Uusimpia kuulumisia!

[nati]

Huuuhhh.. Pää hajoaa ihmisten kanssa! Miksi ne kaikki on nyt tunkemassa meille? Eikö ne tajua, että meillä on kotona kaksi alle viikon ikäistä vauvaa hoidettavana?! Vai siitäkö se johtuukin, haluavat tulla katsomaan pikkuisia? Onko kovin vaikeaa ymmärtää, että kaksi vauvaa plus kotityöt vie aika paljon aikaa minulta ja mieheltä?! Toki meille saa tulla siivoamaan, laittamaan ruokaa, auttamaan vauvojen hoidossa, mutta tuntuu, että nämä ihmiset tulee meille vain KAHVITTELEMAAN. Olettavat, että minä, superäiti, jaksan kyllä heille kahvit keittää ja että minulla on kaiken pakollisen työn lomassa aikaa rupatteluun! Voi jessus.

 

Meillä muuten kaikki hyvin jos noita tunkeilevia puolituttu kaffettelijoita ei lasketa mukaan Pojat ovat reipastuneet paljon, ovat nyt siis hereillä enemmän kuin ekoin päivinä, ihanaa Kasper on paljon kiinnostuneempi kaikesta ympärillä olevasta kuin Oskar joka on enemmän sellainen köllötteliä ja nautiskelia. Oskar on myös paljon rauhallisempi tapaus kuin veljensä, esim. herättyään saattaa viihtyä ihan hiljaa siinä minun vieressä kun taas Kasper alkaa yleensä heti herättyyään kitisemään.

 

Ja kiva kuulla, että heijo ja pojat pääsemässä taudistaan eroon!

Edited October 10, 2010 by nati

[soja]

kieltäkää vieraita tulemasta! myö ei oikeesti otettu ketään kylään ekaan 1,5viikkoon, ja sittenkin alotettiin tärkeysjärjestykseesä

[Guest Penni]

Nati, jaksamista sinne! Mä olisin kanssa ehdottanut, että kieltäkää tulemasta. Tai sit sanotte, että tervetuloa, tuokaa samalla meille ruokaa ja ottakaa siivouskäsineet mukaan, että voitte helpommin siivota

[libra]

Ei tosiaan tarvii ottaa vieraita vastaan vielä tuolloin, jos ei itse jaksa! _{tai ylipäätään milloinkaan, jos ei jaksa}

Mua ahdisti, kun meillekin tunki vieraita ekoilla viikoilla kun en itse pystynyt vielä edes istumaan kunnolla. Jotenkin noloa istua vieraiden kanssa kahvipöydässä sairaalasta lainatun moponrenkaan päällä ihan tuskaisen näköisenä. En vaan itse hennonut sanoa, että ei saa tulla vielä . Joskus kyllä lähimmille annettiin puhelimessa kauppalista, että voivat käydä meidän puolesta kaupassa tullessaan (eikä kukaan kieltäytynyt). Jos nati niitä vieraita teille tulee, niin toivottavasti ymmärtävät tuoda pullat tullessaan, tiskata kahvittelun jälkeen ja viedä roskat mennessään!

 

Hyvä, heijo, että alatte olla jo kunnossa! Toivottavasti putkitus sujuu hyvin ja auttaa korvakierteen katkaisuun.

 

Meillä oli tänään ylimääräinen neuvolakäynti, kun neidin painoa haluttiin tarkkailla 8 kk neuvolan jälkeen (molemmilla oli painoa tullut aika niukasti, mutta neidillä selvästi vähemmän). Molempien painonotkahdus oli oiennut, ja nyt mentiin taas samoilla käyrillä kuin ennen kesää. Luulisin, että notkahdus johtui kesän kuumuudesta ja ensimmäisten hampaiden tulosta. Poikasen paino ylitti jo 10 kg, ja neitikin painoi jo melkein 8 kg! Helpotus!

