Leij_

Imetysongelmat

151 posts in this topic

Aloitanpa oman ketjun imetysongelmille.

 

Meillä ollut jo pitkään rintaraivoamista. Alkuun päättelin, että se johtui suihkutisseistä. Nyt kuitenkin ollaan mielestäni suihkuista jo rauhoituttu, mutta uutena juttuna on tullut se, että vauva imee noin kolme minuuttia (joo olen kellottaja) ja sen jälkeen alkaa huutaa. Sitten imaisee uudestaan ja taas huutaa...

Olenkin tässä nyt miettinyt, että saako vauva jo siinä ajassa tarpeekseen eli maidon tulo ärsyttää, vai onko se sitä, että voimakkaampi maidontulo lakkaa siinä vaiheessa ja se ärsyttää, kun maitoa ei enää niin helposti tule. Joskus saan vauvan vielä syömään raivoamisen jälkeen, mutta joskus vaan luovutan siihen ja tulkitsen, ettei sitten ollutkaan nälkä. Yöllä unisena syömiset onnistuu ihan hyvin. Alkaa itteä jo vähän kyllästyttää tuo huutaminen ja varsinkin se, kun ei voi ymmärtää, että mistä se johtuu :(

Edited by Leij_

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kuulostaa niin tutulle. Meillä poika tekee ihan samaa, enkä oikein osaa minäkään sanoa mistä johtuu. Välillä kokeilin tarjota pullosta pumpattua maitoa, mutta maisteli vaan parsen kymmentä milliä hitaasti, joten ei se nälkäänsä kai kiukkua?! Oon tullut siihen tulokseen, ettäjohtuu siitä, kun joutuis alkuherumisen jälkeen tekemään töitä maidon saamiseksi. Välillä annan toista tissiä, välillä tutin. Ja molempiin tuntuu aina olevan yhtä tyytyväinen, että otappa siitä sitten selvää... <_<

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jos vauva ei vaikuta nälkäiseltä, niin ehkä kannattaisi vaan antaa olla ja koittaa jonkin ajan kuluttua uudelleen? Jos taas vaikuttaa nälkäiseltä mutta silti raivoaa niin sitten jollain keinolla rauhoitusta... Meillä rintaraivareihin Ellalla riitti kanniskelu olalla (voihan se olla ilmavaivojakin jos on mennyt ilmaa ja siksi on paha olla rinnalla!) eli kunnon röhtäytykset välissä. Jenni taas tarvitsi kanniskelun lisäksi sen, että siirsin pysyasentoon sylissä, kävelin ympäri kämppää (kyllä, keskellä yötä!) ja livautin rinnan suuhun. Siinä hän rauhoittui imemään.

Välillä pidin sitten 10-15min tauon ja jo alkoi maistua.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Joo toi liikkeessä syöminen kyllä auttaa joskus. Onneksi sentään yöllä syöminen onnistuu ihan hyvin (ainakin vielä). Nolottaa vaan, kun ollaan jossain kylässä ja vauva vaikuttaa nälkäiseltä ja kun yritetään syödä, niin pelkkää huutoa. Siinä sitten selittelen, että kyllä meillä joskus ihan rauhassakin syödään...

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Tosi hyvä, että yöllä onnistuu mukavasti. Niin mä olen kuullutkin, että monella raivoajalla yöllä menee paremmin. Mutta eiköhän tämä vaihe jossain vaiheessa mene ohi. Voiskohan niissä vieraissa paikoissa kysyä jotain rauhallisempaa paikkaa imetykselle, jos vaikka maaten onnistuis paremmin? Tsemppiä!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on nyt kolmatta kertaa n. viikon parin sisalla tiehyttukos! Ensin oli oikeassa, sitten vasemmassa ja nyt uudelleen vasemmassa. Poika on alkanut syomaan kiinteita niin paljon kun antaa, joten yhtakkia maitoa on paivisin mennyt vahemman. Poika ei myoskaan malta syoda maitoa kuin pahimpaan nalkaan, kun on niin paljon opittavaa ja nahtavaa. Yritan syottaa makkarissa, poissa virikkeista, mutta silti paivasaikaan maitoa uppoaa aika vahan. Yolla poika syo ihan kunnolla 2-3 kertaa.

