Uusimpia kuulumisia!

[libra]

Nyt vasta tajusin kuin saman ikäisiä mein tuplat on tein tuplien kanssa Libra .

 

No niinpä onkin! Yksivuotisjuhlia järkkäillään, vaikka se tuntuikin niin kaukaiselta silloin vuosi sitten. Ja nyt tuntuu, että vuosi on mennyt yhdessä hujauksessa .

 

Mä sain lapset nukkumaan sisällä päiväunet kuukausi sitten, kun oli pakko. Vastapäisellä tontilla tehtiin 1,5 viikkoa räjäytystöitä, jolloin ulkona nukuttaminen oli täysin mahdotonta. Sisälle nukuttamiseen meni kyllä aikaa se puoli tuntia, jonka ajan olisin mielummin käynyt itsekin kävelyllä. Siirryttiin siis ulkopäikkäreihin takaisin heti, kun se oli mahdollista. Aamupäiväunille nukahtavat itsekseen vaunuihin takapihalle (joskus täytyy vähän heilutella), ja iltapäivällä käydään lenkillä ihan mun oman ulkoilun ja koiran takia.

 

Pukeminen on meillä sujunut alusta asti ihan hyvin. Nyt kun vaatetta pitää olla useampi kerros, niin puen vuorotellen yhden kerroksen kummallekin, ettei ensiksi puettavalle tulisi niin kuuma. Yllättävän hienosti jaksavat odotella, että päästään lähtemään. Mun täytyy näillä pakkasilla pukea lasten jälkeen koira .

 

Viime yönä herättiin vaan kerran, kun molemmat söi vaan kerran ja vieläpä samalla herätyksellä . Josko yöt tästä rauhoittuisivat, kun lapset paranevat.

 

Lisäys: Neiti on oppinut sanomaan nam-nam syödessään. On pikkuisen huvittavan näköistä, kun toinen sylkee ruokaa pois suusta ja hokee namnam, namnam . Neidillä on siis taas sellainen vaihe menossa, että ruuassa ei suvaita yhtään klönttejä. Välillä kaikki ruoka meni tosi hyvin, ja nyt taas nirsoillaan...

Edited November 24, 2010 by libra

[Heidijohanna]

Älkää hermostuko mutta on jotenkin lohduttavaa lukea että muillakin menee välillä hermot ja loppuu voimat oman muksulauman kanssa

 

Olen itse taistellut väsymyksen, masennuksen ja itkuisuuden kanssa ja äimän vertaistukitapaamisen jälkeen hakeuduin lääkäriin kun tajusin ettei oma jaksamiseni (tai jaksamattomuus) ole enää normaalia väsymystä. Nyt menee pieni annos masennuslääkkeitä ja n. viikon jälkeen alkaa mieliala jo tasaantumaan! Aika uskomatonta kun ei tarvitse joka päivä itkeskellä ja miettiä sitä kuinka ei jaksa enää.

 

Vauvojen kanssa menee tällä hetkellä ihan hyvin, esikoispojan kanssa on täysi sota meneillään kun hän on 6-7 vuotiaan uhmassa. Sais kyllä loppua tämä taistelu ihan joka asiassa hänen kanssaan :/

 

Niin ja onnea ihan hirmuisesti Nappulalle

[soja]

uloslähteminen aiheuttaa täälläkin hikoilua, mutta kyllä se kannattaa Välillä teen niin, että puen toisen ja vien rattaisiin oottamaan (ja huutamaan) tai sitten annan huutaa sisällä tai sitten puen vähän vuorotellen.... Mukulat huutaa enemmän jos ehtiivät liian väsyneiksi, joten yritän aamulla ajoissa lenkille. Ja ei ne siihen muutaman minuutin itkuun kuole, nou hätä!

