Kuinka paljon tarvitsit puolison apua synnytyksen jälkeen?

[Vappu]

Hei!

 

Mua kiinnostaa tietää kuinka kauan puolisonne oli poissa töistä synnytyksen jälkeen? Kokemukset tuosta ajasta ovat tervetulleita!

Edited November 19, 2009 by Vappu

[Nofella]

Meillä oli sairaalassa perhehuone eli mies oli meidän kanssa siellä ke-su. Maanantaina meni sit heti töihin ja teki ensimmäisen kuukauden töitä (tai oli siis matkoineen poissa) 05-20, välillä 22 asti, myös osa lauantaista. Voin sanoa että rankkaa oli varsinkin eka viikko kun itelle iski vielä baby blues (onneks sellanen kestää max.2vkoa) ja olin sit yksin kotona niin pitkiä päiviä vauvan kanssa. Valitettavasti miehellä ei ollut mahdollisuutta ottaa isyyslomaa kun töissä piti projekti saada valmiiksi, mutta kyl mun mielestä jonkinlainen isyysloma heti siihen alkuun on hyvä ottaa jos pystyy.

[minnah]

Esikoisen isä ei pitänyt lomaa. Onneksi oma äiti tuli kokkailemaan ja siivoilemaan pariksi viikoksi.

 

Muiden lasten isä piti viimeeksi kolme viikkoa isyyslomaa ja sitten muutamaa kuukautta myöhemmin lisää lomaa muuten vaan.

Meillä oli sairaalassa perhehuone ja isä oli alusta asti mukana suurena apuna. Hoisi vaipat ja kanniskeli iltaisin ja aamuisin vauvaa, jotta sain nukuttua. Sekä piti seuraa esikoiselle.

[Mirjami]

Esikoisen syntymän jälkeen mies piti kaks viikkoo isyyslomaa kun kotiuduttiin sairaalasta. En olis pärjännyt ilman. Ensinnäkin se uus tilanne tietysti jo, mutta lähinnä siks, että olin niin kipee, että oikeestaan vaan makoilin sohvalla ja imetin poikaa, mies hoiti kaiken muun, kanto mulle ruokaa ja juomaa ja vaihto vaipat vauvalle jne. Myös yökanniskelut hoiti, itse en olis pystynyt niin paljoo vielä edes kunnolla käveleen. Viimenen isyyslomaviikko säästettiin sitten myöhemmälle.

 

Tytyn syntymä ajoittui loistavasti miehen kesälomaan nähden ja mies oli kesälomalla kaks viikkoo sairaalasta kotiutumisen jälkeen. Jos ei olis ollut, niin olis pitänyt sen verran isyyslomaa, että olis sen kaks viikkoo ollut kotona. Tällä kertaa en tarvinnut samalla tavalla apua, kun en ollut kipee sitten pätkääkään, mutta vaatihan se opettelua, että sai arjen rullaan vauvan ja taaperon kanssa.

[Guest Kyllikki-Kaarina]

Meillä ei ollut perhehuonetta, joten mies oli töissä ne päivät, kun mä olin vauvan kanssa sairaalassa. Meillä oli kuitenkin tosi joustava systeemi sairaalassa ja käytännösä mies asui illat meidän kanssa sairaalassa. Mulla oli siis oma huone ja mies vietti siellä aikaa iltaisin noin kello 22 asti. Koira oli nuo päivät hoidossa, joten sen ei tarvinut olla pitkiä aikoja yksin.

 

Mä pääsin vauvan kanssa kotiin keskiviikkona ja mies sai sen päivän palkallista vapaata. Torstaina ja perjantaina hän oli töissä ja seuraavan viikon maanantaina aloitti kahden viikon isyysvapaan. Isyysvapaan jälkeen mies oli muutaman viikon töissä ennen kuin aloitti kesäloman.

