PMLats

Harmittaako nimi jälkikäteen?

80 posts in this topic

Meillä tytöllä on kaksi nimeä, joista ensimmäisen nimen minä olen aina halunnut tyttölapselle ja toisen nimen halusi sitten mies keksiä. No jostain syystä nimi sitten oli päätettynä jo ennen syntymää ja lopulta lapsi ei sitten yhtään näyttänyt siltä nimeltä biggrin.gif Mies ei suostunut enää keskustelemaan nimestä uudestaan, joten se nimi annettiin ja multa meni ihan älyttömän kauan, että opin tyttöä sillä nimellä kutsumaan. No nyt kun tyttö on jo vuoden, olen jo muutaman kuukauden osannut häntä oikealla nimellä kutsua ja nyt tuntuu, että eipä mikään muu nimi olisi ollutkaan yhtä hyvä, mutta aluksi tuntui, että voi ei, tuliko mokattua nimen kanssa nyt pahemman kerran.

 

Mutta kuitenkin ensi kerralla odotan vauvan mahanahan tälle puolelle ennen kuin päätän yhtään mitään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pojalla on tosi kaunis nimi, mutta ei osaa vielä viisivuotiaana lausua sitä itse, joten se harmittaa. Toivon, että kaikki kirjaimet hallussa kun eskari tai koulu alkaa, muuten harkitsemme nimen vaihtoa, ettei poikaa ruveta kiusaamaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mainittakoon, että poika tykkää nimestään ja häntä ei haittaa vaikka ei osaa sitä vielä sanoa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mua on alkanut nyt ( lapsi jo 2v.) harmittamaan ettei laitettu lapselle kolmea nimeä, mikä oli alunperin tarkoitus. Nimi on kiva, mutta jotenkin töksähtävä. Nyt olen keksinyt siihen väliin ihanan nimen joka tekisi kokonaisuudesta täydellisen ja nimi olisi kaunis ja soljuva.. sopisi tytöllekin paljon paremmin.. siis nimi on tyyliin Liisa Marika, mutta Liisa Anna Marika olisi musta parempi :rolleyes:

Kai se on vaan haudattava nää ajatukset, ja yritettävä seuraavan lapsen kohdalla miettiä loppuun asti..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pojalla on tosi kaunis nimi, mutta ei osaa vielä viisivuotiaana lausua sitä itse...

 

Meilläkään ei 4 v esikoinen osaa sanoa koska nimessä on r-kirjain ja se uupuu vielä toistaiseksi. Mä en koe tätä vielä ongelmaksi.

 

Tyytyväisiä ollaan molempien poikien nimiin, lähinnä se ärsyttää ja harmittaa että tällaiset ihan tavalliset suomalaisten miesten nimet ovat nykyään joidenkin mielestä niin kummallisia. Me kun ei kuuluta niihin jotka haluavat lapsilleen "söpön muotinimen". :girl_sigh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mua on alkanut nyt ( lapsi jo 2v.) harmittamaan ettei laitettu lapselle kolmea nimeä, mikä oli alunperin tarkoitus. Nimi on kiva, mutta jotenkin töksähtävä. Nyt olen keksinyt siihen väliin ihanan nimen joka tekisi kokonaisuudesta täydellisen ja nimi olisi kaunis ja soljuva.. sopisi tytöllekin paljon paremmin.. siis nimi on tyyliin Liisa Marika, mutta Liisa Anna Marika olisi musta parempi :rolleyes:

Kai se on vaan haudattava nää ajatukset, ja yritettävä seuraavan lapsen kohdalla miettiä loppuun asti..

 

Mun tietääkseni nimen lisääminen kyllä onnistuu jälkeenpäin. Mieheni tädillä on vähän samanlainen tilanne, eli hän haluaisi lisätä tyttärelleen kolmannen nimen ensimmäisen ja toisen väliin ja se ymmärtääkseni onnistuu jos vain haluaa. Tuossa tapauksessa tosin pitää kysyä tytönkin mielipidettä sillä hän on jo täysi-ikäinen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Etunimen muuttamisesta säädetään mm. näin:

Ilmoitus etunimen muuttamisesta

 

Jos etunimiä ei ole aikaisemmin muutettu, etunimi voidaan muuttaa sille maistraatille tehtävällä kirjallisella ilmoituksella, jonka toimialueella etunimeä muuttavalla on kotikunta tai väestökirjanpitokunta. Muutos tämän pykälän perusteella on sallittu ainoastaan kerran. (21.8.1998/617)

Etunimeä muutettaessa on voimassa, mitä 32 a ja 32 b §:ssä säädetään etunimien lukumäärästä ja hyväksyttävyydestä.

