Kirsikka

KOKS

76 posts in this topic

^Täällä on varmaan tuoreempiakin kokemuksia, itse olen synnyttänyt KOKS:issa syyskuussa-06, silloin sain synnytyksessä sairaalan kaurapussin, mutta varmaan olisi voinut viedä omankin. Sinä aikana, kun itse olin osastolla, en nähnyt kenenkään pitävän omaa yökkäriä/omia vaatteita, mutta kyllä sinne omat vaatteet saa viedä ja ainakin yksi ystäväni käytti sairaalassaoloajan omia vaatteitaan.

 

Millaisia kokemuksia on ultrista tällä hetkellä KOKS:issa? Mun neuvolantäti sanoi, että siellä on tällä hetkellä vain kaksi kätilöä, ketkä tekevät ultrat. Esikoisen odotuksen aikaan oli kyllä useampikin, onkohan nuo ultraajien vaatimukset jotenkin kiristyneet? Np-ultran tässä raskaudessa teki Suvi Andrejew (en varmaan muuten muistaisi nimeä, mutta hän oli esikoisen synnytyksessäkin kätilönä ;) ). Entä ovatko edelleen yhtä haluttomia arvailemaan sukupuolta rakenneultrassa? ;) Ja onko jollain katsottu rakenneultrassa 4D-kuvana? Kaverini oli muutamia viikkoja sitten rakenneultrassa KOKS:issa ja hänellä oli ultrattu myös 4D:nä, mutta ultraaja oli jotenkin selittänyt, että vasta harjoittelevat sitä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Kyllä ainakin meille kerrottiin nyt pikkukakkosen kanssa sukupuoliarvio ilman mitään mutinoita. Laitteet kun on kuulemma kehittyneet niin paljon että uskaltavat antaa arvioita (huom. siis edelleen VAAN arvioita). 4D:stä en edes tiennyt että siellä on sellainen nykyään, taitaa olla suht uusi vehje.

 

Omista vaatteista: en mäkään nähnyt että siellä kellään olis omia ollut, paitsi eka huonetoverilla parina vika päivänään (oli ollut siellä jo viikon eli oli ehtinyt vähän kroppa tasaantua...). Mut muutoin kaikki kyllä kulki sairaalan vetimissä. Ja eiköhän siellä niitä tavaroitakin oo lainaksi, voihan sitä varmaan omiakin ottaa jos haluaa. Itse en mitään ehtinyt tarvitsemaan kun sain jo kunnon troppeja...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitokset tiedosta. ^_^ Ehkä taidan sen oman kaurapussin sujauttaa matkaan kuitenkin, ettei vaan käy niin, että kaikki on käytössä tms. ja sitten tulee suru puseroon. :lol:

 

Ada. Mulla on ainakin ihan hyvät kokemukset ultrista. Kätilöiden määrää en osaa sanoa mutta kyllä siellä näytti olevan useampia kun vaan kaks. Mulla oli sama kätilö np-ultrassa ja rakkenneultrassa ja se oli tosi kiva. Saa siis nähdä, törmätäänkö synnärilläkin. ^_^ Noi sukupuolijutut varmaan riippuu myös kätilöstä tosi paljon. Mulle kätilö sano, että kysy vaan, jos on jotain kysyttävää ja sanoin, että saa kattoa, mitä siellä jalkovälissä on, jos on nähtävillä. Esiti oman veikkaukseni, kun olin käyny lääkärikaverin ultrattavana pari viikkoa aiemmin ja kätilö kyllä vahvisti sen veikkauksen. Sanoi toki, että voi olla se pieni mahdollisuus siihen toiseenkin mutta suuremmat todennäkösyydet antoi toiselle.