[-PT-]

Samoilla linjoilla muiden kanssa, vieraita ei tartte passata tai ylipäänsä ees ottaa vastaan! Esikoisen kohdalla meilläkin ramppas kaiken maailman serkunkumminkaimoja mutta kaksosten kohdalla kukaan ei uskaltanut tulla kun olin jo raskausaikana sanonut, ettei pariin kuukauteen tartte tuppautua kylään

[nati]

Kyllä minä mielelläni otan vauvoja katsomaan lähimpiä ystäviä ja sukulaisia, koska kaikki kysyvät lähes automaattisesti, että tarvitsemmeko jotain kaupasta ja tuovat pullat yms. syömiset tullessan. Vievät roskia ja keittävät kahvit. Mutta juuri nämä ketkä vain silkkaa uteliaisuuttaan ovat meille tunkemassa ärsyttävät suunnattomasti! Ja minä vielä kun olen niin huono sanomaan ei...

[Guest Penni]

^ Nyt sun on vain opittava sit sanomaan ei. Kaksoset kun ovat niiiiiin kiinnostavia ulkopuolisten mielestä. Niin kauan kuin istuvat rattaissa, saa katseita, kysymyksiä ja tuppautumista kestää kyllästymiseen asti, ikävä kyllä. No meillä kyllä vieläkin saadaan katseita ja "onko identtiset" kysymyksiä

Hyvä kuitenkin, että teillä läheiset edes osaavat auttaa!

[Tiikeri-äittä]

^ Miten minä en ole Suomessa tuhon törmännyt ollenkaan - tosin tuplien kanssa vielä vähemmän täällä liikkunut. Viime kesänä yksi mies meinasi kävellä päin seinää (Espoossa Sellossa), kun kääntyi niin monta kertaa olan yli kurkkimaan ja viimeviikolla postissa myyjä jotain kommentoi kaksosista (oli juuri nähnyt jonkun ohjelman kaksosista ja siitä sanoi). Ehkä minä totuin jo siihen mikä huomio me edellisssä kotimaassa kerättiin aina ja suomalaiset tuntuvat hiljaisilta ja syrjäänvetäytyviltä ainakin täällä Pohjois-Pohjanmaalla. Katseita tulee, mutta kukaan ei ole iholle ollut vielä tunkemassa tai lapsia rattaista ottamassa tahi muuten siellä räpläämässä ja kyselemässä kauheasti. No ehkä jos aletaan enemmämn kulkemaan... (Toki onhan näitä "kato, tos on kaksoset" kommentteja, mutta ne ei ole meille vaan sitten sille kommentojan kaverille heitettyjä)

[soja]

kyllä täällä meilläpäin joka kauppareissulla useempi ihminen taivastelee, että onko noi kaksoset? onko identtiset? jne.... ja onhan se aikansa ihan kivaa. Mut ei aina jaksa kaikkien kanssa rupatella. ja parhaat kommentit ollu jotain tyylliin, että olihan meilläkin kaksoset, mutta ne kuoli jo vauvana... siis mitä ihmisten päässä liikkuuu????

 

Hyvä Nati että sukulaiset tuo eväät tullessaan, niin meilläkin alkuun oli, ei tullu ees mieleen että oltas jotain varattu, päin vastoin

 

mutta on kyllä hetkittäisestä tympääntymisestä huolimatta sanottava, että oikeestaan mie esittelen vauvojani tosi ylpeenä ja kai sitä huomiota toisaalta toivookin..

[Guest heijo]

Meillä tullaan joka kauppareissulla aina jotain kommentoimaan kaksosista. Useimmiten kommentit on sitä perusluokkaa kuten: Voi, kun ovat samannäköisiä. Ovatko identtiset? Mahtaa olla kova homma! Ja se mitä vihaan eniten: Kai se kaksi menee siinä missä yksikin!!

 

Mulla ei ole mitään sitä vastaan, että ihmiset kiinnittävät huomiota poikiin niin paljon. Se on toisaalta ihan mukavaa, mutta noi samat kommentit alkaa kyllästyttään

[Guest Penni]

^ Ihan samaa mieltä, ja just noi on ehkä ne rasittavimmat kommentit, koska niitä kuuli niin paljon. Onneks nyt on vähentynyt. Alussa (=ekat 2v) se oli kyllä tosi rasittavaa kuunnella niitä "mahtaa olla raskasta" jne kommentteja.

