Guest Penni

erilaisia sektiokokemuksia

89 posts in this topic

Heräämössä porukka ravas jatkuvasti painelemassa kohtua, ai PRKL mut se sattui!!
Uh, tämän mä haluaisin unohtaa. <_<

 

Kiire, sekavuus, paniikki, ikävä. Siinä lyhyesti mun sektiokokemukseni.

Sektio tehtiin kiireellisenä ja tuli mulle ihan puun takaa. Olisin todella paljon halunnut kokea alatiesynnytyksen ja toivon sen vielä joskus saavani kokea.

 

Suunniteltu sektio olisi varmaan paljon miellyttävämpi kokemus, kun aikaa kaikelle on enemmän.

 

Sairaalassa olin pitkään, mutta en sektion takia. Sektiosta paranin suht nopeasti: lähdin hammasta purren liikkeelle jo seuraavana päivänä, haava parani nopeasti ja jälkivuoto ei kestänyt muistaakseni kolmea viikkoa kauempaa. Kahden viikon jälkeen huomasin, että nousen jo kyljen sijaan vatsan puolelta ylös. Vieläkin (2kk synnytyksen jälkeen) huomaan housuja jalkaan vetäessäni hieman varovani arpea, mutta ei se kipeä ole.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Meillä on ollut aina haaveissa suurperhe ja nyt näyttää siltä, että se jää meistä riippumattomista syistä toteutumatta. Meille ainakin lääkärit sanoi, että sektioita ei tehdä mielellään kuin kolme ja kahden sektion jälkeen loputkin synnytykset on sektioita. Mitä muille on puhuttu???

 

Meidän tuttavaperheen äidille on tehty 4 sektiota(suunniteltuja kaikki) ja vasta 4:nnen kohdalla puhuttiin pienestä riskistä. Todella erilailla on siis asiasta mielipiteitä lääkäreilläkin näköjään. Kaikki nuo sektiot on olleet nopeita ja onnistuneita eikä mitään komplikaatioita ole tullut. Eli onni on ollut matkassa. Nyt ei enää pysty yrittämään lisää(vaikka kuulemma oisivat halunneet vielä)...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle tehtiin kiireellinen sektio käyrämuutosten vuoksi. puudutus meni ilmeisesti liian ylös, koska en meinannut saada happea. tunsin kun mylläsivat sisuksissa ja oksentelin muutamia kertoja. olo oli kaikin puolin avuton ja surkea. heräämössä alkoi hurja tärinä ja kutiaminen(johtui kuulema morfiinista..). minulla ei ollut kylmä ,mutta hoitajat ei uskoneet ja kantoivat peittoja päälle. lopulta hikoilin kuin pieni porsas ja kirosin ääneen kun vitutti niin paljon. pari päivää olin ihan pihalla..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tää nyt ei liity mitenkään sektioon, mulla kun on vasta ensimmäinen raskaus menossa. Mutta halusin vaan kertoa kun joillekin on tullut tollainen tärinä... Mulla on leikattu spinaalipuudutuksessa yks juttu päiväkirurgiassa ja sanoin sairaanhoitajalle siinä sitten leikkauksen jälkeen että on kylmä kun ihan tärisen. Hän sanoi että se johtuu puudutusaineesta ja sain piikin petidiiniä ja horkka lähtikin sitten heti pois. Onneksi ei muita sivuvaikutuksia tullut. Mutta tosiaan tärinä voi johtua ihan puudutuksestakin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Omat kokemukseni sektiosta on aika ristiriitaiset.

 

12h synnärissä olon jälkeen jouduttiin kiireellisesti leikkaukseen. Leikkaava lääkäri oli ihana josta jäi hyvä muisto. En tiedä johtuiko siitä että olin saanut 2 satsia epiduraalia salissa jo mutta leikkaussalissa tuntu että tukehdun sinne enkä saa ilmaa.Eli puudutus nousu hyvin ylös asti :( Leikkauksen jälkeen olo oli hyvin nopeasti hyvä ja toipuminen sujui todella hyvin :)

Edited by jenni81

Share this post


Link to post
Share on other sites

En jaksa kirjoitella tarkemmin, mutta kiireellinen sektio mullekin tehtiin 20 tunnin synnytyksen jälkeen. Synnytys pysähtynyt ja sydänäänet laskivat. Kamalinta oli mustakin se puudutuksen aiheuttama tärinä, tunne ettei saa happea (puudutus meni hieman liian ylös), inhottava kaivelun tunne, ettei saanut heti vauvaa syliin, järkyttävä 2 vrk kutina ja se, että puudutus ei meinannut lakata. En saanut nostettua toista jalkaa vielä vrk:kaan kuluttua!

