Uusimpia kuulumisia!

[Nappula]

Tervetuloa pikku_kolikko ja lämpimät onnittelut

[sode]

voi pikku_kolikko, miten iiiiiihanaa!!! onnea!

[Miitsu]

pikku kolikko! kaksoset, ihanaa onnea raskaudesta muutenkin. t. stalkkeri

[libra]

Onnea pikku_kolikko, ja tervetuloa joukkoon!

[Guest pikku_kolikko]

Kiitos paljon. Me ollaan aikas hämmentyneitä, pyörällä päästä ja onnellisia.

[Heidijohanna]

Ooh, ihanaa ^^ Muistan niin selkeästi vielä ne hämmentyneet mutta onnelliset fiilikset tuon ultran jälkeen Onnea hirmuisesti! Näin jälkikäteen tuo odotusaika oli mahtava kun odoteltiin tuplaihanuuksia <3 Vaikka rankkaa kyllä oli, mutta aika kultaa muistot Muista ottaa masukuvia!!!

 

Nyt nämä pikkuiset ovat jo 9kk ikäsiä O_o Toinen konttaa NOPEASTI ja nousee tukea vasten seisomaan, toinen vasta päässyt liikenteeseen ryömimällä Apuva, mua hirvittää että iskee päälle vielä pahempi vauvakuume kun nämä on niin isoja xD Ääk. Mikä mussa on vialla ku olen niin väsynyt kun nämä ei vieläkään nuku öitä! Siis en ole nukkunut yhtään yötä koko tänä aikana O.o Mutta yhden 6 tunnin pätkän olen saanut...

 

Ollaan vaavien kanssa lopettelemassa täysimetystä kun maito alkaa olla aika vähissä. Ei me nyt kokonaan lopeteta mutta saavat korvikettakin lisäksi. Jospa tuo yökukkuilu alkais helpottamaan... >.>

[Guest Penni]

^ Toivotaan teille yökukkumisen vähenemistä. Meillä siihen auttoi vain aaaaika... Muistaakseni joskus 2,5v tienoilla alkoi oikeasti tulla niitä "täysiä öitä" muutenkin kuin satunnaisesti. Mutta imetyshormonit onneks auttoivat ainakin uudelleen nukahtamisessa niin siitäkin väsyneestä ajanjaksosta selvittiin.

 

Meillä tytöt ovat nyt sit taas kotilapsia ja mä kotiäiti Kivasti on mennyt ekat 1,5 viikkoa, tosin mieskin on "kotona" eli tossa naapurissa omalla raksalla hommailee. Käytännösssä miehestä on apua aamulla ja illalla, lisäksi vien kerran tai kaksi päivässä tytöt sinne ulkoilemaan ja käyn itse koiran kanssa lenkillä tai tuun lepäämään. Saa nähdä, millaista arki on sitten aikanaan kun vauva on syntynyt ja mies taas työ töissä. Iikks! Onneksi tytöt ovat jo niin isoja ja omatoimisia, että eiköhän se hyvin mene. Nyt heillä on aina keskiviikkokoisin kerho 3 tuntia ja torstai-iltaisin jumppa 45min. Muita säännöllisiä harrastuksia ei olekaan, mutta onhan tuossakin jo.

[Guest heijo]

Meillä on poikien oma tahto ja temperamenttisyys noussut esiin ja aika voimakkaana ja epämiellyttävillä tavoilla. Toinen poika hermostuu ihan hirveesti, jos asiat ei mene niin kuin hän haluaisi. Hän saa myös ihan hirveet raivarit, jos minä lähden kauppaan, koiran kans lenkille tai menen edes vessaan. Pari päivää sitten hän suuttui minun kauppareissusta niin, että heittäytyi maahan ja alkoi hakkaamaan päätään lattiaan. Leuka osui pahasti lattiaan ja poika alkoi huutamaan niin paljon, että menetti tajuntansa. Tajun lähteminen ei siis johtunut leuan osumisesta lattiaan, vaan siitä raivokkaasta huudosta. Myös toinen poika on huutanut niin, että menetti tajuntansa. Päänsä lattiaan lyönyt poika tekee aina suuttuessaan sitä, että alkaa heiluttaa päätään ja aina se osuu johonkin ennen kuin ehdin väliin. Tosi raivostuttava tapa

 