 

4D taitaa olla ihan uus siellä KOKSissa ja ilmeisesti sekin riippuu kätilöstä, kuinka paljon saa niitä kuvia. Kaverin tuttava oli käynyt np-ultrassa ja ei ollu saanu yhtään kuvaa mukaan. :o Me kyllä saatiin molemmilla kerroilla pitkä liuska ja 4D kuviakin muutamat.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä muuten huomasin ton omien vaatteiden suhteen sen että kun Pikkusisko syntyi, ei oikeastaan kenelläkään ollut omia vaatteita päällä. No, viikko synnytyksestä olin takaisin osastolla kohtutulehduksen takia, sillä reissulla olikin TODELLA monella omat vaatteet päällä. Puputossuista lähtien :rolleyes:

Mä en ois sairaalan lattioilla viittinyt omilla tossuilla painella, niitä kun ei kuumassa voi pestä ja olisin kuitenkin pelännyt tuovani kotiin ylimääräisiä pöpöjä...

 

Käytin sairaalan vaatteita koska ainakin mulla sitä hikeä ja vuotoa (ja vauvan pissaa) tuli niin paljon että yleensä joutui vähintään 2 kertaa vaihtamaan vaatteet päivän aikana, varavaatekerta oli koko ajan ikkunalaudalla odottamassa vaihtokertaa...

 

Mut kukaan ei sanonut mitään siitä että oli omat vaatteet päällä.

Ja tuon kohtutulehduksen aikana meillä oli omat matkarattaat, turvakaukalo yms. mukana mutta se nyt olikin poikkeava tilanne, synnyttäneiden osastolle ne mut laittoi sen takia että synnytyksestä oli niin vähän aikaa, kerettiin olla vaan pitkä viikonloppu kotona... ja kyseisestä syystä ne laittoivat meille 1 hengen huoneen.

 

Mulla kerrottiin arvioitu sukupuoli rakenneultrassa keväällä ´08, silloin ei vielä 4D ollut, kysyin nätisti että jos on sopiva kuvakulma niin meille saa kertoa oman arvionsa että näkyykö jalkovälissä mitään vai ei. En muista kätilön nimeä...

Edited by Sleeping Sun

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kysymys: jos kaikki menee ok (eli minä ja vauva ollaan kunnossa) niin kauanko pitävät uudelleensynnyttäjää osastolla KOKSissa? Ensikertalaisellahan taitaa minimi olla sen 3 päivää.

Edited by Katz

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Tickerin perusteella kyselen, että kuinka kauan Katz olit osastolla? ;) Kaverini sai toisen lapsen muutama viikko sitten ja hän oli 2 yötä (lapsi syntyi maanantaina aamuyöllä, pääsivät kotiin keskiviikkona).

 

Onko kenelläkään kokemuksia ulkokäännösyrityksestä KOKSissa? Minulla on tänään rv 32+6 ja vauva on viihtynyt perätilassa "koko ajan", ts. potkut ovat tuntuneet aina navan alapuolella. Vauva ei tee kovinkaan isoja liikkeitä, vaan köllöttelee tyytyväisenä istuen ja en jotenkin usko, että kääntyisi itsekseen. Neuvolassa on ulkokäännöksestä ollut puhetta kahdella viimeisimmällä käynnillä.

 

Jos ulkokäännös ei onnistu tai vauva kiepsahtaa takaisin perätilaan kannustetaankohan KOKSissa uudelleensynnyttäjää alatiesynnytkseen vai sektioon...?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tulen jatkamaan tänne... B)

 

Me mentiin äitiyspolille 21.7. rv 36+5 tarkoituksena yrittää ulkokäännöstä, mutta ultrannut lääkäri huomasi vauvan olevan hyvin pienikokoinen viikkoihin nähden. Konsultoituaan lastenlääkäriä päädyttiin sektioon saman tien ja pikkuinen poikamme vietti ensimmäiset kaksi viikkoaan lastenosastolla ensin vauvateholla ja sitten vauvalassa. Itse olin lapsivuodeosastolla ja pääsin kotiin kolmantena päivänä synnytyksestä. Sanoivat, että yleensä sektioäidit pääsee neljäntenä päivänä synnytyksestä.

