Mikä pelottaa?

[Nutty]

Tällä hetkellä päällimmäiset pelot liittyvät jälkeläisen hankkimiseen. Tai jos sellaista ei siunaannukaan. Tai jos siunaantuu, niin jaksanko minä. Ja onko lapsi terve ja jos ei ole niin miten me sitten jaksetaan..?

[Elya]

Ensimmäisenä nyt tietenkin tulee mieleen se pelko, etten lasta voi saada. Se olisi kova paikka.

 

Muita pelkoja, ei ehkä niin fiksujakaan, on mm. perhosten pelko.

[Nelimo]

Omaa kuolemaa olen alkanut pelkäämään. Näin siihen liittyvän unen, jossa siis minulla oli kasvain ja olin suostuvainen eutanasiaan, koska kuolemani olisi muutoin liian kivulias kestää. Siinä unessakin itkin ajatusta menettää oma rakas tytär, mies ja kaikki muutkin läheiset ja mietin, että minkälaista kuoleminen on ja loppuuko siinä koko minuus, ajatukset jne... Hyi! Ja nyt olen viime viikot sitten pyöritellyt asiaa mielessäni.

 

Muutoin pelkään tietysti, että koska olen niin paljon hyvää saanut, että joskus alkaa alamäki...

 

Ja hämähäkkejä (voi kauhistus, kun syksyllä minua kutitti selkään aamulla ja sielläpä hiippaili lukki!), koiperhosia, pitkospuita, pimeällä ajamista (hirvikolarin jälkeen) ym...onhan näitä!

[Susah]

Valkoset toukat. Oma mielikuvitus pimeällä. Ahtaat paikat joihin voi jäädä jumiin. 

[Ruusunmarja]

Pelkään korkeita paikkoja ihan kuollakseni. Ja kaikenlaisia ötököitä. Hyi. Ajankohtainen pelko tai no ehkä paremminkin huoli on tuo mitä monet täällä ovat jo maininneetkin eli mitä jos raskautuminen ei syystä tai toisesta onnistu.

[pilvilinna]

Minä pelkään monia asioita.. Ahtaita paikkoja, hissejä, korkeita paikkoja, pimeää, ötököitä, käärmeitä, kuolemaa, läheisen menettämistä, vettä (esim meriä ja järviä, tästä syystä en osaa uidakkaan), sitä ettei koskaan saada lasta, ilmapallot ja kaikenlaiset muut pallot, väkivaltaa, huutamista/riehumista, neuloja (esim verikokeissa), pelkään myös julkisilla paikoilla syömistä, koska ajattelen aina tukehtuvani siihen ruokaan ja kuolevani keskelle ravintolaa.

[Nahni]

Pelot ovat muuttuneet elämän varrella todella paljon. Isoja pelkoja ollut vanhempien menettäminen, tapaturmaisesti vammautuminen loppu elämäksi ym. Nyt pelot tietysti liittyvät uuteen tulokkaaseen ; meneekö raskaus hyvin,onko lapsi terve, osaanko kasvattaa hänet oikein, rakastanko häntä tarpeeksi ym. Suurin näistä peloista itselläni on varmaan lapsen vammautumisen pelko.Olen työskennellyt koko työikäni kehitysvammaisten parissa ja niin sanotusti tieto lisää tuskaa tässäkin asiassa.  (ainakin omalla kohdallani).

Muutama hassu pelko minulla on eli pelkään oravia ja variksia.

[Guest shantia]

Pelkään että joku tekee vauvalleni jotain esim. kun kävelen vaunujen kanssa kaupungilla. Yhtäkkiä kaikki vastaantulijat ovat epäilyttäviä... 

[Salome]

Ilmastonmuutos. Ja se että esikoispojalle tapahtuu jotakin pahaa.

[Guest murukka]

Tällä hetkellä pelkään eniten keskenmenoa.

[Satuliini-]

Mä olen aina pelännyt hammaslääkäriä. Menen sinne aina ihan vaan hirveissä kivuissa. Pelko tuli lapsuuden kokemuksista eikä siihen ole vieläkään löytynyt keinoa Sitten pelkään tietenkin lasten puolesta. Mulla on kaksi lasta jo ennestään, toinen murkku ja toinen teini, että heistä kasvaisi vastuullisia ja hyviä aikuisia ja sitten on huoli tästä masuasukista, että hän on kunnossa, ikää kun mulla jo on aika paljon. Rentoudu tässä sitten

[Marina]

Kuolemaa.

[JoHe]

Muuten onnistun elämään hyvinkin pelkojeni kanssa, ne ovat pieniä, realistisia. Hullut entä jos-pelot olen oppinut sulkemaan mielestäni.

 

Kuitenkin minulla on yksi järjenvastainen pelko, ollut lapsesta saakka ja edelleen aiheuttaa ahdistusta, tuskanhikeä, pahimmillaan paniikkia. Pelkään klovneja. Ihan kunnon fobia.

