Mikä pelottaa?

[Tiistai]

Pelkään mehiläisiä, ampiaisia ja kimalaisia. Hämähäkit ei tunnu missään, mutta esim. piknikillä on tosi vaikea keskittyä jutteluun tai rentoutumiseen, jos lähettyvillä on noita surriaisia. En muista/tiedä, että minua olisi koskaan pistetty, joten ehkä tuo on vain joku alkukantainen itsesuojelupelko.

 

Myös linnut aiheuttavat kammotusta. Olen joutunut puolustamaan koiraani vihamielisiä variksia vastaan (puolustivat raajarikkoa poikastaan), mikä ei ainakaan parantanut tuota pelkoa. 

 

Minulla on ilmeisesti myös pöljä alitajuinen pelko epäloogisia portaita kohtaan... Näen välillä painajaisia portaikoista, jotka katkeavat kesken tai palaavat takaisin alkupisteeseensä, tai loppuvat kattoon tai seinään. Jopa valveilla tulee epämiellyttävä olo, kun näkee kuvia tai piirroksia moisista (damn you, M.C. Escher!). Tuosta saisi varmaan joku psykoanalyytikko hyvät teoriat aikaiseksi. 

[Neytiri]

Läheisten menettäminen on peloista pahin. Sekin pelottaa, että osaako sitä elää elämäänsä täysillä vai huomaako sitä jossain vaiheessa, että on pelännyt epäonnistuvansa tms. ja jättänyt joitakin asioita tekemättä sen vuoksi.

 

Pienempiä pelkoja on korkeat paikat, kaikenmaailman öttiäiset ja toisinaan ahtaatkin paikat ahdistaa - eli onhan näitä jos mitä

[Fallow]

Mä pelkään korkeita paikkoja, siitä onkin muodostunut oikeastaan aika paha korkeanpaikankammo; jalat vaan ei suostu korkeissa paikoissa enää liikkumaan yhtään ja sydän rupeaa jyskyttää hirveesti ja rupeaa pyörryttämäään

[Kurki]

Pelkään, että en saakkaan omia lapsia. Lisäksi pelkään läheisten menettämistä.

[Jennie]

Läheisten menettäminen pelottaa eniten.

 

Pienempiä pelon aiheita tällä hetkellä on pillereiden poisjättämisestä tulevat oireet. Sekä se, että tulisin heti raskaaksi.

[Maikki85]

Jos jäädään lapsettomiksi. Jos rakkaalle tapahtuu jotain pahaa..

[Maki]

Pelkään lintuja, paitsi ihan pikkulintuja tyyliin varpusia.

Pelkään että miehelleni sattuu jotain esim. töissä.

[Adelie]

Tällä hetkellä: että jäädään ikuisesti kahdestaan..

[Jurumi]

Hammaslääkärissä käynti on aina yhtä tuskaa, vaikka olisi vain tarkastuksesta kyse... Veikkaan, että kyseinen pelko sai alkunsa vajaa kymmenisen vuotta sitten, kun olin porattavana ja hammaslääkäri oli mielettömän kovakourainen, porasi suoraan johonkin hermoon niin että meinasin oikeasti pyörtyä siihen tuoliin, koski ihan älyttömästi  Sittemmin ei oo kovin herkkua ollut mitkään viisaudenhampaan poistot, aina saa naama kalpeana tutista siellä odotustilassa.

[Guest Bettina79]

Pelkään jollekin läheiselle tapahtuvan jotain. Edelliseen pelkoon liittyy myös menettämisen pelko joka mulla on.

Edited March 9, 2013 by Bettina79

[Tyyne1984]

Että mies ei enää pitäisi minua vaimona, vaan lapsen äitinä.

[Guest Kisu3]

Tällä hetkellä pelottaa tämän vatsatautini mahdollinen vaikutus alkuraskauteen.

[onnellinen]

Kaikista eniten pelkään läheisen menettämistä, erityisesti puolison tai lasten menettämistä.

[sagarika]

Korkeat paikat (HUIH!), sekä ahtaat paikat.
 

[Onda]

Mulla tuli tätä lukiossa pohdittua ihan kunnolla ja huomaan, että sama pitää yhä paikkaansa. Itse pelkään eniten siis pelkäämistä, niin typerältä kuin se kuulostaakin. En esimerkiksi pelkää sitä, että entäs jos minulle käy jotain yms. vaan pelkään sitä, että entäs jos pelästyn!

 

Jotkut kauhutarinat ja sen semmoiset siis aiheuttavat iltaisin aivan kamalia pelkotiloja jos olen yksin ja ne sattuvat tulemaan mieleen väärällä hetkellä. Ja kun niitä pohtii, niin ei mua niissä pelota, että ne tappais mut, ei mua pelota että mua sattuis tai mitä ne tekis mulle, joten jäljelle jää vain se, että pelkään sitä pelkoa. -_-' Ja kamalinta ikinä on säikyttely! Se on varmin tapa mut raivon partaalle. Tästähän on sitten johtanut jotain typeriä juttuja kuten, jos oon yksin kotona ja pitää mennä myöhään illalla vessaan, niin en voi laittaa ovea lukkoon, jottei kukaan voi säikyttää mua oven takaa (sisko kerran pienenä tehnyt sen), ja hämärässä portaat, jotka on välistä auki, pitää juosta ylös, ettei kukaan nappaa nilkasta kiinni. Ja en todellakaan vilkaise peiliin hämärällä, never!