Lisäksi pojat ovat alkaneet ihan tosissaan tapella keskenään. Veljen pelkkä läsnäolo samassa huoneessa saa usein kamalat huudot ja tappelut aikaiseksi. Saati sitten, että veikka tulee katsomaan samaa lelua. Koko ajan lyödään, revitään, läpsitään, raavitaan, tönitään tai purraan. Ja siitä aiheutuu ihan hirvee huutokonsertti. Meillä päivät ovat melkein jatkuvaa huutoa. Naapuritkin ovat alkaneet katsoa minua omituisilla ilmeillä, tyyliin: Mitä sä oikein niille lapsille siellä teet, kun koko ajan kuuluu kamalaa huutoa? Osa naapureista ei enää morjesta meitä eikä katso silmiin, jos rapussa törmätään. Tosin vika taitaa olla enemmän heidän asenteessaan, mutta kurjaa se on silti. Lisäksi yöt ovat menneet huutaessa. Syksy ollaan sairastettu ja tehty hampaita, eli öisin ei ole juuri nukuttu

 

On taas sellainen vaihe menossa, että töihin olis ikävä. Pääsis tota huutoa jonnekin pakoon

[Guest heijo]

Ja lisäystä edelliseen. Meillä ollaan TAAS kipeinä. Johan noi pojat oli reilun viikon terveitä

[Guest Penni]

^ Eikä! Voi että miten epistä ja kurjaa Heijo! Tsemppihalit sinne!

 

Riitelystä ja tappelusta; meillä on ollut samanlaisia kausia ja jos oikein muista niin aika lailla just tossa vuoden iän jälkeen oli aikamoisia tappeluita. Kovaäänisiä ja temperamenttisiahan tytöt ovat aina olleet ja siksi olikin helpotus muuttaa pois kerrostalosta niin pääsi siitä rappukäytävämölystä eroon... Meillä myös mm. uhmakaudet on vaikuttaneet niin, että riitelevät ja tappelevat enempi ja kiukuttelevat myös toisilleen. Meillä ei ole juuri semmosia yksösperheiden (ja varmasti myös monien kaksosperheiden) raivareita vanhempia kohtaan niin paljon, koska purkavat kiukkua ja turhautumista siskoon. Sekään ei tietenkään aina ole kiva eikä hyvä. Suurimmat siskon satuttamiset ja muut on toki vähentyneet iän ja ymmärryksen lisääntyessä. Jaksamista teille Heijo!

[Tiitiäinen]

heijo, virtuaalijaksuhalit! Toi kiukuttelu ja tappelu tosiaan toivon mukaan menee kausina! Meilläkin on nyt alkamassa selvästi uhma taas eri tavalla ja voimalla.... Hajottaa välillä aika pahasti tätä äitiä. (Ja varmasti isääkin...) Mä oon palaamassa töihin vuodenvaihteessa ja odotan sitä jo innokkaasti. Mitä lähemmäs ajankohta tulee, sitä enemmän se alkaa tuntua helpotukselta näihin kamaliin päiviin. Varmaan sitten, kun töihin on päässyt, tulee ikävä kotielämää... Pitäis vaan tajuta työntää näitä hoitoon ennenkuin on itse siinä tilassa ja rikki, ettei pysty pidättelemään kyyneleitä eikä hyvästä äidistä ole enää rippeitäkään jäljellä. Mutta kun hoitajat on kiven alla. Eikä sitä yhtä-kahta voi määräänsä enempää kuormittaa. Ja turha edes mainita, että ihaniahan noi on ja mä rakastan niitä enemmän kuin mitään muuta maailmassa.

[nati]

heijolle tsemppiä!! Ei ole reilua, että teillä vaan sairastellaan.. Väsyy tuollaiseen varmasti jokainen aikanaa! Ja siihen päälle vielä poikien nahistelut.. Tsemppiä ihan hirmuisesti!!

[nati]

Omiakin kuulumisiani voisin vähän kertoilla.

 

Meillä 1kk neuvolassa pojat oli kasvanut aivan mahtavasti. A painoi jo 4151g eli n. kilo lisää siihen nähden mitä paino oli alimmillaan, pituutta oli jo 55 cm. Pienempi B painoi nyt jo huimat 4112g eli kilo hänellekkin lisää ja pituutta oli 55 cm samoin kuin veljellään. Eli hyvin meillä kasvetaan, pituutta tullut ihan hurjasti, mutta voi kuulemma heittää se syntymäpituus jos vauva oikein kiemurtelee eikä anna mitata.