 

Ja onhan siinä puolensa tossa kommentoinnissakin, siis kyllähän sitä on saanu olla alusta asti ylpeä vauvoistaan ja lapsistaan että ei se aina vaan ikävältä ole tuntunut

[nati]

Huomenna ajateltiin lähteä lähikaupassa pyörähtämään poikien kanssa, jos ei ihan hirveä keli ole. Niin ylpeä pojistani olen, että posittiiviset kommentit ei kyllä haittaa ja mielelläni kerron myös että kaksoset ovat. Mutta mitään sääliä en kaipaa, sitä paitsi meidän pojat on varsin helppoja tapauksia!

[Guest heijo]

^helppoja tapauksia taitavat olla kaikki vauvat ekoina viikkoina, oli niitä sit yksi, kaksi tai useampia. Meillä meni eka kuukausi niin hyvin, että tuudittauduin siihen ihanaan rauhalliseen perhe-elämään ja ajattelin, että kaikki menee näin hyvin piiitkän aikaa. Oi kuinka väärässä olinkaan. Kuukauden jälkeen alkoivat ne vaikeudet. Pojat huusivat koko ajan, eivät nukkuneet öisin eivätkä päivisin. Syöminen takkusi. Puolen vuoden kohdalla alkoi se sairastelukierre. Nati: en halua peloitella mitenkään, mutta tuo alkuviikkojen helppous ei välttämättä jatku ikuisesti. Toisilla jatkuu. Meillä ei jatkunut. T: yhdeksän kuukautta poikien takia valvonut ja 1-5h yöunilla" pärjännyt" ....

[Tiitiäinen]

En mäkään pelotella halua, mutta muistan kanssa niin elävästi miehen sanat, kun vauvat olivat inasen vajaa 3 viikkoa: "Onneksi noilla ei ole mitään koliikkia tai muuta sellaista...!" Joo-o. 3-viikkoisesta lähtien ongelmia tuli oman sietokyvyn rajoille saakka mutta viimeisin puoli vuotta on ollut aika seesteistä. Nyt on hyvä katsoa elämää taakse päin ja olla tyytyväinen siihen, että tähän saakka on päästy ja hengissä selvitty.

[Guest Penni]

T: yhdeksän kuukautta poikien takia valvonut ja 1-5h yöunilla" pärjännyt" ....

Meillä alkoi yöt pikkuhihljaa tasoittua siinä 2,5 vuoden jälkeen. Ja siis nimenomaan pikkuhiljaa Ahkeria herailijöitä ovat tytöt olleet, mutta kyllä nyt ollaan jo voiton puolella. Niin jos ei siis lasketa tän hetkistä uhmakautta Onneksi lapsista on kuitenkin aina ollut enempi iloa ja onnea kuin harmia, vaikka välillä onin ollu tpitkä raskaita jaksoja

[catap]

Mä taas voin kertoa että meidän tytöt on nyt nukkunu sen 13h yhdellä tutituksella jo vähän aikaa. Ja on öitä kun ei tarvi nousta ollenkaan!

 

Musta toi huomio kaupoissa on ihanaa! Polleena aina näyttelen tyttöjä ja kertoilen. Tietty on näitä idioottejakin liikenteessä jotka sanoo jotain tyhmää mutta niille en sitten puhu mitään.

[nati]

Voihh.. Minä jo ehdin ajatella että pääsen helpolla näistä vauvoista! Mutta kauhulla odotan tulevia kuukausia ja nautin nyt kun vielä voi Toivon kuitenkin, että meidän poitsut olisi jatkossakin edes puoliksi niin hyvä unisia kuin catapin tytöt!

 

Mutta puuta koputtaen voin todeta, että tällä hetkellä en tunne itseäni kaksosten äidikisi (enkä mielestäni vielä näytäkkään siltä miltä olen kaksosten äitien kuvitellut näyttävän ). Olin jotenkin ajatellut, että ekat kuukaudet ovat raskaimmat, mutta teidän kommenteistänne voin päätellä, että olin melkoisen väärässä. Nyt kuitenkin pahimman pelossa painun poikien viekkuun lukemaan vauvakirjoista kuinka selvitä kamalien kaksosten kanssa

[soja]

meilläkin kyllä oltu ihan hyvä unisia. Alkuun keskosuuden takia syötiin 3h välein, mutta nyt neiti jo saattaa nukkua koko yön 20-06 ja poikakin syö vaan 2 kertaa =)

 

Ja ikäähän meillä kohta se 6kk (korj.4kk)

 

Joten kyllä tästä voi selvitä hengissä....

