Sign in to follow this  
Followers 0
Untu

äidin ja tyttären synnytys-onko yhtäläisyyksiä?

129 posts in this topic

En ole vielä synnyttänyt, mutta äidilläni on jokaisesta neljästä mennyt yli lasketun ajan, muut on tainnut olla kaikki alle 4 kilosia mutta minä reilu 4 kiloa. vähän jo povailtiin että olis mulla ahdas lantio että ei mitään jättiläisiä kiitos! ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Äitini synnytti minua pitkään, juutuin kuulemma kiinni ja amatsoninaisen piti tulla ja painaa mahaa :o Uskon siis, että yhtäläisyyttä on. Oma poika tuli virhetarjonnassa (avosuisessa), joten ponnistusvaihe pitkittyi ja kesti 2h.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Äitini synnytti mut maailmaan aikanaan hyvin nopeasti. Olivat sairaalassa klo 22, kun äitini oli alkanut tuntemaan tasaista nipistelyä ja synnyin klo 24. Eli nopea avautumisvaihe ja ponnistusvaihekin vain 5 min.

 

Itse taisin "periä" tämän nopean avautumisvaiheen, sillä avautumisvaihe alkoi n. klo 12 ja olin täysin auki klo 14.40. Itsellä heti ponnistusvaiheen alussa vauvalle kehittyi ahdinkotila ja jouduttiin hätäsektioon. (Napanuora kiersi vauvan kainalon alta ja pään ympäriltä).

 

Molemmat siis esikoissynnytyksiä.

Edited by tiksu

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vielä en ole synnyttänyt mutta mielenkiinnolla odotan kuinka mun kohdallani käy.Äitini puski mua maailmaan kaiken kaikkiaan 3t 50min sekä serkkuni ja toinen tätini ovat saaneet kaikki lapsensa alle 3 tunnin.Toinen tätini on puskenut kaikki kolme lastaan maailmaan alle 2 tunnin.

 

 

 

 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kolmessa polvessa ihan samanlaiset synnytykset siltä osin että etenivät rajusti ja nopeasti.

 

Isoäiti: esikoistyttö 2h, kuopuspoika 1h

Äiti: esikoistyttö 2,5h, kuopuspoika 1,5h

Minä: esikoistyttö 3h, kuopuspoika 2,5h

 

Isoäidiltä ei harmittavasti ole periytynyt lähes kivuttomat supistukset... Meillä kaikilla on alkanut supistuksilla ja vedet on menneet vasta hiukan ennen synnytystä. Kaikilla on leveät lantiot, isoäiti on isokokoinen ja minä ja äiti pieniä muuten. Minulla ja äidillä on ollut paljon harjoitussupistuksia raskauden puolivälistä alkaen, niin paljon että sairauslomalle on pitänyt jäädä.

 

Lasketuista ajoista tiedän sen verran että

Äiti: esikoistyttö rv38+6, kuopuspoika rv37+0

Minä: esikoistyttö rv40+2, kuopuspoika rv39+3

 

Noissa ei siis ole ollut yhtäläisyyttä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meijän suvussa synnytykset ovat olleet pääosin rankkoja. Mammani on synnyttänyt äitini ja enoni molemmat hätäsektioilla raskausmyrkytysten takia, äitini on ollut maratonsynnyttäjä: jokaisen neljän lapsen synnytys on kestänyt yli 20h avautumis- ja ponnistusvaiheineen, ja lisäksi eka oli yliaikainen ja loput kolme käynnistetty erinäisistä syistä (miun tapauksessa syynä oli äidin sairaus ja pikkusisarusteni tapauksessa vauvan iso koko viikkoihin nähden). Miun synnytys oli yhdistelmä näitä aiempia: vauva yliaikainen ja avautumisvaiheen kesto kipeine supistuksineen 27h ja lopulta vauva syntyi hätäsektiolla sydänäänten romahtamisen takia. En usko, että tämä toinenkaan kovin nopeasti miusta ulos tulee, ja olen melko varma, että yliajalle mennään nytkin. Toivon vaan, että tällä kertaa ei tarvittaisi sektiota vaan saisin synnyttää alakautta kaikesta huolimatta.

