curly

Mikä pelottaa?

203 posts in this topic

Pelko ei rationaalinen tunne, mutta se lamauttaa ja pyörii ajatuksissa. Pelko voi liittyä elämään, ilmiöihin ja ihan mihin vaan. Esimerkiksi sota, synnytys, hämähäkit, yms aiheuttavat joillekin pelkoa tai jännitystä. Sitä ei aina voi eikä tarvitse sen enempää perustella tai selittää.

 

Tämä on ketju pelonaiheille ja niiden käsittelyyn. Kirjoita tosissasi tai pilke silmäkulmassa, kaikki kommentit ovat yhtä tervetulleita :)

 

Aihe tuli mieleen tämän päiväisistä Sellon ampumavälikohtauksesta. Tapaus saattaa herättää pelkoa tai vihaa. Itse pelkään mm. silmitöntä väkivaltaa. Oma mieheni taas pelkää hämähäkkejä.

 

PS. Ei sillä että minulla olisi selkäkarvoja, vai pelkäänkö turhaan että minulla on? :lol:;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on kauheen fiksut fobiat, pelkään nimittäin kuollakseni koppakuoriaisia ja vedenalaisia kiviä ja vesikasveja :rolleyes:

 

Nyt raskaana ollessa olen ollut myös enemmän peloissani että miehelleni sattuu jotain esim.autolla ajaessa. Itseni puolesta en vieläkään osaa pelätä.

 

Ampumavälikohtauksia tms. en ole toistaiseksi pelännyt vaikka asia tuleekin koko ajan lähemmäs omaakin arkea. Mies kun on toiminut paljon opettajan sijaisena :mellow:

Share this post


Link to post
Share on other sites

hämähäkit :ph34r:

 

tai enemmänkin ne inhottaa, mutta kyllä mä ihan pelkäsin thaimaassa tarantelloja...

 

tulevaisuus pelottaa täälläkin, koska tää maailma muuttuu aina vaan hullummaksi ja hullummaksi vuosi vuodelta.... :(

Share this post


Link to post
Share on other sites
Nyt raskaana ollessa olen ollut myös enemmän peloissani että miehelleni sattuu jotain esim.autolla ajaessa. Itseni puolesta en vieläkään osaa pelätä.

 

Sama juttu!

 

Vesi pelottaa, en uskalla enää luonnonvesissä uida (oli miten laitettu uimaranta tahansa), ennen uskalsin. Se on niin tummaa ja siellä on kaloja ja kasveja ja kaikkea!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mua pelottaa myös koppikset (ja torakat!!!!), ei niinkään muut öttiäiset...

 

Ja kyllähän sitä toisaalta pelottaa tää "maailman hulluksi muuttuminen" ja joskus tulee ihan hulluja yhtäkkisiä pelkoja, esim. kun ylitän suojatietä rattaiden kanssa, niin pelkään että yhtäkkiä joku autoilija pimahtaa ja ajaa meiän päältä :wacko::( Tai pelkään et kaadun portaissa poika sylissä jne jne, kaikenlaisia hulluja pelkoja on kyllä tullut pojan syntymisen myötä, millastahan tää sitten on kun pirpana ehtii teini-ikään...

Share this post


Link to post
Share on other sites
Nyt raskaana ollessa olen ollut myös enemmän peloissani että miehelleni sattuu jotain esim.autolla ajaessa. Itseni puolesta en vieläkään osaa pelätä.

 

 

Samma här, tosin mulla on ollut sitä aina..Mä olen aina ollut ylisuojeleva mun lähimpiä kohtaan.

 

Mä olen alkanut pelkäämään raskauden myötä itseni puolesta, tai siis vauvan..On jotenkin aivan kamala tunne, kun tietää, että jos itselleen sattuu jotain, sattuu myös jollekin toiselle. Ennen tälläistä ei ole ollut, en esim..pelkää väkivaltaa ollenkaan, mutta nyt se siis pelottaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hyrrr.. Hämähäkit ja käärmeet... Niitä pelkään/inhoon hirveesti, mutten kuitenkaan skorppionia jota salaa toivon lemmikiksi :lol:

 

Samoin tietenkin että pojalle tai miehelle sattuu jotain, itseni puolesta en vain osaa pelkää. Mutta kylmää ajatuskin etten näkisi miehen kanssa pojan kasvavan ja aikuistuvan.