 

Mita talle voi muuta tehda kuin imettaa ja pumpata? Kannattaako hieroa/hautoa?

 

Ja milla tuota maitoa saisi menemaan enemman? Olen aina yrittanyt imettaa ennen kiinteita, mutta vaikka maito ei uppoa, niin ruoka kylla! Poika sormiruokailee, joten syo sen verran kuin syo, mutta uskomattomia maaria uppoaa jo kiinteita. Vetta annetaan myos mukista horpayttamalla, ja sita poika myos joisi vaikka kuinka. Olisikohan vedessa ongelman ydin? Pitaisiko antaa vain ihan vahan lopussa? Poika normaalisti haluaa pari valihuikkaa myos ja sitten taas ruokailee antaumuksella, kun on suun huuhdellut.

 

Tulipa sata kysymysta... Osaako kukaan auttaa?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä oli aiemmin ihan hirveitä rintaraivareita. Sitkeesti mä vaan imetin, vaikka välillä itkeäkin itketti toisen raivoominen. Ensin se huusi kun maitoa tuli liikaa ja sitten huudettiin, kun maidontulo tasaantui, ja joutui työskentelemään enemmän maidon saamiseksi. Jossain vaiheessa tuo sitten rauhottui. Pahimpina aikoina saatoin antaa toisen tissin, jotta huuto rauhottuis edes hetkeksi, mutta useimmiten en lähtenyt vaihtelukierrokselle. Meilläkin aina syötiin yöllä hyvin. Mutta tsemppiä raivareista kärsiville!! Kyllä se jossain vaiheessa rauhottuu, mutta raskasta on sitä ennen.

 

Raivareiden jälkeen meillä koitti uusi aika, kun ei millään olisi malttanut syödä tissillä, kun oli liikaa nähtävää. Öisin syötiin edelleen hyvin. Mä syötin poikaa joskus pimeässä vessassa, kun se oli ainoa paikka minkä sai pilkkopimeäksi, niin, ettei ollut mitään virikkeitä. Sillon maltettiin syödä. Joskus auttoi myös harso silmien edessä, mutta useimmiten harso vedettiin vauhdilla pois. :P

 

Nykyään meidän syöminen, varsinkin päiväsaikaan, on todellista akrobatian taidonnäytettä. Poika vääntää itseään milloin mihinkin asentoon, seisaltaan olis kauheen kiva syödä. Tai sitten konttausasennossa heijaten samalla... Mikä vaan, mikä olisi mahdollisimman hankala asento... Noh, yöllä syödään edelleen hyvin :rolleyes: Onneksi enää tosin vain kerran yössä, ei aina sitäkään.

 

Eipä tainnut mulla paljoa vinkkejä olla ongelmiin, mutta sympatiani on kaikkien rintaraivareiden ja imetysongelmista kärsivien puolella. Joskus nekin helpottaa :-X

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Meillä on nyt nuo raivoamiset helpottaneet (ainakin hetkeksi), mutta tilalla on juurikin tuo, että ei malteta syödä. Pari imaisua ja sen jälkeen pää jo kääntyilee ympäriinsä... Raskausaikana kuvittelin, että vauvat syö rauhassa tyytyväisenä ja imetys on sellainen yhteinen rauhallinen hetki, mutta ei meillä (tai no ekat pari minuuttia on...).

 

NooNoo Mulla oli kanssa tuskallinen tiehyttukos, mutta sain sen nopeasti helpottumaan saunassa. Sulla vaan ei taida olla siellä saunamahdollisuutta...? Mutta lämmintä suosittelen joka tapauksessa. Esim. lämpimässä suihkussa hieromista.

