyy maata kyljellään niin kauan, että tarjoutuva osa on laskeutunut/kiinnittynyt? Lapsen päähän ilmeisesti kiinnitetään heti anturi eli ammeeseen ei varmaan enää pääse? Miksi oksitosiinia aletaan tiputtaa jo tunnin päästä kalvojen puhkaisusta, jos omat supistukset ei ole riittäviä (kun vedet menee itsestään niin vasta 12h päästä tarvitsee mennä synnärille jos ei ole alkanut tapahtumaan)? Oksitosiinisupistukset on ilmeisen pitkäkestoisia ja kivuliaita sekä vaikeita hallita? Mua pelottaa, että käynnistys tekee synnytyksestä lääketieteellisen kierteen tyyliin puhkaisu->oksitosiini->epiduraali->oksitosiini->sydänäänien heikkeneminen->sektio :mellow: Eihän sitä luonnollisestikaan käynnistyvästä synnytyksestä tiedä miten se etenee ja päättyy, mutta jotenkin näen tämän nyt vaan kielteisten mielikuvien kautta.. Kokemuksia?

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Mulla ainakin kalvojen puhkaisun jälkeen (joka tehtiin synnytyssalissa) laitettiin heti se anturi vauvan päähän, eli ei saa kylpyä/suihkua tms. Ei kylläkään tarvinnut maata kyljellään eikä mitään sellaista.

 

Mun synnytystä alettiin käynnistellä torstaina aamulla, supistukset alkoivat heti. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, vaikka sain käynnistystabletteja neljän tunnin välein. Supistukset olivat kipeitä, mutta paikat eivät auenneet. To-pe -yö oli melkoista kärvistelyä, perjantaiaamuna olin muistaakseni 2 senttiä auki ja päästiin saliin. Siellä laitettiin oksitosiinitippa ja puhkaistiin kalvot (ja laitettiin se anturi). Synnytys ei edelleenkään edennyt :mellow: Perjantaina iltapäivällä kohdunsuu oli vieläkin vain 3 senttiä auki. Supistukset olivat TOSI kipeitä. Joskus 18 aikaan sain epiduraalin (vaikka kohdunsuu oli vain sen 3 senttiä auki). Siitä meni n. 3 h, niin lapsukainen syntyi. Ilmeisesti jännitin koko vartalollani supistuksia "vastaan" (tiedostamattani), eikä synnytys edennyt. Epiduraalin jälkeen kohdunsuu aukesikin sitten melko haipakkaa :D Ei ole kokemusta luonnollisista supistuksista, mutta ainakin nuo "kemialliset" supistukset olivat todella kamalia.

 

Yleensä tableteilla käynnistystä ilmeisesti jatketaan aika paljon kauemmin. Mulla oli hepatogestoosi, joten vauveli piti saada syntymään mahdollisimman pian, siksi pääsin saliin tippaan jo toisena päivänä.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Mulla tilanne se, että synnytys käynnistetään 42+1 vaikka oma ja sikiön vointi on hyvä, lapsivettä riittävästi ja istukka toimii. Tilanne kohdunsuulla se, että kanavaa jäljellä noin sentti ja suu on sormelle auki.

Tehdäänkö kalvojen puhkaisu käynnistys synnytysosastolla vai raskaanaolevien osastolla? Onko totta, että kalvojen puhkaisun jälkeen täytyy maata kyljellään niin kauan, että tarjoutuva osa on laskeutunut/kiinnittynyt? Lapsen päähän ilmeisesti kiinnitetään heti anturi eli ammeeseen ei varmaan enää pääse? Miksi oksitosiinia aletaan tiputtaa jo tunnin päästä kalvojen puhkaisusta, jos omat supistukset ei ole riittäviä (kun vedet menee itsestään niin vasta 12h päästä tarvitsee mennä synnärille jos ei ole alkanut tapahtumaan)? Oksitosiinisupistukset on ilmeisen pitkäkestoisia ja kivuliaita sekä vaikeita hallita? Mua pelottaa, että käynnistys tekee synnytyksestä lääketieteellisen kierteen tyyliin puhkaisu->oksitosiini->epiduraali->oksitosiini->sydänäänien heikkeneminen->sektio :mellow:

 

Mulla käynnistettiin oikeastaan ihan identtisessä tilanteessa rv 42+0. Kalvojen puhkaisu tehtiin mulla synnytyssalissa, en tiedä tapahtuuko niin aina, mutta ainakin mun tapauksessa oli sopivasti tilaa. Puhkaisun jälkeen pistettiin se pinni, mutta sitten sain lähteä kanttiiniin syömään. Ei tarvinnut jäädä makaamaan.