 

Tosi hyvää hoivaa saatiin sekä minä että vauva. Toki olin aika lailla "itsekseni" sen jälkeen, kun olin päässyt jalkeille ja irti katetrista, kun olin osastolla ilman vauvaa. Joidenkin hoitajien ja lääkärien (sekä lapsivuodeosastolla että lastenosastolla) kanssa tietysti osuu henkilökemiat paremmin yhteen, mutta kaikkien kanssa tuli toimeen. Hyvin empaattisesti suhtautuivat useimmat ja sain käytyä asioita läpi halutessani, koska olihan se aika rankkaa olla siellä lapsivuodeosastolla ilman vauvaa ja sitten lähteä kotiin, kun vauva jäi sinne.

 

Lapsivuodeosasto oli ihan täynnä ja pahimpana päivänä yksi äiti oli vauvansa kanssa käytävässä ja toiselle tehtiin huone kylpyhuoneesta. Aika kuumakin siellä oli...

 

Jonkin verran näkyi omia vaatteita äideillä, lähinnä kai kuumuuden takia T-paitoja ja toppeja. Muutamalla vauvalla näin ainakin oman hatun, en tiedä olivatko muutkin vaatteet omia vai sairaalan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Menin maanantai-iltapvnä sisään Koksiin, synnytystä käynnisteltiin ja vauva syntyi n klo 1.00 tiistaiaamuna. Kotiin päästiin torstaina klo 16. ruuan jälkeen. Eli vauva oli yli 2,5 vuorokautta vanha ja lääkäri sopivasti kierrolla.

Minä ja huonekaveri oltiin molemmat uudelleensynnyttäjiä ja tultiin ja lähdettiin samaan aikaan sairaalaan, kummallakin käynnistettiin ja lapset syntyivät samana päivänä...

Aikamoista sattumaa! :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sori, vastaus on vähän viipynyt :) ... Mut siis me mentiin sisään tiistai-iltana, tyttö syntyi aamuyöllä eli keskiviikkona, ja kotiin päästiin perjantaina, eli sen 2,5 yötä mekin oltiin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Toukokuussa 09 kävin ekakertalaisena pojan siellä saamassa. Maanantaina mentiin käynnisteltäviksi puolilta päivin, synnyttämättömien osastolle yksin jääminen tuntui aika ankealta. Harmitti ihan pirusti, ettei mies saanut jäädä sinne pitämään seuraa edes käytävälle istuskelemaan! Illalla meni lapsivedet ja vuorossa ollut kätilö komensi minua silti vain sänkyyn, kun olin jo ehtinyt saamaan nukahtamislääkkeenkin. Ainoa, mikä jälkeenpäin harmittaa oikein kunnolla synnytyksessä on se, että uskoin! Eli siellä tuli sitten kärvisteltyä muutama tunti mahdollisimman hiljaa paikallaan, vaikka supistukset lähtivät siitä saman tien käyntiin ja olo kipeytyi koko ajan. Yhden maissa yöllä sain sitten tädin kertaheitolla vakuutettua siitä, että supistaa, tekee kipeää ja homma etenee, sitten pääsin saliin... Kuitenkin siinä vaiheessa tuntui paras oma puhti menneen siihen hiljaa olemiseen, enää ei osannut luontevasti lähteä liikkumalla yrittämään helpottaa oloa.

 

Alhaalla synnytyssalissa homma kesti pitkään, mutta kaikki meni muuten oikein hienosti. Koko ajan oli sellainen olo, että meistä pidettiin hyvä huoli, heti saatiin apua jos osattiin jotain pyytää, mieskin sai sängyn jossain välissä että päästiin vähän nukkumaan. Loppuvaiheessa mukana olleen lääkärin nimestä ei ole hajuakaan, mutta kovasti oli hänkin kannustava ja "tunteella" mukana, kun muksu lopulta suostui luopumaan pesästään... Aamukuuteen asti mentiin ilokaasulla, sitten siitä iltakuuteen epiduraaleilla. 

