Guest Pikkumuija

Endometrioosi ja plussaaminen

306 posts in this topic

Onko täällä endo-diagnosoituja ja/tai jo operoituja haaveilijoita, yrittäjiä tai äitejä? Millaisia kokemuksia varman diagnoosin jälkeen? Kauanko on yritetty tai kauanko kesti raskautua?

 

Itsellä 11/07 operoitu endo ja sen jälkeen yritystä. Enimmäkseen aika menee mukavasti, mutta välillä mielen valtaa epätoivo, josko ei sittenkään.

 

Olisi mukava löytää kohtalotovereita.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täälläkin endotar, skopia tehty viime kierrossa. Mäkin kaipaisin niitä positiivisia kertomuksia plussista skopian jälkeen! (Tai vielä enemmän toivon, että itse pääsisin niitä pian tänne kertomaan ;) )

Share this post


Link to post
Share on other sites

Miulla todettiin oireeton endometrioosi 01/07 kahden vuoden luomuyrityksen jälkeen, ultrassa löytyi siis endometriooma vasemmasta munasarjasta. Sain yksityiseltä lähetteen julkiselle ja operaatioon pääsin viimein 05/2007. Endokystan poisto onnistui hyvin ja samalla poistettiin muutama muukin pienempi "pesäke". Leikkaus tehtiin laparotomiana, koska samalla operoitiin kohtua myös muusta syystä - toipuminen sujui hyvin, mutta vauvahaaveisiin tuli leikkauksen jälkeen puolen vuoden pakollinen lisätauko (ei endometrioosin takia vaan kohdun ronkkimisen vuoksi). Vuoden vaihteessa pääsimme vihdoin toteuttamaan hoitosuunnitelmaa eli ensimmäinen ICSI/IVF tehtiin tammikuussa ja siitä siis plussattiin. Meillä on vikaa myös miehen siittiöissä, siksi suositeltiin suoraan koeputkihedelmöitystä - endo pelkästään ei mitenkään tuota hoitomuotoa sanele, monethan tulevat raskaaksi luomuna endometrioosista huolimatta!

 

Toivotaan, että vauvahaaveet toteutuvat mahdollisimman pian :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ja täällä yksi endotar lisää.

Meillä se tilanne, että olen ko. tautia sairastanut varmasti jo pitkään, mutta virallisen diagnoosin sain vasta vajaa vuosi sitten. Meillä on ennestään ihana kohta 2vee poika, ja toista vauvaa ollaan jo tovi yritetty- turhaan. Parin viikon päästä edessä ensimmäinen skopia (joka toivottavasti pysyykin vain tähystysleikkauksena), jossa poistetaan yksi isompi endo,putsataan paikkoja, tehdään torvien aukiolotutkimus ja saatetaan jopa joutua operoimaan suolta :( . Leikkauksen jälkeen selvinnee myös tämä lisääntymisen mahdollisuus; luomuna vai hoitoihin...

Vähän jo tuleva operaatio hirvittää, joten ottaisin mielelläni vastaan kertomuksia, miten oma leikkauksesi sujui, miten toivuit jne.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla endodiagnoosiin päädyttiin melko pian sietämättömien kipujen alkamisen jälkeen viime kesänä. Suvussa on endoa, joten veikkaus kipujen aiheuttajasta oli melko selvä. Ultrassa vasemmasta munasarjasta löytyi n.5cm kanttiinsa oleva möykky, jota alettiin seurata. Lääkäri oli sitä mieltä, että katsotaan 3 kuukautta, ja jos möykky ei ole pienentynyt, aletaan miettiä operointia.

 

Alkusyksystä seurannassa todettiin, että ei se mihinkään ole pienentynyt. Lisäksi kivut alkoivat olla sitä luokkaa, ettei töistä ja nukkumisesta tullut mitään. Viimeiset kaksi kuukautta meni särkylääkkeillä ympäri vuorokauden. Kiireellisenä pääsin skopiaan marraskuussa -07.

 

Leikkaus meni todella hyvin. Olin yhden yön sairaalassa, ja vatsassa on operaatiosta muistuttamassa neljä pientä arpea. Sairaslomaa oli viikko ja jo loppuviikosta elämä oli lähes normaalia. Mitään raskasta ei tietenkään saanut nostella pitkään aikaan ja muutenkin piti ottaa rauhallisesti. Kivut on täysin poissa, ja kroppa toimii normaalisti. Kaikki endopesäkkeet saatiin poistettua (niitä oli lopulta myös toisessa munasarjassa ja lantion seinämää vasten), ja raskautumisen kannalta kaikki olennaiset osat pitäis olla toimintakuntoisia.