[winku]

Pelkään käärmeitä. Sinänsä vähän hassua, kun en ole koskaan elävää sellaista nähnyt (muuten kuin terraariossa) Mutta niin pitkään kuin muistan, olen nähnyt niistä painajaisia ja aina herännyt tärisevänä, hiestä märkänä ja sydän tykyttäen. Yleensä riittää että unessa on käärme, sen ei tarvi edes tehdä mitään. En tiedä mitä tapahtuisi, jos joskus näkisin elävän käärmeen luonnossa, saisinko samanlaisen paniikkikohtauksen, vai meniskö pelko ohi...

[bohemian]

Isän kuolemasta 2012 lähtien pelkään kuolemaa :-(

  

Mulla on paha kuolemanpelko. Ei läheisten, vaan omaa kuolemaa pelkään...

  

Omaa kuolemaa olen alkanut pelkäämään. Näin siihen liittyvän unen, jossa siis minulla oli kasvain ja olin suostuvainen eutanasiaan, koska kuolemani olisi muutoin liian kivulias kestää. Siinä unessakin itkin ajatusta menettää oma rakas tytär, mies ja kaikki muutkin läheiset ja mietin, että minkälaista kuoleminen on ja loppuuko siinä koko minuus, ajatukset jne... Hyi! Ja nyt olen viime viikot sitten pyöritellyt asiaa mielessäni.

 

  

Kuolemaa.

Mä olin tosi yllättynyt, että näin moni itseni tavoin pelkää kuolemaa. Aina kun olen aiheen ottanut esiin olen vaan saanut vastakaikuna pällistelyä "mitäs pelättävää siinä on, ei silloin enää ole olemassa" tai jotain yhtä fiksua. Myös läheisten menettäminen pelottaa ja siinä kuolemassa juuri se, mitä Nelimokin sanoi, että katoaako siinä samalla kaikki rakkaat ihmissuhteet ja muistot, kokemukset, tunteet...Mitä tapahtuu? Paska homma.

[*sophie*]

Rakkaiden kuolema/vakava sairaus. Pelkään myös ampiaisia todella paljon !

[Rania]

Täälläkin pelätään ampiaisia ja käärmeitä yli kaiken...!!

[andra]

Mä pelkään ihan hirveästi ukkosta (tänään olin taas aivan rikki, kun rytisi hetken ihan päällä). Pelkään myös tulipaloa, se tulee aina ukkosella mieleen erityisesti. Susia ja karhuja pelkään myös, vaikka näin kaupunkiasujana ei ole kovin realistista törmätä kumpaankaan lajiin

[cantaloupe]

Mä pelkään punkkeja!! Kuvittelen aina miten sellainen tarttuu muhun ja sylkee kaikki mahdolliset taudit mun verenkiertoon. Hyi!!

 

Foorumin aiheeseen liittyen tää vauvahomma ihan kokonaisuudessaan on myös pirun pelottavaa. Alkuun pelkää, ettei tule raskaaksi ja samaan aikaan yhtä paljon sitä, että tuleekin Sitten sitä, että joku menee pieleen.

[Maywa]

Läheisten / oma vakava sairastuminen ja kuolema.

 

Lisäksi pelkään myös ampiaisia.

[Liljana]

Täältäkin löytyy niitä ns. vähän normaalimpia hammaslääkäri, ukkonen, ötökät.. Mutta suurin pelko on juurikin jäänyt keskenmenoista. Se on sellainen hallitsematon pelko joka lamaannuttaa kyllä heti jos on mietinnässäkään lapset ja niiden tekeminen. Onneksi on sellainen ihminen ympärillä joka osaa rauhoittaa tarvittaessa. Jotenkin myös iän myötä se pelko on muuttunut hieman inhimillisemmäksi ja ajattelutapa on erilainen. Kyllä asiat järjestyy ja ei pidä antaa sille pelolle valtaa.

[Lorena]

Pelkään, että maailma muuttuu pian asumiskelvottomaksi ilmastonmuutoksen aiheuttamien valtavien myllerrysten takia. Ei siis tämän isompia pelkoja. 

[K-mar]

Pelkään, että maailma muuttuu pian asumiskelvottomaksi ilmastonmuutoksen aiheuttamien valtavien myllerrysten takia. Ei siis tämän isompia pelkoja. 

Sama juttu. Pelkään myös ydinaseita jne. joilla ihminen voi nopeastikin tuhota maapallon. Nämä pelot on nyt selkeästi kasvaneet, kun odotan lasta. Välillä hirvittää, että aionko juuri tällaiseen maailmaan tuoda uuden ihmisen.

[Lorena]

K-mar, kamalaa tietysti sanoa näin mutta tavallaan huojentavaa, että on muitakin, joilla on näitä isoja pelkoja. Minäkin ihan suoraan sanottuna mietin, mitä helkkarin järkeä on tehdä lapsia sivilisaatioon, jota uhkaa romahtaminen jopa jo muutaman vuosikymmenen päästä. Mieheni lohduttelee, että jos niin käy, niin käy ja ainakin kohtaamme lopun yhdessä eikä sen takia kannata lakata elämästä. Hän on aivan oikeassa, vaikka tietenkään se ei poista ahdistustani. 

[K-mar]

Isäpuoleni onneksi totesi lohdullisesti, että ehkäpä se meidän tuleva lapsi tulee kuulumaan niihin, jotka tekee tästä maailmasta paremman paikan elää