pipa

Mikä pelottaa eniten synnytyksessä?

226 posts in this topic

Pelottaako synnytys ja miksi?

Jäikö edellisestä synnytyksestä traumoja?

 

Tänne voit kertoa pelkosi ja kysyä jos joku asia huolestuttaa tai pelottaa synnytykseen liittyen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla jännitys vähenee loppua kohti samaa tahtia kuin raskausvaivat lisääntyy. Aika nerokas systeemi tämä raskaus, tehdään olosta niin kurja lopussa, että suorastaan innosta hihkuen mennään kärsimään ja kitumaan... :mellow: Ehkä sitten kun synnytyskivut valtaa, saattaa tulla paniikkia, mutta sitten ei oo enää paljon aikaa pelätäkään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Jep. Juurikin näin. Ennen yrityksen alkua kyllä jännäilin synnytystä, mutta raskauden aikana ajatukseen vaan tottui. Nyt oikeastaan vaan mietin, että missä on vika, kun ei yhtään jännitä tai pelota. Olen valmis synnyttämään, eikä asia hermostuta. Sektiopelko mulla kyllä on, että jos siihen päädytään, niin on tilanne ihan toinen..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ainakaan nyt toisen raskauden alkuvaiheessa tuleva synnytys ei pelota tai oikeastaan edes jännitä.

 

Ensimmäisestä synnytyksestä nimittäin jäi oikein positiiviset kokemukset, asiat etenivät sopivaan tahtiin, sain sopivassa kohdassa epiduraalin, ponnistusvaihe oli nopeahko ja helppo jne. Ainoa negatiivinen asia synnytyksessä oli oikeastaan sen jälkeen sairaalassa vietetty aika: osasto tupaten täynnä porukkaa eikä kiireisillä hoitajilla kunnolla aikaa auttaa tai vastata kysymyksiin :(

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ekasta synnytyksestä jäi hirveä ponnistuspelko, kun esikoisen puolentoista tunnin ponnistaminen oli yhtä helvettiä. Tokasta synnytyksestä jäi pelko, että mahdollinen kolmas lapsi syntyy meidän eteiseen. Tokan kanssa ehdimme juuri ja juuri synnärille. Jos olisi mennyt vedet taksissa, olisi poika syntynyt taksiin, sillä taksissa alkoi ponnistuttaa. Ehkä se kolmas kerta tulee vielä joskus.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Niin, no lisään vielä tuohon edelliseen kommenttiini, että pelkään synnytyksessä sitä, että Jättikselle sattuukin jotain, mutta onneksi en sitä kuitenkaan kovin aktiivisesti ajattele.

 

Niin, ja sitten pelkään, että ulostan synnytyspedille ja pissaan kätilön päälle... :unsure:

Share this post


Link to post
Share on other sites

En osaa pelätä synnytystä, ainakaan vielä. Luulen tietäväni mitä synnytyskipu voi olla,

koska oon aina kärsinyt todella kovista kuukautiskivuista. Tosin en ole niin naivi, että

kuvittelisin kk-kivun olevan vastaavaa, vaan lähinnä suuntaa antavaa. :rolleyes:

Mutta hetkittäin on tietysti tullut pelkoja siitä, että jos lapsi on perätilassa ja minut pakotetaan

synnyttämään alakautta. Tunnen elävän esimerkin perätilassa syntyneestä, jolle siitä seurauksena oli

todella paha aivovaurio. :(

Share this post


Link to post
Share on other sites
En osaa pelätä synnytystä, ainakaan vielä. Luulen tietäväni mitä synnytyskipu voi olla,

koska oon aina kärsinyt todella kovista kuukautiskivuista. Tosin en ole niin naivi, että

kuvittelisin kk-kivun olevan vastaavaa, vaan lähinnä suuntaa antavaa. :rolleyes:

 

Mulla se itseasiassa oli aika paljolti just samanlaista kipua! Ehkä ihan inan kovempaa välillä mutta yllätyin miten samankaltaista kipu oli. Mulle oli kans sanottu että eeei se oo yhtään samanlaista, ei voi verrata, ja ootin sit jotain ihan ylimaallista helvettiä. Tosin mun suppareiden ois pitäny olla paljon voimakkaampia, eivät jaksaneet puskea vauvaa tarpeeksi alaspäin kun hän oli vielä vähän väärässä tarjonnassa, mutta kyllä noillakin suppareilla aukesin melkein 7cm.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Myös mun mielestä kovat kuukautiskivut kyllä antavat osviittaa supistusten aiheuttamasta kivusta.

