curly

Mikä pelottaa?

203 posts in this topic

Aloin pohtia pelkoasiaa enemmän ja jouduin myöntämään itselleni, että onhan mulla muitakin pelkoja. Yksi perheen perustamista varjostava pelko tai huoli on taloudellinen. Mulla ei ole vakituista työtä, ja miehen tuloilla ei pärjää. Ehkä täällä on talousketjuja, joissa jatkan aiheesta. Olisi mukavaa kuulla, miten muut ovat päässeet näistä peloista yli.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hämähäkit ja epämääräiset ötökät (esim sokeritoukat) on niin pelottavia! Pelkään myös kumisia hämähäkkeja ja kuvia hämähäkeistä..Muutama kesä sitten olin parhaan ystäväni kanssa soutelemassa. Yhtäkkiä ystävä sanoo että kato mikä veneen pohjalla kököttää. Valehtelematta tarantellan kokoinen hämähäkki jonka mahan alla vauvapussukka! Mietin että kaksi vaihtoehtoa joko hyppään järveen tai soudan kovaa! En ole eläessäni niin kovaa vauhtia soutanut takaisin rantaan..Hyvä etten hypännyt vauhdissa pois veneestä! Hyi olkoon!!  :girl_cry2:

 

Kuolemaa pelkään myös sen takia kun se on niin vieras. Lähesia on kuollut todella vähän ja kuolemaa ei ole juuri joutunut käsittelemään. Yön hiljaisina tunteina saattaa ruveta miettimään kuolemaa mutta sitten on pakko ajaa ajatus pois ettei ala pelottaa..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jollain asteella pelkään yksin jäämistä. Nautin siis yksinolosta ajoittain, mutta ajatus siitä, ettei olisi mitään sosiaalisia kontakteja tuntuu ahdistavalta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ampiaiset ja käärmeet aiheuttaa inhoa ja puistatuksia. Avioitumisen jälkeen olen alkanut pelkäämään puolison menettämistä (kuolemaa). Jossain määrin pelkään myös tulevia lapsettomuushoitoja, kun niiden toteutumiseen ei juuri itse pysyy vaikuttamaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pelottaa tietenkin taloudellinen tulevaisuus. Itsellä diagnosoitiin asperger tässä hiljattain, syyt ongelmiin selkisi kertaheitolla. Osat ja roolit vaihtui, vaimo töihin ja itse kotiin, mikä oli molempien kannalta erinomainen ratkaisu!

Miehinen itsetunto otti kyllä kolauksen ja ison, nykyäänkin vielä tulee kieroonkatsomista kun jollekin kertoo että olen koti-isänä. Lapsetkin tykkäävät kun iskä on kotona(kaikki kolme siis poikia). Rutiinit on tärkeitä sekä itselle ja pojille, etenkin vanhimmalle.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Viimeaikoina pelot ovat liittyneet eniten työ- ja talousasioihin.. Että miten asiat järjestyvät, pitkäaikainen työttömyys pelottaa myös. Omalla työpaikallani on monia ongelmia tällä hetkellä, ja tekisi mieli vaihtaa muualle. Mutta en vaan uskalla, sillä mies jäi lomautuksien jälkeen tässä kuussa työttömäksi ja hänen uudelleentyöllistymisensä ei mitä luultavimmin käy kovin helposti, syitä en jaksa tähän tarkemmin eritellä. Toisaalta luotan siihen että asiat yleensä lopulta järjestyvät, mutta toisaalta Suomen hyvinvointiyhteiskunta tuntuu rapautuvan tässä pikkuhiljaa ja pienituloisilta kiristetään enenivissä määrin.. Huoh.  :unsure:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mua pelottaa, että töissä alkaa yt-neuvottelut. Jos näin käy ja menetän työpaikkani saattaa olla, että jouduttais lykkäämään koko lapsiprojektia. Ja jos ollaan rehellisiä niin tää projektikin pelottaa, vaikkei se vielä ole edes kunnolla alkanutkaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pelottaa lapsettomuus, seuraava lääkärikäynti ja keskustelu esimiehen kanssa työsopparin jatkumisesta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sota, hämähäkit, klovnitja  posliininuket pelottaa :S Mutta ehkä "realistisemmat" pelot ovat sairaudet ja läheisen kuolema.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nyt ku on lapsia niin pelottaa asiat joihin itse ei voi vaikuttaa. Sodat, ilmastonmuutos ja maata uhkaavat asteroidit ( :D tätä en edes ymmärrä mistä tullu). Kai siinä taustalla on menettämisen pelko tai jotain.

Kuitenkin elän päivä kerrallaan koska esim. Auto-onnettomuuski on suurempi riski kuin mikään noista.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pelottaa kun ei tiedä haluaako lapsia vai ei. Aiemmin en ole halunnut ja nyt tuli muutos ajatteluun kuin salama kirkkaalta taivaalta. Mistä sitä tietää mikä on oikea vaihtoehto? Aina ykkösenä elämässä on ollut luoda ura josta nauttisi, mutta nyt päässä ei liiku muuta kuin lapset, lapset, lapset... hiton hormonit.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei-niin-rationaalisesti pelkään lintuja. :o Sitten tällaisista isommista uhkakuvista eniten pelottaa väkivaltaiset iskut, terroriteot jne. Ei kovin todennäköistä joutua kohteeksi, mutta pelottavat silti.