 

Miehen tärkein tehtävä noina ensimmäisinä viikkoina oli laittaa mulle ruokaa. Mä söin ihan älyttömästi ja jotenkin tuntui, että vauva vei kaiken ajan, joten itse ei ehtinyt juuri kokkailemaan. Lisäksi toinen aikuinen oli suureksi avuksi, jotta saatiin myös koira hoidettua.

 

Mun kokemus on se, että vauva nukkui paljon juuri niillä viikoilla, kun mies oli isyysvapaalla ja kaikki kitinät, kätinät ja levottomuudet alkoivat sitten vähän myöhemmin, kun mies oli jo palannut töihin. En kuitenkaan jälkiviisaanakaan suunnittelisi isyysvapaan ajankohtaa toisin. Mun mielestä oli vaan niin ihanaa, että saatiin yhdessä ihmetellä vauva-arkea ensimmäiset päivät ja viikot. Mitään kummempia kipuja tms. mulla ei ollut, joten sellaisten syiden vuoksi en apua tarvinut.

[Vappu]

Paljon kiitoksia kommenteista! Ollaan mietittykkin että mies jäisi heti synnytksen jälkeen isyyslomalle mutta sitä kun ei voi tarkkaan tietää milloin vauva syntyy. Lisää kommentteja saa laittaa!

[Vappu]

Ai niin, mitkä on todennäköisyydet saada perhehuone Naistenklinikalla? Onko jotain kriteerejä?

[hattuhirmu]

Mies otti kaksi viikkoa 'lomaa', josta yksi paiva kului synnytellessa ja kaksi toipuessa sairaalassa. Mies ei voinut olla sairaalassa yota, mutta oli paivat minun huoneessa hoitamassa minua ja poikaa. Kotona mies hoiti vaipanvaihdot ja kylvyt, ja oisin haki pojan aina minulle syotettavaksi ja muutenkin pyoritti huushollia, hoiti byrokraattiset jutut ja piti meidat kaikki jarjissamme. Ilman miesta en olisi parjannyt - synnytys itsessaan oli niin traumaattinen, etta tarvitsin miesta lahelle ihan jo siksi, etta itku saattoi tulla ihan koska vain eika kukaan muu olisi kyennyt ymmartamaan, enka ketaan muuta olisi halunnutkaan ymmartamaan. Siihen paalle se vasymys ja avuttomuus vauvan kanssa niin yksinani olisin ollut ihan hajalla. Tuon kahden viikon aikana saimme omat rutiinit kuitenkin sorvattua ja minulla oli heti luottavaisempi olo omaan parjaamiseen kun mies palasi toihin, varsinkin kun sen ensimmaisen tyoviikon aikana mies kavi joka paiva kotona lounaalla, niin eivat ne paivatkaan tuntuneet kovin pitkilta.

 

Mitaan en suosittele voimakkaammin kuin miehen kotonaoloa, ja viikko olisi tosiaan ollut meillle (minulle) aivan liian lyhyt aika.

[Thingumy]

Meillä mies oli peräti 9 viikkoa kotona vauvan syntymän jälkeen, kun piti kesäloman heti isyysloman perään. Isän kotonaolo oli kyllä meillä ihan korvaamatonta. Meillä oli itkuinen vauva ja imetysongelmien kanssa taisteltiin pari ekaa viikkoa yötä päivää. Mä itse olin niin pihalla kaikesta ja ihan puhki, että ilman miestä (tai jotain muuta apua) mä en olisi varmaan päässyt suihkuun tai saanut syödäkseni koko päivän aikana. Vauvan ollessa parin viikon ikäinen mies kävi töissä parina päivänä ja mua jännitti ihan hirveästi jäädä vauvan kanssa kaksin. Hyvin se sitten kuitenkin sujui ja oli kiva huomata, että hienosti pärjättiin vauvan kanssa siinä vaiheessa jo kaksinkin. Mutta tosiaan ehkä kaksi ekaa viikkoa oli sellaisia, että ilman miestä en olisi pärjännyt! Ja olihan se miehellekin kiva, että pääsi kunnolla osallistumaan vauvanhoitoon ja tutustumaan uuteen perheenjäseneen.