 

Ja lapsen kuuleminen asiaassa:

Alaikäisen oikeus päättää nimestään ja vajaavaltaisen puhevalta (8.2.1991/253)

 

Alaikäisen lapsen sukunimeä ei voida muuttaa tämän lain 2 tai 4 luvun mukaisesti eikä etunimeä 6 a luvun mukaisesti ilman lapsen suostumusta, jos hän on täyttänyt 12 vuotta. Suostumus ei kuitenkaan ole tarpeen, jos lapsi sairautensa tai vammaisuutensa takia ei voi ilmaista tahtoaan. Lapsen sukunimeä ei myöskään voida muuttaa 4 luvun eikä etunimeä 6 a luvun mukaisesti vastoin 12 vuotta nuoremman lapsen tahtoa, jos lapsi on niin kehittynyt, että hänen tahtoonsa voidaan kiinnittää huomiota. (8.2.1991/253)

 

 

Kukaan täti ei voi aikuisen lapsensa nimeä muuttaa, ellei tämä aikuinen lapsi ole vajaavaltainen.... Kun ei alle 12v:n nimeä voi häntä kuulematta tehdä. Aikuinen lapsi voi toki itse halutessaa muuttaa nimeään ilmoittamalla tästä Väestörekisteriin.

 

 

 

Oman lapsen nimi. Ei todellakaan harmita. Meidän lapsella onkin tarkkaan harkittu ja täydellinen nimi! :D Sattui tulemaan juuri sitä sukupuoltakin kelle oli tarkkaan mietitty nimi jo olemassa ja sopii passelisti tapaukselle. :D

Share this post


Link to post
Share on other sites
...sopii passelisti tapaukselle.

 

Tällainen olo mullakin on meidän poikien nimistä. Vaikka kuopus on vasta 3 kk vanha, tuntuu että se on just nimensä näköinen ja oloinen. :wub:

 

Vielä lisäys edelliseen viestiini, mulla ei ole mitään muotinimiä vastaan, siellä on joukossa paljon kauniita nimiä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen ollut tyytyväinen kaikkien lasten nimiin myös jälkikäteen. Keskimmäiselle lapselle olisi tosin ollut nimivaihtoehto josta olen joskus miettinyt että olisihan se ollut nimenä tosi ihana ja vähän harmitellut ettei meille sen nimistä lasta tullut. Kuitenkin keskimmäisen saama nimi sopii kantajalleen aivan täydellisesti, joten tuo ajatus tuntuu vähän hullulta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla ei ole lasta eikä sillä nimeä, joten en osaa sanoa, mutta oman nimeni olen vaihtanut, koska alkuperäinen aiheutti aina niin paljon hämmennystä ja ihmetystä. Konsultoin vanhempiani siitä etukäteen, ja se oli heille ihan okei ja ymmärsivät motiivini asian suhteen. Minua on siis aina kutsuttu eri nimellä kuin mikä virallinen nimeni oli, myös vanhempani ovat toimineet näin. Sitä sai aina olla selittämässä joka paikassa: "joo, virallisesti nimeni on A. B., mutta käytetään nimeä C" eikä silti ikinä mennyt perille. Siis virastoasioissa, koulussa, missä nyt tahansa. Vaihdoin siis nimekseni sen, miksi minua on kutsuttukin. Että tavallaan oma nimeni harmitti :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

Emme ole katuneet nimiä. Mutta nyt on pakko kertoa, jos esikoinen olisi ollut tyttö ja kuten olimme suunnitelleet hän olisi saanut etukäteen päätetyn nimen (niin kuin nyt molemmat lapsemme ovat saaneet), niin se nimi varmaan kaduttaisi :blink: siis ihan nätti nimi, mutta ei ollut edes vaihtoehtona nyt tyttärellemme. Jokin siinä alkoi tökkiä

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei ainakaan kahden vuoden jälkeen ole kaduttanut. Joskus on mietityttänyt, että olisiko toisena tai kolmantena nimenä pitänyt antaa joku suvussa kulkeva nimi kuitenkin. Mutta kun mikään niistä ei sovi etunimen kanssa, josta pidän todella paljon, niin se ei varsinaisesti harmita kuitenkaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esikoiselle mietittiin nimeä loppuun asti, mutta nimi, johon päädyimme, oli silti koko ajan vahvasti ykkösenä. Nimi on kaunis, iätön, helppo lausua ja tyttäremme näköinen (ja on sitä yhä), mutta nimessä on yksi mutta: se on tilastojen mukaan hyvin suosittu ja yleinen tytön nimi. Me ei alun perin haluttu näin yleistä nimeä, mutta kun nimi muuten on täydellinen, niin tuosta tingittiin. Välillä asia käy mielessä, mutta en edelleenkään keksisi tytöllemme osuvampaa nimeä.

