Harmittaako nimi jälkikäteen?

[keijutiira]

Ei, me ollaan edelleen täysin tyytyväisiä lastemme nimiin. Päätettiin ne molempien kohdalla jo kauan ennen lasten syntymää, eikä päätöstä ole tarvinnut katua

[sin]

Ei ole harmittanut, poika on ihan nimensä oloinen Ainoa, mikä vähän on häirinnyt, on se miten yleiseksi nimi on tässä vuosien saatossa tullut. Nyt joka päiväkodissa pyörii Onni tai pari. Poika tykkää itsekin nimestään tosi paljon, ei vaan tykkää kaikenmaailman "Onni Orava"-tms. "julkkiskaimoista" Ja sitä ärsyttää jos käytetään tarkoituksella sanontoja Onni potkii tms, ja niitähän tuntuu riittävän.

 

Tulevasta kaverista ei olla lyöty nimeä lukkoon, katsotaan ensin minkä näköinen neito sieltä putkahtaa. Pari loistavaa vaihtoehtoa on, toinen on sen verran harvinainen että nimiä on n. 100 Suomessa, toinen taitaa olla top10 listalla tällä hetkellä, mutta on niin kaunis että on silti tiukasti mukana nimikilpailussa

[miumiu]

Pojan nimi on Romeo ja nimivalinta ei harmita ollenkaan!

 

Haluttiin erilainen nimi ja sellainen että ulkomailla on myös helppo lausua se. Vaikka tosin ulkomaalaiset ääntävät

nimen [roumeou] ja me taas [romeo tai roomeo].

 

Ja hankimme pojalle myös nimirekkarin ja sen johdosta joka kerta kun menemme kaupungille niin aina

joku tulee pysäyttämään meidät tai sitten ohikulkiessaan kommentoivat nimeä. "Ihana nimi!", "Onko pojan nimi

oikeesti Romeo?", "Missäs on Romeon Julia?" jne.. Aluksi se oli outoa kun koko ajan vieraat ihmiset tulivat

juttelemaan nimen johdosta, mutta nyt siihen on jo tottunut. Ai niin ja sitten jos ihmiset eivät sano mitään,

niin sitten he tuijottavat vaunuja. Meidän "pikku julkkis"..

 

Mutta olen yllättynyt kuinka paljon nimi herättää huomiota kaikialla minne menemme. On se sitten tosiaan kauppa

tai joku virasto, jossa pitää antaa lapsen tiedot jne..

Edited February 22, 2010 by miumiu

[Louisa]

Tytön koko nimeen ollaan kovin tyytyväisiä. Erityisen ihana, tärkeä ja merkityksellinen on tytön toinen nimi, ja siksipä jälkikäteen on ruvennut harmittamaan ettei sitä käytetä missään, eikä otettu alunperin kutsumanimeksi. Kotona häntä joskus harvoin, vähän huumorillakin, kutsutaan tällä jälkimmäisellä nimellään, mutta tuntuisi silti vähän hankalalta ruveta käyttämään sitä "virallisesti", kun etunimi on jo vakiintunut ja hänet sillä tunnetaan.

[Greenkeeper]

Pojalle on yksi nimi mietittynä, tytölle muutama. Saas nähdä pitääkö päätös loppuun asti. Jännä kuulla noita tarinoita, että nimi ei sitten käykään, kun lapsi ei olekaan sen näköinen.

[*NuuNuu*]

Pojan nimestä en vaihtais mitään pois, se on meille täydellinen ja merkityksellinen.

 

Silloista tytön nimeä ei enää annettaisi lapselle vaan nyt jos uusi tulokas olisi tyttö, niin saisi ihan kokonaan uuden nimen pojalle ei ole hajuakaan mitä nimeksi annettaisiin...

[jmk]

eka ja vika onb ihanat mutta keskimmäinen joona saattais tänä päivänä muuttua jooa ksi tai joa ksi kun toisetki on erikoisemmat

[Guest Del]

Tytön nimi on täydellinen, ei harmita yhtään. Etunimi kolahti niin kovaa molemmille jo raskauden puolessa välissä ettei muuta enää osannut edes ajatella. Toinen nimi päätettiin lopulta vähän ennen vauvan syntymää. Toisella nimellä halusimme kunnioittaa rakkaan ihmisen muistoa, joka ei ihan ehtinyt pienokaistamme tapaamaan.