Edited November 20, 2009 by Thingumy

[Guest HelmiQ]

Esikoisen syntymän jälkeen mies piti kolme viikkoa isyyslomaa. (Alunperin meinasi pitää kaksi viikkoa ja jättää viikon myöhemmäksi, työpaikalla oli kuitenkin hiljaista joten mies päätti pitää kaikki putkeen ja kun oli kesäaika, mikäs siinä...)

Mä olin iloinen kun mies oli noi 3 viikkoa peräkkäin. Olin tosi kipeä epparihaavan ja parin muun ongelman takia ja tarvitsin tosissani miestä kotona ekat pari viikkoa. Mies hoiti vauvaa, ruoanlaittoa ja arjen pyöritystä, kun mä en kärsiny haavan takia paljoa liikkua tai pidempiä aikojan pystyssä olemaan. Viimeisenä viikkona pystyi jo nauttimaan isyyslomasta eri tavalla.

 

Toisen lapsen kohdalla mies oli kotona 2 viikkoa alkuun ja piti myöhemmin kesällä viikon isyyslomaa.

Miehestä oli apua kun esikoinen oli hieman närkästynyt kun mun aika meni pienemmän roikkuessa rinnalla ja kun sain vyöruusun käteen. En pystynyt kauheasti kädellä mitään tekemään, joten helpotti kyllä kun mies oli kotona, laitteli ruokia ja leikki vanhemman muksun kanssa. (Kuopus syntyi talvella ja heti vauvan kanssa ei päässyt ulos, joten mies kävi leikkimässä pojan kanssa ulkona mun ollessa vauvan kanssa sisällä.)

Vaikka tuo vyöruusu oli vähän aikaa riesana, paranin siitä nopeammin kuin epparihaavasta esikoisen syntymän jälkeen.

Arki kahden muksun kanssa lähti loppujen lopuksi rullaamaan aika nopeasti ja kaksi viikkoa oli meille ihan sopiva aika.

Lisäksi mun äiti ja isä asuu ihan naapurissa ja sieltä sai tarvittaessa apua kun mies oli töissä. (Esikoisen aikaan ei ollut mahdollisuutta tuohon.)

Ihanaa kun se kolmas viikko isyyslomaa säästyi sit kesään.

 

Kummankin lapsen kohdalla mies on aloittanut isyysloman vasta kun olen kotiutunut sairaalasta. En kokenut tarvitsevani miestä sairaalassa koko päivää.. (Tuli aina heti töiden jälkeen.) Ja kun meillä ei ollut perhehuonettakaan, niin olisi varmasti muita häirinnyt jos mies olisi koko päivät häärännyt huoneessa.

Sairaalassa oli henkilökuntaa apuna jos apua tarvitsi. Kotona sitten ei ollut muita, joten oli hyvä kun mies pystyi käyttämään vapaansa sit kun olimme jo kotona.

[Siona]

Mies piti koko kolmen viikon isyysloman heti lapsen syntymän jälkeen, mikä oli tosi hyvä juttu, koska sektion takia nostaminen ja kantaminen oli rajoitettua ja muutenkin olin aivan poikki. Mies hoitikin pääasiallisesti vaipanvaihdot ym. Perhehuonetta ei saatu, mutta mies oli silti päivät sairaalassa ja meni vain yöksi kotiin. Ihan hyvin sujui niinkin, etenkin kun lähdettiin kotiin jo kolmantena päivänä sektiosta.

 

Välillä oli ollut suunnitelmissa säästää yksi isyyslomaviikko myöhempään ajankohtaan, mutta kyllä se tuli tarpeeseen tuossa alussa. Työnantajalle mies oli ilmoittanut kolmesta viikosta LA:sta eteenpäin, mutta ei tietenkään jäänyt pois töistä ennen kuin lapsi syntyi. Isyyslomallehan ei edes voi jäädä etukäteen, ja useimmat työnantajat ymmärtävät, ettei isyysloman tarkkaa ajankohtaa voi etukäteen tietää.