 

Ennen epiduraalia omat supistukseni olivat kyllä selkeästi kovimpia tuntemiani kuukautiskipuja kovemmat (joskus nuoruudessa kk-kivut olivat sitä luokkaa, että oksensin kivusta...), mutta epiduraalin kanssa kivut olivat kyllä verrattain kovien kuukautiskipujen tuntuisia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mua pelottaa eniten se, että vauvalle sattuu jotain. Lisäksi pelkään sektioon joutumista ja toki muita mahdollisia komplikaatioita. :unsure:

 

Ekasta synnytyksestä ei oikeestaan jäänyt mitään traumoja - hemmetin kipeetähän se teki (nim. epiduraali ei vaikuttanut jostain syystä) mutta enempi on nyt toista synnytystä odottaessa olo, että selvisinhän siitä viimekskin :blink: .

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minua pelottaa eniten vauvan syntyminen kuolleena tai se että itse kuolen. Keisarinleikkaus myös pelottaa 1000x alatiesynnytystä enemmän. Jotenkin naiivisti uskon että kaikki puudutukset ja muut tehoaa. Synnytys paranis ollaa vaikka kivulias ja nopea, kuin vähemmän kivulias ja pitkä...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tässä vaiheessa (mennään viikolla 14) en osaa vielä pelätä synnytystä vaan edelleen pelkään, että synnytyssaliin ei päästä. Pelkään keskenmenoa/kohtukuolemaa ja oikeastaan uskon, että jos synnytykseen saakka päästään, niin sitten ei ole enää mitään pelättävää. Voipi olla, että vielä pelkoni muuttuu matkan varrella...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä en vielä oo ehtinyt pelkäämään synnytystä. Oikeestaan olen odottanut ja odotus sen kun vaan kasvaa kasvamistaan, että saisi vihdoinkin nähdä sen pikkuisen!

 

Mutta kyllä mä oon ajatellu ehkä pikkasen, että mitäs jos kaikki ei menekkään niin kuin pitäisi.

Jos mulle tai vauvalle sattuisi jotain vakavaa. Mutta noi on vaan käyny nopeasti mielessä ja oon sivuuttanu asian.

Todellisempi pelko olisi ehkä toi sektio vaikka en sitäkään oikeestaan kammoksu, mutta haluisin synnyttää ihan alateitse sen vauvan.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Mulla se itseasiassa oli aika paljolti just samanlaista kipua! Ehkä ihan inan kovempaa välillä mutta yllätyin miten samankaltaista kipu oli. Mulle oli kans sanottu että eeei se oo yhtään samanlaista, ei voi verrata, ja ootin sit jotain ihan ylimaallista helvettiä. Tosin mun suppareiden ois pitäny olla paljon voimakkaampia, eivät jaksaneet puskea vauvaa tarpeeksi alaspäin kun hän oli vielä vähän väärässä tarjonnassa, mutta kyllä noillakin suppareilla aukesin melkein 7cm.

 

Myös mun mielestä kovat kuukautiskivut kyllä antavat osviittaa supistusten aiheuttamasta kivusta.

 

Ennen epiduraalia omat supistukseni olivat kyllä selkeästi kovimpia tuntemiani kuukautiskipuja kovemmat (joskus nuoruudessa kk-kivut olivat sitä luokkaa, että oksensin kivusta...), mutta epiduraalin kanssa kivut olivat kyllä verrattain kovien kuukautiskipujen tuntuisia.

 

 

No, hitsi. :blink: Ehkä siitä sitten selviää hengissä. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ensimmainen synnytys ei pelottanut yhtaan. Toista raskautta yrittaessa synnytys kylla haalyy mielessa muistellen etta makasin synnytyksen jalkeen sairaalan sangyssa ajatellen etta "miten ma pystyn tekemaan taman uudestaan...". Ponnistusvaihe jai mieleen tuskallisena ja tutkailin juuri etta papereissa luki etta siita kun paalaki oli nakyvissa niin piti ponnistaa viela puoli tuntia! :blink: Tama saattaisi harkita epiduraalin vaatimista seuraavaan synnytykseen, ensimmainen tuli maailmaan ilokaasun avustuksella. Papereissa lukee myos etta "narrow pubic bone" mika kuulemma tarkoittaa etta punnertaa pitaa keskivertoa enemman, katilo ei saanut edes tutkittua missa asennossa vauva oli kuin ulkokautta tuon takia. Tuntui etta supistukset eivat meinanneet enaa lopussa riittaa lapsen ulos saamiseen.