 

Omien kokemuksieni perusteella skopiaa ei tarvitse siis yhtään pelätä. Mulla tosin kipuja oli tosiaan sen verran paljon, että viimeisinä päivinä ennen varmaa leikkausaikaa toivoin jo mitä tahansa muuta kuin jatkuvaa kipua. Leikkaukseen menin todella helpottuneena ja innoissani. Enkä siis ole ollenkaan leikkauksien ja veren ystävä, joskaan nyt en sairaalakammoinenkaan.

 

Tsemppiä ja peukkuja kaikille vastaavan kanssa painiville!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pidetään lippu korkealla kaikesta huolimatta! Niin ja hannatille lämpimät onnittelut masuasukista!

Edited by kirkir

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä kärsin endokivuista reilu puolivuotta ennen kuin se todettiin virallisesti. Kivut pahenivat kuukausittain. Menin jo endoklinikalle mutta selvisikin, että olen raskaana :wub: Tosin mun endoni ei ollut munasarjoissa vaan kohdussa ja jossain muualla vatsassa. Hieman pelotti tulenko ollenkaan raskaaksi. Nyt kivut ovat hellittäneet tosi paljon. Täytyy vain toivoa, että kaikki menee hyvin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä oon laiska ja kopsaan tän vastaukseni suoraan tosta toisesta ketjusta:

 

Tässä mun historiani tiivistettynä, en jaksa kirjoittaa koko stooria... B)

 

08/03 TJOTtailua

11/03 Tosiyritystä, oma epäilys endosta oireiden perusteella

11/04 Laparoskopia, endoa poistettu kohdusta.

12/04 IUI Luomukiertoon Pregnylavusteisena (-)

01/05 IUI Pregnyl+Lugeavusteisena

02/05 IUI Clomi, Pregnyl ja Lugeavusteisena (-)

03/05 IUI Puregon, Pregnyl ja Lugeavusteisena (-)

08/05 IVF pitkällä kaavalla, 3 munasolua, 2 alkiota siirrettiin (-)

11/05 IVF lyhyellä kaavalla, muistaakseni 6 munasolua, 2 alkiota siirrettiin, loput roskiin huonon laadun vuoksi (-)

02/06 donor-PAS eli lahja-alkiohoito (-)

03/06 Laparoskopia, poistettu vasen munasarja ja -torvi endometriooman vuoksi. Kohdun ulkopuolelta löydetty alle 1cm myooma. Suolistotukos kaupan päälle, pitkä toipuminen.

05/06 Luomuplussaa tod. yllärinä --> terve poika syntyi 01/2007

10/07 toinen luomuplussa --> keskeytynyt keskenmeno 12/07 :(

03/08 vauvatoiveita uudelleen...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Todettiin kevällä 2003. Operoitiin syksyllä 2003. Operoinnissa tuli muita komplikaatioita, jonka vuoksi olin kolmisen kuukautta sairauslomalla. Endokivut kuitenkin helpotti. Toinen pienempi operointi oli keväällä 2005. Se oli melko kamala; sairaalassa gyne päätti ilman paikallispudutusta poistaa veitsellä alakautta kivuliaan pesäkkeen. En tajunnut tätä ennenkuin oli liian myöhäistä. Kivut olivat sietämättömät.

Pillereitä olen syönyt tauotta tuon ekan operoinnin jälkeen. Viime joulukuussa lopetin pillerit ja heti parin viikon päästä tuli munasarjakysta, lääkärin mukaan 'normaalia' endopotiaalle. Seuraavasta kierrosta kuitenkin heti tärppäsi, että sikäli olen onnekkaassa asemassa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minäkin kuulun tänne. Eli mulla on endometrioosi diagnosoitu (viime syksynä), oikeassa munasarjassa on n. 2,5 cm kysta ja emättimen takapinnalla tuntuu myös kyhmyjä. Laparoskopiaa ei ole tehty, kun olen kuitenkin siitä onnekkaassa asemassa, että mulla ei juurikaan ole endon takia kipuja, muuta kuin kuukautisten aikaan vähän normaalia pahemmat kuukatiskivut. Tosin inssit kyllä hieman varmaan endoa pahensi, koska niiden jälkeen kipuja on ollut enemmän. Lapsettomuushoidoilla on siis lähetty "hoitoa" yrittämään toistaiseksi.