 

Oskar nostaa jo päätään maatessaan vatsallaan, mutta nenään tulee usein kopu kun se on niin raskas se pää että tipahtaa lattiaan helposti. Kasperillakin kova yritys päällä, mutta vielä ei osaa niin hyvin kuin veljensä vaikkakin saa kyllä päänsä välillä nousemaan. Kasper myös usein kellahtaa päänsä painon takia vatsalta selälleen, ei siis tarkoituksellisesti. Oskar juttelee myös tosi paljon eli siis ääntelee ja äiti lässyttää jotain takaisin Molemmat kehittyy ihan normaalisti ja kaikki siis hyvin.

[catap]

Hienosti kasvaa natin pojat

[-PT-]

hienoja kuulumisia natilla!

 

meillä M-tyttö oppi eilen isänpäivän kunniaksi kääntymään vatsalleen kovin täpäkästi ei jakseta olla kyynärnojassa mutta eiköhän tyttö pian hoksaa, miten kädet saa rinnan alle tueksi.

[Minette]

nati, pojat ovat kehittyneet ja kasvaneet hienosti! Mulla on ajantaju ihan hämärtynyt, kun tuntuu, että vastahan he syntyivät ja nyt sitten ovatkin "jo" 1.5kk ikäisiä.

 

-PT-:n tytölle onnittelut uudesta hienosta taidosta.

 

 

Meidän tyttö lähti tämän viikon maanantaina kierimään. Oli pitänyt jo ainakin kolme viikkoa taukoa vatsalle kääntymisestä, eikä sitä ennenkään kääntynyt kuin ihan muutaman kerran. Tällä välin on kyllä treenannut selälle kääntymistä aina, kun olen vatsalle asettanut. Nyt sitten vain ilmeisesti päätti, että voihan sitä yrittää itsekin liikkeelle lähteä. Poitsu ei vieläkään ole keksinyt, että selälle pääsisi kääntymään, jos sitä kääntymispuolen kättä ei laittaisi esteeksi sivulle. Poika kyllä pyörii hienosti napansa ympäri ja pakitteleekin.

 

Eilen käytiin ylimääräisessä painokontrollissa. Tasaisesti kasvavat. Tällä hetkellä mitat ovat neidillä 6380g, 65.5cm ja herralla 7090g, 67.9cm.

[Adelita]

Tulin tänne onnittelemaan Nappulaa pienistä kaksostytöistä! PALJON ONNEA! :lipsrsealed:

 

Omat kaksoset olivat viime yön isovanhemmilla, sillä meidän vanhempien mitta tuli täyteen kaikkea kiukuttelua ja öisiä heräämisiä ja huutamisia. Saimme nukkua edes yhden yön kunnolla ja nyt olo onkin levänneempi.

 

Me on yritetty viikkokaupalla sinnitellä uhmistelevien, huonosti nukkuvien, kiukuttelevien ja kiusaa tekevien kaksosten kanssa, mutta väsymys, stressi ja hermojen menetys tekivät tehtävänsä. Kun mieheni purskahti itkuun perjantai-illan päätteeksi yritettyään saada kiukuttelevaa, itkevää ja huutavaa poikaa nukkumaan noin parin tunnin ajan, tajusin, että nyt on todellakin aikalisän paikka!

 

Niin ihania ja rakkaita kuin nuo omat naperot ovatkin, niin VOI HELVETTI tätä ikäkautta!

Edited November 21, 2010 by Adelita

[Guest heijo]

Voi Adelita!!! Kuulostaa todella kurjalta Ihan hirveesti jaksamista teille! Kauhulla odotan tuollaista vaihetta. Tällä hetkellä meillä eletään kuitenkin kohtuu rauhallista aikaa yövalvomiset poislukien. Katsotaan miten meidän käy, kun päästään tuohon ikäkauteen

 

Niin ja hienoa, että saitte edes yhden yön levätä

Edited November 22, 2010 by heijo

[Sacha]

Laittelen pitkästä aikaa kuulumisia, olen sentään pari kertaa käynyt lukemassa, mutta omat kommentoinnit tyssää alkuunsa.

 

Meillä ollaan edelleen aika sumussa, tai mie oon, vaikka vauvat täyttää viikon päästä 1v.. mihin tää aika menee .. mietin ihan tosissaan viime joulua, eikä ole muistikuvaa käytiinkö porukoilla, vai mitä, ja missä me ollaan oltu vauvat oli tosiaan sen 3vkoa silloin. kotona luultavasti ollaan oltu, mut onks meillä käyny pukki tms, ei mitään hajua pitää varmaan katsoa kuvista . Kait sentään kuvia olen muistanut ottaa