 

Itkua meinaa välillä aiheuttaa temperamenttinen tyttö, jolla ollut masuvaivaa, pulauttelua yms. aika paljon. Painon nousukin hidastunut no, jätettiin nyt toistaseksi kaikki kaupan ruuat pois, olen vain itsetehtyjä soseita antanut, parin päivän perusteella tyttö voi paremmin... joskin eilen oli taas syötöllä kolme itkevää, kun satuin väärään aikaan (liian aikaisin) tarjoamaan ruokaa tytölle... (MIKÄ TYPERÄ ÄITI ). No, loppu hyvin, syötin sit pojan ensin, rauhottelin tytön (ja itseni) ja sitten maistui neidillekin ruoka .

 

Hyvä että heidijohanna olet saanut apua! oma uupumus pitää ottaa vakavasti.

 

Miten miusta tuntuu että muiden lapset osaa jo vaikka mitä???? meillä tyttö on kerran kääntyny selältään mahalleen, poika ei.. no, eiköhän ne siitä ehdi

 

Muuten menee hyvin, poju ollu vähän yskäinen parina yönä, joten tämä äiti on vähän enemmän ja vähän vahvempaa kahvia tarvinnu, mutta eiköhän se tästä

 

Mukavaa viikon jatkoa, ja kiitos ihanista (vaikkakin sinällään kurjistakin) kuulumisista, on lohdullista lukea että muillakin välillä hitsaa

 

soja ja nappulat 7kk (5kk)

[Guest heijo]

Komppaan täysin sitä, että on ihanaa kuulla muillakin menevän välillä huonommin!! Ettei tule sellainen olo, että muut ovat oikeita super-äitejä, joilla ei koskaan mene hermot ja jotka jaksavat mitä vain huonoillakin yöunilla

[Monnax]

Uskokaa tai älkää, mutta en pysty antamaan yhtään lohduttavaa sanaa, koska vaikka meidän jätkät täyttää kolmen viikon päästä jo 4v, niin tuntuu että lähes kaikki päivät on taistelua.

Tänään on meno ollut ihan ok, päiväkodistakin lähtivät matkaan ilman kummempaa taistelua, mutta kaiken kaikkiaan eläminen poikien kanssa on aikamoisen haastavaa.

Hermot on molemmilla vanhemmilla usein kireällä kun mitkään pyynnöt, käskyt ja kiellot ei tahdo mennä perille ja kaiken maailman idioottimaisia tempauksia keksitään. Ollaan koitettu vedota poikien ikään ja siihen että ovat jo isoja poikia, mutta toistaiseksi se ei ole toiminut motivaattorina, meillä on keskusteltu, pyydetty, käsketty, rangaistu, huudettu, lahjottu ja uhkailtu, mutta kun ei niin ei.... erityisesti minun auktoriteettini on välillä ollut hyvinkin kyseenalainen, mutta onneksi siinä nyt on vähän parannusta tapahtunut.

Kaiken hölmöilyn ym:n lisäksi pojat on vielä kovaäänisiä ja vilkkaita, joten meillä on koko ajan kotona hirveä meteli, joka kyllä sekin osaltaan lisää stressiä.

Harmillista vaan, että em. käytös ei rajoitu pelkästään kotiin vaan päiväkodissakin pojat temppuilevat, eivät suoranaisesti uhmaa tai kiukuttele, mutta samat syömiseen, pukemiseen ja esim. siivoamiseen liittyvät ongelmat on sielläkin, mitkä on siis kotona.

En sitten tiedä minkä ikäisenä nämä "kaudet" ja "vaiheet" oikein helpottaa. Olisi kiva, että ei koko ajan tarvitsisi olla silmiä selässä, eikä tarvitsisi räyhätä joka asiasta kun mitään pyydettyä ei tehdä vapaaehtoisesti.

 

Ja kyllä, meillä on vielä kolmaskin ja kyllä, mä rakastan noita lapsiani silti....