 

Omassa elämässä eniten pelottaa tällä hetkellä se, että hoidot eivät onnistu eikä minusta koskaan tule (biologista) äitiä. Jonkin verran huolehdin myös työurasta (määräaikaisena töiden jatkuminen on aina huolenaihe), mutta se ei ole samanlaista pelkoa kuin lastensaantiin liittyvä. Töiden kanssa tilanteeseen voi vaikuttaa enemmän itse, ja tarpeen tullen vaikka kouluttautua toiselle alalle. Lastensaannin kanssa raja tulee joskus väkisin vastaan ja itse voi vaikuttaa vain pieneltä osin. Se pelottaa jo nyt, vaikka rationaalisesti ajatellen on todennäköisempää, että hoidot onnistuvat.

Share this post


Link to post
Share on other sites

No nyt on tullut uusi pelon aihe. Mitä jos mies ei tee päätöstään lasten saannin suhteen. Ymmärrän kyllä hänen kantansa, että tämä lapsiasia on tullut nopeasti ja hän tarvitsee aikaa sen miettimiseen. Mutta mitä jos pohdinnan tuloksena ei olekaan kyllä. Tai mitä jos mies sanookin, että odotetaan vielä muutama vuosi. Meillä on ikää vähän kolmen kympin molemmin puolin ja periaatteessa ei siis vielä ajallisesti mitään hätää, mutta silti harmittaa ajatus, että yrittämään lähdettäisi vasta vuosien päästä. Ja eihän siitä ole mitään takeita, että simsalabim lapsi saa alkunsa ensiyrittämällä.

 

Olen siitä erikoinen ihminen, että saatan tehdä isojakin päätöksiä hyvin lyhyellä miettimisajalla. Tähän mennessä en ole yhtäkään niistä päätöksistä katunut, sillä vaikka teot/muutokset ovat olleet nopeita, on päätökseni ollut hyvin varma. Nyt mietin, että onko tämä nyt se kerta kun yhtäkkiä haluan jotain, mies toppuuttelee ja sitten huomaankin parin kuukauden kuluttua, että huh onneksi ei lasta yritetty tuolloin. Onko kellään käynyt näin?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jos pitäydyn vain lapsiasioissa, niin ei varmaan ole asiaa joka ei pelottaisi.

 

Pelottaa lapsettomuus.

Pelottaa, että saan keskenmenon.

Pelottaa, että muut saa tietää, että olen saanut keskenmenon (jos siis saan) ja joudun puimaan sitä.

Pelottaa, että töissä petytään minuun kun tulen raskaaksi.

Pelottaa, että lapsi on pahasti vammainen ja abortti on edessä.

Pelottaa, että olen huono synnyttäjä.

Pelottaa, että vasta lapsen synnyttyä selviää hänen olevan vammainen.

Pelottaa, että lapsi vammautuu synnytyksessä.

Pelottaa, etten jaksakaan vauvaa.

Pelottaa, ettei mies jaksa vauvaa.

Pelottaa, että meille tulee ero.

Pelottaa, että lapsella on joku neurologinen sairaus.

Pelottaa, että olen huono äiti.

Pelottaa, ettei lapsi välitä minusta.

Pelottaa, että lapsesta tulee rikollinen.

Pelottaa, että lapsi alkaa käyttää huumeita.

Pelottaa, että lapsi kuolee.

 

Että tämmöistä olen pyöritellyt päässä siitä lähtien, kun tiesin sittenkin haluavani lapsia.

Edited by Jellona

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minua pelottaa, etten koskaan saa lasta.

Minua pelottaa, jos joskus saan lapsen, että olen huono äiti.

Minua pelottaa oman lapsen menetys, kuten esimerkiksi kuolema.

Minua pelottaa, ettei mieheni kestä tätä yritystä ja lähtee jonkun sellaisen matkaan joka pystyy antamaan hänelle helpommin lapsia. 

Pelkään myös hämähäkkejä, ilmapalloja, vettä, pimeää, yksin jäämistä ja hylätyksi tulemista sekä kuolemaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^^Lapsiasioihin keskittyen Jellonan listalla oli paljon sellaisia asioita, jotka voisi olla omalta näppikseltäni. Päällimmäisenä pelkona ehkä lapsettomuus, ja toisaalta uusi keskenmeno.

Edited by Windfall

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pelkään montaakin asiaa, mutta lapsen/perheen suhteen tuntuu että pelkään nyt kaikkea... ensimmäinen raskaus! kuinka raskaus etenee, selviääkö kyytiläinen matkassa loppuun asti, miten synnytys menee-selviämmekö molemmat siitä varmasti, onko hän terve kun tulee maailmaan, osaanko olla äiti......Paljon kaikkea mielessä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pelkään monia asioita (korkeat paikat, ahtaat paikat jne), mutta nyt päällimmäisenä vauva-aiheiset; tulenko raskaaksi, saanko terveet lapset, tuleeko minusta hyvä äiti ja osaanko kasvattaa lapsista fiksuja hyväkäytöksisiä kansalaisia. JA myös tyyliin maailmanloppu pelottaa, hassua mutta totta :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ensin pelkäsin tulenko koskaan raskaaksi. Nyt kun raskaus on lopuillaan, pelkään, ettei vauva jostain syystä selviydy. Kätkytkuolemakin pelottaa..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pelottaa tällä hetkellä jaksaminen yrityksen pitkittyessä, ja ahdistuksen tunne jos yritys ei tuota tulosta. Oma jaksaminen huolestuttaa eniten.

Toki muihin aiheisiin liittyen läheisten puolesta ajoittain pelottaa mutta ei tällä hetkellä niin akuutisti kuin nämä vauva-aiheiset pelot. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now