 

Se tässä rintaruokinnassa on musta "haasteellista", että ei koskaan tiedä, että paljonko sitä maitoa on mennyt. Varsinkin nyt kun kiinteät on aloitettu ja kesä tulee, niin huolettaa tuo nesteen saaminen. Enpä varmaan NooNoota osaa auttaa, kun samanlaiset ongelmat taitaa olla, mutta ehkä kannattaa kokeilla vähentää sitä vettä...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä menee imettäessä välillä maitoa nenään, mikä luonnollisestikin häiritsee ruokailua. :( Joskus vauva jatkaaurheasti syömistä siitä huolimatta, että toisesta sieraimesta valuu samanaikaisesti mölöä ulos. :blink: Tällöin nenä voi olla tukossa pitkään imetysen jälkeenkin. Onko kohtalotovereita?

 

Viime aikoina oln alkanut pumpata pienen määrän maitoa ennen kuin syötän ja uskoisin tämän hieman auttaneen. Maito siis tulee todennäköisesti liian suurella voimalla ulos, jolloin pikkuinen ei ehdi imeä kaikkea... :unsure:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meilla maitoa tulee usein nenasta imettaessa, mutta poikaa se ei tunnu hairitsevan, joten en ole tehnyt asialle paljon mitaan. Meilla ongelmana on juuri tuo, etta mnaitoa suihkuaa alussa aika voimakkaasti, eika poika pysy perassa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^^ Meillä oli tota ongelmaa silloin kun vauva oli pienempi ja mulla suihkusi maito voimakkaasti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me laitettiin (ja laitetaan edelleen) keittosuolatippoja nenään, jos ja kun se oli tukossa, maidosta tai jostain muusta. Se tuntuu helpottavan nopeestikin ton pojan olotilaa. Joskus ollaan sitä annettu kesken tissittelynkin, jos imeminen on ollut hankalaa tukkoisen nenän takia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuo rinnalla raivoaminen kuulostaa tutulta... Meidän poitsu on nyt reilun pari viikkoa saanut rintaraivareita enempi vähempi joka päivä. Ensin rinta suuhun, kiemurtelua, rinta ulos suusta ja hirveä huuto naama punaisena! Luulenpa, että pojulla on masuvaivoja ja huutaa siksi. Tuohon riehumiseen kun kuuluu juuri tuota kiemurtelua ja käpristelyä (ja rupsuttelua). En vaan tajua sitä, miksi just äidin rinnalla sitten aletaan itkeä masun kipeyttä... :unsure:

 

Tytön kanssa on puolestaan semmoinen ongelma, että hän nukahtaa AINA rinnalle! On ihan sama kuinka virkeä tai uninen tyttö on imetyksen alkaessa, niin lopputulos on se, että hän nukahtaa jo ensimmäiselle rinnalle, eikä häntä saa enää hereille. Vasta vastikepullo herättää hänet jotenkuten takaisin syöntipuuhiin. <_<

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ehkä se suolentoiminta vilkastuu siitä, kun vähän syö. Niin kuin aikuisillakin. Ja sitten toisaalta voisi lohdutukseksi vähän imeä mukavaa rintaa, mutta sitten sieltä tuleekin maitoa, vaikka ei haluaisi :rolleyes: Kyllä se voi pientä harmittaa :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jos valittaisi tähän ketjuun...

 

Imetys on alkanut tuntua ongelmalliselta... Hetken jo ehdin luulla, että poika olisi oppinut syömään nopeammin, mutta nyt roikutaan taas tississä kiinni tuntikausia päivässä, erityisesti iltaisin. Samaan syssyyn yritän päästä eroon rintakumista, mutta ilman sitä syöttämiseen vasta aikaa meneekin.

 

Mun hermot ei oikein tunnu kestävän tätä. Vauva on muutenkin koko ajan jotenkin tyytymätön, ja sitten vielä tuntuu että ei saa vatsaansakaan täyteen. Maidon syöttäminen pullosta ei aina auta, vaan tissille pitää päästä.