 

Kalvojen puhkaisu ei mulla aiheuttanut kuin pari hassua hiipuvaa supistusta, oksitosiini aloitettiin muistaakseni (en jaksa kaivaa papereita esiin) noin 2 tunnin päästä kalvojen puhkaisusta. Sitä en todellakaan tiedä, miksi tippa aloitettiin niin pikaisesti... Ehkä halusivat nopeuttaa synnytystä, etten turhaan veisi saliaikaa?

 

Oksitosiinisupistukset olivat tauottomia, tosi kivuliaita, enkä ainakaan minä pärjännyt niiden kanssa kovin hyvin. Synnytykseni etenikin aivan kuten olet tuossa viestisi lopussa kuvannut, eli lopulta sektioon jouduttiin 12h synnyttelyn jälkeen :( Odotan nyt kakkosta, ja aion yrittää vastustaa "turhaa käynnistämistä". Toisaalta, jos menee sinne rv 42 asti, niin todennäköisesti olen jälleen valmis mihin tahansa :rolleyes: Toivottavasti sulla ehtii vielä lähteä itsekseen syntymään :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vko 42 + 0, enkä varsinaisesti tiedä miksi. Olin tosi hölmö, kun en sen enempää kysellyt. Oletettavasti luulivat, että vauva olisi suht iso, minulla todettiin sokerirasituksessa raskausdiabetes, joka ihan ruokavaliolla pysyi kurissa. Painoarvio 41+4 oli 3800g ja lääkäri sainoi vielä, että varmasti se on isompikin... syntymäpaino oli sitten kuitenkin 3505g. Minulla oli aivan hyvä olo ja vauvalla kaikki hyvin, joten enpä sitten tiedä miksei paria päivää voinut vielä odotella... varmaan halusivat vaan vauvan maailmaan ennen viikonloppua... Kaikki temput kokeilin, jotta olisi itse lähtenyt käyntiin, kun minua pelotti niin tuo käynnistys. Toiveissa kun häämötti mahdollisimman luomu synnytys...

 

Aamulla menin kahdeksaksi TYKsiin. Joskus yhdeksän maissa laitettiin oksitosiinitippa, sitten vaan odoteltiin eikä kummempia tapahtunut ja annostusta lisäiltiin pikkuhiljaa. Puolenpäivän maissa alkoivat supistukset tuntua. Pysyttelin koko ajan liikkeellä tippatelinettä työnnellen pitkin käytäviä ja välillä huoneessa. Tippapullon loppuvaiheessa alkoivat supistukset olla aika kivuliaita, mutta kätilö auttoi pääsemään niihin mukaan ja sain jotenkin itseni rentoutua... (Olin myös kuunnellut ahkerasti Synnytä rentoutuneena CD:tä, tosin nukahtaen aina puolen välin vaiheilla... uskon että ko. CD:n kuuntelusta oli todella apua.)

 

Tipan loputtua mietittiin laitetaanko heti seuraavaa putkeen, vai katsotaanko vähän aikaa josko supistukset jatkuisivat itsestään. Onneksi! Pääsin lämpimään suihkuun, tai oikeastaan kätilö käski minut. Se olikin elämäni ihanin suihku! Supistukset eivät tuntuneet enää ollenkaan pahoilta... ja tipan irroittamisen jälkeen supistukset muuttuivatkin paljon "pehmeämmiksi" ja aaltomaisemmiksi, ikäänkuin se terävin huippu kivusta puuttui, vaikka olivatkin voimakkaita. Paremmin en osaa kuvata. Tämän jälkeen pystyin yhä paremmin menemään supistuksiin mukaan. Hengittelemällä rauhallisesti em. CD:n oppien mukaan... Ja jossain välissä sitten tehtiin sisätutkimus ja huomattiin, että hommahan etenee... Kivut lievenivät siinämäärin, että ehdin jo alkaa pelätä ponnistuksen sattummista.. . Pian alkoikin selkään painaa ja sattua ja ponnistuttaa, mutten meinanut ensin uskaltaa ponnistaa, kun tuntui siltä, että se voimistaisi selän kipua. Näin ei kuitenkaan käynyt vaan, kipu kas, kummaa helpottui aina kun ponnisti. Kyllähän se sitten alapäässä vähän tuntui, kun lapsi sieltä tuli. Luulin, että kätilö jotenkin painaa/ venyttää sieltä etuosasta, mutta sehän olikin vauvan pää. :lol: Ihana lapsi tuli maailmaan klo 21.21 ja minulle jäi synnytyksestä varsin positiivinen kuva. Aivan turhaan pelkäsin. Ilman lääkkeellisiä kivunlievityksiä selvisin. Lämmin kaurapussi, tuo IHANA suihku, loistava kätilö + hänen antamansa vyöhyketerapia sekä tietysti mieheni tuki auttoivat. Raskasta puuhaahaan tuo oli, mutta voisinpa kyllä synnyttää koska vaan uudestaan...