Nyt menee jo sentään parempaan suuntaan, heräillään enää joitain kertoja yöstä, ja saa jopa yli kolmen tunnin putkia nukuttua itse. Neuvolasta olivat jo laittamassa lähetettä eteenpäin, jos pojassa ois jotain, mut en ainakaan vielä ole valmis lähtee mihinkään. tai sitä mieltä et ois tarvetta. Itse ajattelen sen olevan vaan tempperamenttia, on joka asiassa 'kaikki-mulle-heti-nyt tai huuto kovenee' oli se sitten syömisestä, siskon viedessä lelun kädestä tms. Iltaisinkin käpertyisi vaan äitin syliin, ja silittelenkin illalla omaan sänkyyn, mut jossain vaiheessa tulee vaan huuto. Herkkä poika tää mein A, ovat niin erilaisia siskon kanssa . Poika lähti kävelemään just 11kuukauden iässä, ja kantaa tavaroita ympäri taloa. syö myös itse, mut neiti ei suostu ottamaan lusikkaa käteen, vaan antaa syöttää. Ehkä tuo kävelykin tulee pojan levottomiin uniin.

 

Pari viikkoa meillä oli vähän sama tilanne kuin Adelitalla, mut onneks tukiverkko on hyvä ja saatiin kaikki kolme sinne yöks ja nukuttua kellon ympäri. On tarjonnut sen jälkeenkin et vaan sanon kun lapset tulis heille yöks, että saadaan levättyä. Esikoinen onkin noin kerran viikkoon yön mummolla tai mammalla, nauttii täysillä omasta ajasta ilman vauvoja. Koitan myös käydä kerran viikkoon uimassa tytön kanssa et sais olla kahden ja tehdä jotain kivaa.

Pahalta välillä tuntuu tytön puolesta kun vauvoja on kädet täynnä ja toinen haluais pelata tai jotain ihan vaan äitin kanssa. meillä ehkä uhma nostaa vasta päätään, tai sitten tyttö ihan mustasukkaisuuttaan kiukuttelee nyt enemmin.

 

Kovasti jaksamisia muille niin vauva-arkeen kuin isoimmille uhmiksillekin ja onnea Nappula tytöistä!

[libra]

Miten tämä syksy tuntuukin niin raskaalta? Tsempit Adelita, heijo ja Sacha!

 

Mä kuvittelin, että tilanne rauhoittuisi, kun lapsille tulee ikää sen verran että ymmärtävät paremmin puhetta (ja siis niitä kieltoja), mutta ilmeisesti siis ei...

 

Nyt pitäisi olla silmät selässäkin, kun poika kiipeää sohvalle muttei osaa tulla alas, eikä kumpikaan tottele kieltoja. Tähän päälle lapset sairastivat ensimmäiset korvatulehduksensa, ja nyt on vatsat kipeänä antibiooteista . Onneksi meillä ollaan sentään nukuttu vanhaan malliin, eli kumpikin herää syömään kerran tai kaksi yössä. Huomaa, että ollaan liian pitkään nyt oltu vaan kotona, kun alkaa seinät kaatua päälle. Eilen pääsin onneksi ystävän kanssa lenkille, niin pääsi edes vähäksi aikaa pois kotoa.

 

Meillä alkaa nyt molemmilla tulla sanoja pikkuhiljaa lisää. Kumpikin osaa jo sanoa äiti, lamppu ja heihei, poika lisäksi vielä kukka ja haukku . Matkivat tosi paljon äänteitä, esim kun itse sanon "isi", niin matkivat "si" tai "is". Tosin sana isi aiheuttaa myös välittömän vilkutusreaktion, kun isille vilkutetaan aamuisin töihinlähtiäisiksi... Kävelyn ja ilman tukea seisomisen harjoittelu on nyt jäänyt vähemmälle, kun haluavat koko ajan lukea kirjoja ja olla sylissä (varmaan johtuu sairastelusta).

[Guest heijo]

Libralla ja pikkuisille jaksamista!!

 

Sachalle myös jaksamishali!

 

Libra: toi kiipeämisen opettelu vaihe oli ihan kamalaa. Ei voinut edes vessaan mennä, kun jompi kumpi oli jo sohvalla, eikä osannut tulla alas. No lohdutukseksi voin sanoa, että pian alastulokin kyllä opitaan. Meillä meni joku pari viikkoa ja sit osattiin jo hienosti peruuttaa sohvalta alas. Muistaa vaan usein näyttää, miten se alastulo tehdään, niin pian ne jo oppii sen itsekin

 

Hienosti teillä jo puhutaan. Meillä ei tule vielä mitään sanoja. Se "äiti", mitä joskus luulin ihan tietoiseksi hokemiseksi, olikin ihan jotain yleistä äitäitätätä-ölinää. Kovasti jo toivoisin, että pojat alkais sanoja puhumaan

[pipat]

Onnitellut kaikille uusille ja tuleville monikkoperheille!

