star

Synnytyksen käynnistys

242 posts in this topic

Mun ensisynnytys käynnistettiin raskausmyrkytyksen takia vk.38+jotain

 

Sain osastolla tabletin muistaakseni kohdunsuulle päivä oli lauantai, siitä alkoi kivuttomat mutta säännölliset supistukset.

Maanantaina mut vietiin klo.12 synnytyssaliin ja sanottiin että kuus tuntia annetaan oksitosiinitippaa ja jos ei mitään tapahdu niin sitten takaisin osastolle. Samanlaisia kivuttomia supistuksia tuli koko ajan mutta eivät siis ilmeisesti olleet "oikeita" kello 18 sitten lääkäri tuli ja totesi että mitään ei ole tapahtunut ja laitetaan takaisin osastolle. Minä siitä sitten hermostuin ja olin ihan että minä en halua enää sinne osastolle istuskelemaan!! ja kuinkas ollakkaan kun nousin siitä sängystä niin NAPS lapsivedet huljahti sängylle. Ja silloin ne OIKEAT supistukset sitte alkoivat, se oli ihan tosi kova kipu heti alkuun ja siinä sitten oksensin heti ensitöikseni. Sain petidiini-piikin ja kätilö sanoi että voi mennä koko yö. Olin heti hirveän väsynyt ja voimaton kun olin oksentanut ja siitä piikistä menin sitten semmoiseen horrostilaan että makasin vain sängyllä ja keskityin olemaan ihan rentona. Muistan ajatelleeni että en olisi ikinä uskonut että sattuu niin paljon. Sitten kätilö tuli katsomaan ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen ja sanoi että nyt tämä äiti ei jaksa että soitetaanpa lääkäri laittamaan epiduraali jos sopii. No kyllä tosiaankin.

 

Ja sitten yhtäkkiä tunsin sellaisen nytkytyksen ja tajusin ettei satu enää ollenkaan. Sanoin kätilölle vain että nyt kouristaa! (se oli ainut sana joka tuli siitä mieleen silloin) No kätilö siihen sitten ihmettelemään että onko epilepsia vai mikä se kouristaa... kun oli tehnyt alatutkimuksen totesi että olin kokonaan auki, aikaa siitä lapsiveden menosta ja kipupiikistä oli kulunut 1,5 tuntia.

 

Mun kroppa ikäänkuin itse työnsi vauvaa ulos tai sitten se vauva työntyi itse ulos, en minä tiedä mutta kätilölle tuli kova kiire laittaa kaikki valmiiksi (mitähän sekin sitten tarkoittaa?) ja en saanu lupaa ponnistaa ja jouduin sillai puuskuttamaan etten työntäisi vaistomaisesti. se tuntui inhottavalta. Sitten kun kätilö antoi luvan ponnistaa nin nytkytys loppui, tai siis siinä oli jo ollut varmaan välit mutta en ollut huomannut/pannut merkille kaikessa ihmetyksessäni.

 

Kätilö sanoi että kun seuraavan kerran "nytkyttää" niin ponnistat- no sitten alkoi taas tuntumaan nytkytys ja ponnistin koko ajan ja sitten taas tauko ja kaikki vain odottivat -se oli hassua. Ihmeellistä oli ettei siis sattunut mihinkään mutta silti huusin aina ponnistaessa kauheesti ja sitten rupesi ihan naurattamaan kun ajattelin että joku varmaan luulee nyt että sattuu kauheesti. TUntui vain että oli pakko huutaa että sai voimaa siihen ponnistukseen.

 

Pari kolme kertaa muistaakseni ponnistin välillä otin happea ja niin vauva syntyi. Kun pää oli syntynyt piti lopettaa työntäminen ja kätilö auttoi vauvan lopulta ulos. (-Se ulostulovaihe kyllä sattui!)