 

Kateellisena kuuntelin kuinka vuosikkaan aiti kertoi synnyttaneensa sairaalan vessaan luullen olleensa vain normaalilla kakkoshadalla.... :P Supistuksetkin olivat menneet kuulemma ohi niin hanelta kuin henkilokunnaltakin...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ensimmäinen synnytys on onnellisesti takana. Siinä mun suurin pelko liittyi siihen, että menetän jotenkin kontrollin itsestäni ja että mulle tehdään toimenpiteitä ym. ja mä itse en ole yhtään kärryillä missä mennään. Oli turha pelko. Lisäksi pelkäsin että vauvalle tapahtuu jotain, esimerkiksi napanuora jää kaulan ympärille ja sitä ei huomata ajoissa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minua pelotti synnytys TODELLA paljon. Ja tietenkin minun kohdalla kaikki meni piiiiiitkän kaavan mukaan. Ja ponnistusvaiheessa nousi vielä kuume 38 asteeseen. Ponnistusvaihe ja avautumisvaihe oli muutenkin rankkoja kokemuksia, joten minulle ainakin jäi kamala synnytyspelko siitä reissusta :(

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mua pelottaa eniten se, että vauvalle sattuu jotain pahaa synnytyksessä. Pelottaa myös, että joudun sektioon syystä tai toisesta... en missään nimessä haluaisi leikkaukseen. :( Ja lisäksi on monia mielestäni hölmömpiä pelkoja eli mm. se, että pissaan tai kakkaan synnytyksen/ponnistuksen aikana "pöydälle". Mua ei pelota synnytyskivut mutta ponnistusvaihe jännittää. :unsure:

 

Mutta varsinaisesti en pelkää itse synnytystä juuri ollenkaan. Olen valmiina synnytykseen milloin vain siitäkin huolimatta, että pelkään moniakin juttuja jotka liittyy siihen.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Minua pelottaa eniten vauvan syntyminen kuolleena tai se että itse kuolen. Keisarinleikkaus myös pelottaa 1000x alatiesynnytystä enemmän.
Näin mullakin.

 

Muuten on ihan luottavainen fiilis eikä jännitä, vielä :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ekassa en oikeastaan pelännyt mitään. Toisaalta kyse oli perätilasynnytyksestä, jota yritin alakautta. Hätäsektioon lopulta mentiin.

 

Toisessa pelkäsin että joutuisin taas sektioon, enkä saisi kokea alatiesynnytystä ollenkaan. Onneksi kaikki meni hyvin ja tyttö syntyi nätisti pää edellä :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

En pelännyt synnytyksessä juuri mitään. Ajattelin, että "heittäydyn" kätilöiden armoille, koska en kuitenkaan tiedä synnytyksestä mitään ja he opastavat mua. Ja hienosti meni.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hieman kyllä jännittää tuleva synnytys.. tieto lisää tuskaa..!?? Yksi iso asia, mikä jännittää/ mietityttää on se, että ehtiikö mies mukaan, kun on reissuhommissa. :(

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mua pelotti synnytys paljon, enkä oikein edes tiedä syitä. Yhden syyn kuitenkin osaan kertoa ja se oli pelko siitä, että vauva ei mahdu ulos. Näinhän siinä kävikin, ettei meinannut iso vauveli mahtuakaan. Synnytys oli mielestäni kamalampi mitä uskalsin edes kuvitella ja kyllä meni yli vuosi ennenkö uskalsin kuvitellakaan uutta raskautta. Järkyttävät kivut ja pelko, että pieni menehtyy on vieläkin kyllä tuolla jossain kaukana mielessä..

Share this post


Link to post
Share on other sites

En ole kauheesti ajatellut synnytystä ja uskon, että siinä se omalla painollaan sitten menee..toki sitä silti alkaa etenkin tässä vaiheessa jo jännittämään kun se lähestyy. Suurin pelko on kuitenkin se, että mies ei jostain syystä pääsis/ehtisi mukaan, sillon varmaan kyllä jonkinlaista paniikkia iskis.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Varmaan eniten se, että on hirveän kipeä, eikä puudutuksia anneta. Tai että ne ei auta, apua...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now