 

Meillä on yksi luomutärppi takana 1,5v yrityksen jälkeen (joka päättyi tosin keskenmenoon rv 8), sen jälkeen ei ole mitään tapahtunut. Toinen munatorvi (se oikeanpuoleinen) mulla on todennäköisesti myös tukossa. Inssejä kokeiltiin viime syksynä, mutta niistä ei apua ollut, seuraavaksi on sitten vuorossa IVF, jota tässä nyt sitten vaan odotellaan, kun julkisella nuo jonot on niin pitkät. Jos se tai PASsitkaan ei apua tuo, niin luultavasti ennen seuraavia hoitoja on sitten skopia edessä - ainakin minun, ja luultavasti myös lääkärien - mielestä on fiksumpaa tehdä se ennemmin kuin myöhemmin, ennenkuin enempää noita julkisen harvoja hoitoja on "turhaan" tuhlattu. Mutta toivotaan nyt, että tuo IVF sen avun toisi, siinä ymmärtääkseni on kuitenkin endopotilailla varsin hyvät onnistumismahdollisuudet (paremmat on ainoastaan niillä, joilla on miehestä johtuva lapsettomuus, näin ainakin lääkäri meille kertoi).

 

Tsemppiä kaikille endon kanssa painiville.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla onnellinen tilanne endosta huolimatta. Endometrioosi todettu jo 90-luvun puolella ja pesäkkeitä poistettu silloin laparoskopiassa. Hoitona siitä lähtien oon syönyt e-pillereitä. Myös toinen munatorvi tukossa ja raskautuminen huoletti siis todella jo etukäteen vuosia. Kun yritys nyt kuitenkin tuli ajankohtaiseksi, tärppäsi meillä muutaman kuukauden yrityksen jälkeen :lol: Mun kohdalla siis endo ei ollut ehtinyt tehdä tuhojaan tai ei ainakaan vaikuttaisi haitanneen vauvahaaveita. Toki näitä asioita on tullut vuosien varrella pohdittua jo niin paljon, että osaan varmasti iloita tästä ja tunnn olevani todella onnekas. Raskaaksitulo ei tosiaankaan ole mikään itsestäänselvyys, mutta endodiagnoosilla on varmasti toivoa!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulla myös todettu endo laparoskopiassa, vaikka kipujen perusteella tiesin sitä sairastaneeni jo vuosia. Endo on sellaisessa paikassa,että sen poisto leikkaamalla on vasta se viimeinen vaihtoehto.. Hui, kello tikittää koko ajan!Lapsihaaveita ja yritystä takana 3 vuotta. :(

 

Onkohan pillereiden syönnillä edullinen vaikutus endoyrittäjän raskautumiseen? Siis, jos syö pitkään pilleireitä ja lopettaa ne, onkohan parempi/nopeampi mahdollisuus tärppiin, kun hormoonittoman ehkäisyn jälkeen yritettäessä? Anteeksi sekava kysymys, toivottavasti joku ymmärsi!? :unsure: Onko siis vaikeampi tulla raskaaksi, jos endo saa rauhassa myllätä ja erittää myrkkyjään pitkän aikaa? E-pillerit käsittääkseni pitävät endoa tavallaan kurissa..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Maarit78: Oon ainakin siinä uskossa että e-pillereiden popsiminen on endopotilaalle erittäin hyvä asia. Käsittääkseni pillerit pitää sen useimmiten just hyvin kurissa (samoin kuin raskauskin) eikä se siten pääse etenemään ja tekemään tuhojaan. Tosin ei asia varmaan kovin yksioikoinen ole, koska endohan saattaa joka tapauksessa edetä nopeasti ja hankalasti tai sitten jopa tilanne voi parantua itsestään ja eihän sen vaikutus lapsettomuuteenkaan ole kovin yksiselitteinen, vaikka niillä toki selvä yhteys onkin. Kaiken kaikkiaan todella harmittava ja hankala riesa siis :angry:

Todella paljon voimia ja tsemppiä kaikille vauvahaaveilijoille!