 

Kaikenkaikkiaan ihan pa*ka keikka, mutta toipuminen oli kyllä nopeaa. Jo viikon kuluttua oli olo ihan suht normaali.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla tehtiin maaliskuussa suunniteltu sektio nukutuksessa. leikkaus meni hyvin mut sen jälkeen tuli valtaisa verenvuoto (hematooma) kohdun taakse. Siitä seurasi tuskaa hyvin paljon ja muun muassa munuaisten kasaanpainuminen, oikean jalan valtaisa turvotus ja tunnottomuus. Toipuminen vei 9viikkoa. Lopulta vanha veri poistui arven kautta eli arpi oli auki melkein tuon 9viikkoa. Aikamoinen homma oli hoitaa tuota arpea (kuuma suihku monta kertaa päivässä ja uudet taitokset päälle). Ei onneksi tulehtunut, niin että mun ponnistelut palkittiin. Muistoksi tuosta jäi hirveät hermosäryt jalkaan jotka alkavat nyt hellittää, kun kulunut jo 8kk.

Synnytin kuolleen lapsen (rv.19) lähes luomuna ja se oli nii-iin paljon helpompaa! Harkitkaa ihmiset hyvät jos saatte valita! Sektio on keskisuuri operaatio, josta toipuminen vie aina aikaa paljon kauemmin kuin alatiesynnytyksestä toipuminen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulla on neljä sisarusta ja meidät kaikki on saatettu maailmaan sektiolla.

Viidennen jälkeen oli suositeltu, ettei enään uutta raskautta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle sektio oli positiivinen kokemus. Ainoa huono puoli oli tietysti se, ettei vauvaa saanut heti viereen. Haava oli tosi kipeä muutaman päivän, mutta pystyin jo kävelemään ihan hyvin viiden tunnin päästä leikkauksesta. Ruohoa leikkasin kotona jo viikon päästä sektiosta. Tietysti kokonaisvaltainen parantuminen kesti ehkä kuukauden, ennenkuin uskalsi kunnolla olla haavan kanssa..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle tehtiin suunniteltu sektio reilu viikko sitten, ja mulla on vain positiivisia kommentteja.

 

Mulle tehtiin "spinal block" puudutus (en tieda mita se on suomeksi), samalla laitettiin myos epiduraali jalkihoitoa varten. Puudutus onnistui todella hyvin, en voinut huonosti missaan vaiheessa leikkausta, vauvan ulostulo kesti muutaman minuutin, eika missaan vaiheessa sattunut tai huolestuttanut mikaan. Ompelu kesti sen aikaa kun Emma oli mun rinnalla, ja heraamossakin olin vain 30 min.

 

Sain myos nahda vauvan kun he nostivat sen vatsasta. Yksi hoitsuista laski verhoa sen verran, etta nain vauvan napanuorineen. Sain myos Emman rinnalle melko pitkaksi aikaa, joka oli aivan mielettoman ihanaa. Valiton rakastuminen... :wub:

 

Koska jalkihoidossa kaytettiin epiduraalia, mulla ei ollut kipuja moyskaan leikkauksen jalkeen. Nousin ylos, ja menin suihkuun vasta seuraavana aamuna. Olo oli hieman pollahtanyt, mutta haavaan ei sattunut. Nyt reilun viikon paasta synnytyksesta tarvitsen vain panadolia aina silloin talloin.

 

Leikkausarpi on niin matalalla, etta se ei tule koskaan nakymaan edes lantiomallisista bikineista, ja se on myos tosi siistin nakoinen :)

 

Pelkkaa positiivista siis!!

