Sign in to follow this  
Followers 0
TIME

Kohtukuolema

82 posts in this topic

Ompa raskas menneisyys blue.eyesilläkin takana :( Saanko kysyä, että oletko sinä, blue.eyes, kuitenkin säästynyt tuon geenihäiriön periytymiseltä? Anteeksi OT.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Osanottoni tk76.

Toisaalta helpottavaa kuulla että joku muukin tuntee kuten minä, että kaikki vaikeudet kasaantuu vain meidän perheelle. Se ei ole kovin hyvä ajatuskuvio, sillä aiheuttaa aika paljon katkeruutta kanssaihmisiä kohtaan, vaikka tietää heidät syyttömiksi tunteisiini.

No mun kohdalla oli kyse keskenmenosta rv. 19, mutta täysin terve oli lapsi ja sai aivoverenvuodon, johon kuoli. Mutta kun ei ole nämä hommat mennyt putkeen muutenkaan, on ollu hengenvaaralliset veritulpat molemmissa raskauksissa ja vain 3vkoa aikaisemmin lääkärit yhtenään ramppasivat mun luona anomassa että keskeytetään se ja tehdään sterilisaatio. Siksi ettei tulis enempää tulppia... Aivan kauheita ajatuksia jo keskeyttää terve lapsi noin myöhään kun kuitenkaan perustelut ei vakuuttanu. Lääkärien mielipide on nyt ettei enää yhtään, mutta.... Tyhjältä se syli tuntuu, vaikka esikoinen onkin pieni. Mutta vauvalla ja vilkkaalla taaperolla on vissi ero, ymmärrättekös. ja esikoisen pikkuvauva-aika meni täysin ohi mun sairastaessa ja miehen hoitaessa vauvaa viereisellä osastolla.

Mutta sinun kohdalla ei kyllä ole myöskään helppoja asioita. Hirveästi voimia sinulle... ja suuri halaus!!!!

Share this post


Link to post
Share on other sites
Ompa raskas menneisyys blue.eyesilläkin takana :( Saanko kysyä, että oletko sinä, blue.eyes, kuitenkin säästynyt tuon geenihäiriön periytymiseltä? Anteeksi OT.

 

 

Olen säästynyt. Kun siskoltani löydettiin virhe, niin tule mullekkin kutsu meilahteen, jossa ihan pelkän verikokeen avulla saatiin selvitettyä onko minullakin häiriö.

 

Tuo häiriö ei vaikuta arkipäivän elämiseen millään tavalla, mutta jos joutuu leikkaukseen, tulee raskaaksi, matkustaa yli 4h tai joutuu onnettomuuteen, niin sitten pitää piikittää/ muistaa mainita lääkäreille ko. häiriöstä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

enkeleitä,halauksia ja paljon voimia kaikille vaikean asian ja surun kohdattua!

 

ot:itselläni on velipuoleni hautajaiset 23.12 (oma syntymäpäiväni) hän oli jo 18 ja sairas...huoli mielessä koska olen viikolla 19 raskaana ja vauva on niin kovin hiljainen koko ajan.yli 2 päivään en ole kuullu mitään liikkeitä..just viime la oltiin lääkärissä joten en taas haluaisi mennä kun täällä ollaan niin tylyjä..asenteella mitä sä täällä taas..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Paljon voimia kaikille !!

 

jmk: mene ihmeessä lääkäriin jos sinusta yhtään tuntuu siltä. Vauvasi on tärkein ja hoitohenkilökunnasta viis. Turhia käyntejä ei ole.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tää ketju on aika synkkä, mutta elämä taitaa välillä olla sitä, valitettavasti. Jaksamista Mimmynmamalle, sinunkin tarina kuulostaa niin epäreilulta, kuinka tuollaista voi edes ylipäänsä tapahtua? jmk, mene ihmeessä tarkistamaan tilanne, turhia käyntejä ei ole.

 

Mulla on ollut nyt muutama tosi rankka päivä ja tuntuu, että jokin raskas vaan painaa mieltä, vaikkei enää ihan hirveesti itketä. Jokin uusi vaihe selvästi menossa.