 

tosin nyt ollu vähän tutittelun tarvetta välillä molemmilla, kun hyöriivät unissaan... mutta kuitenkin useita tunteja jopa saa itsekin nukkua

[Tiitiäinen]

Mäkään en tunne itseäni kaksosten äidiksi, tosi harvoin edes ajattelen, että meillä on kaksoset. Meillä vaan sattuu olemaan kaksi samanikäistä lasta. Ja päivittäin ihmettelen, mistä ne tuohon on tupsahtaneet meidän elämää rikastuttamaan ja ihastuttamaan (ja välillä myös vihastuttamaan). Kyllä se on elämän suurin onni, iloineen ja suruineen. :lipsrsealed: Mä odotan vaan mielenkiinnolla mitä elämä tuo tullessaan lasten kasvaessa. Joku viisas on joskus sanonut: "Ei ole olemassa ongelmia, vain mahdollisuuksia."

[Guest Penni]

Meillä vaan sattuu olemaan kaksi samanikäistä lasta. Ja päivittäin ihmettelen, mistä ne tuohon on tupsahtaneet meidän elämää rikastuttamaan ja ihastuttamaan (ja välillä myös vihastuttamaan).

Näin mäkin ajattelen, siksi se kai tuntuukin niin hassulta kun joku kysyy: "Siis onko teillä KAKSOSET??" Ihan kuin se olis jotenkin outoa, meillä nyt vaan on kaksi lasta, jotka ovat syntyneet samana päivänä

 

Nati ja muutkin tuoreet ja tulevat monikkovanhemmat, vaikka meillä monella onkin ollut hankaluuksia jos jonkinlaisia niin ei kannata niitä alkaa pelätä. Ihan varmasti on myös kaksosia, jotka nukkuvat hyvin ja huonommatkin unikaudet ovat siedettäviä. Kyllä nämä kaikki meidän lapset ovat niin yksilöitä. Lisäksi jokainen kokee eri asiat eri tavalla uormittavina. Esim. mä en kokenut kuormittavana pitkää imetystä ja myös pitkään (? 1,5v) jatkunutta yöimetystä, kun taas jollekin voisi olla liian raskasta olla niin kauan "kiinni" lapsissa. Mä ainakin tykkäsin siitä

[-PT-]

nati: meilläkin tytöt oli helppoja hoidettavia n. kuukauden ikään mutta sitten alkoivat iltahuudot. molemmat huusivat kuin pienet eläimet lähes joka ilta n. klo 17-22 välisen ajan. tämä loppui n. 3,5 kk:n iässä. yöt meillä on aina olleet hyviä tai kohtuullisia, pääasiassa kahdella herätyksellä on menty ja mulle se on ok. lapsethan on itkuisimmillaan 6-8 viikon iässä ihan elimistön kypsymiseen liittyen ja itkuisuus vähenee n. 3-4 kk:n iässä huomattavasti (siis noin yleisellä tasolla, poikkeuksia toki on suuntaan ja toiseen). samalla tavoin meillä meni esikoisen kanssa vaikka toki oli helpompaa kun itkijöitä oli vaan yksi.

 

pointtini lienee se, että ei kannata pelästyä jos "helpot" vauvat muuttuukin yhtäkkiä itkuisemmiksi, se kyllä loppuu aikanaan. kyse ei aina ole koliikista tai muusta, se vaan kuuluu lapsen kehitykseen. ja tietenkin lapsilla on temperamenttieroja, meillä on tämmöisiä nopeasti kiihtyviä ja tarpeensa topakasti ilmaisevia koko katras

[soja]

neuvola kuulumisia

 

Eilen oli 6kk neuvola (kor.4kk) ja ihan hienosti lapset kasvavat. Poika nyt 66,5cm ja 7885g ja tyttö 64,2cm ja 6200g. Tytön kasvu siis hitaampaa, mutta ei vielä aihetta huoleen. Onneksi neidin ruoka-annosten koko on kyllä viime aikoina kasvanut tosi huomattavasti, joten eiköhän se siitä. Ja eihän tuo nyt haittaa että neiti vähän sirompi onkin

ja aamupuuroakin neiti jo vähän syö, illalla sitten vellitellään edelleen tuttuun tapaan.

