Stressi ja suru raskausaikana

[Heidijohanna]

Onko kellään kokemusta esimerkiksi läheisen kuolemasta raskausaikana? Vaikuttiko vauvaan, esim oliko vauva itkuisempi tms? Alkoiko synnytys ennenaikaisesti?

 

Odotan kaksosia ja minulle todellä tärkeä isoäiti on sairastunut vakavasti ja pahalta näyttää... Hän on vielä alle 70-vuotias eikä todellakaan ole hänen aikansa mennä, tarvitsen häntä vielä! Tässä mennään nyt päivä kerrallaan ja tutkimuksia tehdään koko ajan. Vielä ei ole tietoa miten tässä käy mutta minua huolestuttaa tämä itkuisuuteni ja asian stressaaminen... on supistellut enemmän viime aikoina ja osa jopa saattuu kipeääkin. Viikkoja vasta 26, onneksi seuraava kaksoskontrolli jo ensi perjantaina niin voi tarkistaa ettei paikat ole aukeamassa.

 

Olen huomannut että itkiessäni vauvat liikkuvat ja ovat levottomia

[Aliice]

Halaus heidijohanna! Mulla on ihan sama tilanne, isoäiti on sairastunut vakavasti enkä tosiaan tiedä, ehtiikö hän nähdä vauvan syntymää. Kaikista ikävintä on, kun en enää itse saa matkustaa, enkä pääse katsomaan rakasta mummua En siis vielä tiedä miten tämä vaikuttaa vauvaan, mutta eilen jouduin itse sairaalaan, koska sain kovia supistuksia, jotka eivät ottaneet laantuakseen. Kyynelille ei voi mitään, mutta yritetään ottaa rauhallisesti.. Voimia!

[siristiina]

Meillä taas on erilaista surua, mutta surua kuitenkin. Menetimme esikoistyttäremme toukokuussa viikoilla 23+5 ja tämä on varjostanut paljon tätä uutta raskautta. Koska huoli myös tämän lapsen terveydestä on kova, on raskaus tähän asti ollut täynnä pelkoa, stressiä ja tietysti surua ja ikävää. Tottakai huolettaa, että miten jatkuva alakuloisuus vaikuttaa sikiöön: vaikka saataisiinkin kuulla, että tämä lapsi on terve, ei suru ja ikävä menetettyä lasta kohtaan katoa kuitenkaan.

 

Kannattaa varmaan neuvolassa keskustella asiasta, siellä osaavat parhaiten auttaa. Ainakin täällä pääsee helposti keskustelemaan psykologin kanssa jos oma olo on todella surullinen/ahdistunut.

[Lilypad]

Stressin ja surun vaikutusta sikiöön jouduin itsekin raskausaikana miettimään, nyt siitä on kutakuinkin tasan vuosi. Laskettuun aikaan oli n. 3 kk matkaa, kun mieheni sisko kuoli yllättäin. Ensimmäisen viikon ajan emme öisin liiemmin nukkuneet, surun ja järkytyksen lisäksi painoi huoli miehen iäkkäistä vanhemmista. Hautajaisjärjestelytkin kaatuivat minun ja mieheni hoidettavaksi. Ensimmäiset supistukset ilmaantuivat tuolloin ja kyllä täytyy sanoa, että olin huolissani myös vauvan voinnista ja siitä, miten kaikki vaikuttaa häneen.

 

Loppuraskausaika sujui kuitenkin ongelmitta ja viikko lasketun ajan jälkeen syntyi terve poika. Nyt pieni touhuajamme on 8 kk ikäinen ja on koko tähän astisen elämänsä ollut hyvin terve, rauhallinen ja aurinkoinen tapaus.

 

Aina stressiä ja surua ei voi välttää raskausaikanakaan. Välttämättä se ei kuitenkaan vaikuta vauvaan millään tavalla. Kannattaa varmasti koittaa pitää itsestään surunkin keskellä hyvää huolta - niin kuin muutenkin tekisi: syödä säännöllisesti, levätä riittävästi ja tehdä välillä mukavia, mieltä piristäviä asioita.

[NiksNaks]

Aina stressiä ja surua ei voi välttää raskausaikanakaan. Välttämättä se ei kuitenkaan vaikuta vauvaan millään tavalla. Kannattaa varmasti koittaa pitää itsestään surunkin keskellä hyvää huolta - niin kuin muutenkin tekisi: syödä säännöllisesti, levätä riittävästi ja tehdä välillä mukavia, mieltä piristäviä asioita.

 

Täysin samaa mieltä Lilypadin kanssa.

 

Meillä koettiin iso menetys esikoista odottaessani (sillon viikkoja kasassa kolmisenkymmentä) kun läheinen nuori ihminen ystäväpiiristä kuoli täysin yllättäen. Otin menetyksen melko raskaasti ja jäinkin sitten sairaslomalle töistä, koska en öisin saanut nukuttua ja olin henkisesti aika heikoilla. Hautajaisten jälkeen olotila hieman helpotti ja viikko hautajaisista oli edessä ristiäiset, joita pidin jollakin tasolla henkisesti "uuden alkuna". Esikoispoikamme syntyi melkoisella rytinällä kaksi päivää ristiäisten jälkeen. Yhtenä teoriana tähän on esitetty sitä, että kroppa rentoutui kaiken stressin ja jännityksen jälkeen ja synnytys käynnistyi. Kaikki meni kuitenkin onneksi hienosti, vaikka pikkuinen syntyikin lähes kuusi viikkoa etuajassa. En tiedä, eikä kukaan tiedä, oliko menetyksellä ja surulla osuutta asiaan.

 

Tällä hetkellä olen jälleen raskaana (esikoispoika syntyi tasan vuosi sitten) ja kovasti näyttäisi siltä, että tämä toinekin kaveri saattaisi tulla etukäteen (sitä ei tietty varmaksi voi tietää). Ainakin on laskeutunut jo hyvinkin alas ja viikkoja on kasassa 30. Eli omalla kohdallani voi olla mahdollisesti kysymys rakenteellisestakin "viasta".

Edited December 1, 2009 by NiksNaks

[salamanteri]

Mä olen opiskeluideni puolesta lukenut paljon tutkimuksia raskauden aikaisesta stressistä. Sillä voi olla vaikutusta, mutta hyvin erilaisia eri raskauden vaiheissa ja loppupeleissä yksilötasolla ei voida sanoa mitään. Eli kehottaisin vaan pitämään itsestäsi niin hyvää huolta kuin jaksat. Stressi ja suru kuuluu elämään eikä niille mitään voi. Jaksamista.

[stina]

Merkitsen vanhan ketjun ja tulen kirjoittamaan myöhemmin. 

[Elflady]

Miekin merkkaan ja palaan kun ehin paremmin kirjottaa.