Edited by OltsunÄippä

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiva että näin moni on jo kirjoitellut tänne :)

 

Mulla on päällimmäisenä pelko keskenmenosta. Aloitimme heinäkuussa 2009 tjottailun ja takana on 1 varhainen keskenmeno, km rv 7+3 ja km rv 6. Viimeisimmästä keskenmenosta on nyt tasan 3 viikkoa ja tässä odottelemme ainakin kahdet kuukautiset ennen seuraavaa yritystä.

 

Mä kans pelkään kaikenmaailman ötiäisiä, kuten liskoja, käärmeitä, yöperhosia, torakoita yms. Sitten pelkään sairastuvani vakavasti esim. syöpään, koska olin polttanut tupakkaa useamman vuoden ajan.

 

Mä kans pelkään että miehelleni käy jotain. Mä aina hoen sille että ajaa varovaisesti, vaikka on maltillinen ja hyvä kuski.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ihan peruspelko ensimmäisenä: hämähäkit. Mitä isompi ja karvaisempi, varsinkin jos se liikkuu,yök. Inhottaa ja pelottaa. Just ja just pystyn sisälle tulevat listimään, jos ei muita ole paikalla...

 

Raskauteen liittyviä juttuja on tullut myöskin. Mies aloittaa uuden työn ensi viikolla ja hommaan kuuluu paljon matkustelua, heti alkuun ainakin viikko UK:ssa. Pelkään etten pääse aamulla sängystä ylös liitoskipujen takia tai saan jonkun kipukohtauksen täällä kotona (olen sairaslomalla jo kipujen ja supistusten takia). Lähellä ei asu ketään sukulaista, naapureita en kehtais vaivata joka päivä ainakaan. Jatkossa tulee olemaan liikkuva työ Suomen maaperällä, mutta koko Suomessa, joten millä hitolla se ehtii synnytykseen.

 

Pelkään jo muutenkin synnytystä. Puhumattakaan, että joutuisin sinne yksin, eikä kellään hoitohenkilökuntaan kuuluvalla olisi aikaa huolehtia esim. kivunlievityksestä. Paha synnytyskokemus taustalla jo muutenkin. Kaveri lupasi tulla mukaan, mutta asuu aika kaukana, muutaman tunnin ajon päässä. Saa nähdä ehtiikö sekään. Sypelle aika varattuna, jossa näitä käydään läpi.

 

Pelkään miten toivun synnytyksestä ja pärjään kotona "rikkinäisenä" kun miehellä ei mahdollisuutta (kun on se uusi duuni ja koeaika yms vähän hankalia tekijöitä...) jäädä kotiin auttelemaan. Jälleen kerran, ei kovin kummoista tukiverkostoa ympärillä.

 

Silti aion pärjätä. Jos vaan jään henkiin koko synnytyksestä...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pelkään käärmeitä. Pelkään myös luonnonvesiä. Pelkään että joku kaappaa mun lapset. Pelkään tulevaa matkaa miehen kanssa, että lentokone putoaa ja me kuollaan. Voi, pelkään niin paljon, niin monia asioita. Tässä suurimmat.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä pelkään sairautta, kärsimistä ja kuolemaa. Omaa ja omaisten. Mun isä kuoli syöpään kotona kun mä olin 25 ja mä olin hoitamassa sitä äidin apuna loppuun asti. Oli kauheaa katsottavaa...

Edited by Marthe

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pelkään menettäväni lapseni, pelkään kätkytkuolemaa, näen sieluni silmin ja pelkään miten poikani litistyy auton alle vaikka tämä vain leikkii pihalla naapurin lasten kanssa. Pelkään mieheni kuolemaa. Omaa en pelkää enkä sitä että yhdessä kuoltais tai vanhana, mieluiten vanhana kukin ajallaan, mutta yksin jääminen tosiaan pelottaa.

Ja tietysti silmitöntä väkivaltaa ja kapeakatseisia fanaatikkoja (itsemurhapommittajat yms).