 

Osastolla pärjäiltiin ihan jees, eka aamuna oli vähän orpo olo, kun kukaan ei ehtinyt näyttää, miten vauvaa nostettaisiin tai muuten käsiteltäisiin heti alkuun (yökätilö antoi sen minulle kainaloon omien tutkimustensa jälkeen, ja siitä sain omien kyljen kääntämisten mukaan tönittyä pientä aina puolelta toiselle nostamatta). Tomera kätilö vain nappasi vauvan ja sängyn ja komensi minut aamupalalle, "aamuhoitojen" yhteydessä sitten sain eka kurssit siihen nostamiseenkin. Hyvin kertoivat aina kaiken, mitä tekevät muksulle ja miksi, keltaisuuden takia oltiin sunnuntaihin asti osastolla eli viiisi päivää syntymästä. Minulla kyllä oli pinna kireällä jatkuvasti, kun en saanut nukuttua ja ahdisti siellä oleminen, mutta eipä siitä voi hoitajia syyttää. 

 

Ihan hyvä mieli jäi reissusta, ainoa mitä tekisin mahdollisella seuraavalla kerralla toisin olisi juuri se synnytyksen käynnistyessä liikkuminen. Jos vielä pääsen uudestaan hommiin, taatusti en pysy paikallani jos tekee mieli liikkua! 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minullakin on lähiviikkoina synnytys edessä KOKS:ssa, voin sitten tulla kertomaan miten siellä hommat sujui. Jännittää kyllä. Jännittää se, minkälainen porukka sattuu olemaan työvuorossa, minkälaisia huonetovereita, onko helmi-maaliskuu tosiaan sitä kiireisintä aikaa eli ehtiikö siellä saamaan kunnon hoitoa (ei vain toisella kädellä kiireessä ja stressissä hoidettuja synnytyksiä ym. siihen liittyvää). Olisimme halunneet perhehuoneen mieheni kanssa, mutta eihän niitä enää KOKS:ssa ole. En osaa ollenkaan nukkua vieraiden ihmisten kanssa samassa huoneessa, vaikka kuinka olisin väsynyt. Ja harmittaa, kun mies ei voi olla paikalla niinä ensimmäisinä öinä. Eniten jännittää, minkälainen kätilö (kätilöt) minulle sattuu vuoroon. Ja saanko yrittää jakkaralla synnytystä, jos siltä tuntuu. Tiedän, että se on mahdollista KOKS:ssa, mutta yleensähän kätilön innokkuus/innottomuus niihin juttuihin voi myös vaikuttaa (tietty muun synnytyksen etenemisen ja vauvan hyvinvoinnin lisäksi).

 

Tällaisia mietteitä minulla pyörii mielessä. Mahdollisimman avoimin mielin olen toki lähdössä synnyttämään, ja yritän olla miettimättä liikoja etukäteen. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse synnytin KOKSissa 10/07. Juttuja lukiessa tuli muutama kommentti mieleen.. Vain isovanhemmat saivat tosiaan vierailla osastolla. Minusta ikävintä oli synnytyksen vaihe, jossa olin synnyttämättömien osastolla ja mies ei saanut sinne tulla, vaikka huoneessa ei edes ollut ketään muuta! :girl_impossible: Tuli ikävä olo kun vaan lääkehuuruissa kärrättiin sinne kärvistelemään ja lähetetiin mies iltamyöhällä kotiin 45min ajomatkan päähän. Onneksi hän ei lähtenyt, koska varmaan n.4h päästä soitin hänet jo takaisin synnytyssaliin.. Kätilöitä oli turha murehtia etukäteen, itse tapasin varmaan kaikki olemassa olevat niiden seitsemän päivän aikana, joista kolme ensimmäistä meni "synnyttäessä"