 

Hämmästyksekseni en kuitenkaan ole törmännyt saman ikäluokan lapsissa tähän nimeen. Jonkun verran nimeä näkyy kastetuissa ja jonkin verran muutaman vuoden vanhemmilla lapsilla, mutta tällaisia 2-4-vuotiaita samannimisiä ei ole vielä vastaan tullut.

 

On tässä nimen suuressa suosiossa hyväkin puoli: poikkeuksetta kaikki ovat kehuneet tyttäremme nimeä, eli nimi on suosittu hyvästä syystä. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Joo ja ei. Itse nimi ei kaduta mutta hieman mietityttää että tuo kolmas nimi olisi vielä ihanampi josko sillä sittenkin pitäisi kutsua lasta. Vielä ehtisi vaihtaa kun ei nimeään oikein tunnista.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mua ei pojan nimi itsessään harmita vaan se, että en keksi tuleville sisaruksille esikoisen nimeen sopivia nimiä. Ja haluan kuitenkin, että sisarussarjan nimet olisivat yhteensopivat (esim. sama alkukirjain tai samanhenkinen tms.).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vauvan raskausaikana päätetty etunimi on mielestäni edelleen kaunis ja sopii ulkonäköön ja persoonaan. Toisesta nimestä en taas ole tykännyt alunpitäenkään, mutta annoin miehelle periksi... Hänellä kun oli mielessään nimi, jonka halusi ehdottomasti käyttää, jos vauva onkin ainoa lapsi tai seuraavat poikia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei harmita. Tytölle oltiin jo nimi päätetty ennen syntymää mutta kun hän syntyi, ei hän näyttänyt yhtään nimeltään, päädyttiin toiseen nimeen, jolla kunnioitettiin myös edesmenneen sukulaisen muistoa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei harmita. Pojalle oli ajateltu alunperin toista nimeä, mutta se heti syntyessään vaan kertakaikkiaan oli tuon niminen, mikä sille sitten annettiin. Ja se on sille ihan justiinsa oikea nimi. Ainut minkä vaihtaisin olisi pojan toinen nimi, joka ois voitu ottaa suvusta, mutta ei sitten otettu kumminkaan...

Share this post


Link to post
Share on other sites

ei todellakaan harmita enkä voisi kuvitellakaan lasta muun nimiseksi! :) lapsen nimi oli mulle suosikkinimi jo ennen syntymää, puolisolla oli toinen suosikki. puolison suosikki näytti kuitenkin nimi- ja kasteilmoitusten perusteella olevan monen muukin suosikki tuohon aikaan eikä haluttu lapselle kovin yleistä nimeä. myöskin lapsen toiseen ja kolmanteen nimeen olen todella tyytyväinen enkä vaihtaisi niitä mihinkään. ja nyt tietysti on se tilanne, että miten löytää toiselle lapselle yhtä hyviä nimiä kolme kappaletta... :) ensimmäisen ja kolmannen uskon löytyvän, mutta keskimmäistä nimeä pitää kyllä miettiä ja pohtia kunnolla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jännittää jo etukäteen se, että tuleeko nimeä sitten harmiteltua. Vielä kun ei ole vauvaa sylissä eikä nimestäkään mitään "varmaa oloa". Toivotaan, että voi sitten olla aivoituksiinsa tyytyväinen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täysin tyytyväinen olen poikien nimiin. Ja vaikka nimimaku on jatkuvasti muuttunut, niin ei poikien nimet kuitenkaan kaduta, ne ovat osa poikia eikä omaa lasta osaa katua :)

 

Siinä siis vain huomaan nimimakuni muuttuneen, että mulla on jäljellä harkintalistat, joissa siis luke harkitut top 20 nimet kummankin osalta. Kakkosen kohdalla oli hädin tuskin yhtään samaa kuin esikoisen listalla ja sama juttu nyt kolmosen kohdalla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei kaduta pätkääkään :) On niin kantajansa näköinen nimi. Vaikka lopulta taitaa olla sesonkinimi (ja kun luultiin keksineemme ei yleinen nimi :D ), niin sekään ei haittaa :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Please sign in to comment

You will be able to leave a comment after signing in



Sign In Now