 

Olin ihan ihmeissäni että miten saattoi olla niin helppo synnytys vaikka kaikki pelottelivat etukäteen sitä käynnistystä. Nyt tosin toisen "luonnollisen" synnytyksen kokeneena sain kokea sen että supistukset voimistuvat pikkuhiljaa ja niissä on VÄLI :rolleyes:

 

KÄynnistyssynnytys oli siis jatkuvaa kipua 1,5 tuntia mutta toisella kertaa pääsin 5senttiiin auki niin laitettiin epiduraali joka toimi kerralla loppuun asti joten kipu ei päässyt edes puoleen siitä mitä ekakerralla oli.

 

Mutta silti ajattelin silloin ekalla kerralla että olipa helppo ja vaikka se kipu oli kova niin se aika tuntui sitten lopulta niin lyhyeltä. Synnytyksen kestoksi laskettiin kuitenkin se 7tuntia 58minuuttia ja 10min oli ponnistusvaihe. Eli siitä kun olin mennyt saliin.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Nyt tosin toisen "luonnollisen" synnytyksen kokeneena sain kokea sen että supistukset voimistuvat pikkuhiljaa ja niissä on VÄLI :rolleyes:

Voi, tuota toivon itsekin. Siis että ilman käynnistystä saisi toisen synnytyksen, ja että niissä supistuksissa olisi ne välit :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites
Ihmeellistä oli ettei siis sattunut mihinkään mutta silti huusin aina ponnistaessa kauheesti ja sitten rupesi ihan naurattamaan kun ajattelin että joku varmaan luulee nyt että sattuu kauheesti. TUntui vain että oli pakko huutaa että sai voimaa siihen ponnistukseen.

 

Mä tein ihan samaa. Kätilö sanoi mulle, että "älä huuda", johon mä vastasin ponnistuksen välissä, että "kai sitä huutaa saa, jos huudatuttaa?" :lol: Kätilöltä petti pokka sen jälkeen ja niin multakin. Se vasta mielenkiintosta oli ponnistaa ja nauraa yhtäaikaa. Hih!

 

Mäkin tunsin, että siitä huutamisesta sai voimaa, vaikka kätilöt väittää päinvastaista. Huutaahan ne kuulantyöntäjät ja keihäänheittäjätkin heittonsa jälkeen, miks ei synnyttäjä sais? B)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun synnytys käynnistettiin viikolla 37+ sikiön isokokoisuuden vuoksi. Paikat oli epäkypsät eikä vauva ollut laskeutunut. Sain cytoteciä kohdunsuulle, neljän tunnin välein neljänneksen, kolme ehdittiin antaa, sitten käynnistyi vesien menolla.

 

Tämän käynnistetyn synnytyksen koin kivuliaammaksi kuin ensimmäisen spontaanisti käynnistyneen synnytykseni, mut se voi toki johtua ihan siitäkin, että tässä käynnistetyssä synnytyksessä vauva oli kilon isompi kuin ekassa synnytyksessä. :P

Tämä käynnistetty myös kesti kauemmin, kesto yli yhdeksän tuntia kun ekasta oli kuuden tunnin kieppeillä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mikä ero tuolla cytotec tabletilla ja oksitosiinitipalla on? Käytetäänkö aina jompaa kumpaa vai molempia yhtaikaa vai millä perusteella?

Mua on kauheesti alkanut jännittämään tuo jos joudun käynnistykseen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle tehtiin käynnistämispäätös viikoilla 41+1 raskausmyrkytysepäilyn takia. Sain ekan cytotecin kohdunsuulle klo 10 aamulla. Toinen laitettiin sitten iltapäivällä 16 aikaan. Illalla 18 aikoihin alkoivat pienet supistelut jotka eivät kuitenkaan piirtyneet käyrälle. Iltapalan jälkeen joskus 21 alkoi kivuliaat supistukset ja puolen yön aikoihin mut siirrettiin synnytyssaliin kun vauvan sydänäänet kohosivat. Kalvot puhkastiin synnytyssalissa mutta en yhtään muista milloin. Vauva syntyi sitten aamulla. Olihan ne supparit kivuliaita, mutta mitään synnytyspelkoa ei sinänsä jäänyt.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Mikä ero tuolla cytotec tabletilla ja oksitosiinitipalla on? Käytetäänkö aina jompaa kumpaa vai molempia yhtaikaa vai millä perusteella?