 

Tänään tuli hautauslupa postissa, ja papille pitäisi jaksaa soittaa ja sopia hautajaisjärjestelyt. Jotenkin sen puhelun tekeminen ei luonnista millään, oon päättänyt jo monena päivänä soittaa, mutta aina se vaan "unohtuu". Taitaa olla ihan tietoista unohtamista, mutta ehkä sekin on ihan luvallista.

 

Käytän tätä ketjua vähän omien ajatusten purkuun, mutta toivottavasti kukaan ei pahastu. Ehkä nyt saa olla vähän itsekäs, näin olen ainakin itselleni luvannut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voimia tk76:lle ja mimmynmama:lle!

 

Meillä hajosi tietokone, joten en ole päässyt nettiin. Kiva, kun blue.eys:kin jakoi surullisen tarinansa. Toi hyytymistekijähäiriö oli miltei eka mitä multa tutkittiin.

 

Toivotan rauhallista joulua. Tämä joulu on tosi surullinen, mutta koittakaa edes hetki kerrallaan nauttia niistä läheisistä ja hetkistä jotka ovat nyt läsnä. Tehkää olonne niin mukavaksi kuin vain suinkin pystytte, ei se sitä surua vähennä, mutta helpottaa, ehkä.

 

1276_large.jpg

 

Me mennään tuhansien suomalaisten tapaan huomenna haudalle. Meillä ei ole kuin yksi hauta, jolla käydään, oman lapsen. Kyllä se aina kohtuuttomalta tuntuu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

muutama tunti sitten kuulin, että minulle erittäin läheisen ihmisen, kaikista rakkaimman ystäväni, vauvan sydän ei enää lyö. Hän on tällä hetkellä synnyttämässä vauvaa.

Nyt kaipaisin suuresti apua, mitä voin nyt tehdä, jotta auttaisin heitä mahdollisimman paljon?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mitään ihmeellisyyksiä ei tarvitse tehdä, enkä osaa yhtäkkiä sanoa oikein muuta kuin että yritä vain tukea ystäävääsi ja anna hänen kuulla se että olet olemassa ja todella välität.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Samaa olin tulossa sanomaan, että juurikaan ei tarvitse mitään tehdä. Kunhan osoitat, vaikka tekstarilla, että välität ja olet saatavilla. Viesteihin kannattaa vaikka laittaa, että ystäväsi ottaa yhteyttä sitten kun jaksaa jne. Itselle oli tosi tärkeää tietää, että ystävät välittää ja myötäelää, vaikka en jaksanut heti vastata puheluihin tai tekstareihin.

Musta oli ihanaa, että ystävät jaksoi uudestaan ja uudestaan kuunnella mitä oikein tapahtui, eli ole siihen varautunut, jos ystäväsi kokee kuuntelevat korvat tärkeiksi. Mutta mitään ei tarvitse osata sanoa, sillä nämä ovat niitä tilanteita, joihin ei vain sanoja ole. Halaus on tärkeämpi.

 

Suuren suuret pahoittelut ystäväsi puolesta. Hän elää perheineen nyt pahinta mahdollista aikaa elämässä. Vaikka et voikaan tietää mitä hän kokee, niin surua voi silti elää yhdessä, kuten niitä ilon hetkiä. Sitä voi käydä vaikka kävelyllä yhdessä ja olla vain hiljaa tai sitten jutella jostain ihan hömpänpömpästä.

 

Jos olet läsnä, niin mitään et voi silloin tehdä tai sanoa väärin! Vaatii rohkeutta olla mukana toisen surussa. Sä olet jo ottanut ekan askeleen miettiessäsi mitä voisit tehdä. Olet hyvä ystävä!

Share this post


Link to post
Share on other sites
Mitään ihmeellisyyksiä ei tarvitse tehdä, enkä osaa yhtäkkiä sanoa oikein muuta kuin että yritä vain tukea ystäävääsi ja anna hänen kuulla se että olet olemassa ja todella välität.