 

Edit: kirjoitusvirheet

Edited by mari.com.au

Share this post


Link to post
Share on other sites
Sain myos nahda vauvan kun he nostivat sen vatsasta. Yksi hoitsuista laski verhoa sen verran, etta nain vauvan napanuorineen. Sain myos Emman rinnalle melko pitkaksi aikaa, joka oli aivan mielettoman ihanaa.
Onpa hienon kuuloinen sektio! Tuollaiset asiat olisi ainakin mun kokemuksesta tehneet paljon miellyttävämmän. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on hyvin positiivinen muisto jäänyt sektiosta, joka tehtiin suunnitellusti rv 39+3. Menimme miehen kanssa aamulla Naistenklinikalle ja alkuvalmisteluiden ja vaatteidenvaihdon jälkeen odottelimme tovin, ehdin ottaa pienet unetkin siinä sohvalla. Kun tuli meidän aikamme sain vatsahappoja neutralisoivan lääkkeen ja sen juomisen jälkeen kävelimme yhdessä kätilöiden kanssa leikkaussaliin. Istuin leikkauspöydällä, kun anestesialääkäri laittoi epiduraali-spinaalin ja sain itse nostettua jalkani ylös ja mentyä makuuasentoon, vaikka puudutus alkoi toimia todella nopeasti. Laitettiin tippaa, happiviiksiä ja kaikenlaisia antureita ja leikkauspöytää käännettiin hieman vinoon, että lääkärillä olisi parempi leikata. Henkilökunta oli hyvin ystävällistä ja tunnelma oli mukava.

 

Mies sai olla ihan alusta saakka mukana, mikä oli mulle tärkeää. Hän istui pääni vieressä tuolilla ja rauhoitteli mua leikkauksen alkaessa. Siinä vaiheessa alkoi itsellä jännitys nousta ja sain ajatukset pois jännittämisestä, kun juttelimme tulevista lomamatkoista. Henkilökunta piti meitä hyvin ajan tasalla siitä mitä milloinkin tapahtuu. Hoitaja kertoi mm. että kohta tunnen kovaa "nujuuttamisen" tunnetta, kun vauvaa painetaan ulos ja sanoi sitten, että vauva syntyy minuutin kuluttua. Sitten kuuluikin jo kova huuto ennen kuin edes näimme poikamme! Häntä näytettiin heti meille ennen kuin hänet putsattiin ja mies pyydettiin heti näihin operaatioihin mukaan. Hän kertoili mulle miltä vauva näytti ja mies sai myös leikata symbolisesti napanuoran. Sitten pieni kapaloitu käärö tuotiin rintani päälle ja juttelimme miehen kanssa vauvalle, toivotimme hänet tervetulleeksi maailmaan ja sanoimme, että on kiva nähdä vihdoinkin.

 

Vauva oli rinnallani ehkä viitisen minuuttia, kunnes oli aika lähteä punnitsemaan ja mittaamaan häntä osastolle. Mies lähti vauvan mukaan ja mua alettiin kursia kasaan. Tässä vaiheessa sattuivat operaation epämiellyttävät jutut, kun puudutus alkoi hävitä liian aikaisin, eikä kohtu meinannut millään supistua. Kerroin puudutuksen vähenemisestä ja anestesialääkäri soitettiin heti paikalle antamaan lisää puudutetta. Kohdun supistumattomuus hieman mietitytti, mutta halutessani suunnitellun sektion olin varautunut ihan kaikkiin mahdollisiin komplikaatioihin ja tiesin, että jotain tällaista voi tapahtua. Lopulta supistuminen kuitenkin alkoi ja pääsin heräämöön. Leikkauksen loppuvaiheessa oli alkanut kauheasti nukuttaa, kun vauva oli maailmassa ja jännitys purkautui.

 

Heräämössä käytiin jatkuvasti painelemassa kohtua, mikä oli melko inhottavaa. Mulla oli myös ihmeellinen horkka päällä, lienee ollut puudutteesta johtuvaa. Kun lopulta saatiin kipulääkitys kohdalleen (ei meinannut mikään tehota ensin) ja jalatkin nousivat jo koukkuun pääsin osastolle miehen ja vauvan luokse. Olin heräämössä n. puolitoista tuntia ja sen ajan vauva oli nukkunut miehen paidan sisällä lämpimässä.