Share this post


Link to post
Share on other sites

endo oli tiedossa, yritettiin luomuna 5 kk, ei mitaan, sitten skopia, tarppasi heti sen jalkeen mutta km 7 vkl :( mutta kaavinnan jalkeen tarppasi uudelleen toisella menkkakierroksella.. ja nyt meneillaan 10:s viikkoa

50% endopotilaista tarppaa laparoskopian jalkeen luomuna.. ei kannata heittaa toivoa hukkaan!

Edited by zappa

Share this post


Link to post
Share on other sites

Laiskana kopioin tekstiä hiukan toisesta ketjusta. Eli mullahan on epäilty endoa kovien kk kipujen takia ja vuonna 05 vasemmassa munasarjassa näkyi pieni möykky jonka epäiltiin olevan endoa sitä seurailtiin 3kk välein. Silloiset mahakivut kyllä johtuivat tulehtuneesta umpisuolesta. Kivut olivat kuitenkin hallinnassa lääkkeillä. Nyt viime aikoina ollut koviakin kipuja myös kk ulokpuolella ja vähän aika sitten jopa 11 pvää putkeen. Lasta ollaan yritetty kohta 2vuotta sain lähetteen(yksityiseltä gyneltä)julkisen puolen tutkimuksiin/hoitoihin ja lääkrikäynti oli 10.6.08 Lääkäri jännitti ja pelotti kamalasti. Huoleni, että olisin saanut mies lääkärin oli tuirha, sillä lääkäri oli nainen. hän kyseli mm kk kierrosta yms. ja selitin kivuistani jne. sitten tutkittiin ja sekä vasemmassa että oikeassa munasarjassa näkyi pieni pesäke joka saattaa olla endometrioosipesäke. joten seuraava askel on laparoskopia joka tehdään 14.8 13.8 menen 8.00 osastolle jossa kerrotaan enemmän operaatiosta, tapaan tähystävän lääkärin yms. ja 14.8 sitten taas osastolle jolloin toimenpide tehdään. 15.8 menen sitten taas naistentautien polille ja mietitään miten jatketaan tästä eteenpäin. olo on todella helpottunut ja toiveikas jopa. Tavallaan olo on senkin takia helpottunut ettei M ole ainoa syyllinen(vaikken mitään syyllisiä haekkaan)jotenkin mulla on ollut sellainen olo, että M on pitänyt itseään syypäänä ja kärsinyt huonoa omaa tuntoa, mutta nyt saattaakin olla vikaa molemmissa. jos mulla endometrioosia on niin kuulemma käytännössä ainoa tapa tulla raskaaksi on hoitojen avulla. Meillä siis M:llä on paljon epämuotoisia siittiöitä vain 4% on normaaleja. Jos mulla endometrioosia on niin käytännössä kuulemma ainoa tapa raskautua on hoitojen avulla(varmaan asiaan vaikuttaa nuo siittiötkin) verikokeitakin otettiin ja 1.7 menen uudelleen verikokeisiin. olen onnellinen, että asiat etenevät.

 

painoa olisi hyvä kuulemma saada muutama kilo pois ennen operaatiota. on vaan niin pirun vaikeaa saada painoa pois kesällä, mutta pitää vaan hiukan miettiä mitä syö ja liikkua paljon

 

Muoks: mukavaa lukea täältä positiivisia kertomuksia/kokemuksia endometrioosista.

.

Edited by BellaMaria

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla lääkäri epäili endoa jo ennen vauvatoivetta. 11kk:n yrityksen jälkeen olin laparoskopiassa (kiinnikkeitä laajalti, yksi kysta munasarjassa, suolta ja rakkoa irroteltiin toisistaan). Luomuraskautta ei kuulunut seuraavan 4kk:n aikana, joten meidät laitettin jonottamaan IVF:ään. Eka yritys 3kk:n päästä epäonnistui, kun lääkkeet eivat toimineet toivotunlaisesti. Seuraava yritys parin kuukauden päästä tuotti negan ja toinen yritys 4kk:n päästä siitä plussan. Yhteensä skopiasta plussaan meni 1v2kk.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla todettiin endo 04/06. Skopiaa ei ole tehty eikä ultrassakaan koskaan ole näkynyt mitään, mutta lääkärin mukaan mulla oli silloin klassisia endometrioosin oireita. Tilanne on ollut jo pidemmän aikaa oikein hyvä kipujen suhteen, mitä nyt kierrot on olleet erittäin epäsäännölliset pillereiden lopetuksen jälkeen. Yritystähän meillä ei vielä ole, vaan ainoastaan minä kuumeilen. Viime aikoina olen havainnut taas jotain endon oireita ja aina toisinaan meinaa vähän mietityttää, että mitähän tuolla sisuskaluissa ehtii tapahtua ennen kuin päästään vauvapuuhiin...