 

Erityisesti mua vituttaa se, että imetys tuntuu epämiellyttävältä. Ei tee kipeää, mutta jotenkin tuntuu inhottavalta, erityisesti 10-15min jälkeen. Tulee sellainen olo että tekisi mieli riuhtaista vauva veke ja kiljua ja laittaa silmät kiinni ja juosta pakoon :blink: Yleensä äidit sanoo, että imetys on ihana kahdenkeskinen hellyyshetki vauvan kanssa, mutta mulla tuntuu nyt heräävän enemmän negatiivisia tunteita imetyksen aikana...

 

Haluan kuitenkin imettää, mutta haluaisin että se tuntuisi edes siedettävältä tai mukavaltakin, ja että tuntisin hellyyttä tms.vauvaa kohtaan kun se syö. Argh :( Kaiken lisäksi stressaan tuosta rintakumista eroon pääsemisestä, ja pelkään että nännit aukeavat uudestaan jos lisään paljaalteen imetystä.

 

Joo, tää ongelma taitaa olla mulla enemmän pään sisällä. En varmaan ole vielä tarpeeksi hyvin sisäistänyt sitä, että mulla ei enää ole omaa elämää vaan olen olemassa enää vauvaa varten :( Piti vaan päästä avautumaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Imetys on alkanut tuntua ongelmalliselta... Hetken jo ehdin luulla, että poika olisi oppinut syömään nopeammin, mutta nyt roikutaan taas tississä kiinni tuntikausia päivässä, erityisesti iltaisin. Samaan syssyyn yritän päästä eroon rintakumista, mutta ilman sitä syöttämiseen vasta aikaa meneekin.

Oisko tässä kyse iltatankkauksesta, jolloin vauva jättäisi yöltä yhden tai useamman syötön pois? Kolmen viikon paikkeilla on myös monesti tiheän imun kausi, joka kestää muutamasta päivästä viikkoon. Kovasti jaksamista!

Share this post


Link to post
Share on other sites
Erityisesti mua vituttaa se, että imetys tuntuu epämiellyttävältä. Ei tee kipeää, mutta jotenkin tuntuu inhottavalta, erityisesti 10-15min jälkeen. Tulee sellainen olo että tekisi mieli riuhtaista vauva veke ja kiljua ja laittaa silmät kiinni ja juosta pakoon :blink: Yleensä äidit sanoo, että imetys on ihana kahdenkeskinen hellyyshetki vauvan kanssa, mutta mulla tuntuu nyt heräävän enemmän negatiivisia tunteita imetyksen aikana...

 

Haluan kuitenkin imettää, mutta haluaisin että se tuntuisi edes siedettävältä tai mukavaltakin, ja että tuntisin hellyyttä tms.vauvaa kohtaan kun se syö. Argh :( Kaiken lisäksi stressaan tuosta rintakumista eroon pääsemisestä, ja pelkään että nännit aukeavat uudestaan jos lisään paljaalteen imetystä.

 

Mulla oli tosi paljon samoja tunteita ensimmäiset kuukaudet. Rintakumista päästiin eroon n.1,5 kk iässä. Sen jälkeen imetys vähän helpottui, kun ei tarttenut aina pestä kumia jne. Ekat 2-3 kk sinnittelin imetyksen (ja "kipujen") kanssa aina päivän kerrallaan, mutta joskus siinä 3 kk tienoilla alkoi helpottamaan ja sen jälkeen olenkin ollut tosi tyytyväinen siihen, että imetän.

 

Iltatankkauksethan on aika tyypillisiä vauvoilla, mutta varmaan viimeistään 3kk iässä helpottaaa (joo tiedän, se tuntuu ikuisuudelta, että vauva on sen ikäinen, mutta nopeasti se kuitenkin menee). Ja tiheän imun kausi helpottuu tiheällä imetyksellä :rolleyes:

 

Ei tästä ehkä sulle apua ole, mutta toivon kuitenkin jaksamista!