Edited by Jonspe

Share this post


Link to post
Share on other sites

Äitini on ollut synnytyssalissa kuusi kertaa ja jokainen synnytys on ollut erilainen.

 

1. Vanhempi isoveli, ennen LA:ta sektiolla

2. Isosisko, yli LA:n mennyt, pitkään kestänyt alatiesynnytys

3. Nuorempi isoveli, yli LA:n mennyt, ponnistusvaihe kesti vain muutamia minuutteja ja meinas melkein syntyä sairaalan lattialle

4. Minä, yli LA:n mennyt, normaali alatiesynnyts

5. Pikkusisko, yli LA:n mennyt, normaali alatiesynnytys

6. Pikkuveli, yli LA:n mennyt, pitkittynyt ponnistusvaihe, lopulta imukuppisynnytys

 

Oma synnytys oli pitkä, normaali alatiesynnytys LA:na.

Edited by Edwina

Share this post


Link to post
Share on other sites

Äidillä sektiossa (kaksosraskaus ja ennenaikainen, vk 35) puudutus epäonnistui = jäi vajaaksi. Mutta nukutettiin.

Itselläni kiiireellinen sektio (vuoto ja ennenaikainen, vk 35) puudutus epäonnistui aivan samalla tavalla. Mutta ei nukutettu vaan lääkittiin reilusti.

 

Tiesin kyllä äidin synnytyskokemuksen mutta siinä tilanteessa ei muistunut mieleen. Puudutusta hoitaneen nukutuslääkärin veikkaus oli rakenteellinen poikkeama (tod.näk siis periytyvä sellainen). jos ensikerta tulee niin nyt ainakin muistaa että sektiossa nukutetaan. Toivottavasti siihen ei enää joutuisi. Itse synnyin yliaikaisena imukupilla - eikä sekään kovasti innosta:huh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Äidillä kummatkin ovat olleet ennen LAta. Minä synnyin päivää ennen, synnytys käynistyi vesien menolla. Pikkuveli syntyi pari viikoa ennen LAta ja kanssa vesin menolla. Kummatkin oli noin 3,5kg ja 50cm.

 

Minulla taas esikoinen meni yli, muutaman päivän jälkeen oltaisiin ruvettu käynistelemään. Vedet meni vasta kalvojen puhkaisulla, poika syntyi sektiolla. 4,2kg ja kasvot ylöspäin, ei olisi tullut kuulemma alakautta. Toisesta ei vielä tietoa mutta toivottavasti alakautta, yksi epäonnistuneella puudutuksella sektio riittää kyllä minulle.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ainoa yhtäläisyys lienee se, että molemmat synnytti samoilla viikoilla (minä 39+2, äitini vissiin 39+3) ja molempien vauvat samankokoisia (mulla ja omalla pojalla painoeroa syntyessä vain 16g, muuten samat mitat).