Edited November 26, 2010 by Monnax

[Guest Penni]

No mä tuun nyt sit antamaan lohdutuksen sanoja. Kyllä musta alkaa tuntua nyt kun tytöt ovat 5v, että pikkuhiljaa alkaa helpottaa Siis toki on uhmakausia ja molemmilla on vahva luonne, ovat äänekkäitä, riitelevät, tappelevat, hölmäilevät jne mutta vanhempien (etenkin mun) auktoriteetti on niin vahva, että myös tottelevat. Välillä pitää peli viheltää poikki täysin, mutta sellanen totaalinen stoppi ja molempien yhtäaikanen jäähy eri huoneissa meillä tehoaa. Jos ovat liian väsyneitä (mikä on täällä yleisin syy kaikista pahimpaan käytökseen), helpointa on pikainen nukkumaanlaitto. Erityisesti nyt, kun mä olen niin raihnainen ja väsynyt henkisesti ja fyysisesti (rv 41+0 ja olen yksin kotona tyttöjen kanssa päivät, usein myös illat) tytöt ovat oikein kivasti käyttäytyneet pääasiassa.

 

Oho nyt tulivat raksalta, menen auttamaan iltapalalla ja palailen myöhemmin, ettei menis ihan pelkäksi hehkutukseksi

[Guest Penni]

Niin siis piti vielä sanoa, että vaikka meillä ekat 2,5-3 vuotta heräiltiin paljon, eniten tietty vauva-aikana ja johonkin 2v asti, niin loppujen lopuksi tytöt oppivat aika pehmeästi omiin sänkyihin ja nukutuksesta ei ole muodostunut mitään älyttömiä sessioita. Nykyisin on todella helppoa nukutus, ollut jo jotain 1,5 vuotta ainakin. Iltarutiinit tarkoin kellonajoin ja iltasatu, sit vaan valot pois ja nukkumaan. Ja jos on myöhässä iltapuuhat tai ovat erityisen väsyneitä, hyväksyvät senkin, ettei iltasatua tule. Unilaulut putosivat aika itsestään pois joskus yli vuosi sitten.

 

Mielikuvitus- ja roolileikit alkavat olla tosi in ja hyvinä päivinä jaksavat leikkiä parikin tuntia hyväntuulisina keskenään. Huonoina päivinä taas tappelu ja riitely alkaa aamulla kello 7 Tytöt ovat myös tosi ymmärtäväisiä, ovat raukat joutuneet käytännössä koko raskauden ajan kestämään sitä, että äiti ei voi/pysty/jaksa jne. Ovat auttaneet paljon mua ja hyväksyneet sen, etten pysty. Ihanaa on kun tulevat aamuisin aina hetkeksi köllimään viereen, molemmissa kyljissä kiinni pienet tytöt Vauvaa kohtaan ovat näin etukäteen olleet tosi ihania, odottavat innolla ja aina aamuisin, iltaisin ja päivän aikana muutenkin pitää saada vauvaa masun läpi pussailla ja halailla. Saa nähdä sitten, mitä uudenlainen arki vauvan saavuttua sit tekee meille kaikille

[Guest Penni]

Meidän uusimmat kuulumiset; pikkusisko siis syntyi 3.12. rv 42+0 Pikkusisko painoi nelisen kiloa eli oli neljä kertaa suurempi kuin tytöt olivat syntyessään Tosin samassa kohdin käyrällä, eli himpun verran plussan puolella.

 

Isot tytöt ovat ottaneet isosiskojen roolin hienosti ja olivatkin eilen sanoneet isälleen, etteivät ole enää mitää pikkutyttöjä Kuitenkin 5-vuotiaat ovat niin pieniä, että kyllä he pyytävät halia, syliä ja läheisyyttä vanhemmilta ja luonnollisesti sitä saavat. Pikkusiskoa silittävät, halivat, pussaavat ja hieman auttavat hoidossakin (esim. valitsevat, mitä vauvalle laitetaan päälle jne). Mies on nyt isyyslomalla, menee töihin vasta 30.12 eli kivasti saadaan viettää aikaa perheenä. Mies kyllä on raksalla päivittäin, mutta onneksi se on minuutin kävelymatkan päässä ja isot tytöt ulkoilevat siellä oman talon pihassa. Siellä voi laskea mäkeä ja leikkiä lumessa eli onneksi on lumi!!