Mua on kauheesti alkanut jännittämään tuo jos joudun käynnistykseen.

 

Ilmeisesti nuo lääkkeet vaikuttaa eri tavalla. Mä yritin ennen käynnistystä kysellä hoitajilta, että miten sitä synnytystä sitten käynnistellään. Hoitajat veikkasivat tuota Cytotecia, mutta lääkäri kuitenkin päätyi oksitosiinitippaan. Eli ei se ilmeisesti mene niin, että kun tietyn syyn takia käynnistetään, niin siihen on yhdenlainen käynnistämistapa, vaan menee täysin tapauskohtaisesti.

Share this post


Link to post
Share on other sites
- miten synnytyksesi käynnistettiin?

--> käynnistystapoja on (kai?!) useita

 

Mulla synnytys käynnistettiin 42+0 yliaikaisuuden ja äidin totaalikypsymiseen raskauden suhteen. Olin tosi iso ja oli kuuma ja mä olin aivan vakuuttunut etten tahdo enää olla päivääkään raskaana, niin paljon kun olinkin siitä nauttinut, muuta yliaikaisviikot oli psyykkisesti jo ihan KAMALIA.

 

Kävin äitipolilla toisessa yliaikaiskontrollissa ja vauva oli toki laskeutunut ja kohdunkaula oli pehmeä muttei täysin kadonnut, ja olin ehkä n. 1cm auki

 

Päätettiin että pääsen saliin oksitosiinitipalle. Lääkärin mielestä ei ollut aihetta cytotecilla koittaa kun kuitenkin JOTAIN oli VÄHÄN tapahtunut ja kalvoihin ei päässyt käsiksi vielä.

Mä itse salaa toivoin nimenomaan tätä, koska en ois yksinkertaisesti jaksanut maata osastolla millään cytotecilla jännäämässä että no alkaako se vai eikö ala. Mulla oli siis vakaa usko että oksitosiini todella käynnistää synnytyksen.

 

- onko totta, että käynnistetyssä synnytyksessä supistukset olisivat jotenkin voimakkaampia?

--> eli kun ne eivät luonnollisesti alkaneet, niin lääkkeellisesti avustettuna ovat kivuliaampia

 

No en osaa sanoa siinä mielessä kun oli esikoinen jota käytiin tekemässä, mutta helvetinperkeleen kipeää se kyllä teki. Kätilö kyllä sanoi että yleensä käynnistys on kivuliaampi kuin luomusupistukset koska se on kuitenkin lääkkeillä aikaansaatu eikä luonnostaan ole lähtenyt supistaa.

Parhaimmillaan (tai pahimmillaan) supistuksia tuli 45sek välein ja supistus kesti tuplat. En tiedä onko se tavanomainen väli vai vaikuttiko tippa sitten että tuli niinkin tiheästi.

 

Mulla oksitosiini käynnisti synnytyksen hyvin, koska 10:00 mulle aloitettiin tippa, 11:30 kätilö totes että synnytys on käynnissä. 16.00 mä vihdoin sain epiduraalin, jota olin alkanut kerjätä jo kahden maissa.

18:00 epiduraalin vaikutus lakkas ja sain kipupumpun. Tähän mennessä en ollut auki kun 4cm, mutta kipupumpussa ollessani tippa laitettiin varmaan täysille ja 21:00 tahdoin ponnistaa ja olinkin 10cm auki.

 

Koko "roska" kesti siis tipan laitosta Jätkän syntymään 11h50min.