Mutta mutsilla oli sujunut hommat n. 6 tunnissa vaivattomasti ja kivuttomasti, tätä muksua ponnistettiin ja punnerrettiin n. 25 tuntia eikä ollut ihan kauhean miellyttävä kokemus...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eipä taida olla yhtäläisyyksiä, varsinkin kun omalla kodallani synnytystapana oli sektio. Äidilläni molemmat synnytykset sekä raskaudet ovat olleet hankalia. Itselläni taas raskausaika oli kaikin puolin helppo, myös sektio ja siitä toipuminen menivät paljon paremmin kuin osasin odottaakaan. Ja sukupolvien ketjussa eteenpäin, äidinäidilläni taas synnytykset olivat niin nopeita & helppoja, että kätilötkin olivat niitä aikoinaan ihmetelleet.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pitkät synnytykset molemmilla. Äiti synnytti minua 20h, itse synnytin poikaani 14h (+suvantovaihetta aika helvetin monta tuntia sitä ennnen, yli vuorokausi). Äidin ensimmäinen lapsi oli varsin isokokoinen niin pieneen naiseen, samoin tämä minun poikani. Muut ovat tulleetkin sitten helpommin ulos, kun eka raivasi tien :girl_crazy: Toivon, että minun seuraava synnytykseni olisi helpompi, vaikka sieltä se lähemmäs nelikiloinen vauva putkahtaisikin :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei sitten vähääkään, muuta kuin siedettävät kivut (tai hyvä kivunsieto, mene ja tiedä). Äidin ensimmäinenkin synnytys kesti reippaasti alle 12 tuntia, omani yli vuorokauden.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei ollut kyllä mitään yhteistä. Äidillä eka synnytys kesti kyllä vuorokauden ja oli siten kuulemma "pitkäveteinen", mutta mulla pelkkä latenssivaihe kesti 2,5 vuorokautta, jonka jälkeen mentiin kiireelliseen sektioon. Meidän suvussa ei kukaan muu nainen aikaisemmin ole joutunut sektioon, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Ei näistä näköjään ikinä tiedä!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä yhteistä tavallaan on se, että kaikki synnytykset on käynnistetty. Itselläni tosin syynä oli pre-eklampsia ja epäily sikiön makrosomiasta (ja 3,5 kiloinen poika syntyi :grin:) ja käynnistelyyn päädyttiin viikoilla 40+3, äidilläni ensimmäinen käynnistettiin vesien mentyä n. viikoilla 37 ja kaksi viimeistä reippaasti yliaikaisina.

 

Erona se, että minun synnytykseni ei edennyt eli sektioon päädyttiin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei ole mitään yhteneväisyyttä. Äidin kaikki neljä lasta ovat syntyneet sektiolla..kaksi ongelmien vuoksi ja kaksi sen vuoksi että on ollu takapuoli edellä tulossa..minä mukaan lukien..

Omat kaksi on syntyneet normaalisti alateitse..ja vauvat olleet raivotarjonnassa..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on äitini kanssa ollut aina samanlaiset menkat, samanlaiset menkkakivut ja kiertokin on ollut samaa luokkaa (sekä kummalliset tiputusvuodot ilman mitään kierukoita tai muita) ja ainakin ensimmäinen synnytys edistyi melkolailla samoin. Kummallakin esikoinen syntyi yli viikon lasketunajan jälkeen, synnytys kesti yli 12 tuntia (minulla 14, en muista tarkkaan kuinka kauan äidilläni) ja myös eteni samaa vauhtia. Eli ensimmäiset neljä senttiä aukeni todella todella hitaasti ja tässä vaiheessa kummallekkin on suositeltu jotain lääkitystä nopeuttamaan avautumista (minulle epiduraalia, etten ole niin "lukossa") Epiduraalia ei kuitenkaan ole tarvittu (en halunnut), ei minulla eikä äidillä kun loppu aukeneminen onkin tapahtunut sitten sutjakkaammin. Eli hyvin menneitä, normaalin pituisia synnytyksiä ja yliaikaisia vauvoja. Oksentaminen on myös ollut yhdistävä tekijä. Ei eppareita, eikä pahempia repeämisiä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun äiti teki esikoisensa (eli minut) viikolla 34, toisen viikolla 35, kolmannen viikolla 32, neljännen viikolla 37 ja viidennen viikolla 39. Mun esikoinen synty 40+6, toinen 39+6 ja kolmatta odottelen, tuleekohan vähän aiemmin..