 

Yleisesti ottaen positiivinen kuva jäi sairaalasta, vaikka en sairaalassa olosta pidäkään (ja vaikka kirjoituksesta ehkä paistaa ei niin onnistunut synnytyskokemus, mutta ei siis liittynyt mitenkään paikkaan tai työntekijöihin) :girl_haha:

 

Niin ja piti vielä kertoa, että ainakin nyt tänä keväänä kaikki tuntemani äidit on ultrattu myös 4d:llä ja sukupuolen on saanut halutessaan tietää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Reilu kuukausi sitten sairaalapelkoisena alle vuorokauden KOKS:ssa pyörähtäneenä en oikein keksi tällä kertaa pahaa sanottavaa. Synnytyksessä kätilö oli aivan ihana. Mm. päästi meidät saliin istuskelemaan käytävän sijaan vaikkei synnytys ollut vielä käynnissäkään, otti mun toiveet ja pelot hienosti huomioon ja kantoi miehelle kahvia piristykseksi kun toinen niin haukotteli.

 

Osastollakin oli tungosta, mutta kyllä ainakin mun huonetoveri tuntui saavan apua ja opastusta aina kun kaipasi. Mulle olivat kiireessä unohtaneet tilata lounaan, mutta ilman ruokaa en kuitenkaan jäänyt. Ja eräs kätilö jopa muisti mun vierailleen siellä kaksi kertaa aikaisemminkin ja innokkaana kyseli mitä isommille lapsille kuuluu :girl_smile:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla ei kans ole mitään pahaa sanottavaa. Heinäkuussa olin esikoista synnyttämässä, kätilö oli mahtava, kaikkia toiveitamme kuunneltiin ja mieskin otettiin hienosti huomioon. Kipulääkkeistä tai niiden saatavuudesta ei ole tietoa, sillä niitä en käyttänyt. Isoimman osan saimme olla kahdestaan mieheni kanssa (avautumisvaiheessa), mutta toisaalta niin halusimmekin, sillä emme tunteneet tarvitsevamme tukea vielä tuolloin. Ponnistusvaiheessa kätilö neuvoi hyvin, mitä pitää tehdä, milloin ponnistaa ja milloin taas ei.

 

Osaston henkilökunta oli todella asiansa osaavaa ja mukavia ihmisiä kaikki. Sain olla vauvan kanssa paljon kahdestaan (meillä oli ruuhkattomuudesta johtuen ekat kaks päivää 1h huone), mutta neuvoja sai aina, kun tarvitsi. Kyselin aktiivisesti mm. imetysotteesta. Ainoa miinuspuoli keikassa oli ruoka, se nyt oli sellaista perus laitosruokaa, kun kotona on tottunut syömään kaiken "tuoreena". grin.gif Hyvillä mielin voin mennä mahdollista kakkosta synnyttämään Kotkaan ja suositella muillekin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mäntymaa ja sit se yks virolainen lääkäri, jonka nimeä en nyt saa millään päähän, teki mut hulluks siellä. Mäntymaa sano mulle (rvko 30 tms) että "varaudu siihen että ainakin toinen kaksosista syntyy kuolleena." :blink: Ihan siis ilman minkäänlaisia perusteluja tai syitä :huh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulla myö kurja mieli ja kyseisestä lääkäristä Mäntymaa , tein viraalisen valituksen lääkäristä.mutta ei kai tosta mitään konkreettista hyötyä ollut. Muutama mukava kätilö löytyi huono kohtelu peittosi positiiviset kokemukset

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hei,

 

itselläni on myös tosi huonoja kokemuksia Mäntymaasta. On kuulemma taitava lääkäri, mutta asiakkaiden kanssa ei osaa toimia pätkääkään.