 

Voin sanoa että vaikka mäkin jännitin ihan sairaasti sitä käynnistämistä, niin kuitenkin se mun totaalikypsyminen siihen raskaana olemiseen oli suurempi ja niin ollen olin aivaan sairaan onnellinen kun päätös käynnistyksestä tehtiin. Toki mä meninkin lääkärille ison repun kera, joten ei varmaan jäänyt lääkärille epäselväksi että tänne tultiin jäädäkseen vähäksi aikaa. ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites
Mikä ero tuolla cytotec tabletilla ja oksitosiinitipalla on? Käytetäänkö aina jompaa kumpaa vai molempia yhtaikaa vai millä perusteella?

Mua on kauheesti alkanut jännittämään tuo jos joudun käynnistykseen.

 

Ainakin minulle selitettiin, että jos käynnistely joudutaankin jostain syystä keskeyttämään niin tippa saadaan nopeasti pois ja vaikutus lakkaa suht nopeasti. Kohdunsuulle laitettua ja liuennutta Cytotec murua ei saada pois vaan synnytys etenee omalla painollaan, jos on edetäkseen. Äidin paikkojen kypsyys synnytykseen on varmaan yksi tapa lääkärille päättää kumpaa menetelmää käytetään.

 

Minusta käytetään jompaa kumpaa ei molempia yhtä aikaa. Minulla kun oli useita käynnistely-yrityksiä niin toisena päivänä käytettiin oksitosiinia ja toisena cytotecia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onko kellään käynnistetyllä käynyt niin että olisi aiemmin raskauden aikana laitettu supistuksia estävä piikki ja sitten olisi yliaikaisuuden takia käynnistetty?

Alkoi vähän jännätä kun sain keskiviikkona (33+0) sen piikin ja synnytykseen ei pitäisi olla enää kauheasti aikaa.. :unsure:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla käynnistys kesti kuusi päivää. Jouduin osastolle 38+4 raskausmyrkytyksen takia ja heti silloin keskiviikkoiltana sain ensimmäisen cytotecmurusen (ei kokonaista), suun kautta se otettiin. Torstaina sain kolme cytotecia. Supistuksia piirtyi käyrille ihan kivasti, mutta eivät ne mitään vielä tehneet. Perjantai täytyi pitää lepopäivä cytotecistä, ettei elimistö rasitu liikaa, ja mä lähdin kotilomalle viikonlopuksi. Muuten käynnistystä olisi jatkettu lauantaina, mutta mä en jaksanut maata siellä viikonloppua.

 

Sunnuntaina meni lapsivesi illalla kun olin palannut osastolle ja maanantaina sain aamulla taas cytotecia. Supistukset alkoivat puolen päivän aikaan, ne tulivat heti viiden minuutin välein ja aika kivuliaina. Saliin siirryttiin iltapäivällä ja sain oksitosiinitipan vauhdittamaan toimitusta ja tyttö syntyi illalla, rv:lla 39+2.

 

Mulla olisi joka tapauksessa käynnistetty synnytys viimeistään pari päivää ennen laskettua aikaa raskausdiabeteksen takia. Täällä ei anneta rd-odottajien mennä laisinkaan yli. Seuraavaa kertaa odottaessa, siis..

 

Mäkin tunsin, että siitä huutamisesta sai voimaa, vaikka kätilöt väittää päinvastaista. Huutaahan ne kuulantyöntäjät ja keihäänheittäjätkin heittonsa jälkeen, miks ei synnyttäjä sais? B)

Ihan sama täällä! Kyllä mä salillakin ähkin ja puhkin, kun pitää saada oikein iso paino ylös.. :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites
Entä sattuuko kalvojen puhkaiseminen?

 

Ei mulla ainakaan sattunut. En tuntenut mitään. En edes veden tuloa, kun lapsivettä oli niin vähän.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Emmä oikein saanu tolkkua siitä lääkkeen nimestä minkä ne mulle törkkäs. Joku pri- . Sain sen keskiviikkoiltana ja ainakin perjantaina oli jo kunnolla supistuksia kotona että ehkä tää tästä omalla painollaan.