[sode]

Onnea Penni uudesta prinsessasta!!

[Tiitiäinen]

Lämpimät onnittelut Penni!!!

[catap]

Onnea penni tyttösestä! Ja täysiaikaisesta raskaudesta! Oli varmaan ihana kun sai vierihoitoon heti vauvan

[Guest heijo]

Onnea Penni

[Adelita]

Pennille onnittelut uudesta pikkuneidistä!

 

Olisi ihanaa saada joskus vielä itsekin yksi pikkuinen... (*huokaus)

 

Pukeminen on meillä sujunut alusta asti ihan hyvin. Nyt kun vaatetta pitää olla useampi kerros, niin puen vuorotellen yhden kerroksen kummallekin, ettei ensiksi puettavalle tulisi niin kuuma. Yllättävän hienosti jaksavat odotella, että päästään lähtemään.

 

Myös minä tein aikanaan näin, ettei toiselle pienelle olisi tullut liian tukalat oltavat täydessä tällingissä vaunujen pohjalla. Nyt naperot osaavat suurimmaksi osaksi pukea jo itse (erityisesti tyttö), joten siinä mielessä jo helpottaa. Pojalla tosin on vauvailuvaihe menossa (johtuu varmaan siitä, että päiväkotiryhmässä on kaksi 1-vuotiasta taaperoa, jotka vasta oppivat kävelemään) ja hänelle täytyy sanoa useammin pukemisesta, auttaa enempi ja joskus ihan pukeakin alusta loppuun saakka. Erityisen mielenkiintoiseksi tuo pukeminen menee, jos poika kiukuttelee ja raivoaa... No, onneksi mulla on ns. ruista ranteessa, joten olen saanut vaatteet pojan päälle kovalla väännöllä.

 

Hermot on molemmilla vanhemmilla usein kireällä kun mitkään pyynnöt, käskyt ja kiellot ei tahdo mennä perille ja kaiken maailman idioottimaisia tempauksia keksitään. Ollaan koitettu vedota poikien ikään ja siihen että ovat jo isoja poikia, mutta toistaiseksi se ei ole toiminut motivaattorina, meillä on keskusteltu, pyydetty, käsketty, rangaistu, huudettu, lahjottu ja uhkailtu, mutta kun ei niin ei.... erityisesti minun auktoriteettini on välillä ollut hyvinkin kyseenalainen, mutta onneksi siinä nyt on vähän parannusta tapahtunut.

Kaiken hölmöilyn ym:n lisäksi pojat on vielä kovaäänisiä ja vilkkaita, joten meillä on koko ajan kotona hirveä meteli, joka kyllä sekin osaltaan lisää stressiä.

Harmillista vaan, että em. käytös ei rajoitu pelkästään kotiin vaan päiväkodissakin pojat temppuilevat, eivät suoranaisesti uhmaa tai kiukuttele, mutta samat syömiseen, pukemiseen ja esim. siivoamiseen liittyvät ongelmat on sielläkin, mitkä on siis kotona.

 

No tämä on kyllä myös kuin meikäläisen kynästä! Nimenomaan nuo "idioottimaiset tempaukset" tuntuvat vain lisääntyvän päivä päivältä ja meteliä piisaa (tyttö tykkää suorastaan kirkua välillä ). Me ei mieheni kanssa pystytä enää edes keskustelemaan, kun taustamelu on niin kova. Mulla vaan joka päivä korvat soi ja päätäkin särkee melko usein. Kyllä huomaa, että on stressi ja verenpaine koholla...