Edited July 25, 2010 by Siona

[Antsa]

Mies oli synnytyksen jälkeisen viikon (kesä)lomalla ja sitten palasi takaisin töihin. En minä sitä olisi pidempään tarvinnut, silloin alkoi olla oma jaksaminen ja voimat jo palautuneet niin hyvin, että jaksoin ihan hyvin olla kotona kahdestaan vauvan kanssa. Nyt mies sitten ottaa isyyslomat, 3 viikkoa, yhteen putkeen ja lähdemme anoppilaan. Tulisin varmasti hulluksi jos oltais vaan kotona ja öhvötettäis koko porukka...

[shh]

Meillä mies oli lapsen syntymästä sen 3 viikkoa isyyslomalla. Ja tuli kyllä todella tarpeeseen. Olisi mun puolesta voinut olla vielä pidempäänkin kotona, mutta kesäloma oli pidetty jo ennen vauvan syntymää.

 

Meillä ei ollut sairaalassa perhehuonetta, mutta mies oli siellä aamupäivästä iltaan. Kävi esim. hakemassa mulle sapuskat huoneeseen, kun parina ekana päivänä en pystynyt oikein edes kävelemään. Lisäksi mies vaihtoi ensimmäisinä päivinä sairaalassa aina vaipat vauvalle jne.

 

Mulla meni 2 viikkoa, että pystyin edes istumaan, joten mies hoiti tosi paljon vauvaa ja mua. Teki siis ruokaa mulle ja muutenkin passasi kun mä joko makoilin pyrstö kipeenä sohvalla tai imetin vauvaa sängyssä. Tietenkin mies kävi myös ruokakaupassa ja apteekissa jne. En itse olisi todellakaan siihen pystynyt, koska en olisi pystynyt ajamaan autoa kun en voinut istua.

Edited November 20, 2009 by shh

[höpöli]

Ai niin, mitkä on todennäköisyydet saada perhehuone Naistenklinikalla? Onko jotain kriteerejä?

Naistenklinikalla yritetään saada ongelmattomat tapaukset perhehuoneisiin, sillä halutaan säilyttää muut huoneet niitä varten, jotka tarvitsevat enemmän apua (joilla on ollu ongelmia raskaudessa/synnytyksessä), sikkä perhehuoneosastolla on vähemmän hoitajia paikalla. Näin meille sanottiin tutustumiskäynnillä.

Kriteerinä on tietenkin se, että mies on paikalla lähes koko ajan, eli ei käy esim. töissä päivisin.

[inneL]

Meillä mies ei ole vielä pitänyt isyyslomaa ollenkaan. Ensimmäisen pätkän (6 päivää) pitää ristiäisiä ennen, jolloin poika on 5 viikkoa loman alkaessa. Tähän asti - ensimmäiset 4 viikkoa siis - meillä on mennyt mukavasti, enkä olisi kokenut tarpeelliseksi miehen lomaa pitää vielä. Miehen loman pitäminen johtui ihan käytännön järjestelyistä; hänen piti töihin ilmoittaa loman ajankohta hyvissä ajoin jotta työvuorot saatiin suunnitelua eikä loman pitäminen heti pojan syntymän jälkeen olisi näin ollen ollut ihan yksinkertaista (jos edes mahdollista).

 

Synnytyksen jälkeen olin muutaman päivän vähän kipeänä, mutta istuminen onnistui kuitenkin pehmeällä sohvalla, kunhan tarpeeksi rauhallisesti muisti nousta ja istuutua. Vaunulenkille en olisi ensimmäisinä päivänä todellakaan lähtenyt, mutta eipä sinne muutenkaan voinut kylmän ilman takia mennä. Ainut "ongelma" meillä oli koiran ulkoilutus, mutta sen sai mieheni hoidettua ja parina pitkänä työpäivänä siskoni tuli auttamaan.