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Mulla on samanlaisia huolia. Yritys ei tällä hetkellä ole ajankohtainen. Endoa epäiltiin ultrassa, johon menin tylpän toispuoleisen kivun vuoksi 03/07 ja pääsin nopeasti laparoskopiaan. Siellä poistettiin kysta ja endokudosta, mutta paikat säilyivät ehjinä.

 

Kun vauvatoiveita aletaan toteuttamaan, on operaatiosta kulunut todennäköisesti jo kaksi vuotta, ja mua huolettaa, että mitä endo ehtii tällävälin saada aikaan. Se kun pääsi alunperinkin kehittymään aivan huomaamatta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulle tehtiin lapsettomuustutkimusten yhteydessä laparoskopia, jonka tuloksena diagnosoitiin endo. Itsellä oli kipujen takia asiasta jo epäily, mutta varmistus tosiaan tuli vasta lapassa. Yhtä aikaa laparoskopian kanssa tehtiin munatorvien aukiolotutkimus, jossa todettiin, että molemmat tuubat on tukossa, endon takia, auki niitä ei ruvettu rassaamaan, vaan meidät passitettiin ivf-hoitoon.

Yhden ivf tuoresiirron jälkeen ensimmäinen pas tuotti tuloksen ja meidän kaksospojat saivat alkunsa. Tällä hetkellä pojat 1,5-vuotiaita ja endokivut ovat palanneet pikku hiljaa raskauden jälkeen. Kävin äskettäin asiaan erikoistuneen gynen luona ja sain taas uusia särkylääkkeitä. E-pillereitä en voi syödä, koska raskausaikana kärsin toksemiasta ja hepatogestoosista, gyne suositteli hormonikierukkaa pitämään endon leviäminen ja kivut kurissa. Meillä kuitenkin vielä harkinnassa lisää lapsia lähivuosina, joten vielä en ole ratkaisua tehnyt kierukan suhteen. Ilmeisesti minulla ei ole kovin agressiivinen endo, joten gyne oli sitä mieltä, että ilman kierukkaakin voin olla niin kauan kun kipujen kanssa pystyn elämään. Oikeastaan ainoa pelkoni on, että endo tuhoaa munasarjat, tuubathan se on jo tuhonnut. Onneksi meillä kuitenkin on vielä jokunen alkio pakkasessa odottamassa jos tarvitaan.

Edited by Monnax

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hei!

 

Eksyin tänne sivuille lukemaan kaikenlaisia juttuja raskauden yrityksestä ym. Mulle on tehty laparoskopia 04/08, jossa todettiin lievä endometrioosi, munatorvet ym. oli ok. Oireilu alkoi tiputteluvuodolla 07 keväällä ja paikallisessa terveyskeskuksessa oltiin sitä mieltä et on ihan normaalia, hormonitoiminta voi vaan joskus muuttua. Sen kummemmin asiaa ei tutkittu. Selitystä en kuitenkaan niellyt (kuulin sen useampaan kertaan, oireilu vaan jatku) ja otin asioista itse enemmän selville ja kun oli mm. outoja mahakipuja niin pyysin lähetteen eteenpäin (eka pyysin myös keltarauhashormonin tutkisen ja se oli ok) ja lopputulos on siis tuossa edellä luettavissa. Oireiden alkaessa en käyttänyt E-pillereitä, vaan olin niistä "tauolla", ne kun aiheuttaa turhan paljon mielialanmuutoksia ym. Aloitin pillerit kuitenkin uudelleen syksyllä 07 kun aloin endoa itselläni epäilemään.

 

Nyt ois tarkoitus lopettaa kohtapuoliin nuo pillerit ja koittaa vaavelia avokin kanssa. Asiassa on vaan vielä sen verran muttaa et avokki sairasti syövän 2 vuotta sitten ja sai lyhyen jakson solunsalpaajia, joten täytyypi vielä odottaa sen puolen lääkäreiltä lupaa yritykseen. Toiveissa on et lupa tulee seuraavassa tarkastuksessa reilun kuukauden päästä.