Tässä nää kaikki tais ollakin...

Ei kun vielä oli yksi: Pelkään valtavaa jatkuvaa tuskaa, kuten kroonisia hermosärkyjä. Pelkään sitä kuinka pelkkä väärä signaali kehossa voi vangita ihmisen pahemmin kuin mikään vankila, vangita omaan kehoosi. Sain tästä esimakua muutaman kuukauden ajan ja toivon tosissaan voimia jokaiselle vastaavan vaivan kanssa sinnittelevälle.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä en pelkää vettä, mutta veden alle joutumista kylläkin. ts. uiminen on kivaa mutta laiturilta en hyppää enkä sukella. Jostain syystä pelkään, etten pääsekään takaisin pinnalle ja tukehdun?! :rolleyes: Tästä syystä vesiliukumäetkin on kammottavia.

 

Raskauden aikana olen alkanut pelätä olla yksin yötä kotona, etenkin jos koirakaan ei ole kaverina. Kuuntelen rapinoita ja suhinoita ja pidän kaikki mahdolliset valot päällä, ja jostain syystä nukun olohuoneessa, kun makkari on niin pelottava paikka.. Pelko ei kohdistu edes mihinkään tiettyyn juttuun, esim. murtovarkaisiin tai tulipaloon tms.

 

Jos en saa miestä puhelimella kiini kun hän on jossain asioilla, saatan kehitellä itselleni isonkin paniikin, että nyt on sattunut kolari tai joku muu onnettomuus.

 

Pelkään että kaadun ja lapselle sattuu jotain. Meillä on 2-kerroksinen talo, ja kuljen portaat tosi varovasti, jos meinaan liukastua niin säikähdän ihan hillittömästi että entä jos olisin kaatunut. Odotan pelonsekaisin tuntein kevättä, loppuraskauden kömpelyyttä ja sulavan jään liukkautta. Jos mies ei ole kotona, minulla on kännykkä AINA mukana, että saan soitettua apua jos kaadun enkä pääse liikkumaan.

 

Viime aikoina olen alkanut pelätä myös sitä, että entä jos mies jättää minut. Merkkejä ei ole minkäänlaisia sinne päinkään, mutta oma itsetunto on ollut niin nollissa valas-olemukseni kanssa, samoin kun kivuilta ja supistuksilta ei pysty ihmeemmin mitään tekemään, ja vielä raskauden pehmittämä pääkoppa ja olematon keskittymiskyky siihen päälle.. Noh, omasta mielestä musta ei paljon iloa ole, mies on onneksi eri mieltä. Mutta silti olen päässäni pyöritellyt kauhuskenaarioita, minne muuttaisin, miten pärjäisin, miten kurja lapsuus vauvalle tulisi jos mies lähtisi kävelemään.

 

Ps. Hämähäkit on kivoja! Ne syö itikoita. Ihan huipputyyppejä :wub: Olen pojallekin sanonut, ettei niitä saa tappaa, vaan pitää viedä ulos minne ne kuuluu :)

Edited by sincerity

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pelkään autoja ja sen ajamista! Olen jäänyt nuorempana auton alle ja itse kaksi kertaa kolaroinut ja viimeisellä kertaa 80km/h ojaan,

joten mä en enää koskaan halua ajaa ja mielellään en ees haluis olla kyydissä koska pelkään joka ikinen kerta että joku hullu

ajaa meidän päälle tai kuski menettää autonsa hallinnan.. :unsure: Ja tässä on yksi syy miksi meillä ei ole autoa ja enkä sitä edes

halua, koska pelkäisin niin paljon sitä että mieheni päälle ajettaisiin tai se ajaisi kolarin.

 

Pelkään myös kadulla kävellessä autoja! :unsure::lol: Ja en suostu ylittämään katua jos en ole 210% varma että auto on varmasti pysähtynyt.