 

Etunimen halusin olevan sellainen, joka ei muistuta kenestäkään. Nimi on ihan tavallinen ja yksinkertainen, sointuu kauniisti lapsen sukunimeen, mutta ei ole silti kovinkaan yleinen. Toisesta nimestä halusin vähän erikoisemman, mutta silti suomalaiseen suuhun sopivan. Nimi muistuttaa edesmenneestä läheisestä, joka oli mies. Kaunis muunnos nimestä tytölle, mutta silti jokainen läheinen tietää ketä tarkoitamme.

 

OT. Minusta Romeo on niiiiin ihana nimi! Joka kerta sitä jää makustelemaan. Aivan varmasti se herättää huomiota ja kiinnostusta, siinä nimessä on kyllä sitä jotain

[Tytti]

edit. nimet pois

 

Olemme molempien nimiin tyytyväisiä. Kauniita, vahvoja nimiä

Edited March 15, 2010 by Tytti

[Miinanen]

Enskan oikeasta nimestä ei ole ollut mitään harmia, paitsi se, ettei se tunnu olevan englanninkielisille yhtään käsitettävä. Vaikka selkeästi ääntää ja vielä tavaakin, niin silti se vääntyy ties miksi Ei se minusta nyt edes mitenkään hankala ole... No, onneksi ei englanninkielisessä ympäristössä asuta. Tulevaisuus paljastanee, mille kaikille muille kieliryhmille vokaalipitoinen suomalaisnimi on haastava.

[KittyDeWille]

Ei muakaan harmita poikamme hieman harvinaisempi etunimi. On siis kyse ihan tavallisesta, mutta vähän vanhemmasta, skandinaavisesta nimestä. Olen puoliksi ruotsalainen, joten halusin lapselle nimen, joka on käytössä sekä Ruotsissa että Suomessa.

 

Nimen keksi mieheni jostain, ties mistä, jo kauan ennen raskautta. Lapsellamme on lisäksi toinen ja kolmas nimi, jotka on otettu mieheni ja minun suvuistani. Kutsuimme poikaa jo raskauden alussa valitsemallamme nimellä (ja siitä tehdyllä lempinimellä). Lisäksi nimi tuntui sopivan hänelle hyvin, lempinimi varsinkin . Aika näyttää mitä esim. tulevat kaverit ja poika itse tykkäävät nimestä.

[Tatsku]

Nimissä itsessään ei ole mitään harmiteltavaa, mutta siinä on, että pojilla on vähän harvinaisemmat nimet, mutta tytöllä "tusinanimi". Mutta kun tytön nimi on ollut mielestäni kaunein jo toistakymmentä vuotta eikä kauniimpaa tullut vastaan vaikka kuinka mietittiin. Annettiin vastapainoksi sitten harvinaisemmat toinen ja kolmas nimi

[mimmynmama]

Esikoisen nimi on täydellinen mutta kakkosen nimi on vieläkin sulattelussa. Välillä mietin mitä kaikkea muuta se voisi olla. Ehkä tähän fiilikseen vaikuttaa se, että ristiäisten jälkeen ihmiset oli ihan pöllämystyneitä nimen tähden, sillä se oli lähes uniikki eli yksi kaima löytyy. Ja positiivisia kommentteja en tainnut kuulla kuin yhden... Muut oli enemmän tai vähemmän kiertelyä ja rivien välistä oli helppo lukea oikea mielipide. mutta hyvä nimi se silti on, toimiva.

[Adelita]

Kummankaan nimi ei harmita, sillä ne olivat jo vuosia ykkösvaihtoehtoja. Pojalle olisi kyllä ollut yksi toinenkin nimi etunimiehdokkaaksi, jota olemme käyttäneet ns. lempinimenä silloin tällöin. Joskus olen puolitosissani harmitellut, ettemme antaneet sitä nimeä pojalle virallisestikin.

[Nessa]

Esikoisen nimi on ihan täydellinen.