 

Periaatteessa meillä on lääkärien mukaan mahdollisuus saada lapsi luomuna mutta jotenkin ei itse jaksa oikein sitä edes toivoa, vaikkei varsinaista yritystä ole siis ehditty aloittamaankaan. Kaikenlaisia vastoinkäymisiä kun on meidän elämään ehtinyt kertyä viimevuosien aikana. Laparoskopian tehneen lääkärin asenne oli kyllä mua kohtaan se, ettei minusta mihinkään oo kun on tuota ikääkin hänen mukaansa jo liikaa (29 vee tuli keväällä täyteen) ja tämä endokin sitten lisänä. Hoitaja sit kävi paremmin tulokset mun kanssa läpi ja olen sitten käynyt ne myöhemmin myös toisen lääkärin kanssa uudelleen läpi.

 

Jatkuvat lapsentekokyselyt ym. tuppaa rassaamaan jo nyt, varsinkin kun niitä kuulee myös parilta henkilöltä, niistä harvoista henkilöistä jotka tietävät meidän tilanteen. Melkoinen lausehirviö mut jospa siitä ajatuksen kumminkin ymmärtäis.

 

Eipä tässä auta mennä kuin päivä kerrallaan ja nauttia aurinkoisista hetkistä "yrityslupaa" odotellessa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^"Kiva" lääkäri..jos sulla on vaan lievä endo niin se tuskin haittaa lapsen saantia. Mulla todettiin -04 lievä endo vatsakalvolla umpisuolen leikkauksen yhteydessä. Menin ihan paniikkiin ja tahdoin heti naimisiin et voitais laittaa lapsi alulle. Gynekologi rauhoitteli mua et todennäköisesti suurimmalla osalla naisista on lievä endo eikä sitä vaan ikinä todeta kun niin harvalla on tehty sisätutkimuksia ja silti kaikki saa lapsia. Mulla ei siis munasarjoista ja kohdusta lötynyt mitään.

 

-06 mentiin naimisiin (27 v.)ja jätin häiden jälkeen pillerit pois, ei pidetty mitään taukoa ja toisella kierrolla tärppäs. Kaikki oli ihan äimän käkenä kun olin äitikin oli niin huolestunut et saadaanko lapsia tuon endon takia :rolleyes: Nyt mulla on sitten hormonikierukka, joka pitää toivottavasti endoa kurissa. Sinänsä mulla on hyvä tilanne et oon syöny 16-vuotiaasta asti paria pientä taukoa lukuun ottamatta e-pillereitä, joten endo on pysyny kurissa. Nyt hirvitti vähäsen et mitä tapahtui imetyksen aikana, mut ainakaan ei oo ollu mitään kipuja.

 

Sain just töille jatkoa ja sopimus tulee olemaan 2,5 v. määräaikaisena, joten seuraavaa lasta ei voi tehdä sinä aikana. Pikkaisen hirvittää et jos ei sitten enää saakaan :unsure: No onpa sitten ainakin yks saatu. Mulla on kuitenkin se tilanne et ilman tätä työpaikkaa mun tulevaisuus olis pitkäaikaistyöttömyys ja musta ei oo kotiäidiksi :(

Edited by tanssija

Share this post


Link to post
Share on other sites

"Kiva" lääkäri tosiaan oli... Tenttas kovasti et eikö ole edes yritetty lasta ja kun kerroin avokin syövästä ja sen hoidoista, ettei olla sen vuoksi edes voitu yrittää, niin tämä älypää vaan totesi niin ettei oo yritetty ja endon lisäksi ikääkin alkaa olemaan ym. Mutta kai meidän ois pitäny olla piittamatta syöpälääkärien ohjeista tai mun käydä vieraissa, jotta tämä gynekologi ois ollut tyytyväisempi. Melkoiset traumat tuli kyllä siltä sairaalareissulta... Hoitaja tosiaan kävi sit tarkemmin läpi sen operaation ja totesi et ko. lääkärillä on hieman omanlaisensa mielipiteet ja kerto just noita samoja asioita et on yleinen ja mulla tosiaan lievä. Nyt kesällä kävin myös lääkärissa keskustelemassa vauvahaaveista neuvolan puolella ja myös siellä lääkäri oli sitä mieltä et mun tilanne on sen verran hyvä et ei pitäs olla paljon eroa "terveeseen".