 

Mäntymaa kohteli minua molempien raskauksieni aikaan huonosti ja epäasiallisesti. Hän mm. kieltäytyi antamasta sairauslomaa vaikka siihen oli selkeä peruste. Neuvolalääkäriltä piti sitten nöyränä mennä hakemaan sairauslomalappu ettei enää tarvinnut loppuraskaudesta kiivetä nosturiin supistelemaan. Vieläkin tulee harmistus kun muistelen Mäntymaan käyttäytymistä. Ihan kuin olisin ollut jokin epämiellyttävä olio, jota voi täydellä syyllä kohdella kuinka tahansa.

 

Muuten KOKSista on tosi hyvät muistot! Onneksi synnytykset ovat sujuneet niin, ettei lääkäriä ole tarvittu paikalle vaan ihanat kätilöt ovat hoitaneet homman.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esikoinen syntyi heinäkuussa 2009 ja täytyy kyllä sanoa että koko sairaalassaoloaika oli kuin olisi ollut turvallisessa linnunpesässä. Tuntui että kyllä pidettiin huolta ja kaikki hoitui. Ihan mielelläni menisin kyllä uudelleenkin... :girl_wink:

 

Tämä Mäntymaa taisi olla tekemässä rakenneultraa meille, ja kun mieheni kysyi jotta näkyykö kumpi siellä mahassa köllöttää niin lääkäri totesi että ei se mikään vamma ole vaikka se vauva olisikin poika. En minä tuosta mitenkään itseeni ottanut, hieman ehkä ihmettelin. Ei silti, ei tenava siinä vaiheessa kyllä edes halunnut esitellä itseään joten yllätykseksi jäi ihan viimeseen saakka. Ja ei, ei ollut vamma vaikka poika olikin. :girl_in_love:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olisikohan kenelläkään uusia kokemuksia KOKS:sta? Itse olen menossa kuukauden sisällä sinne synnyttämään, niin olisi mukava vielä kuulla muiden mielipiteitä.. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Aiemminkin olen tähän ketjuun kirjoitellut kahden vanhimman pojan synnytyksistä ja viime kesänä sitten olin kolmatta kertaa KOKS:issa synnyttämässä. Tyttö syntyi suunnitellulla sektiolla perätilan takia ja meille osui todella mukava kätilö, myös leikkaava lääkäri ja leikkaussalin henkilökunta olivat mukavia ja koko ajan oli rauhallinen ja rento tunnelma. Ihan parasta oli, että sektion jälkeen minun ei tarvinut mennä heräämöön, vaan kätilö haki minut synnytysosastolle miehen ja vauvan luo, kun oli sen verran hiljaista, että pystyivät minua siellä tarkkailemaan. Saatiin viettää ensi hetkiä rauhassa kolmisin.

 

Ihan mukavasti meni siellä lapsivuodeosastollakin. Huoneeseen osui kiva huonekaveri ja suurin osa henkilökunnastakin oli mukavaa. Samalla lailla kaikki "perus" hoitojutut ja imetukset ohjattiin, vaikka olikin jo kolmas lapsi. Vähän tuntui, että lisämaitoa pantattiin, kun selvästi vauva jäi nälkäiseksi ja sitä kyselin, mutta sitten kun bilirubiiniarvot kohosi sitä tarjottiin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Kiva kuulla! :)

 

Omat kokemukset 4 vuoden takaa ovat hyviä ja tässä raskaudessa tähän mennessä olleet käynnit myöskin todella mukavia. Hyvällä mielellä lähdössä sinne synnyttämään, minä hetkenä hyvänsä... iiks. ^_^

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun kokemus on melkein jo 5kk vanha, mutta esikoisen kohdalla oli tullut sen verran muutosta, että vähän kaikki tuntui olevan "kortilla". Eli kaikki paitsi omat vaatteet piti pyytää henkilökunnalta. Esikoisen kohdalla vaippoja ja rasvoja sai ottaa ihan vapaasti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now