 

Kaiken kaikkiaan mulla meni sektio mallikkaasti, eikä jäänyt mitään hampaankoloon. Olen oikein tyytyväinen synnytystapaan, kun vielä toipuminenkin sujui vauhdilla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulle tehtiin kiireellinen sektio 5 päivää sitten vauvan yllätysperätilan takia. Sektiopäätöksen jälkeen olin jo 15 min kuluttua salissa, katetroituna ja kanyyli kädessä. Pistivät spinaali-epiduraalipuudutteen saman tien, ja heti kun se oli alkanut vaikuttaa, alkoivat operoida. Puudutetta ennen olin supistusten aikana niin kipeä ja sekava, että anestesialääkärin oli vähän vaikea saada pistettyä, kun en oikein pystynyt olemaan paikoillani pöydällä.

 

Leikkauksen aikana oli aika erikoisia tuntemuksia, kun kaikki viillot, kohdut venytykset ja painelut tuntuivat selvästi, mutta eivät sattuneet yhtään. Ainut vaihe, joka tuntui epämiellyttävältä, oli kohdun kuivaus. Leikkaus oli ohi puolessa tunnissa. Sain vauvasta vilkaisun heti kohdusta nostettua, ja hänet näytettiin minulle uudelleen (ja annettiin hänen haistella minua) ennen kuin vietiin miehen hoiviin ja minut heräämöön. Etukäteen oli puhetta, että saisin hänet rinnalleni ihoa vasten, mutta jostain syystä näin ei kuitenkaan käynyt, mistä olin pahoillani. Näin hänet kunnolla vasta heräämöstä päästyä, n. 3 tunnin kuluttua.

 

Leikkauksen loppuvaiheilla aloin olla aika uninen, koska leikkausta olivat edeltäneet niin kipeät supistukset, että kivun loputtua puudutukseen jännityksen laukeaminen ja unenpuute väsyttivät. Jossain vaiheessa oli myös huono olo ja kakistelin kaarimaljaan, mutten kuitenkaan oksentanut. Herääminen meni hyvin, mutta aika tuntui pitkältä, kun jalat eivät alkaneet reagoida. Leikkauksen ajan olin aika hyvin hereillä ja keskustelin salihenkilökunnan kanssa. He olivat tosi mukavia, kukin esitteli itsensä ja koko ajan kerrottiin, mitä tapahtuu ja minne vauvaa viedään kun en häntä nähnyt.

 

Kaiken kaikkiaan sektio ei ollut mitenkään epämiellyttävä kokemus, vaikka jouduinkin siihen kylmiltäni. Haava on nyt vajaan viikon päästä jo melkein kivuton, vain yskiessä ja aivastaessa sattuu. Maito on noussut hyvin ja arvesta näyttää tulevan pieni ja siisti (tikkien poisto on tasan viikon päästä operaatiosta). Hieman huolestuttaa, mitä tärkeää lapselta jäi nyt saamatta (mm. alatiesynnytyksestä äidin synnytyskanavasta saatavat hyödylliset mikrobit), mutta tehty mikä tehty. Tavallaan hyvä, etten itse joudunut päättämään, yritetäänkö alateitse vai ei... Niissä kivuissa en olisi pystynyt harkitsemaan kovin selkeästi, ja varmaan olisin päätynyt katumaan kumpaa tahansa päätöstä. Ainakin lapsen turvallisuus synnytyksen aikana oli nyt varmaankin parempi kuin jos olisin yrittänyt synnyttää ja olisikin pitkittynyt tai jopa jäänyt lantion ahtauden takia jumiin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onko siis niin, että sektio voidaan tehdä myös nukutuksessa? Kärsin aivan järkyttävästä sekä synnytys- että sektiopelosta, en pystynyt oikein edes lukemaan tämän ketjun viestejä, mutta näin ymmärsin...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun ymmärtääkseni hätäsektiossa nukutetaan, mutta suunniteltu ja kiireellinen yleensä tehdään puudutuksella. Sitä en tiedä tehdäänkö esim. suunniteltuja sektioita miten nukutuksessa, jos äiti niin haluaa ja sen katsotaan olevan parasta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on se käsitys (ei siis yhtään sektiokokemusta itsellä, kuulopuheiden perusteella vain kirjoittelen) että hätä- ja kiireellisen sektion raja on aika häilyvä, ihan määrittelykysymys, ja hätäsektiokin tehdään puudutuksessa jos se vain on mitenkään mahdollista. Jos on tosi kova kiire (ja esim ei puudutusta valmiiksi päällä/kanyylia selässä), tehdään nukutuksessa. Nukutuksessa on paljon suuremmat riskit sekä äidille että vauvalle, joten sitä ei ymmärtääkseni käytetä jos ei ole ihan pakko.