 

Mulla on kuitenkin suurempi auktoriteetti kotona kuin miehelläni. Meillä roolit on tainneet jakautua niin, että äiti on se "kaulin kädessä jöötä pitävä Justiina" ja isi sitten "nallekarhumaisempi leikkikaveri". Välillä tosin miehenkin päreet palavat pahemman kerran, mutta lapset tottelevat häntä silti huonommin?!

 

Naperot sekoilevat päiväkodissakin, tosin vähemmän kuin kotona, mutta kumminkin. Harva se päivä poika on poistettu ruokapöydästä, kun ruokaa on mennyt ihan joka paikkaan, paitsi siis suuhun. Lisäksi päiväkuivat naperot tekevät välillä ihan tahallaan pissat housuun. Parina viime päivänä vauvaileva poika on tehnyt numero kakkosetkin... Päiväkodista saakin kantaa lähes joka päivä pussillisen likapyykkiä kotiin pestäväksi!

 

Kun naperot siirtyvät 3-5-vuotiaiden porukkaan ensi keväänä/syksynä, niin ajattelimme erottaa heidät kahteen eri ryhmään. Ikävän tullen heillä on toki mahdollisuus viettää aikaa sisaruksen kanssa, mutta pääasiassa he olisivat siis omissa ryhmissään (paitsi ulkoillessa, kun kaikki lapset ovat samalla pihalla). Hoitajatkin epäilivät, että jos naperot eivät olisi koko päivää yhdessä, niin he jaksaisivat ehkä paremmin iltaisin leikkiä keskenään ja meillä vanhemmillakin olisi helpompaa. Lisäksi riehuminen, ääliömäiset tempaukset ja riitely jäisivät varmasti vähemmälle niin päiväkodissa kuin kotonakin.

 

Lopuksi vielä pakko kertoa, että taisimme eilen tehdä miehen kanssa kovasti huonon joululahjaostoksen... Pojalle ostettiin nimittäin pieni rumpusetti! Poika rakastaa rummuttaa yli kaiken ja rytmitajuakin tuntuu olevan, mutta voivoivoivoi jo etukäteen meikäparan korvia! Ja hermoja!

[Monnax]

Lopuksi vielä pakko kertoa, että taisimme eilen tehdä miehen kanssa kovasti huonon joululahjaostoksen... Pojalle ostettiin nimittäin pieni rumpusetti! Poika rakastaa rummuttaa yli kaiken ja rytmitajuakin tuntuu olevan, mutta voivoivoivoi jo etukäteen meikäparan korvia! Ja hermoja!

 

Meillä pojat sai vuosi sitten synttärilahjaksi ihan lelukaupan rumpusetin. Lelu oli kyllä kovasti tykätty, mutta ei kovin kauaa kestänyt poikien käsittelyssä.... niin kuin ei moni muukaan lelu.

Soittimet on tänäkin vuonna toivomuslistalla, mutta päätettiin, että seuraavat rummut mitkä meille tulee on kunnolliset, joko sähkörummut tai normi, mutta kunnolliset että kestävät käytössä. Joten tänä vuonna meille ei rumpuja tai sähkökitaraa kotiudu, mutta ehkä jo ensi vuonna, jos vaikka sitten saisi pojat jo soittotunneillekin.

Mä kyllä mielelläni tuen noita em. soittimia, koska en tosiaan halua meille mitään viulunvinguttajia (anteeksi vaan kaikki viulun soittajat).

 

 

 

ONNITTELUT PENNILLE

Edited December 14, 2010 by Monnax

[soja]

Pennille onnittelut ja tietysti isälle ja ylpeille isosiskoille

[Heidijohanna]

Onnea vaan kaikille lisääntyneille ^^

 

Kyllä täytyy taas ihmetellä miten aika meneekään nopeasti! Meidän vauvat on kohta taaperoita, eikä vauvoja O_o Ja vasta olin synnärillä puskemassa näitä ulos

 

Ja uutisia, MEILLÄ NUKUTTIIN ENSIMMÄINEN YÖ PUTKEEN!!!