 

Onko totta, että käynnistetyssä synnytyksessä supistukset olisivat jotenkin voimakkaampia?

Tipan irroittamisen jälkeen supistukset muuttuivatkin paljon "pehmeämmiksi" ja aaltomaisemmiksi, ikäänkuin se terävin huippu kivusta puuttui, vaikka olivatkin voimakkaita. -> kokemukseni mukaan oksitosiini kyllä lisäsi jonkin verran kipua ja supistukset olivat erilaisia. Jos ilman oksitosiinia supitukset olivat aaltoja niin oksitosiinin kanssa sitten ehkä vaahtopäitä.

 

Onnistuiko ensimmäinen käynnitysyritys?

Kyllä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kerrotaanpa sitten miten meni. Eli viimeisessä ya-kontrollissa todettiin, että olen kahdelle sormelle auki, mutta kaulaa on vielä vähän jäljellä. Lääkäri totesi, että pehmitetään ennen kalvojen puhkaisua cytotecilla. Sain samantien 1/4 murun kohdunsuulle ja toisen samanlaisen neljän tunnin päästä, kun mitään ei ollut pehmennyt. Siitä meni muutama tunti ja alkoi säännölliset kivuliaat supistukset ja avautuminen lähti hyvin käyntiin. Oksitosiinia laitettiin vasta ponnistusvaiheessa, kun omat supistukset eivät riittäneet. Kalvoja ei missään vaiheessa puhkaistu, mutta kalvot olivat puhki (mikä jäi mysteeriksi). Käynnistyksestä jäi siis neutraali kokemus :) .

Share this post


Link to post
Share on other sites

miten synnytyksesi käynnistettiin?

--> käynnistystapoja on (kai?!) useita

 

- Kalvojen puhkaisulla, kohdunsuu oli auki kahdelle sormelle ja kanavaa ei jäljellä.

 

- onko totta, että käynnistetyssä synnytyksessä supistukset olisivat jotenkin voimakkaampia?

--> eli kun ne eivät luonnollisesti alkaneet, niin lääkkeellisesti avustettuna ovat kivuliaampia

 

- Mulla oli nopea synnytys kuten aijemmatkin, supistukset tulivat ihan luonnostaan kalvon puhkaisun jälkeen, eli ei lääkkeellinen käynnistys.

 

- onnistuiko ensimmäinen käynnitysyritys?

 

- Onnistui, meni 2h kun alkoi säännölliset supistukset ja itse synnystys kesti 2h50min

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla synnytys käynnistettiin yliaikaisuuden vuoksi 42+1. Oma supistelu oli siihen mennessä jo avannut paikkoja sen verran, että kalvot päästiin puhkaisemaan suoraan. Tämä siis noin klo 9 aamulla, kun klo 8 oli pitänyt tulla paikalle. Mitään ei tuntiin tapahtunut, joten klo 10 laitettiin oksitosiinitippa. Säännölliset supistukset ja synnytys merkittiin alkaneeksi klo 11. Oksitosiinia lisättiin koko ajan usean tunnin ajan ja lopultakin kai jätettiin aika korkealle tasolle koko synnytyksen ajaksi. Sain kaurapussien ja jumppapallojen jälkeen ilokaasua ja epiduraalin.

 

Supistukset oli toki voimakkaita, mutta ei mulla ole muustakaan synnytyksestä kokemusta, ja tästä jäi kyllä hyvä maku. Kaikki eteni jotenkin rauhallisesti, mutta kuitenkin nopeasti, koska tyttö syntyi kuudessa tunnissa. Epiduraali auttoi hyvin, ainoastaan noin 30 min ennen ponnistusvaihetta oli kamalia, koska epiduraalin vaikutus lakkasi, mutta lisää ei enää annettu. Ponnistusvaihe itsessään ei ollut kamala, vaan helpotti kun jotain saattoi tehdä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Saako käynnistykseen ajan, vai mennäänkö sairaalaan vaan itse, eikä suostuta lähtemään pois? Kuinka paljon lasketun ylitse mennään, jotta alkavat käynnistellä ellei mitään varsinaista syytä käynnistää ole?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulle annettiin yliaikaisuuskontrollissa rv 41+5 käsky tulla sairaalaan aamupäivällä rv 42+2, jos ei sitä ennen spontaanisti käynnisty. Tuo oli ainakin Kätilöopistolla se viimeinen mahdollinen aika, mistä ei enää lykkäystä annettu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now