 

Kuulumisia meiltäkin vaihteeksi, monta kertaa on pitänyt kirjoittaa, mutta en ole ehtinyt ja sitten kun aikaa on ollut ei ole jaksanut. Mutta parempi myöhään kuin ei olleankaan.

 

Pojat ovat nyt 5 kk:tta, korjattu ikä 3kk:tta. Aika täällä kotona on mennyt hurjaa vauhtia. Alku oli hankalaa, kun A poika itki lähes koko hereilläolo ajan ja ei tiennyt mikä pojalla oli, apua saatiin loppujen lopuksi vyöhyketerapiasta. Arkea helpotti kovasti myös, kun aloitettiin vellit aamuun ja iltaan, nälkä ei ole koko ajan. Vellien ansiosta pojat nukkuvat öisin n. klo 21-5.30. Soseita syödään myös ja hyvin maistuu. Kummatkin pojat jokeltelee ja hymyilee kovasti, aivan ihanan kuulosta, kun naureskelevat, A poika nauraa aina kun käsiä otetaan pois paidan hihoista. B poika oppi pari päivää sitten kääntymään selältä mahalleen, mutta toisinpäin ei vielä mennä, hän myös pitää hyvin päätä ylhäällä vatsalla ollessaan. A poika ei oikein viihy mahallaan, sitä ollaan nyt yritetty harjoitella.

 

Kuinka teillä uloslähteminen onnistui? Haluaisin lähteä useammin ulos, mutta se on aina sellasta taistelua etten jaksa sitä. Jomman kumman pojan saan yleensä hyvin puettua ja nukkumaan vaunuihin. Sitten toinen poika huutaa, kun yrittää laittaa vaunuihin ja ei millään rauhoitu. Vähän ajan päästä kummatkin huutaa ja sitten vuorotellen yritän rauhoitella sylissä, että päästäisiin ulos lähtemään. Välillä pääsee äidiltä itku...

 

Anteeksi sekava selotus, mutta äiti on vähän väsynyt.

[Guest heijo]

^lyhyesti kommentoin tuota ulos lähtemistä. Se on meillä ollut alusta alkaen ihan hirveetä tappelua. Pojat on huutaneet/huutavat edelleen aina puettaessa. Silloin, kun nukutin pojat vaunuissa kaksi-kolme kertaa päivässä (siis pihalla koko ajan kävellen), pojat joko nukahtivat kiltisti heti, kun vaunut alkoivat liikkua tai sit huusivat. Meillä auttoi ainaostaan se, että tönäsi vaunuja kovasta huudosta ja ihmisten murhaavista katseista huolimatta. Pojat rauhoittuivat aikansa huudettuaan. Jos otti syliin, he hermostuivat vaan enemmän ja rauhoittaminen vaikeampaa. Jotkut ei suvaitse tuota huudattamista, mutta meillä ei ollut vaihtoehtoa. Pakko oli nukuttaa huudattaen vaunuihin jos halusi kunnon päikkärit, kun sisällä eivät nukkuneet kuin max. 30min.

[catap]

Kiva kuulla teidän arjesta pipat!

 

Meillä kanssa on pukeminen yhtä huutoa! Mutta sitten kun pääsee ulos ja vaunut liikkeelle niin pian rauhottuvat ja nukkuvat. Kyllä se hermoja koittelee pukea molemmat ja itsensä. Kun pääsee ulos on jo aikas mela otsassa mutta pian se siitä laskeekin

[Sacha]

^^ihan sama juttu, ja sitten on vielä toi venkoileva ja dramaattinen kolmevuotias puettavana. Välillä tulee täälläkin äidiltä itku.

Me asutaan niin maalla, ettei vaunulenkillä edes koirat hauku perään eikä muitten murhaavia katseita ole, mut itteä riipaisee tuo pukeminen, ja se että toinen itkee vaunuissa kirkuen kunnes päästään liikkeelle. Huuto loppuu kyllä kunhan vaan jaksan pukata vaunuja kunnes nukahtavat. Ja itseä väsyttää se, että pitää lähteä.. muttei meilläkään nukuta sisällä, en saa edes siksi puoleksi tunniksi nukkumaan. Pienempi pakko lähteä, kuin edes yrittää nukuttaa sisälle.

 

Nyt vasta tajusin kuin saman ikäisiä mein tuplat on tein tuplien kanssa Libra .