 

olen jo miehensä kautta ilmoittanut heille, että olen täysin heidän käytettävissä, jos he jotain tarvitsevat. tänään kävimme mieheni kanssa ostamassa heille viemisiksi viltin ja sydämenmuotoiset tuikkukupit, mustan ja kirkkaan. lisäksi anoppi tekee pitkät villasukat lämmikkeeksi ystävälleni. olen niin hukassa, kun haluaisin heitä auttaa. nyt en voi kun odottaa tietoja, synnytys on todennäköisesti nyt meneillään. mietin, koska ja miten heitä voin lähestyä. viestin ainakin laitan, että heti kun ovat valmiit, niin tulen tekemään mitä tarvitsevat, tai vaan olemaan paikalla.

Share this post


Link to post
Share on other sites
^ Samaa olin tulossa sanomaan, että juurikaan ei tarvitse mitään tehdä. Kunhan osoitat, vaikka tekstarilla, että välität ja olet saatavilla. Viesteihin kannattaa vaikka laittaa, että ystäväsi ottaa yhteyttä sitten kun jaksaa jne. Itselle oli tosi tärkeää tietää, että ystävät välittää ja myötäelää, vaikka en jaksanut heti vastata puheluihin tai tekstareihin.

Musta oli ihanaa, että ystävät jaksoi uudestaan ja uudestaan kuunnella mitä oikein tapahtui, eli ole siihen varautunut, jos ystäväsi kokee kuuntelevat korvat tärkeiksi. Mutta mitään ei tarvitse osata sanoa, sillä nämä ovat niitä tilanteita, joihin ei vain sanoja ole. Halaus on tärkeämpi.

 

Suuren suuret pahoittelut ystäväsi puolesta. Hän elää perheineen nyt pahinta mahdollista aikaa elämässä. Vaikka et voikaan tietää mitä hän kokee, niin surua voi silti elää yhdessä, kuten niitä ilon hetkiä. Sitä voi käydä vaikka kävelyllä yhdessä ja olla vain hiljaa tai sitten jutella jostain ihan hömpänpömpästä.

 

Jos olet läsnä, niin mitään et voi silloin tehdä tai sanoa väärin! Vaatii rohkeutta olla mukana toisen surussa. Sä olet jo ottanut ekan askeleen miettiessäsi mitä voisit tehdä. Olet hyvä ystävä!

 

kiitos tästä viestistä.

me olemme tunteneet toisemme ystäväni kanssa taaperoista saakka, joten sydäntäni fyysesti särkee, kun kuvittelen heidän tuskaansa.

kiitos teille avusta, haluan auttaa heitä mahdollisimman paljon, ja niin, ettei se heitä satuta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Samat ajatukset on täällä kuin TIME kirjoitti.

 

Minulla on vielä aika pahasti kesken toipumisprosessi. Meidän tapauksesta on nyt kuukausi ja edelleen asia pyörii tosi usein mielessä. Itku on vähentynyt, mutta haikeus ja suru on edelleen mielessä usein. Hautajaisten jälkeen iski mulle kaikkein pahin olo, alussa menin kai jossain shokissa ja olo oli kaiken kaikkiaan parempi mitä viime viikko sitten oli. Mutta tuskaisen viikon jälkeen olo on nyt lähtenyt taas parempaan suuntaan.

 

Vertaistuki on myös tärkeää toipumisprosesissa, siihen kannattaa kannustaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nyt kun tapahtumasta on reilu puoli vuotta niin voi sanoa, että meillä elämä on palannut siihen mihin jäätiin ennen raskautta. Mikään ei kuitenkaan ole ihan samoin, elämän arvot ja asenne on vähän muuttunut ja huomaa ettei pienet vastoinkäymiset harmita, osaa arvostaa elämän pieniäkin ihanuuksia. Eilinen pieni pyöräretki perheen kanssa lähijäätelökioskille sai kyyneleet silmiin, kun tuntui vaan niin onnelliselta. On myös tullut tunne, että nyt selviää kyllä mistä vaan. Jostain sitä tarvittaessa kaivaa tarvittavat voimat kun muuta vaihtoehtoa ei vain ole olemassa.