Share this post


Link to post
Share on other sites

PMLats, mulla tulee kans jotain ihme masennusfiiliksiä just imettäessä, muuten ei oo :huh: Ei se imetys mulla pahalta tunnu, mut vaikuttaa mielialaan jotenkin. Miksi rintakumista pitäs päästä eroon? No onhan se rasittavaa välillä niiden kanssa värkätä, mutta meillä ei ois toivookaan tissistä syömisestä ilman sitä, kohta 2 1/2 kk vauva ei saa otetta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meilläkin on ollut alusta asti käytössä rintakumi just sen takia, ettei vauva muuten ole saanut otetta rinnasta. Olen kuitenkin yrittänyt ottaa alkuilmettämisen jälkeen rintakumia pois aika alusta asti, että oppisi imemään ilman rintakumiakin. Alussa tuli pitkäänkin aina raivarit rintakumin pois ottamisesta, mutta pikkuhiljaa sai aina jonkin aikaa imetettyä ilman rintakumia.

 

Viime aikoina 2kk iässä on oppinut saamaan otteen rinnasta jo ilman rintakumiakin, kun riittävän kauan harjoiteltiin. Nyt ongelmaksi on tullut sitten erilainen raivoaminen rinnalla - siis tässäkin ketjussa jo aiemmin kerrottua raivoamista hetken imemisen jälkeen on ilmennyt ja aina vaan uudestaan alkaa huuto pienen hetken imettyään..

 

Mietinkin sitten, kuinka paljon imetyn maidon määrä ja imemisen tehokkuus vaihtelee tuon rintakumin ja paljaan rinnan suhteen? Nyt on vaikea tietää, onko lapsi jo saanut nopeammassa ajassa tarpeeksi maitoa vai raivoaako pelkästään sitä, että maitoa tulee ilman rintakumia liikaa / liian vähän.. Rintakumista toivoisin pääseväni pääsääntöisesti eroon ihan vain jo helppoussyistä, ei olisi sitten niin hankala aina kuljetella mukana ja olla jatkuvasti pesemässä rintakumeja esim. matkoilla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Mua raivostutti varsinkin yöllä sen rintakumin kanssa pelaaminen. Me onnistuttiin pääseen siitä eroon kanssa tolla menetelmällä, että alkuimetyksen jälkeen otin kumin pois. Typyn hermot vaan ei meinannut riittää siihen opetteluun, mutta lopulta onnistui ilman kumia koko imetyskin.

 

Meillä ainakin imetysajat lyheni sen jälkeen, kun alettiin syödä ilman kumia. Päättelin siis, että saa nopeammin maidon ilman kumia. Ja mulla kyllä maito suihkusikin ihan kunnolla. Ongelmaa tuli sitten siis siitä, että suihkuaminen oli liian voimakasta ja vauva suuttui siihen.

 

Enpä tiedä, onko tästä kellekään lohdutusta, mutta 6 kuukauden jälkeen meillä vihdoin on imetykset olleet mukavia hetkiä (onhan ne olleet suurimmaksi osaksi jo siihenkin asti). Imetyskerrat on muutaman minuutin mittaisia, mutta ei ole raivoamista ja vauva välillä jää jopa pelleilemään rinnan kanssa. Ja imetys on vauvallekin tärkeää, vaikka ravintoa tulee jo paljolti "oikeastakin" ruuasta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Otin itseäni sunnuntaina niskasta kiinni, ja päätin jättää rintakumit historiaan...

 

3. päivä menossa nyt ilman rintakumia, ja on ollut kyllä aika taistelua. Poika alkaa aina syömään hyvin, muutaman imaisun jälkeen imuotekin on kohtuullinen, mutta jonkin ajan päästä alkaa kamala ähellys ja tohina, poitsu hakkaa nyrkeillä tissiä ja irrottaa koko ajan otteen ja hamuaa uudestaan... En oikein tiedä mistä johtuu, tyhjeneekö tissi niin nopeasti ilman kumia vai onko imeminen vaikeampaa pehmenneestä rinnasta? Eilen jouduin joka syötöllä antamaan molemmista rinnoista, kun kumin kanssa syöttäessä tuli kylläiseksi aina yhdestä... Ei maidontulokaan ole voinut noin vain muuttua?