Silloin kun itse jäin auton alle, niin auto hidasti mutta yhtäkkiä kiihdyttikin kun ei kuulemma huomannut minua.. Toisin sanoen

autot on p*rseestä! :lol:

 

Pelkään vettä! :unsure: Pienenä upposin kaksi kertaa uima-altaan pohjalle, joten mulla ei ole muuta kokemusta vedestä kuin se että sinne kun menee

niin uppoaa.. Ja se viimeisin kerta kun upposin altaan pohjalle tais olla se pahin kerta mistä tämä järjetön pelko valtasi minut. Olin ensimmäisellä

luokalla ja takana oli pienempänä se yksi uppoamiskerta ja äitini oli saanut valettua muhun uskoa ja sai mut ala-asteen "pakolliseen" uima-opetukseen. Ja siellä oli vetäjille kerrottu mun tausta ja yhdessä vaiheessa tuntia opettaja ottaa mua kädestä kiinni ja alkaa vetämään vedessä

ja kun ollaan altaan syvimmällä kohdalla se päästää irti kun häntä kuulutetaan toimistolle ja hän oletti että osaan uida sieltä itse pois, mutta

ehei, minä vajosin samantien.. Joten se siitä luottamuksesta veteen! :lol:

 

Pelkään myös käärmeitä, ampiaisia ja hyökkääviä lintuja! :unsure:

 

Pelkään myös tukehtumista, joka osittain johtuu noista uppoamisista, mutta myös siitä että mulla on todella ahdas ja pieni nielu,

joten mulla on aina ollut haasteellista nieleminen ja välillä tulee niitä "ruoka menee väärään kurkkuun"-kakomisia ja se ei ole kivaa!

 

Ja mä pelkään sitä että joutuisin ajamaan autoa, joka suistuisi järveen, josta en pääse pois. Ja joka on täynnä vesikäärmeitä ja

hyökkääviä lokkeja ja uppoan ja tukehdun! :unsure: Siinä yhdistyisi sitten kaikki pelot!

 

Ai niin ja pelkään asua maatasolla! Kiitos yhden hullun vainooja/sekopään, joka ahdisteli Helsingissä asuessani luhtitalon maatasossa

4kk kolmea asuntoa. Se tuli aina iltaisin/öisin ikkuinoiden taakse huohottamaan ja koputtelemaan ja välillä havahduin esim. illalla kesken

leffan katselun että ihan kuin joku tuijoittaisi niin tämä hullu on liimautunut ikkunaan josta näki olohuoneeseen! :angry:

 

Ja pelkään myös fyysistä väkivaltaa! Mun kimppuun on hyökännyt kolme ihmistä takaapäin! Ja mua on yritetty kaksi kertaa kaapata

autoon yöllä palatessani baarista kotiin! Välillä tuntuu, että tää maa on täynnä avohoidossa olevia sekopäitä! :angry:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä pelkään ehkä eniten väkivaltaa. Sellasta silmitöntä hakkaamista. Se on jotenkin käsittämättömän kammottavaa että joku ihminen voi tehdä toiselle sellasta. En tiedä mistä tää pelko juontaa juurensa, en mä ole kokenut mitään tällasta koskaan tai edes nähnyt läheltä mitään baaritappeluita kummempaa.

 

Samoin kun moni muukin, mä pelkään myös että miehelle tapahtuu jotain pahaa. Tai pojalle. Mä aina rasittavuuteen asti muistutan että "aja varovasti" ja jos mies tulee joskus myöhässä jostain tai en saa sitä puhelimella kiinni niin mielikuvitus laukkaa jo vaikka missä onnettomuuksissa. Lapsen syntymän myötä mä oon myös alkanut pelätä "itseni puolesta" eli sitä että mulle tapahtuu jotain, olis kamalaa jos pojan pitäis kasvaa ilman äitiä :(

 

Sairaudet myös pelottaa, esim. syöpä on aikamoinen mörkö. Vaikka siitä on moni tuttava selvinnyt ja hoidot aina vaan paranee... mutta on siihen moni kuollutkin, myös omasta ja miehen suvusta. Ja sairauksista myös mielisairaudet on pelottavia. :(

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun viime öinen painajainen jos mikä sai mut pelkäämään! Uni oli kuin "28 päivää myöhemmin"- leffan kolmos osa. Siinä ihmiset saavat raivotautia tartuttavan viruksen, jonka jälkeen heistä tulee parissa sekunnissa verenhimoisia tappajia. Erona perinteisiin zombie leffoihin on se, että nää zombit pinkoo menemään tuhatta ja sataa, eivätkä vaan laahusta eteenpäin suu kuolassa kädet ojossa.