 

Ruuan kanssa meillä ei kyllä sinällään ole ongelmia, molemmille kyllä kaikki kelpaa, erityisen mielellään syövät kotitekoisia soseita. Nyt olen makuun totuttanut myös kaupan ruuilla niin, että sotken koti-ja kaupansosetta. ja hyvin näyttää passaavan!

 

Yöt on menny vaihtelevasti tutitellen... joku yö saa hypätä koko ajan, mutta viime yö oli loistava, poika söi kerran ja tyttö nukkui yhdellä tutin nostolla koko yön! Vahvasti näyttää että tyttö kohta lopettaa yösyönnnit, kun koko ajan on harventunut ne yöt että söis... no huomenna voi olla taas toinen tilanne?

 

mitäs muille kuuluu?

 

soja ja nappulat kohta 6kk

[Guest heijo]

Pojat putkitettiin eilen. Kaikki meni hienosti. Pojat olivat reippaita ja toimenpide oli tosi nopea kummankin osalta. Toipuivat nukutuksesta hienosti. Kokonaisuudessaan vietimme lääkärissä alle kaksi tuntia

 

N tekee tosi montaa hammasta yhtäaikaa. Kaksi kulmahammasta on ihan tuloillaan läpi ja ne tuntuvat aiheuttavan tosi kovia tuskia. Panadol ei auta. Annoin nyt yöksi pronaxenia. Jos se veis kipuja edes vähän pois. Ei jaksais taas heräillä montaa kertaa yössä

 

Pojat oppivat koko ajan uusien sanojen merkityksiä. Nyt pojat osaavat osoittaa lamppua, kelloa, kukkaa, kissaa, koiraa ja taulua pyydettäessä. Sekä osaavat taputtaa, kun sanoo taputtaa tai hienosti. Koko ajan osoittelevat sormilla kaikkia tavaroita ja haluavat tietää, mikä mikin on Toinen poika yrittää välillä tavatakin noita tietämiään sanoja

 

Niin ja hienoja mittoja sojan pikkuisilla

Edited October 14, 2010 by heijo

[libra]

Pojat putkitettiin eilen. Kaikki meni hienosti. Pojat olivat reippaita ja toimenpide oli tosi nopea kummankin osalta. Toipuivat nukutuksesta hienosti. Kokonaisuudessaan vietimme lääkärissä alle kaksi tuntia

Hieno juttu! Toivottavasti putkitus nyt auttaa!

 

Pojat oppivat koko ajan uusien sanojen merkityksiä. Nyt pojat osaavat osoittaa lamppua, kelloa, kukkaa, kissaa, koiraa ja taulua pyydettäessä. Sekä osaavat taputtaa, kun sanoo taputtaa tai hienosti.

Aika hauska, kun meillä on myös taputtaminen yhdistetty sanoihin hienosti ja hyvä (ja tietysti sanaan taputtaa)! Neiti osaa myös vilkuttaa, tosin yleensä huitoo molemmilla käsillä samaan aikaan . Meillä tunnistetaan lamppu, kukka, hauva, pallo, äiti ja isi. Niin ja pyyntö "tuletko syömään" aiheuttaa konttausrynnäkön syöttötuoleille ja kysymys "otatko maitoa" rynnäkön syliin .

 

Nyt aamupuurolle!

[nati]

Oih taitavia lapsia heijolla ja libralla! Varmasti ihanaa kun lapset alkavat kommunikoimaan aivan uudella tavalla Meillä pojilla tuntuu olevan kyllä paljon asiaa, mutta heidän kommunikoitinsa on vielä melko rajallista.