 

Kakkosen nimeä olen vähän miettinyt jälkikäteen, itse olisin halunnut toisen nimen kutsumanimeksi mutta mies ei suostunut. Etunimi on kyllä tosi kaunis minustakin, ja se oli ehdolla jo esikoiselle. Ainoa ongelma sen kanssa on ollut kirjoitusasu. Päädyttiin kirjoittamaan nimi lyhyellä vokaalilla, koska sisarenkin nimi kirjoitetaan, mutta se on tuottanut nyt vähän ongelmia ja sitä on saanut tavata joka paikassa, koska lausutaan erilailla kuin kirjoitetaan.

[Mairo]

Meillä oli esikolle nimi valmiina jo ennen kuin raskaudesta oli tietoakaan, se vain putkahti mieleeni jostain ja miehestä se kuulosti kans heti hyvältä. Emme tunteneet ketään sen nimistä.

Ristiäisten jälkeen sitä nimeä on alkanut kuulemaan jokapaikassa, niin hiekkalaatikoilla, kaupassa jne

niin se kyllä harmittaa kuinka yleinen nimestä tuli.

Tykätään muuten kyllä yhä kovasti.

 

Haaveillaan pikkusisaruksesta ja nimi on valmiina, olin raskaana mutta minusta tuntui koko ajan että tämä ei ole sen niminen ja keskenhän se raskaus menikin, joten ei tunnu pahalle ajatella antavansa nimeä mahdollisesti seuraavalle syntyvälle vauvalle.

[Lara]

Ei jäänyt sijaa jossittelulle, sillä pojan nimi oli tiedossa jo useampi kuukausi ennen syntymää. Mielestämme kaunein nimi mitä olla ja voi ja kun olimme lasta jo vatsassa nimellä kutsuneet, oli hän sitä tietysti heti syntymänsä jälkeenkin.

[Minttu_77]

Ei ole käväissyt edes mielessä reilun kolmen vuoden aikana, että nimi harmittaisi

[Sepi]

Ei harmita, vaikka etukäteen hieman mietitytti kirjoitusasu. Tätä nimeä kun kirjoitetaan eri tavoin, joten sitä joutuu selittelemään. Nimi on vaan niin kaunis ja ihan tytön näköinen.

[Maria Corona]

Ei harmita ollenkaan. Nimivalinta oli kyllä niin pitkään tiedossa, että siihen ehti tottua ja tykästyä ihan kunnolla ennen kuin nimi virallisesti annettiin.

[Chimelli]

Vähän kyllä, olen aina halunnut, että lasten nimissä ja sisarussarjassa olisi jotain ideaa, ja nyt niissä ei mielestäni tarpeeksi ole Täällä aina välillä kadehdin muiden lasten nimiä Olisi sittenkin pitänyt antaa kolme etunimeä...

[Nanne]

Ristiäisten jälkeen mua lähinnä mietitytti tytön etunimi. Syntymän jälkeen mulle tuli selkeä lemppari nimiä mietittäessä, mutta miehen mielestä nimi kuului koiralle Nimi, johon päädyttiin yhdessä on kyllä hyvä nimi, mutta alkuun mulla meni aikaa ennen kuin sisäistin sen. Nyt jälkikäteen en osaa kuvitella tytölle muuta nimeä kuin minkä se sai, ehdottomasti paras mahdollinen nimi

[sylvi-neiti]

Ei ole harmittanut. Pojan nimi tuntuu edelleen yhtä hyvältä kuin silloin kun nimeen törmäsin ensimmäistä kertaa. Meillä oli raskausaikana muitakin vaihtoehtoja, mutta jo synnytyssalissa päätettiin pojan nimi kun näytti ihan siltä. Se on komea nimi eikä kovin tavallinen. Muutkin ovat tykänneet nimestä, lukuun ottamatta erästä vierasta mummoa, joka otti asiakseen päivitellä miten hankalan nimen poika on saanut. Onhan siinä joo r-kirjain, mutta kaikki ovat tajunneet nimen pojan itsensäkin sanomana vaikkei ärrä vielä tulekaan.

[Aliina]

Ei harmita muu kuin se, että hyviä nimiä on ihan liikaa vielä jemmassa, pitäisi saada lisää nimettäviä

[curly]

Ei harmita, omasta mielestämme pojallamme on maailman paras nimi!

Edited August 17, 2011 by curly