 

Muuten väristyksiä aiheuttaa korkeat paikat (olen varma että tipun kaiteen yli!) ja tukehtumisen/hukkumisen mahdollisuus (mua ei tosiaan saa piilottaa peiton alle, jos en ole varma, että pääsen sieltä pois!). Ja jos tiedän että mies tai vaikka mun vanhemmat on matkalla ja niistä ei kuulu mitään, ni saattaa pelko hiipiä puseroon, mutta se lähtee aina pois, kun kuulen kaiken olevan ok

 

Muoks. täsmensin ja selkeytin (tai ainakin yritin)

Edited August 20, 2013 by Onda

[Sappiska]

Menettämisen pelko on kai pahin. Siitä kumpuaa kaikenlaisia muunlaisia pelkoja ja ahdistuksia.

[Sappiska]

^ Tarkoitin siis menettämisen pelko on itselläni pahin 

[RockaBella]

Kehtaankohan mä tunnustaa omat fobiani.. 

 

Ampiaiset. Alan kiljumaan ja juosta jos näen lähettyvillä, monet ihmiset on saattanu kattoo tuolla kylillä mua vähän outona kun yhtäkkii käyn huitoo ja juoksen rattaiden kanssa. Ei vaan pysty olemaan paikallaan..

 

Neulat. Multa on ihan järkyttävän hankalaa ottaa mitään verikokeita, kun mun suonetkin pelkää ja "juoksee" karkuun.. Ja kaiken lisäks ne on ns.prinsessasuonet joita ei oikein löydäkään..

 

Lyödyksi joutumista. Se on vaan niin hirveetä.. Nykyisin ei tätä ongelmaa ole, mutta silti siitä on jäänyt pelko..

 

Hissit. Kävelen vaikka 10.kerrokseen  

Olen pienenä tyttönä jäänyt hissiin jumiin ja kai tästä on kehittynyt joku ahtaanpaikankammokin, kun en mielellään mene tunneleihin tms..

 

Ilmapallot!   Se on ihan hirveetä kun pojat puhaltaa niihin ilmaa tai tulee pallon kans lähelle, pelkään sitä poksahtamista.

Ja muutenkin ne narisee, haisee ja on ällöttäviä 

[Titiri]

Muoks. Otetaanpas kuitenkin pois.

Edited April 10, 2014 by Titiri

[Naa]

Pelkään lähes joka kerta kun mies lähtee johonkin, että sille sattuu jotain. Pelkään myös sitä ettei voidakaan tulla raskaaksi tai vauvalle sattuu jotain synnytyksessä.

[Katinkainen]

Olin tulossa vastaamaan iilimadot, mutta täällä on paljon muitakin pelkoja, jota tunnistan.

Esimerkiksi tuo poksahtaminen eli en tykkää ilmapalloista tai jos joku avaa kuoharipulloa.

Epärationaalinen pelko on myös korkeanpaikan pelko.

Todellisempia on nuo huolet läheisistä.

[Jenett]

Isän kuolemasta 2012 lähtien pelkään kuolemaa :-(

[Kisma]

Mulla on paha kuolemanpelko. Ei läheisten, vaan omaa kuolemaa pelkään... Lisäksi pelkään hämähäkkejä ja nyt jutun ajankohtaisuudesta johtuen pelkään myös lapsettomuutta.. Ja merta ja muutenkin syviä vesiä kammoksun tosi paljon.

[Raven]

Minun pelkoni liittyy tulevaisuuteeni: en luokittele itseäni vielä alani ammattilaiseksi (opiskelen, vähäisesti työkokemusta). Kuitenkin olen siinä iässä, että lapsia olisi mukava jo saada ja aiommekin piakkoin alkaa yrittämään. Pelkään, että mitä jos työnsaantini vaikeutuu, kun valmistumiseni jälkeen olen ollut kotona lapsen kanssa ja työkokemukseni on vähäistä. Miltä näytän työnantajan silmissä: lähemmäs kolmikymppinen nainen, joka ei samantien kykenisi tuomaan mitään lisäarvoa osaamisellaan, koska kehitys on vasta alussa.

 

Minä pelkäsin juuri tätä opiskellessani. Nyt lähes 2v työelämässä ollessani pelkään, saanko äitiysloman jälkeen vakipaikkaa jos en sitkeästi odota ensin vakitöitä. Pelkään saanko asuntolainaa, jos en hanki lainaa ensin ja lasta vasta sitten. Sitten pelkään sitä, että joudun sairaslomalle raskaana ollessani ja äitiyspäivärahoja ei lasketakaan 6kk tulojen mukaan vaan 2012 verotuksen tai sairaspäivärahojen, missä tapauksessa olen rääkännyt itseäni vuosia kestävällä vauvakuumeella ihan turhaan kun edes taloudellinen tilanne ei anna hengitystilaa (muuten siis antaisi). Ja sitten pelkään reaktiota työpaikalla, jos kerron itselleni maailman onnellisimman uutisen työyhteisössä jossa minuun tuntuu kohdistuvan paineita ja odotuksia seuraavalle parille vuodelle.

 

Ja pelkään sitä että odotan liian kauan enkä saakaan olla nuori, onnellinen äiti tai en saa lapsia ehkä koskaan.

 

Jos on tällainen luonne, niin aina löytyy lisää tyhmiä pelon aiheita (jotka ovat kyllä to-del-la pelottavia ja pitävät yöt hereillä).

 

Mitään korkeanpaikankammoja yms ei sitten ole, ehkä sitä riittää tuossakin

[Ferdindano]

Mä olen aina pelännyt sitä, etten tule helposti saamaan lapsia. Toivon todella, ettei tämä pelko toteudu.