 

Pari vuotta oltiin ehditty yhdessä olemaan ennen avokin sairastumista eikä siinä vaiheessa kyllä vauvoista voinut haaveilla kun aika meni pelätessä pahinta ja parasta toivoessa. Nyt on kumminkin asiat hyvällä malllilla (ainakin toistaiseksi, koputan puuta), tarkastuskäynneissä tulokset hyviä jne. Avokilta pakastettiin veijareita varalta ennen hoitojen aloitusta mutta myös hänellä pitäis olla mahdollisuus saada luomuna. Nyt siis odotellaan vielä seuraavaa tarkastusta ja lupaa sieltä puolen et saisin jättää pillerit pois.

 

Itse olen syönyt pillereitä n. parikymppisestä asti muutamaan otteesen, taukoja on siis ollut kun ei oikein jaksa olla kärttynä koko aikaa, vaikka pillereiden kans on kyllä kuukautiskivut olleet minimaaliset verrattuna siihen kun en niitä syö. Puolisen vuotta menee aika ok mutta sitten alkaa ottamaan aivoon, pisimmillään oon yhteen putkeen jaksanut sinnitellä reilu 2,5 v. Nyt, monien eri vaihtoehtojen jälkeen, on löytynyt pilleri jonka kanssa olo on ollut helpompaa mutta toiveessa siis, että saan senkin jättää kohta ottamatta ja toiveissa on se parempi "lääke" endolle eli raskaus ja sen myötä saattaa lääkärin mukaan olla endovaivat pidemmän aikaakin pois tai lievempänä. Vuosi käskettiin yrittää ja jos ei nappaa niin sit tutkimuksiin. Lähipiiristä ei kohtalotovereita oikein tämän asian tiimoilta löydy, joten sen puoleen on mukava lukea asiasta ja jakaa tuntoja jollain lailla.

 

Itsekin työskentelen määräaikaisissa pätkissä ja mun tuurilla nyt varmaan tulee sit omalle alalle paikkoja auki mutta avokin kans on päätetty et vauvan yritys tulee tässä vaiheessa ensin vaikka se sit maksais mulle pidempiaikaisen työn. Koitan kuitenkin olla ottamatta pulttia asiasta ja ens alkuun mennään TJOT meiningillä, vaikka kärsimättömänä tapauksena voin kyllä löytää parin kuukauden päästä itseni salaa laskemassa päiviä ovulaatioon ym. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla todettiin vaikea endometrioosi 06/06. Pillerit jätin 07/07. Plussasin maaliskuussa -08. Tänään rakenneultrassa selvisi, että ainakin ultrauksen mukaan terve lapsi tulossa. Plussausta ennen todella kovia vatsakipuja + hermosärkyjä lähes koko kuukauden ajan. Plussan jälkeen kaikki kivut ja oireet kadonneet. Toivottavasti pysyvätkin poissa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla todettu viime keväänä, kun näkyi pesäke munasarjassa. Kivut ollu aina suht lieviä, enkä varmaankaan sen takia oo päässy oireista huolimatta aiemmin eteenpäin, vaikka epäilyn perusteella olis pitäny päästä jo puolen vuoden yrityksen jälkeen. :angry: Kävin niitä jo sillonkin ihmetteleen tk-lääkärille, mutta eipä ottanu vakavasti.. Nyt se on sitten saanu paheta siellä jo pari vuotta. Eli 2,5 vuotta on yritelty kotikonstein, mm. Terolut-avuin ja nyt hoidot vihdoin edessä. Koitan päästä laparoskopia ja ivf jonoihin mahd. pian!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulla todettiin endometriooma oikeassa munasarjassa elokuussa. Viime viikolla se sitten poistettiin tähystyksellä. Samalla poltettiin myös pienempiä endopesäkkeitä oikealta puolelta. Kaikeksi onneksi vasen puoli todettiin terveeksi ja puhtaaksi. Myös munajohtimet olivat auki. Nyt raskaustoiveet ovat varsin korkealla kunhan tästä parannutaan. Puoli vuotta yritystä ja jos ei tulosta tule päästään lisätutkimuksiin. Tätä ennen on siis yritetty vauvaa puoli vuotta.

Edited by MaLe

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now