 

Plussapuolella ainakin se, että nyt maito pysyy pojan suussa paremmin - omat ja pojan vaatteet pysyvät kuivina syömisestä huolimatta :D Imetysajan lyhenemistä en ole vielä havainnut, kun ärhentelyyn menee oma aikansa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Löytyykö muita pureskelun kohteeksi joutuneita äitejä? Meillä tyttö puree silloin, kun heruminen kestää ja ai että, kun ottaa kipeää. :angry: Pureminen alkoi toukokuussa, kun tytön hampaat puhkesivat. Tuolloin puri silloin tällöin harvakseltaan. Nykyään pureminen on jokapäiväinen piina, kun heruminen on hidastunut, aina saa pelätä, koska tyttö iskee hampaansa kiinni. :( Hullu homma tuossa on, että musta tuo heruminen nopeutuu, kun tyttö puree ja luulen, että tyttö on tainnut tajuta tuon. :unsure: Joskus olen jopa jättänyt imetyskerran väliin, kun tyttö on purrut tosi lujaa ja olenkin alkanut miettiä, että saakohan tyttö tarpeeksi maitoa. Olisko mitään neuvoja, mitä tehdä asian suhteen?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vauva on nyt muutaman päivän vajaa 2 viikkoa ja imetys itkettää ja huolettaa. Nännit ovat todella kipeät ja arat ja joudun pitämään taukoja imetyksestä, esim. yöimetystä en ole pystynyt harkitsemaankaan vielä, kun yöt ovat muutenkin rankkoja heräilemisineen ja valvomisineen. Milloin tämä nännien arkuus menee ohi? Äiti väittää, että se menee ohi kyllä. Otan ihan Panadolia esim. nyt päivällä (olen pumpannut varastoon), laitan Bepanthenia ja Lansinohia jatkuvasti ja kuljen rinnat paljaana kotona. Esim. tänään ajatuskin imetyksestä kauhistuttaa, koska aina alkuun vauva imee kiivaasti ja ne ehkä 10 ekaa imua ovat silkkaa tuskaa. Sen jälkeen helpottaa, vaikka kyllä se imeminen tuntuu sittenkin (hirveän vaikea sanoa, onko se normaalia tuntumista vai pitäiskö imetyksen olla ihan huomaamatonta kun sen tekee oikein?) Eilen imetin koko päivän kun oli vähemmän tuskaisaa, mutta tänään taas on tilanne tämä, ilmeisesti eilisen imetyksistä johtuen.

 

Imetysotteen on neuvolan ihminen tarkistanut kotikäynnillään ja kuulemma on oikea. Jotain mätää kuitenkin on, sillä usein nänni on sellaisen uuden huulipunan muotoinen kun imetyshetki on ohi. Ja vaaleakin on. Nännit ovat nyt siinä tilassa, että niissä on pikkuruinen rupi molemmissa ja sellaisia tummanpunaisia osioita. Hieman karkealtakin tuntuu ruven takia. Miltä teillä muilla nänni näyttää imetyksen jälkeen, onko ihan normaalin näköinen? Kosketusarat ovat myös tällä hetkellä. Todella pahalle tuntuu.

 

Rintamaitoa pumppailen syöttövälein (n. 3-4 h) mutta erityisesti myöhään illalla/yöllä annetaan korviketta sellainen max 70 ml kerrallaan. Tuo korvikkeen määräkin mietityttää, kun ei ole hajuakaan että imeekö vauva yli tarpeensa, jos pullosta vaan annetaan. Öisin on ollut valvomista (okei, jossain määrin ihan normaalia vauvoille kun ei ole rytmiä), joten olen epäillyt, josko ravintoa sittenkään on tarpeeksi. Siis vauva vaan valvoo ilman että edes itkee, tutti pitää olla koko ajan suussa ja jos se tippuu niin huuto alkaa. Tuo lisämaidosta eroon pääsy tuntuu ainakin tällä hetkellä mahdottomalta, siitä on jo jonkinlainen henkinenkin turva. Samaten mua rauhoittaa, kun jääkaapissa on omaa maitoani pumpattuna.