Itse synnytyksistä ei ole sen kummemmin koskaan puhuttu, äiti oli mulla ekassa synnytyksessä mukana. Äiti on ollut omissa synnytyksissään aina yksin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse asiassa joo, vaikka en aiemmin ole niin asiaa tullut ajatelleksikaan. Mun äidillä on vain yksi lapsi ( se olen yllätys yllätys minä :grin: ) joka syntyi neljä viikkoa lasketun ajan jälkeen sektiolla. Toki lasketut ajat eivät silloin olleet kovin tarkkoja kun ei ultrattu, mutta aika myöhään synnyin kuitenkin.

 

Mun esikoinen syntyi 10 päivää lasketun ajan jälkeen käynnistyksen jälkeen hätäsektiolla. Olisi mennyt varmaan vielä reilummin yli, koska mitään merkkejä synnytyksen alkamisesta ei ollut, käynnistettiin koska istukka ei enää toiminut kunnolla ja tosiaan viitteitä synnytyksen alkamiseen ei ollut. Kuopus tosin syntyi sitten ihan omia aikojaan alakautta kaksi päivää ennen laskettua aikaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei todellakaan. Mulle tehtiin sektio, koska vauvan sydänäänet alkoivat tippumaan. Synnytyksessä voi tapahtua mitä vaan. En luottaisi äidin tarinoihin.

Edited by Kasma

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nopeat synnytykset... Mä meinasin syntyä jo Naikkarin hissiin. :grin: Isäni ei nimittäin oikein uskonut, että synnytys on käynnissä ja oli hokenut, että "synnytykset kestää tuntikausia". Oli tullut sitten hieman kiire.

Edited by JackieO

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse olen syntynyt rv 37+1. Synnytys alkoi vesien menolla aamuyöllä. Äiti oli sairaalassa klo 8 aikaan ja synnyin vähän ennen klo 12. Eli varsin nopea synnytys. Painoa mulla oli 3180g. Äidilläni ei ole muita lapsia.

 

Oma tyttäreni syntyi rv 37+6. Synnytys alkoi vesien menolla aamuyöllä. Oltiin sairaalassa n. klo 6.30 ja neiti oli maailmassa klo 14. Avauduin todella nopeasti kolmesta sentistä kymmeneen ja ponnistusvaihe kesti vartin. Painoa tytöllä oli 3375g.

 

Summa summarum: synnytykset muistuttivat toisiaan hyvin paljon. Myös raskausaika sujui samankaltaisesti vaivatta ja hyvin.

 

Nyt jännään tätä syksyllä mahdollisesti syntyvää sisarusta. Toivon samanlaista synnytystä kuin esikoisesta, mutta pelkään, että nyt mennäänkin siitten reippaasti yliajalle monien vaikeuksien kera! Esikoisen jälkeen tosin varoiteltiin, että mahdollinen kakkonen tulee todennäköisesti sitten melkoisella vauhdilla...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä ei ollut mitään yhtäläisyyksiä äidin ja minun synnytyksen kanssa.

 

Olen itse syntynyt todella nopeasti n. 4 viikkoa ennen laskettua aikaa, tyyliin vedet menneet kymmenen maissa aamulla ja minä ollut pihalla jo kolmelaa iltapäivällä. Meidän poika antoi odotuttaa itseään 3 päivää yli lasketun ajan. Supistukset alkoivat epäsäännöllisinä jo keskiviikkona klo 16 ja muuttuivat säännöllisiksi 7.40 torstaiaamuna. Avautumisvaihetta kesti perjantaina n. klo 02 asti jolloin aloitettiin ponnistelemaan. Ponnistusvaihetta kesti 50 minuuttia, koitettiin avustaa myös imukupilla mutta eipä mahtunut tuo meidän kaveri syntymään alakautta ja syntyikin sitten kiireellisen sektion avulla 03.18.

Edited by lavella

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä yhtäläisyyksiä voisi olla repeämättömyys, synnytyksen käynnistyminen supistuksilla, kalvojen puhkaisu salissa (ei ole itsekseen puhjenneet) sekä normaalipituiset synnytykset.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now
Sign in to follow this  
Followers 0