 

Olen nyt uudelleen raskaana ja raskaana oleminen on rankkaa. Toisaalta on tunne, että raskaus on niin monimutkainen juttu ettei sen kulkuun voi omilla teoillaan vaikuttaa ja turha on murehtia kun se tapahtuu mikä tapahtuu. Tavallaan helpottaa oloa, mutta kun toisaalta tietää, että mitä tahansa voi tapahtua ja mennä pieleen niin odottaminen on tuskaista vaikkei varsinaisesti lietsokaan paniikkia joka asiasta. Henkisesti sitä vaan varautuu koko ajan sihen pahimpaan uutiseen, halusi sitä tai ei.

 

Uusi raskaus toi minulle ainakin sen oljenkorren pahimman surun keskelle, toi uskoa parempaan tulevaisuuteen ja sen voimalla varmaankin punnersin suurimmasta suosta ylös. Niin kauan kuin kaikki on hyvin, yritän nauttia minkä voin joka päivästä. Joka tapauksessa tuli se uusi raskaus ennemmin tai myöhemmin, helppoa se ei tule olemaan, mutta antaa silti uskoa että jotain hyvääkin voi kohdalle sattua.

 

Toivottavasti uusia kohtalotovereita ei tule, mutta jaksamista ja voimia tulevaan!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiva lukea sun kuulumisia tk76! Onnea uuteen raskauteen! :)

 

Mä niin toivoisin joskus vielä kokevan sellaisen optimistisen odotuksen, kuten eka raskaus oli, vaikka se päättyikin suruun. Tuskin pääsen kokemaan. :mellow:

Jälkikäteen tuntuu ihanan pienen pojan äitinä ihan kauhealta ne ajatukset mitä raskaana pyöritteli. "Nyt se on kuollut" "Ei varmasti synny elävänä" jne... Mutta minkäs teet, pessimisti ei pety...

Kaiken kaikkiaan jaksoin kuitenkin iloita noin 2/3 osaa raskaudesta mikä on kuitenkin hyvä!

 

Toivotan sinulle onnellisia ja positiivisia ajatuksia raskauteen tk76! Elämä on paljon meiltä vienyt, mutta ehkä sillä on vielä paljon enemmän annettavanaan! ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos TIME kauniista sanoista! Toivoa vielä on, että tästä raskaudesta jopa osaisi nauttia!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onnea Tk76 uudesta raskaudesta. (Helmimammoista 09)

 

Järkyttäviä nämä teidän kokemat kohtukuolemat. Varsinkin kun niin pitkälle olette päässeet. Mutta aina on toivoa elämässä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos kirjavinkistä! Kyseinen kirjoittaja on Ylen Aamusydämellä ohjelmassa tulevana sunnuntaina 25.10.2009 kertomassa kokemastaan kohtukuolemasta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Kiitokset vinkista, pitaa katsoa tuo ohjelma.

Hyvalta ystavalta tuli viesti etta heidan pieni enkelinsa nukkui pois rv 41. Syyta en viela tieda, ajattelin antaa pari paivaa aikaa puida asioita oman perheen kesken, pienen viestin laitoin ja soittelen lahipaivina.

Vaikea miettia mita sanoa, ns 'normaali keskenmenosta' osaisin ehka puhuakin kun siita on omakohtaista kokemusta mutta jotenkin tama tuntuu niin paljon vaikeammalta asialta, kun tuo pieni on jo ollut iso osa elamaa (mitenkaan keskenmenoa vahattelematta!). Ja miten osaan puhua ja olla tukena asiassa joka saa minutkin itkemaan ihan valtoimenaan.

Vaikka tiedan etta traumasta voi parantua hyvin ja aina suru ajan myota helpottuu, vaikka ei pois menekaan, niin kuitenkin tuntuu ihan kohtuuttomalta etta joku joutuu tuollaisen kokemaan.