 

Hyvin on siis mennyt, vaikka esikoinen onkin kyseessä eikä meillä kummallakaan miehen kanssa ole lastenhoitokokemusta oikeastaan ollenkaan. Myöhemmin pidetyssä isyyslomassa mies tutustuu mielestäni ehkä paremmin uuteen tulokkaaseen, kun lapsi alkaa olla pidempiä pätkiä hereillä.

[Kerttu]

Mies oli kotona kolme viikkoa vauvan syntymän jälkeen. Sinä aikana me molemmat herättiin aina yösyötöille, mies kuljetti vauvan vaipanvaihdolle ja nosti mulle rinnalle ja taas pois, ja sitten nukuttiinkin tietysti kaikki pitkään. Mies myös valvoi pojan kanssa yöllä kun poikaa ei nukuttanut - mä sain nukkua ja mies ja poika katselivat kuulemma telkkaria keskellä yötä. Isyysloman jälkeen vauva alkoikin nukkua yöllä eikä yösyöttöjä lukuunottamatta valvonut, sitten mä aloin hoitaa yöhommat yksin.

 

Varsinaista apua tärkeämpää meille varmasti oli se meidän oma kupla, jossa saatiin rauhassa tutustua vauvaan ja vauva meihin. Vieraita kävi kyllä mutta suurin osa ajasta rauhoitettiin omalle pikku perheelle ja se oli ihanaa

 

Mahdollisen toisen lapsen kanssa tehtäisiin varmasti ihan samalla tavoin.

Edited November 24, 2009 by Kerttu

[Kaukamaan keiju]

Meillä isyysloma oli aika lailla pakon sanelema juttu, sektion jälkeen tarvitsin apua sen verran paljon. Ja pitkään. Mies hoiti tosi hyvin esim. yöravaamiset kun minä olin paljon hitaampi liikkumaan. Ja oli miehestä apua muutenkin, pysyi henkinenkin väsymys enemmän kurissa.

[Mila3]

Tällä kertaa mies ei ottanut ollenkaan lomaa. Onhan tää paljon haastavampaa nyt kun on esikoinenkin paikalla, mutta ekalla kerralla olin kyllä paljon enemmän kauhuissani, koska vaipanvaihtokin oli vielä niin jännittävää.. Tällä hetkellä vauva on sellanen, ettei viihdy missään muualla kuin mun sylissä ja sen takia esikoista on vaikea hoitaa, vauva karjuu sillä aikaa kun laitan toiselle ruokaa. Ajattelen että jossain vaiheessa joutuisin kuitenkin tähän tilanteeseen, joten sinänsä ihan sama millon mies lomansa pitää. Nyt sattui olemaan töissä sellanen tilanne että ajatteli siirtää lomaa. Kai tämä kahden lapsen kanssa elo on kuitenkin sellasta, että vasta kokemuksen myötä pärjää paremmin. (ja tietenki sitten kun saa taas nukuttua vähän enemmän öisin..)

[Zia]

Mies jäi kahden viikon isyyslomalle, kun pääsimme sairaalasta kotiin. Viikot olivat tarpeen, sillä kipujen ja heikotuksen takia liikkuminen ja istuminenkin oli hankalaa, olin imetysten tiheyden takia tosi väsynyt ja esikoisen takia tunsin tarvitsevani henkistä tukea. Mies teki ruokaa, ulkoilutti koiran, kantoi mulle tavaroita, kävi kaupassa ja apteekissa jne. Kahden viikon jälkeen mies meni töihin, mutta olisin edelleen tarvinnut etenkin henkistä tukea ja ihan vaan läsnäoloa vielä pari seuraavaa viikkoa. Sitten väsymykset ja kivut alkoivat hellittää ja vauva saada rytmiä elämäänsä, joten yksin pärjäsi jo hyvin.