 

Kalvojen puhkaiseminen ei satu, koska niissä kalvoissa ei ole tuntoaistia.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Entä sattuuko kalvojen puhkaiseminen?

 

Ei tuntunut missään.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Onko kenelläkään tietoa siitä, mitkä syyt ovat riittäviä synnytyksen käynnistämiselle? Onko näissä syissä sairaalakohtaisia eroja?

 

 

En tiedä mitkä ovat riittäviä perusteita. Olin itse tilanteessa jossa kaksi lääkäriä oli edellisenä päivänä luvannut, että synnytys käynnistetään seuraavana päivänä. Kun menin sairaalaan käynnistykseen käski kolmas lääkäri mut kotiin. Ei ehditty kuitenkaan lähteä kotiin asti kun lapsen sydänäänissä oli jotain outoa ja päätyi sit tämä kolmaskin lääkäri käynnistykseen. Mä ainakin koin saavani todella ristiriitaista tietoa tuon käynnistyksen aikana riskeistä ja muista. Ärsytti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on mahdollisesti käynnistys edessä lähipäivinä ja on kiva huomata, ettei siihen välttämättä kuole :) Meillä syy ei ole yliaikaisuus, eikä myrkytys, vaan vauvan pienikokoisuus ja kasvun pysähtyminen. Kohdunsuu on kiinni, mutta vauva on kiinnittynyt ja todella alhaalla. Käynnistys pelottaa kivuliaisuutensa vuoksi..?

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Musta tuota kivuliaisuutta on turha pelätä, jos ei ole aiempaa kokemusta synnytyksestä. :) (Tietenkään en tahdo kenenkään pelkoa vähätellä!) Itse ainakaan en osannut odottaa, miten kipeästi se synnytys sitten oikeasti sattuu. Ja vaikka synnytykseni käynnistettiin, niin voisin silti kuvitella olevani ihan yhtä kipeä luonnollisestikin alkaneessa synnytyksessä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jos käynnistetään tableteilla, niin onko tehokkuudessa eroa, otetaanko tabletit suun kautta vai alakautta? Jos tabut otetaan suun kautta, nielaistaanko ne vai pitääkö tabua pitää kielen alla --> maistuuko se pahalle?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei kai sieltä käynnistysyrityksistä voida lähettää takaisin kotiin ja vaan todeta, että "eipä näyttänyt auttavan, koitetaan toisen kerran uusiksi" vaan saahan siellä sitten olla niin pitkään kunnes oikeesti alkaa käynnistyä?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun kaveri oli 4 päivää käynnistyksessä, pari päivää sit pistivät kotiin, menee huomen takas.. Neljättä päivää supistellu, ei muuta edistystä ku paikat vähän pehmenny, vauva oli kiinnittynyt ja hieman laskeutunu alemmas.. Pistivät kotiin "lepäämään".. Huomenna alkaa sit uus yritys..

 

Toivottavasti ei ite joudu käynnistykseen, oli sit syy mikä vaan, jos tommoseks menis niin huhhuh.. <_<

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voi hurja!!! Nyt alkaakin hurja vaavin kannustaminen, että ulos vaan ja pian omin konstein!!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun ystävän synnytystä käynnisteltiin viikko :blink: Toivottavasti omalla kohdalla ei mennä tuohon...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Gurmeli.

 

Jos synntys on selkeästi käynnistymässä niin en usko, että kotiin laitettaisiin. Ei ainakaan siinä tapauksessa, jos sairaalaan on kotoa kovin pitkä matka. Kotona vaan on yleensä paljon rauhallisempaa ja rennompaa olla ja sekin voi jouduttaa synnytyksen käynnistymistä. Ja jos synnärillä ja osastolla on kovasti tunkua niin kai he saattavat kotiinkin laitella.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now