 

Järkyttävää, miten hankalaksi tämä imetys ja ruokkiminen osoittautui. Tunnen tosi huonoa omaatuntoa lisämaidon (siis korvikkeen) antamisesta. Synnärillä jo oli imetyksen käynnistymisen kanssa ongelmaa, sillä maito ei alkanut nousta, nännit olivat arat ja vaikka pyysin monta kertaa apua ja sainkin sitä, imetysote ei jotenkin auennut kunnolla mulle. Asennotkin on hankalia, istualtaan tuntuu olevan helpointa niin että pidän vauvaa niskan takaa kiinni jatkuvasti (tulee tosi kuuma molemmille), koska tissistä päästetään välillä irti ja sit on taas tekeminen että saa survottua nännin takaisin suuhun OIKEAOPPISESTI ja ekat imut taas ovat silkkaa tuskaa. Rintakumia ei voi käyttää, koska synnärillä vauvan suun ympäryksen iho kesi ihan uusiksi, ilmeisesti jotain allergiaa. Tuttipullon tutin kanssa menikin synnärillä imetykset sen jälkeen ja lisämaitoa meni myös jatkuvasti pullosta.

 

Heräisikö jollain ajatuksia tästä minulle ihan älyttömän tärkeästä asiasta. HALUAISIN IHAN TODELLA KOVASTI SAADA TÄMÄN IMETYKSEN TOIMIMAAN, auttakaa naista mäessä. Tosi pahalta tuntuu lukea jo muiden "imetys on ihanaa ja helppoa ja luonnollista" juttuja, joten niitä en tähän vastaukseksi kaipaa.

 

Onko nämä alkuhankaluudet jo ehkä aiheuttaneet jotain peruuttamatonta tämän imetyksen suhteen? Voinko enää onnistua? Milloin nännit paranevat? Sydän itkee verta, kun vauva katsoo minua ja lipoo suuta ja itkeskelee, ihan selvästi haluaisi rinnalle rauhoittumaan ja turvaa ja lohtua saamaan, mutta ajatuskin sattuu ihan mielettömästi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kuulostaa kyllä, että ongelma olisi pääasiassa huonossa imuotteessa, neuvolan tädin sanomisista huolimatta. Oletko lukenut tämän artikkelin Imetystukilistan nettisivuilta: Rinnalle auttaminen?

 

Toisaalta kaksiviikkoinen osaa myös itse etsiä oikean imuotteen. En nyt valitettavasti tiedä mistä löytäisi sen videon, jonka joskus imetystukiryhmässä näin... (Ehkä tätä voisi jostain kysyä?) Siinä kuitenkin eri-ikäisiä vauvoja vastasyntyneestä varmaan kolmekuiseen demonstroi, että kyllä se ote löytyy kunhan äiti ei häiritse :lol: Hommaan kuuluu erilaista "nokkimista" ja hamuilua. Tuota voi kotona harjoitella vaikka niin, että on ihan rauhassa vauvan kanssa ilman paitaa. Vauvalla ei kannata olla hirmuinen nälkä, koska siinä vaiheessa ei enää kärsivällisyys riitä kummallakaan.

 

Itse siinä vaiheessa kun videon näin, olin jo rutinoitunut imettämään, mutta tuli siinä melkoinen ahaa-elämys. Että ei itse asiassa tarvitsekaan yrittää olla nopea ja survoa nänniä suuhun. Vähän myöhään tuli se tieto, kun vauva oli jo oppinut odottamaan että äiti laittaa rinnalle.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now