 

Tuolla ylempänä ketjussa mimmynmama kirjoitti että hänelle on tehty suunniteltu sektio nukutuksessa, joten kaipa sekin on mahdollista. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mikä on häilyvä raja hätä- ja kiireellisessä sektiossa? En oo kyllä koskaan kuullut että hätäsektiokin voidaan tehdä paikallispuudutuksessa, ois niinkun ihan uusi juttu mulle. Meillä ainakin oli todella hätä, ja minut nukutettiin... Revittiin auki niin nopeasti kuin pystyttiin koska hätä oli sekä minulla että tytöllä. Ystävällä oli kiireellinen sektio, siellä mies sai olla mukana, haava tuli vaakasuoraan ja ei nukutettu. Lapsenkin ystäväni näki heti. Meillä taas ei mies saanut tulla mukaan ja minut nukutettiin heti. Olisikin oikeasti kiva tietää voiko hätäsektion tehdä puudutuksessa, vai onko se sitten kuitenkin luokiteltu kiireelliseksi silloin?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hätäsektio tehdään nukutuksessa ja lapsen pitää olla syntynyt nopeammin kuin kiireellisessä sektiossa. Nukutus on nopeampaa kuin puudutteen antaminen. Yleensä hätäsektiossa vauva on syntynyt 10 minuutin sisällä leikkauspäätöksestä.

 

Kiireellinen sektio tehdään yleensä puudutuksen kanssa, ja siinä puhutaankin kymmenistä minuuteista eikä alle kymmenestä minuutista. Isä pääsee usein leikkaussaliin, sillä silloin on aikaa viritellä se sermi joka estää näkemästä itse leikkausta. Hätäsektiossa mihinkään "ylimääräiseen" ei ole aikaan. Usein leikkaushaava tehdään hätäsektiossa pystyyn (ei tosin aina).

 

Suunniteltu sektiokin voidaan tehdä nukutuksessa, jos puudutuksen antaminen ei onnistu tai on jotain muita syitä.

Edited by Leonor

Share this post


Link to post
Share on other sites

^^ Mä en tiedä, mutta näin olen ymmärtänyt. Voin ihan hyvin olla väärässäkin, ja todennäköisesti olenkin. ;):) Mä luulin että hätäsektio tehdään aina nukutuksessa, kunnes kuulin sellaisiakin kokemuksia että se olisi joillekin tehty puudutuksessa. :huh: Elleivät ole sekoittaneet kiireellistä ja hätäsektiota, sekin on kai aika yleistä. Netistä kun etsii tietoa kiireellisestä ja hätäsektiosta, niin ei kyllä löydy muuta kuin nettikeskusteluja, joissa on termit iloisesti sekaisin. :rolleyes: No, ihan samalla tavalla mä luulin että hätäsektiossa tehdään aina pystyviilto, mutta kuulemma sekään ei ole ihan sanottua. Ja joo, tottakai hätäsektiossa on aina ihan oikeasti todellinen hätä ja kova kova kiire saada lapsi ulos. Mutta nyt mä olen vähän ymmälläni, että saatetaanko se tehdä puudutuksessa jos esim synnyttävä äiti on jo saanut kivunlievityksenä epiduraali- tai spinaalipuudutuksen ja selässä on tätä varten katetri josta puudutusainetta voidaan lisätä, vai nukutetaanko silloinkin aina?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle tehtiin hätäsektio, mutta mahtava leikkaava lääkäri oli tilanteessa arvioinut voivansa tehdä mulle vaakaviillon, oli halunnut mulle mahd. vähän kosmeettisia haittoja.

 

Joo, ja siis sektiopäätös tehtiin 00.19 ja tyttö syntyi 00.35 eli nopeasti tapahtui, tähän kuului myös siis siirto toiseen kerrokseen, muistan vielä sen että vaikka toiminta oli nopeaa niin tuska oli niin repivää tuossa vaiheessa kun tyttö oli jo tulossa mutta kuitenkin jumissa ja musta tuntui että repeän kahtia. Tiiän, että toimivat supernopeesti(huoneessa oli jtn päälle 10 hlöä) mutta jokainen hetki oli omassa mielessä kuin ikuisuus. Eli siis todella nopeasti piti saada tyttö ulos niinkuin Leonor mainitsikin hätäsektiosta.