 

No, siinä mun unessa oon keskellä kaupunkia kun ihmiset yht äkkiä vaan sekoaa ja mulle tulee kiire pinkoa pakoon. Ja just kun luulin löytäneeni pakopaikan, jostain ihmeen suunnastaa pinkoo taas yks kaheli zombie ja taas juostaan pakoon ihan paniikissa!

 

Jossain vaiheessa jaan terveille ihmisille antibiootteja, ettei ne muuttuisi raivotautisiksi, mutta ne saa ne lääkkeet liian myöhään ja jälleen kerran kiipeillään katoilla ym.

 

Ja se painajainen vaan jatku ja jatku!!! Mä kirjoitan siitä pian jonkun kirjan ku muistankin sen unen vielä niin hyvin! :lol:

 

Sanoin miehelle, että mun painajainen on sen syy, koska se ehdotti että katottaisiin taas pitkästä aikaa "28 päivää myöhemmin" ja siit sitten kehitty tuo painajainen.

 

Mulla on tosiaan liian vilkas mielikuvitus!! :lol:

 

Muoks: kirjoitusvirheet

Edited by curly

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pelkaan, etta miehelle tapahtuu jotain ja joudun olemaan yksin. Pelkaan, etta pojalle tapahtuu jotain - ja varsinkin pelkaan, etta jotain tapahtuu ja sen minun syyni. Pudotan tai en osaa elvyttaa... :mellow: Vakivaltaa en sinansa pelkaa, raiskausta kyllakin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jään alle joutuminen :unsure:

 

Ja se, että jollekin läheiselle ihmiselle sattuu jotain pahaa. Useimmiten pelottaa, että miehelle käy jotain liikenteessä, ajaa semmoisen 60 000km/vuosi...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pelkään käärmeitä, isoja hämähäkkejä sekä tulevaisuutta.

 

Sekä mies että itsekin olemme mukana vpk:ssa, molemmilla savusukeltajan kelpoisuus ja lisäksi mies tekee työkseen sairaankuljetusta. Omalta osaltani pelot ensin kasvoivat kun tiesi liikaa, sittemmin ne hälvenivät kun sitä hommaa on tehnyt itsekin. Nyt olen vain kovin ylpeä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En tiedä voisinko sanoa pelkääväni, mutta inhoan pellejä! Yäk,yäk,yäk! :wacko: En näe niissä mitään hauskaa ja ne ovat kammottaviakin.. Saa selkäkarvat pystyyn... Hui.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olen nykyään alkanut pelkäämään pimeää! :blink: Tyhmää pelätä sitä, en uskalla olla edes yksin kotona yötä... en tiiä miten musta on nyt tullut tällainen, jotenkin lapsen saannin jälkeen on tullut tää pelko :huh:

Share this post


Link to post
Share on other sites
Mä olen nykyään alkanut pelkäämään pimeää! :blink: Tyhmää pelätä sitä, en uskalla olla edes yksin kotona yötä... en tiiä miten musta on nyt tullut tällainen, jotenkin lapsen saannin jälkeen on tullut tää pelko :huh:

 

Sama homma! Ihan unohdin tuon. Pelkään siis myös kamalasti pimeää, enkä yksin suostuisi varmaan enää edes nukkua pimeässä.. Aamuisin, kun mies lähtee ennen minua töihin, joutuu hän jättää keittiöön valot, että sieltä tulee sitten edes vähän valoa makuuhuoneeseenkin.. :rolleyes:

Mä odotan vasta esikoista ja on aina samanlaista tämä pelko ollut. Eli mulla ei liity raskauteen tai tuohon lapsen saantiin...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pelkään kuollakseni kivuliaita lääketieteellisiä toimenpiteitä. Siksi yksi suurimmista peloistani on että sairastuisin vakavasti koska silloin joutuisin sellaisia mitä luultavammin läpikäymään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now