[Nat]

mies ei pitänyt lainkaan lomaa. Johtui lähinnä siitä että oli juuri vajaat puoli vuotta aikaisemmin perustanut oman firman kaverinsa kanssa ja meidän oman kodin rakentamisen takia pitänyt viimeisinä viikoina ennen syntymää paljon vapaata ja tehnyt lyhennettyjä päiviä. Kotiuduin sairaalasta muistaakseni neljäntenä päivänä ja olin sitten kotona yksin pikkuisen kanssa. Kipeähän se hätäsektiohaava oli, mutta hyvin pärjättiin kuitenkin, kiitos helpon vauvelin!

[Pantzu]

Meillä ei ollut perhehuonetta, mutta mies oli sairaalassa meidän kanssa ke-ma joka päivä ainakin 4h. Oli muuten kamalaa, kun se lähti aina kotiin, oisin halunnu sen jäävän.

 

Isyyslomaa mies ei pitänyt, mutta oli satunnaisia pekkaspäiviä kotona ekan kk aikana. Ihan hyvin pärjättiin.

[kaavu]

Mies oli 2 viikkoa isyyslomalla.

Ilman en olis alussa pärjännyt, mutta oli se jo mukavaa että se meni taas töihin...

 

Lisäillään vielä, että mies oli pois töistä tuon synnytyspäivän, joka oli torstai. Perjantaina meni töihin, muttei saanut mitään tehtyä, kun oli ihan sekaisin, niin lähettivät sen sieltä sitten pois... ja maanantaista alkaen sitten varsinainen isyysloma alkoi...

Edited February 2, 2010 by kaavu

[murmeli-81]

Me saatiin sairaalassa perhehuone ja oltiin siellä koko porukka neljä vuorokautta. Sen jälkeen mies oli viikon isyyslomalla ja se tuli kyllä tosi tarpeeseen. Itse olin niin kipeä, että en olisi tosiaankaan pärjännyt yksin. Käytännössä mies hoiti kaikki kotihommat ja vauvanhoidon tuon viikon aikana, minä sain keskittyä paranemiseen ja tietysti imettämiseen. Tuon viikon jälkeen mies teki mahdollisuuksien mukaan töitä kotoa käsin ja välillä pikkuisen lyhyempää päivää.

[Annie77]

Sairaalassa kyllä pärjäsi hoitohenkilökunnan avulla (kun olin ihan rikki synnytyksestä), mutta kotona miehen apu oli korvaamaton. Olin hieman huonossa hapessa ja 11 vrk synnytyksestä jouduin sairaalaan takaisin pahan tulehduksen takia. Se vei loputkin voimat ja olin käytännössä ekan kuukauden ihan poikki, en jaksanut edes paria porrasta kävellä. Onneksi miehen oli mahdollista pitää isyyslomaa tuolloin ja sitten anoppi tuli auttelemaan muutamaksi päiväksi.

 

Nyt jännittää miten käy kun ei ole anoppia lähellä ja miehelläkään ei realistista mahdollisuutta pitää kunnon isyyslomaa. Yritän mennä entistä rennommin ajatellen, että ainoastaan imetys on tärkein hommani ja muut jutut saa odottaa parempaa aikaa.

[rouva Tossavainen]

Paljon! Olin kyllä fyysisesti ihan hyvässä kunnossa, mutta henkisesti aivan lopussa ennenaikaisesta synnytyksestä, pojan lastenosastolla olosta ja imetysvaikeuksista. Pojan kotiuduttua mies piti kolme viikkoa isyyslomaa sekä vielä kaksi viikkoa vuosilomiaan. Minä ja poika välttelimme tuolloin riehuneen H1N1-epidemian vuoksi ihmisvilinää, joten mies sitten hoiti ruokaostokset ym. asioinnit hiljaiseen aikaan päivisin. Mies myös hoiti pitkien imetyssessioiden aikana kotityöt sekä imetysten jälkeen pulloruokinnat, jotta sain levätä ja kerätä voimia. Ilman miehen apua meillä olisi imetys loppunut lyhyeen.