 

Mulle annettiin epiduraalia 2 satsia kun synnytys vielä meni normaaliin malliin, mutta kyllä taisivat tietää että hätä on todellinen kun nukuttivat. Kaipa se ois ollut hereillä olevalle liian rankka kokemus, voiko sitten olla että puudutus ei pysty peittämään kaikki kipuja kuitenkaan, tuollaisessa tilanteessa? En osaa sanoa, mutta veikkaisin. Ainakin mun epikriisi on suht. raakaa luettavaa... Ja sitten kun on aina muita vaaroja, esim. mullekin kävi niin että repesin vielä tuolta vatsasta sektion aikana, eli mua kursittiin umpeen tuolta sisältä vielä ennenkuin sektiohaava päästiin sulkemaan. Ja siis jtn kertoo varmaan sekin, että ekan kerran pääsin lenkille 2kk synnytyksen jälkeen, sängystä ylös ekan kerran 3 pvää synnytyksestä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle tehtiin suunniteltu sektio nukutuksessa, kun en puutunut epiduraalissa. Olin sen jälkeen tosi kipeä pari päivää, kun jotain kaasua nousi kudoksiin (tai jotain). Sattui keskivartalossa ihan kuin olisi puukolla lyöty. Liittyiköhän tämä siihen, että pääsin liikkeelle ehkä myöhemmin kuin epiduraalipuudutuksella synnyttäneet? En ole siis varma, mutta jotenkin olettaisin että nuo kaasut eivät lähtisi nousemaan jos on suhteellisen liikuntakykyinen hyvin pian sektion jälkeen.

 

Mulla on lisäksi pystyviilto etisen istukan takia, ja arpi on pitkä ja ruma. :P Saa nähdä, millainen siitä tulee.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Arkadia, voin kuvitella hyvinkin tuon kivun mitä koit... Veikkaan entistä vahvemmin että nukutuksella on jtn tekemistä tuon liikkeellelähdön vaikeuden kanssa ja niiden hirveiden sektion jälkeisten kipujen kanssa. Moni tuttu on normaalisti menneen suunnitellun sektion jälkeen ollut jo seuraavan päivänä tosi hyvässä hapessa...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minunkin käsittääkseni hätäsektiossa nukutetaan aina. Kiireellisessä se kiireellisyysaste voi kait sitten hieman vaihdella. Usein olen kuullut puhuttavan hätäsektiosta, vaikka oikeasti olisikin ollut kyse kiireellisestä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä tyttö syntyi suunnitelulla sektiolla perätilan vuoksi.

Käännytystä yritettiin siinä onnistumatta. Enkä kyllä

toisten siihen edes mene.

 

Sanoin heti sen kääntöyrityksen jälkeen että en halua edes

miettiä synnytystä vaan haluan suoraan sektioon.

 

Sektio meni hyvin. Ei paremmin voinut mennä, vaikka lopussa

puudutus alkoi lakkaamaan ja aloin tuntemaan kipua. Mutta

kun tämän sanoin anestesia lääkärille niin kipu hoitui samantien

pois:)

 

Ylös nousin kolmantena päivänä vasta. Mutta muuten ei kyl kipuja ollu. Yötä

vasten kotonaki otin vain lääkkeitä. :) Eli sairaalassa viimeiset päivälääkkeet

olin ottanu :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä pääsin kiireellisen sektion jälkeen jalkeille jo samana iltana, kun köpöttelin hoitajan avustamana vessaan pesulle. Seuraavan päivän olin tosi kipeä ja kankea, mutta siitä eteenpäin liikkuminen jo sujui. Sairaala-aikana söin 1 g parasetamolia ja 600 mg ibuprofeenia kolmesti päivässä ja jatkoin sitä kotona kahdesti päivässä joitakin päiviä. Nyt, kun sektiosta on kaksi ja puoli viikkoa, olen ollut kokonaan lääkkeetön pari päivää ja hyvin menee. Olisin jättänyt lääkkeet itse jo aiemmin, mutta neuvolasta kehotettiin syömään niitä se pari viikkoa, että liikkuminen ja sitä myötä paraneminen edistyy mahdollisimman hyvin. Sairaalassakin kehotettiin ottamaan sen verran nappeja, että haava pysyy kivuttomana koko ajan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now