Kauheasti voimia teillekin TIME ja tk76.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sain äskettäin viestin ystävältäni... Heidän pieni esikoistyttärensä kuoli kohtuun itsenäisyyspäivänä ollessaan 41 viikon ikäinen. En tiedä mitä ajatella, olo on vain järkyttynyt, surullinen ja mieleni täynnä kysymysmerkkejä. Olen itkenyt koko aamun ystävieni menetystä ja suurta surua...

 

Osanottoni olen jo ilmaissut. Ajattelin vielä kirjoittaa sähköpostia ja ilmoittaa, että jos ystäväni vain haluaa puhua tai nähdä tai tehdä jotain tai mitä tahansa, niin olen käytettävissä.

 

Tätä ketjua lukiessa tajusin juuri, että ystävälläni on varmaankin kuolleen tyttärensä synnytys joko juuri ohi tai sitten vasta edessä. Tästä "oivalluksesta" tuli vielä pahempi olo, mutta en osaa silti edes kuvitella mitä ystäväpariskuntani käy juuri läpi...

 

:(

Share this post


Link to post
Share on other sites

pom ja adelita, sanat eivat riita kertomaan kuinka surullista tuo on. Todella raskas kohtalo vanhemmille :( Miten kauheaa on joutua synnyttamaan kuollut lapsi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vuosi 2006 oli musta. Mereen haudattu unelma-kirja kertoo siitä. Paras ystäväni menetti toisen lapsensa-tyttärensä 29+6. Vaaleanpunaiset lasit tippuivat silmiltä. Oma raskaus tuntui epäoikeudenmukaiselta..niin moni kaikkosi..jyvät eroteltiin akanoista. Jälkeenpäin selityksiä on tullut-vedonneet etteivät tienneet ja osanneet sanoa mitään..Ei sitä tarvitsekkaan. Pelkkä läsnäolo auttaa ja riittää. Itse en tiennyt mitä olisin sanonut. Tuntui silti siltä että en voi ystävääni hyljätä. On tapahtunut sen verran kauhea asia mitä ei soisi edes pahimmalle vihamiehelleen. Olin vain läsnä-tukena ja turvana, olkapäänä. Ei sitä löydä oikeita sanoja ja onko niitä edes. Tuskin. Se että välität ja osoitat sen edes arkisella avullasi auttaa jo paljon. Käy siivoamassa, kaupassa, hoida lapsia( jos niitä ennestään on), vie kaverisi kävelylle ulos raittiiseen ilmaan, pidä kädestä kiinni, lähetä tekstaria iltasella ennen nukkumaan menoasi, aamulla herätessäsi. Ole olemassa.

Samaisena vuonna me itse menetimme esikoispoikamme rv22+3 vain 4kk ystäväni menetyksen jälkeen ja osat vaihtuivat. Surijasta tuli tukijani. Surimme myös yhdessä ja etsimme vastauksia kysymyksiimme, löytämättä niitä. Ei niihin kaikkiin edes ole sellaista.

Rakas Elinani on niin hyvin kirjoittanut ja saanut kirjoitettua Mereen haudatun unelma-kirjan kansien sisään sen mitä itsekkin tunsin ja tunnen. Hankkikaa kirja ja lukekaa se. Mä todella uskon että kirjasta on ihan mielettömän paljon apua, vertaistukea kanssasisarille ja heidän läheisilleen. Käykää myös Käpy ry:n sivuilla tutustumassa ja lukemassa suruoppaat. Sitä kautta saa myös mielettömän hyvin apua ja oman tukihenkilön.

Suru muuttaa muotoaan ja elämä jatkuu, karua mutta totta. Rakas poikamme elää aina keskuudessamme niin sydämessä kuin muistoissamme. Jonain päivänä kerromme toiselle pojallemme ja tyttärellemme heidän isoveljestään joka katselee ja varjelee heitä taivaista pilven reunalta. Sitten kun aika on valmis ja he ovat valmiita ymmärtämään. Nyt puhumme paljon heille isoveljestä, mutta he ovat vielä niin pieniä etteivät ymmärrä.

 

Voimia ja jaksuja kanssasisarille

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now
Sign in to follow this  
Followers 0