 

Tosin tänään lapsukaiset ovat kovin yskäisiä ja nuhaisia joten ei taida tulla uniputkea yhdestä hyvästä yöstä xD Mutta antaahan tämä vähän toivoa tulevaan että joskus ehkä meilläkin nukutaan!

 

Ajattelin aloittaa astanga joogan uudestaan, tänään teinkin vähän harjoituksia jos vaikka pääsis johonkin päivärutiiniin joogan kanssa... Tekisi niin hyvää kun en oikein vielääkään pääse ovesta ulos kävelylle vauvojen kanssa :S

[libra]

Onnittelut Pennille !

[triplikset]

Masu alkaa olla jo nyt hyvän kokoinen (viikkoja 23)..

Muuten vointi on hyvä, mutta väsyminen tulee yllättävän nopeasti. Koiran kanssa ulkoilessa hengästyy nopeasti jne.. Ja kun ei ole sellaiseen tottunut. Yleensä juoksen aina joka paikkaan pää kolmantena jalkana ( työ, koira ja talli yms yms) eikä kotona ehtinyt kuin käydä kääntymässä. Ja nyt pitäisi muistaa alkaa ottaa jo vähän rauhallisemmin.

Töistäkin jouduin jo jäämään pois. Joten nyt jos joskus on sitten aikaa itselle Eli nyt on otettavas kaikki irti

[ipo]

Pennille onnea! Ja voimia arkeen kolmen pikku prinsessan kanssa

[dizo]

Valtavasti onnea Pennille kolmannesta pienestä prinsessasta!

[Guest Penni]

Kiitos onnitteluista

[Guest Penni]

Siirsin tripliksen viestin 28.12.10 tänne tuolta esittelyketjusta

[Nappula]

Mukavaa kaksoten päivää kaikille kaksosille perheineen

[Adelita]

^ Häh, onkos se tänään?! Pitääpä onnitella naperoita!

 

Tuli mieleen, että eikös joka paikassa aina lue, että kolmosia odottavat ovat pääsääntöisesti pois töistä/vuodelevossa/sairaalassa tarkkailtavana? Mietin vaan, että kun triplikset kirjoitti olevansa jo viikolla 23 ja käyvänsä lenkillä... (Itse jouduin pari viikkoa tuosta eteenpäin sairaalaan ja vuodelepoon.)

[Guest Penni]

Tuli mieleen, että eikös joka paikassa aina lue, että kolmosia odottavat ovat pääsääntöisesti pois töistä/vuodelevossa/sairaalassa tarkkailtavana? Mietin vaan, että kun triplikset kirjoitti olevansa jo viikolla 23 ja käyvänsä lenkillä... (Itse jouduin pari viikkoa tuosta eteenpäin sairaalaan ja vuodelepoon.)

Mietin tuota samaa...

 

Ja hyvää kaksostenpäivää täältäkin kaikille!!

 

Meidän pikkuenkelit ( ) ovat just kerhossa, itseasiassa kohta saa jo lähteä hakemaan. Mua ei haittais yhtään, vaikka kerho oliskin 4 tuntia ton kolmen sijaan

Meille ei kuulu mitään kummempaa. Talo edistyy, maalari on töissä siellä tälläkin hetkellä ja mies on tehnyt taas pitkää päivää siellä. Eli mä oon harjoitellut tota yksinhuoltajuutta... Aika raskasta se on etenkin illalla, kun isot pitää laittaa nukkumaan, on kokkaukset, pesut sun muut iltahommelit ja jos vauva ei olekaan unessa tai tyytyväinen muuten niin on siinä pärjäämistä. Nyt kun isot on kerhossa ja vauva nukkuu niin tietysti vettäkään ei tule niin ei voi edes tiskata Onneksi pitäis olla enää kolme kuukautta muuttoon